Antirasistista koulutusta vantaalaiselle vihervasemmistolle

Pääkaupunkiseudun köyhimmällä kaupungilla eli Vantaalla näyttäisi vihervasemmiston mielestä olevan liikaa rahaa. Näin voisi päätellä siitä, että joukko kaupunginvaltuutettuja jätti aloitteen, jossa ehdotetaan järjestettäväksi yhdenvertaisuutta vahvistavaa ja antirasistista koulutusta kaikille valtuuston jäsenille.

Kaupungin virkamiesten mukaan koulutus pyritään järjestämään, mutta siihen osallistuminen olisi vapaaehtoista. Toisin sanoen paikalle saapuisivat vihervasemmiston valtuutetut kauhistelemaan sitä, että Vantaan valtuustossa on käytetty sananvapautta ja puhuttu haittamaahanmuutosta sen oikealla nimellä sekä vieläpä mainittu sana väestönvaihto tarkoittaen sellaista länsimaihin kohdistuvaa kehitysmaalaisten massamaahanmuuton poliittista sallimista tai jopa suosimista, minkä seurauksena niiden aiempi väestö jää vähemmistöksi.

Nähtäväksi siis jää, päättääkö kaupunginhallitus ylihuomisessa kokouksessaan esitetyn kaltaisen koulutuksen järjestämisestä. Ja jos päättää, niin miten vantaalaiset suhtautuvat maksamiensa verojen käyttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen rasismi estää somaleita menestymästä
Pekka Timonen ja Vantaan ongelmat
Uutta tietoa pääkaupunkiseudun demografisesta muutoksesta

Suomi on maailman vähiten kurja maa

Me ihmiset olemme pohjattoman uteliaita sen suhteen, mitä muut ajattelevat meistä. Siksi oli hauska lukea MTV3:n juttu, jonka mukaan Yhdysvalloissa on herännyt hinku muuttaa Suomeen. 

Ensimmäinen siinä haastateltu suomenamerikkalainen henkilö kertoi, etteivät suomalaiset ole maailman onnellisimpia sanan varsinaisessa merkityksessä. Sen sijaan se on "tavallaan maailman vähiten kurja maa". 

Tätä hän perusteli sillä, että meillä on hyvin kohtuulliset odotukset elämää kohtaan, ja suomalainen yhteiskunta tarjoaa kaikille erinomaiset perustason elinolosuhteet. Lisäksi olemme hänen mukaansa "hiljaisia ja kohteliaita". Ja koko yhteiskunta on "erittäin turvallinen ja luottamuksellinen".

Toinen jutussa haastateltu henkilö kertoi, että vähävaraisena selviäminen on paljon vaikeampaa Yhdysvalloissa kuin Suomessa. Näin siitä huolimatta, että hänen mukaansa "työpaikan löytäminen on todella vaikeaa etenkin nuorille, joilla ei vielä ole paljon kokemusta".

* * *

Olen valmis allekirjoittamaan kaikki edelle kirjoitetut luonnehdinnat. Ja siksi ihmettelen niitä ihmisiä ja medioita, jotka korostavat suomalaista köyhyyttä tai yhteiskunnallisen tasa-arvon puutetta aivan valtavina ongelmina. Tai pitävät suomalaisia käytökseltään jollain tavalla töykeinä. 

Enkä tarkoita tällä, ettei Suomessa olisi vähävaraisia tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Kyllä sellaisia on, mutta ei meillä kukaan joudu elämään nälkärajalla, kuten monessa muussa maailmankolkassa.

Tästä syystä ihmettelen sitä, miten monet suomalaiset nuoret on saatu tuntemaan itsensä näköalattomiksi maassa, jossa kenelläkään terveellä ihmisellä ei pitäisi olla sellaiseen syytä. Kyse ei mitä ilmeisimmin ole tosiasioista vaan jostain muusta eli yhteiskunnallisen keskustelumme nuorten ihmisten mielialoja alentavasta vaikutuksesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sukupuolenkorjaus ei auta vaan pahimmillaan jopa pahentaa tilannetta
Lastenkasvatus ennen ja nyt
Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?

Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi

Petteri Orpon (kok) hallitus toi eilen eduskunnan hyväksyttäväksi peräti kolme lakiesitystä. Tästä syystä niiden valmistelua johtanut ja eduskunnassa asian esitellyt sisäministeri Mari Rantanen totesi eilen, että "meillä on tällainen maahanmuuton supertorstai". 

Lakiesitysten tarkoituksena on järkeistää Suomen maahanmuuttopolitiikkaa ottamalla käyttöön kansalaisuuskoe, tehostamalla laittomasti maassa olevien karkottamista ja maahantulokieltoa sekä hyödyntämällä EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen tarjoamat mahdollisuudet.

Kansalaisuuskokeen tarkoituksena on varmistaa, ettei Suomen kansalaisuutta myönnetä ilman hakijan perehtyneisyyttä suomalaiseen yhteiskuntaan. Tosin tentin läpäistäkseen kansalaisuuutta hakevan henkilön osaamisen ei tarvitse olla kovin kummoista, sillä monivalintakokeen läpäisyyn riittää jo se, että onnistuu valitsemaan oikean vaihtoehdon seitsemään kymmenestä kysymyksestä.

Sisäministerin mukaan hallitus "edellyttää henkilöiltä, jotka tavoittelevat Suomen kansalaisuutta, aktiivisuutta tehdä asioita tavalla, jota laissa edellytetään". Ja siksi kotouttamisrahoja suunnataan jatkossa entistä tarkemmin Suomen kansalliskielten opetukseen – mistä ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. 

Maasta karkottamisen osalta hallitus pyrkii siihen, että karkotuspäätökset saataisin toteutettua nykyistä tehokkaammin ja nopeammin. Lisäksi maahantulokiellon perusteeksi lisätään kansallisen turvallisuuden vaarantaminen – tämä koskee myös EU:n alueelta Suomeen pyrkiviä henkilöitä. 

Kolmas muutos on lähinnä tekninen. Siinä pannaan toimeen EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimus, joka mahdollistaa tulevaisuudessa turvapaikkaprosessin siirtämisen Unionin ulkopuoliseen maahan. Mainio asia tämäkin, kunhan tulevaisuus vain tulisi ennen kuin on myöhäistä.

* * *

Minun nähdäkseni kaikki hallituksen eiliset esitykset ovat hyviä ja tarpeellisia – elleivät suorastaan välttämättömiä – edellytyksiä sille, että maahanmuutto muuttuisi nykyisestä taakasta Suomen kannalta järkeväksi. Ja siksi on syytä tarkkailla, miten eduskunta suhtautuu niihin. 

Lienee tietenkin odotettavissa, että laitavasemmiston kansanedustajat suhtautuvat ainakin osaan esityksistä kielteisesti. Jos ja kun näin käy, se ei muuta Vasemmistoliitosta ja Vihreistä jo aiemmin syntynyttä kuvaa maassamme marssivana viidentenä kolonnana. 

Sen sijaan on jännittävää seurata, mitä tapahtuu hallituksen sisällä – erityisesti RKP:n ja Kokoomuksen eduskuntaryhmissä – sekä opposition pääpuolueissa SDP:ssä ja Keskustassa. Löytyykö niistäkin – ja jos löytyy, kuinka useita – halukkaita osallistumaan viidennen kolonnan toimintaan. 

* * *

Sivumennen sanoen ja aiheeseen väljästi liittyen: kansanedustaja Joakim Vigelius (ps) lohkaisi eilen sosiaalisessa mediassa varsin sattuvasti. Hän nimittäin laukaisi, että "On melkoinen veivaus, että ensin houkutellaan maailmalta pienituloisia pienituloisiksi Suomeen ja sitten ihmetellään, miten suuresti pienituloisuus onkaan kasvanut".

Tämän ihmetyksen näyttäisi jakavan myös professori Heikki Hiilamo, joka totesi maahanmuuton olevan köyhyyden lisääntymisessä "merkittävä tekijä. Työmarkkinoilla on tapahtunut muutos, jossa matalapalkka-ammateissa on yhä enemmän maahanmuuttajia". 

