keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Tuhoaako maahanmuutto ihmisten tasa-arvon Tanskassa?

Yle kertoi ongelmista, joita on syntynyt Tanskassa maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Niistä vakavin on kysymys ihmisten tasa-arvosta.

Tanskassa asuvan Muhammadin mielestä ihmisten pitäisi olla yhdenvertaisia lain edessä, mutta hänen mielestään hallituksen lähiöpaketti asettaa ihmiset eri asemaan riippuen siitä, millä puolella katua asuvat. Kyse on siis toimista, joilla maan hallitus yrittää parantaa ongelmaryhmiin kuuluvien maahanmuuttajien integroitumista.

On helppo olla samaa mieltä Muhammadin kanssa ihmisten tasa-arvosta. Valitettavasti näyttää siltä, ettei se tiettyjen maahanmuuttajaryhmien osalta ole mahdollista, mikäli heidän halutaan integroituvan osaksi muuta yhteiskuntaa - tanskalaisten pelkona on Ruotsin Malmön tilanne, joka ei ole yhteiskunnan hallussa.

Tapahtumien keskipisteenä olevan tanskalaislähiön asukkaat Muhammad ja Janni toivovat, että pakon ja uhkailun sijasta asukkaiden ja poliitikkojen välille syntyisi vuoropuhelu. Ilmeisesti sellaista ei siis ole syntynyt, vaikka Tanskassa suurimittainen maahanmuutto alkoi jo 1980-luvulla.

Sen sijaan alueella on vakavia ongelmia, kuten jengiampumisia. Jannin mukaan "jengeissä liikkuu täällä noin parikymmentä nuorta miestä, mutta hallituksen pitäisi työllistää heidät eikä uhkailla kovemmilla rangaistuksilla".

Jannin näkemyksessä ilmenee meilläkin tyypillinen suvaitsevaiston perirasistinen asenne, jonka mukaan kehitysmaalaisilla maahanmuuttajilla ei ole kykyä eikä velvollisuutta hoitaa itse asioitaan kuntoon, vaan heistä tulee huolehtia kuin pikkulapsista. Valitettavasti tämä politiikka ei ole johtanut positiiviseen lopputulokseen missään.

Kirjoitin tästä tapauksesta siksi, että se paljastaa kuinka kehitysmaalaisten maahanmuutolla on erittäin syvälliset seuraukset pohjoismaisen yhteiskunnan kannalta. Kun ensin on yritetty pehmeitä keinoja heikolla menestyksellä on jäljellä vain huonoja vaihtoehtoja.

Siis jopa sellaisia, joissa joudutaan rikkomaan jo monen sukupolven ajan itsestäänselvyytenä pidettyä ihmisten välistä tasa-arvoa. Ei siksi, että näin haluttaisiin tehdä, vaan siksi, että muut vaihtoehdot ovat vielä huonompia.

Niiden yhdestä puolesta kertoi Ylen toinen uutinen, jossa 25-vuotias mies työskenteli islamilaisen koulun iltapäiväkerhon hallinnossa käyttäen asemaa hyväkseen radikalisoidakseen nuoria toteuttamaan joukkoiskun Lontoossa. Mies jäin onneksi kiinni ja sai elinkautisen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnellisen maan tulevaisuus
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu
Tanskaan on tulossa burkhakielto ja Irakissa on entistä turvallisempaa

11 kommenttia:

  1. Monikulttuurisuus on vaikea asia. Tasa-arvo on yksi hankalampia kysymyksiä erilaisista arvomaailmoista tuleville. Arvot ovat aina paikallisia, ja niihin sopeutumattomat, assimilaatioon kykenemättömät ovat kyllä ottamassa itselleen länsimaisen yhteiskunnan vapausoikeudet, mutta eivät ole halukkaita sopeuttamaan omaa käsitystään arvoista uudessa yhteiskunnassa. Viittaan vain esim. naisten ns. tasa-arvoon islamissa.

    Ranskan vallankumouksen synnyttämät tasa-arvon ihanteet ovat abstrakteja, niiltä puuttuu kosketus todellisuuteen, mikä erityisen selvästi tulee ilmi monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Lännellä on omat traditionsa, demokraattinen yhteiskuntansa, mitä hyväksikäyttää uusi tulokas, joka ei elä itse tasa-arvoisten normien mukaan, mutta vaatii itseään kohdeltavan yhdenvertaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää muistaa että Ranskan vallankumouksen aikaan eurooppa oli ihan toisenlainen, rahvas oli todellakin uhonossa asemassa verrattuna aatelistoon ja ihmisiä kuoli nälkään, nykyajan rahvas on verrattuna 1700-luvun rahvaaseen todella hyvässä asemassa ..

      Poista
    2. Olemme eläneet länsimaissa viimeiset vuosikymmenet aivan poikkeuksellisessa yhteiskunnassa, jossa ihmisoikeuksia on kunnioitettu enemmän kuin koskaan aiemmin. Nähtäväksi jää, onko tämä aika päättymässä.

