Euroopan Unionin ongelmat ja niiden perussyyt

Euroopan Unionia vaivaa heikko todellisuudentaju eli tosiasioiden ymmärtämisen puute. Siksi oli hyvä, että Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusstrategia tuo esille oman näkemyksensä vanhan mantereen asioista. 

Sen mukaan Euroopan ongelmia ovat taloudellisen painoarvon lasku, ylisääntely, hallitsemattomaksi nähty muuttoliike ja syntyvyyden romahdus. Amerikkalaisten lista ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä siihen on lisättävä yletön arvoliberalismi.  

Nämä kaikki ovat asioita, jotka kuka tahansa älyllisesti rehellinen eurooppalainen voi todeta todellisiksi. Tarkemmin ajateltuna kaikki viisi kohtaa eivät kuitenkaan ole toisistaan riippumattomia, vaan ne jakautuvat perus- ja seurannaisongelmiin - siis ultimaattisiin ja proksimaattisiin tekijöihin. 

EU:n ultimaattisia ongelmia ovat ylisääntely ja yletön arvoliberalismi. Ensin mainitun seurauksena maanosamme talous on menettänyt kansainvälisen kilpailukykynsä ja jälkimmäinen on puolestaan tuottanut syntyvyyden romahduksen ja hallitsemattoman muuttoliikkeen. 

Tämä lista ei ole yhdentekevä, vaan se tulisi ymmärtää sekä kansalaisten että poliitikkojen tasolla, sillä vain sitä kautta Euroopan Unioni voi katkaista luisunsa kohti köyhyyttä ja surkeutta. Ja siten varmistaa kansalaistensa elintaso ja turvallisuus sekä myös kyky puolustaa aktiivisesti omaa etuansa kansainvälisten turbulenssien pyörteissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Matias Marttinen pitää kiinni hallituksen tavoitteesta
Nyt nähdään, onko EU maailmanpolitiikan toimija vai paperitiikeri?
Eurooppalainen hyvinvointivaltio – menneisyyden utopia

Entä sitten, kun tekoäly ja automatisointi vievät työpaikat?

Yleisradion mukaan Päijät-Hämeen sairaanhoitopiiri on irtisanomassa kaikki tekstinkäsittelijänsä. Ne korvataan jatkossa tekoälyllä, joka on tehdyissä kokeiluissa osoittautunut päteväksi kyseiseen työtehtävään. 

Tässä tilanteessa irtisanottaville on luonnollisesti tarjottu mahdollisuutta kouluttautua muihin hommiin, kuten vaikkapa lähihoitajiksi tai välinehuoltajiksi. On kuitenkin todennäköistä, ettei kaikille löydy - eivätkä kaikki edes halua - näitä töitä.  

* * *

Irtisanominen on tietenkin aina ikävä asia sille, joka joutuu sen kohteeksi. Toisaalta veronmaksajan kannalta kyse on hienosta asiasta, sillä tekoäly suoriutuu puhtaaksikirjoituksesta takuuvarmasti halvemmalla kuin ihminen. Ja näin veroja voidaan laskea tai ainakin julkisia varoja saadaan allokoiduksi sellaisiin tarpeisiin, jotka muuten rahoitettaisiin verojen korotuksin tai velalla.

Eikä se ole pieni asia maassa, jonka veroaste on yksi maailman korkeimmista, eivätkä julkiset varat tahdo siltikään riittää terveydenhuollon kustannuksiin. Ja jossa naiset saavat keskimäärin vain 1,26 lasta elämänsä aikana - eli luonnollinen väestönkasvu on kääntymässä väkimäärän romahdukseksi.

* * *

Nähdäkseni on selvää, etteivät tämänkaltaiset uutiset jää tähän, vaan tekoäly ja robotit tulevat jatkossakin korvaamaan mitä erilaisimpia työtehtäviä. Ensin puhtaaksikirjoittamisen kaltaisia rutiineja, mutta jatkossa myös yhä vaativampia tehtäviä.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla yhteiskunta muuttuu sen seurauksena. Löytyykö jostain ihmisille uusia työtehtäviä, vai menettääkö työnteko merkityksensä ihmisten hyvinvoinnin perusteena. Ja jos menettää, niin miten töiden automatisoinnin luoma hyvinvointi jaetaan jatkossa? 

Syntyykö rikkaiden elättäjien ja köyhien elättien yhteiskunta? Vai jaetaanko kaikki hyvinvointi tasan kuin kommunistisessa utopiassa? Tai kertyykö omaisuus ja hyvinvointi sittenkin pienelle eliitille - nomenklatuuralle - rahvaan painuessa huumeiden ja viinan riivaamaksi massaksi, kuten monissa yhteiskuntadystopioissa on maalailtu? 

Entä ihmisten terveys? Onhan jo nyt havaittu, että suomalaisilla nuorilla on valtavasti mielenterveysongelmia. Ja ainakin itse epäilen, että yksi - ehkä jopa tärkein - syy niihin on se, ettei suomalaislasten elämässä ole enää sellaisia vaikeuksia ja vaatimuksia, jotka valmistaisivat heitä kohtaamaan elämän vastoinkäymisiä. Mistä sellaisia sitten saataisiin maailmassa, jossa leipänsä eteen ei tarvitse tehdä edes työtä?

Lisäksi - mutta ei vähäisimpänä - on ratkaistava kysymys Suomen tulevasta väkiluvusta. Kannattaako vähäistä syntyvyyttä yrittää korvata maahanmuuton avulla vai onko ihmisten vähäinen lisääntyminen suorastaan siunaus tilanteessa, jossa automaatio hoitaa yhä suuremman osan töistä?

* * *

En luonnollisesti pysty antamaan vastauksia näihin - tai muihin helposti mieleen nouseviin - kysymyksiin, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa olisi viimeistään nyt ryhdyttävä pohtimaan vakavasti, mihin suuntaan me haluamme ohjata yhteiskunnallista kehitystämme. 

Enkä sano tätä siksi, että Suomi olisi jonkinlainen edelläkulkija työnteon automatisoinnissa, vaan siksi, että sen kautta saataisiin syntymään nykyistä parempi tulevaisuus. Uskon nimittäin, että sellainen on varmasti saavutettavissa, mutta vain siten, että pystymme välttämään helposti kuviteltavissa olevat ongelmat ja suoranaiset dystopiat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus karsii byrokratian kukkasia
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit

Mitäpä yhdestä kolmijalkaisesta jakkarasta?

Suomi palautti Beniniin yhdestä puupalasta valmistetun kolmijalkaisen jakkaran, koska sitä oli sieltä pyydetty. Ilmeisesti tämä asia koettiin suomalaisessa lehdistössä varsin merkittäväksi asiaksi, koska siitä on kirjoitettu varsin monta artikkelia eri lehtiin ja nettisivuille. 

Niinpä ajattelin, että miksen sitten minäkin voisi liittyä joukkoon ja tempaista blogimerkinnän kolmijalkaisesta jakkarasta ja samalla tarkastella sen kotimaan tulevaisuudennäkymiä. Onhan tapaus sellaiseen tarkoitukseen kerrassaan oiva keppihevonen.

* * *

Palautettava esine on beniniläiseltä nimeltään Kataklé. Sellaisia on aikanaan käytetty Dahomeyn kuningaskunnassa muun muassa kuninkaan kruunajaisissa, joissa jakkara symboloi yhteistyötä, vakautta, johtajuutta ja voimaa ja sillä oli voimakas rituaalinen ja seremoniaalinen merkitys.

Lisäksi pappi saattoi istua hallitsijoille omistetuissa seremonioissa kuninkaallisella djande-valtaistuimella, jollon hänen jalkansa lepäsivät pienellä kataklé-tuolilla. Tuolia säilytettiin pääkaupungin Abomeyn ulkopuolella olevassa kylässä, jossa kuninkaan veistäjät asuivat. 

Sieltä se tuotiin kuninkaan palatsiin jokaisen uuden hallitsijan kruunajaisiin. Tuolien merkitystä korostaa se, että johtajaa kutsuttiin nimellä zinkponon, ”tuolin omistaja”. Vastaavia istuimia saattoivat käyttää kuninkaan hovin naiset, papit ja alueelliset päälliköt.

Nyt palautettu Kataklé ei siis ollut ainut laatuaan, vaan niitä on olemassa useampia. Mutta hyvä kuitenkin, että se on nyt saatu palautetuksi sinne, missä ihmiset pitävät sitä arvokkaana. 

* * *

Benin sijaitsee Afrikassa Guineanlahden pohjoisrannalla. Sen itsenäistyi Ranskan alaisuudesta vuonna 1960, minkä jälkeen siellä tehtiin lukuisia vallankaappauksia. Vuosina 1975–1989 se ehti olla myös marxilainen valtio eli niin sanottu kansantasavalta. 

Maan noin viisitoistamiljoonainen väestö koostuu 42 etnisestä ryhmästä, joissa syntyvyys on korkealla tasolla. Sen seurauksena maassa elävien ihmisten määrä kasvaa vuosittain yli kolmella prosentilla, mutta siitä huolimatta maan bruttokansantuote kasvaa - jopa asukasta kohden laskettuna - nopeasti. Tosin siitä huolimatta maa oli vuonna 2023 tässä suhteessa valtioiden vertailussa vasta sijalla 156.

Talouden nopeaan kasvuun vaikuttanee se tosiasia, että kansantasavallan kukistumisen - eli sosialistisille maille tyypillisen kurjistumisvaiheen - jälkeen maa oli afrikkalaisittain varsin vakaa demokratia. Tosin nykyinen - vuodesta 2016 hallinnut - presidentti Patrice Talon on heikentänyt kansalaisvapauksia ja poliittisten kilpailijoiden toimintamahdollisuuksia. 

Viimeisimpänä merkittävänä käänteenä nähtiin kuluvan vuoden tammikuussa Talonin entisten liittolaisten Olivier Bokon ja Oswald Homekyn tuomitseminen kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, jatkaako pallinsa takaisin saanut valtio tulevina vuosina kehityksen tiellä, vai johtaako nopea väestönkasvu, asukkaiden etninen kirjavuus ja presidentin itsevaltisuuspyrkimykset Beninin afrikkalaisille tyypilliseen sekasortoon. 

Sellaiseen saattaa viitata myös beniniläisten uskonnollinen kirjavuus. Maan väestöstä oli nimittäin - vuonna 2013 - kristittyjä noin 48,5 prosenttia, muslimeja 27,7 %, voodoo- ja muihin perinteisiin uskontoihin uskovia 14,2 %, muihin vieraisiin uskontoihin uskovia 2,6 % ja uskonnottomia 5,8 %. 

Toivoa tietenkin sopii, että beniniläiset edellä mainituista seikoista huolimatta jatkaisivat positiivisen kehityksen polulla. Ja että Suomesta palautettu kolmijalkainen jakkara auttaisi heitä siinä! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla
Maailmanjärjestyksen uusiminen on aloitettu

Maaliskuussa Suomessa syntyi 3 734 lasta ja tänne saapui 3 122 maahanmuuttajaa

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja heidän lapsilleen!

Äidit ovat äärimmäisen tärkeitä kaikille kansoille, sillä he ovat ennen kaikkea ihania. Lisäksi heidän - ja vain heidän - ansiostaan syntyy uusia ihmisiä. Ja siksi ilman äitejä ei olisi myöskään kansoja - eikä suomalaisia. 

* * *

Tilastokeskuksen mukaan 687 523 suomalaista äitiä - eli 44 prosenttia kaikista äideistä - on kahden lapsen äitejä. Yhden lapsen äitejä on vajaa neljännes ja kolmen lapsen äitejä runsas viidennes äideistä. Kymmenellä prosentilla äideistä on neljä lasta tai enemmän.

Viime vuonna suomalaiset naiset tulivat äideiksi ensimmäistä kertaa keskimäärin 30,4-vuotiaina eli ihmisen biologiaan nähden kohtuullisen iäkkäinä. Toki monet saivat lapsia vielä paljon myöhemminkin: peräti 221 lasta syntyi 45-vuotiaille äideille. 

Valitettavasti Suomen väestö ei kuitenkaan uusiudu pelkästään suomalaisäitien voimaalla, vaan esimerkiksi tuoreimman tilastotiedon mukaan suomalaisäidit saivat maaliskuussa vain 3 734 lasta, kun taas elämä loppui 5 121 ihmiseltä. Näin olleen maamme luonnollinen väestönkehitys jäi peräti 1 387 ihmistä alle uusiutumisrajan. 

* * *

Suomen väestö ei kuitenkaan pienentynyt, sillä Suomeen saapui 3 122 maahanmuuttajaa. Heistä 639 tuli EU- tai Pohjoismaista ja loput 2 483 muualta. Suomesta puolestaan muutti pois 1 725 ihmistä, joten nettomaahanmuuton määrä oli 2 158 henkeä eli Suomen koko väestö kasvoi alhaisesta syntyvyydestä huolimatta 771 asukkaalla. 

Todettakoon tässä yhteydessä myös se, että Suomeen myönnettiin maaliskuussa 125 turvapaikkaa sekä tehtiin 591 positiivista päätöstä tilapäisestä suojelusta. Niistä 589 eli ylivoimaisesti suurin osa koski ukrainalaisia. 

Niin sanotuista kolmannen maailman kansoista suurimmat myönteisten päätösten määrät olivat 22 somalia ja 21 afgaania. Huomattakoon tässä yhteydessä, että irakilaisista vain kaksi sai myönteisen päätöksen.

* * *

Arvelen, että arvoisaa lukijaani kiinnostaa verrata näitä lukuja vaikkapa neljän vuoden takaiseen Sanna Marinin (sd) hallituksen saman vaiheen aikaisiin lukuihin eli maaliskuuhun 2021. Tuolloin maahanmuuttovirasto teki myönteisen päätöksen 44 afgaanille (109 prosenttia enemmän kuin vuoden 2025 maaliskuussa), ja 34 somalille (62 %), mutta suurin ryhmä olivat tuolloin irakilaiset, joista peräti 74 (3 600 %) sai positiivisen päätöksen joko turvapaikasta tai tilapäisestä suojelusta. Ukrainalaisia ei suojeltu, koska ainoa hakemus hylättiin.

Jätän kuitenkin teidän, arvoisat lukijani, itse pääteltäväksi, mikä osa on näiden lukujen välisistä eroista johtuu Marinin ja Orpon hallituksen harjoittaman maahanmuuttopolitiikan eroista - vai onko niillä mitään vaikutusta. Omasta mielestäni vastaus on ilmiselvä ja pidän siitä syystä äärimmäisen tärkeänä sitä, että Orpon hallitus pysyisi vallassa ja toimintakykyisenä koko vaalikauden ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kielitilastot paljastavat positiivisen yllätyksen, mutta alleviivaavat tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kelvottomuutta
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Milloin Suomessa ylittyy miljoonan muslimin raja?

Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta

Helsingin sanomat kertoi pari päivää sitten helsinkiläisestä yläkoulusta, jota noin kymmenpäinen poikajoukko terrorisoi. Tilanne siellä - Pukinmäen koulunkäyntialueella - on mennyt niin pahaksi, että jopa opettajat pelkäävät. 

Tämä johtuu siitä, että koulussa esiintyy päivittäin väkivaltaa, varastelua ja huorittelua. Myös koulun irtaimistoa rikotaan ja kivet lentävät myös opettajia kohti. Yhden opettajan autoon on kohdistettu ilkivaltaa. 

HS:n mukaan koulussa on yhteensä noin tuhat oppilasta, joista 700 ongelmalliseksi muuttuneessa toimipisteessä. Rehtorin mukaan "olemme jatkuvasti tuoneet esiin huolemme oppilaiden käytöksestä, mutta emme saa tukea ongelmien hoitamiseen". 

Niinpä hän on ohjeistanut opettajia ottamaan tarvittaessa yhteyden suoraan poliisiin, joka on käynyt koululla useampia kertoja. Tilanne ei kuitenkaan ole korjaantunut edes virkavallan toimin, joten on hyvinkin mahdollista, että osa opettajista päättää lähitulevaisuudessa vaihtaa työpaikkaansa. 

* * *

Poikajoukon koostumuksesta HS on totutusti vaiennut. Itse pidän kuitenkin todennäköisenä, että kyse on viime kädessä Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana harjoitetun maahanmuuttopolitiikan hedelmistä. 

Tämä arveluni johtuu siitä, että tässä kirjoituksessa käyttämäni tilastotiedon perusteella kyseisen koulun oppilasalueella - Pukinmäki, Tapaninkylä ja Malmi -vain 71 prosenttia alle 16-vuotiaista on etnisesti suomalaisia ja lopuista noin kolmanneksen tausta on niin sanotuissa isoissa pakolaismaissa (Irak, Somalia, Afganistan ja Syyria). 

Koulunkäyntialueen tilanne on sikälikin väestötieteellisesti mielenkiintoinen, että koko alueen väestöstä vain 4,9 prosentin tausta on isoissa pakolaismaissa ja etnisesti suomalaisia on vielä 82,3 prosenttia. Isoissa pakolaismaissa juurensa omaavan nuorison noin kaksinkertainen osuus väestön etnisessä koostumuksessa - verrattuna koko väestöön - tarkoittaa kuitenkin sitä, että kehitysmaataustaisten ihmisten määrä tulee kasvamaan seuraavien vuosien kuluessa varsin nopeasti Pukinmäen koulunkäyntialueella. 

* * *

Edelle kirjoittamani johdatti minut tarkastelemaan myös koko Helsingin tilannetta. Sen kaikista asukkaista 82,3 prosenttia on edelleen suomalaistaustaisia ja vain 3,2 prosenttia on peräisin isoista pakolaismaista. Alle 16-vuotiaiden osalta tilanne on kuitenkin varsin erilainen, sillä heistä 7,0 prosenttia on peräisin isoista pakolaismaista ja suomalaistaustaisia on enää vain 76,4 prosenttia. 

Etnisesti pakolaismaalaisten suuri osuus nuorista verrattuna vanhempiin ikäluokkiin selittyy etnisten ryhmien välisillä syntyvyyseroilla. Suomalaisperheissä ei lapsia hankita juuri lainkaan - tai jos hankitaan, niin vain yksi tai kaksi, kun taas maahanmuuttajien parissa pirttiviljely on selvästi tuottavampaa. 