Lisäksi professori totesi asiaan vaikuttavan myös sen, että maahanmuuttajat asuvat isolta osin suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, jossa asumiskustannukset ovat suhteellisen isot. Mitäpä tähän enää lisäämään mitään muuta kuin, sen, että meillä julkinen valta suorastaan kannustaa tähän tarjoamalla erilaisia vastikkeettomia tukia myös muiden maiden kansalaisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliko yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen virhevalinta?
Terrorismivaroitus
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset

Terroristeistaan tunnetussa Belgian Molembeekissa opettajana työskentelevän Adil Dakirin mukaan arabitaustaiset ihmiset joutuvat kaikki leimatuksi, kun jotain ikävää tapahtuu. Brysselissä toimiva terrorismin tutkija Mohamed Fahmin mukaan Belgian poliitikot ja viranomaiset eivät ole kyenneet estämään äärijärjestöjen toimintaan, vaan "lähellä Isisiä toimivat salafistiset saarnaajat radikalisoivat nuoria. Nyt myös huumekauppiaat värväävät nuoria", minkä seuraukset näkyvät huumediilereiden välisinä ammuskeluina.

Nuorisotyöntekijä Bachir M’rabetin mukaan terroristit hyödyntävät nettipelaamista houkuttellessaan nuoria joukkoonsa. Pelin myötä rakennetaan suhteita, joissa muslimilapsille syötetään vähitellen radikaaleja ajatuksia ja työn viimeistelevät islam-keskuksissa toimivat islamistiset saarnaajat sekä moskeijoissa nuoria etsiskelevät terroristit.

* * *

Jos ja kun Fahmi ja M’rabet ovat oikeassa – mitä en epäile – on selvää, etteivät muslimiyhteisön ulkopuoliset toimijat pysty ratkaisemaan molembeekiläistä terrorismi-ongelmaa. Niiden sijaan yhteisön tulisi tehdä se itse. 

Tätä tosiasiaa ei muuta se, että asiasta kertoneen uutisen mukaan Molembeekin elintaso on belgialaisittain matala ja nuorisotyöttömyys korkealla tasolla, noin 20 prosenttia. Niistä jälkimmäinen on tosin "vain" samaa luokkaa tai vähän alhaisempi kuin kaikkien suomalaisnuorten työttömyysaste, joten se ei yksistään selitä alueen asemaa terrorismin ja väkivallan keskuksen.

Niinpä molembeekilaisen terrorismin perimmäisiä syitä on etsittävä jostain muualta, kuten alueella elävien ihmisten omasta toiminnasta sekä heidän arvoistaan ja nuorille antamastaan kasvatuksesta. Toivon mukaan näiden asioiden muuttamiseen motivoi tämän kirjoituksen alussa mainitsemani opettaja Dakirin toteama fakta, jonka mukaan muslimiterrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahtisaari kuoli ja terroristi murhasi ruotsalaisia
Islamin teoria ja käytäntö
Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia

Suhteellinen ja todellinen köyhyys

Suomen sosiaali ja terveys -yhdistys Soste on tehnyt mikrosimulointimallilla laskelmia, joiden mukaan pienituloisten ihmisten määrää voisi vähentää palauttamalla sosiaaliturvaetuuksien indeksikorotukset, työttömyysturvan lapsikorotuksen sekä työttömyysturvan ja yleisen asumistuen suojaosat samalla tasolle kuin ennen niihin kohdistuneita leikkauksia. Laskelmissa oli määritelty pienituloiseksi henkilöt, joiden käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskimääräisestä tulotasosta.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että määritelmän mukaista köyhyyttä voidaan vähentää antamalla köyhimmille ihmisille rikkaammilta otettua rahaa vähän samaan tapaan kuin Robin Hood teki Sherwoodin metsässä, Nottinghamin kaupungin lähistöllä. Enkä epäile lainkaan, ettei laskelmia olisi tehty oikein.

Pienenä sivuhuomautuksena todettakoon kuitenkin, että loogisesti ajatellen Sosten malli tarkoittaa sitä, että köyhyyttä voitaisiin vähentää vieläkin enemmän jos toimittaisiin entisen neuvostoliittolaisen ihanteen mukaan eli järjestettäisiin valtion kustannuksella jokaiselle ihmiselle töitä ja maksettaisiin kaikille sama palkka. Silloinhan köyhiä ei olisi lainkaan, vaan kaikki olisivat tulojensa suhteen tasa-arvoisia. 

Outoa on vain yksi asia. Nimittäin se, että Neuvostoliitto kärsi Sosten määritelmän mukaisen köyhyyden puuttumisesta huolimatta monenlaisista talousongelmista, joista vähäisimpiä eivät olleet maataloustuotannon riittämättömyys, teknologinen jälkeenjääneisyys, valmistettujen tuotteiden laadun heikkous tai ympäristötuhojen laajuus. Ja lopulta maan asukkaat elivat pääosin samalla tulotasolla eli nauttuivat köyhän köyhästä elämästä vauvoista mummoihin ja vaareihin, vaikka Sosten kriteerien mukaista pienituloisuutta ei esiintynyt lainkaan. 

Siksi on kysyttävä, että onko Sostessa varmasti ymmärretty se, ettei tulonjaon tasaisuus takaa yhteiskunnan menestystä kansainvälisessä kilpailussa eikä suhteellinen köyhyys ole sama asia kuin todellinen köyhyys. Tai tajutaanko siellä, että juuri jälkimmäisen välttämiseksi yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että sen jäsenillä on halu tehdä työnsä niin hyvin kuin mahdollista - eli saada palkkio hyvin tehdystä työstä. 

Juuri tämä oli se asia, mikä toimi viime vuosisadalla markkinatalouteen nojaavissa länsimaissa paremmin kuin sosialistisissa valtioissa. Neuvostoliitossa asiaa ei ymmärretty ajoissa, joten se kaatui, mutta kiinalaiset oivalsivat ongelman ja korjasivat sen talousjärjestelmäänsä, joka muutettiin villiksi markkinataloudeksi säilyttäen samalla kuitenkin poliittisten kansalaisvapauksien tiukat rajoitteet.

Näillä opeilla Kiina on kasvanut yhdeksi maailman johtavista talousmahdeista, joka haastaa USA:n globaalista teknologiajohtajuudesta. Ja tulevaisuudessa ehkä jopa maailman johtavan sotilasmahdin asemasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Köyhille altistuminen vaikuttaa eri tavalla rikkaisiin ja köyhiin
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista
Vihervasemmisto pyrkii heikentämään köyhemmän kansanosan elinolosuhteita

Köyhille altistuminen vaikuttaa eri tavalla rikkaisiin ja köyhiin

Länsimaisilla ihmisillä on mahdollisuus valita oma asuinpaikkansa. Sen seurauksena asuinalueet ovat jakaantuneet yhä selvemmin hyvin toimeentulevien ja köyhien ihmisten kesken. 

Toisaalta Suomen julkinen sektori on velkaantunut nopeasti, minkä seurauksena myös varakkailta köyhille suuntautuvia tulonsiirtoja joudutaan pienentämään. Tämä on asia, joka on saanut opposition täydelle laukalle, kuten esimerkiksi Antti Lindtmanin vahvalle vastakkanasettelulle perustuva vappupuhe osoitti. 

Yksi mielenkiintoinen kysymys tähän kaikken liittyen koskee sitä, millä tavalla ihmiset reagoivat siihen, kun he joutuvat kohtaamaan köyhiä ihmisiä. Useimmat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että ihmisten altistuminen köyhille yksilöille liittyisi positiivisesti tulonjaon tukemiseen, mutta myös tämän kanssa ristiriitaisia tuloksia on havaittu.

Tässä suhteessa saatiin mielenkiintoista uutta tietoa tanskalaistutkimuksesta, joka selvitti aiempien tutkimusten epäjohdonmukaisuuksia käyttämällä pitkittäistä kyselypaneelidataa vuosilta 2008, 2011 ja 2017. Sen perusteella näytti siltä, että varakkaiden yksilöiden lisääntyvä altistuminen köyhille omissa yhteisöissään vähensi tulonjakopolitiikan kannatusta. 

Sen sijaan köyhien ihmisten kohtaamisen lisääntyminen nosti tulonjaon uudelleenjakamisen kannatusta vähätuloisempien ihmisten joukossa. Toisin sanoen köyhien näkeminen aiheutti eri tulotason henkilöille aivan erilaiset reaktion suhteessa tulonjakopolitiikkaan. 

