Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista

Kirjoitin eilen suomalaisten poikien ja nuorukaisten tekemistä väkivallanteoista peräten asian selvittämiseksi ennakkoluulotonta, arvovapaata ja objektiivista tutkimusta. Sitä odotellessa ajattelin vielä nostaa yhden esimerkin siitä, kuinka suomalainen yhteiskunta ohittaa kuin huomaamattaan etnisesti suomalaiset pojat. 

Olen nimittäin jo pidempään katsellut ihmetellen Ylen uutisten tunnusta, jossa kuvat vaihtuvat aiheesta toiseen. Mutta niistä näyttävät puuttuvan kokonaan teini- ja leikki-ikäiset pojat. 

Niinpä lähdin asian varmistaakseni katsomaan tunnusta pysäyttämällä sen hetki hetkeltä tarkastelua varten. Ja koin sitä tehdessäni melkoisen yllätyksen, joka sai minut jopa epäilemään itseäni!

* * *

Mutta enpäs tällä kertaa menekään asioiden edelle, vaan kerron ensin havaintoni ja palaan vasta sitten tuohon yllätykseeni, jonka uskon olevan uutinen myös teille, arvoisat lukijani. 

Ensimäisessä kuvassa on esitetty nuori neitokainen nojaamassa rikkinäiseltä näyttävään seinään. Toisena aiheena on hylkeitä kurkistelemassa jään reunalla ja kolmantena näemme Alexander Stubbin mikrofoni edessään. Neljännessä kuvassa on äiti ja vauva. 

Viidennessä kuvassa vilahtaa metrojuna ja sen edessä kännykkää tuijottava - etnisesti eteläiseltä näyttävä - mieshenkilö. Tämä pika- tai sanoisinko piilokuva on kuitenkin näkyvissä niin lyhyen ajan, ettei TV:n katsoja ehdi missään tapauksessa tiedostaa sen sisältöä. Tai ainakaan itse en ollut aiemmin havainnut siihen sisältyvää tummanpuhuvaa miestä enkä oikein metrojunaakaan.

Kuudennessa kuvassa on maatalon keski-ikäinen isäntä ja osia kahdesta lehmästä. Seitsemäntenä on vielä viidettäkin kuvaa paljon nopeammin pois vaihtuva piilokuva, jonka sain - ilmeisesti sattumalta - näkyviin eilen illalla kokonaisena, mutta tänä aamuna kymmenistä yrityksistä huolimatta vain pieneltä osin vasemmasta reunasta. 

Tämä oli kiusallisen merkillistä ja sai minut jopa epäilemään itseäni. Koska kuitenkin olin kirjoittanut kuvan sisällön muistiin jo eilen illalla - sen yllättäen osuttua kokonaisena tietokoneeni näyttöön - uskon nähneeni sen oikeasti, eikä kyse ole esimerkiksi unesta. 

Muistiinpanoni takia osaan myös kertoa, että kyseisessä kuvassa on ruskeasilmäinen, vahvat kulmakarvat omaava, mustaviiksinen ja pienellä mustalla leukaparralla varustettu, mutta vaaleaihoinen, miespuolinen ylioppilas. Lisäksi taustalla vasemmalla on epätarkasti kuvattuna ulkoisesti viehättävältä vaikuttava nainen, josta sain osan näkyviin myös tänä aamuna. 

Kahdeksannessa kuvassa nähdään takaa kuvattuna megafonin kanssa kulkeva suomalaisneitokainen, joka on ilmeisesti myös yhdeksännessä kuvassa, mutta kuvattuna edestä. Yhdeksännessä kuvassa on Volodymyr Zelenskyi mikrofonin takana ja kymmenennessä toimittaja Antti Kuronen työtehtävässään. 

Näiden kuvien jälkeen nähdään yhdennessätoista kuvassa sotilasta halava mustahiuksinen ja lyhyttukkainen - siis ei suomalaisen eikä oikein ukrainalaisenkaan näköinen - nainen halaamassa sotilasta. Sen jälkeen kuvat ja tunnus loppuvat.

