Suomen populistinen tulevaisuus

Suomessa on tavallista, että puolueiden kannatus nousee silloin, kun ne eivät ole vallassa. Näin on käynyt tällä vaalikaudella Demareille ja Keskustalle, samoin kuin viime vaalikaudella Kokoomukselle ja Perussuomalaisille.

Tämä on tietenkin ymmärrettävää siinä mielessä, ettei suomalainen poliittinen järjestelmä anna oppositiolle juurikaan vaikuttamisen mahdollisuuksia, eikä siten myöskään vastuuta. Ja sen seurauksena sieltä on helppo lupailla kaikkea sellaista, mitä kunkin puolueen potentiaalinen äänestäjäkunta haluaa kuulla. 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomen talous on ollut kuralla vuodesta 2008 asti, minkä seurauksena julkisia palveluita on rahoitettu lähinnä ottamalla velkaa valtiolle. Sen seurauksena Suomen valtionvelka on noussut käytännössä samalle tasolle kuin 1990-laman aikana, jolloin Suomi oli lähellä sellaista tilannetta, ettei julkisiin menoihin olisi saanut enää mistään rahoitusta.   

* * *

Valitettavasti 1990-luvun oppi ei ole mennyt perille maamme suurimmalle oppositiopuolueelle eli SDP:lle, jonka puheenjohtaja on heittäytynyt vieläkin populistisemmaksi kuin Timo Soini oli parhaimmillaan. Siitä antoi esimerkin Antti Lindtman, joka taannoisessa Ylen ykkösaamussa kieltäytyi kertomasta millä keinoilla hänen puolueensa tasapainottaisi valtaan päästessään maamme talouden, mutta tuli samalla kertoneeksi, miten se lisäisi valtion budjetin alijäämää peräti 1,5 miljardilla eurolla. 

Jostain syystä suomalaiset eivät osaa erottaa populismia vakavalla mielellä tehdystä politiikasta, vaan siirtävät kannatustaan sille, joka - 1970-luvulla käytettyä sanontaa laintatakseni - lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Ja sen seurauksena Lindtmanin tie kohti pääministeriyttä näyttää juuri nyt selkeältä ja mutkattomalta. 

Jos ja kun näin käy, saa Suomen kansa juuri sitä mitä se on tilannut. Enkä jaksa uskoa, että demarivetoinen politiikka olisi sille suuremmaksi onneksi kuin Marininkaan kaudella, jolloin pohjustettiin se talouden alho, josta nykyinen hallitus yrittää meitä nostaa. 

Kirjoitin tästä asiasta itsenäisyyspäivänä 2022 eli edellisen hallituksen valtakauden lopulla, jolloin Marinin kabinetin tekemät – ja Lindtmanin johtamalta hallitukselta odotettavissa olevat – talouspoliittiset ratkaisut olivat jo näkyvissä. Seuraavassa lainaus tuosta vajaan kolmen vuoden takaisesta kirjoituksesta.  

"Suomi on viimeisten vuosien aikana ajautunut julkisen talouden kriisiin, jonka vaikutuksia poliittinen päätöksentekokoneistomme on Sanna Marinin (sd) hallituksen johdolla siirtänyt tulevaisuuteen velkaannuttamalla valtiota nopeaan tahtiin. Asiaa ei ole pidetty ongelmana, koska velkojemme korot ovat viime aikoihin asti olleet olemattomat, mutta valitettavasti maailmalla kiihtynyt inflaatio on alkanut nostaa korkotasoja. Ja siksi maamme suuryritykset ovat ilmoittaneet pitävänsä maamme velkaantumista jopa hallitsemattomana."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua
Kansan reilu enemmistö tahtoo demarihallituksen
Talouden tila ja itsenäisyys

Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

MTV3 julkaisi eilen kyselyn, jossa oli tiedusteltu SDP:n piiripäättäjiltä mieluisinta hallituskumppania. Vastauksissa ylivoimaiseksi ykköseksi nousi suomalainen laitavasemmisto eli Minja Koskelan Vasemmistoliitto. Seuraavaksi sijoittui Sanna Marinin (sd) vasemmistohallituksen aisankannattajapuolue eli Keskusta. 

Näin ollen demareiden johtoporrasta kiinnostaisi juuri nyt punamultahallitus, jossa määräysvalta olisi sosialistista talouspolitiikkaa ja arvoliberaalia sosiaalipolitiikkaa tavoittelevilla puolueilla. Lisäksi siinä olisi mausteena aluepoliittisia painotuksia, etenkin jos RKP tulisi - kuten on syytä uskoa - mukaan vartioimaan suomenruotsalaisten etuja. 

Jokainen voi tietenkin pohtia mielessään minkälaista tulevaisuutta tällainen hallitus rakentaisi 2020-luvun lopulle ja 2030-luvun alulle. Ei ainakaan samanlaista kuin valtion menoja sen tulojen mahdollistamiin rajoihin ajava ja katastrofaalisia maahanmuuton lajeja suitsimaan pyrkivä Petteri Orpon (kok) kabinetti. 

* * *

MTV3:n kyselyn toinen yllätys oli se, ettei demareiden piiripäälliköistä juuri kukaan katsonut Vihreitä hallituskumppanuuteen sopivaksi puolueeksi. Se oli nimittäin demaripäälliköille jopa Kokoomusta vastenmielisempi hallituskandidaatti. 

Syitä tähän voi tietenkin vain arvailla, mutta tämä tulos toi kuitenkin mieleeni Timo Soinin taannoiset sanat: "nyt tuli iso jytky" - tosin Vihreiden kannalta käänteinen sellainen. Eikä se lupaa hyvää etenkään kannatuksensa jo muutenkin suurelta osin menettäneelle ja yhä feminiinisemmäksi muuttuvalle poliittiselle vihreistölle, joka näyttäisi näin ajautuvan yhä kauemmaksi poliittisista vallan kammareista. 

Tosiasia kuitenkin on, että tulevan hallituspohjan ratkaisee vain kaksi asiaa. Niistä ensimmäinen on vuoden 2027 eduskuntavaalien tulos ja toinen puolueiden puheenjohtajien kyky sopia yhteisestä hallitusohjelmasta. 

Siinä mielessä nyt nähty mielipidekysely on sittenkin vain mukavaa poliittista viihdettä. Vaikka tällä kertaa onkin myönnettävä, että harvinaisen mielenkiintoista sellaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki
Sosialisteja - onko niitä?

Poliittista kiihotusta

Kuten arvoisa lukijani hyvin tietää, on poliittinen väkivalta tavallista epädemokraattisissa valtioissa. Historiallisia "klassikkoja" tässä suhteessa ovat satojen tuhansien tai jopa miljoonaluokan uhreihin yltäneet Hitlerin Saksa, Leninin ja Stalinin Neuvostoliitto, Pol Potin Kamputsea, Idi Aminin Uganda ja Maon Kiina. 

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä historiasta, vaan tänäkin päivänä ihmisiä putoilee ikkunoista Putinin Venäjällä. Ja Al-Assadin Syyriassa ainakin 105 000 ihmistä katosi jäljettömiin. Suomen viimeinen poliittinen murha tapahtui vuonna 1922, jolloin Edistyspuolueen ministeri Heikki Ritavuori ammuttiin.

Nämä tapaukset tulivat mieleeni eilisen päivän ykkösuutisen yhteydessä. Siis sen, kun kansanedustaja Krista Kiuru (sd) joutui toissapäivänä kohtaaman väkivaltaa. 

Siinä näyttäisi kuitenkin syyllisenä olleen satunnainen hörhö. Eikä kyseessä siis olisi ainakaan ensisijaisesti poliittisesti motivoitunut hyökkäys - kuten ehdin itsekin pitää mahdollisena heti asiasta luettuani. 

Ennen syyllisen kiinni ottamista tapaus ehti kuitenkin saada paljon palstatilaa suomalaismedioissa. Yksi asiallisimmista jutuista julkaistiin Ylen nettisivuilla, jonne oli koottu kansanedustajien kohtaamia väkivaltatapauksia viime vuosilta.

Siinä kokoelmassa pisti silmään erityisesti se, että jutussa mainituista uhreista Zyskowicz (kok), Soini (ps), Tynkkynen (ps), Sipilä (kepu) ja Stubb (kok) joutuivat vihreästi tai vasemmistolaisesti ajattelevien ihmisten väkivallan kohteiksi. Vasemmistolaisia oli vain Suldaan Said Ahmed (vas), joka oli kertonut - ilman muita todisteita - joutuneensa hyökkäyksen uhriksi. 