Tulos on yhteensopiva sen kanssa, että vauraiden ihmisten on todettu hakeutuvan pois sellaisilta asuinalueilta, joille on syystä tai toisesta muuttanut myös köyhempää väkeä. Samalla näiden haluttujen asuinalueiden hintatasot ovat nousseet: toimikoon tässä esimerkkeinä vaikkapa Espoon rikkaiden kallis Westend ja maahanmuuttajien suosima ja puolet halvempi Suvela. 

Tutkimus kuitenkin jätti avoimeksi selityksen sille, miksi köyhien näkeminen vaikutti näin vahvasti ja eri tavoin rikkaiden ja vähemmän rikkaiden henkilöiden suhtautumiseen tulonjakopolitiikkaan. Toki itse kukin voi keksiä siihen enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia, mutta tietoa tämän tosiasian syistä on saatavissa ainoastaan uusien ja juuri tämän kysymyksen ratkaisemiseen suunniteltujen tutkimusten kautta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Kiinalaiset eivät ole muita ihmisiä epärehellisempiä - mutta onko Halla-aho kilpailijoitaan rehellisempi?
Tasa-arvo on ihmisyhteisöjen perusluonteen vastaista

Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista

Silmiini tarttui tänä aamuna parikin koulu-uutista, joista ensimmäisen perusteella Suomen tulevaisuus ei näytä kovin kaksiselta. Sen mukaan peruskoulu ei tasaa enää lasten taustoista johtuvia eroja. 

Kyse on siis lasten ja nuorten kotien välisistä luokkaeroista ja heidän kohtaamastaan huono-osaisuudesta, jotka näkyvät yhä selkeämmin päivittäisessä elämässä. Ja sen seurauksena jutussa haastateltu joensuulainen opettaja kertoi olevansa "lähes päivittäin yhteydessä sosiaalitoimeen, rikospoliisiin ja lastensuojeluun".

Saman koulun rehtori puolestaan kertoi, että hän on "jatkuvasti tekemisissä koulun ulkopuolisten viranomaisten kanssa. Toisinaan emme saa mitään vastakaikua lasten vanhemmilta tai emme edes tavoita heitä, mutta opettaja ei voi tehdä kaikkea. Kotien ongelmat kuuluvat muille ammattilaisille."

Jutun mukaan ongelma koskee nimenomaisesti köyhien perheiden lapsia, eikä varsinaisesti esimerkiksi sitä, ovatko he keski- tai työväenluokkaisia. Siis ilmeisesti sellaisia ihmisryhmiä, joissa vanhemmat eivät käy säännöllisesti töissä. Haastatellun tutkijan mukaan koulut tarvitsevatkin "moniammatillista tukea muun muassa sosiaalitoimesta ja nuorisotyöstä, jotta lasten ja nuorten usko omaan pärjäämiseen ylipäätään rakentuisi". 

Itse kiinnitin huomiotani artikkeliin liittyvän tietolaatikon mainintaan siitä, että "sosiaalisesti ja taloudellisesti huono-osaisempien alueiden koulujen välisiä eroja on tasattu ainakin pääkaupunkiseudulla tarveperustaisella rahoituksella, ja vastaavanlainen lisärahoitus on tuonut hyviä tuloksia myös kansainvälisesti".

Olisiko Joensuussakin siis perimmältään kyse samoista seikoista, jotka ovat johtaneet pääkaupunkiseudun tiettyjen alueiden muuttumiseen kantaväestön karttamiksi alueiksi?

* * *

Toinen huomioni kiinnittänyt uutinen koski eduskunnassa tehtyyn aloitteeseen koululaisten kesälomien siirtämisestä. Se ei kuitenkaan etene, koska niin tehdäkseen sillä pitäisi olla takanaan hallituksen lakiesitys tai allekirjoitus vähintään sadalta kansanedustalta. Puheena olleella aloitteella oli vain kuusi perussuomalaista tai kokoomuslaista allekirjoittajaa.

Jutusta selvisi, ettei asian eteneminen ollut edes heidän tavoitteenaan, vaan pyrkimyksenä oli ainoastaan nostaa asia julkisuuteen. Ja siinä he myös jossain määrin onnistuivat (esimerkki ja toinen). 

Hyvä näin, sillä asia on nyt käsitelty ja myös selvitetty se, että siirtoa kannattaa vain 18 prosenttia kansalaisista 52 prosentin vastustaessa sitä. Näin koululaitos ja suomalainen yhteiskunta voivat rauhassa keskittyä ratkomaan niitä ongelmia, joita käsittelin tämän blogimerkinnän alkuosassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Yksi plus yksi on kaksi, vaikka siitä ei mainittaisikaan erikseen
Poliisi varoitti ulkomaalaismiehistä

Kylmäävän kylmää

Huomenna alkavasta tammikuusta on ennusteiden mukaan tulossa poikkeuksellisen kylmä. Uutisoinnissa on väläytelty jopa 50 pakkasasteen lukemaa, vaikka todennäköisemmin jäämmekin "vain" -45 asteeseen. 

Hauskana yksityiskohtana MTV3 on näyttänyt myös uutispätkän vuodelta 1999, jolloin nähtiin kaikkien aikojen pakkasennätys -51,5 astetta. Näihin lukuihin tuskin päästään ensi kuussa kahdestakaan syystä: ensinnäkin ennätysasema Kittilän Pokassa on siirretty lämpimämpään kohtaan ja toiseksi vielä sitäkin kylmempiä lämpötiloja näyttänyt Sallan Naruskan mittausasema on poistettu kokonaan virallisista mittauspisteistä.

Joka tapauksessa - mikäli ennusteet osuvat oikeaan - on edessämme poikkeuksellisen kylmiä säitä. Se tarkoittaa vaikeuksia liikenteelle ja tarvetta paksuille vaatteille, mutta myös testiä yhä enemmän tuulivoimaan nojaavalle suomalaiselle sähköntuotannolle. 

Toivoa sopii, että maastamme löytyy riittävästi sähköntuotantokapasiteettia myös silloin, kun tarve on suuri, mutta tuulivoimalat pois pelistä. Ja ettei sähkön hinta nouse ensi kuussa niin korkeaksi, etteivät hatarimmissa mökeissä asuvat - ja siten kansan vähävaraisimmat - ihmiset pysty maksamaan tulevaa sähkölaskuaan.

* * *

Kirjoittelin muutama päivä sitten pohjoisen napajään nopeasta laajenemisesta viime viikkoina. Se on jatkunut edelleen ja eilisen tiedon perusteella arktisen merijään laajuus on ajankohtaan nähden ollut viimeksi nykyistä suurempi vuonna 2003. Siis 20 vuotta sitten. 

Käytän tässä samalla tilaisuuden kommentoida muutama kuukausi takaperin paljon uutisia herättäneen eteläisen merijään laajuutta. Esimerkiksi viime heinäkuussa uutisoitiin tutkijoiden olevan huolissaan siitä, että "Antarktikselta on kadonnut Argentiinan verran meri­jäätä". 

Huoli on ollut sikäli aiheellinen, että eteläisen merijään laajuus on lähes koko tämän vuoden ajan ollut kunakin ajankohtana mittaushistoriansa pienin. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime viikkoina nopeasti ja tällä hetkellä se on laajempi kuin vuosina 1979, 2005, 2016, 2018, 2021 ja 2022. 

Kuten arvoisa lukijani varmasti huomasi, on noiden suppeimpien merijäiden joukossa myös mittaushistorian ensimmäinen vuosi. Tämä voi viimeaikaista uutisointia seurannelle olla yllätys, mutta tuskin jäätutkijoille: heillähän on koko ajan ollut hyvin tiedossa, ettei eteläisen merijään laajuudella ole juurikaan tekemistä globaalin ilmakehän lämpötilan kanssa toisin kuin arktista ympäröivällä napajäällä.