* * *

Alkuperäinen syyni näiden kuvien tarkasteluun oli siis se, että ajattelin kirjoittaa tähän blogiin siitä, mitä Ylen kuvavalinnat kertovat etnisesti suomalaisten poikien ja nuorten miesten asemasta yhtiön uutistoimituksen piirissä. Se ei liene hääppöinen, koska kuvasarjassa ei näkynyt ensimmäistäkään ulkonäöltään helposti suomalaiseksi tunnistettavaa miespuolista teini- tai leikki-ikäistä poikaa. Sen sijaan niissä oli suomalaisia naisia ja miehiä, vauva, maahanmuuttajan näköisiä nuoria miehiä, poliitikkoja, toimittaja sekä useita neitokaisia.

Toinen kysymykseni syntyi vasta kuvia tarkastellessani - eli huomattuani viidennen ja seitsemännen kuvan olevan piilokuvia, joita ei liene edes tarkoitettu tarkasti havaittaviksi. Niistä ensimmäisessä näkyy stereotyyppinen humanitaarinen maahanmuuttaja ja toisessa ulkonäöltään mihinkään etniseen ryhmään vaikeasti luokiteltava nuorehko - siis ei tyypillisen suomalaisen näköinen - ruskeasilmäinen ja tummapartainen ylioppilasmies, jota taustalla katselee viehättävä naishenkilö. 

Minä en itse keksi näiden kuvien sisällyttämiselle uutisten tunnukseen muuta syytä kuin sen, että Ylen toimitus pyrkisi vaikuttamaan niillä katsojiensa alitajuntaan samaan tapaan kuin James Vicary väitti aikanaan tehneensä lisätäkseen popcornin ostamista elokuvissa. Siksi kysyn teiltä - arvoisat lukijani - että osaisitteko te antaa minulle jonkin järkevämmän motiivin? 

Jos tämä teksti taas tavalla tai toisella välittyy Yleisradion uutistoimitukselle, niin pyydän sitä kertomaan asiasta koko Suomen kansalle - missäpä muuallakaan - kuin illan pääuutislähetyksessä ja lisäksi nettisivuillaan. Onhan kyseessä kuitenkin kaikkien suomalaisten kustantama media, joten olisi moraalisesti kestämätöntä olla antamatta yhtiön omistajille ja rahoittajille selitystä erittelemistäni uutislähetyksen tunnuksen kuvavalintojen - ja erityisesti niiden esitystavan - omituisuuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu
Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla
Ylen päätoimittajan luottamus tulisi mitata

Venäläisten stressi kasvaa kunnes Ukraina iskee

Ylen mukaan Ukrainan varapuolustusministeri oli sanonut vastahyökkäyksestä, että sitten kun se tapahtuu, on Venäjä paniikissa. Tämä on jatkoa ukrainalaisten aiemmille kommenteille (esimerkki), joissa on vihjailtu hyökkäyksen alkavan pian. Sekä demonstraatiolle, joka osoitti ukrainan pystyvän ylittämään Dnepr-joen, jota venäläiset (ja muutkin) ovat pitäneet lähes mahdottomana tehtävänä. 

Mitään suurhyökkäystä ei kuitenkaan ole tapahtunut, joten mistä on kysymys? Propagandasta tietenkin. Siis toimista, jotka aiheuttavat epätietoisuutta ja levottomuutta niissä venäläisissä sotilaissa, poliitikoissa ja ehkäpä itse Putinissakin, jotka ovat kuulleet näistä viesteistä. 

Epätietoisuuden luominen taas on tärkeää siksi, että sen kautta lisätään jännitystä venäläisten parissa. Eikä pelkästään päiväksi tai kahdeksi, vaan pidemmäksi aikaa, jolloin vihollisen stressi kasvaa lopulta hallitsemattomaksi. Ja sen seurauksena Putinin armeijan kykyä tehokkaaseen puolustukseen saadaan murretuksi.  

Tosiasia kuitenkin on, ettei Ukraina voita pelkästään luomalla stressiä venäläisten keskuuteen. Sen lisäksi stressiä on kyettävä käyttämään hyväksi. 

Eikä siinä tarpeessa mikään auta enempää kuin venäläisiin nähden ylivoimaisen läntisen aseistuksen saapuminen Ukrainaan - sekä siihen liittyvä venäläiset saavuttava epätarkka tieto sen laadusta ja määrästä. Ja kuin taivaan lahjana mahdottomaksi torjuttavaksi mainostetun ohjuksen tuhoaminen.

