Rotta tuli Lähi-idästä Suomeen

Tuoreen uutisen mukaan Suomessa on havaittu mustarotta ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin. Se löytyi Jyväskylästä Lähi-idän tavaraa tuovan yrityksen tiloista eli oli todennäköisesti peräisin juuri sieltä.

Tapaus on useammastakin syystä mielenkiintoinen. Ensinnäkin mustarotta on Suomen alkuperäinen rottalaji, jonka nykyisin tavallinen isorotta on aikonaan syrjäyttänyt Suomesta ja monista muista maista. 

Toiseksi keskiajalla Euroopassa kymmeniä miljoonia ihmisiä tappanut musta surma eli Yersinia pestis -bakteerin aiheuttama epidemia levisi todennäköisesti juuri mustarotissa eläneiden kirppujen puremien kautta. Suomen osalta sen esiintymisestä ei kuitenkaan ole varmuutta – ja vaikka tauti olisikin saapunut maahamme, se ei olisi voinut aiheuttanut suurta tuhoa, koska maamme väestötiheys oli tuolloin liian alhainen sitä aiheuttavan bakteerin tehokkaalle leviämiselle. 

Kolmas mielenkiintoinen seikka on se, että kiinalaisessa kulttuurissa rottaa on pidetty pyhänä, sillä se on jumala Gandeshin esiintymishahmo. Lisäksi rotta on kiinalaisen horoskoopin ensimmäinen merkki ja siellä on sanonta, jonka mukaan rotta toi riisin lahjaksi ihmisille.

* * *

Selvää on joka tapauksessa, ettei mustarotta tule nytkään runsastumaan Suomessa, sillä se ei täkäläisissä olosuhteissa kykene kilpailemaan isorotan kanssa. Ja siksi se ei tule myöskään toimimaan taudinaiheuttajien apuna niiden pyrkiessä leviämään ihmisestä toiseen. 

Toisaalta mustarotan paluu on jälleen yksi uusi esimerkki siitä, miten maailman eri kolkkien välinen tavaranvaihto mahdollistaa erilaisten tuhoeläinten (ja niiden mukana kulkevien pieneliöiden) leviämisen kaukaisten maantieteellisten alueiden välillä. Ja toimii siten varoituksena siitä, että samaa reittiä voi Suomeen levitä myös muita otuksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 

Ilta-Sanomia lukiessani juolahti mieleen, että...
Hengenvaarallinen vieras
Rotat piilosilla

Luomutuotantoon siirtyminen johti nälänhätään ja valuuttatulojen loppumiseen

Aamulla kirjoitin lyhyen tekstin yhdestä maahanmuuton vivahteesta. Vasta sen jälkeen luin Helsingin sanomat ja huomasin siellä uutisen, johon oli kerta kaikkiaan pakko ottaa kantaa. 

Kyseinen lehti nimittäin kertoi Sri Lankan nälänhädästä. Sen mukaan tämä on seurausta turistitulot katkaisseesta koronapandemiasta sekä maan edellisen presidentin asettamasta kemiallisten lannoitteiden kielloista. Jostain syystä lehdessä ei mainittu, että lannoitteiden lisäksi Sri Lankan maanviljelijöiltä kiellettiin torjunta-aineet eli käytännössä maanviljelijät määrättiin siirtymään luonnonmukaiseen orgaaniseen viljelyyn. 

Näiden toimien seurauksena Sri Lankan riisisato putosi viidenneksellä ja aiemmin sen suhteen omavarainen maa joutui riippuvaiseksi ruuan tuonnista. Samalla riisin hinta puolitoistakertaistui, eikä kaikilla ihmisillä ollut enää varaa ruokaan.

Lisäksi maan ulkomaankaupan kannalta tärkeä teentuotanto romahti, joten maan valuuttavarannot ovat huvenneet olemattomiin ja jopa puoli miljoonaa ihmistä on vajonnut köyhyyteen. Tämä on johtanut satoja uhreja vaatineisiin levottomuuksiin ja saanut hallituksen lopulta luopumaan luomu-viljelypakosta vientituotteiden osalta. 

Akuutti tilanne ei kuitenkaan ole hellittänyt, eikä aivan lähiaikoina luultavasti hellitäkään Venäjän ja Ukrainan sodan seurauksena syntymässä olevan globaalin ruokakriisin oloissa. Mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe. 

Sen sijaan haluan korostaa tässä kirjoituksessa sitä, mitä voi seurata ideologisesta puhdasoppineisuudesta elintärkeissä asioissa - kuten ruokahuollossa. Sri Lankan esimerkkihän osoittaa kouriintuntuvasti, että luonnonmukaiseen maataloustuotantoon siirtymisen seurauksena maatalouden satotasot romahtivat, vientitulot katosivat ja köyhimpien ihmisten elämäntilanne muuttui kestämättömäksi.

Tämä olisi syytä huomioida myös Euroopan Unionissa ja Suomessa. Vaikka vihreänsävyisillä aatteilla onkin nyt etenkin urbaanien ihmisten ja valtakunnantason poliitikkojen vahva kannatus - lähes puoluekantaan katsomatta - on Euroopassa syytä pitää järki päässä.

Vaikka luomu onkin kaunis ajatus, ei se muuta sitä tosiasiaa, että maatalouden tuotantokasvit vaativat kasvaakseen edelleen paljon ravinteita, niitä vaanivat monenlaiset tuholaiset ja kasvitaudit eivätkä maanviljelijät elä pelkästä pyhästä ideologiasta, vaikka se olisikin klorofyllinvihreää. Sama koskee myös muita eläviä luonnonvaroja, joista metsä on Suomessa tärkein. 

Tästä syystä myös suomalaisen metsänhoidon viherryttämisessä on syytä edetä varovaisin askelin. En kiistä, etteikö meilläkin tarvittaisi biodiversiteetin ja hiilinielujen kasvattamisen takia nykyistä monimuotoisempaa metsänhoitoa, mutta kaikkien munien yhtäkkinen heittäminen samaan ideologiseen koriin on maamme elintasolle yhtä riskialtista kuin teentuotannon luonnonmukaistaminen Sri Lankassa. 

Siksi Suomen on huolehdittava siitä, ettei EU seuraa yksisilmäisesti biodiversiteettistrategiaansa monimuotoisuuden suojelussa ja metsien hiilinielukäytössä. Nämä ovat toki tärkeitä asioita, mutta niitä ei tule tavoitella tuhoamalla yhdellä kerralla ruokahuoltomme ja luonnonvarataloutemme perusta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän siirtymän hintalappuja
Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita
Yllättäviä käänteitä