Näillä hyisillä uutisilla toivotan teille - arvoisat lukijani - oikein hyvää uutta vuotta! Ja kiitän ajatusteni lukemisesta ja kommentoimisesta kuluneena vuonna.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Näkyykö islantilaisen tulivuoren purkaus pohjoisessa?
Itkevät yliopisto-opiskelijat
Selitys pohjoisen merijään sulamisen pysähtymiselle

Vihervasemmisto pyrkii heikentämään köyhemmän kansanosan elinolosuhteita

Yle julkaisi sisäministeri Mari Rantasen (ps) haastattelun, jossa tämä pohti hallitusohjelman tavoitteita oman vastuualueensa osalta. Jutun luettuani tunsin tyytyväisyyttä siihen, mitä hallitusneuvotteluissa oli päätetty, mutta samalla vihervasemmiston pyrkimykset hallituksen kaatamiseksi - eli sen ohjelman toteuttamisen estämiseksi - harmittivat entistä enemmän. 

Rantasen mukaan ohjelmassa kaavaillaan tiukennuksia esimerkiksi pysyvän oleskeluluvan ja kansalaisuuden saamiseen. Lisäksi pakolaiskiintiö aiotaan puolittaa ja maahanmuuttajien ja Suomessa pysyvästi oleskelevien sosiaaliturva ja etuudet eriyttää toisistaan. Ja kaikessa tulee huomioida suomalaisen yhteiskunnan etu. 

Myös pääosin maahanmuuttajista koostuvien nuorisojengien hallintaan on luvassa uusia keinoja, kuten erikoistiedustelulainsäädäntö, jonka kautta voidaan päästä kiinni asioihin jo ennen kuin rikokset ovat tapahtuneet. Samaan aikaan tehostetaan myös ankkuritoiminnan kaltaista moniviranomaistoimintaa, jolla torjutaan nuorisorikollisuutta.

Tämän kaiken luulisi olevan vahvasti kaikkien suomalaisten etu - ja erityisesti niiden, joiden varallisuus ei riitä asumiseen maahanmuuttajavapailla alueilla. Siis erityisesti perinteisen poliittisen vasemmiston äänestäjien. 

Viime viikkojen vuosien takaisten kirjoitusten ympärillä pyörinyt keskustelu on kuitenkin osoittanut, etteivät Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Sosialidemokraattien johtajat ymmärrä tätä. Sen sijaan he ajavat muualta maailmasta meille ajautuneita agendoja, jotka toteutuessaan heikentäisivät köyhemmän kansanosan elinolosuhteita entisestään.

  

Nähtäväksi jää, milloin tämä ymmärretään laajemmin poliittisen vihervasemmiston äänestäjien parissa. Tai ehkä se on jo ymmärrettykin, koska viime eduskuntavaaleissa edellä mainittujen kolmen puolueen saama äänisaalis jäi vaivaiseen 34 prosenttiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksella on kansan vahva tuki
Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Ukrainan toinen sota

Kuten kaikki suomalaiset tietävät, käy Ukraina parhaillaan äärimmäisen raakaa sotaa maahan tunkeutuneita venäläisiä valloittajia vastaan. Ja saa siihen arvokasta tukea monilta länsimailta - myös Suomelta. 

Helsingin sanomat kertoi tänä aamuna toisestakin Ukrainan maaperällä käytävästä sodasta. Se on korruption vastainen taistelu. 

Ukrainahan on osa entistä Neuvostoliittoa, jossa virkamiehistö oli läpeensä korruptoitunut. Tämä perinne elää maassa edelleen vahvasti, vaikka siitä onkin aika ajoin pyritty pääsemään eroon. 

Nyt tätäkin sotaa johtaa presidentti Volodomyr Zelenskyi. Ja sen seurauksena on kuluneella viikolla eronnut peräti yksitoista hallinnon virkamiestä joko omasta tahdostaan tai hallituksen päätöksellä. Nähtäväksi siis jää, millä tavalla tämä Zelenskyin toinen taistelu etenee ja mihin se johtaa. 

Korruption vastaiselle sodalle on ainakin kaksi erittäin pätevää syytä. Niistä ensimmäinen on Venäjää vastaan käytävä taistelu: eliitin korruptiohan ei millään tavalla edistä kansan valmiutta itsensä uhraamiseen maansa puolesta. Ja siksi sitä vastaan on taisteltava näyttävästi ja mielellään myös tehokkaasti. 

Toinen motivaatio liittyy Ukrainan tulevaisuuteen - siis aikaan, jolloin maa siirtyy jälleen rauhaan. Ja pyrkii pois neuvostoaikaisesta perinnöstään osaksi läntistä maailmaa. Ja pidemmällä tähtäimellä myös Euroopan Unionin jäseneksi.

Jälkimmäisen osalta askelmerkit ovat selkeät. Läpikorruptoituneella maalla ei ole edellytyksiä jäsenyyteen eikä EU:n tarjoamaan vetoapuun jo yli sata vuotta jatkuneesta köyhyydestä nousemiseksi. Siitä tarjoavat Unionin päättäjille varoittavan esimerkin sen muutamat aiemmin tekemät erehdykset korruptoituneiden maiden jäseneksi ottamisesta. 

Niinpä Zelenskiyllä ja Ukrainalla on käsissään kaksi sotaa, joista kummassakaan ei ole varaa hävitä. Niistä ensimmäiseen he saavat länsimaiden yhä tehokkaammaksi käyvää apua ja tullevat siksi selviämään siitä lopulta voittajana. 

Sen sijaan korruption ukrainalaiset joutuvat kohtaamaan käytännössä yksin. Eikä voittoon riitä pelkästään hallinnon määrätietoinen politiikka, vaan ratkaisutaistelu käydään niiden ukrainalaisten pään sisällä, jotka nyt ja tulevina vuosina ovat sellaisissa asemissa, joissa korruption mahdollisuus on todellinen ja houkutteleva. 

Eli onnistutaanko maassa muuttamaan käytäntö, jossa asiat etenevät voitelemalla sen sijaan, että noudatettaisiin lain ja asetusten määrittämää toimintatapaa kulloinkin esillä olevassa asiassa. Ainakin alkuvaiheessa tämä edellyttäisi virkamiesten kieltäytymistä todennäköisesti kerta toisensa jälkeen tarjolle tulevista vanhan käytännön mukaisista ehdotuksista, joilla omaa elintasoa olisi helppo kohottaa. 

Korruption kitkemistä auttaisi myös se, jos asioitansa edistettäväksi haluavat ihmiset ymmärtäisivät vähentää tarjontaa eli osaisivat olla tarjoamatta voitelurahaa niiden liikkeelle saamiseksi? Myös silloin, kun asiaa hoitava henkilö sellaista ehdottaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä
Ministeri Virolainen järjesti miljoonia euroja korruptioon
Talvisodan seurausten opetus ukrainalaisille

Luomutuotantoon siirtyminen johti nälänhätään ja valuuttatulojen loppumiseen

Aamulla kirjoitin lyhyen tekstin yhdestä maahanmuuton vivahteesta. Vasta sen jälkeen luin Helsingin sanomat ja huomasin siellä uutisen, johon oli kerta kaikkiaan pakko ottaa kantaa. 

Kyseinen lehti nimittäin kertoi Sri Lankan nälänhädästä. Sen mukaan tämä on seurausta turistitulot katkaisseesta koronapandemiasta sekä maan edellisen presidentin asettamasta kemiallisten lannoitteiden kielloista. Jostain syystä lehdessä ei mainittu, että lannoitteiden lisäksi Sri Lankan maanviljelijöiltä kiellettiin torjunta-aineet eli käytännössä maanviljelijät määrättiin siirtymään luonnonmukaiseen orgaaniseen viljelyyn. 

Näiden toimien seurauksena Sri Lankan riisisato putosi viidenneksellä ja aiemmin sen suhteen omavarainen maa joutui riippuvaiseksi ruuan tuonnista. Samalla riisin hinta puolitoistakertaistui, eikä kaikilla ihmisillä ollut enää varaa ruokaan.

Lisäksi maan ulkomaankaupan kannalta tärkeä teentuotanto romahti, joten maan valuuttavarannot ovat huvenneet olemattomiin ja jopa puoli miljoonaa ihmistä on vajonnut köyhyyteen. Tämä on johtanut satoja uhreja vaatineisiin levottomuuksiin ja saanut hallituksen lopulta luopumaan luomu-viljelypakosta vientituotteiden osalta. 

