Härkää sarvista vai islamia lapsille

Iltalehti tarttui härkää sarvista. Tai pitäisikö sanoa, että se paljasti keisarin uudet vaatteet. 

Tarkoitan lehden juttua suomalaisesta islaminopetuksesta. Se ei nimittäin siinä piilotellut löydöksiään vaan kirjasi suoraan otsikkoon, että "Islamia opetetaan Suomen peruskouluissa vastoin lakia – Opetushallitus myöntää virheen: 'Olemme pahoillamme'".

* * *

Jutun mukaan Suomessa käytettävät islamin oppikirjat ovat tunnustuksellisia, eli niissä harjoitetaan uskontoa, käännytetään oppilaita tai sitoutetaan heitä islamiin sen sijaan, että annettaisiin siitä vain  yleissivistävää tietoa. Tästä IL antaa useita esimerkkejä. 

Siis sellaisia kuin seuraavat: "kaikkein hienoin lahja on, että olemme muslimeja", "paasto on pakollinen aikuisille muslimeille", "islamin mukana tuli naisen tasa-arvo lain edessä" tai "islamissa perheen elatus on miehen uskonnollinen velvollisuus".

* * *

Oppikirjat ovat yksi asia ja toteutuva opetus toinen. Jälkimmäisen osalta voin vain kuvitella, millaista viestiä opettajaksi ryhtynyt käännynnäinen mahtaa jakaa lapsille. Tai kuinka islamilaiseen kulttuuriin syntynyt henkilö opastaa lapsia uskonsa salaisuuksiin. 

Puhumattakaan siitä mahdollisuudesta, että kouluopetuksen hyödyntäminen tulisi mieleen islamistisille toimijoille. Ja he ryhtyisivät käyttämään sitä saadakseen aivopestyä lapsia omaan sairaaseen ideologiaansa ja rekrytoidakseen lisää jäseniä toimintaansa. 

* * *

Näistä syistä on erinomaista, että Iltalehti nosti asian esille. Ja jopa Helsingin sanomat jo pari vuotta sitten. 

Siten enää kaivataan vain Opetushallituksen aktiivisuutta asiantilan korjaamiseksi. Ja ehkäpä myös sen virkailijoilta hiukkasen selkärankaa tarttua aiheeseen. 

Positiivista tässä suhteessa on, että IL haastatteli juttuunsa opetus- ja kulttuuriministeri Anders Adlercreutzia (ruots), joka ei näin voi enää sulkea silmiään tosiasioilta.  Tai ehkä hän on huomannut ongelman jo aiemminkin, koska sanoi haastattelussa olleensa "yhteydessä Opetushallitukseen ja saanut heiltä tietoa, että siellä on meneillään Salam-oppimateriaalin korjaaminen ja että he samalla tarkistavat myös muiden uskontojen oppimateriaalit".

* * *

Lopuksi totean, että nyt esille tulleet islaminopetuksen ongelmat tuskin ratkeavat pelkästään Opetushallituksen tarkastuksella. Ja siksi suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi pohtia järeämpiä ratkaisuja, kuten esimerkiksi kaikille yhteistä uskonnonopetusta. Tai jopa kaiken uskonnonopetuksen sisällyttämistä elämänkatsomustietoon ja sen tekemistä ainoaksi vaihtoehdoksi. 

Selvää on joka tapauksessa se, ettei tunnustuksellinen islamin tai muun uskonnon opetus voi tänä päivänä kuulua koulujen opetukseen. Ja siksi kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa, eli sekulaarin elämänkatsomustiedon laajentamista koulujen ainoaksi katsomusaineeksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi
Muslimitytöt on vapautettava burkasta koko Suomessa!
Suomen ensimmäinen muslimirehtori on Suaad Onniselkä

Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi

Suomen Uutiset kertoi, että valtioneuvosto on antanut eduskunnalle lakiesityksen perusopetuksen osaamistakuusta. Sen mukaan jokaisen perusopetuksen päättävän nuoren tulee hallita riittävät luku-, kirjoitus- ja laskutaidot, mikä varmistetaan määrittelemällä vähimmäisosaamistaso luokalta toiselle siirryttäessä sekä yhtenäistämällä arviointikäytännöt.

Tämä tarkoittaa sitä, ettei opettajilla ole jatkossa mahdollisuutta jakaa niin sanottuja armoviitosia, eikä myöskään armokahdeksikkoja. Samalla oppiaineiden tavoitteita ja sisältöjä selkeytetään, ja arviointi sidotaan nykyistä tarkemmin niihin. 

* * *

Lakiesitys on enemmän kuin tarpeellinen ja johtaa toivottavasti siihen, että nykyisin armoviitosia saavat lapset ja nuoret omaksuisivat jatkossa tietoja ja taitoja, joiden avulla he pärjäävät myös koulun jälkeisissä opinnoissaan ja aikuisina työelämässä. 

Valitettavasti uutista lukiessani mieleeni hiipi – ilmeisesti eräästä toisesta blogista karannut – epäilyksen piru, joka kuiskutteli, että entäpä jos osa oppilaista ei yksinkertaisesti kykene oppimaan, eikä siten pysty saavuttamaan asetettuja tavoitteita. Istuvatko he sitten koulujen ekaluokkalaisina – tai mille tasolle kyvykkyys sitten loppuukin – aina 18-vuotiaaksi eli oppivelvollisuutensa loppuun asti?

Niinpä aloin edellisen kappaleen kirjoitettuani vakuuttelemaan itselleni, että piruparka olisi väärässä ja kaikki ihmiset olisivat kyvyiltään riittävän samanlaisia. Mutta ikävä kyllä, se vain jatkoi jankuttamistaan ja väitti, ettei yhteiskuntamme viime vuosikymmeninä lisääntynyt monimuotoisuus olisi pelkästään rikkaus, vaan myös kyvykkyyskirjon laajennus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lastenkasvatus ennen ja nyt

Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?

Koulu on oppimista varten

Koulu on oppimista varten

Helsingin sanomissa oli mielipidekirjoitus, joka kertoo surullisella tavalla siitä, miten absurdiksi koulumme ovat muuttuneet. Sen kirjoittajan mukaan hänen poikansa oli saanut koulun viestintäjärjestelmä Wilmasta negatiivisen tuntimerkinnän matematiikan tunnilta. Opettaja oli kirjannut, että nuorukainen oli jälleen kerran tehnyt omatoimisesti matematiikan tunneilla oppikirjan laskutehtäviä, jotka oli tarkoitettu seuraavalle tunnille.

Opettaja oli siis eksplisiittiseti kieltänyt poikaa laskemasta tehtäviä itsenäisesti, koska niiden tekemiseen tarvitaan lupa, jota hän ei myönnä. Niinpä kyseinen oppilas on joutunut istumaan matematiikan tunneilla tekemättä yhtään mitään – kenties peukalonpyöritystä lukuun ottamatta.

* * *

Jos edelle kirjoittamani on absurdia, ovat opettajan perustelut tälle toiminnalle olleet – jos mahdollista – vieläkin järjettömämpiä. Laskujen laskeminen ennen lupaa on hänen mukaansa nykyisessä opetussuunnitelmassa tai rahoitusmallissa mahdotonta. 

Rehtori taas ei halua ottaa asiaan kantaa, vaan on kertonut opettajan saavan opettaa miten haluaa, koska se on osa opettajan pedagogista vapautta. Lisäksi hän on ilmoittanut, ettei erityisopetusta saa enää antaa yksilöllisesti, vaan koko ryhmää pitää opettaa samantasoisesti. 