Toisin sanoen tämän vuosituhannen suomalainen poliittinen väkivalta on ollut lähes pelkästään vihervasemmistolaisesti motivoitunutta sekä kohdistunut miehiin. Siksi Kiurun tapauksen varjolla poliittista kiihotusta harjoittaneen poliittisen vihervasemmiston (esimerkki) ja sen kannattajien (esimerkki) olisi syytä katsoa peiliin todetakseen, ettei sieltä näkyvä kuva ole rehellinen, tasapuolinen eikä siten myöskään suomalaista demokratiaa tukeva. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Krista Kiurun tapauksesta
HS:n uutistuottaja Jukka Huusko twiittasi Jussi ´ihmissaasta´ Halla-ahosta bunkkerissaan
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus

Jo toinen Ylen toimittaja ilmoittautui rasistis-sovinistiseksi

Eilinen uutinen kertoi, että toimittaja Maryan Abdulkarim jättää Ylen aamu-tv:n Jälkiviisaat-raadin lähes kuuden vuoden jälkeen. Syyksi hän ilmoitti sen, että entinen ulkoministeri Timo Soini liittyy raadin jäseneksi: entisen perussuomalaisen arvot ovat kuulemma Abdulkarimille liikaa. 

Hänen mukaansa "se, että istun samassa tilassa Soinin kanssa, saattaisi antaa kuvan, että olen OK hänen toimintansa kanssa". Tämä on poikkeuksellisen merkittävä kommentti maahanmuuttajataustaiselta henkilöltä, jota on pidetty hyvin yhteiskuntaamme sopeutuneena. 

Annettu peruste nimittäin osoittaa, ettei Abdulkarim ymmärrä mitään suomalaisesta kulttuurista. Tai niistä syistä, miksi yhteiskunta on täällä ihmisille niin paljon parempi kuin siellä, missä hänen juurensa ovat. 

Tarkoitan sitä, että viimeistään Lapuan liikkeen kukistumisen jälkeen ihmisillä on ollut sananvapaus, jota kunnioitetaan silloinkin, kun itse ollaan eri mieltä. Sanonnan mukaan "asiat riitelevät, eivät ihmiset".

Tämän arvon sijasta Abdulkarim haluaa eristäytyä itsensä kanssa erimielisistä henkilöistä. Tämä on ajatusmalli, jota noudattamalla yhteiskuntaan luodaan pitkällä aikavälillä polarisaation kierre, joka puhkeaa ennemmin tai myöhemmin väkivaltaisesti. 

Toki Abdulkarim on jo aiemminkin osoittanut kyvyttömyytensä ymmärtää moniarvoista yhteiskuntaa. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että hän on ollut perustamassa ihmisiä synnynnäisten ominaisuuksien perusteella luokittelevaa rasistis-sovinistista Feminististä puoluetta. 

Nyt kuulluilla perusteilla myös Abdulkarim liittyi siihen maahanmuuttajanaisten joukkoon, jonka suvaitsemattomuudesta meille antoi esimerkin toinen maahanmuuttajataustainen toimittaja Renaz Ebrahimi. Kuten muistamme, tämä hyödynsi Ylen ohjelmaa oman performanssinsa esittämiseen ottaen uhrikseen pahaa aavistamattoman Esko Valtaojan, jota oli pyydetty mukaan keskustelemaan yhteiskunnassa esiintyvästä rasismista. 

Näyttääkin siltä, että Yleisradio on epäonnistunut pahasti rekrytointipolitiikassaan. Syynä siihen toivon olleen hyvä pyrkimys työllistää maahanmuuttajanaisia toimittajiksi ja sitä kautta edistää toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan syntymistä. Tämä osoittautui kuitenkin virhearvioksi, koska kaksi Ylen maahanmuuttajarekryyteistä on osoittautunut tehtäväänsä täysin sopimattomiksi. 

Onhan yksi tärkeimmistä toimittajan tehtävistä olla yhteydessä monenlaisten ihmisten kanssa - myös sellaisten, jotka tuntuvat vastenmielisiltä. Ja juuri tätä eivät Abdulkarim tai Ebrahimi ole halunneet tehdä. 

Nyt nähdyn tilanteen - ja erityisesti niille annettujen perustelujen - edessä on myös verorahoitteisen mediamme syytä harrastaa vakavalla mielellä itsetarkastelua. Eli jos positiivinen syrjintä johtaa sovinistis-rasistisen käytöksen normalisoitumiseen, olisiko tulevaisuuden rekrytointitilanteissa syytä tehdä ihmisten palkkauspäätökset puhtaasti hakijoiden henkilökohtaisen osaamisen ja kykyjen perusteella. Sen sijaan, että niiden edelle asetetaan ihmisten synnynnäisiä ominaisuuksia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi
Feministisiä mielenterveysongelmia
Sanoma Oy islamistien asialla

Norjassa kiristämis- ja sairaalla lapsella ratsastamistapaus

Norjan hallitus päätti hyväksyä ISIS-naisen kiristämisen ja hyväksyi hänen ratsastamisensa sairaalla lapsellaan pois Al Holin leiriltä vuonomaahan. Kyse oli siis tapauksesta, jossa nainen ei suostunut päästämään lastaan hoidettavaksi, ellei saisi itse seurata mukana. 

Tapahtuneen seurauksena Norjan hallitus hajosi maahanmuuttokriittisen edistyspuolueen päätettyä siirtymisestä oppositioon. Tämä ei ollut yllätys, vaan pikemminkin kyseisen puolueen velvollisuus sen jälkeen kun sen maahanmuuttopolitiikkaa loukkaava päätös oli tehty ja muut hallituspuolueet olivat toimineet vastoin yhdessä sovittua hallituslinjaa.

Suomessa tehtiin toisin vuonna 2015 kun maahan alkoi tulvia kehitysmaalaisia. Silloin äskettäin julkisuuteen palanneen Timo Soinin (sin) johtamat Perussuomalaiset hyväksyivät ministeri-Audin takapenkin houkuttamina äänestäjiensä tahdon ja hallitusohjelman vastaisen löperöpolitiikan, jossa jopa maamme turvallisuudesta vastaava armeija käskytettiin avustamaan maahantunkeutujia. 

Suomessakaan tapaus ei jäänyt seurauksitta, vaan soinilainen puoluejohto löysi seuraavan puoluekokouksen jälkeen itsensä sirpalepuolueesta, jonka poliittisen tulevaisuuteen tuskin kukaan uskoi. Tilalle kasvoi halla-aholainen puolue, jonka kannatus on tällä hetkellä ylivoimaisesti Suomen suurin.

Olettaen, että halla-aholaisten kannatus säilyy - tai kasvaa - seuraaviin vaaleihin, tulevat he todennäköisesti osallistumaan maamme hallituspolitiikkaan. Sen osalta on tärkeää nähdä kuinka Norjan Edistyspuolueelle käy nyt, kun se on jättänyt hallitusvastuun. 

Eli saako poliittisesta linjastaan vaikka hallituksesta eroamalla kiinni pitävä puolue paremman hyväksynnän äänestäjiltään kuin selkärangaton kaikki periaatteensa myyvä soinilaisuus. Eli kannattaako hallituksessa pysyä viimeiseen asti, vaikka muut puolueet viis veisaisivat omasta ja hallitusneuvotteluissa sovituista linjauksista, vai arvostaako kansakunta sittenkin enemmän rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

ISIS-naiset haluavat ratsastaa lapsillaan

Soinilaiset saavat alle puolet halla-aholaisten kannatuksesta

Hirvittävä tragedia poikii älyllistä epärehellisyttä

Akkasen analyysi

Helsingin Sanomien Juha Akkanen pohdisteli tänä aamuna syitä perussuomalaisten menestykseen. Kirjoitus oli sikäli valaiseva, että se kertoi karulla tavalla kuinka suomalaiset politiikan kommentaattorit ovat pihalla tosiasioiden suhteen - vai koettavatko he tehdä propagandaa nousussa olevaa poliittista voimaa kohtaan. En tiedä

Joka tapauksessa jo Akkasen kirjoituksen otsikossa esitettiin vahva väite, jonka mukaan "Puhetapa saattaa olla Jussi Halla-ahon suosion salaisuus". Siis puhetapa, ei itse puheen sisältö, joka vastannee Perussuomalaisten äänestäjien tuntoja ja usein myös kokemuksia humanitaarisen maahanmuuton todellisuudesta.

