Suomen hallituksilla on viimeisten kymmenien vuosien aikana ollut vakaa aikomus monikulttuuristaa kotimaamme. Siksi oli mielenkiintoista lueskella tänä aamuna erilaisia tämän projektin seurauksia.
Ensimmäinen tapaus liittyy maamme raiskauspääkaupungin maineen saaneeseen Ouluun, jossa muutama vuosi takaperin toimi
monikulttuurinen raiskausrinki. Nyt on samassa kaupungissa ilmennyt epäily törkeästä lapsenraiskauksesta, jonka seurauksena poliisi on ottanut kiinni neljä täysi-ikäistä maahanmuuttajataustaista miestä.
Tapauksesta kertonut Ilta-Sanomat halusi ilmeisesti keventää uutisen maahanmuuttaja-aspektia yhdistämällä sen niin ikään Oulussa toimineen kantasuomalaisen raiskausjengin tekosiin - vieläpä siten, että nämä mainittiin jutussa ensi. MTV3:n ilmeisesti samasta tapauksesta kertoneessa
uutisessa jätettiin puolestaan mainitsematta koko monikulttuurisuusaspekti.
Toinen tapaus liittyi karibialais-ranskalaisen lapsensurmaajan vaatimukseen päästä suorittamaan rangaistuksensa Ranskaan. Syyksi hän ilmoitti asiasta kertoneen IS:n mukaan sarjamurhaaja Mikael Penttilän, joka oli käyttänyt hänestä rasistista haukkumanimeä. Kilpaileva iltapäivälehti täsmensi, että käytetty nimitys olisi ollut "musta apina".
Helsingin sanomat kertoi puolestaan monikulttuuristen koulujen oppilaista. Sen mukaan lukemisvaikeuksista kärsivät erityisesti vantaalaiset koululaiset. Heistä äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuvista jopa yli 30 prosenttia tarvitsee tukea lukutaidossaan.
Ongelman syyn kertoi kaupungin perusopetuksen päällikkö, jonka mukaan "varsinkin Vantaan kaltaisessa monikulttuurisessa kaupungissa tarvitaan erilaista osaamista, kielitietoista pedagogiikkaa ja kenties uusia keinoja tukea oppimista. Lasten lukemaan oppiminen tulee aina olemaan yksi koulun tärkeimmistä tehtävistä."
Samaisen artikkelin mukaan maahanmuuttajataustaisista oppilasta 76 prosenttia tarvitsee erityistä apua oppiakseen lukemaan. Määrä on suunnilleen sama sekä seitsemäs- että toisluokkalaisilla.
Monikulttuurisen Suomen uutisiin kuului myös se, että
käräjäoikeus tuomitsi maanantaina virkarikoksesta rikoskomisarion, joka ei keskeyttänyt turvapaikanhakijan käännyttämistä Irakiin. Mies ehti nimittäin tehdä uuden turvapaikkahakemuksen juuri ennen käännyttämistään, joten häntä ei olisi saanut poistaa maasta.
Tämän tapauksen osalta toivon, että se johtaisi turvapaikanhakuoikeuden rajaamiseen normaalin oikeuskäytännön mukaiseksi. Eli oikeutta viranomaispäätöksestä valittamiseen ja - mikäli päätös todetaan oikeaksi - pikaiseen maasta poistamiseen ilman enempiä venkoiluja.
* * *
Monikulttuurisen Suomen tulevaisuutta voimme tutkailla läntisestä naapurimaastamme Ruotsista. Siellähän tämä kehitys on edennyt jo paljon pidemmälle - ja kuinka ollakaan, myös siellä on tapahtunut paljon sellaista, joka on noussut esille myös suomalaisessa mediassa.
Aloitettakoon kouluaiheella.
IS:n mukaan Västeråsissa oli kaksi veitsellä aseistautunutta ryöstäjää tunkeutunut luokkahuoneeseen ja pakottanut oppilaat antamaan heille tietokoneensa. Opettajat olivat lähteneet jahtaamaan ryväreitä, minkä seurauksena nämä heittivät tietokoneet puskiin.
Myös joku ohikulkija oli yrittänyt pysäyttää ryöstäjät koulun ulkopuolella, mutta hänet pahoinpideltiin. Tekijöistä ei kerrottu muuta kuin että he olivat naamioituneita.
Ruotsin islamistiset ryhmät ovat puolestaan
kunnostautuneet levittämällä sosiaalisessa mediassa valheellista tietoa väittäen, että Ruotsin viranomaiset ja kunnat sieppaavat lapsia muslimivanhemmilta. Tämä kampanja on vahvistunut viimeisen viikon aikana, levinnyt arabiankielisillä kanavilla ja saanut miljoonia seuraajia. Kommenttikentissä on kirjoitettu uhkauksia väkivallasta ja terroriteoista.
Kyse lienee kelvottomilta vanhemmilta huostaan otetuista lapsista, joiden tulevaisuuden viranomaiset ovat yrittäneet pelastaa. Tähän viittaa se, että islamistien uutisoinnissa on näytetty videoklippejä itkevistä lapsista, jotka sanovat Ruotsin viranomaisten siepanneen heidät vanhemmiltaan.
Tapaus kertoo ennen kaikkea siitä, kuinka monikulttuurisessa yhteiskunnassa ääriainekset pyrkivät vahvistamaan väestöryhmien välistä polarisaatiota. Ja mikäpä siihen olisi tehokkaampi keino kuin sosiaalisessa mediassa näytetyt videot itkevistä lapsista ryyditettynä väitteillä heidän ryöstämisestään.
Tässä on syytä myös huomata, että vaikka tällaiset tarinat tuskin menisivät kovin tehokkaasti läpi eurooppalaistaustaisessa väestössä, ovat lukutaidottomat ja omissa gangstereiden hallitsemissa lähiöissään asuvat kehitysmaalaiset tällaiselle propagandalle paljon alttiimpaa maaperää. Eikä islamistien propaganda siten jää vaille vaikutusta Ruotsissa - eikä myöskään Suomessa, joka nykyisen maahanmuuttopolitiikan jatkuessa on samassa tilanteessa ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua.