Estääkö pelko uuden arvioinnin?

Helsingin sanomien toimittaja Jukka Ruukki nosti tikun nokkaan koulujen arvosanat. Hänen mukaansa ne ovat olleet harhaanjohtavia, koska käytössä on ollut suhteellinen arvostelu, jonka seurauksena hyvien koulujen oppilaiden arvosanat ovat olleet osaamiseen nähden liian huonoja ja huonojen koulujen lapsukaiset ovat saaneet ansioitaan parempia numeroita. 

Asia ei suinkaan ole mitätön, vaan Ruukin mukaan "arvosanabingossa on kyse isosta ongelmasta, nuorten oikeusturvasta. Päättötodistuksella pyritään lukioon ja ammattiopintoihin. Valinta ei saisi perustua arpapeliin. Liian hyviä numeroita saanut voi hakeutua opintoihin väärin odotuksin. Tiukasti arvioitu nuori saattaa luopua unelmastaan, koska luulee, ettei hänellä riitä lukupää."

Jutun mukaan tämän viikon lopussa annettavat peruskoulujen todistukset on laadittu uusien arviointiohjeiden mukaan, eivätkä niihin enää vaikuta muiden oppilaiden osaamiset. Nähtäväksi siis jää, millaisia numeroita eri koulujen opettajat oppilailleen antavat. 

Jos uudistus onnistuu, saamme nähtäväksemme valtavia eroja peruskoulujen välillä. Samoin tulee loogisesti ajatellen eteemme - tai ainakin kouluviranomaisen käyttöön - numeroviidakko, josta voidaan arvioida kuinka eri väestöryhmien jälkikasvu on omaksunut saamaansa oppia. 

Nähtäväksi siis jää, vastaako edelle kirjoitettu tämän kevään todellisuutta. Vai käykö sittenkin niin, ettei opetushallituksen kriteereitä tulla noudattamaan, vaan opettajat tulevat niistä huolimatta suhteuttamaan numeroita omaan oppilasainekseensa. Ellei muuten, niin nykyisen wokelluksen ja intersektionaalisuuden ilmapiirin luomien rasismi- tai sovinismisyytösten pelossa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt jo sveitsiläisetkin ihmettelevät meitä
Kouluissa pitäisi keskittyä oleelliseen - ja hallituksessa siihen tarvittavien edellytysten varmistamiseen
Suomalaiskoulujen karu todellisuus: 15-vuotialla voi olla 9-vuotiaan osaaminen

Peruuko tositalvi ilmastonmuutoksen?

Tiedetoimittaja Jukka Ruukki kirjoitti alkaneeseen talveen liittyen, että "yksi tositalvi ei anna aihetta korjata ilmastoennusteita". Hänen mukaansa "näillä leveysasteilla talvien suuri vaihtelu on täysin normaalia. Toisinaan paukkuu pakkanen, toisinaan pukkaa lauhaa."

Siten "yksi asia näyttää valitettavan varmalta. Ilmaston lämmetessä postikorttitalvesta tulee pikkuhiljaa uhanalainen eteläisessä Suomessa." Sen seurauksena "talvien ennakoidaan lämpenevän noin kolme astetta vuosisadan puoleenväliin mennessä. Ne lyhenevät, lämpenevät ja muuttuvat sateisemmiksi."

En lähde kiistelemään Ruukin tai ilmastotutkijoiden kanssa. Pari pientä asiaa kuitenkin haluan tuoda esiin. 

Ensinnäkin olen samaa mieltä siitä, ettei yksi tositalvi Suomessa ole kovin merkittävä seikka puhuttaessa globaalista ilmastonmuutoksesta. On kuitenkin niin, että mikäli kyseinen tositalvi on hyvin perustein ennakoitu, lisää se havainnon merkittävyyttä. 