Lopputuloksena tästä kaikesta on se, että matematiikan tunneilla kerrataan asioita koko ryhmän kanssa niin kauan, että kaikki luokan – niin sanotusti – haasteelliset oppilaat ovat oppineet ne. Kertomatta jäi – mahdollisesti Helsingin sanomien sensuurin seurauksena, mene ja tiedä – minkälaisista oppilaista oli kyse. Sen perusteella arvelen, että tässä käsittelemäälläni tapauksella on yhteys muun muassa tiettyyn sisäministeriön toimialaan. 

* * *

Jos ja kun edellä kirjoittamani on totta, ei ole syytä ihmetellä, että suomalaisilta nuorilta on kadonnut tulevaisuudenusko. On nimittäin niin, ettei sellaista synny ilman onnistumisen ja itsensä ylittämisen kokemuksia. 

Eikä tällaisia kokemuksia synny ainakaan koulussa, jossa lahjakkaimmilta viedään mahdollisuus näyttää osaamistaan ja tyydyttää uteliaisuuttaan, vaan niiden sijaan heidät ajetaan peukalonpyöritykseen eli turhautumaan haasteellisten oppilaiden takia.

* * * 

Oikein olisi tietenkin se, että koulu olisi – lasten säilytyspaikan sijaan – oppilaiden oppimista varten. Ja siksi siellä tulisi – ei vain sallia – vaan kannustaa kaikkia nuoria oppimaan enemmän ja jopa ylittämään itsensä. 

Tämä koskee kaiken tasoisia oppilaita, mutta etenkin kaikista lahjakkaimpia. Onhan koulu kuitenkin olemassa nimenomaisesti oppimista – eikä lasten säilyttämistä – varten.

* * *

Toivoa tietenkin sopii, että edelle referoimani mielipidekirjoitus – ja miksei myös tämä blogiteksti – huomataan maamme hallituksessa. Ja että sen seurauksena Petteri Orpon (kok) kabinetti tekee koulujärjestelmäämme tarvittavan muutoksen – eli tollojen erottamisen lahjakkaista – mahdollisimman nopeasti.

Näin suomalaiseen yhteiskuntaan voisi myös tulevaisuudessa kasvaa wolt-lähetin kaltaisten palveluiden lisäksi myös innostunutta nuorisoa hoitamaan korkean teknologian tarvitsemaa huippuosaavaa työvoimaa. Siis sellaista, joiden osaamisen tuloksena Suomi voi menestyä kansainvälisessä kilpailussa ja säilyä sitä kautta hyvinvointivaltiona.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin näkemyksestä
Helsinkiläisille lapsille ja nuorille vain kolme liharuokaa kahdessa viikossa?
Kantaväestön luuserit on nyt tutkittu, mutta entä maahanmuuttajat?

Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus

Ilta-sanomat kertoi, että murrosikäinen poika oli kiusannut entistä kaveriaan nimittelemällä tätä alatyylisesti. Asiaa oli yritetty sovitella koulussa, mutta ilman tulosta.  

Lopulta kiusattu oli ottanut oikeuden omiin käsiinsä, uhkaillut kiusaajaa ja jopa kuljettanut mukanansa puukkoa. Lisäksi hän oli ottanut asian uudelleen puheeksi opettajien kanssa.

Näin tehdessään hän oli kuullut oven takaa kiusaajansa puhuvan hänestä naureskellen. Sen seurauksena hänen itsehillintänsä petti ja hän syöksyi pahoinpitelemään kiusaajaansa ehtien lyödä kolmella nyrkiniskua ennen kuin opettajat keskeyttivät tilanteen.

Tapauksesta seurasi kiusatulle poliisikuulusteluita, 50 päiväsakon suuruinen rangaistus sekä joutuminen lastensuojelulaitokseen. Tästä kaikesta huolimatta kiusaaja jatkoi hänen kiusaamistaan edelleen. 

* * *

Mikäli tapaus on edennyt kuten olen ymmärtänyt - eli kirjoittanut edelle - Ilta-Sanomien jutun pohjalta, olisi tästä tapauksesta ollut syytä seurata vakava itsetutkikelun paikka suomalaiselle koululaitokselle. Tosiasiahan on, että koulu, sen opettajat ja rehtori ovat puheena olevassa tapauksessa epäonnistuneet täydellisesti tehtävässään huolehtia koulujen turvallisuudesta kaikille oppilaille. 

Tässä yhteydessä opettajat ja koululaitos eivät voi edes vedota tietämättömyyteen, koska asia oli ollut esillä jo kauan ennen tilanteen eskaloitumista fyysiseksi väkivallaksi. Ja siksi oikeuden antamaan tuomioon johtaneet tapahtumat olisi pitänyt kyetä estämään.

En tässä tietenkään pyri puolustelemaan kiusatun pojan kiusaajaansa kohdistamaa väkivaltaa, mutta näen kylläkin kiusaajan rikoksen paljon suuremmaksi kuin nyt rangaistun henkilön. Suurimman konnan viitan asetan kuitenkin koululaitoksen aikuisille ihmisille, jotka - tästäkin jutusta päätellen - eivät vieläkään ota koulukiusaamista tosissaan, vaikka asiasta on puhuttu jo ainakin puoli vuosisataa.

* * * 

En myöskään jaksa oikein puolustella suomalaista oikeuslaitosta - tai niitä lakeja, joita se tulkitsee. Olaus Petrin mukaan "se mikä ei ole oikeus eikä kohtuus, ei saata olla lakikaan". Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kuitenkin täysin kohtuutonta se, että pitkäaikaista kiusaamista harjoittanut nuori pääsi jutusta kuin koira veräjästä ja hänen uhrinsa sai rangaistuksen. 

Ja kuitenkin - oikeuden ja kohtuuden mukaan - juuri kiusaajan olisi pitänyt joutua vähintäänkin korvausvelvolliseksi kiusatun elämän tekemisestä helvetiksi. 

Lisäksi koulun olisi pitänyt huolehtia kiusaajan viemisestä mielenterveydellisiin tutkimuksiin, joissa olisi selvitetty syyt hänen kyvyttömyyteensä toimia sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ihmisten parissa. Näin saatua diagnoosia olisi lisäksi pitänyt seurata psykiatrinen hoito, jotta kiusaaja kykenisi jatkossa toimimaan rakentavana yhteiskunnan jäsenenä. Eikä näitä toimenpiteitä pitäisi katsoa rangaistuksena vaan nimenomaisesti kiusaajaa auttavina asioina.

Olisi myös ollut vähintäänkin oikein ja kohtuullista, että niiden opettajien toiminta, joille kiusattu oli kertonut kiusaamisesta, olisi tutkittu perusteellisesti. Ja mikäli siinä olisi ollut huomautettavaa, olisi siitä tullut heille - ja asiasta viime kädessä vastuussa olevalle rehtorille - jonkinlainen seuraus sekä tarvittaessa lisäkoulutusta, jonka tavoitteena olisi parantaa heidän valmiuttaan käsitellä vaikeita asioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista
Koulut alkoivat - ja samalla myös kiusaaminen

Kouluväkivallan syyt on tutkittava ennakkoluulottomasti, arvovapaasti ja objektiivisesti

Kaksi nuorten tekemää tyttöihin kohdistunutta puukotusta on järkyttänyt suomalaisia. Eikä ihmisten shokkia ole suinkaan vähentänyt toisen - käsittääkseni kantasuomalaisen - pojan internetiin jättämä järjetön manifesti. Jälkimmäisestä, vain kaksitoistavuotiaan pojan - motiiveista ei ole juurikaan julkaistu tietoja, mutta myös hän valitsi uhreikseen tyttöjä. 