Seuraavaksi oli keksitty syy sille, miksi siniset jäivät kokonaan ilman edustajia EU- ja eduskuntavaaleissa. Akkasen mukaan kyse oli siitä, ettei Timo Soini ollut ehdolla kummassakaan.

Näin siitä huolimatta, että Soinin johtamien Perussuomalaisten jytkyjen - etenkin jälkimmäisen - ilmiselvä selitys oli halla-aholaisten esille nostama uudenlainen tosiasioista lähtevä maahanmuuttopolitiikka. Ja toisaalta sinisten uskottavuutta koettelivat Soinin vahvasti esille tuomat kansan ylivoimaisen enemmistön näkemysten vastaiset katolilaiset näkemykset.

Edelleen Akkanen väitti Soinin ongelmaksi muodostuneen sen, että tämä vei puolueensa Sipilän hallitukseen. Siinäkin hän oli väärässä, sillä eihän Soinin ja kumppaneiden meno hallitukseen sinänsä aiheuttanut hajaannusta perussuomalaisten parissa, vaan ongelma syntyi vasta silloin, kun hän ei pitänyt kiinni hallitusohjelmasta eli sen maahanmuuttopoliittisista linjauksista. Siksi vuoden 2017 puoluekokouksessa hänet ja muut hillotolppalaiset syrjäytettiin puolueen johdosta.

Koko pieleen menneen perusteluosionsa lopuksi Akkanen onnistui kuitenkin muotoilemaan aivan oikean loppukaneetin. Sen mukaan "Halla-aho puhuu asioista, jotka kannattajia vaivaavat, ja tavalla, johon kuulijat voivat samaistua". Toisin sanoen puheenjohtajan suosion takana ovat ensisijaisesti hänen kannattajiaan huolestuttavat asiat, joihin hänen puolueensa on esittänyt koko puoluekentässä ainoana uskottavia, riittäviä ja ymmärrettäviä ratkaisuja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?
Juha Akkanen SDP:n ja Kokoomuksen asialla
Sampo Terho, kulttuuriministeri

Ääriajattelu osoittaa älyllistä epärehellisyyttä

Minä en pidä ns. poliittisesta korrektiudesta, jossa tosiasiat alistetaan tämän päivän arvoliberaaleille tavoitteille. Siis jostain sellaisesta, että vanhoja taideteoksia muutetaan vastaamaan tämän päivän arvoliberaaleja näkemyksiä tai suorastaan piilotetaan kertomasta historiallisesta menneisyydestä.

Itse asiassa poliittinen korrektius on äärimmäisen lähellä poliittista totalitarismia. Retusoitiinhan viime vuosisadalla sosialistisissa diktatuureissa valokuvia vastaamaan kunkin hetkistä poliittista tilannetta ja ääri-islamistit ovat hävittäneet historiallisia monumentteja tälläkin vuosisadalla.

Myös Suomeen on syntynyt epätervettä poliittista korrektiutta. Harmittomimmillaan se on silloin, kun Yle kieltäytyy näyttämästä elokuvia, joiden kautta voisi lähinnä oppia ihmisten yli puolen vuosisadan takaisista ennakkoluuloista. Ja vakavimmillaan silloin kun poliittisen korrektiuden vaatimusten perusteella kieltäydytään edes keskustelemasta yhteiskuntaa syvällisesti muuttavista tapahtumista maan toiseksi suurimman puolueen puheenjohtajan kanssa, joka on aiemmin tuomittu tahallisen väärinymmärryksen perusteella jopa oikeudessa.

Samaan hengenvetoon totean kuitenkin, että jos äärimmäinen arvoliberaalius on umpimätää ja lähinnä osoittaa sitä toteuttavien ihmisten älyllistä epärehellisyyttä, ei äärimmäinen arvokonservatiivisuus ole sen miellyttävämpää. Hätkähdyttävänä esimerkkinä toimikoon Yhdysvaltain Alabaman senaatin päätös kieltää abortti jopa raiskauksen ja insestin uhreilta.

Se on kohtuutonta uhrin asemaan joutuneelle naiselle, eikä tietenkään johda abortin toteutumattomuuteen vaan ainoastaan sen tekemiseen muualla - joko muissa osavaltioissa tai puoskareiden käsissä. Suomessa tunnetuin tämän suunnan ajattelija on ollut ulkoministeri Timo Soini, jolla toki on ollut hyvät puolensakin, mutta sokeana pisteenä äärimmäisen konservatiivinen katolinen vakaumus.

Toiveenani onkin, että ihmiset ymmärtäisivät ääriajattelun ja sellaiseen usein liittyvän tosiasioiden kieltämisen vahingollisuuden itselleen ja ympäristölleen. Näin voitaisiin ehkä luoda hiukan parempi maailma meille itsellemme ja tuleville sukupolville elettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät
Aino Frilander: sait minut häpeämään
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina

Timo Soinin harhakuvitelma

Timo Soini kertoi, että tiistaina kannattaa olla hereillä. Hän aikoo nimittäin kertoa silloin lähteekö ehdolle kevään eduskuntavaaleihin.

Soini väitti myös, että "kirjoitusteni myötä kannatusta on mennyt paljon perussuomalaisten laariin, eikä sinisten". Eli että häntä pidettäisiin kansan parissa edelleen perussuomalaisena.

Minun nähdäkseni Soini on siinä oikeassa, että jotkut heikosti poliittisia tapahtumia seuraavat vihervasemmistoon kuuluvat ihmiset saattavat luulla Soinia perussuomalaiseksi. Siis ihmiset, joilla ei ole pienintäkään aikomusta antaa ääntään Soinille tai hänen nykyisille tai entisille puoluetovereilleen.

Sen sijaan on vaikea kuvitella, että kukaan sellainen, jota Perussuomalaiset tai Sininen Tulevaisuus puolueena kiinnostaa olisi tällaisessa harhakäsityksessä. Kyllä Soinin porukan lähtö puolueesta oli siksi lennokas ja kattavasti uutisoitu.

Siten Soinin kirjoituksilla tai muilla harhakuvitelmilla on tuskin ollut mitään vaikutusta Perussuomalaisten kannatukseen. Lieneekö edes Sinisten?

Tosiasiahan on, ettei Sinisten kannatus ole kuin reilun prosentin luokkaa. Niinpä Soini ja kumppanit saavat seuraavan parin kuukauden ajan kirjoitella ahkerasti saadakseen itsensä eduskunnan jäseneksi. Asiaa ei auta se, että heidän kilpailijansa eli Perussuomalaisten kannatus ja myös imago ovat puheenjohtaja Jussi Halla-ahon johtamana vahvassa nousussa.

Niinpä veikkaan Timo Soini kumppaneineen viettävän viimeisiä aikojaan politiikan parrasvaloissa. Vaalien jälkeen kaikki on ohi - ainakin itse Soinilta.

Jotkut muut puolueen jäsenet sen sijaan saattavat yrittää löytää poliittisen kodin muualta. Siltäkin osin jää kuitenkin nähtäväksi, että seuraavatko äänestäjät kaksinkertaisten takinkääntäjien perässä. Epäilen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Timo Soini on ymmärtänyt väärin
Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?
Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi

Italiassa hallitusvastuu kannattaa, mutta miksi?

Italiassa viime vaaleissa hallitukseen nousseen La Lega -puolueen (entinen Pohjoisen liitto) kannatus on hallitusvastuun myötä noussut räjähdysmäisesti. Sitä kannattaa nykyisin vaaleissa nähdyn 17 prosentin sijasta peräti 31 prosenttia äänestäjistä.

Ylen asiasta julkaisemassa uutisessa kerrottiin, että yleisesti uskotaan populistipuolueiden kannatuksen hiipuvan hallitusvastuussa. Ja mainitsee yhtenä esimerkkinä Timo Soinin johtamat Perussuomalaiset.

Asiaa on syytä tarkastella ja sen jälkeen ottaa siitä oppia. Perussuomalaisethan saivat vuoden 2015 jatkojytkyn erityisesti maahanmuuttolinjaustensa seurauksena. Hallituksessa he joutuivat kuitenkin huomaamaan, ettei linjauksia huomioitu käytännössä juuri lainkaan, vaikka ne olikin kirjattu hallitusohjelmaan ja niillä oli kansan syvien rivien kannatus. Sen seurauksena puolueen suosio romahti nopeasti.