Tässä tapauksessa professori Kalevi Mursula tuli lausuneeksi viime vuonna ennusteen, jonka mukaan nyt alkanut talvi olisi kylmä ja luminen. Perusteena hänen näkemykselleen olivat tutkimukset, jotka koskevat auringon vaikutusta Suomen ilmastoon. 

Lisäksi tositalven arvoa ilmastonmuutosmallien validoijana vahvistaa se, mikäli niiden perusteella on ehditty ennustaa poikkeuksellisen lauhaa talvea. Näin teki Forecan meteorologi viime lokakuussa kertoessaan että "tilastoihin ja todennäköisyyksiin pohjautuvan ennusteen mukaan Euroopassa koetaan todennäköisesti lauha talvi." 

Hänen näkemyksensä perustui siihen, että La Niña -ilmiö vaikuttaa alkavana talvena pohjoisella pallonpuoliskolla. Ja talvet ovat tilastojen mukaan yleensä olleet lauhoja La Niña -vuosina.

Toinen mielestäni huomionarvoinen seikka liittyy tilastoihin Suomen talvista. Alla Ilmatieteen laitoksen nettisivujen kuva Helsingin ja Sodankylän tammikuiden keskilämpötiloista. 

Näemme, että viime tammikuu oli poikkeuksellisen lämmin Helsingissä, mutta muilta osin lämpötilakehitys ei mielestäni tue Ruukin välittämää näkemystä, että kolmen vuosikymmenen kuluttua talvet olisivat Suomessa kolme astetta nykyistä lämpimämpiä. Mutta kuten Ruukki totesi, eihän tämäkään data riitä yksinään osoittamaan virheellisyyksiä parhaina pidetyissä ilmastomalleissa.

Jääkäämme siten odottamaan miten Suomen talvet kehittyvät. Mikäli elän pitkään, pysyn vireänä ja muistan tämän kirjoitukseni, palaan aiheeseen vuonna 2050. Tai uusien tietojen ilmaantuessa jo sitä ennen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Valtionjohtajien virtuaalikokous synnytti kauhukuvia - entä faktat?
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
Ristiriitaiset ennusteet ensi talven säistä

Naisopettajat sorsivat poikia!

Helsingin Sanomien tiedetoimituksen esimies Jukka Ruukki nosti esiin opettajien merkityksen poikien ja tyttöjen välisiin eroihin kouluissa. Hänen siteeraamansa tutkimuksen mukaan tytöt saavat onnistumisistaan parempia kouluarvo­sanoja kuin pojat, mutta sukupuolten väliset erot supistuvat, mikäli kokeet arvioidaan nimettömästi.

Taustalla ovat opettajien asenteet. Jos oppilaan synnynnäinen persoonallisuus ja käytös eivät miellytä, eivät numerotkaan vastaa osaamista. Käytännössä tyttöjen käytös sopii yleensä poikia paremmin koulun odotuksiin.

Myös opettajan sukupuolella on väliä. Poikien arvosanat paranevat, jos osaamista arvioi mies. Eli mitä ilmeisimmin suomalaiskouluissa lisääntyneet erot tyttöjen ja poikien koulumenestyksen välillä liittyvät ennen kaikkea opettajakunnan naisistumiseen - eivät niinkään poikiin tai tyttöihin itseensä.

Asia on kuoleman vakava. Ei ole kauaa, kun meille uutisoitiin poikien huonosta koulumenestyksestä ja siitä seuraavasta syrjäytymisestä ja jopa lapsettomuudesta.

Eikä ole kuin muutama päivä siitä, kun itse kirjoitin lasten ja nuorten kouluvalintojen merkityksestä tekniikan alan työvoimatarpeeseen ja sitä kautta koko Suomen talouteen. Asiat kytkeytyvät yhteen sitä kautta, että tekniset alat ovat perinteisesti kiinnostaneet nimenomaisesti poikia.