Vanhemman pojan osalta on puhuttu jonkin verran niin sanotusta incel-kulttuurista ja naisvihamieliyydestä. En kiistä, etteikö näin voisi olla, mutta siinä(kin) tapauksessa on kysyttävä, mikä yhteiskunnassamme on vikana, että nuoret ihmiset - jopa lapset - pilaavat elämänsä tällaisilla teoilla. 

* * *

Helsingin sanomien jutun mukaan "nuorilla on aiempaa enemmän jyrkän oikeistolaisia mielipiteitä. Osa ihailee äärioikeistoa. Tasa-arvoon suhtaudutaan halveksuvasti. N-sana on tehnyt paluun, ja sateenkaaritunnukset piilotettu."

Sekä edelleen, että "työttömät ovat laiskoja, köyhyys ihmisen oma vika ja opettaja 'vihervassari'" ja lisäksi osa oppilaista kyseenalaistaa ihmisoikeuksien, syrjimättömyyden ja tasa-arvon kaltaiset peruslähtökohdat". 

Osa opettajista epäilee, että nämä näkemykset ovat syntyyneet vastareaktiona yhteiskunnan - ja jopa joidenkin koulujen - omaksumasta vihervasemmistolaisesta agendasta. Eli toisin sanoen yhteiskunnan polarisoitumisesta, joka näkyy myös koulujen tasolla.

* * *

Omalta osaltani epäilen, että koulupuukotuksissa ja -ampumisissa ei ole kyse aivan näin yksinkertaisesta - hyvät vastaan pahat - asetelmasta. Sen sijaan luulen suomalaisen yhteiskunnan muuttuneen sellaiseksi, ettei pojille luontaista käytöstä ja ajattelua sallita tai ainakin sitä paheksutaan. 

Samalla heitä haastetaan maahanmuuttopolitiikan seurauksena maahan viime vuosikymmeninä saapuneiden - selvästi perinteisiä suomalaisia arvoja - maskuliinisempien ja konservatiivisempien kulttuureiden arvoilla kasvatettujen nuorten taholta.  

Siksi ei olisi ihme, mikäli kaiken tämän seurauksena poikien olisi vaikea löytää omaa rooliaan vihervasemmistolaisille ja feminiinisille lähtökohdille rakennetussa yhteiskunnassamme. Tai että se madaltaisi kynnystä sille, että jotkut heistä ryhtyvät tekemään järjettömiä tekoja saadakseen huomiota - tai ainakin säpinää elämäänsä, kuten vanhemman puukottajan manifestissa annettiin ymmärtää. 

* * *

En toki väitä, että olisin tutkinut asiaa - saati, että olisin edes omasta mielestäni varmasti oikeassa. Sen sijaan minusta näyttää vahvasti siltä, etteivät muutkaan asiasta näkemäni kommentit perustu sen enempää tutkittuun tietoon, vaan esittäjiensä omaan maailmankuvaan tai pahimmillaan jopa "virallisesti" hyväksyttyihin poliittisluontoisiin kliseisiin.

Tästä syystä näen erittäin tärkeäksi, että yhteiskuntatieteilijät ottaisivat yhteiskuntamme viime vuosikymeninä tapahtuneen asenteiden ja arvojen muutoksen ja sen tosiasialliset seuraukset avoimesti tutkittavakseen. 

Ennen kaikkea heidän tulisi sitä tehdessään jättää omat ennakkoasenteensa ja arvostuksensa syrjään ja keskittyvänsä niiden sijaan kehittämään tutkimusmenetelmiä ja -asetelmia, jotka valaisevat tässä puheena olevan ongelman perussyitä mahdollisimman ennakkoluulottomasti, arvovapaasti ja objektiivisesti. Siis samaan tapaan kuin esimerkiksi kovissa luonnontieteissä tehdään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Kasvisruuan pakkosyötöstä on pelkkää haittaa koululaisille

Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia

Helsingin Pukinmäen koulun ongelmat ovat nousseet yleiseen tietoisuuteen viimeistään viime syksynä, jolloin mediat raportoivat (esimerkki) siellä riehuvasta poikajoukosta. Kirjoitin silloin blogimerkinnän, jossa totesin, että kyseisen koulun alle 16-vuotiaista oppilaista 71 prosenttia on etnisesti suomalaisia ja lopuista noin kolmanneksen tausta on niin sanotuissa isoissa pakolaismaissa (Irak, Somalia, Afganistan ja Syyria). 

Tänä aamuna silmiini sattui Helsingin Uutisten artikkeli, jonka mukaan tässä noin tuhannen oppilaan koulussa oli syntynyt vaarallinen tilanne, koska joku oli sytyttänyt käsipyyherullan palamaan koulun toisen kerroksen wc-tilassa puoli yhden ja yhden välillä iltapäivällä. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin, koska opettaja onnistui sammuttamaan palon ennen kuin se levisi laajemmalle. 

* * *

Tämä tapaus nosti mieleeni kaksi kysymystä, jotka kietoutuvat yhteen. Niistä ensimmäinen koskee yhteiskunnan muuttumista Suomen väestön kansainvälistyessä - varsinkin aiemmin - harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena: tulevatko Pukinmäen koulun kaltaiset tapahtumat jatkossa normalisoitumaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Toinen kysymykseni koskee koulujen kokoa. Eli onko tuhannen oppilaan koulujen rakentaminen sittenkään järkevää, koska - tunnetun sananlaskunkin mukaan - tyhmyys tiivistyy joukossa. 

Näiden kahden kysymyksen yhteen kietoutumisella tarkoitan sitä, että onko erityisen tyhmää rakentaa suurkouluja niille kaupunkialueille, joiden väestöpohja on muutenkin ongelmallinen. Eikö edellä maitittu tiivistymisilmiö silloin johda väistämättä yhä vaikeammiksi eskaloituviin ongelmiin? 

Nämä kysymykset ovat sellaisia, joihin suurten kaupunkien vasta valitut päättäjät joutuvat ottamaan kantaa. Sopii siis toivoa - ja äänestäjien suorastaan vaatia - että äskettäisten kuntavaalien voittajilta, eli SDP:ltä, Kokoomukselta ja Keskustalta, löytyy niihin myös hyviä vastauksia. 

Päivän edellinen merkintä:
Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!
Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan
Askelia Suomen kehitysmaalaistumisessa

Donald Trumpin maahanmuuttopolitiikka toimii

Donald Trumpin talouspolitiikka siihen sisältyvine uhkailuineen on järjetöntä, eikä hän ole menestynyt myöskään rauhantuojana Ukrainan sotaan. Sen sijaan hänen maahanmuuttopolitiikkansa on tuottanut tulosta.

Ylen jutun mukaan maan etelärajalla otetaan nykyisin kiinni "vain " 21 000 laitonta maahantulijaa kuukaudessa, kun niitä oli Joe Bidenin kaudella pahimmillaan peräti 137 000. Tämän seurauksena amerikkalaisista puolet on tyytyväisiä hänen tapaansa hoitaa tätä asiaa kovilla otteilla, josta kirjoitellaan kaikenlaista täällä Suomessa.  