Akuutti tilanne ei kuitenkaan ole hellittänyt, eikä aivan lähiaikoina luultavasti hellitäkään Venäjän ja Ukrainan sodan seurauksena syntymässä olevan globaalin ruokakriisin oloissa. Mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe. 

Sen sijaan haluan korostaa tässä kirjoituksessa sitä, mitä voi seurata ideologisesta puhdasoppineisuudesta elintärkeissä asioissa - kuten ruokahuollossa. Sri Lankan esimerkkihän osoittaa kouriintuntuvasti, että luonnonmukaiseen maataloustuotantoon siirtymisen seurauksena maatalouden satotasot romahtivat, vientitulot katosivat ja köyhimpien ihmisten elämäntilanne muuttui kestämättömäksi.

Tämä olisi syytä huomioida myös Euroopan Unionissa ja Suomessa. Vaikka vihreänsävyisillä aatteilla onkin nyt etenkin urbaanien ihmisten ja valtakunnantason poliitikkojen vahva kannatus - lähes puoluekantaan katsomatta - on Euroopassa syytä pitää järki päässä.

Vaikka luomu onkin kaunis ajatus, ei se muuta sitä tosiasiaa, että maatalouden tuotantokasvit vaativat kasvaakseen edelleen paljon ravinteita, niitä vaanivat monenlaiset tuholaiset ja kasvitaudit eivätkä maanviljelijät elä pelkästä pyhästä ideologiasta, vaikka se olisikin klorofyllinvihreää. Sama koskee myös muita eläviä luonnonvaroja, joista metsä on Suomessa tärkein. 

Tästä syystä myös suomalaisen metsänhoidon viherryttämisessä on syytä edetä varovaisin askelin. En kiistä, etteikö meilläkin tarvittaisi biodiversiteetin ja hiilinielujen kasvattamisen takia nykyistä monimuotoisempaa metsänhoitoa, mutta kaikkien munien yhtäkkinen heittäminen samaan ideologiseen koriin on maamme elintasolle yhtä riskialtista kuin teentuotannon luonnonmukaistaminen Sri Lankassa. 

Siksi Suomen on huolehdittava siitä, ettei EU seuraa yksisilmäisesti biodiversiteettistrategiaansa monimuotoisuuden suojelussa ja metsien hiilinielukäytössä. Nämä ovat toki tärkeitä asioita, mutta niitä ei tule tavoitella tuhoamalla yhdellä kerralla ruokahuoltomme ja luonnonvarataloutemme perusta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän siirtymän hintalappuja
Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita
Yllättäviä käänteitä

Selittääkö väestö väkivalta- ja henkirikollisuutta

Suomalaisen median uutisoinnin perusteella joku on saattanut kuvitella, että Yhdysvaltain väkivaltarikokset ovat tyypillisesti valkoisen väestönosan mustiin kohdistamaa. Tätä käsitystä oikoi Helsingin sanomat, joka kertoi, että maassa tapahtuneiden henkirikosten uhreista puolet on FBI:n tilastojen mukaan mustia, vaikka väestöstä heidän osuutensa on vain 13 prosenttia. Mustien osuus on kuitenkin samalla tavalla suhteettoman suuri myös henkirikosten tekijöiden joukossa: he tekevät noin puolet Yhdysvaltain henkirikoksista, ja kohteena ovat useimmiten toiset mustat.

HS:n jutun varsinainen aihe oli kuitenkin Washington DC:n lisääntynyt väkivalta. Sen taustaksi nimettiin köyhyys ja kurjuus, mutta myös identiteetti- ja kunniakysymykset. Siis samankaltaiset seikat, jotka ovat merkityksellisiä monissa muissakin alkukantaisissa kulttuureissa. 

Jutussa puhuttiin myös väkivallan keskittymisestä köyhiin kaupunginosiin. Sen sijaan siinä ei mainittu kaupungin väestösuhteita. Wikipedian mukaan "Kaupungin suurimpia väestöryhmiä ovat mustat (noin 50,7 % väestöstä) ja valkoiset (noin 38,7 %). Aasialaisia kaupungin väestöstä on noin 3,5 % ja Amerikan alkuperäiskansoja 0,3 %."

Toisin sanoen väkivaltaherkkä musta väestönosa on kaupungissa enemmistönä eikä suinkaan syrjäkortteleihin sullottuna vähemmistönä. Kysymys siis kuuluu, että voiko tästä päätellä Washingtonin suurten henkirikoslukujen johtuvan ensisijaisesti väestörakenteesta. Eli olisivatko henkirikosluvut samanlaiset, jos kaupunki olisi puhtaasti esimerkiksi valkoisten tai itäaasialaisten asuttama?

* * *

Suomessa uutisoitiin jokin aika sitten ulkomaalaistaustaustaisen miesjoukon Pikku-Huopalahdessa tekemästä väkivallasta. Asiaan saatiin tarkennusta, kun PT-media selvitti epäiltyjen henkilöiden olevan somalitaustainen jengi. Kultamunien kuoriutuminen oli siten saanut jälleen ikävän uuden jatko-osan.

Samalla selvisi yllättäen, että Helsingissä on käyty täydessä mediahiljaisuudessa myös toista oikeudenkäyntiä, jossa syytettyjen penkillä istuu joukoittain somaleita, mutta myös pari suomalaista. Nähtäväksi jää, minkälaisista kultamunista tässä jutussa on kyse, ja luopuvatko suomalaisten valtamedioiden rikostoimittajat jossain vaiheessa asiaan liittyvästä vaitiolostaan. 

Joka tapauksessa PT-median aktiivisuus on jälleen kerran paljastanut sen, ettei Suomeen kohdistuneesta maahanmuutosta voi saada kokonaiskuvaa pelkästään maamme valtamediaa seuraamalla. Siksi kysynkin sen edustajilta, että ovatko he tyytyväisiä siihen tapaan, jolla ovat hoitaneet journalistista tehtäväänsä somaliväestömme osalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Väkivaltaiset somalinaiset
Tyhmyys pilasi neljän ihmisen elämän
Monikulttuurinen epäluulo johti kaksoismurhaan

Kaupungin vuokra-asunnoista ja sosialismin kirouksesta

Pari päivää sitten nimimerkillä kirjoittanut helsinkiläinen ihmetteli sitä, kuinka hyvätuloiset ihmiset asuvat kaupungin tukemissa halvoissa vuokra-asunnoissa samalla kun vähävaraiset joutuvat jonottamaan niihin.

Kirjoituksessaan hän totesi, että "lähinnä minua kiinnostaisi ­tietää, maksammeko me helsinkiläiset veronmaksajat näiden hyvätuloisten halpaa asumista". Vastaus on tietenkin, että kukapa muukaan sen maksaisi.

Kirjoituksen jälkeen on syntynyt kovasti keskustelua siitä, että voiko ihmisiä häätää kotoaan. Ja tulipa tänä aamuna esille myös kaupungin vuokra-asunnon siirtäminen yhdeltä varakkaalta toiselle. Samaan aikaan toinen ja kolmas - molemmat köyhiä - kertoi joutuneensa olemaan pitkään asuntojonossa.

Tähän kaikkeen totean, että meillä on nyt nähtävillä ja elävästi käsillä osa sitä logiikkaa, minkä takia sosialismi ei toimi. Eli minkä takia hyvää tarkoittavat veronmaksajien tuet niin usein johtavat väärinkäytöksiin ja tehottomuuteen.

Tuo ongelma on se sama, mikä tekee markkinataloudesta ylivoimaisen suunnitelmatalouteen verrattuna. Siis yksinkertaisesti ihmisten taipumus ajatella ensisijaisesti itsensä ja läheistensä parasta.

Tuo taipumus saa yrittäjän yrittämään parastaan liiketoiminnan jatkumiseksi ja työntekijän ahkeroimaan edetäkseen urallaan. Mutta myös veronmaksajien piikkiin annettavien tukien vääristävään vaikutukseen.

Itse tarjoaisin tässä tilanteessa ratkaisuksi kaupungin vuokra-asunnoista luopumista ja niiden myymistä pois. Sen jälkeen voitaisiin - jos niin haluttaisiin - tukea ihmisten asumista pelkästään suoralla tulotasoon sidotulla asumistuella, joka määrältään ei johtaisi kannustinloukkuihin ja jonka saisi käyttää hyväkseen hankkiessaan asuntoja vapailta markkinoilta.