      Poista
  2. Hienoa, että vielä on jossain päättäjiä, jotka käyttävät järkeäkin! Hyvä Tanska!

    Ja ellei kurinpito auta, seuraava vaihe on palauttaa ongelmatapaukset sinne mistä tulivatkin. Meidän ei todellakaan tarvitse antaa yhteiskuntamme eikä elintapamme tuhoutua moisten takia.

    VastaaPoista
  3. Kansanedustajamme edustavat kansan etua, mutta minkä kansan? Perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki puolueet, sinisiä myöten ovat kuin noiduttuina puolustamassa jopa laittomasti maassa oleilevien etuja ohi kantakansalaisten. Ei kantaväestölle ole esimerkiki taattu maksuttomia ja nopeita hoitoonpääsyjä, asuntoja ynnä muita. Kantaväestölle saarnataan nollatoleranssia "väärille" mielipiteille. Maahantulijoiden rikollisuuteen ja vihapuheeseen sen sijaan sovelletaan ääretöntä toleranssia, kuten vihreä mielipidepoliisi Teemu Hokkanenkin antoi ymmärtää. Lain noudattamista vaaditaan kantaväestöltä, mutta lapsiavioliitot ja moniavioisuus, silpomiset ja lasten hyväksikäyttöringit sallitaan käytännössä.

    Tässä on ilmiö, jota matematiikassa kutsutaan epäjatkuvuuskohdaksi. Yhteiskuntamoraalissa ilmiö johtaa motivaation ja lojaalisuuden tuhoutumiseen. Koulumaailmassa se on koulukiusaamista rehtorin julistaessa valetta, että meidän koulussa ei esiinny kiusaamista! Miksi näin? Ilmeisesti kansanedustajien toiminnassa EU:n voimakenttä on suurempi kuin omien äänestäjien. Kansanedustajat ovat kuin jengiläisiä. Monet heistä tajuavat, että päättömyyksiä päätetään, mutta jengin jäsenyys on tärkeämpää kuin moraali ja järki.

    VastaaPoista
  4. Maahanmuuttokeskustelun vaihtoehdot?

    http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252961-forever-young?ref=karuselli

    On se hyvä, että Suomessa on ainakin kaksi fiksua professoria!

    VastaaPoista
  5. Olen viime aikoina yrittänyt kirjoitella siitä miten kovia kognitiivisia tosiasioita kulttuurit ovat. Että ne siis määrittävät piirissään esiintyvän "ihmisyyden" -- eikä sillä ylihistoriallisella, ylikulttuurisella, ylikansallisella ja yliyhteisöllisellä yleiskäsitteellisellä ajattelulla, joka meille eurooppalaisen uuden ajan kasvateille on ominaista, ole mitään otetta todellisuuteen.

    Jostain syystä päätteleminen suurista ihmisyyden yksiköistä pienempiin päin on liian iso pala ymmärryksellemme. Me osaamme vain abstrahoida yksilön, antta hänelle likimain kaikkivoipaiset yli-ihmisyyden ominaisuudet, ja kumartaa kumartamasta päästyämmekin kaikille niille hienoille ihmisarvo- ja -oikeusideologioille joilla olemme yksilön kruunanneet.

    Kun ei-eurooppalainen kansinvaeltaja rantautuu Eurooppaan, hän vaeltaa siihen maahan jota hänelle on hänen edeltöjiensä taholta suositeltu ja lausuu taikasanan "turvapaikka". Sen jälkeen hänelle kuuluvat kaikki oikeudet, ja hänet vastaanottavalle maalle kaikki velvollisuudet näiden oikeuksien järjestämiseksi ja toimeenpanemiseksi.

    Ja jostain syystä me eurooppalaiset emme suostu kysymään itseltämme onkohan tässä kaikessa jotain, hmmm, todellisuudentajutonta. Me osaamme hämätä ymmärryksemme totaalisesti -- uskomme itse hartaasti omiin ihanteisiimme ja jotenkin kuvittelemme, että jos ihanteellisuus on kirkasta ja puhdasta, sen on oltava myöskin "todellista" -- eli jonkin (jumalaisen?) voiman on se jotenkin (miten?) käytännössä todeksi tehtävä.

    Kuinka näistä ihmisyyttä koskevista hirvittävistä harvoista päästäisiin? Kun eivät edes taloudelliset realiteetit merkitse mitään. Ja niistä olisi vielä pitkä matka sen tajuamiseen, ettei "humanismi" ole mikään luonnonlaki ja että "oikeudet" on aina jonkun omista oikeuksistaan luopumalla järjestettävä.