Tässä suhteessa Trumpin maahanmuuttopolitiikan kritisoijien kannattaisi miettiä toinenkin kerta. Ja lukea vaikkapa ihan aluksi eilinen Ilta-Sanomien juttu yli neljän vuoden linnatuomion saaneesta Agyemang Kwasista, joka taksia ajellessaan oli ottanut tavakseen raiskata juopuneita naisia. 

Tai pohtia mikä merkitys Suomen viime vuosikymmeninä harjoittamalla maahanmuuttopolitiikalla on ollut suomalaisen peruskoulutuksen romahdukseen, sillä edes toisen polven - suomenkieltä osaavat - maahanmuuttajanuoret eivät Pisa-tutkimusten mukaan pärjää likimainkaan yhtä hyvin kuin kantaväestön jälkeläiset. Ja joista osa aiheuttaa ympäristölleen - mukaan lukien opettajat - valtavia ongelmia. 

Siksi Suomessa - ja etenkin Etelä-Euroopassa - kannattaisi ottaa oppia niistä keinoista, joilla Yhdysvaltain eteläraja on saatu rauhoittumaan. Viitteeksi tähän kannattaa katsoa edellä linkittämästäni Ylen jutusta kohta, jossa todetaan, että "kovat puheet ja kovat teot toimivat pelotteena: rajalle ei kannata enää edes yrittää". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

Koulujen ja huippu-urheilijoiden ongelmat

Verkkouutiset kertoi nuoren kokoomuslaisen opettajan näkemyksiä nykyisestä koulusta. Tämä oli "törmännyt sellaisiin opettajiin, jotka itse suhtautuvat välinpitämättömästi tai suorastaan torjuvasti kurinpitoon. Ja usein juuri nämä samat opettajat tietoisesti edistävät esimerkiksi islamisaatiota, ja yhtä tietoisesti torjuvat länsimaisia ja kristillisiä perinteitä koulussa."

Lisäksi hän kertoi, että "juuri kurinpidon puute yhdessä hölmöyksiin asti vedetyn monikulttuurisuusihanteen kanssa ovat ne pahimmat ongelmat – tietenkin reilulla Helsinki-lisällä... Olen nähnyt vierestä, omalla työpaikallani, kun kollegat innoissaan liimailevat Ramadan-julisteita käytävän seinät täyteen. Samaan aikaan omaa länsimais-kristillistä ajattelutapaa tai symboleita ikään kuin hävetään."

Tämä ei tietenkään ole kenellekään suomalaisen yhteiskunnan kehitystä seuranneelle tarkkailijalle mikään uutinen. Onhan jo pitkään ollut selvä, että sekä suomalaisen että kansainvälisen vihervasemmiston enemmistö omaa skitsofreenisen maailmankuvan, jossa keskenään täysin yhteensopimattomat islamilaisen erilaisuuden palvonta ja ultraliberaali ihmiskäsitys ruumiillistuvat näissä henkilöissä.

Jos ja kun tällaisen älyllisesti epärehellisen maailmankuvan omaavat opettajat ovat yleisiä suomalaiskouluissa, ei tietenkään ole ihme, että myös koululaisten oppimistulokset ovat vapaassa pudotuksessa sekä kantaväestön että maahanmuuttajien parissa. 

Eikä asia ainakaan ole paranemassa, mikäli uskomme puheena olevan opettajan näkemystä, jonka mukaan "opettajankoulutukseen ei haeta ja oteta enemmän jämäköitä, itsestään ja suomalaisuudestaan terveellä tavalla ylpeitä aikuisia, jotka kykenevät toimimaan auktoriteetteina pelkän jutustelun sijasta".

* * *

Katselin viikonloppuna TV:stä kansallisia hiihtokilpailuja Vantaalta. Yksi sen surullisimpia tapauksia oli parin vuoden takainen nuorten maailmanmestari, joka pettyi pahemman kerran omaan suoritukseensa ja avautui asiasta Ilta-Sanomille katkeralla tavalla. 

Jutun mukaan nuori nainen on kärsinyt loukkaantumisista ja kärsinyt sairasteluista, mutta harjoitellut erittäin paljon. Ylirasituksesta ei kuitenkaan ole merkkejä, vaan nuori urheilija katsoo hiihtoliiton organisaatiossa olevan jotain vikaa. 

Tämä kaikki on tietenkin ikävää ja toivon kyseiselle äärimmäisen lahjakkaalle nuorelle naiselle hyvää tulevaisuutta hiihtäjänä. Ja siksi suosittelen hänelle ja hänen valmentajalleen edellä linkittämäni Ilta-Sanomien artikkelin kuvituksen tutkimista rehellisin mielin siltä varalta, että niistä löytyisi yksi oleellinen syy tuloskunnon katoamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten tulevaisuus on karu
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta

Helsingin sanomat kertoi pari päivää sitten helsinkiläisestä yläkoulusta, jota noin kymmenpäinen poikajoukko terrorisoi. Tilanne siellä - Pukinmäen koulunkäyntialueella - on mennyt niin pahaksi, että jopa opettajat pelkäävät. 

Tämä johtuu siitä, että koulussa esiintyy päivittäin väkivaltaa, varastelua ja huorittelua. Myös koulun irtaimistoa rikotaan ja kivet lentävät myös opettajia kohti. Yhden opettajan autoon on kohdistettu ilkivaltaa. 

HS:n mukaan koulussa on yhteensä noin tuhat oppilasta, joista 700 ongelmalliseksi muuttuneessa toimipisteessä. Rehtorin mukaan "olemme jatkuvasti tuoneet esiin huolemme oppilaiden käytöksestä, mutta emme saa tukea ongelmien hoitamiseen". 

Niinpä hän on ohjeistanut opettajia ottamaan tarvittaessa yhteyden suoraan poliisiin, joka on käynyt koululla useampia kertoja. Tilanne ei kuitenkaan ole korjaantunut edes virkavallan toimin, joten on hyvinkin mahdollista, että osa opettajista päättää lähitulevaisuudessa vaihtaa työpaikkaansa. 

* * *

Poikajoukon koostumuksesta HS on totutusti vaiennut. Itse pidän kuitenkin todennäköisenä, että kyse on viime kädessä Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana harjoitetun maahanmuuttopolitiikan hedelmistä. 

Tämä arveluni johtuu siitä, että tässä kirjoituksessa käyttämäni tilastotiedon perusteella kyseisen koulun oppilasalueella - Pukinmäki, Tapaninkylä ja Malmi -vain 71 prosenttia alle 16-vuotiaista on etnisesti suomalaisia ja lopuista noin kolmanneksen tausta on niin sanotuissa isoissa pakolaismaissa (Irak, Somalia, Afganistan ja Syyria). 

Koulunkäyntialueen tilanne on sikälikin väestötieteellisesti mielenkiintoinen, että koko alueen väestöstä vain 4,9 prosentin tausta on isoissa pakolaismaissa ja etnisesti suomalaisia on vielä 82,3 prosenttia. Isoissa pakolaismaissa juurensa omaavan nuorison noin kaksinkertainen osuus väestön etnisessä koostumuksessa - verrattuna koko väestöön - tarkoittaa kuitenkin sitä, että kehitysmaataustaisten ihmisten määrä tulee kasvamaan seuraavien vuosien kuluessa varsin nopeasti Pukinmäen koulunkäyntialueella. 