Tähän on vielä lisättävä, että samalla kaupungin olisi purettava toinen sosialistinen elementti eli nihkeä kaavoituspolitiikka. Näin tarjolla olevien asuntojen määrä nousisi tarpeen mukaiseksi, eikä tuen vaikutus vuokratasoon nousisi kohtuuttoman suureksi - kuten sen kävisi tilanteessa, jossa asunnoista on pulaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka sosialismi lisääntyy suomalaisessa yhteiskunnassa
Käytännön sosialismia
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?

Haiti on köyhä ja siksi jää

Muistamme Haitin maana, jonka toipuminen maanjäristyksestä ei ottanut onnistuakseen. Tai siitä, että siellä toteutettiin heti itsenäistymisen jälkeen yksi kaikkien aikojen "onnistuneimmista" kansanmurhista, jolla maan valkoinen vähemmistö tuhottiin, mutta jota ainakaan jotkut suomalaiset journalistit eivät muista tai eivät halua muistaa.

Nyt kuulimme, että maan pääministeri on ilmoittanut eroavansa maata ravistelleiden mielenosoitusten takia. Ilta-Sanomien ja MTV3:n mukaan mielenosoitukset johtuivat polttoaineiden hinnankorostuksista.

Mutta mistä Haitissa on perimmältään kysymys? Siitä eivät suomalaismediat kerro.

BBC kuitenkin kertoo. Sen mukaan Haiti on helmikuussa allekirjoittanut Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa sopimuksen, jonka mukaan maan talouteen tehtiin rakenteellisia muutoksia, jotta sen talouskasvu lähtisi käyntiin ja maan köyhyys saataisiin lopultakin helpottamaan.

IMF:n mukaan polttoaineiden hinnat alhaisina pitävien tukiaisrahojen käyttäminen koulutukseen, terveydenhuoltoon ja työpaikkojen luomiseen olisi järkevää. Tuntuu järkevältä.

Mutta tämä ei siis kelpaa haitilaisille, jotka ajelevat mieluummin halvalla polttoaineella kuin kouluttavat jälkeläisensä, pysyvät terveinä ja pääsevät töihin.

Tilannetta ei ainakaan parantanut se, että maan opposition kansanedustajat julistivat katujen väkivallan ja protestien jatkuvan, mikäli korotuksia ei peruta. Tämä siis tilanteessa, jossa 14 prosenttia työvoimasta on työttöminä, bruttokansantuote on 1300 dollaria vuodessa kansalaista kohti ja 40 prosenttia väestöstä on ilman perusterveydenhoitoa.

"Pakollista" alakoulua käy noin kaksi kolmesta lapsesta, mutta loppuun heistä jaksaa vain noin puolet. Voodoo on ollut virallinen uskonto vuodesta 2003 ja sitä harjoitetaan rinnan kristinuskon kanssa.

Mutta ehkäpä haitilaisten asenteita kuvaa parhaiten se, että maassa oli reilu vuosi sitten myös mellakoita. Niiden syynä oli alkoholin, tupakan ja passien verotuksen nostaminen. Ja ehkäpä se kertoo jotain myös sitä, miksi Haiti on ja pysyy köyhänä. Ja miksi maa etsii uutta pääministeriä, joka miellyttäisi edellistä paremmin kansan tahtoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jaakko Lehmusvesi: valkoista ihmistä ei sorreta maailmassa
Maksamme valkoisen rodun kollektiivista velkaa
Katastrofi tarjoaa perversseille sairaan taivaan ja uhreille helvetin

Lapset - ne kaikista rakkaimmat

Minä olen onnellinen ihminen, sillä minulla on omia lapsia. He ovat parasta mitä minulle on tässä elämässä tapahtunut. Myös puolisoni on samaa mieltä. Ehdottomasti.

Vajaa viikko sitten Iltalehti julkaisi jutun, johon se oli kerännyt syitä vapaehtoiseen lapsettomuuteen. Lähes kaikissa vastauksissa kuulsi hedonismi: lapsia ei haluta, koska he rajoittaisivat oman pitkitetyn lapsuuden elämistä.

Minussa eli lapsellisessa ihmisessä juttu herätti lähinnä sääliä - syy siihen löytyy tämän kirjoituksen ensimmäisestä kappaleesta: lapsista kieltäytyvät eivät tiedä mistä jäävät paitsi. Minähän en ikimaailmassa vaihtaisi pois sitä elämää, jota olen lasteni kanssa saanut elää viimeiset vuosikymmenet. On ollut niin paljon sellaista, josta en etukäteen osannut edes unelmoida.

* * *

Valitettavasti kaikilla lapsilla ei ole hyvä olla. Siksi meillä on Suomessa lapsiasiavaltuutettu. Hän ottaa aika ajoin esille lapsiin liittyviä ongelmia ja hyvä niin.

Tänään Yle uutisoi lapsiasiavaltuutetun nostosta, jonka mukaan koulut ovat ruvenneet keräämään maksuja tavallisesta opetuksesta poikkeavista ohjelmanumeroista, kuten luokkaretkistä. Köyhimmät lapset ovat joutuneet jäämään niiltä pois - vaikka epäilemättä juuri koulu voisi tarjota heille sen tarttumapinnan, joka nostaisi heidät omaan elämisen arvoiseen elämäänsä.

Lapsiasiavaltuutettu Kurttila on tässä asiassa mielestäni oikeassa.

Hän kuitenkin linjasi myös, että "jos...kunnalla ole rahaa, on parempi jättää menemättä" luokkaretkille. Tämä onkin sitten kimurampi asia. Luokkaretkien lopettaminen kaventaisi koulujen opetusta eikä siksi olisi oikein kenellekään lapsista.

Tai siis ei ainakin siinä tapauksessa, että retkillä on jokin pedagoginen tavoite, joka jäisi saavuttamatta lopettamalla ne.

Siksi kunnilla on nyt peiliin katsomisen paikka. On otettava selkeä kanta siihen, onko luokkaretkillä oikeasti sellainen tavoite, että niitä kannattaa järjestää. Jos on, on rahat löydettävä kunnan budjetista. Jos taas ei, on tällaisista retkistä syytä luopua koululaisia eriarvoistavana tuhlauksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasisminpelko vaarantaa lapset myös Suomessa
Naisopettajat sorsivat poikia!
Mellunmän päiväkodin tapahtumat on tutkittava ja niistä on opittava

Maailman nälän, hädän ja kurjuuden perimmäinen syy selvisi

Viime torstain Nature-lehdessä Jeremy Nathans Johns Hopkins Medical Schoolista kirjoitti auki sen, minkä luultavasti jokainen vähänkään ajattelukykyinen ihminen ymmärtää. Taustana oli saman lehden aikaisemmassa numerossa ollut kirjoitus, jossa pohdittiin millä tavoin ruuan saisi riittämään Egyptin kasvavalle väestölle.

Koska tämä lyhyt kirjoitus oli nykymaailmassa liiankin valaiseva käännän Nathanin tekstin arvoisien lukijoideni arvioitavaksi. Olkaapa siis hyvät.

”Egyptin populaatio on enemmän kuin kolminkertaistunut 50 vuodessa ja sen odotetaan ylittävän 150 miljoonan ihmisen rajan vuonna 2050. Tämä populaation kasvunopeus näyttäisi olevan kestämätöntä huomioiden, että vain viisi prosenttia Egyptin maa-alasta on sopivaa viljelyyn ja että lähes kaikki käytettävissä oleva maa on jo peltona. Huolimatta tästä intensiivisestä maankäytöstä Egyptiin tuodaan 40 % sen tarvitsemasta ruuasta.

Nähdäkseni ongelmana ei ole niinkään se, että Egypti tuottaisi liian vähän ruokaa kuin se, että se on kotimaa liian monelle ihmiselle. Suunnitelmat ruuan tuotannon ja sen kulutuksen välisen aukon sulkemiseksi – mukaan lukien puhtaan veden pumppaaminen Saharan alta ja suolan poistaminen merivedestä – ovat epäkäytännöllisiä ja liian kalliita. Minun nähdäkseni ruuantuotannon lisäämisen sijaan olisi parempi laskea syntyvyyttä, jotta saavutettaisiin tasapaino ruuantuotannon ja kulutuksen välillä.”