Tämä taktiikka on myös toiminut. Sen osoittaa esimerkiksi paniikinomainen asutusten evakuoiminen Zaporizzjan ydin­voimalan lähellä. Ja ilmeisesti myös Venäjän sodanjohdon yhä paheneva sekoilu.

Oma tulkintani Ukrainan sodan tämänhetkisestä tilanteesta on siis se, että Ukraina varustautuu ja valmistautuu hyökkäykseensä kuumeisesti ja materiaalisesti samaan aikaan kun se levittää stressaavia, mutta epätarkkoja tietoja venäläisille. 

Tätä ukrainalaiset tulevat tekemään niin kauan, kuin se tuottaa selvää tulosta. Ja sen jälkeen maataan puolustava ja hyvin motivoitunut Zelenskiyn armeija iskee hetkellä ja paikassa, jota venäläiset eivät osaa ennakoida. Ja jonka määrittämisessä ukrainalaisia auttavat läntiset tiedustelupalvelut.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että 

Twitteriläistä viisautta
Viinaa Bakhmutiin, Pernod Ricard!
Vasemmiston suosikki vaati länsimaita lopettamaan Ukrainan kannustaminen sotaan

 

Vaalien ennakkoäänissä muhii iso yllätys

Kuten arvoisa lukijani tietää, järjestetään huomenna eduskuntavaalit, joiden tuloksesta riippuu moni asia - eikä vähiten Suomen talouden tulevaisuus. Ja siksi suomalaisten on jälleen syytä ilmaista näkemyksensä maan asioista. 

Aktiivisuutta tarvitaan siitä huolimatta - tai ehkäpä juuri siksi - että maamme tilanteen vakavuus on saanut ihmiset äänestämään runsain joukoin jo ennakkoon. Näin siitä syystä, että noissa äänissä - vaikka tulokset ovatkin periaatteessa julkisuudelta salassa - muhii melkoinen yllätys, josta mediamme ovat vaienneet täysin. 

On nimittäin käynyt ilmi, että ennakkoäänistä on vuotanut julkisuuteen tilastollisesti merkittävä osa, jonka perusteella jo äänestäneiden joukossa on ollut erityisen paljon ihmisiä, joiden nimet viittaavat Lähi-Itään tai Afrikan sarveen. Siis henkilöitä, joiden tiedetään suosivan etujaan järkähtämättä ajavia - lähinnä vasemmistolaisia - ehdokkaita. 

Tämä ennakoi suurta muutosta, sillä aiemmissa vaaleissahan maahanmuuttajien äänestysaktiivisuus on jäänyt varsin pieneksi. Mutta koska peräti kolme neljästä edellä mainitun taustan omaavasta äänioikeutetusta on jo nyt käynyt antamassa äänensä - ja heidän määränsä Suomessa on ylipäätään ennennäkemättömän korkea - saattaa huomisillan ääntenlaskennassa odottaa melkoinen yllätys, jonka seurauksena vaalivoittoonsa uskovan Purran naama kalpenee, pääministeriydestä haaveilevan Orpon hymy hyytyy ja jopa EU-virkaan tähtäävän Marinin silmiin valahtaa karvas kyynel. 

Tähän viittaa erityisesti se, että luotettavalta tietolähteeltä saamani tiedon mukaan olisi tähän mennessä lasketuista ennakkoäänistä mennyt leijonan osa vasemmiston maahanmuuttajataustaisille ehdokkaille. Sen seurauksena esimerkiksi Helsingin Eiraan juuri muuttanut Suldan Said Ahmeed (vas) olisi saamassa pelkästään ennakkoääniä riittävästi siihen, että hänen paikkansa seuraavassa eduskunnassa on käytännössä varmistunut. 

Samoin on tietolähteeni mukaan käymässä myös Varsinais-Suomessa, missä Turun Ruissalosta kotoisin oleva Adbullahi Suldaan (vas) on saanut niin merkittävän ennakkoäänien määrän, että se jättää puheenjohtaja Li Anderssonin (vas) ja Johannes Yrttiahon (vas) kilpailemaan keskenään puolueelle todennäköisesti tulevasta toisesta kansanedustajan paikasta - ellei Suldaanin äänimäärä sitten lisää Vasemmistoliiton saamien edustajien kokonaissaalista vaaleissa ja jätä siten Perussuomalaisia yhtä paikkaa ennakoitua pienemmäksi ryhmäksi.