* * *

Edelle kirjoittamani johdatti minut tarkastelemaan myös koko Helsingin tilannetta. Sen kaikista asukkaista 82,3 prosenttia on edelleen suomalaistaustaisia ja vain 3,2 prosenttia on peräisin isoista pakolaismaista. Alle 16-vuotiaiden osalta tilanne on kuitenkin varsin erilainen, sillä heistä 7,0 prosenttia on peräisin isoista pakolaismaista ja suomalaistaustaisia on enää vain 76,4 prosenttia. 

Etnisesti pakolaismaalaisten suuri osuus nuorista verrattuna vanhempiin ikäluokkiin selittyy etnisten ryhmien välisillä syntyvyyseroilla. Suomalaisperheissä ei lapsia hankita juuri lainkaan - tai jos hankitaan, niin vain yksi tai kaksi, kun taas maahanmuuttajien parissa pirttiviljely on selvästi tuottavampaa. 

Tämä tulee luonnollisesti johtamaan ajan myötä pääkaupunkimme kehitysmaalaistumiseen, kuten ilmiön edelläkävijäkaupunginosista nähdään jo tänä päivänä. Esimerkiksi Itäkeskuksen koulunkäyntialueella etnisesti suomalaisten alle 16-vuotiaiden osuus on enää 52,3 prosenttia, kun heitä on koko väestöstä vielä 71,7 prosenttia. Vastaavat luvut suurista pakolaismaista tulleille ovat 17,4 ja ja 7,0 prosenttia.

Vantaan Hakunilassa väestö on vaihtumassa vielä Itäkeskustakin nopeammin. Siellä etnisesti suomalaisten osuus on laskenut alle 16-vuotiaista jo 37,5 prosenttiin kun heitä on koko alueen väestöstä vielä niukka enemmistö eli 56,8 prosenttia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Milloin Suomessa ylittyy miljoonan muslimin raja?
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Selittääkö mystinen marginaali naisiin kohdistuvan väkivallan ja koululaisten poissaolojen kasvun?

Eläimiksi identifioituvat koululaiset ja koko maailman järki

Suomalaiskouluihin on ilmaantunut uusi vitsaus, kun lapset ovat alkaneet identifioitua erilaisiksi eläimiksi. Ja käyttäytyä sen mukaisesti niin tunneilla kuin niiden välilläkin, mikä on aiheuttanut ongelmia sekä yleisesti että oppimisen suhteen. 

Tilanteeseen on oululaisessa opinahjossa tartuttu kieltämällä roolipelien leikkiminen koulutunneilla. Tämä on tietenkin järkevää, mutta tulin sitten miettineeksi sitä, että kannattaisiko ilmiötä käyttää hyödyksi. Siis ei itse eläinten larppausta vaan nykyisten lasten ja nuorten yleistä intoa kaikenlaisiin roolileikkeihin.

Eli millä ihmeellä nuorison saisi identifioitumaan joksikin sellaiseksi, josta olisi hyötyä myöhemminkin elämässä. Siis rooliin, jossa keskeistä olisivat uusien asioiden oppiminen, omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen, muiden koulurauhan kunnioittaminen ja loogisen ajattelun, yleissivistyksen sekä kielitaidon kehittäminen. 

En tällaisena vanhana homekorvana valitettavasti pysty tekemään yksityiskohtaista ehdotusta siitä kuinka tämä voitaisiin tehdä. Siitä huolimatta - tai juuri siksi - ehdotan kuitenkin, että ajatusta alettaisiin pohdiskella opetusministeriössä ja/tai kouluhallituksessa. Sekä paikallisesti ainakin opettajanhuoneissa, joissa pesii koko maailman järki - kuten Junnu Vainiokin aikanaan tiesi. 

Jos sitten kuitenkin käy niin, ettei koko maailman järkikään keksisi keinoa, niin onhan meillä vielä kaikenlaisia aikuisia roolimalleja ja influenssereita. Löytyisiköhän sellaisista apua ja kykyä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Shampanjasosialismia kannattava yhteiskunnallinen nyyhkyluokka
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista

Silmiini tarttui tänä aamuna parikin koulu-uutista, joista ensimmäisen perusteella Suomen tulevaisuus ei näytä kovin kaksiselta. Sen mukaan peruskoulu ei tasaa enää lasten taustoista johtuvia eroja. 

Kyse on siis lasten ja nuorten kotien välisistä luokkaeroista ja heidän kohtaamastaan huono-osaisuudesta, jotka näkyvät yhä selkeämmin päivittäisessä elämässä. Ja sen seurauksena jutussa haastateltu joensuulainen opettaja kertoi olevansa "lähes päivittäin yhteydessä sosiaalitoimeen, rikospoliisiin ja lastensuojeluun".

Saman koulun rehtori puolestaan kertoi, että hän on "jatkuvasti tekemisissä koulun ulkopuolisten viranomaisten kanssa. Toisinaan emme saa mitään vastakaikua lasten vanhemmilta tai emme edes tavoita heitä, mutta opettaja ei voi tehdä kaikkea. Kotien ongelmat kuuluvat muille ammattilaisille."

Jutun mukaan ongelma koskee nimenomaisesti köyhien perheiden lapsia, eikä varsinaisesti esimerkiksi sitä, ovatko he keski- tai työväenluokkaisia. Siis ilmeisesti sellaisia ihmisryhmiä, joissa vanhemmat eivät käy säännöllisesti töissä. Haastatellun tutkijan mukaan koulut tarvitsevatkin "moniammatillista tukea muun muassa sosiaalitoimesta ja nuorisotyöstä, jotta lasten ja nuorten usko omaan pärjäämiseen ylipäätään rakentuisi". 

Itse kiinnitin huomiotani artikkeliin liittyvän tietolaatikon mainintaan siitä, että "sosiaalisesti ja taloudellisesti huono-osaisempien alueiden koulujen välisiä eroja on tasattu ainakin pääkaupunkiseudulla tarveperustaisella rahoituksella, ja vastaavanlainen lisärahoitus on tuonut hyviä tuloksia myös kansainvälisesti".

Olisiko Joensuussakin siis perimmältään kyse samoista seikoista, jotka ovat johtaneet pääkaupunkiseudun tiettyjen alueiden muuttumiseen kantaväestön karttamiksi alueiksi?

* * *

Toinen huomioni kiinnittänyt uutinen koski eduskunnassa tehtyyn aloitteeseen koululaisten kesälomien siirtämisestä. Se ei kuitenkaan etene, koska niin tehdäkseen sillä pitäisi olla takanaan hallituksen lakiesitys tai allekirjoitus vähintään sadalta kansanedustalta. Puheena olleella aloitteella oli vain kuusi perussuomalaista tai kokoomuslaista allekirjoittajaa.

Jutusta selvisi, ettei asian eteneminen ollut edes heidän tavoitteenaan, vaan pyrkimyksenä oli ainoastaan nostaa asia julkisuuteen. Ja siinä he myös jossain määrin onnistuivat (esimerkki ja toinen). 

Hyvä näin, sillä asia on nyt käsitelty ja myös selvitetty se, että siirtoa kannattaa vain 18 prosenttia kansalaisista 52 prosentin vastustaessa sitä. Näin koululaitos ja suomalainen yhteiskunta voivat rauhassa keskittyä ratkomaan niitä ongelmia, joita käsittelin tämän blogimerkinnän alkuosassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Yksi plus yksi on kaksi, vaikka siitä ei mainittaisikaan erikseen
Poliisi varoitti ulkomaalaismiehistä

Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt

Tänään on se päivä, jolloin suomalainen ay-liike osoittaa, että sen oikeus poliittisiin lakkoihin on poistettava syyttömiin ihmisiin kohdistuvan kohtuuttoman haitan takia. En tiedä johtuuko tämä siitä, että ay-liikkeen viskaaleilta on kouluaikoina jäänyt loogisen ajattelun kyky vähemmälle, mutta on hyvä muistaa, että kyseinen taito kehittyy ennen kaikkea matematiikan tunneilla.