Tämä tulee luonnollisesti johtamaan ajan myötä pääkaupunkimme kehitysmaalaistumiseen, kuten ilmiön edelläkävijäkaupunginosista nähdään jo tänä päivänä. Esimerkiksi Itäkeskuksen koulunkäyntialueella etnisesti suomalaisten alle 16-vuotiaiden osuus on enää 52,3 prosenttia, kun heitä on koko väestöstä vielä 71,7 prosenttia. Vastaavat luvut suurista pakolaismaista tulleille ovat 17,4 ja ja 7,0 prosenttia.

Vantaan Hakunilassa väestö on vaihtumassa vielä Itäkeskustakin nopeammin. Siellä etnisesti suomalaisten osuus on laskenut alle 16-vuotiaista jo 37,5 prosenttiin kun heitä on koko alueen väestöstä vielä niukka enemmistö eli 56,8 prosenttia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Milloin Suomessa ylittyy miljoonan muslimin raja?
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka
Selittääkö mystinen marginaali naisiin kohdistuvan väkivallan ja koululaisten poissaolojen kasvun?

Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille

Suomessa asuvien etnisesti suomalaisten määrä tulee laskemaan nopeasti silloin kun suuret ikäluokat alkavat poistua joukostamme. Syynä tähän on se, että suomalaisten syntyvyys on ollut vuodesta 1969 lähtien alhaisempi kuin väestön uusiutuminen edellyttäisi. 

Jo sitä ennen pienenee työikäisten etnisten suomalaisten määrä, joten maahamme on muodostumassa kasvava eläkeläisten joukko eli hienommin sanottuna suomalaisten huoltosuhde heikkenee. Ongelman ratkaisuksi on ehdotettu sekä maahanmuuttoa että palveluiden automatisointia.

Todellisuudessa tarvittaneen molempia. Niistä automatisaatio - ja robotisaatio - tulee avuksi mitä erilaisimpiin asioihin, kuten japanilaisten esimerkki osoittaa. 

Sen sijaan maahanmuutto on ongelmallisempi asia. Siinähän kyse ei ole tulijoiden puutteesta vaan siitä, että liian monelta tänne saapuvalta puuttuu edellytykset tuoda positiivinen panos suomalaiseen - tai ylipäätään länsimaiseen - yhteiskuntaan. Ja pahimmillaan he ja heidän jälkeläisensä muodostuvat yhteiskuntaa hajottavaksi ja terrorisoivaksi voimaksi - kuten Ruotsin esimerkki osoittaa.

Siksi on äärimmäisen tärkeää, että suomalainen maahanmuuttopolitiikka asettaa kannusteita sille, että tänne saapuvilla ihmisillä olisi valmiuksia asettua yhteiskunnan rakentavaksi voimaksi. Ja ellei sellaisia ole, motivoisi heitä kepillä ja porkkanalla hankkimaan niitä. 

Tästä syystä on erinomaista, että hallitus on lisäämässä tänne saapuville maahanmuuttajille edellä mainitsemani kaltaisia kannusteita. Kansanedustaja Heikki Vestmanin (kok) mukaan "kansalaisuuslain tiukennuksilla kannustetaan kiinnittymään Suomeen, oppimaan kieli, omaksumaan kansalaisuuskokeella mitattavat perustiedot yhteiskunnasta, noudattamaan maan sääntöjä sekä tekemään töitä toimeentulonsa eteen... samalla kun yleistä asumisaikaedellytystä pidennetään monien EU-maiden tasolle kahdeksaan vuoteen, kansalaisuuden saamiseen tulee nykyistä vahvempi kielikannustin: kansalaisuuden saa jatkossa jo viiden vuoden asumisajalla, kunhan läpäisee kielikokeen... Toisin sanoen ne, jotka opiskelevat ahkerasti suomen tai ruotsin kielen, saavat kansalaisuuden kolme vuotta yleistä asumisaikaedellytystä aiemmin." 

Tämä oli ilmeisesti liian vaikeaa ymmärtää opposition kansanedustajille, jotka kritisoivat eilen hallituksen esitystä kovin sanoin. En sinänsä tietenkään ihmettele heidän ymmärryksensä rajallisuutta, koska suurin osa oppositiota edustaa sellaista poliittista aatetta, jonka historiallinen jalanjälki on lievästikin sanottuna surullista luettavaa. 

Tai sitten opposition kansanedustajat eivät vain olleet edes lukeneet kritisoimaansa lakiesitystä, kuten Vestman epäili. Omanlaistaan tyhmyyttä sekin.

Oli kyse kummasta tahansa, se kertoo omaa surullista kieltään nämä edustajat parlamenttiimme äänestäneiden suomalaisten harkintakyvystä ja poliittisesta valveutuneisuudesta. Eihän Suomelle eikä suomalaisille ole eduksi se, että lainsäädännöstämme on päättämässä niin ymmärrysrajoitteisia ihmisiä kuin eilinen eduskunnassa käyty debatti antoi ymmärtää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla
Edes raaka murha ei herättänyt ruotsalaisia
Haluaisitko miellyttää robottia?

Purra paljasti älyllistä epärehellisyyttä

Riikka Purra (ps) on ollut poikkeuksellisen tiukka valtiovarainministeri. Siksi oli mielenkiintoista lukea hänen pitkä haastattelunsa Ilta-Sanomista. Hän paljasti siinä näkemyksiään omasta poliittisesta ajattelustaan - ja ne ovat mielenkiintoisia.

Hän toteasi siinä, että maahanmuuttopolitiikka on edelleen tärkein poliittinen teema perussuomalaisille, mutta toisaalta Perussuomalaiset on Suomen ainoa puolue, jolla ei ole sidoksia talouselämän etujärjestöihin, joten se "voi puuttua julkisen talouden ongelmiin". Ja siksi juuri hänen on puolueen puheenjohtajana toimittava akuuttiin kriisin ajetun suomalaisen julkisen sektorin ja talouselämän korjaajana.

Hän ei tee sitä kuitenkaan kamreerimaisesti yksityiskohtia paikkailemalla, vaan ravistelemalla koko "talouden narratiivia ja politiikan kulttuuria. Sitä, jossa ajatellaan, että poliitikon peruskoodistoon kuuluu aina rahan jakaminen ja sen lupaaminen". Tällainen ajattelu on kieltämättä varsin poikkeuksellista suomalaisessa politiikassa. 

Purra otti kantaa myös käynnissä oleviin poliittisiin lakkoihin kysymällä ay-johtajilta - vähintäänkin aiheellisesti - että "mitä he tällä tavoittelevat? Koska uskon, että heidän lähtökohtainen strategiansa on ollut hallituksen perääntyminen. Se ei näytä toimivan, niin mikä nyt sitten on se plan b?"

Tätä asiaa olen itsekseni miettinyt minäkin. Eli kuinka kauan kestää, että ay-liike ymmärtää lakkoilevansa turhaan ja aiheuttavansa sillä ainoastaan tolkuttomia taloudellisia tappioita suomalaiselle yhteiskunnalle. Ja vieläpä väärän asian takia. 

Näin siksi - kuten Purra selitti haastattelussaan - että "me huolehdimme taloudesta ja viemme pahasti velkaantunutta Suomea kohti parempia aikoja... Se nimenomaan on huolehtimista niistä huono-osaisista... sosiaaliturvaa joudutaan leikkaamaan oikeasti paljon. Siksi me tätä julkista taloutta korjaamme, että meillä olisi tulevaisuudessakin mahdollisuus huolehtia niistä, jotka itse eivät siihen pysty... siksi, että meidän järjestelmä pysyisi hyvänä."

Valtiovarainministeri nosti haastattelussaan esille myös pari muuta älyllistä epärehellisyyttä. Yksi niistä liittyi Iso-Britannian entiseen pääministeriin Margaret Thatcheriin, joka "yksin naisena ui tiensä huipulle erittäin miehisessä, maskuliinisessa maailmassa. Jostain kumman syystä nykyfeministit eivät häntä kuitenkaan tahdo nostaa ikoniksi."

Outoa tosiaan. Mutta ei ehkä sittenkään ottaen huomioon sen, ettei feministinen liike ole enää kiinnostunut naisista tai heidän asemastaan yhteiskunnassa vaan pikemminkin yhteiskunnan moraalisen perustan muokkaamisesta kohti äärimmäistä arvoliberalismia.

Kolmas älyllisen epärehellisyyden havainto koski ay-liikkeen ja yleisesti poliittisen vasemmiston näkemystä maahanmuutosta. Purran mukaan "yksi suurimpia suomalaista ja pohjoismaista duunaria uhkaavista asioista on halpamaahanmuutto, johon toivoisin ay-liikkeeltä huomattavasti terävämpiä kantoja... Onneksi nyt olen huomannut hieman terästäytymistä, kun olemme hallituksessa."

Kaiken kaikkiaan Riikka Purran haastattelusta välittyi kuva, jossa Suomella on nyt - poikkeuksellisen vaikeana aikana yhteisen rahapussin vahtina juuri sellainen henkilö, jollainen siihen tarvitaankin. Nähtäväksi jää ainoastaan se, milloin myös poliittinen vasemmisto ymmärtää tämän ja ryhtyy tukemaan suomalaisen yhteiskunnan tervehdyttämistä vastaamaan tulevaisuuden haasteita. 