La Legan erottaa suomalaiskokemuksista juuri se, että he ovat vallassa ollessaan noudattaneet vaalilupauksiaan. Eli kiristäneet Italian suhtautumista laittomaan maahantuloon esimerkiksi kieltäytymällä ottamasta vastaan ihmissalakuljettajien lähetyksiä Pohjois-Afrikasta.

Perussuomalaisten ja italialaisten välisestä vertailusta on helppo vetää johtopäätös. Eli mikäli halla-aholaiset onnistuvat palauttamaan ihmisten Soinin tärvelemän luottamuksen puolueeseensa, ei heidän kannata myydä periaatteitaan hallituspaikan hinnalla. Ei ainakaan, mikäli ajatuksissa on Suomen pitäminen suomalaisena.

Samalla voidaan todeta, että Timo Soinin hallituskipeys tuhosi hänen perustamansa puolueen ensimmäisen vaiheen. Nyt Perussuomalaisia johtavat eri ihmiset ja nähtäväksi jää osoittautuvatko he Soinin kaltaisiksi hillotolpan tavoittelijoiksi vai suomalaisten asianajajiksi. Itse luotan puolueen nykyiseen puheenjohtajaan, jonka en ole havainnut lipsuvan periaatteistaan suomalaisen kulttuurin puolustajana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Italian vaalit osoittivat demokraattisen vallan vastuun
Lepsu maahanmuuttopolitiikka tuhosi Perussuomalaisten kannatuksen
Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikkavaatimukset vastaavat suomalaisten näkemyksiä

Kaj Turunen - nenästä vedetty poliitikko

Kansanedustaja Kaj Turunen on poliitikko, jonka tuntuu olevan vaikea löytää omaa poliittista kotiaan. Niinpä hän on viime aikoina edustanut ensin Perussuomalaisia, sitten Sinistä tulevaisuutta ja jatkossa Kokoomusta.

Tai näin hän ainakin itse näyttäisi haluavan ihmisten ajattelevan. Mutta asian voi nähdä toisinkin.

Kirjoitin nimittäin heti Perussuomalaisten hajottua näin: "ainakin paikkansa säilyttäneet ministerit (Soini, Terho, Lindström, Mattila ja Niinistö) voidaan nähdä seteliselkärankaisina, koska näin toimien he säilyttivät valtioneuvoston jäsenelle kuuluvan korkean palkan ja mojovat edut."

Kaj Turunen ei siis kuulunut tuohon ministerinvirkansa pitäneiden joukkoon, vaan pikemminkin niiden hyväuskoisten nenästä vedettyjen parveen, jotka mahdollistivat mainittujen ministereiden hillotolpan jatkumisen koko vaalikauden ajaksi. Tai sitten hänen uskonsa Timo Soinin vetovoimaan vain oli lapsellisen vankkumaton.

Niin tai näin. Turunen totesi nyt väistämättömän ja pyrki pelastamaan poliittisen nahkansa liittymällä Kokoomukseen. Ei liene vaikea arvata, että hän tulee saamaan joukoittain seuraajia ennen kuin ollaan seuraavissa vaaleissa. Samalla lähestyy Sinisen tulevaisuuden ja Perussuomalaisista kesällä 2017 lähteneiden poliitikkojen eduskuntauran loppu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rehellisyys maan perii - vai periikö?
Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi
Keinoja Suomen talouden piristämiseksi on, mutta onko halua?

Hanna Mäntylä saavutti hillotolpan

Timo Soini loi muutamia vuosia sitten poliittiseen sanastoon termin hillotolppa. Hän tarkoitti sillä tulevaisuudessa häämöttävää palkintoa, jonka saavuttamisen välivaiheilla ei ole merkitystä.

Kun vanha Perussuomalainen puolue hajosi oli varsin todennäköistä, ettei uusi puolue tulisi olemaan pitkäaikainen eduskuntapuolue. Gallupit ovat myöhemmin vahvistaneet tämän käsityksen.

Koska Sinisten syntyyn osallistui monia varsin kokeneita poliitikkoja Soinista itsestään alkaen, on todennäköistä, että he ymmärsivät lähtöönsä liittyvän varsin suuren riskin eduskuntauran päättymisestä. Avoimeksi kysymykseksi jäi silloin hillotolpan luonne.

Tänään saimme siihen yhden vastauksen. Iltalehti nimittäin kertoi entisen ministerin Hanna Mäntylälle (sin) annetun vastavalmistuneena maisterina EU:sta "erityisneuvonantajan (Special Advisor) tehtävä, jossa tehtäväalueena on radikalisaation estäminen painottuen nuorisokysymyksiin sekä syrjinnän ja syrjäytymisen ehkäisemiseen".

Tampereen yliopiston valtio-opin professori Ilkka Ruostesaari totesi, että "kyseessä on ilmiselvästi poliittinen virkanimitys". Samaan viittasi kriisinhallintakeskuksen johtaja Juho Särkilä, jonka mukaan kansainvälisiin siviilikriisinhallintatehtäviin lähetetään virkamiehiä tai oman erityisalansa asiantuntijoita kuten rajavartijoita, syyttäjiä, tuomareita ja ihmisoikeusasiantuntijoita - eikä siis poliitikkoja.

Kuluva vaalikausi ja Sinisen vaihtoehdon eduskuntavaellus päättyvät vuoden kuluttua. Odotettavissa on siten lisää nyt nähdyn kaltaisia hillotolppanimityksiä.

Se ei ole mielestäni kovin kiintoisaa, vaikka ilmiselvää verovarojen väärinkäyttöä onkin. Sen sijaan ilman hillotolppaa jääneiden henkilöllisyys kyllä kiinnostaa kovasti - ja pelkästään inhorealistisista syistä.

Osoittaahan se, ketkä Halla-ahoa karkuun lähteneistä olivat vailla realistista ajattelukykyä ja tulivat siten pahasti Soinin vedättämiksi. Ja osoittautuivat samalla lapsellisen sinisilmäisiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sinisten poliittinen eriytyminen voisi lisätä maahanmuuttokriittisten kokonaiskannatusta
Soinilaiset saavat alle puolet halla-aholaisten kannatuksesta
Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi

Heikki Aittokoski, Itävalta osoittaa demokratian voiman

Tänä aamuna Helsingin Sanomien toimittaja Heikki Aittokoski vertaili muun Euroopan vaisuja reaktioita siihen dogmaatiseen vihaan ja Itävallan muun Euroopan ulkopuolelle sulkemiseen, jonka Vapauspuolueen edellinen valtaannousu aiheutti. Hän päätti juttunsa seuraaviin sanoihin: "miksi kukaan ei jaksa hämmästellä Itävallan hallitusratkaisua vuonna 2017. Kannattaisi ehkä jaksaa."

Perusteluja sille, miksi kannattaisi hän ei jutussaan antanut, ellei sellaiseksi katsota siitä huokuvaa eurooppalaisten kansojen tahdon halveksuntaa. Sen sijaan hän kirjoituksessaan tuli maininneeksi muutaman syyn sille, miksi ei kannattaisi.

Niistä keskeisin kuului yksinkertaisesti siten, että vuonna 2000 "ei ollut ääri-islamilaisen terrorismin aaltoa". Ja jatkoi mainitsemalla saman ajan muita tapahtumia: "Euroopan unioni oli riittävän yhtenäinen tehdäkseen todella isoja ratkaisuja. Yhteisvaluutta oli syntyvaiheessa, unioni laajenemassa, rajoja avattu."

Kuten lukijani tietää, johtui terrorismi-aalto tuosta viimeiseksi mainitusta seikasta. Siis rajojen avaamisesta kehitysmaalaisille, joka on johtanut valtavaan muslimi-invaasioon ja sen mukana tulleeseen radikaalin islamin nousuun maanosassamme. Samalla tavallisten ihmisten elämän edellytykset ovat muuttumassa peruuttamattomasti huonommiksi.

Aittokoski palautti lukijoidensa mieleen myös vuodelta 2000 peräisin olevan lausahduksensa. Sen mukaan "Itävallan muukalaisvastaisuus poikkeaa useimmista muista EU-maista siinä, että Itävallassa sillä on voimakas laillinen äänitorvi".

