tiistai 21. toukokuuta 2013

Ruotsin mellakat: johtopäätöksiä

Kirjoitin eilen suomalaisen median suhtautumisesta ruotsalaiseen nykyväkivaltaan. Siis sellaiseen, joka kumpuaa maan nopeasta etnisestä muutoksesta. En jatka enää samasta aiheesta, vaan mietin mitä meidän pitäisi oppia tapahtuneesta.

Aluksi viittaan Ylen tämän päivän uutiseen: "Alin mielestä poliisilla ei ole yksinään mitään mahdollisuuksia päihittää väkivaltaisia nuoria näiden kissa ja hiiri -leikissä, jossa vahingonteosta saa kunnioitusta toisilta nuorilta." Toisin sanoen Yle kertoo, että ainakin tukholmalaisen Said Alin mielestä maahanmuuttajanuoret ovat omalla pienellä alueellaan siirtäneet roskakoriin ruotsalaisen yhteiskunnan säännöt sekä niiden valvojat.

Minusta Ali kertoo vain sen, mikä käsillä olevan todistusaineiston perusteella on puhdas totuus. Ja koska tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, on Ruotsissa tapahtuneen hyväksyminen otettava tämän pohdinnan lähtökohdaksi. Etenkin kun johtopäätös saa tukea Ruotsin aiemmista tapahtumista.

* * *

Jos ja kun oletetaan, ettei Ruotsin kehityksen seuraaminen Suomessa ole sen enempää tavoite kuin toivekaan, on nyt tullut aika pohtiä mitkä tekijät ovat johtaneet Ruotsissa parin viime yön aikana nähtyyn tilanteeseen. Oman näkemykseni mukaan tärkein Ruotsissa tehty virhe liittyy humanitaarisen maahanmuuton mittaluokkaan: sen seurauksena Ruotsin väestöstä noin 20% (2 miljoonaa) on ulkomaalaistaustaisia. Heistä noin neljännes muslimeita.

Kun vielä huomioidaan että viime vuosikymmeninä Ruotsin maahanmuutto on keskittynyt pakolaisiin muun muassa Syyriasta, Libanonista, Iranista, Irakista ja Somaliasta, joista saapuneilla ei usein ole edellytyksiä menestyä ruotsalaisilla työmarkkinoilla, on kehitys johtanut etnisesti kantaväestöstä poikkeavan syrjäytyneistön syntymiseen.

Tilannetta on vielä pahentanut näiden pakolaisten hakeutuminen tiettyihin kaupunginosiin, kuten Husby ja Rosengård. Sen seurauksena ovat maahanmuuttajien edellytykset integroitumiseen entisestään heikenneet. Ja syrjäytymisen edellytykset vastaavasti parantuneet.

Parin viime yön tapahtumat osoittavat, ettei tämä kehitys ole pysähtymässä, vaan pikemminkin saavuttamassa uuden tason, jonka (väliaikainen) katkaiseminen saattaa vaatia sellaisia toimenpiteitä, joita pohjoismaissa ei ole nähty sitten Suomen sisällissodan vuonna 1918. Tätä tuskin kukaan haluaa.

Tässä yhteydessä on myös huomattava, että Ruotsi on investoinut maahanmuuttajiin valtavasti rahaa: erään Ruotsissa julkaistun laskelman mukaan maa käyttäisi 22 prosenttia koko maan verokertymästä maahanmuuton kustannuksiin. Koska tämän suuremmalle maahanmuuton tuelle tuskin olisi saatavissa suomalaisten veronmaksajien enemmistön tukea, on rehellisesti tunnustettava etteivät Ruotsissa nyt nähdyt ongelmat ole meillä vältettävissä maahanmuuttajia rahallisesti tukemalla.

* * *

Mitä Suomessa siis kannattaisi tehdä?

Itse ehdotan, että sovitaan Suomeen "integroitumattomien maahanmuuttajien" kiintiö. Tätä kiintiötä ei saisi missään tilanteessa ylittää, oli maahan pyrkimässä pakolainen tai laiton maahanmuuttaja. Tai kuka tahansa ulkomaalainen.