Niistä aivan keskeinen on kantaväestön syntyvyyden romahdus, joka päälle jäädessään pudottaisi maamme väkiluvun seuraavan sadan vuoden aikana murto-osaan nykyisestä, tai johtaisi väestörakenteen oleelliseen muuttumiseen maahanmuuton kautta. Jälkimmäinen tarkoittaisi jopa sellaisesta mittakaavaa, josta puhuttaessa termi "väestönvaihto" on erittäin kuvaava - eikä vaadi taakseen minkäänlaisia salaliittoteorioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oppositio ja hallitus kiistelevät tarkastettavissa olevista faktoista
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
Antti Lindtman haluaa Suomen EU:n alijäämämenettelyyn

Kissaliitto huolestui

Kansainvälisten huippupoliitikkojen neuvonantajaksi ryhtyneen Sanna Marinin (sd) hallitus joutui kaudellaan kuittaamaan ison laskun koronaviruspandemiasta ja Ukrainan sodasta. Nämä ovat ymmärrettäviä menoja, joiden vastineeksi hänen kabinettinsa olisi pitänyt kyetä tinkimään muista julkisista menoista - ja jättää kokonaan toteuttamatta sellaisia, joita ei ennen sen hallituskautta ollut edes olemassa.

Suurin niistä oli hyvinvointialueuudistus. Se toteutettiin kustannuksia säästämättä, minkä seurauksena nämä alueet ovat nyt akuutissa kustannuskriisissä. Helsingin sanomien mukaan pääkaupunkimme pitäisi nipistää pelkästään soten peruspalveluista vuoden 2026 loppuun mennessä 100–200 miljoonaa, Vantaan ja Keravan 35 miljoonaa ja Länsi-Uusimaan vajaat 70 miljoonaa euroa. 

Päälle tulee vielä Husin menojen supistustarve - mikä tekee lehden mukaan kolmanneksen lisää. Taloustilanne on samankaltainen kaikilla muillakin hyvinvointialueilla

Tässä tilanteessa oli suorastaan irvokasta lukea MTV3:n tuoretta artikkelia, jossa kerrottiin Suomen kissaliiton olevan huolestunut eläinten aseman heikkenemisestä, koska Petteri Orpon (kok) hallitus on päättänyt lakkauttaa eläinsuojeluasiamiehen tehtävän. Ilmeisesti kyseisessä kansalaisjärjestössä ei vieläkään ymmärretä Suomen talouden nykytilan vakavuutta tai julkisten menojen tärkeysjärjestystä.

Onneksi hallituksella näyttäisi olevan siitä käsitys. Siitä kertoo esimerkiksi se, että Ilkka-Pohjalaisen mukaan hallitus on eläinsuojeluasiamiehen palkanmaksun sijaan heltynyt leikkaamaan lapsiperheiden tuesta hiukan vähemmän kuin sen ohjelmassa oli suunniteltu. Tämä kuulosta järkevältä tilanteessa, jossa suomalaisnaiset synnyttävät lapsia vähemmän kuin kertaakaan sitten suurten nälkävuosien. 

Pelivara on kuitenkin ohut, sillä maan taloudessa tapahtuu nyt paljon negatiivisia asioita. Rakennusyrityksiä kaatuu ja tehtaita suljetaan, joten kesäisen talousennusteen mukainen lievä talouskasvu saattaa jäädä toteutumatta, vaikka viime päivinä on toki kuultu positiivisiakin uutisia. Toivoa sopii, että ne yhdessä julkisten menojen priorisoinnin kanssa johtavat Suomen kohti parempaa tulevaisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen
Hienoja tavoitteita
Kissauutinen

Saksalaiset maahanmuuttajat monikulttuurisissa kouluissa

Mikäli käynnissä olevat hallitusneuvottelut johtavat positiiviseen lopputulokseen, tulee Suomen maahanmuuttopolitiikka muuttumaan aiempaa tiukemmaksi. Tämä johtuu siitä, että Perussuomalaiset on asettanut sen kynnyskysymykseksi. 

Toisaalta usein näkee väitteen, jonka mukaan maahanmuuttajien määrä ei olisi ongelma, vaan heidän integroitumisensa yhteiskuntaan. Eli omaksuvatko tulijat lopulta länsimaisen elämäntavan, vai tuovatko he ainoastaan kehitysmaalaiset elintavat Eurooppaan.

Siksi oli mielenkiintoista lukea tutkimuksesta, jossa oli selvitetty luokkien etnisen diversiteetin vaikutusta maahantulijoiden integroitumiseen. Se oli tehty Saksassa, missä lähes puolet turvapaikkaa vuonna 2021 hakeneista tulijoista oli alle 18-vuotiaita.

Tutkimus osoitti, monimuotoisiin luokkiin sijoitetut pakolaiset integroituvat sosiaalisesti paremmin kuin ne, jotka sijoitetaan yhtenäisempiin luokkiin. Tämä pääteltiin analysoimalla Saksan vuoden 2018 kansallisen tutkimuksen tuloksia, jossa yhdeksännen luokan (14- tai 15-vuotiaat) oppilaita pyydettiin nimeämään ystävänsä ja luokkatoverinsa, joiden vieressä he eivät haluaisi istua.

Tulokset osoittivat, että oppilailla - pääasiassa Syyriasta ja Afganistanista tulleilla - oli vähemmän ystäviä ja he kokivat enemmän hylkimistä kuin ikätoverinsa. Mutta mitä enemmän luokkien monimuotoisuus lisääntyi, sitä vähemmän hylkimistä tapahtui.

Monimuotoisemmissa luokissa oppilaista 42% vähemmän hylki saman ikäisiä pakolaisoppilaita verrattuna vähemmän monimuotoisiin luokkiin. Myös sellaisten maahanmuuttajaoppilaiden määrä, joita luokkatoverit nimesivät ystäviksi, nousi hieman.

Sen sijaan luokissa, joissa oli vähemmän monimuotoisuutta, Saksassa syntyneiden saksalaista syntyperää olevien vanhempien lapset hylkivät maahanmuuttajaoppilaita luokkatovereinaan. He myös nimesivät heitä vähemmän todennäköisesti ystävikseen.

Tutkimatta kuitenkin jäi, miten monimuotoisten luokkien välisten ystävyyssuhteiden monipuolistuminen vaikutti maahanmuuttaja- tai kantaväestönuorison menestykseen myöhemmin elämässä. Johtivatko lisääntyneet monikulttuuriset ystävyyssuhteet pääsääntöisesti maahanmuuttajanuorison länsimaistumiseen vai kenties saksalaisnuorison kehitysmaalaistumiseen. 

Siksi on jäätävä vielä odottamaan sitä, että saadaanko jossain vaiheessa tutkimustietoa myös tästä kysymyksestä. Sillä sehän - juuri se - on se kysymys, joka lopulta ratkaisee Europan tulevaisuuden suuntaviivat, mikäli kehitysmaalainen maahanmuutto jatkuu viimeisten kymmenen vuoden aikana nähdyllä tavalla kantaväestön lapsiluvun samalla laskiessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erittäin valaiseva maahanmuuttaja
Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita
Maahanmuuttopolitiikan kannalta tärkeä ihmistutkimus

Itä-Afrikassa miljoonat lapset menehtyisivät ilman hätäapua

Viime päivinä on jälleen kauhisteltu kovasti Itä-Afrikan kuivuutta. Esimerkiksi Maaseudun tulevaisuus kertoi, että "alueella epäonnistui jo neljäs perättäinen sato. Vaarana on, että viideskin sato epäonnistuu....  Yli 1,8 miljoonaa lasta Afrikan sarvessa tarvitsee akuuttia apua henkeään uhkaavaan aliravitsemukseen."

Jutussa mainittiin myös, että "Somalia on nälänhädän partaalla, toteaa OCHA:n Somalian-toimiston johtaja Ian Ridley. ´Tämä on pahempaa kuin vuonna 2016–2017´."

Iltalehti taas kertoi jo keväällä Somaliasta, että "mikäli mitään ei tehdä, on ennustettavissa, että kesään mennessä 1,4 miljoonasta vakavasti aliravitusta lapsesta 350 000 menehtyy". Lisäksi "tyttöjä myös naitetaan hyvin aikaisin, koska heidän perheensä eivät voi ruokkia heitä".

Unicef taas maalasi hirvittävän kuvan, jonka mukaan "ainakin 10 miljoonaa lasta Etiopian, Kenian, Somalian ja Eritrean alueella kärsii kuivuuden aiheuttamasta nälästä ja veden puutteesta. Yli 1,8 miljoonaa lasta tarvitsee hoitoa vakavaan aliravitsemukseen" ja Somaliassa "vakava aliravitsemus ja likaisen veden mukana leviävät taudit uhkaavat lasten henkeä ellei hätäapua ole tarjolla. Ilman hoitoa pelkästään Somaliassa 1,5 miljoonaa lasta tulee kärsimään aliravitsemuksesta vuoden loppuun mennessä."

Koska tilanne on noin paha, luulisi sen näkyvän myös väestönkasvussa. Onhan selvää, ettei nälkiintynyt nainen voi saada lapsia, tai vaikka saisikin - ei hän tai hänen vastuullinen miehensä ryhtyisi sellaisten hankkimiseen tietäessään nälän lasten kehitykselle haitalliset vaikutukset. 

Niinpä katsahdin toivorikkaasti Somalian väestön kehitykseen kuluvana vuonna. Arvio siitä löytyi Worldometerin nettisivulta, jonka mukaan maan väkiluku olisi nyt 16 903 498, kun vuonna 2020 se oli reilut miljoona ihmistä vähäisempi. 