Niinpä. Jäin sen kohdalla miettimään, että olisiko lauseen kirjoittaja onnellisempi, jos meillä olisi laillisen äänitorven sijaan laiton, ulkoparlamentaarinen ja antifasistien tai uusnatsien tapaan väkivaltainen, mutta voimakas "äänitorvi". Itse en sellaista kaipaa, minulle riittää esimerkiksi kansallissosialismista yksi heikko Pohjoismainen vastarintaliike - joka ei toivottavasti kerää sympatiaa eikä kannatusta joutuessaan järjestelmän kieltämäksi.

Sitä paitsi meillä on Suomessa pitkät ja menestykselliset perinteet vallan käyttämisestä ääri-ilmiöiden hillitsemiseen. Parhaiten tunnettu esimerkki lienee sotien jälkeen maan alta nousseiden kommunistien nostaminen hallitusvastuuseen. Sen kautta äärivasemmiston vallankumoushalu hiipui ja Suomi vältti esimerkiksi Tshekkoslovakian kovan kohtalon, kun kommunistit tekivät siellä vallankumouksen ja tuhosivat maan tulevaisuuden puoleksi vuosisadaksi.

Samaa menetelmää käyttivät maamme valtapuolueet tuhotakseen Soinin johtamat ja kansan maahanmuuttotuntoihin vastanneet Perussuomalaiset. Puolue sai kyllä omia asioitaan kohtuullisesti hallitusohjelmaan, mutta niistä tärkeimpiä, kuten maahanmuuttopolitiikkaa, ei ryhdytty koskaan oikeasti toteuttamaan.

Lopulta soinilaisuus tuhottiin maastamme tarjoamalla muutaman vuoden hillotolppaa, eli ministeriauton takapenkkiä, minkä seurauksena maahamme syntyi kokonaan uusi sirpalepuolue, jonka ilmeisesti toivottiin syövän vanhan emopuolueen kannatusta. On kuitenkin helppo ennustaa, että Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten suosio tulee pitkällä aikavälillä nousemaan, koska sen käyttövoimalle, eli maahanmuuttoon liittyville ongelmille, ei olla oikeasti tekemään yhtään mitään - pikemminkin päin vastoin.

Palatakseni takaisin itse asiaan. Itävallassa valtaa on siis jaettu jälleen maahanmuuttokriittiselle puolueelle. Se on luonnollista, koska sillä on kansan parissa enemmän kuin joka neljännen tuki takanaan.

Jatkossa näemme, johtaako tehty ratkaisu puolueen kesyyntymiseen Suomen kommunistien tai jopa romahdukseen kuten soinilaisuuden tapauksessa. Vai onnistuuko se lunastamaan lupauksensa ja tiensä lopullisesti itävaltalaisten sydämiin.

Juuri tässä on demokratian voima. Kun valta ja vastuu jaetaan vaaleissa ja hallituksissa, voittajat pääsevät testaamaan teesejään, jolloin jokainen kannatusta saanut aatesuunta joutuu osoittamaan kelpoisuutensa.

Jos kelpoisuus on olematonta, käy kuin sodanjälkeisille kommunisteille tai soinilaisille. Mutta jos jälki on laadukasta, on seurauksena uuden poliittisen voiman vakiintuminen ja sitä kautta yhteiskunnan kehittyminen kohti parempaa tulevaisuutta.

Mutta tokihan toimittaja Aittokoskella on oikeus kirjoittaa tekstinsä johtopäätös sellaiseksi kuin hän haluaa. Näin siitäkin huolimatta, että itse tekstissä tai maamme historiassa mikään ei tue tuota johtopäätöstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsin Kokoomus Itävallan Kansanpuolueen jalanjäljillä
Itävallassa toteutui kansan tahto
Hyviä uutisia Suomen turvapaikkapolitiikasta

Timo Soini on ymmärtänyt väärin

Ministeri Timo Soini (sin) on lausunut intialaislehdelle näkemyksensä EU:n maahanmuuttopolitiikasta. Hänen kommenttinsa ovat siksi valaisevia, etten malta olla kommentoimatta niitä.

Soinin mukaan "meidän on oltava inhimillisiä, mutta myös ymmärrettävä, että on oltava sivistynyt ja sääntöihin perustuva tapa tulla Eurooppaan. On myös ihmisten uudelleensijoittamisen ja -asuttamisen ongelma."

Tästä on helppo olla periaatteellisella tasolla samaa mieltä. Ainakin mikäli Soini tarkoitti sitä, että maanosaamme tulo pitää järjestää kontrolloidusti ja asettamalla tulijoiden määrä sellaiseksi, että heistä (käytännöllisesti katsoen) kaikki saadaan asutetuksi ja sijoitetuksi yhteiskuntaan siten, että tulijoista muodostuu maanosallemme rakentava voima.

Toiseksi Soini totesi, että "jotkut näistä itäisen Euroopan maista eivät ota vastaan ketään. Tämä tietenkin ihmetyttää. Jos et ota vastaan ketään, miksi jonkun toisen täytyisi."

Tässä Soini on kyllä pahasti erehtynyt, sillä eiväthän esimerkiksi Unkarin, Tshekin, Slovakian tai Puolan poliittiset johtajat ole vaatineet muita EU-maita ottamaan vastaan kehitysmaalaisia? Sellaisia vaatimuksia on esitetty ainoastaan toisin päin mm. EU:n toimielimistä käsin.

Edelleen Soinin mukaan "Afrikka on... elintärkeä kysymys Euroopan unionille. Meillä on suojattu talous, etenkin maataloudessa. Fakta on, että jos emme anna afrikkalaisille reilua mahdollisuutta saada tuotteitaan myyntiin Euroopassa tai kilpailla Euroopassa, on toinen vaihtoehto ottaa vastaan heidän väkeään. Kyse on joko tuotteista tai ihmisistä. Mielestäni tuotteet ovat parempi vaihtoehto."

Olen samaa mieltä EU:n suljetusta maataloudesta ja afrikkalaisten tuotteiden liikkuvuuden paremmuudesta sikäläisiin ihmisiin nähden. Sen sijaan Soini on ymmärtänyt afrikkalaisen maahanmuuton perussyyn ja asiaan liittyvän realismin väärin.

Soinin kommentista syntyy nimittäin sellainen vaikutelma, ettei hän tietäisi afrikkalaisten naisten synnyttävän keskimäärin 4,7 lasta. Se tarkoittaa, että vuonna 2100 afrikkalaisia on yhteensä 4,4 miljardia ellei syntyvyydessä tapahdu muutosta. Koska Afrikassa elää nykyisin noin  1,2 miljardia ihmistä, se tarkoittaa tämän vuosisadan loppuun mennessä 267 prosentin lisäystä.

Ja juuri tässä on Soinin suurin väärinymmärrys. Nämä luvut - 3,2 miljardia eli 267 prosenttia enemmän afrikkalaisia - ovat niin suuria, etteivät niistä johtuvat ongelmat voi mitenkään ratketa reilun kaupan keinoin. Ei vaikka kaikki 508 miljoonaa EU-kansalaista ostaisivat eurooppalaisten sijaan pelkästään afrikkalaisia maataloustuotteita.

Eikä Soini tainnut maatalouden vapauttamisen vaihtoehdosta puhuessaan ymmärtää sitäkään, ettei liene realistista olettaa kaikkien 508 miljoonan EU-kansalaisen vauvasta vaariin haluavan (tai edes suostuvan) ottamaan elätettäväkseen noin kuutta tai seitsemää afrikkalaista, jotta kaikki 3,2 miljardia lisäafrikkalaista saataisiin asutetuksi tänne Välimeren pohjoispuolelle.

Mutta saahan Soini tietenkin jutella. Eikä hän valitettavasti ole ymmärryksensä vajavaisuuden kanssa maamme hallituksessa mitenkään poikkeuksellinen yksilö. Ei, vaikka edelle kirjoittamani tosiasiat eivät mitään korkeampaa matematiikkaa, ekonomiaa tai ihmispsykologiaa olekaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä rasistinen väkivaltatapaus kertoo
Timo Soinille Syyrian mielenosoituksesta
Kuinka humanitaarinen kriisi kesytetään?

Kovaa peliä Kataloniassa

Katalonian aluehallinto julisti eilen itsenäisyyden ja Espanjan keskushallitus vastasi ilmoittamalla erottavansa Katalonian hallituksen, hajottavansa sen alueparlamentin ja järjestävänsä uudet vaalit 21. joulukuuta. Espanjan oikeuslaitos on puolestaan valmistautunut tuomitsemaan katalaanien itsenäisyyshankkeen kärkinimet aluejohtaja Carles Puigdemontia myöden.

