Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt

Tänään on se päivä, jolloin suomalainen ay-liike osoittaa, että sen oikeus poliittisiin lakkoihin on poistettava syyttömiin ihmisiin kohdistuvan kohtuuttoman haitan takia. En tiedä johtuuko tämä siitä, että ay-liikkeen viskaaleilta on kouluaikoina jäänyt loogisen ajattelun kyky vähemmälle, mutta on hyvä muistaa, että kyseinen taito kehittyy ennen kaikkea matematiikan tunneilla.

Koska juuri ihmisten - ja erityisesti päättäjien - kyky ymmärtää asioita ja niiden yhteyksiä ovat keskeisiä tekijöitä yhteiskunnan menestymisen kannalta, oli tänään erityisen ikävä havaita, että peruskoulun viimeistä luokkaa käyvistä oppilaista suurella osalla matematiikan osaaminen on alakoululaisen tasolla.

Erityisen mielenkiintoista oli havaita, että todistukseensa erinomaista osaamista osoittavan kympin saaneiden oppilaiden osaaminen on laskenut portaittain. Toisin sanoen tämän päivän kympin poika tai tyttö ei ole matemaattisesti yhtä noheva kuin verrokkinsa takavuosilta. Sama koskee viitosen tai kuutosen oppilaita, joskin heidän osaamistasonsa on romahtanut vasta parina viime vuonna.

Loogisesti ajatellen edelliseen kappaleeseen kirjoittamani tilanne kertoo enemmän suomalaisesta koulusta kuin sen oppilaista. Tarkalleen ottaen se osoittaa, etteivät peruskoulun ongelmat liity pelkästään koululaisten osaamattomuuteen, vaan myös koulun - tai opettajien - kykyyn tai ohjeisiin arvioida oppilaiden osaamista. 

Jos ja kun arvosanat on kouluissamme de facto suhteutettu luokan - tai koko koulun - oppilasaineksen osaamiseen, Gaussin käyrän tai jonkin muun periaatteen mukaisesti, ei osaamisen arviointi anna minkäänlaisia eväitä sen havaitsemiseen, jos todellinen osaaminen on muuttunut. Eikä opettajille tai koulujen kehittäjille synny välitöntä palautetta, joka herättäisi heidät havaitsemaan ongelmia opetuksen perillemenossa. 

Tämä asia ei varmaankaan yksinään selitä suomalaisten lasten osaamistason laskua viimeisen vuosikymmenen aikana. Mutta saattaa hyvinkin olla osatekijänä sen taustalla, ettei kouluissa - tai opetusministeriössä - ole herätty asiaan aiemmin. 

Parempi kuitenkin, että asia tuli ilmi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja on erinomaista, että suomalaisen koulukriisin kehittämiseksi löytyi tässä puheena olevan selvityksen perusteella yksi äärimmäisen helposti korjattava ongelma. 

Toisaalta on ikävää, että edellä käsittelemäni seikka tuskin on ainoa - tai edes tärkein - tekijä siinä, miksi suomalainen koulu täyttää yhteiskunnallisen tehtävänsä vuosi vuodelta yhä heikommin. Tämä on sikäli merkittävää, että opetuksen perillemenon arvioinnin tulisi olla ylivoimaisesti keskeisin kriteeri koulujen onnistumisessa - ja siksi sen seuraamisessa pitäisi olla mahdollista hyödyntää myös oppilaille annettuja arvosanoja. Ja siksi ne olisi kiinnitettävä oppilaiden todelliseen osaamiseen sen sijaan, että viitosia ja kymppejä jaellaan oppilaiden osaamisjärjestyksen perusteella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viivyttely julkisen sektorin tervehdyttämisessä tulee kalliiksi
Itsestäänselvyyksiä
Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle

Pohjoisen merijään pinta-ala ei ole supistunut sitten vuoden 2001, mutta onko nyt alkanut muutos?

Mauna Loan purkaus aiheutti sen, ettei tulivuoren huipulla vuodesta 1959 alkaen jatkunut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden seuranta saanut jatkoa kuluneena vuonna. Asia on sikäli harmillinen, että olen käyttänyt juuri tuota tietoa seuratessani ilmakehän hiilidioksidin ja arktisen jään välistä riippuvuutta. 

Koska Mauna Loan mittausten mukainen kehitys on kuitenkin ollut erittäin tasainen, päätin vuoden 2022 osalta käyttää sen jatkuvuuteen perustuvaa arviota. Tein sen lisäämällä edellisen vuoden mittaustulokseen (416,45 ppm) sen ja sitä edeltävän vuoden (414,24 ppm) välisen muutoksen suuruisen lisän (2,21 ppm), jolloin vuoden 2022 estimaatiksi muodostui 418,66 ppm. Tämä estimoitu arvo näkyy alla olevassa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitystä esittävässä kuvassa punaisena pisteenä.  

Tämän tehtyäni pääsin tekemään samanlaisen regressioanalyysin kuin aiempinakin vuosina. Analyysin yksityiskohdat arvoisa lukijani löytää täältä, joten en kertaa niitä tähän. Totean kuitenkin, että alkuperäisenä tarkoituksenani oli seurata sitä, kuinka ilmastomallien ennustama arktisen merijään sulamisen nopeutuminen ilmenee ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa.

Pohjoisen meri- eli napajään osalta olen analyysissäni käyttänyt sen pinta-alan kunkin vuoden alinta eli syyskuun kuukausikeskiarvoa. Se löytyy täältä klikkaamalla hyperlinkkiä Sea_Ice_Index_Monthly_Data_by_Year_G02135_v3.0.xlsx ja valitsemalla avautuvasta Excel-taulukosta alalehden "NH-area". 

Vuotta 2022 koskevan analyysini tulos on esitetty seuraavassa kuvassa.