Entä Etiopia? Saman lähteen mukaan sen väkiluku olisi noussut vuodesta 2020 tähän päivään mennessä vajaalla seitsemällä miljoonalla hengellä. Samankaltainen kehitys on Worldometerin tilastoista nähtävissä myös Eritreassa ja Keniassa. 

Tässä on kuitenkin huomioitava, että Worldometerin luvut ovat vain arvioita. Jääkäämme siksi odottamaan, muuttuvatko ne tähän kirjatuista siihen mennessä, kun arviot aikanaan muuttuvat tilastotiedoiksi. 

Ja elleivät muutu: onko meidän tosiaan uskottava, että Itä-Afrikkaan annettava hätäapu on niin laajamittaista - en sanonut bisnestä, koska en tiedä - että sen avulla pystytään ylläpitämään korkeaa syntyvyyttä jopa sellaisissa olosuhteissa, joissa useat miljoonat lapset ovat kuolemanvaarassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa

Suomen väestön kehityksestä nyt ja lähitulevaisuudessa

Tilastokeskus julkaisi tiedon Suomen väkiluvusta. Sen mukaan väestö kasvoi tammi–elokuun aikana 7 336 hengellä, joten maassamme asui elokuun lopussa yhteensä 5 555 577 ihmistä. Tilaston yksityiskohdat antoivat ainakin itselleni paljon miettimisen aihetta. 

Tammi–elokuun aikana syntyi nimittäin yhteensä 30 306 lasta eli 3 088 lasta vähemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2021. Kuolleiden määrä taas oli 40 929, mikä on 3 795 enemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä tarkoittaa suomalaisen kantaväestön kiihtyvää vähenemistä - etenkin kun huomioimme sen, että tiettyjen maahanmuuttajaryhmien lisääntyvyys on paljon suomalaisia suurempi.

Ulkomailta muutti Suomeen alkuvuoden aikana peräti 24 740 henkeä kun taas poismuutajia oli 8 328 henkeä. Suomen kansalaisia maahanmuuttajista oli 5 383 ja maastamuuttajista 5 375 henkeä. Maahanmuuttajista suurin osa oli karussa Putinin hyökkäystä, koska Migrin mukaan maalis-elokuun aikana 35 891 ukrainalaista oli saanut oleskeluluvan.

Nykyisessä tilanteessa ukrainalaiset ovat luonnollisesti tervetulleita maahamme. Eikä heistä ole koitunut suurempaa murhettakaan, koska he ovat olleet vastaanottoonsa tyytyväisiä sekä hakeutuneet aktiivisesti työmarkkinoille elättääkseen itsensä. Moni on myös palannut kotimaahansa Ukrainan armeijan saatua niskalenkin hyökkääjästä.

* * *

Seuraavaksi Suomeen olisi ilmeisesti rynnistämässä suuri määrä venäläisiä nuoria miehiä, joiden tarkoituksena on paeta Putin julistamaa osittaista liikekannallepanoa. Maahan saapumiselle tarvitaan kuitenkin viisumi ja kaikeksi onneksi hallituskin oli eilen lopulta heräämässä rajojen sulkemiseen - ehkäpä siksi, että sitä vaativa kansalaisaloite on parin päivän aikana saanut poikkeuksellisen paljon allekirjoittajia. 

Rajojen sulkeminen on tärkeää monesta syystä. Ensinnäkin Putin saattaa yrittää käyttää maastaan lähtijöitä lännen yhtenäisyyden horjuttamiseen. Tämän toimenpiteen tehoa hän voisi vielä lisätä välittämällä heidän joukkoonsa suuria määriä alkujaan kehitysmaista peräisin olevia turvapaikanhakijoita, kuten nähtiin aiemmin Puolan ja Liettuan rajoilla. 

Toinen - eikä edellistä poissulkeva - mahdollisuus on, että lähtijöiden mukana maahan toimitetaan presidentille uskollisia venäläisiä, joiden tarkoituksena on toimia maan sisällä samaan tapaan kuin toisen maailmansodan aikaiset desantit. Siis sabotöörejä ja vakoilijoita, joiden tehtäväksi on annettu suomalaisen yhteiskunnan horjuttaminen. 

Lisäksi on muistettava, että mikäli nuorten venäläisten maastamuutosta seuraa Suomeen suuri venäläisvähemmistö, on Venäjän nähty jo aiemminkin käyttävän sellaisten asemaa tekosyynä sotkeutua naapurimaiden asioihin. Onhan tunnettua, ettei kohdemaassa olevien venäläisten omilla mielipiteillä ole tähän mitään vaikutusta. Ja tähän mahdollisuuteenhan Putin viittasi suoraan sanomalla, että kyse on myös "maanmiestemme tahdosta ja pyrkimyksestä päättää itse omasta tulevaisuudestaan".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho selitti Sanna Marinin puhetta
Sota Ukrainassa on käännekohdassa - mitä tekee Putin?
Mitä Marinin anelu kertoi Suomen itsenäisyydestä?

Suomalaisnuoret on pantu panostamaan erilaiseen tulevaisuuteen

Väestön uusiutuminen on kansakunnan elämän edellytys. Tähän asiaan liittyen näin Twitterissä viestin, jossa Suomea vertailtiin muihin pohjoismaihin. 

Sen mukaan vuonna 2021 Suomen luonnollinen väestönlisäys, tai siis vähennys, oli -7 760 henkilöä. Ruotsissa vastaava luku oli 22 305, Norjassa 14 058, Tanskassa 6 321 ja Islannissa 2 546. 

Vastaavasti Suomen naisten kokonaishedelmällisyysaste oli 1,46, kun se oli Ruotsissa 1,67, Norjassa 1,55, Tanskassa 1,72 ja Islannissa 1,81. Suomessa fertiilein alue oli lestadiolaisistaan tunnettu Oulun seutu.

Edelle kirjaamistani kehnoista väestön uusiutumisluvuista huolimatta vuosi 2021 oli kuitenkin suomalaisten lisääntymisen kannalta paras vuosi pitkään aikaan. Silti maassamme olisi syytä julistaa kansallinen hätätila, koska tämän vuoden puolella syntyvyys on jälleen laskenut. Tammi-helmikuussa nimittäin syntyi peräti 471 lasta vähemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2021.

Maailmassa ei oikeastaan ole sellaista esimerkkiä, jossa kerran laskuun kääntynyt syntyvyys olisi saatu jälleen nostetuksi. Tämä ei tietenkään ole ongelma silloin, jos väestön räjähdysmäinen kasvu laskee lähemmäs väestön uusiutumistasoa. 

Mutta Suomen tapauksessa se on - etenkin kun otetaan huomioon, että kantaväestön suhteen lukemat ovat vielä koko väestöä kehnommalla tasolla. Etenkin kehitysmaalaisilla maahanmuuttajillahan syntyvyyslukemat ovat aivan eri tasolla. Niinpä noin kymmenellä prosentilla maassamme syntyvistä lapsista on jo nyt maahanmuuttajatausta.

Tässä tilanteessa voin kuvitella muutamia mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja. Niistä - pessimistisen mieleni mukaan - todennäköisin on sellainen, jonka mukaan kantaväestön syntyvyys laskee niin kauan, kunnes lapsia saavat vain perinnöllisen halun suureen lapsimäärään omaavat naiset. 

Tällaiseen haluun vaikuttavista geeneistä ei toki (tietääkseni) ole tieteellistä tietoa, mutta nähdäkseni lapsen hankintahalukkuutta säätelevien perintötekijöiden olemassaolo on todennäköistä. Sen sijaan en osaa edes yrittää arvata, onko tällaisen geeniperimän omaavia kantaväestöön kuuluva naisia suuruusluokkaa puolet, kymmenys, prosentti, promille vai vieläkin vähemmän.  

Joka tapauksessa on selvää, että samaan aikaan kun kantaväestössä valikoituvat lapsihalukkuuteen vaikuttavat geenit, lisääntyvät tietyt väestöryhmät perintötekijoistään riippumatta oman kulttuurinsa paineiden vaikutuksesta kantaväestöä nopeammin. Siten on todennäköistä, että Suomen väestön etninen muutos tulee jatkossa kiihtymään. 

Tässä kehityskulussa on oleellista ymmärtää, että ihmisyhteisöiden kulttuuri ja väestörakenne kulkevat lähes aina käsi kädessä, ja siksi suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus on lähes varmasti varsin erilainen kuin nykyisyys. Jos tämä halutaan estää ja pitää Suomi länsimaisena demokraattisena sivistysvaltiona, olisi sen ensimmäinen edellytys kantaväestöön kuuluvien ihmisten lisääntymiseen kuuluvan tahtotilan oleellinen muutos. 

Sellainen ei tietenkään tapahdu itsestään, vaan vaatisi tahtopoliittista päätöksentekoa, jossa yhteiskunnan rakenteet sovitettaisiin lastenhankintaa suosiviksi. Toistaiseksi tätä ei ole nähty tarpeelliseksi sen enempää meillä kuin muissakaan länsimaissa, vaan niissä rakennetaan yhteiskuntaa edelleen lähinnä työelämän tarpeiden, henkilökohtaisen vaurauden ja sukupuolten välisen työelämän tasa-arvon ehdoilla.  

