Ylen uutistoimitus ei ymmärrä olemassaolonsa ainoaa oikeutusta

Yleisradion toimitus lienee jonkinlaisessa paniikissa, koska sitä odottavat merkittävät budjettileikkaukset vaalien jälkeen. Näin siksi, että muun muassa Kokoomus ja Perussuomalaiset - sekä pienistä puolueista ainakin Liike Nyt ja kannatustaan viime aikoina nostanut Liberaalipuolue - ovat ilmoittaneet tekevänsä näin, mikäli pääsevät hallitukseen.  

Niinpä verorahoitteisen median toimistoissa vallinnee epätoivoinen pelko tulevaisuutta kohtaan. Ja siksi luulisi, että se haluaisi profiloitua tässä tilanteessa nimenomaisesti luotettavana tiedonvälittäjänä. 

Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole päätelleen siitä, että verorahoitteisen mediamme kertoessa Sri Lankan taloudellisesta kaaoksesta ei sanallakaan mainittu sen syytä. Siis sitä, että maan talous romahti maan aiemman johdon määrättyä koko maanviljelysektorin siirtymään luomutuotantoon, minkä seurauksena sekä varsinainen ruokatuotanto että valuuttatuloja tuova teenkasvatus joutuivat vaikeuksiin.

Ylen toimitus on tunnetusti vasemmistolainen - toki höystettynä äärivihreällä kattauksella. Siinä mielessä tuoreen Sri Lanka-jutun vaikeneminen maanviljelyssä tehdyn vihreän aatteen mukaisen luomusiirtymän roolista maan talousvaikeuksien taustalla ei sinänsä yllätä. 

Mutta ei puolueellinen uutisointi varmasti myöskään kannusta poliittisen keskiviivan oikealle puolelle sijoittuvia puolueita luopumaan suunnitelmistaan leikata Ylen resursseja. Eikä Ylen toimitus ilmeisesti kykene näkemään punavihreän aatteensa läpi edes sitä, että verovaroin toimivan yhtiön uutistoimituksen ainoa oikeutus on sen välittämän tiedon mahdollisimman suuri totuudenmukaisuus sekä ennen kaikkea poliittisten painotusten puuttuminen. 

Eikä esimerkiksi tässä käsiteltyä Sri lanka-uutista siitä syystä edes yritetty tehdä täyttämään tätä kriteeriä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luomutuotantoon siirtyminen johti nälänhätään ja valuuttatulojen loppumiseen
Ylen punavihreä sitoutuneisuus herätti ihmetystä
MTK:n puheenjohtaja: Ylen journalismi on ideologisesti värittynyttä

HS kertoi puolitotuuden Sri lankan vihreästä katastrofista

Helsingin sanomat julkaisi uutisen Sri Lankan tilanteesta. Sen mukaan rehottava korruptio ja hillitön velkaantuminen ajoivat Sri Lankan talouden suureen sekasortoon. 

Jutussa on esitetty kolme grafiikkaa, joista ensimmäisessä nähdään maan valuutan romahtaneen maaliskuussa, toisessa näytetään inflaation lähteneen nousukiitoon viime vuoden lopulla ja kolmannessa on esitetty maan valuuttavarannon laskeneen jo vuodesta 2019 alkaen. Taustalla on jutun mukaan myös koronapandemia, joka pahensi maan velkaantumista.

HS:n jutun saamissa kommentissa mainittiin vielä muita mahdollisia syitä. Sellaisia ovat väestönkasvu vuoden 1960 noin 10 miljoonasta 22 miljoonaan sekä fossiilisten polttoaineiden kallistuminen ja ehtyminen. 

Blogistikollega Vasarahammer kirjoitti myös aiheesta viitaten Mikko Paunion kirjoitukseen omassa blogissaan. Paunio puolestaan viittasi Foreign policy-lehden artikkeliin. Myös Time-lehti kirjoitti asiasta. 

Näiden kirjoitusten mukaan maasta nyttemmin pakoon lähteneen presidentin hallitus asetti valtakunnallisen kiellon synteettisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden tuomiselle ja käytölle sekä määräsi maan kaksi miljoonaa maanviljelijää siirtymään luomuviljelyyn. Tästä seurasi luonnollisesti sietämätön ruokapula, koska orgaanisessa viljelyssä satotasot jäävän keskimäärin selvästi pienemmiksi kuin perinteisessä maataloudessa. 

Kaiken tämän seurauksena Sri Lanka joutui turvautumaan riisin tuontiin aiemman omavaraisuuden sijaan. Samalla maan valuutanlähde eli teentuotanto romahti lannoitekiellon takia, jolloin maan valuuttatilanne vajosi kestämättömäksi. 