Koska juuri ihmisten - ja erityisesti päättäjien - kyky ymmärtää asioita ja niiden yhteyksiä ovat keskeisiä tekijöitä yhteiskunnan menestymisen kannalta, oli tänään erityisen ikävä havaita, että peruskoulun viimeistä luokkaa käyvistä oppilaista suurella osalla matematiikan osaaminen on alakoululaisen tasolla.

Erityisen mielenkiintoista oli havaita, että todistukseensa erinomaista osaamista osoittavan kympin saaneiden oppilaiden osaaminen on laskenut portaittain. Toisin sanoen tämän päivän kympin poika tai tyttö ei ole matemaattisesti yhtä noheva kuin verrokkinsa takavuosilta. Sama koskee viitosen tai kuutosen oppilaita, joskin heidän osaamistasonsa on romahtanut vasta parina viime vuonna.

Loogisesti ajatellen edelliseen kappaleeseen kirjoittamani tilanne kertoo enemmän suomalaisesta koulusta kuin sen oppilaista. Tarkalleen ottaen se osoittaa, etteivät peruskoulun ongelmat liity pelkästään koululaisten osaamattomuuteen, vaan myös koulun - tai opettajien - kykyyn tai ohjeisiin arvioida oppilaiden osaamista. 

Jos ja kun arvosanat on kouluissamme de facto suhteutettu luokan - tai koko koulun - oppilasaineksen osaamiseen, Gaussin käyrän tai jonkin muun periaatteen mukaisesti, ei osaamisen arviointi anna minkäänlaisia eväitä sen havaitsemiseen, jos todellinen osaaminen on muuttunut. Eikä opettajille tai koulujen kehittäjille synny välitöntä palautetta, joka herättäisi heidät havaitsemaan ongelmia opetuksen perillemenossa. 

Tämä asia ei varmaankaan yksinään selitä suomalaisten lasten osaamistason laskua viimeisen vuosikymmenen aikana. Mutta saattaa hyvinkin olla osatekijänä sen taustalla, ettei kouluissa - tai opetusministeriössä - ole herätty asiaan aiemmin. 

Parempi kuitenkin, että asia tuli ilmi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja on erinomaista, että suomalaisen koulukriisin kehittämiseksi löytyi tässä puheena olevan selvityksen perusteella yksi äärimmäisen helposti korjattava ongelma. 

Toisaalta on ikävää, että edellä käsittelemäni seikka tuskin on ainoa - tai edes tärkein - tekijä siinä, miksi suomalainen koulu täyttää yhteiskunnallisen tehtävänsä vuosi vuodelta yhä heikommin. Tämä on sikäli merkittävää, että opetuksen perillemenon arvioinnin tulisi olla ylivoimaisesti keskeisin kriteeri koulujen onnistumisessa - ja siksi sen seuraamisessa pitäisi olla mahdollista hyödyntää myös oppilaille annettuja arvosanoja. Ja siksi ne olisi kiinnitettävä oppilaiden todelliseen osaamiseen sen sijaan, että viitosia ja kymppejä jaellaan oppilaiden osaamisjärjestyksen perusteella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viivyttely julkisen sektorin tervehdyttämisessä tulee kalliiksi
Itsestäänselvyyksiä
Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle

Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista

Ilta-Sanomat kertoi, etteivät ylöjärveläisen koulun rehtorit päästäneet kahdeksasluokkalaisia luokkaretkelle maauimalaan, koska joku saattaisi hukkua tai hyppytornien takia voisi syntyä vaaratilanteita. Jutussa haastateltiin naispuolista rehtoria. 

Tämä kertoi uskovansa, "että perheiden, oppilaiden ja opetushenkilöstön etu on se, että koulu on huolellinen näissä turvallisuusasioissa kuten muidenkin lakien, asetusten ja määräysten noudattamisessa". Sekä lisäksi hän kertoi mielipiteenään vastuun kasvamisen olevan "hyvä asia, koska jos jotain sattuu ennakoinnista ja varovaisuusperiaatteista huolimatta, niin prosessit selvitetään ja hoidetaan kuntoon. Sitten vastuut selkeytyvät ja kaikilla on turvallisempaa."

Taustalla on tapaus, joissa selvästi pienempi lapsi oli hypännyt syvään hyppyaltaaseen, vaikka ei ollut osannut uida. Näin tehtyään hän oli saattanut vaaraan myös toisen pikkulapsen, koska oli tarttunut tähän kiinni pysyäkseen pinnalla. 

Jäin suu auki miettimään tätä uutista ja tein google-haun, joka tarjosi ensimmäisillä tulossivuilla runsaasti uutisia tapauksesta, jossa seitsenvuotias oli hukkunut Porvoon uimahallissa vuonna 2020. Lisäksi vuonna 2017 oli uimahallissa hukkunut nelivuotias ja yhdessä jutussa kerrottiin muutamia ihmisiä hukkuvan vuosittain sairauskohtausten takia. 

Sen sijaan en löytänyt murrosikäisten hukkumisista kertovia uutisia, mutta niiden sijaan huumorisivun, jossa ehdotettiin uimahallissa käynnin edellytykseksi tutkinnon kautta saatavaa uimakorttia sekä itse halleihin hukkumiskiellosta kertovaa kylttiä. 

* * *

Nähdäkseni ylöjärveläisten rehtoreiden asettama uimahallikielto on heikosti perusteltu ja osoitus siitä paineesta, jonka yhteiskunta on asettanut koulujen aikuisille. Murrosikäisten lasten vanhemmilla tai edes kahdeksasluokkalaisilla lapsilla ei nähdä mitään vastuuta kasvatuksesta (uimaan opettaminen, ryhmätaidot) tai omasta käyttäytymisestään.

Tosiasia kuitenkin on, etteivät opettajat tai yhteiskunta voi ottaa kaikkien ihmisten elämästä vastuuta, vaan se kuuluu viime kädessä jokaiselle itselleen. Ja vanhemmilla on ensisijainen velvollisuus opettaa normaalissa elämässä tarvittavat tiedot ja taidot - siis sellaiset kuin uimataito tai muiden huomioon ottaminen hyppytornin kaltaisissa yleisesti vaarallisissa paikoissa. 

Toki myös koulussa pitäisi liikunnan oppimäärään kuului uimataidon ja muiden huomioon ottamisen opettaminen - jotka uutisen perusteella päätellen lienevät jääneet tekemättä Ylöjärvellä. Näin siitä huolimatta, että näiden taitojen opettaminen vaatii hiukan kärsivällisyyttä ja saattaa herättää opetettavissa myös vastustusta.

Pahinta tässä kaikessa on se, että ylisuojelemalla lapsia ja nuoria kouluissa - ja ehkä kotonakin - näille ei synny normaalin kehityksen mukaista vastuuta itsestään. Ja sen seurauksena he ovat neuvottomia elämässä väistämättä vastaan tulevissa tilanteissa, joissa vaaditaan kykyä käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti kulloisessakin tilanteessa. Eikä heille siten synnyt myöskään normaaliin aikuisuuteen kuuluvaa kykyä ottaa vastuuta omista tekemisistään. 