Sen mukaisesti parhaassa lapsentekoiässä olevat perheet - niin naiset kuin miehetkin - panostavat opiskeluun, työuran rakentamiseen, asuntojen maksamiseen ja tästä kaikesta aiheutuvan stressin purkamiseen aikaa vievillä harrastuksilla, lapsia korvaavilla lemmikkieläimillä ja lomamatkoilla. Ja sen seurauksena olemme nyt ja myös tulevaisuudessa siinä kehitysurassa, jonka edellä kuvasin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin
Lähes 10 prosenttia lapsista maahanmuuttajataustaisia
Lapsettomuuden aiheuttama taakka

Afrikkalaisnaisten hedelmällisyysluku laskee, mutta elinikä kasvaa

Helsingin sanomat kertoi pääkirjoituksessaan, että maapallon väkiluku ei kasva korkean syntyvyyden vaan alhaisen kuolleisuuden vuoksi. Näin siksi, että syntyvyys laskee kaikkialla maailmassa lukuun ottamatta Saharan eteläpuolista Afrikkaa.

Tämä HS:n näkemys herätti mielessäni pari ajatusta. 

Ensinnäkin koin tarpeen tehdä jonkinlaista faktantarkistusta. Sopiva lähde löytyi helposti hakukoneen avulla, joten tarkasteltakoon sieltä löytynyttä karttakuvaa.

Kuvasta näemme, että naisten lapsimäärä on edelleen suuri paitsi Afrikassa, niin myös Lähi-idässä, Etelä- ja Keski-Aasiassa sekä joissain muissa valtioissa. Mutta toki sen kehitys on viimeisinä vuosikymmeninä ollut laskeva lähes kaikissa maailman maissa. 

Mielenkiintoista kyllä, mainitulla sivulla olevan kuvaajan mukaan myös Saharan eteläpuolisen Afrikan naisten hedelmällisyysluku on laskenut - toisin kuin HS:n pääkirjoitus antoi ymmärtää - varsin lineaarisesti noin 0,06 lapsen vuosivauhdilla. Näin laskien tämän alueen naisten lapsiluku saavuttaisi kahden lapsen tason niinkin pian kuin 45 vuoden kuluttua. Eli joskus 2060-luvulla.

Tosiasia kuitenkin on, että mikäli oletamme afrikkalaisten eliniän kasvavan samalla aikavälillä nykyisten oletusten mukaisesti, on mustan mantereen väkimäärä siinä vaiheessa edelleen paljon ripeämmässä kasvussa kuin pelkästään hedelmällisyysluvut antaisivat ymmärtää. Näin siis siinä tapauksessa, ettei Afrikan nopea väestönkasvu missään vaiheessa johda sotien, tautien, ruuan loppumisen tai muiden syiden takia kuolleisuuden nopeaan kasvuun tai suoranaiseen romahdukseen. 

Samaan aikaan eurooppalaisten maiden alhainen lapsiluku tulee johtamaan kantaväestön määrän pysyvään alenemiseen, jota ainakin nykyiset poliitikot pyrkivät mielellään kompensoimaan maahanmuutolla. Jos sama linja jatkuu, korvautuu myös EU:n väestö ainakin osittain muualta tulleilla ihmisillä.

Oleellinen kysymys tässä kehityksessä on se, mitä tapahtuu eurooppalaiselle elämäntavalle ja kulttuurille. Ja mitä tapahtuu tänne muuttavan väestön kyvylle ylläpitää EU:n alueen hyvinvointia. 

Tosiasiahan on - vaikka se kuinka haluttaisiin kieltää - ettei Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ole pystytty luomaan EU:n alueeseen edes jollain tavalla vertailukelpoista hyvinvointia kuin valkoisten pitkään hallitsemassa Etelä-Afrikassa. Siellä taloudellista romahdusta ei kuitenkaan ole tapahtunut vallansiirron jälkeen, joten ainakin toistaiseksi myös EU:n tulevan väestönvaihdon suhteen voidaan olla taloudellisessa mielessä optimisteja.

Toisaalta Etelä-Afrikka on maailman rikostilastoissa kolmannella sijalla Venezuelan ja Papua New Guinean jälkeen, mikä ei lupaa hyvää. Etenkin kun tässä tilastossa on kärkipäässä paljon afrikkalaismaita, vaikka siitä puuttuu kokonaan iso osa sellaisista maanosan maista - kuten Kongo, Keski-Afrikka ja Etelä-Sudan - joiden voisi kuvitella sijoittuvan tällä listalla erittäin korkealle. 

Nähtäväksi siis jää, minkälaisen Euroopan ja muun maailman me jätämme lapsillemme elettäväksi. Pahoin pelkään, ettei se juurikaan muistuta sellaista paratiisia, josta kehitysoptimismin kulta-aikana minun lapsuudessani uneksittiin. 

Aiempia ajatuksia samsta aihepiiristä:
Kulttuuri istuu syvässä - ja se määrittää myös suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden

Tuhoaako post-imperialistinen historia koko maapallon?
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan

Niin makaa kuin petaa - mutta nuorten kannattaisi tehdä lakanoiden välissä muutakin

Eilisessä uutisessa kerrottiin siitä, kuinka Suomen vauvabuumi on niin erikoinen, että se yllätti jopa tutkijan. Näin siksi, että koronapandemian aikana vauvojen määrä on Suomessa lisääntynyt, kun muissa maissa se on yleensä vähentynyt. 

Hyvä näin, sillä uusille suomalaisille on todella tarvetta maamme syntyvyyden pudottua vuoteen 2020 mennessä siten, että naisten hedelmällisyysluku oli vain 1,4. Se tarkoitti, että esimerkiksi viime vuoden heinäkuussa syntyneen 4 184 vauvan sijaan tämän vuoden heinäkuussa päivänvalon näki 4323 pienokaista. Helmi- ja maaliskuussa ero oli vielä sitäkin suurempi.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että nuorten kannattaa todellakin tehdä vauvoja juuri nyt. HS nimittäin kirjoitti tänään maamme eläkejärjestelmästä, joka ei kansainvälisen arvion mukaan ole kestävällä pohjalla, vaan työikäisen väestön eläkemaksuja pitäisi vuoteen 2050-luvulla korottaa jopa 30 prosenttiin palkoista - tai vaihtoehtoisesti laskea eläkkeiden tasoa nykyisestä. 

Valitettavasti näyttää siltä, että ilmastonmuutos tai ainakin siihen liittyvä synkkä uutisointi on Suomessa johtamassa siihen, ettei vauvabuumi tule jatkumaan pitkään. Suuri osa nuorista on nimittäin menettänyt uskonsa tulevaisuuteen: sen seurauksena peräti 42 prosenttia 16-25-vuotiaista on vakavasti harkinnut pidättäytymistä lapsenteosta. 

Valitettavasti on myös niin, ettei koronaan liitetty vauvabuumi ole tosiasiassa kovinkaan kummoinen. Vuoden 2021 syntyvyysluvut ovat nimittäin alussa referoimani eilisen uutisen mukaan buumista huolimatta pienempiä kuin samana ajanjaksona vuonna 2018. 

Hyvää tässä kaikessa on se, että viime kädessä nykyiset nuoret suomalaiset päättävät itse lakanoidensa välissä siitä, minkälaisen elintason he saavat eläkeläisinä - eli niin makaa kuin petaa. Harmillista tässä on kuitenkin se, että vain harva nuori taitaa murehtia elämänsä edellytyksiä kymmeniä vuosia eteenpäin.

Siksi olisi hyvä, jos yhteiskunta eli poliitikotkin kantaisivat korttansa kekoon. Omalta osaltani muistutan, että asiaa voi tarkastella myös hiukan luovemmin kuin pelkkää eläkemaksuprosenttia tuijottamalla tai perhevapaiden pituuksia säätelemällä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lähes 10 prosenttia lapsista maahanmuuttajataustaisia
Lapsettomuuden aiheuttama taakka
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät

Lähes 10 prosenttia lapsista maahanmuuttajataustaisia

Helsingin Uutiset kertoi, että lähes 10 prosenttia Suomessa syntyvistä lapsista omaa maahanmuuttajataustan. Ulkomaalaisille vanhemmille (molemat vanhemmat muualta kuin Suomesta) syntyneiden lasten määrän lisäys on ollut nopeaa, koska se on 30 vuodessa lähes kolmekymmenkertaistunut. Viime vuonna tällaisia lapsia oli yhteensä 95 900, kun vuonna 1990 heitä oli vain 3 500.

Tätä taustaa vastaan on selvää, etteivät maahanmuuttajataustaisiin nuoriin liittyvät ongelmat ratkea pelkästään ongelmamaista tulevan maahanmuuton lopettamisella. Sen lisäksi tarvitaan toimia, joilla jo maassa olevien maahanmuuttajien lapset saadaan kasvamaan lainkuuliaisiksi tai muuttamaan pois maastamme. 

Vaihtoehdoista ensimmäinen on osoittautunut kaikkialla maailmassa äärimmäisen vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi ja jälkimmäinen kohtaa vastustusta ns. ihmisoikeusjuristien sekä vihervasemmiston ja arvoliberaalin oikeiston taholta. Siten edessämme näyttäisi häämöttävän ikävä tulevaisuus, sillä ylivoimainen enemmistö suomalaisesta äänestäjäkunnasta kannattaa juuri näitä poliittisia suuntauksia edustavia puolueita. 

Maahanmuuttaja-ongelmien uudenlaista vivahdetta tarjosi kuluvalla viikolla Iltalehti, joka kertoi eräiden Jameksen ja Aisleenin yrittäneen pelastaa avioliittoaan huumaamalla ja sen jälkeen raiskaamalla 14-vuotiaan neitokaisen. James hoiti huumaamisen ja raiskaamisen Aisleenin seuratessa tapahtumia online-yhteyden kautta. 