Kukaan ei todellisuudessa tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Katalonia ei ole juurikaan saanut tukea muualta maailmasta, vaikka Suomen eduskunnassa on ainakin yksi heitä tukeva poliitikko. Myös Espanjan hallitus on ollut äärimmäisen tiukkana aina poliisiväkivaltaa myöden.

Tässä tilanteessa kaikkien osapuolten olisi syytä panna jäitä hattuun. Jos itse olisin katalaanien johtaja, hyväksyisin alueparlamentin hajottamisen sillä ehdolla, että Espanjan hallitus luopuisi oikeustoimista itsenäisyysmielisiä kohtaan ja ilmaisisi kunnioittavansa vaalien tulosta myös kansanäänestyksenä itsenäisyydestä.

Espanjan pääministerinä hyväksyisin nämä suuntaviivat. Ja mikäli katalaanit todella haluaisivat itsenäisyyttä 21. joulukuuta, tunnustaisin heidän oikeutensa ja ryhtyisin luomaan hyviä suhteita uuteen naapuriin, jotta oma maani hyötyisi mahdollisimman paljon sen taloudellisesta vetovoimasta.

Valitettavasti taitaa olla niin, ettei tässä kiistassa noudateta tervettä järkeä, eikä edelle hahmottelemaani ratkaisua synny. Katalaanit tuskin hyväksyvät parlamenttinsa hajottamista ja vaalien järjestämisestä saattaa siten syntyä varsinainen jättifiasko.

Tilanteen pitkittyessä kasvaa myös väkivallan riski. Kuten todettu, keskushallinto on jo osoittanut herkkyytensä sen käyttämiseen ja vaikka katalaanit ovatkin pidättäytyneet kaikesta väkivallasta, ei ole mitään takeita, ettei joku kuumakalle lähtisi sillekin tielle.

Varsinaista sisällissotaa tuskin syntyy, mutta vaarana Katalonian kukistamisesta saattaa olla katalaaniterrorismin syntyminen nyt jo lopettaneiden baskiterroristien seuraajaksi ja muslimiterroristien rinnalle. Se ei olisi kenenkään etu.

Lopuksi sananen Suomen ulkoministeri Timo Soinille (sin). Hän tuomitsi eilen Katalonian yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen, mutta unohti samalla, ettei Espanjan lainsäädännössä ole edes olemassa laillista tietä itsenäisyydelle. On siis jo tekninen mahdottomuus, että katalaaneilla olisi ollut käytettävissään laillinen reitti kohti itsenäisyyttä.

Tilannetta voi verrata Viron itsenäistymiseen. Silloinhan Suomen presidentti Mauno Koivisto toppuutteli eteläisten naapureidemme itsenäisyysintoa, epäilemättä "realistisella" näkemyksellään Neuvostoliiton vastatoimista. Veljeskansamme ei kuitenkaan kuunnellut pohjoista naapuriaan, vaan otti kohtalon omiin käsiinsä - enkä usko juuri kenenkään Suomenlahden eteläpuolella elävän katuneen tapahtunutta.

On siis toivottava, ettei kukaan katalaanikaan katuisi tämän vuoden tapahtumia neljännesvuosisadan kuluttua. Eikä myöskään espanjalainen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Väkivalta on tuomittavaa, v
Veronmaksaja pelasti pankinomistajia, entä sitten?
Espanjan terrorisminvastaiset lääkkeet

Väkivalta on tuomittavaa, v

Eilinen päivä oli historiallinen. Vanha suurvalta Espanja käytti väkivaltaa estääkseen hallituksen mukaan laittoman, mutta tosiasiassa demokraattisen, äänestyksen Katalonia itsenäistymisestä. Todennäköisesti juuri sen takia katalaanien ylivoimainen enemmistö äänesti itsenäisyyden puolesta.

Tapahtuneen seurauksena on todennäköistä, että Katalonia itsenäistyy tai saavuttaa ainakin erittäin laajan itsehallinnon ja poliittisen riippumattomuuden keskushallinnosta. Seuraavaksi jää nähtäväksi kuinka sen esimerkki vaikuttaa Baskimaan itsenäisyyspyrkimyksiin: nouseeko sielläkin kansallistunne vai jäävätkö Euroopan kielikummajaiset edelleen keskushallinnon alaisuuteen. Mehän muistamme baskien ääriliikkeen kamppailleen vuosikymmeniä itsenäisyyden puolesta terrorismin avulla.

Ehkäpä eilisen päivän suurin opetus meille eurooppalaisille on siinä, että katalaanit onnistuivat demokratian keinoin siinä, missä baskit olivat epäonnistuneet väkivallalla. Se kertoo demokratian voimasta suhteessa vähä-älyiseen tappamiseen.

Tämä olisi hyvä muistaa myös länsimaissa asuvien kiihkomuslimien parissa, jotka eilen tekivät Kanadassa ja Ranskassa terrori-iskut lähes uutispimennossa. Myös islamistiseen väkivaltaan turtuu, kuten aiemmin totesin, eikä tapauksia uutisoitu kovinkaan näyttävästi.

Turtuminen väkivaltaan ei tee siitä hyväksyttävää sen enempää islamisteille kuin demokaraattisesti valituille hallituksille. Siksi myös Suomen valtiojohdon on syytä tuomita ne Espanjassa paljon selkeämmin kuin ulkoministeri teki eilen - eikä kukaan tehnyt Kanadan ja Ranskan tapahtumien johdosta.

Tuomitseminen selvin sanoin kuuluu joko presidentti Sauli Niinistölle, pääministeri Juha Sipilälle tai ulkoministeri Timo Soinille. Muussa tapauksessa näyttää siltä, kuin Suomi hyväksyisi väkivallan poliittisten päämäärien hyväksi. Ja kuten tiedämme, tärkeätä ei ole pelkästään se, miten asiat ovat, vaan myös se, miltä ne näyttävät.

Vai onko sittenkin niin, ettei Suomen valtiojohdossa ole sittenkään kyse siitä, miltä asiat näyttävät, vaan siitä, että se kaikessa hiljaisuudessa hyväksyy niin valtiojohtoisen kuin uskonnollisvetoisenkin terrorismin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lontoossa paukahti pommi ja Pariisissa välähti veitsi
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?'
Espanjan terrorisminvastaiset lääkkeet

Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?

Helsingin Sanomat kertoi kyselystä, jonka mukaan ihmiset kaikkialla maailmassa - paitsi Suomessa - pitävät ateistea moraalittomampina kuin uskovaisia. Näin siitä huolimatta, että tutkimusten mukaan asia on päinvastoin. Juttu herätti pari ajatusta.

Ensinnäkin moraalia on nähtävissä jo eläinkunnassa: esimerkiksi simpanssit toimivat moraalisesti, mutta myös epärehellisesti. Kuitenkaan niillä ei tiedetä olevan uskontoja, joka olisi johtanut moraaliseen käytökseen. Siten moraali lienee pikemminkin geneettinen kuin kulttuurinen "keksintö".

Toiseksi viime aikoina maailmaa on järisyttänyt terroritekojen sarja, jonka luultavasti kaikki ihmiset tietävät olevan uskonnollisesti motivoitu. En kuitenkaan usko, että kovinkaan monet ihmiset pitävät näitä tekoja moraalisesti korkeatasoisina - paitsi jotkut kiihkouskovaiset.

En voi olla vielä lisäämättä Timo Soinin ja Simon Elon vahvaa uskonnollisuutta ja heidän toimintaansa Perussuomalaisten hajottamiseksi oman ministeripestinsä säilyttämiseksi. Nyt näyttää lisäksi siltä, että ainakin Soinille olisi tarjolla myös poliittinen palkkiovirka. Ainakin minä odotan suurella jännityksellä ottaako hän sen vastaan. Ja jos ottaa, niin syntyykö asiasta moraalikeskustelua.

Lopuksi arvaus. HS:n mukaan ei ole tiedossa, miksi suomalaiset eivät pitäneet ateisteja sen moraalittomampina kuin uskovaisia. En toki väitä itsekään tietäväni syytä siihen, mutta asiaan ovat ehkä vaikuttaneet meikäläisten ääriuskonnollisten lahkojen piirissä tapahtuneiden hirmutekojen näyttävät uutisoinnit. Siis uutiset alaikäisten hyväksikäytöistä ja lahkonsa jättäneiden perhesiteiden katkaisemisista.