    Saati sitten että alkaisimme ymmärtää sitä ettei ihmisyyden kulttuuristen rajojen yli tulla sukupolvessa, kahdessa tai kolmessakaan. Että kulttuurit todellakin ovat kovia kognitiivisia tosiasioita, ja toisiinsa yhteensopimattomat kulttuurit voivat vain tuhota toistensa tajunnalliset alkiot -- yhteisön ja yksilön sosiaaliset sidoslangat, "vallan" ja "moraalin" alkiot, ja myös, mikä on varmaan vaikeinta ymmärtää, "järjen" ja "tiedon" alkiot.

    VastaaPoista
  6. Meillä johtavat poliitikot eivät yksinkertaiseti ymmärrä tai ole ymmärtävinään, että humanitaarisen maahanmuuton ongelmat johtuvat pääosin islamista. Viime syksynä Turun iskun jälkeen Juha Sipilä sanoi A-studiossa, että 'ei islamia ole syytä pelätä, mutta kyllä meillä maailma on aika sekaisin tällä hetkellä, mutta ei meidän toisen uskontoa pidä pelätä'.
    Voi kysyä, kuinka kuutamolla Suomen pääministeri maailman tapahtumista ja tosiasioista voi olla. Kaikkien Euroopassa ja myös siis Suomessa tapahtuneiden brutaalien murhaiskujen jälkeen mies puhuu tuollaista soopaa. Jokainen aivot omistava ymmärtää, mikä aiheuttaa suurimman turvallisuusuhan tällä hetkellä Euroopassa ja myös Suomessa. Mutta Sipilä jauhaa aina vain tuota samaa järjetöntä moskaa. Todennäköisesti pääministeriltä edellytettävää viileää harkintaa sumentaa Sipilän tapauksessa liika uskonnollisuus. Myös Soini tuo uskoaan (paradoksaalisesti) esiin, samoin esim. Risikko järjestää seuroja. Kristinusko on pääosin hyvä asia, mutta poliitikon pitää kuitenkin pystyä (inho)realistiseen ajatteluun, eikä alkaa hövelisti koko maailman pelastajaksi. Tanskassa on jo alettu ymmärtää, miten maahanmuuttoasioihin pitää suhtautua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poliitikoilta jostain syystä kukaan ei oikein edellytäkään sen syvempää ymmärrystä kulttuurikognitiivisia todsiasioita kohtaan. Nämä Sipilät, Orpot ja Soinit saavat rauhassa jauhaa länsimaalaista uskonnonvapauspropagandaansa -- hehän näyttävät äänestäjiensä silmissä pelkästään liberaaleilta, kun kohtelevat kaikkia uskontoja ikään kuin kaikki uskonnot tosiaan olisivat vain uskontoja uskontojen joukossa.

      Mutta islam on teokratia. Se ei ole, toistan: ei ole uskonto siinä mielessä kuin me länsimaalaiset puhumme tietyistä valittavissa olevista hengenelämän ilmentymistä. Islam on valtajärjestelmä -- se on koko elämää säätelevä sidos ja laki. Sillä on aivan oma vallan auktorisoitumisen ja legitimaation laatunsa, jota ei mitenkään, toistan: ei mitenkään voi elättää rinnan länsimaisen demokratian kanssa.

      Eurooppalainen keskiaika teokratioineen ja feodalismeineen on meiltä jäänyt jo liki tuhannen vuoden taakse -- meillä uusi aika rakentui individualismin pohjalle, ja sen paradigmat loivat sekä eriytyvän Subjektin puolella demokraattisen valtiomuodon että Objektivoituvan todellisuuden puolla empirismin, luonnontieteet, tekniikan ja teollisen hyvinvoinnin.

      Mitään vastaavia kulttuurikognitiivisia emergenssejä ei islamin maailmassa ole tapahtunut. Päinvastoin, visuaalisia kykyjä tehokkaasti amputoiva kulttuurinen kuvakielto vallitsee siellä edelleen.

      Poliitikot eivät tietenkään ymmärrä tällaisista asioista mitään. En panisi penniäkään vetooa siitä että koskaan tulisivat yhtään viisaammiksi. Mutta ihmeellistä on mielestäni se miten vähän esimerkiksi suomalainen kulttuuriväki tajuaa oman ajattelunsa historiallisia paradigmaattisia lähtökohtia.

      Sivistyneistöltä pitäisi sentään edellyttää jotakin. Tällä hetkellä suomalainen sivistyneistö keskittyy vain oman napanöyhtänsä kaivelemiseen, meetoo-apinointiin ja ikuiseen merkilliseen persumollaukseen -- joka tosiasiassa kertoo vain siitä miten sankan ja synkän impivaaran pimennoissa täällä vielä eletään.

      Poista
    2. "Länsimaisen sivilisaation voittokulku"

      "Moderni maailma on täysin länsimaisen sivilisaation tuote."

      http://oikeamedia.com/o1-59610

      Poista
    3. "Sharialakia toisuskoisille: Vaatimuksia"

      https://ibnmatti.blogspot.fi/2018/03/sharialakia-toisuskoisille-vaatimuksia.html

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!