Kirjoituksen luettuani jäin pohtimaan, että mitä pitäisi päätellä siitä kun maailman ehkä arvostetuimmassa tiedelehdessä julkaistaan edelle kääntämäni kaltainen itsestäänselvyys vastauksena lehden toimituksen tekemälle artikkelille. Pohdintani jälkeen ymmärsin liiankin selvästi, että maailmassa vallitsevan nälän, hädän ja kurjuuden perimmäinen syy ei ole pahuus eikä yhteiskunnallinen vääryys. Sen sijaan ne johtuvat yksinkertaisesti kautta länsimaisten yhteiskuntien läpi - jopa tiedeyhteisöön - levinneestä pohjattomasta älyllisestä epärehellisyydestä.

Valitettavasti pelkään, että älyllisen epärehellisyyden korjaaminen osoittautuu vieläkin vaikeammaksi kuin yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden, epätasaisesti jakautuneiden luonnonvarojen tai ihmisryhmien välisten perinnöllisten tai kulttuuristen erojen tasoittaminen. Näin siksi, että juuri tuo älyllinen epärehellisyys ruokkii itse itseään ja ehkäisee loogisten ratkaisujen löytämistä mitä erilaisimpiin ongelmiin. Päivä päivältä ja sukupolvi sukupolvelta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

"Oikeusvaltion puolesta" -vetoomuksesta
Tosiasioiden hyväksyminen on vaikeaa
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

Köyhät kyykkyyn vai töihin?

Pääministeri Juha Sipilä on eilen linjannut, että "minusta ei ole oikein, että työttömät, eläkeläiset ja muut vähäosaiset maksaisivat tämänkin osuuden [talouden tervehdyttämisestä]. Tämän pitäisi olla se työssäkäyvien osuus. Siksi kustannuskilpailukyvyn parantaminen työmarkkinoiden toimilla olisi huomattavasti parempi vaihtoehto."

Edelle lainaamassani lausunnossa Sipilä kertoo ne syyt, jotka ovat johtaneet ay-liikkeen, Elinkeinoelämän keskusliiton ja hallituksen väliseen kitkaan. Ay-liike puolustaa meidän työssäkäyvien etuja ja EK elinkeinoelämän etuja; niinpä työelämän ulkopuolelle jääneille ei löydy ymmärrystä kummaltakaan.

Ongelman ja yhdenvertaisuuden tukemiseksi hallitus on tehnyt paljon pahaa verta aiheuttaneet "pakkolakinsa". Niiden tarkoitus ei ilmiselvästi ole tulla voimaan, vaan toimia painostuskeinona ay-liikettä ja EK:ta vastaan, jotta ne sopisivat keskenään paremmista toimista.

Toistaiseksi hallituksen pakkolakiuhkaus on tehonnut heikosti ja vaara pelkiksi kiristyskeinoiksi tarkoitettujen lakien voimaantulosta kasvaa päivä päivältä. Samalla ay-liike ja EK ovat ajamassa sulassa sovussa ja yhteistyössä tämän maan köyhät kyykkyyn.

Valtiotieteen lisensiaatti Perttu Salmenhaara on vieraskynäkirjoituksessaan kertonut köyhyyteen liittyvän useita eri syitä. Niihin ei hänen mukaansa ilmeisesti kuulu köyhien oma toiminta, vaan lähinnä työelämän ulkopuolelle jääminen taloudellisten suhdanteiden, kitkatyöttömyyden tai kohtaantovajeen takia.

Salmenhaara on tietenkin monella tavalla oikeassa, vaikka minä kyllä epäilen ihmisen voivan vaikuttaa varallisuuteensa myös omilla toimillaan (mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe). Jos suhdanteen romahtavat, katoavat työpaikatkin. Jos taas talous reagoi alhaiseen työttömyysasteeseen siten, että työpaikkojen perustaminen muuttuu kannattamattomiksi, on työttömän vaikea löytää töitä. Eikä juuri työttömäksi jääneellä ole kaikista työpaikoista tietoa.

Ensimmäiseen Salmenhaaran kohdista eli rakeennetyöttömyyteen emme pienessä Suomessa voi tehdä oikeastaan muuta kuin elvyttää. Ja sitähän Suomi on tehnyt jo yli 100 miljardin euron edestä niin, että lapsenlapsemmekin saavat aikanaan maksella ainakin korkoja elvytyksestämme. Siksi opposition huutelut elvytyksestä tämänhetkisten ongelmiemme ratkaisukeinona ovat kelvottomia.

Toiseen Salmenhaaran kohdista eli kitkatyöttömyyteenkään emme ilmeisesti voi vaikuttaa. Toisaalta juuri nyt emme ole tilanteessa, jossa työttömyys ehkäisisi uusien työpaikkojen syntymistä.

Kolmanteen kohtaan eli kitkatyöttömyyteen voidaan vaikuttaa informaation kulkua parantamalla. Mitä nopeammin työttömäksi joutunut saa tiedon hänelle sopivasta tarjolla olevasta työpaikasta, sitä nopeammin hän työllistyy. Siksi meillä on työvoimaviranomaiset, joiden toimintaa voidaan aina tehostaa.

Salmenhaaran mainitsemien lisäksi meillä olisi kuitenkin olemassa vielä yksi, edellä mainitsematon keino, joka lyhyellä aikavälillä poistaisi työttömyydestä leijonanosan varsin lyhyellä aikavälillä. Jos ay-liikkeeltä ja työnantajilta poistettaisiin oikeus sopia eri aloilla maksettavista minimipalkoista, muuttuisi moni nykyisillä palkoilla kannattamaton tehtävä sellaiseksi, että jonkun kannattaisi sitä teettää. Eikä ole epäilystä, ettei tilaisuuteen tartuttaisi kuten maahanmuuttobisneksen nopea kehittyminen on osoittanut.

Palkkojen alapäästä joustamisen ongelmana on kuitenkin se, että tien loppupäässä on talous, jossa työnteko ei takaa ihmiselle elämisen edellytyksiä. Mutta työttömyyden se siis poistaisi. Tämän ongelman ratkaisemiseksi palkkojen alentamisen sijasta voitaisiin käyttää kansalaispalkkaa, jossa jokaiselle Suomen kansalaiselle maksettaisiin muutama satanen kuussa ja vastaavasti laskettaisiin kaikkia palkkoja vastaavalla summalla.

Kansalaispalkan rahoittamiseksi meidän tulisi luopua mahdollisimman täydellisesti erilaisista harkinnanvaraisista ja muista tuista. Lisäksi palkan taso tulisi määritellä niin alhaiseksi, ettei (poikkeustapauksia lukuun ottamatta) kukaan haluaisi jäädä elämään sen varaan. Päämääränä ei siis tulisi olla ihmisten elättäminen kansalaispalkalla (eikä siis myöskään sen asettaminen nykyisen työttömän peruspäivärahan suuruiseksi), vaan sen käyttäminen keventämään työllistymisen kynnystä

Tämä tavoite myös saavutettaisiin lähes varmasti. Palkkoja alentava kansalaispalkka alentaisi oleellisesti työllistämisen kuluja, jolloin montaa tällä hetkellä liian pienen tuoton antavaa työtä kannattaisi teettää. Ja mikä parasta: kansalaispalkka toimisi erinomaisena starttirahana ja elinkeinotukena niille, jotka haluavat perustaa pienyrityksen. Näin myös yrityselämämme saisi uuden piristysruiskeen.

Pidemmällä aikavälillä suomalaisen yhteiskunnan elintason ylläpitäminen on täysin riippuvainen innovaatiojärjestelmästämme. Ellemme pysty tuottamaan sellaisia tuotteita, joilla on korkea tuottavuus ja maailmalla kysyntää, ei elintasommekaan voi olla muuta maailmaa korkeampi.