Tämä kaikki herättää mielenkiintoisen kysymyksen siitä, kuinka suuri tulee olemaan maahanmuuttajien edustus kotoisessa parlamentissamme tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Mikäli kantaväestön äänestysaktiivisuus jää alhaiseksi - ja maahanmuuttajat jatkossakin käyvät innokkaasti uurnilla - voisivat vierasperäiset parlamentaarikot maahanmuuttajaväestön kasvaessa nousta piankin suurten puolueidemme kokoiseksi puolueita läpileikkaavaksi vaikuttajaksi päätöksenteossamme. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neiti huhtikuu
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Geenieditoitu kotka

Ruotsalaistyyppisen maahanmuuttopolitiikan odotetut seuraukset yllättivät poliisin

Suomalaisessa mediassa on parin viimeisen päivän aikana puhuttu paljon pääkaupunkiseudun katujengeistä. Hyvää siinä on se, ettei asiaa enää salailla. Eikä uutisoinnissa ole kovin tarkoin vaiettu sen kytköksistä maahanmuuttajiin, kuten osoittaa esimerkiksi maininta yhdestä asiaan liittyvästä johtohahmosta, gangstaräppäristä ja lapsenraiskauksesta epäillystä Milan Jaffista.

Jaff on yksi helsinkiläisen katujengin johtohahmoista, jonka johtama porukka on ottanut kiivaasti yhteen espoolaisen - ilmeisesti somalivetoisen - jengin kanssa. Toisin sanoen pääkaupunkiseudun maahanmuuttajanuorison meno muistuttaa yhä enemmän sitä kehitysmaalaistyyppistä meininkiä, joka on jo pitkään ollut arkipäivää Ruotsissa kuten tämä yli kaksi vuotta sitten kirjoittamani merkintä osoittaa. 

Siksi olin pudota tuoliltani ja kaataa kahvin edessäni olevan tietokoneeni näppäimille kun luin MTV3:n uutisesta poliisin kommentin, jonka mukaan "kieltämättä se hieman yllätti, miten nopeasti tämä on kehittynyt". Miten ihmeessä se saattoi yllättää Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaavan viranomaisen, kun tällainen harrastajablogistikin on ymmärtänyt asian jo vuosikausia sitten?

Tälle tilanteelle on kolme toinen toistaan huonompaa vaihtoehtoa. Niistä ensimmäinen - jonka toivon paremman vaihtoehdon puutteessa vastaavan todellisuutta - on se, että poliisi ei ole niin pihalla kuin kommentista voisi päätellä, vaan sen tarkoituksena oli vain rauhoitella kansalaisia siksi aikaa, että se ehtii panna jengit kuriin.  

Toisen - ja toivottavasti väärän - vaihtoehdon mukaan suomalainen poliisi on ollut harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksista pihalla kuin lumiukko kesällä. Siis sellaisen maahanmuuttopolitiikan, joka on kaikkialla muualla - erityisesti Ruotsissa ja Tanskassa - johtanut asuinalueiden slummiutumiseen ja siirtymiseen järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella toimivien jengien hallintaan. 

Kolmannen - ja kaikkein vaarallisimman - vaihtoehdon mukaan poliisi on kyllä tietoinen maahanmuuttajajengien tilanteesta, mutta poliittiset päättäjät ovat omien poliittisten agendojensa takia kieltäneet näitä toimimasta tehokkaasti ja/tai puhumasta julkisuuteen tilanteen todellisesta vakavuudesta.  

Oli asia niin tai näin: minä Suomen kansalaisena vaadin maan hallitusta resursoimaan poliisin riittävän hyvin, jotta maahanmuuttajanuorison jengiytymiseen voidaan puuttua riittävän tehokkaasti. Lisäksi edellytän, että valtioneuvosto pääministeri Sanna Marinin (sd) johdolla ottaa ongelman perussyyn vakavasti ja huolehtii Suomen kansakunnan tulevaisuudelle vaarallisen maahanmuuttopolitiikan lopettamisesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutisia monikulttuurisesta Suomesta - sekä kurkistus tulevaisuuteen
Maahanmuuttajien väkivaltarikollisuutta olisi helppo hallita
Mantaqa-jengi on varoitus tulevasta - ja edellyttää toimia