* * *

Kerrottakoon lopuksi, että minä olen käynyt ekaluokkalaisena kavereideni kanssa maauimalassa lukemattomat kerrat - siis ilman ensimmäistäkään valvovaa äitiä, isää tai opettajaa. Ei siellä tietenkään kukaan hukkunut, sillä mehän osasimme kaikki uida - kuka paremmin ja kuka huonommin, mutta kerta kerran jälkeen yhä taitavammin. 

Myöhemmin keskikoululaisina kävimme koulun kanssa tai kaveriporukassa useinkin uimahallissa. Siellä oli myös korkea hyppytorni, josta loikimme kavereiden kanssa alas milloin minkäkinlaisella tyylillä. Opettaja tuli joskus oikein kehaisseeksikin kuinka taitavia olimme. 

Liikuntatunnilla opetettiin tietenkin myös erilaisia uimatyylejä - ja pantiin nuoret uimaan kilpaa toisiaan ja kelloa vastaan. Tämän kaiken seurauksena uskon, että meillä kaikilla on elämämme aikana ollut vesillä ja niiden ääressä paljon turvallisempaa kuin näillä ylöjärveläisnuorilla, joita ei päästetä edes opettelemaan veteen liittäviä taitoja. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?
Juhannusuutisia Ruotsista ja Suomesta
Muka-suvaitsevainen, muka-älyllinen ja muka-sivistynyt

Tekoäly vastasi kuopiolaiselle aineenopettaja Tomi Nissiselle

Kuopiolainen aineenopettaja kertoi oppilaidensa hyödyntävän tekoälyä koulutehtäviensä tekemisessä. Se on tietenkin nokkelaa, mutta opittavaksi tarkoitetut asiat jäävät helposti oppimatta. Lisäksi tekoälyä luvatta käyttävät saavat ansiottoman edun suhteessa muihin oppilaisiin.

Ongelma on tietenkin luotu sillä, että kouluissamme on vuosien saatossa siirrytty yhä enemmän erilaisten koulutöiden arvosteluun kynällä ja paperilla tehtävien kokeiden sijasta. Yksi ratkaisu olisi siten paluu minun koulunkäyntiaikoihini, jolloin osaamista mitattiin lähes pelkästään ilman apuvälineitä tehtävien kokeiden kautta.

Kysyin asiaa kuitenkin itse ongelmalta, eli esitin ChatGPT-tekoälysovellukselle kysymyksen siitä, "mitä opettajan pitäisi tehdä, kun oppilaat käyttävät tekoälyä koulutehtäviensä tekemiseen". Vastaus oli ajatuksia herättävä, joten välitän sen kuopiolaisen opettajan nähtäväksi ja hyödynnettäväksi tämän blogin kautta. 

"Kun oppilaat käyttävät tekoälyä koulutehtäviensä tekemiseen, opettajan kannattaa harkita seuraavia toimenpiteitä:

Tietoisuuden lisääminen: Opettajan tulee ensin olla tietoinen siitä, että oppilaat käyttävät tekoälyä tehtäviensä avuksi. Seuraa kehitystä teknologiassa ja ymmärrä erilaisia tapoja, joilla tekoäly voi tukea oppilaita tehtävien ratkaisemisessa.

Selkeät ohjeet ja säännöt: Laadi selkeät ohjeet oppilaille tehtävien tekemiseen. Kerro heille, mitkä työkalut ja apuvälineet ovat sallittuja ja mitkä eivät. On tärkeää asettaa selkeät rajat tekoälyn käytölle, jotta oppilaat eivät väärinkäytä sitä.

Korosta oppimisprosessia: Keskity oppimisen tärkeyteen eikä pelkästään lopputulokseen. Kannusta oppilaita ymmärtämään tehtävät ja pohdiskelemaan niitä syvällisemmin. Kehitä tehtäviä, jotka edellyttävät luovuutta, kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja, joihin tekoäly ei välttämättä pysty vastaamaan.

Arvioinnin sopeuttaminen: Ottaen huomioon tekoälyn käytön, harkitse arviointimenetelmiä, jotka pystyvät erottamaan oppilaiden oman osaamisen ja tekoälyn avulla tuotetun tiedon. Voit esimerkiksi järjestää suullisia esityksiä, ryhmätyöprojekteja tai muita luovia tapoja arvioida oppilaiden osaamista.

Ohjaa eettiseen käyttöön: Puhu oppilaille tekoälyn eettisestä käytöstä. Keskustele siitä, miksi tiedon plagioiminen tai väärentäminen ei ole hyväksyttävää. Korosta rehellisyyden, luotettavuuden ja oman työn arvon merkitystä.

Koulutus ja tuki: Tarjoa opiskelijoille koulutusta tekoälyn käytöstä ja sen hyödyntämisestä opiskelussa. Auta heitä ymmärtämään, miten tekoäly voi olla hyödyllinen työkalu, mutta myös mitkä ovat sen rajat ja rajoitukset.

Muista, että tekoälyn käyttö opiskelussa voi olla myös positiivinen asia, kun sitä käytetään oikein ja hyödyllisesti. Tärkeintä on edistää oppilaiden oppimista ja kehittää."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa
Suomen koulutus Chilen ja Turkin tasolla, mutta miksi?
DeepStack: tietokone, joka voitti pokeripelin

Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Suomalainen peruskoulu oli aikanaan maailman paras. Sen jälkeen sitä on kehitetty vihervasemmistolaisen ideologian mukaisesti lisäämällä oppilaiden diversiteettiä, ongelmaoppilaisen inkluusiota, tietotekniikan hyödyntämistä ja lasten oikeuksia. Lopputuloksena suomalaisen peruskoulun käyneiden nuorten osaamistaso on laskenut kuin lehmän häntä, vaikka onkin vielä kohtuullisella tasolla.

Siksi oli hyvä, että Helsingin sanomat julkaisi opettajille suunnatun kyselyn tulokset. Niiden mukaan yli 90 prosenttia vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että julkisuudessa välittyvä kuva koulun ongelmista vastaa todellisuutta.

Tietotekniikan hyödyntämisen vähentämistä kaipasi 56,5 prosenttia vastanneista. Negatiivisen suhtautumisen syynä oli se, että oppilaat ovat pahasti koukussa kännyköihinsä, minkä seurauksena erilaiset sovellukset ja pelit vievät valtavan suuren osan heidän ajastaan ja energiastaan. Ja siksi opettajat haluaisivat etenkin kännykät kokonaan pois oppitunneilta.

Jutussa mainittiin myös keskisuomalainen opettaja, jonka mukaan koulujen vaatimustasoa on laskettu niin paljon, että arvosanan 5 voi saada osaamatta oikeastaan mitään. Toinen opettaja taas toteaa sen itsestäänselvyyden, että "avoimet oppimisympäristöt, itseohjautuvuus, laaja-alaiset opintokokonaisuudet ja digitaalisuus eivät voi olla kenellekään hyväksi, elleivät perusasiat ole lapsella ja nuorella ensin kunnossa".

Myös nykyisten vanhempien roolissa on toivomisen varaa. Erään opettajan mukaan nimittäin "osalla on vanhemmuus täysin hukassa. He vaikuttavat olevan lähinnä lapsen teinikavereita."