Siksi tutkimukseen ja koulutukseen kohdistuvat budjettileikkaukset ovat yksinkertaisesti tyhmiä. Samoin tutkimusrahoituksen kytkeminen uutta ajattelua ehkäisevään poliittiseen talutusnuoraan. Olisi hienoa, jos Sipilän hallituskin ymmärtäisi tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajatutkimus paljastaa muslimien vaikeuden katsoa itseään peilistä
Suomen on siirryttävä eurosta markkaan
Lakkoilemallako Suomi saadaan kuntoon?

Komisario havainnollistaa rikkaiden ja köyhien eriarvoista kohtelua lain edessä

Rikoskomisario Kari Siivo paljasti tänään, että Suomen köyhät ovat lain edessä eri asemassa kuin rikkaat. Kyseessä on tapaus, jossa krooninen huume- ja rattijuoppo on menettämässä muutaman tuhannen euron autonsa valtiolle.

Uutisen mukaan: "au­ton ar­vo voi Sii­von mu­kaan vai­kut­taa sii­hen, ryh­ty­vät­kö vi­ran­omai­set ta­ka­va­ri­koin­tiin. Näin ei teh­dä, mi­kä­li sii­tä ai­heu­tui­si koh­tuut­to­man suu­ri ta­lou­del­li­nen me­ne­tys.

´100 000 eu­ron Mer­sua ei eh­kä ta­ka­va­ri­koi­tai­si´, Sii­vo ha­vain­nol­lis­taa."

Komisarion kommentti on ihmisten tasa-arvon kannalta täysin käsittämätön. Onhan selvää, että kulkuvälineen menettäminen vaikuttaa ökyauton omistajan elämään merkittävästi vähemmän kuin vanhan romun haltijaan.

Perustelen tämän sillä, että jos vauraalta henkilöltä viedään ökyauto, ei sen omistajalla ole vaikuksia ostaa tilalle uutta kulkupeliä - ellei ökyautoa niin ainakin muutaman tonnin kärryn. Sen sijaan jo valmiiksi vanhalla autolla ajelevilla ei juuri koskaan ole varaa hankkia minkäänlaista kulkupeliä menetetyn tilalle.

Tapauksesta nousee esiin siis kysymys siitä, että annetaanko ökyauton ostoon kykeneville helpotusta muiden liikenteessä kulkevien turvallisuuden vaarantavista liikennerikkomuksista seuraavista rangaistuksista? Tai oikeastaan se vain havainnollistaa tällaista käytäntöä, sillä onhan suomalainen oikeuslaitos jo aiemmin osoittanut taipumusta kurittaa köyhiä kovemmalla kädellä kuin rikkaita. 

Edelle kirjoittamani perusteella toivon rikoskomisario Kari Siivon ja olettaen hänen kantansa edustavan normaalia käytäntöä myös Suomen oikeuslaitoksen miettivän uudelleen autojen takavarikoinnin periaatteet. Tämä on tärkeää jos siksikin, että Suomen perustuslaki takaa ihmisten tasa-arvon oikeuden edessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävä

Miksi journalistit rakastavat ulkomaalaisia rikollisia?

Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti

Miksi enää ei ole varaa piikoihin?

Brasiliassa on meneillään korruptioskandaali, jossa maan työväenpuolueen varainkeruu on osoittautunut lahjoitusperusteiseksi. Helsingin Sanomien uutisen mukaan väestön kaduille tulon taustalla on itse korruption lisäksi keskiluokan elintason putoaminen aivan viime aikoina: lehden mukaan keskiluokalla ei ole enää entiseen tapaan varaa palkata kotiapulaisia.

Uutinen toi mieleeni erään ikääntyneen akateemisesta ammatista eläkkeelle jääneen naisen puuskahduksen noin kymmenen vuoden takaa. Hän nimittäin ilmaisi minun kuulteni asian näin: "kauheaa kuinka elintaso Suomessa on pudonnut. Eihän kenelläkään ole enää varaa palkata edes kotiapulaisia."

Suomessa tiedämme piikojen palkkaamisen liittyvän väestön tuloerojen pienenemiseen 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun loppupuolelle. Brasiliassakin elintaso on aivan viime aikoja lukuun ottamatta noussut nopeasti ja samalla tuloerot ovat pienentyneet.

Niinpä piikalikan palkkaaminen tulee myös siellä aiempaa kalliimmaksi - aivan samoin kuin meillä Suomessa kävi puolensataa vuotta sitten. Tätä kehitystä kutsutaan ihmisten tasa-arvoistumiseksi.

En puolustele tällä kirjoituksella brasilialaista korruptiota, sillä se joutaakin saada selvityksensä ja syylliset rangaistuksensa. Sen sijaan hämmästelen sinänsä älykkäiden ja koulutettujen ihmisten ajattelun subjektiivisuutta kun ei osata erottaa toisistaan edes muutoksia tasa-arvossa ja elintasossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koiralle ei saa antaa valtaa yli kamelikaravaanin
Antti Lindtman väärällä asialla
Hunnutetun naisen ja juutalaisgynekologin vakava suhde

Suomi ja Etelä-Sudan nousivat maailman kärkeen!

Olen seuraillut harvakseltaan (yksi, kaksi, kolme) Etelä-Sudanin kehitystä sen itsenäistymisestä lähtien. Näin erityisesti siksi, että maalla on valtavat luonnonvarat, joiden turvin sen olisi mahdollista nousta helposti Afrikan ja vaikka koko maailmankin taloudellisen kehityksen kärkeen. Ainakin periaatteessa.

Tämän päivän uutinen kertookin Etelä-Sudanin uudesta saavutuksesta. Se on nimittäin noussut kärkeen maailman epävakaimpien maiden listalla. Taakse on jäänyt jopa vuoden 1991 vallankumouksesta lähtien kuuluisuutta niittänyt Somalia.

Etelä-Sudanin ongelmat eivät ole peräisin erityisen kovista luonnonoloista. Enkä usko niiden juontuvan edes liian suurista luonnonvaroista, vaikka jälkimmäinen onkin luonnonvarojen kirouksena tunnettu ilmiö.

Perustelen tätä sillä, että jos luonnonvarat olisivat Etelä-Sudanin (tai monien muiden Afrikan tai Lähi-Idän öljymaiden) ongelmien perimmäinen syy, tulisi luonnonvaroiltaan erityisen rikkaiden valtioiden kuten Norjan, Kanadan tai Yhdysvaltojen olla myös maailman epävakaimpien maiden listan kärjessä. Mutta kun ne eivät ole.

Luonnonvarojen kirouksen sijaan Etelä-Sudanin ongelma löytyneekin väestön monikulttuurisuuden, alhaisen koulutustason ja ehkäpä myös alhaisen älykkyysosamäärän yhdistelmästä, joka on tuottanut keskenään nahistelevia poliitikkoja. Maan vieminen vaurauteen edellyttäisi Nelson Mandelan kaltaista eri heimot yhdistävää suurmiestä, mutta sellaista ei ole ilmaantunut.

Entä Suomi? Se oli uskomattoman hienosti saman listan toisessa päässä, vieläpä omaan "erittäin vakaiden" maiden luokkaansa nostettuna.

Saavutus on uskomaton, ja sen olisi voinut kuvitella näkyvän Helsingin Sanomien otsikoinnissa, jossa Etelä-Sudan nostettiin esille isolla ja kotimaamme menestys kuitattiin alaotsikolla. Erityisesti minua ihmetytti se, ettei yksin Suomelle uuden ryhmän luomista mainittu otsikossa lainkaan, vaikka sen voisi kuvitella olevan erityisen ylpeyden aihe kaikille suomalaisille näinä taloudellisesti epävakaina aikoina.

Aika harvassahan ovat ne asiat, joissa meidät tunnustetaan kansainvälisessä vertailussa muita paremmiksi ja aivan omaan luokkaamme kuuluviksi. Nyt sellainen ihme olisi ollut Erkon otsikkonikkarille tarjolla, mutta kun ei niin ei.

Afrikka nyt vain kiinnosti enemmän. Tosin minulle ei selvinnyt oliko otsikkonikkarin tarkoituksena mässäillä toisten pahoinvoinnilla, muokata ilmapiiriä suopeaksi kehitysavulle tai jopa humanitaariselle maahanmuutolle vai jokin muu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat valehtelee jälleen
Kuinka humanitaarinen kriisi kesytetään?
Korruptio lisää ebolan leviämisriskiä Sierra Leonessa
Noita