Niin tai näin. Moraali ja moraalittomuus kulkevat käsi kädessä niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Uskovainen ei ole sen parempi tai huonompi ihminen kuin ateistikaan, mutta tietyt uskonkäsitykset tarjoavat motiivin moraalittomille teoille. Ja toisaalta uskonnot tarjoavat armahduksen niistä, mikäli katuu tekojaan jumalan edessä tai rippituolissa.

Samaan hengenvetoon on todettava, että uskonnot pyrkivät yleensä ottaen julistamaan korkeamoraalista elämäntapaa, jossa toisia ihmisiä kunnioitetaan. Valitettavasti niihin sisältyy myös ajatuksia, joiden mukaan oma uskonto on parempi kuin toisen, minkä seurauksena uskontoryhmien välille syntyy helposti ristiriitoja ja kahnauksia, kuten uskonsotien ja toisuskoisten vainoamisen pitkä historia osoittavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luterilainen kulttuurivaikutus Suomessa
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?

HS penää siirtolaiskriisille ratkaisua

Helsingin Sanomien pääkirjoitus vaatii siirtolaiskriisille kunnon ratkaisuja. Olen samaa mieltä, mutta joudun samalla toistamaan eilisen kirjoitukseni loppukaneetin, jonka mukaan "sen enempää HS, Amnesty kuin asianajajatkaan eivät ehdota ongelmaan minkäänlaista järjellistä ratkaisua. Siis veronmaksajien selkänahasta revityn rahan maahanmuuttobisnekseen pumppaamisen lopettamista.

Näin ei tehnyt myöskään tämän aamun pääkirjoittaja, joka kaipaili tulijoiden nykyistä tehokkaampaa sijoittamista EU-maiden kesken sekä arveli laillisten reittien järjestämisen Eurooppaan ratkaisevan ongelman. Ei, vaikka molemmat ehdotukset pelkästään lisäisivät tulijoiden määrää maanosaamme, jonka asukkaiden enemmistö ei heitä kaipaa ainakaan mikäli he ovat muslimeita. 

Samassa pääkirjoituksessa painostettiin hallitusta löperöittämään maahanmuuttopolitiikkaamme entisestään nyt kun Perussuomalaiset on ajettu ulos hallituksesta. Perusteluna kirjoittaja käytti sitä, että ainoan maahanmuuttopolitiikasta vastuullisesti ajattelevan hallitusryhmän (Uusi Vaihtoehto/Sininen tulevaisuus) kannatus näyttäisi olevan vain pari prosenttia. 

Tämä kertoo siitä, kuinka suuren karhunpalveluksen pääministeri Sipilä (kepu) ja puheenjohtaja Orpo (kok) tekivät suomalaiselle yhteiskunnalle hyödyntämällä Timo Soinin (st) ja muiden entisten perussuomalaisten ministereiden vallankipeyttä. Tässä yhteydessä olisi pääministerin, Petteri Orpon ja miksei pääkirjoittajankin syytä muistaa, että ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista haluaa rajoittaa maahanmuuttoa EU-maiden ulkopuolelta.

Tärkein syy tälle näkemykselle lienee tulijoiden aiheuttama radikaali muutos yhteiskunnassa. Sen yhdestä aspektista saa käsityksen katsomalla Ylen lähettämän dokumentin, jossa ruotsalainen toimittaja teki tutkivaa journalismia naisten nyky-Ruotsissa saamasta kohtelusta ravintoloissa. Samaa ei haluta Pohjanlahden tälle puolelle, paitsi pääkirjoituksen perusteella HS:n toimituksessa, joka nyt nähdyn perusteella näyttäisi pitävän naisten puristelua takapuolesta tai käsien työntämistä jalkoväliin tavoiteltavana asiaintilana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miksi EU-kansalaiset eivät halua lainkaan muslimeita kotimaihinsa?

96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa

Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?

Hyvä, että Perussuomalaiset hajosi

Tämän päivän uutispommi oli se, että Jussi Halla-ahon ja hänen kannattajiensa haltuun ottama Perussuomalaiset hajosi kahteen ryhmään. Niistä suurempi joukko lähti omille teilleen ja pienempi jäi Halla-ahon johtamaan vanhaan puolueeseen. Tällä hetkellä eronneessa Uusi vaihtoehto -ryhmässä on 23 jäsentä vetäjänään Simon Elo.

Tässä asiassa parasta on se, että Suomen hallitus voi viedä aloittamansa uudistukset loppuun, eikä maa ajaudu kataislaiseen stagnaatioon. Näin säilyy maan vakaus ja orastava talouskasvu voi jatkua ilman poliittista disturbanssia tai hallitusohjelmaan muutoksia vaatineita RKP:tä tai Kristillisdemokraatteja. Tämä on kaikkien suomalaisten etu.

Toiseksi parasta tässä asiassa on se, että soinilaiset ja halla-aholaiset tulevat seuraavissa eduskuntavaaleissa mittauttamaan kannatuksensa erikseen. Näin saa vastauksensa monia jo pitkään askarruttanut kysymys vuosien 2011 ja 2015 jytkyvaalien todellisista syistä. Olivatko ne seurausta Suomen holtittomasta maahanmuuttopolitiikasta vai kenties yleinen protesti maamme eliittiä vastaan. Tiedämme vuonna 2019.

Tässä yhteydessä on huomattava, että yksi Sipilän mainitsemista perusteista halla-aholaisten pudottamiseksi hallituksesta oli EU-kriittisyys. Siksi lienee selvää, että Uusi vaihtoehto -ryhmää erottaa EU-kriittisistä halla-aholaisista vähäisemmän maahanmuuttokriittisyyden lisäksi EU-federalismi.

Kolmanneksi parasta soinilaisten lähdössä oli se, että Suomessa tehtiin historiaa. En nimittäin usko, että koskaan aiemmin on hallituspuolue hajonnut ja irtautuva ryhmä jäänyt hallitukseen. Eikä kai hallituksesta ole myöskään ennen eilistä erotettu puoluetta, joka on vaatinut hallitusohjelman noudattamista. Tuplahistoriaa, josta riittää kertomista lapsenlapsillekin!

Neljäntenä positiivisena asiana esille nousi nyt Perussuomalaisista lähteneiden osoittama usko Timo Soinin kykyyn selviytyä tilanteesta voittajana. Ei liene nimittäin epäilystä siitä, että näkemyksiltään Halla-ahoa aiemmin läheisesti peesannut Sampo Terho tai Jussi Niinistö eivät olisi laskeneet kummassa ryhmässä heidän polittinen tulevaisuutensa olisi turvatumpi. On se maisterismiehen nauttima luotto vankka!

Entä surkeat puolet? Mikäli kansainvaellus kehitysmaista räjähtää uudelleen, ei nykyhallituksesta liene sen pysäyttäjäksi. Eikä myöskään vastustamaan EU-eliitin pitkään ajamaa tulonsiirtoa hyvinvoivalta pohjoiselta Välimeren rannoille. Sen tuntee suomalainen veronmaksaja aikanaan tilipussissaan, elleivät sitten joidenkin muiden maiden hallitukset torppaa asiaa.

Lopuksi vielä kommentti seteliselkärankaispuheeseen. Veikko Vennamon aikanaan sen yhteydessä tarkoittama puoluetuki ei siirry uuden ryhmän käyttöön, joten sikäli uuteen ryhmään lähteneiden nimitteleminen ei ole oikeutettua. Toisaalta ainakin paikkansa säilyttäneet ministerit (Soini, Terho, Lindström, Mattila ja Niinistö) voidaan nähdä seteliselkärankaisina, koska näin toimien he säilyttivät valtioneuvoston jäsenelle kuuluvan korkean palkan ja mojovat edut.

On tämä jännittävää. Tuskin jaksan odottaa, mitä huomenna tapahtuu...

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset ulos, mutta kuka astuu sisään ja mitä siitä seuraa?
Kaataako Halla-ahon valinta hallituksen?
HS sondeerasi Vapaavuoren puheita

Media värittää maailmankuvaamme

Yhdysvalloista säännöllisesti kolumnejaan kirjoittelevat Saarikosket olivat löytäneet täksi aamuksi aivan erinomaisen juuren jutulleen. He olivat nimittäin seuranneet samaan aikaan sekä konservatiivista (Fox) että liberaalia (CNN) uutisointia, ja todenneet niiden olevan kuin eri maailmasta kertovia.