Niinpä peräti neljä viidestä kyselyyn osallistuneesta opettajasta oli sitä mieltä, että koulunkäyntiä tukevien asenteiden heikkeneminen on heikentänyt oppimistuloksia. Ja siksi kouluihin tarvittaisiin lisää kurinpidon työkaluja, jotta voitaisiin korjata lasten vanhempien aiheuttamia ongelmia.

Toki edelleen on vanhempia, jotka käyttäytyvät aikuisten tavoin. Sen suhteen on vain sellainen ongelma, etteivät nämä jakaudu tasaisesti kautta maan. Niinpä 59,2 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että koulujen eriytyminen on Suomessa todellinen ongelma. 

Tähän liittyvä erityisongelma ovat vieraskieliset koululaiset, joilla ei puutteellisen kielitaidon takia ole edellytyksiä suoriutua koulusta kunnialla. Siksi peräti 68,5 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita pitäisi opettaa erillisissä ryhmissä - eikä siis inklusiivisesti osana tavallisia luokkia.

HS:n jutussa opettajat lähettivät terveisiä myös poliittisille päättäjille. Heidän mukaansa "uudistuksia tehtailevilla virkahenkilöillä on arjesta irtautunut tai jopa vääristynyt ihmiskuva". Niinpä 89,1 prosenttia kyselyyn vastanneista opettajista ei pitänyt avoimia oppimisympäristöjä hyvänä tai tarpeellisena asiana. 

Myöskään ilmiöpohjainen oppiminen ei saanut opettajilta kannatusta. Vain 54,4 prosenttia piti sitä hyvänä tai tarpeellisena uudistuksena koulutyöhön. 

Lisäksi opettajat kertoivat koulujen byrokratian ja hankehumpan vaikeuttavan perustyöhön keskittymistä. Toisin sanoen he kaipasivat vähemmän uudistuksia ja enemmän työrauhaa opetuksen antamiseen - tämä ja muut HS:n jutun esille nostamat asiat pantakoon merkille parhaillaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. 

Ellei näin tehdä, saattaa käydä samoin kuin terveydenhuollon sairaanhoitajien tapauksessa - eli työoloihinsa kyllästyneet opettajat hakeutuvat muihin hommiin. On nimittäin niin, että jo nyt peräti 68,5 prosenttia opettajista on harkinnut alan vaihtoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalaiset maahanmuuttajat monikulttuurisissa kouluissa
Erittäin valaiseva maahanmuuttaja
Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita

Sosiaalinen oppiminen ja kulttuuri

Eilisen päivän uutinen oli Sanna Marinin (sd) päätös siirtyä syrjään SDP:n johdosta. Hyvä näin, sillä poliittinen toiminta on vapaaehtoista ja siten jokaisella ihmisellä on oikeus olla politikoimatta silloin kun haluaa. 

Koska tämän aamun mediat ovat täynnä Marin-uutisointia en käytä siihen tämän enempää blogitilaa. Sen sijaan otan esille oppivaiseen eläimeen liittyvän tutkimuksen. 

Sosiaalisten hyönteisten käyttäytymisen on nimittäin ajateltu olevan pääosin synnynnäistä, vaikka ne ovat jo aiemmin osoittaneet huomattavaa oppimiskykyä. Siksi tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin kimalaisen kykyä oppia uusia asioita toistensa esimerkistä vähän samaan tapaan kuin ihmislapset oppivat aikuisten ja toistensa tekemisiä katselemalla. 

Sitä varten tutkijat rakensivat lukittavan laatikon, joka pystyttiin avaamaan kahdella eri tavalla ja jonka sisälle asetettiin ruokaa. Sen jälkeen he kouluttivat laatikon avaamiseen yksilöitä, jotka osasivat avata sen jommallakummalla tavalla. 

Kun nämä koulutetut opettajat sitten siirrettiin kimalaisyhteisöön, ottivat sen muut jäsenet opikseen ja ryhtyivät avaamaan laatikkoa samalla tavalla kuin olivat nähneet opettajansa tekevän. Tämä tapa säilyi myös silloin, kun joku kimalaisista huomasi itsenäisesti, että oli toinenkin tapa avata ruokalaatikko. 

Verrokkikokeissa ei ollut lainkaan opettajaa, mutta siitä huolimatta kimalaiset huomasivat jossain vaiheessa, että laatikon sai auki. Ne eivät kuitenkaan olleet yhtä taitavia kuin koulutetuilta kimalaisilta esimerkin saaneet yksilöt.  

Tutkijat huomasivat myös, että sellaisissa kokeissa, joissa kimalaisille annettiin opettajat molemmille laatikon avaamistavoille, yleistyi jompikumpi tavoista hallitsevaksi. Tämä oli sikäli satunnaista, että avaamistapa valikoitui eri kimalaisryhmille satunnaisesti. 

Kaiken kaikkiaan tutkijat tekivät kokeidensa tuloksista sen johtopäätöksen, että kimalaisilla - kädellisten ja lintujen lisäksi - on kyky muodostaa kulttuureita eli yhteisöllisiä toiminta- ja käyttäytymistapoja, jotka syntyvät opittujen ja opetettavien taitojen tai kykyjen summana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun mulkku pistää
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Tulevaisuus on jauhomatotortilloissa

Estääkö pelko uuden arvioinnin?

Helsingin sanomien toimittaja Jukka Ruukki nosti tikun nokkaan koulujen arvosanat. Hänen mukaansa ne ovat olleet harhaanjohtavia, koska käytössä on ollut suhteellinen arvostelu, jonka seurauksena hyvien koulujen oppilaiden arvosanat ovat olleet osaamiseen nähden liian huonoja ja huonojen koulujen lapsukaiset ovat saaneet ansioitaan parempia numeroita. 

Asia ei suinkaan ole mitätön, vaan Ruukin mukaan "arvosanabingossa on kyse isosta ongelmasta, nuorten oikeusturvasta. Päättötodistuksella pyritään lukioon ja ammattiopintoihin. Valinta ei saisi perustua arpapeliin. Liian hyviä numeroita saanut voi hakeutua opintoihin väärin odotuksin. Tiukasti arvioitu nuori saattaa luopua unelmastaan, koska luulee, ettei hänellä riitä lukupää."

Jutun mukaan tämän viikon lopussa annettavat peruskoulujen todistukset on laadittu uusien arviointiohjeiden mukaan, eivätkä niihin enää vaikuta muiden oppilaiden osaamiset. Nähtäväksi siis jää, millaisia numeroita eri koulujen opettajat oppilailleen antavat. 

Jos uudistus onnistuu, saamme nähtäväksemme valtavia eroja peruskoulujen välillä. Samoin tulee loogisesti ajatellen eteemme - tai ainakin kouluviranomaisen käyttöön - numeroviidakko, josta voidaan arvioida kuinka eri väestöryhmien jälkikasvu on omaksunut saamaansa oppia. 

Nähtäväksi siis jää, vastaako edelle kirjoitettu tämän kevään todellisuutta. Vai käykö sittenkin niin, ettei opetushallituksen kriteereitä tulla noudattamaan, vaan opettajat tulevat niistä huolimatta suhteuttamaan numeroita omaan oppilasainekseensa. Ellei muuten, niin nykyisen wokelluksen ja intersektionaalisuuden ilmapiirin luomien rasismi- tai sovinismisyytösten pelossa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt jo sveitsiläisetkin ihmettelevät meitä
Kouluissa pitäisi keskittyä oleelliseen - ja hallituksessa siihen tarvittavien edellytysten varmistamiseen
Suomalaiskoulujen karu todellisuus: 15-vuotialla voi olla 9-vuotiaan osaaminen