 

Kuvassa on sinisillä pylväillä esitetty X-akselille merkityistä vuosista eteenpäin laskettuna niiden vuosien määrä, joiden jälkeen yhteys Mauna Loan hiilidioksidipitoisuuden ja kustakin vuodesta alkavan napajään pinta-alatiedon välillä vallitsee regressioanalyysin mukaan syy-seuraussuhde. 

Punaisilla pylväillä on puolestaan merkitty vuodesta 2002 alkaen analyysiin käytettyjen vuosien määrä. Ne on erotettu aiemmista vuosista siksi, ettei näinä vuosina ole havaittu tilastollisesti merkitsevää syy-seuraussuhdetta ilmakehän Mauna Loan hiilidioksidimittausten ja pohjoisen napajään pinta-alan välillä. Käyttämäni tilastollisen merkitsevyyden kriteeri perusteineen löytyy täältä. 

Kaiken kaikkiaan kuvasta näkee siis sen, ettei ilmakehän hiilidioksidin ja napajään koon välillä ole ollut tilastollisesti merkitsevää syy-seuraussuhdetta vuoden 2001 jälkeen. Eikä analyysini siten tue ilmastomalleista johdettua hypoteesia, jonka mukaan arktinen napajää sulaisi kiihtyvällä vauhdilla ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa - tämä tietenkin olettaen, että jälkimmäisen kehitys on jatkanut kasvuaan vuonna 2022 samaan tapaan kuin aiempinakin vuosina. 

* * *

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä katsahtaa vielä tämän päivän tietoihin pohjoisen merijään kehityksestä. Viime viikkoina sen laajuus on nimittäin kasvanut hitaammin kuin aiempina vuosina samaan aikaan. 

Niinpä napajään laajuus on tuoreimman mittaustuloksen (5.1.) mukaan ajankohtaan nähden mittaushistorian toiseksi pienin - ainoastaan vuosi 2018 jää sen taakse. Vielä edellisen kerran asiasta kirjoittaessani (marraskuun 22. päivänä) se oli ajankohtaan nähden suurempi kuin vuosina 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2013, 2012, 2011, 2010, 2009 ja 2006, joten muutos on ollut todella nopea.

Sama kehityssuunta on nähtävissä myös jään kuukausittaisessa pinta-alassa. Se oli nimittäin painunut joulukuun tilastoissa mittaushistorian viidenneksi pienimmäksi marraskuun kuudenneltatoista sijalta. Jääkäämme siis seuraamaan, miten pohjoinen merijää kehittyy alkaneen vuoden aikana. 

Juuri nyt kuuma kysymys kuuluu, että venyykö viime viikkojen ilmastomallien mukainen arktisen merijään pienenemistrendi kuukausiksi tai jopa vuosiksi? Ja ilmaantuuko tässä käsittelemääni analyysisarjaan pitkästä aikaa uusia tilastollisesti merkitseviä ja ilmastomalleista johdettua hypoteesia tukevia tuloksia. Vai onko viime viikkojen kehityksessä sittenkin ollut kyse vain viime viikkojen väliaikaisesta kehityksestä eli arktiksella vallinneesta poikkeuksellisesta sääilmiöstä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennusteita ja selityksiä
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?
Arktiset salamat lisääntyvät, mutta pitäisikö meidän olla huolissamme?

Estääkö pelko uuden arvioinnin?

Helsingin sanomien toimittaja Jukka Ruukki nosti tikun nokkaan koulujen arvosanat. Hänen mukaansa ne ovat olleet harhaanjohtavia, koska käytössä on ollut suhteellinen arvostelu, jonka seurauksena hyvien koulujen oppilaiden arvosanat ovat olleet osaamiseen nähden liian huonoja ja huonojen koulujen lapsukaiset ovat saaneet ansioitaan parempia numeroita. 

Asia ei suinkaan ole mitätön, vaan Ruukin mukaan "arvosanabingossa on kyse isosta ongelmasta, nuorten oikeusturvasta. Päättötodistuksella pyritään lukioon ja ammattiopintoihin. Valinta ei saisi perustua arpapeliin. Liian hyviä numeroita saanut voi hakeutua opintoihin väärin odotuksin. Tiukasti arvioitu nuori saattaa luopua unelmastaan, koska luulee, ettei hänellä riitä lukupää."

Jutun mukaan tämän viikon lopussa annettavat peruskoulujen todistukset on laadittu uusien arviointiohjeiden mukaan, eivätkä niihin enää vaikuta muiden oppilaiden osaamiset. Nähtäväksi siis jää, millaisia numeroita eri koulujen opettajat oppilailleen antavat. 

Jos uudistus onnistuu, saamme nähtäväksemme valtavia eroja peruskoulujen välillä. Samoin tulee loogisesti ajatellen eteemme - tai ainakin kouluviranomaisen käyttöön - numeroviidakko, josta voidaan arvioida kuinka eri väestöryhmien jälkikasvu on omaksunut saamaansa oppia. 

Nähtäväksi siis jää, vastaako edelle kirjoitettu tämän kevään todellisuutta. Vai käykö sittenkin niin, ettei opetushallituksen kriteereitä tulla noudattamaan, vaan opettajat tulevat niistä huolimatta suhteuttamaan numeroita omaan oppilasainekseensa. Ellei muuten, niin nykyisen wokelluksen ja intersektionaalisuuden ilmapiirin luomien rasismi- tai sovinismisyytösten pelossa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt jo sveitsiläisetkin ihmettelevät meitä
Kouluissa pitäisi keskittyä oleelliseen - ja hallituksessa siihen tarvittavien edellytysten varmistamiseen
Suomalaiskoulujen karu todellisuus: 15-vuotialla voi olla 9-vuotiaan osaaminen