Itse analyysin voinee lukea tämän linkin takaa, enkä siksi puutu siihen edelle kirjoittamaani enempää. Sen sijaan totean, että myös Suomessa on yksityisiä uutismedioita, joista tärkeimmät lienevät Erkon Sanoma Media, Bonnierin MTV3 sekä Ilkka-yhtymän hallitsema Alma Media. Lisäksi uutistilan hallinnasta kilpailee vahvasti valtiollinen Yleisradio.

Näiden neljän linjasta ei löydy samanlaista ristiriitaa kuin Saarikosket havaitsivat seuratessaan amerikkalaisia uutisjättejä, vaan kaikkien uutisointi noudattelee samankaltaisia linjauksia, joissa politiikan tehtävänä on jakaa hyvää sinne ja tänne, yritysjohtajat ovat moraalittomia ja pääomatulot vähintäänkin arveluttavia, metsien talouskäyttö on melkein ympäristörikos, maahanmuuttajat ovat olosuhteiden viattomia uhreja, joiden auttaminen on suoranainen velvollisuus, etninen rikollisuus pidetään mahdollisimman tarkoin piilossa, Brexit on katastrofi Briteille, ja Marine Le Penin mahdollinen valinta presidentiksi tuhoisa koko Ranskan tulevaisuudelle, islam ei liity mihinkään, pakkoruotsin vastustaminen vertautuu kansanmurhaan, vegaanius pelastaa maailman tai on ainakin trendikästä, ilmastonmuutoksen torjunnan kustannuksille ei voi asettaa ylärajaa, sukupuoli-identiteetti on elämää suurempi asia ja niin edelleen.

Toisin sanoen kaikki meidän suurimmat mediamme esittelevät asiat samasta vihertävänpunertavasta näkökulmasta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tuo näkökulma olisi sen oikeampi kuin kummankaan amerikkalaisen TV-kanavan. Päin vastoin, olen itsekin kirjoittanut liudan blogitekstejä, joissa olen osoittanut mediatalojemme poliittisen tarkoitushakuisuuden ja muunnellun totuuden tarjoilun (esimerkki, toinen, kolmas ja neljäs).

Jokainen voi halutessaan pohtia minkä takia meillä ei ole syntynyt vahvaa konservatiivista mediaa. Tai oikeammin - miksi sellainen kuoli viimeistään alkuperäisen Uuden Suomen ajauduttua konkurssiin vuonna 1991. Muistan jo silloin maassamme keskustellun siitä, että Suomi ajautuu konkurssin seurauksena vaihtoehdottoman uutistarjonnan tilaan - kuten sitten kävikin.

Saarikoskien kuvaama USA:ssa vallitseva tilanne kahden eri uutismaailman välillä ei tietenkään ole hyvä, jos ja kun kansalaiset seuraavat pelkästään yhden suunnan tarjontaa. Toisaalta tilanne on vielä heikompi, mikäli tarjolla ei edes ole kuin yhdenlaista tulkintaa maailman menosta kuten Suomessa. Seuraava askel tästä olisi pohjoiskorealainen tai saudiarabialainen valvotusti yhden totuuden propagandamedia.

Suomalaisen uutistarjonnan yksipuolisuus on alkanut murtua internetin seurauksena. Toistaiseksi merkittävimpiä tekijöitä tässä kehityksessä ovat olleet keskusteleva Hommaforum, räävitön MV-lehti ja viimeisimpänä tätäkin blogia välittävä asiallisuuteen pyrkivä Oikea Media. Sekä tietenkin koko blogosfääri.

Tosiasia on kuitenkin se, että toistaiseksi vain pieni osa suomalaisista etsii uutisiaan muualta kuin vanhasta poliittisesti varsin yksituumaisesta mediasta, joka pyrkii ja myös pystyy ilmeisen tehokkaasti pitämään vaihtoehtoisen median pimennossa.

Tämän tiedostaen veikkasin itse Oikean Median syntymisen varmistuttua perinteisen median pyrkivän vaikenemaan tulokkaan kuoliaaksi. Näin on myös käynyt, ainakaan itse en ole juurikaan nähnyt siitä kirjoiteltavan, saati siellä uutisoituja uutisia välitetyn muiden uutiskanavien kautta.

Vanhan median toimintatapa saattaa selittyä huonoilla kokemuksilla. Hommafoorum ja Jussi Halla-ahon Scripta-blogi pyrittiin aikanaan leimaamaan rasistiseksi roskaksi, mutta sanoma ei mennyt läpi, vaan ainoastaan herätti kansalaisten kiinnostuksen. Ja monet heistä löysivät niistä valtamedian luoman ruman kuvan sijasta tukea omille kokemuksilleen ja ajatuksilleen.

Asiaa muisteli äskettäin Timo Soini, jonka mukaan "jytky oli monen tekijän summa. Yhtenä osana oli Helsingin Sanomien hyödylliset idiootit, jotka nostivat Hommaforumin kansan tietoisuuteen ja kukoistukseen."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikea Media
Miksi mediaan ei luoteta?
Miksi suomalainen media vaikenee?

Perussuomalaiset puhuivat viisaita

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä pitää parhaillaan kesäkokoustaan. Siellä ensimmäisen päivän merkittävimmän puheenvuoron käytti Sampo Terho.

Hänen mukaansa: "meillä on aate, ohjelma ja kyky saada tavoitteita läpi". Esimerkkinä hän mainitsi sinänsä kiistämättömät tosiasiat, joiden mukaan puolueen hallitustaipaleen aikana sekä Suomen maahanmuuttopolitiikka että europolitiikka ovat muuttuneet. Molemmat tavalla, joka saa ainakin tämän blogin kirjoittajan hyväksynnän.

Myös Timo Soini käytti tänään puheenvuoron. Hänen mukaansa puolueesta nukkumaan siirtyneet kannattajat palaavat "kun nähdään, mitä kaikkea hyvää on saatu aikaiseksi ja vaikutukset alkavat näkyä".

Timo Soinin sanat ovat sikäli ehdolliset, ettei niissä määritelty sitä, mitä aikaansaannoksia hän tarkoitti ja mitä vaikutuksia pitäisi näkyä. Niinpä minä arvaan.

Veikkaan siis Perussuomalaisten kannatuksen nousevan, mikäli Suomen kehitys kohti kehitysmaata niin katukuvan kuin taloudenkin osalta päättyy. Tämä edellyttää kehitysmaista suuntautuvan humanitaarisen maahanmuuton pitämistä pienenä, Suomen talouden todellista sopeutumista euroaikaan ja sitä kautta viennin ja seurausvaikutuksena kotimarkkinoiden virkistymistä sekä ihmisten tunteman oikeudenmukaisuuden vahvistumista.

Näistä jälkimmäinen johtaa ajan myötä luottamusyhteiskunnan vahvistumiseen. Siitä seuraa kaikenlaisen turhan sääntelyn purkaminen, jolloin ihmisten yritteliäisyydelle, yhteistyölle ja luovuudelle jää tilaa.

Eikä luottamusyhteiskunnalle olisi pahaksi, vaikka yritteliäisyytensä takia henkilökohtaiseen vararikkoon päätyneet lopulta armahdettaisiin - seikka jonka Timo Soini nosti esiin. Onhan se käsittämätöntä, että meillä jokainen toisen palveluksessa oleva voi epäonnistua kuinka pahasti tahansa pudoten yhteisesti rahoitettuun turvaverkkoon, mutta viime kädessä kaikkien hyvinvoinnin omilla ideoillaan, ratkaisuillaan, rahoillaan ja riskeillään mahdollistavat yrittäjät voivat kadota elinikäiseen kadotukseen.

Nyky-Suomessa onkin lähes ihme, että kukaan haluaa ryhtyä yrittäjäksi. Siksi myöskään taloudella ei mene niin hyvin kuin olisi mahdollista.

Perussuomalaisilla oli siis paljon hyviä ajatuksia tänään. On toivottava, että nuo ajatukset saavat kannatusta myös muissa eduskuntapuolueissa - ja viime kädessä johtavat suomalaisen yhteiskunnan kukoistukseen. Näin siitä riippumatta, kanavoituuko niiden seurauksena perussuomalaisille tulevissa vaaleissa lisää ääniä tai ei.

Aiempia ajatuksia samasa aihepiiristä:
Miksi tieto- ja viestintäteknologia ei enää kannattele tuottavuuden kasvua?
Lepsu maahanmuuttopolitiikka tuhosi Perussuomalaisten kannatuksen
Nyt on tekemisen meininki!