Ideani on sellainen, että maahan saapuessaan jokainen maahan saapunut (kansainvälisten sopimusten takia EU:n tai pohjoismaiden ulkopuolinen) henkilö pois lukien turistit joutuisi tähän kiintiöön. Kiintiöstä pääsisi tietyin edellytyksin pois: esimerkiksi testissä osoitettu Suomen kielen hallinta ja kulttuurin tuntemus sekä riittävän pitkä työura ilman yhteiskunnan tukia voisivat olla kriteereinä.

Aiemmin maahan saapuneiden henkilöiden aikanaan siirtyessä "intergroitumattomien maahanmuuttajien" kiintiöstä pois avautuisi samalla käytettäväksi yksi paikka uudelle maahantulijalle: esimerkiksi turvapaikan hakijalle, pakolaiselle tai rakkauden perässä maahan saapuvalle henkilölle.

Näin Suomessa olisi integroitumattomia maahanmuuttajia aina sama määrä, jolloin voitaisiin välttää Ruotsissa nähdyn kaltaisen eksponentiaalisesti kasvavan etnisen syrjäytyneistön syntyminen. Säätelemällä kotouttamispalveluiden tehokkuutta ja siihen integroitavia resursseja voitaisiin maahanmuuttajien integroitumisen nopeutta ja samalla immigranttien määrää säädellä erilaiten tarpeiden ja veronmaksajien halukkuuden mukaisesti. Näin sekä kantaväestö että maahanmuuttajat voittaisivat.

Jätän ehdotukseni kaikkien halukkaiden yhteiskunnan vaikuttajien vapaasti käytettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin mellakat jääkiekon maailmanmestaruuden jälkeen
Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä
Maahanmuutosta rikastuttava voimavara

8 kommenttia:

  1. Ulkomaalaispolitiikan saisi kuntoon pitkälti tiukentamalla sosiaaliturvalakeja. Sosiaaliturvalakien pitäisi olla sellaisia että niiden mukaan ulkomaan kansalaisilla ei olisi oikeutta saada sosiaaliturvaa eikä hänelle tarjottaisi kunnallisia vuokra-asuntoja. Oleskelulupa ei oikeuttaisi sosiaaliturvaan eikä kunnalliseen asuntoon. Ainoastaan työttömyyskorvausta voitaisiin maksa yhtä monelta päivältä kuin on ollut työpaikallaan töissä, ja työpaikalla olo on voitu todistaa. Tieto tästä leviäisi ulkomailla ketjureaktion tavoin, ja houkutus heikkenisi kun vetovoimatekijät poistuisivat.

    Nykykäytäntöön nähden olisi parannus jo sekin että ulkomaan kansalaisen oikeus sosiaaliturvaan olisi vain määräaikainen, enintään kuusi kuukautta. Sen jälkeen ei anneta senttiäkään vaikka mitä tapahtuisi.

    Vastaanottokeskuksessa on tarjolla majoitus, ruoka, petivaatteet, vaatteet ja pesutarvikkeet sekä harrastustiloja. Näiden tulee riittää eikä vastaanottokeskuksen asukkaalle tule maksaa edes euron päivärahaa. Jos joku on paennut henkensä kaupalla niin hän on iloinen jo näistä.

    VastaaPoista
  2. Ehdotan lisäksi, että Suomessa olisi lailla kielletty rituaaliteurastetun lihan myynti,tyttöjen ja poikien uskonnolliset ympärileikkaukset ja huivit ja muut hunnut. Kaikki tämä ohjaisi humaanilla pikku pakolla sopeutumatonta ainesta muuttamaan muualle.

    VastaaPoista
  3. Olisin voinut laittaa tämän edelliseen viestiin mutta unohdin. Onko Professori tehnyt havaintoja siitä että Virossa, Latviassa ja Liettuassa ei käytännössä ole sosiaalimamuja?

