Ahneus ja kateus

Ihmisen ahneus on mielenkiintoinen asia. Ihminenhän voi sen avulla saavuttaa hyvän toimeentulon ja sitä kautta mukavan elintason. Loogisesti ajatellen voisi siten kuvitella, että kun ihmisellä on isot tulot ja arvostettu asema, hänen houkutuksensa rikollisesti hankittuun rahaan katoaa. Kutsukaamme tätä terveeksi ahneudeksi.

Toisaalta joskus minusta on näyttänyt siltä, että mitä enemmän ihmisellä on rahaa ja omaisuutta, sitä ahneemmaksi hän käy. Ja sitä kautta riskeeraa myös jo saavuttamansa hyvän, joka luonnollisesti katoaa, jos käy käry rikoksella ansaitun rahan hankkimisesta. Olkoon tämä pohjatonta ahneutta.

Talouselämä-lehti kertoi, että Comptelin toimitusjohtaja Juhani Hintikka on saanut syytteet johtamansa yrityksen osakkeisiin liittyvien sisäpiiritietojen väärinkäytöstä. Hintikka luonnollisesti kiistää syytteet, joten joudumme odottamaan oikeuden päätökseen ja todennäköisesti valituskierteen loppumiseen ennen kuin tiedämme asiasta totuuden.

Tapaus ja koko asiakokonaisuus ovat kuitenkin siksi mielenkiintoiset, että on syytä tehdä ymmärrysharjoitus siihen liittyen. Hintikan tulot ovat nimittäin melkoiset: hänen ansiotulonsa vuodelta 2016 olivat kokonaista 815 477 euroa. Ja päälle vielä rippunen pääomatuloja.

Toimitusjohtajana Hintikalla on lisäksi epäilemättä ollut käytössään jatkuvasti sisäpiiritietoa. Niinpä nyt jää nähtäväksi onko Hintikan ahneus alussa mainituista jälkimmäistä lajia. Siis pohjatonta ahneutta.

Vai onko sittenkin niin, ettei hän ole suinkaan käyttänyt tilaisuutta hyödyntää käytössään olevaa sisäpiiritietoa, vaan on visusti pidättäytynyt sellaisesta, koska riski jo saavutetun hyvän menettämisestä on olemassa. Tällöin Hintikan ahneus olisi alun luokittelun mukaista ensimmäistä lajia eli tervettä ahneutta.

Joka tapauksessa on selvää, että Hintikan tapauksessa on kyse isoista asioista. Suomalaisten yksityisellä sektorilla työskentelevän keskipalkka on 3 503 euroa kuukaudessa eli noin 44 000 euroa vuodessa.

Siten Hintikan vuosiansio vastaa tavallisen yksityisen sektorin työntekijän 18 vuoden palkkaa. Tai professoreiden noin kymmenen vuoden palkkaa. Ja on lähestulkoon yhtä suuri kuin alimpaan ansiotulokymmenykseen kuuluvien koko työuran kokonaisansiot.

Jääkäämme siis suurella mielenkiinnolla odottamaan kuinka Hintikan käy. Ja mikäli langettava tuomio tulee, välttäkäämme vahingonilo ja ihmetelkäämme sen sijaan sitä hullunrohkeutta, millä Hintikka riskeerasi hyvän tulotasonsa.

Jos Hintikka taas selviää voittajana, toivokaamme, ettei syytteen nostaminen ole perustunut ainakaan Hintikkaan kohdistuneeseen kateuteen. Sillä kyllähän oikeustapaus joka tapauksessa tulee jättämään tahran Hintikan maineeseen.

Edellä mainittu kateushan on myös mielenkiintoinen ilmiö. Sanotaan, että sitä on kahta lajia. Kainuulaista, jonka tuntee siitä, että jos naapurilla menee hyvin, on se jotenkin saatava loppumaan niin, että tällä menee jatkossa yhtä huonosti kuin itsellä.

Ja sitten on pohjalaista kateutta. Sen tuntee siitä, että jos naapurilla menee hyvin, niin osoittaahan se - ryökäle sentään - että myös itsellä voi mennä yhtä hyvin. Ja johtaa sitten tuumasta toimeen eli intoon yrittää ja ahkeroida.

Edellä mainitut tunnetaan myös suomalaisena ja amerikkalaisena kateutena. Joka tapauksessa niistä pääsemme siihen, miksi ahneus ja kateus toimivat taloudellisen toimeliaisuuden moottoreina. Ahneus ja halu näyttää muille saavat ihmiset yrittämään - mikäli siitä saa palkkion eli palkan. Tällaisen kannustimen puutehan lienee ollut tärkein syy siihen, että 1900-luvun sosialistinen kokeilu päättyi taloudelliseen katastrofiin.

Kainuulainen kateus puolestaan ajaa yhteisön alenevaan kierteeseen, jossa muita paremmin menestyneet on saatava pudotettua jalustaltaan. Tämä asia puolestaan lienee ollut merkittävä silloin, kun Lenin ja kumppanit kaatoivat tsaarin hallinnon ja etenkin tuhosivat Venäjän hyvinvoivan keskiluokan. Ja lienee edelleen yksi poliittisen vihervasemmiston ääneen lausumattomista motiiveista.

Pohjaton ahneus on puolestaan keskeinen tekijä siinä, kun taloustoiminta ajautuu harmaalle alueelle tai jopa rikolliselle tielle. Se kyllä saa aikaiseksi taloudellista toimeliaisuutta, mutta johtaa lopulta parhaiten menestyneiden väärinkäytöksiin. Lieneekö tämä tapa taustalla silloin, kun yritykset hakeutuvat kartelleihin tai rikollisjoukot tappelevat huumereviireistään?

Lopuksi on terve ahneus. Sekin toimii moottorina taloudelle, mutta ei hairahdu väärinkäytöksiin. Terve ahneus lieneekin se motivaattori, jonka varassa suunnittelematon ja kaoottinen markkinatalous voitti viime vuosisadan ideologisessa kilpailussa järjestelmällisen ja suunnitteluun perustuvan sosialismin.

Vaarana tässä ahneuden lajissa on kuitenkin aina se, että vähemmän menestyvien kainuulainen kateus kasvaa epästabiloiden yhteiskunnan. Eikä rehellisenkään ahneen kantti välttämättä kestä silloin, kun palkkio pohjattomasta ahneudesta on liian suuri.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko syyllinen veroja pakoileva vai järjestelmän rakentaja?
EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille
Mielenosoitukset Wall Streetiltä Helsinkiin ja Roomaan