Siis niitä teknisesti lahjakkaita poikia, jotka jo koulussa naisvaltaisen opettajakunnan masentamina eivät innostu hyödyntämään koko kapasiteettiaan siten, että he pystyisivät nousemaan sellaiselle osaamisen tasolle, jota teknologiateollisuutemme - ja koko Suomi - tarvitsisi menestyäkseen yhä kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.

Jukka Ruukki lopetti oman kirjoituksensa toteamalla, että "opetushallitus ohjeistaa kouluja kohtelemaan tyttöjä ja poikia tasa-arvoisesti. Olisi aika siirtyä hienoista sanoista tekoihin."

Itse lopetan tämän kirjoituksen toteamalla, että ensi hätään olisi tavalla tai toisella korjattava naispuolisten opettajien suhtautuminen eri sukupuolta oleviin lapsiin. Pidemmällä aikavälillä tulee myös huolehtia opettajan ammattiin kehittyneen sukupuolten välisen vääristymän korjaamisesta tekemällä ammatti houkuttelevaksi myös nuorille miehille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Koululaisten valinnat ovat tärkeitä Suomen tulevaisuuden kannalta

Terveystiedon ylioppilaskirjoituskysymys referoi Professorin ajatuksia -blogia

Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?

Onko Sipilän hallituksen esikuvana NKP:n politbyroo?

Jukka Ruukki kirjoitti Helsingin Sanomiin Sipilän hallituksen ja jo sitä edeltäneen Kataisen/Stubbin hallituksen tavasta hakea budjettisäästöjä tutkimuksesta. Hän nosti esiin nykypäättäjiemme suuruudenhulluuden maamme tieteen ja tutkimuksen ohjaajina ja nosti vertailukohdaksi varsin sattuvasti Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen politbyroon, joka uskoi aikanaan omaavansa kaiken viisauden jonkinlaisena "valistuneena etujoukkona".

Täsmälleen samoin toimii Suomen hallitus. Se leikkaa rankalla kädellä tutkimukseen sijoitettuja varoja, mutta samaan aikaan pyrkii korjaamaan tilannetta antamalla murusia sellaiselle tutkimukselle, jonka arvelee tuottavan jatkossa hyvinvointia.

Hallitus saattaa kyllä hyvinkin onnistua valinnoissaan ainakin lyhyellä tähtäimellä. Siitä huolimatta on selvää, että vapaasta perustutkimuksesta tinkiminen johtaa ajan myötä kestämättömään tilanteeseen. Kun nykytrendit muuttuvat, ei tiedeyhteisö ole enää ajan hermolla, vaan entisten kärkihankkeiden sivuraiteille ohjaama. Sen seurauksena tulevaisuuden tutkijoilla ei ole nykyisen kaltaisia valmiuksia vastata uusiin haasteisiin.

Tämän totuuden osoitti selvästi Neuvostoliiton tieteen historia. Ja onhan hallituksen valitsemalle poliittiselle linjalle olemassa vanha viisauskin: ei kannata panna kaikkia munia samaan koriin. Tokihan kaikki ministerit ovat sen kuulleet, mutta ilmeisesti heillä on jonkinlaisia rajoitteita ymmärryspuolella.

Tutkijana ja tiedemiehenä ymmärrän kyllä, että tiukassa budjettitilanteessa on kaikki kivet käännettävä. Siksi tutkimusrahoituksen supistukset ovat ymmärrettäviä, vaikka minun ja kansankin mielestä tyhmiä.

Sen sijaan en ymmärrä sitä, että tutkimusta supistaessaan hallituksen diplomi-insinöörit ja maisterismiehet ilmeisesti aivan aidosti (joskin luultavasti tiedostamattaan) pitävät NKP:n politbyroota esikuvanaan tiedepolitiikassa ymmärtämättä osaamattoman keskusjohdon vallan tuhoisuutta johtamansa maan tulevaisuuden kannalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Menestyksen rakennuspalikoita
Kyllä kansa tietää
Kohti poliittisesti ohjattua tutkimusta