Iltalehti kertoi myös, että vuoden 2015 kansainvaeltavat ovat nyt innolla hakemassa Suomen kansalaisuutta. Sen saadakseen hakijan on täytynyt asua maassamme neljä vuotta, osoittaa puhuvansa suomea tai ruotsia tyydyttävästi, olla nuhteeton ja todistaa henkilöllisyytensä luotettavasti. Lisäksi hänen on kerrottava mistä saa toimeentulonsa ja huolehtia maksuvelvollisuuksistaan, kuten veroista. 

Nämä velvollisuudet täytettyään tulija voi laskea varmuudella sen varaan, ettei häntä enää poisteta maastamme. Ei edes vakavia rikoksia tehtyään. Siis sellaisia tekoja, jotka ovat viimeisen viikon aikana herättäneet kovasti huomiota. 

Niiden tekijät ovat olleet enimmäkseen Suomessa syntyeitä toisen polven maahanmuuttajanuoria. Ja juuri heidän aiheuttamiaan ongelmia on asiasta vastaava ministeri Maria Ohisalo (vihr) pyrkinyt parhaansa mukaan hyssyttelemään syyllistämällä niistä kantaväestöä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huomatkaa vaikenemisen kulttuuri ja turkkilainen maahanmuuttajaperhe
Ilouutinen ja sen varjot

Ilouutinen ja sen varjot

Tänä koronaviruksen synkentämänä keväänä saimme eilen yhden ilouutisen. Se on suomalaisten syntyvyyden kääntyminen hiukan positiivisemmaksi: tilastokeskuksen mukaan tämän vuoden tammi-helmikuussa syntyi 355 lasta enemmän kuin vuosi sitten.

Siitä huolimatta maassamme syntyy edelleen 508 ihmistä vähemmän kuin kuolee. Eli suomalaisten määrä on vähentymässä.

Sen sijaan Suomessa asuvien ihmisten määrä on edelleen kasvussa. Helmikuun ennakkotilaston mukaan Suomeen nimittäin muutti ulkomailta tammi-helmikuussa 4 917 henkeä kun taas maasta lähti 2 084 henkeä.

Se tarkoittaa sitä, että maahanmuuttoja oli 146 ja maastamuuttoja 221 vähemmän kuin edellisvuoden tammi-helmikuussa. Jonkinlaisen varjon tälle uutiselle luo kuitenkin se, että Suomen kansalaisia maahanmuuttajista oli vain 1 160 ja maastamuuttajista 1 383 henkeä.

Toisen varjon suomalaisuuden ylle luo syntyneiden etninen tausta. Vaikka tämän blogimerkinnän aineistona käyttämäni tilastot eivät sisältäneet tietoja syntyneiden lasten etnisestä taustasta, on Yle kuitenkin kertonut, että tätä nykyä joka seitsemäs lapsi syntyy maahanmuuttajille. Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla luku on vielä suurempi, sillä niissä ulkomaalaistaustaisten äitien osuus on jo neljännes.

Kaikista Suomessa vuonna 2018 synnyttäneistä ulkomaalaistaustaisista äideistä yli 40 prosenttia oli tullut Suomeen Euroopasta, lähinnä Venäjältä ja Virosta. Taustaltaan aasialaisia oli noin kolmannes ja afrikkalaisia noin viidennes. Heissä parhaiten edustettuja ovat irakilaiset ja somalit.

Kaiken kaikkiaan nämä tilastot osoittavat, että Suomessa asuvien ihmisten joukossa etnisesti suomalaisten osuus pienenee edelleen vuosi vuodelta. Tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana näemme mihin se johtaa esimerkiksi taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti.

Toiveena luonnollisesti on, ettemme ainakaan seuraisi Ruotsin esimerkkiä, vaan onnistuisimme tekemään maahanmuuttajista ja heidän lapsistaan sellaisia suomalaisia, jotka pystyisivät ja haluaisivat rakentaa maamme tulevaisuutta siinä missä kantaväestökin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsettomuuden aiheuttama taakka
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa
Pelastaisiko 1,4 miljoonaa maahanmuuttajaa suomalaisten eläkkeet?

Köyhää on lapsettoman hedonistin elämä

Suomalaiset ovat tuhoamassa omaa kansakuntaansa vapaaehtoisen lapsettomuuden kautta. Näin siksi, että meillä tehdään nykyisin 1,4 lasta naista kohden, joka edelle linkittämäni jutun mukaan on kaikkien aikojen alhaisin lukema.

Jutussa haastatellun tutkimusprofessori Mika Gisslerin mukaan kyselytutkimukset osoittavat, että "on yhä enemmän nuoria ihmisiä, jotka sanovat, etteivät halua yhtään lasta. Tämä uumoilisi sitä, että luvut ovat matalat Suomessa myös jatkossa."

Hänen mukaansa Suomi on eronnut aina muista Pohjoismaista siinä, että meillä on muita enemmän kokonaan lapsettomaksi jääviä perheitä. Ja nyt tapahtumassa oleva lapsimäärän lasku selittyy nimenomaisesti sillä, ettei ensimmäistä lasta hankita.

Tutkimusprofessori syytti lapsiluvun laskemisesta kulttuurista muutosta, johon poliittisilla päätöksillä on vaikea vaikuttaa. Tätä ei ole syytä epäillä, mutta olisi ollut tosiasioiden tunnustamista myös kuvailla tuon muutoksen luonnetta: käsittääkseni kyse on yhtäältä hedonismin kasvusta ja toisaalta mediavallan harrastamasta nuorison pelottelusta.

Tämän kulttuurinen kehityssuunta aiheuttaa jatkossa myös evolutiivisia seurauksia. Ainakin suomalainen Y-kromosomi tulee katoamaan ajan myötä. Samoin hedonismiin taipuvaisten naisten ja miestenkin jääminen lapsettomiksi johtaa lisääntymishalua lisäävien geenimuotojen runsastumiseen - ja ehkä myös lapsenhankintaa ehkäisevän hedonistisen käyttäytymismallin geneettisen perustan rapautumiseen.

Mitä tulee siihen, että kyse on kulttuurin muutoksesta, niin en allekirjoita aivan kokonaan sen olemista poliittisen vaikuttavuuden ulkopuolella. Siksi olen tässä blogissa esittänyt myös poliittis-taloudellisen keinon, jolla asiaa voitaisiin auttaa - sekä vieläpä täydentänyt sitä.

Valitettavasti Sanna Marinin (sd) hallitus tuskin tulee toimimaan vapaaehtoisen lapsettomuuden vähentämiseksi yhteiskunnassamme. Siten lienemme neljä vuoden kuluttua vielä nykyistäkin pahemmassa alhossa heikkenevien tulevaisuudennäkymiemme kanssa - johon valoa ei tuo ainakaan yhteiskuntaan edelleen integroitumattomien kehitysmaalaisten nopeasti lisääntyvä joukko.

Kaiken tämän synkkyyden keskellä oli suoranainen ilo lukea kahden lapsen isän mielipidekirjoitus, jossa hän kehotti tutkimaan asiaa "empiirisesti kysymällä vastaantulevilta vanhemmilta, mikä on elämässä parasta". Omalta osaltani olen vastannut jo aiemmin: "minä olen onnellinen ihminen, sillä minulla on omia lapsia. He ovat parasta mitä minulle on tässä elämässä tapahtunut."

Siksi tunnen sääliä niitä nuoria kohtaan, jotka jättävät lapset tekemättä hedonismin takia, sillä he eivät yksinkertaisesti tiedä kuinka köyhää on se elämä, josta he jäävät hedonisminsa takia paitsi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsettomuuden aiheuttama taakka
Nyt tarvitaan taloudellisen, kulttuurisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden skenaarioita
Lapset - ne kaikista rakkaimmat

Lapsettomuuden aiheuttama taakka

Neljän lapsen äiti esitti Helsingin Sanomissa mielipiteen, jonka mukaan jokaisesta lapsesta pitäisi antaa verohelpotus. Näin siksi, että lapsiin kuluu runsaasti rahaa, mikä ei kannusta väestöä lisääntymään edes väkilukumme säilyttämisen vertaa.

Itse kirjoitin aikanaan, että lasten hankintaan tulisi kannustaa linkittämällä se eläkeikään. Näin lapsettomat henkilöt osallistuisivat tulevien eläkkeiden maksamiseen tekemällä pidemmän työuran. Syntyneessä keskustelussa Jaska Brown ehdotti tämän ulottamista myös isovanhempiin, jotta he voisivat auttaa lapsiaan jälkeläisten hoitamisessa.

Neljän lapsen äidin ehdotus toi mieleeni vaihtoehtoisen ratkaisun, jossa yhdistyvät oman aiemman ehdotukseni idea perhekoon sitomisesta eläkkeisiin ja hänen ajatuksensa lapsiperheiden arjen helpottamisesta. Näin jo siitäkin syystä, että lasten lukumäärä pitäisi huomioida eläkemaksujen suuruudessa eikä verotuksessa, koska sen suorat vaikutukset eivät koske jälkimmäistä.