    Käsittääkseni Helsingin ja Tallinnan välillä on selvä ero siinä ettei Tallinnassa yleensä näe afrikkalaisia tai lähi-itäläisiä. Jos näkee niin luultavasti ne ovat siellä käymässä Suomesta tai Ruotsista käsin. Muualla Virossa heitä on vielä vähemmän.

    Viro ei tieten tahtoen houkuttele pakolaisia, turvapaikanhakijoita, tai sellaisia jotka väittävät olevansa noita. Viro on enimmäkseen läpikulkualue. Virossa on vaatimaton sosiaaliturva joten se ei houkuta. Jos Viro myöntää jollekin oleskeluluvan niin hänelle ei makseta kummoisia tukia.

    Viro ei myöskään harrasta monikulttuurisuuspolitiikkaa ja virolaiset ovat varmaankin melko nuivia. Myös vironvenäläiset lienevät aika nuivia.

    Olen kuullut että Virossa julkaistaan rikosuutisissa epäillyn tai tekijän kuva, nimi, kansallisuus, kansalaisuus, ja muut tiedot mitä tiedetään. Siis myös sanomalehtien ja television uutisissa.

    Luulen että Latviassa ja Liettuassa toimitaan aika lailla samoilla tavoilla kuin Virossa.

    VastaaPoista
  4. Toki vetovoimatekijöiden poistamisella olisi positiivisia seurauksia.

    VastaaPoista
  5. Mä laittaisin kunnalliset sharialait käyttöön sitä mukaa kun ongelmia muslimien kanssa esiintyy. Saisivat maistaa omaa lääkettään. Sehän olisi myös monikulttuurisuutta.

    VastaaPoista
  6. Vaikuttaa että molemmat edellä olleet anonyymit ovat jokseenkin tolloja. "Suomalaisen sharialain käyttöönotto ja halal lihan poistaminen ratkaisu suomen maahanmuutto ongelmiin"
    Mielestäni on väärä asenne haluta ulkomaalaisten muuttavan pois suomesta. Totuus on se että meidän tulisi Jalostaa maahanmuuttanutta ainesta kunnes se on sopivaa tai poistaa se suomen maaperältä kuonana jos se ei täytä sopivia laatukriteereitä (Kulttuurin Rikastaminen, hehe)
    Kysymys kuuluukin: mitenkäs sellaisten maahanmuuttajien, jotka ovat sopeutus kiintiön alaisia, jälkeläiset sopivat kiintiöteoriaan? koska vaikka teoriassa rajalta sisäänpäin virtaavaa porukkaa voidaan hallita mutta maassa syntynyt aines on toinen juttu.

    VastaaPoista
  7. Mitä voi sanoa toimittajista tai tutkijoista, jotka välttelevät tosiasioita ja selkeitä syy-seuraussuhteita. Puhuvat nuorisosta, kun pitäisi puhua maahanmuuttajista, puhuvat syrjäytyneistä, kun pitäisi puhua kouluttamattomista itsensä syrjäyttäneistä, ja jättävät Lähi-idät ja Afrikat mainitsematta, eikä huomata maailmanuskonto islamiakaan, välillä tietysti aina vähätellään, paitsi "suomalaistaustaisen" osallisuutta - se on iso juttu. Radio kutsuu asiantuntijoiksi nuoriso- ja rasismitutkijoita, vaikka maahanmuuttokriitikot lienevät niitä, joiden perehtyneisyydestä tällaisten kriisien tarkastelussa olisi enemmän apua. Toimittajien henkinen kiemurtelu on suorastaan hupaisaa katseltavaa. Mikä siinä on, ettei sanaa maahanmuutto ghettoutumisen ja väkivaltaisuuden syynä uskalleta lausua. Häpeänpelko väärässäolemisen paljastumisesta pitänee heidät virallisesti hyväksytyllä "oikealla" tiellä. Ei uskalleta tarttua totuuteen ja jatketaan nöyristelyä poliittisesti korrektin ideologian edessä. En jaksa uskoa, ettei heillä ole silmiä päässään, mutta ymmärrän hyvin, että he harrastavat itsesensuuria työpaikkansa säilyttääkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin erityisesti viimeisestä lauseestasi

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!