Tässä ajatuksessani oikeudenmukaisuus saavutettaisiin laskemalla työuran ja keskimääräisen eläkeajan välinen suhde. Eli jos Suomessa keskimääräinen työura on tasavuosin ilmaistuna 38 vuotta, keskimääräinen eliniän odote 81 vuotta ja eläköitymis-ikä 61 vuotta on eläkkeelläoloaika 20 vuotta, joka on noin 53 prosenttia koko työuran pituudesta. Siis siitä ajasta, jonka aikana henkilö ansaitsee oman eläketurvansa tulouttamalla rahaa eläkerahastoihin ja maksamalla edellisen sukupolven eläkemenoja.

Kansakunnan säilyminen vaatii tunnetusti 2,1 lasta jokaista naista (ja myös miestä) kohden eli tasaluvuin kaksilapsisia perheitä. Siten yksilapsiseksi jääneen perheen aiheuttama eläkekustannus muille suomalaisille on noin 26 prosenttia, joka voitaisiin lisätä yksilapsisten aikuisten eläkemaksuihin. Vastaavasti sama prosenttiosuus voitaisiin vähentää kolmilapsisten henkilöiden eläkemaksuista.

Lapsettomat henkilöt maksaisivat vastaavasti 53 prosenttia kaksilapsisia suurempaa eläkekertymää ja nelilapsiset vastaavasti vain 47 prosenttia siitä. Näin toimien kuusilapsiset perheet saisivat eläkkeensä ilman eläkemaksuvelvoitetta perheen kasvettua täyteen kokoonsa.

Edelle kirjoittamani laskelma on liian suoraviivainen. Pyöristysvirheiden (tasaluvut) lisäksi laskelmassa pitäisi esimerkiksi huomioida lasten hankintaikä, joka pientää laskennallisia prosenttiosuuksia, koska lapset eivät nyky-yhteiskunnassa synny ennen työikää vaan sen aikana.

Koska lapset syntyvät keskimäärin noin 31-vuotiaille äideille ja työura alkaa edellä ilmoittamistani luvuista laskien 23-vuotiaana, olisi tuon korjauksen suuruus noin viidenneksen verran (eli 26 prosenttia muuttuisi noin 21 prosentiksi ja eläkemaksuvapaus koittaisi siten vasta seitsenlapsisille vanhemmille).

Konkretian lisäämiseksi todettakoon vielä, että suurimman erikseen maksettavan eläketurvan eli työeläkemaksujen suuruus on kuluvana vuonna ollut 24,4 prosenttia palkasta. Siten yhden lapsen aiheuttama laskennallinen osuus palkansaajalle on noin yhdeksän prosenttia palkasta - oli kyse sitten eläkemaksujen pienentämisestä tai kasvattamisesta.

Lopuksi totean, että kirjoitukseni voi halutessaan lukea myös niin, ettei se olisi konkreettinen ehdotus eläkemaksujen muuttamiseksi, vaan ainoastaan laskelma vapaaehtoisesti lapsettomaksi jäävien henkilöiden aiheuttamasta laskusta kanssaeläjille. Uskoisin, että jo pelkästään tämän asian tiedostamisella saattaisi olla merkitystä monelle lastenhankintaa harkitsevalla ihmiselle - tai ainakin se olisi hyvä tiedostaa yhtenä ratkaisuun vaikuttavana asiana.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Esko Valtaoja hämmensi soppaa
Eläkkeistä kannustin lastenhankintaan

Valonpilkahduksia suomalaisten tulevaisuudessa

Kuten arvoisa lukijani tietää, on Suomen kehitys jo jonkin aikaa seuraillut surullisia kehityspolkuja. Väestön lisääntyminen näyttää pysähtyneen kuin seinään, humalaisten tekemää väkivaltaa esiintyy kaikkialla eikä elinikämmekään ole yhtä korkea kuin pohjoisissa verrokkimaissa. Lisäksi kansainvaellukset ovat tuoneet meille valtavan lisän uudenlaista seksuaali- ja väestörikollisuutta.

Tänä aamuna havahduin kuitenkin neljään uutiseen, jotka kertovat ettei tilanne ole aivan niin synkkä, kuin miltä se on näyttänyt. Eli ilmassa on kaikesta synkistelystä huolimatta valonpilkahduksia.

Ensimmäinen noista pilkahduksista oli Iltalehdessä, jonka mukaan Suomessa syntyi syyskuussa 94 lasta enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Ero ei ole suuri, mutta se on ensimmäinen kerta neljään vuoteen kun näin kävi.

Nähtäväksi jää ovatko syyskuun luvut pelkkä viimeinen valonpilkahdus suomalaisen kansan hitaassa itsemurhassa, vai onko kyseessä sittenkin merkki käänteestä kohti parempaa.

Toisesta pienestä valonpilkahduksesta kertoi Helsingin Sanomat, jonka mukaan suomalaisten elinajanodote on nopeassa kasvussa. Se kertoo ennen kaikkea aiempaa terveellisemmistä elämäntavoista, joiden voi olettaa näkyvän myös muussa yhteiskunnallisessa kehityksessä. 

Kolmas pilkahdus pimeässä oli Ylen uutinen, jonka mukaan suomalaisten humalassa tekemien henkirikosten määrä on trendiomaisessa laskussa. Myös se kertoo omalta osaltaan aiempaa terveellisemmistä elämäntavoista, mutta epäilemättä myös ihmisten syrjäytymisen vähenemisestä.

Jos humalanhuuruisten henkirikosten määrän laskutrendi oli pilkahdus pimeästä, niin neljäs uutinen eli Helsingin Sanomien uutinen Sverigedemokraattien kannatuksen noususta jo lähes Ruotsin suurimmaksi puolueeksi oli suoranainen valon leimahdus.

Ai että miksi?

No siksi, että ruotsalainen yhteiskunta on monin tavoin siirtynyt peruuttamattoman kehitysmaalaistumisen polulle, eikä naapurikansa ole vieläkään ymmärtänyt ryhtyä vastustamaan sitä. Sen sijaan meillä Suomessa ainoana puolueena kehitysmaalaistumista vastustavan Perussuomalaisten kannatus on jo jonkin aikaa ollut selvästi suurin ja on edelleen jatkuvassa kasvussa, vaikka meillä kansainvaellusten aikaansaamat muutokset eivät ole olleet likimainkaan yhtä pahoja kuin Pohjanlahden tuolla puolen.

Toki Ruotsidemokraattien kannatus on tällä hetkellä muutaman prosenttiyksikön korkeampi kuin Perussuomalaisten, mutta ero on paljon pienempi kuin ero niissä maahanmuuton haittavaikutuksissa, jotka voimme havaita meidän ja naapurin välillä.

Siksi minusta näyttää siltä, etteivät suomalaiset sittenkään viime kädessä hyväksy yhteiskuntamme takaperoista kehitystä yhä helposti kuin ruotsalaiset. Ja siksi Suomella ja suomalaisuudella tulee viime kädessä olemaan myös näitä parempi tulevaisuus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä länsinaapurissamme on tapahtunut?
Kuinka väestökato kesytetään?
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu

Kaunis ajatus, mutta entä todellisuus?

Turkki hyökkäsi eilen Syyriaan kurdien hallitsemalle alueelle. Koska kirjoitin aiheesta jo eilen, eikä tuolloisiin ajatuksiini ole syytä lisätä muuta kuin muistutus yhteenottoa kotisohvalta seuraaville siitä, että sodan alkaessa totuus on aina ensimmäinen uhri. Ja sodan loputtua voimaan jää vain voittajan totuus.

* * *

Eteläisen sodan sijaan - niin mielenkiintoista kuin sitä onkin täältä turvallisesta Suomesta seurata - tahdon ottaa esille kotimaisen lapsikatomme, josta toimittaja Maija Aalto kirjoitti kolumnin. Siinä hän valitteli suomalaisen hyvinvointivaltion jääneen niin keskeneräiseksi, ettei enää edes lastenteko maistu.

Asiaa aikansa pyöriteltyään hän päätti kolumninsa kauniiseen nyt syntyville lapsille osoitettuun toiveeseen. Sen mukaan "ehkä se, että sinä olet harvinainen, pakottaa toimimaan toisin. Ehkä kun meillä ei enää ole vaihtoehtoja, meidän pitää oikeasti rakentaa Suomesta sinulle hyvä."

Toiveeseen olisi mukava yhtyä, mutta totuus taitaa olla, että nyt syntyvät ikäluokat joutuvat paljon kovemmille kuin lastensa tekemistä väistävä nykynuoriso. He joutuvat elättämään itseään suuremmat - ja yhä vanhemmaksi elävät - ikäluokat samalla kun maa monikulttuuristuu ja segregoituu työtä tekeviin ja hyvinvointipalvelujen varassa eläviin etnisesti erottuviin luokkiin.

Siten pelkään pahoin, että nyt syntyvät harvinaiset ja rakastetut vauvat tulevat aikanaan kiroamaan vanhempiensa ajattelemattomuuden ja ehkä pakon edessä myös purkamaan näiltä - ja siinä samassa myös itseltään - ne koko elämän mittaiset hyvinvointipalvelut, joista minun ikäluokkani vielä päässee nauttimaan. Nähtäväksi kuitenkin jää, tekevätkö he omien lastensa elämän parantamiseksi enemmän positiivisia päätöksiä lastenhankinnassa. Vai jatkavatko kantasuomalaisen väestön alasajoa omassa ahdingossaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Suomen tulevaisuudesta eräiden tilastojen valossa
Kun minä kuolen...