Tämän kaiken seurauksena hallitus joutui perumaan lannoitekieltonsa, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Ja nähtäväksi jää, millä tavalla maan tuleva johto pystyy viemään valtiolaivaansa eteenpäin.

Suosittelen tässä vaiheessa lukemaan sekä Vasarahammerin että Paunion edellä linkitetyt blogitekstit nähdäkseen niiden johtopäätökset liittyen Euroopan Unioniin. Omalta osaltani tyydyn ihmettelemään vain sitä, miksi Helsingin sanomat salasi omassa raportissaan lukijoilta Sri Lankan ongelmien keskeisimmän perussyyn. 

Oliko lehden tarkoituksena kohdistaa lukijoihinsa valheellista vihreää propagandaa nyt kun EU:ssakin ollaan tekemässä vihreää siirtymää maatalouden alalla? Vai oliko jutun tehnyt toimittaja vain tietämätön kaikista tosiasioista ja kirjoitti siksi omaan punavihreään agendaansa sopivaa puolitotuutta selvittämättä asiaa sen tarkemmin - suurin osa suomalaistoimittajistahan on tutkitusti punavihreitä.

Oli totuus kumpi tahansa, niin joka tapauksessa Helsingin sanomat tuli julkaisseeksi malliesimerkin kelvottomasta journalismista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kertovatko kuvat enemmän kuin tuhat sanaa - vai olenko väärässä?
Politiikan ensimmäinen uhri
Omituista

Luomutuotantoon siirtyminen johti nälänhätään ja valuuttatulojen loppumiseen

Aamulla kirjoitin lyhyen tekstin yhdestä maahanmuuton vivahteesta. Vasta sen jälkeen luin Helsingin sanomat ja huomasin siellä uutisen, johon oli kerta kaikkiaan pakko ottaa kantaa. 

Kyseinen lehti nimittäin kertoi Sri Lankan nälänhädästä. Sen mukaan tämä on seurausta turistitulot katkaisseesta koronapandemiasta sekä maan edellisen presidentin asettamasta kemiallisten lannoitteiden kielloista. Jostain syystä lehdessä ei mainittu, että lannoitteiden lisäksi Sri Lankan maanviljelijöiltä kiellettiin torjunta-aineet eli käytännössä maanviljelijät määrättiin siirtymään luonnonmukaiseen orgaaniseen viljelyyn. 

Näiden toimien seurauksena Sri Lankan riisisato putosi viidenneksellä ja aiemmin sen suhteen omavarainen maa joutui riippuvaiseksi ruuan tuonnista. Samalla riisin hinta puolitoistakertaistui, eikä kaikilla ihmisillä ollut enää varaa ruokaan.

Lisäksi maan ulkomaankaupan kannalta tärkeä teentuotanto romahti, joten maan valuuttavarannot ovat huvenneet olemattomiin ja jopa puoli miljoonaa ihmistä on vajonnut köyhyyteen. Tämä on johtanut satoja uhreja vaatineisiin levottomuuksiin ja saanut hallituksen lopulta luopumaan luomu-viljelypakosta vientituotteiden osalta. 

Akuutti tilanne ei kuitenkaan ole hellittänyt, eikä aivan lähiaikoina luultavasti hellitäkään Venäjän ja Ukrainan sodan seurauksena syntymässä olevan globaalin ruokakriisin oloissa. Mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe. 

Sen sijaan haluan korostaa tässä kirjoituksessa sitä, mitä voi seurata ideologisesta puhdasoppineisuudesta elintärkeissä asioissa - kuten ruokahuollossa. Sri Lankan esimerkkihän osoittaa kouriintuntuvasti, että luonnonmukaiseen maataloustuotantoon siirtymisen seurauksena maatalouden satotasot romahtivat, vientitulot katosivat ja köyhimpien ihmisten elämäntilanne muuttui kestämättömäksi.

Tämä olisi syytä huomioida myös Euroopan Unionissa ja Suomessa. Vaikka vihreänsävyisillä aatteilla onkin nyt etenkin urbaanien ihmisten ja valtakunnantason poliitikkojen vahva kannatus - lähes puoluekantaan katsomatta - on Euroopassa syytä pitää järki päässä.

Vaikka luomu onkin kaunis ajatus, ei se muuta sitä tosiasiaa, että maatalouden tuotantokasvit vaativat kasvaakseen edelleen paljon ravinteita, niitä vaanivat monenlaiset tuholaiset ja kasvitaudit eivätkä maanviljelijät elä pelkästä pyhästä ideologiasta, vaikka se olisikin klorofyllinvihreää. Sama koskee myös muita eläviä luonnonvaroja, joista metsä on Suomessa tärkein. 

Tästä syystä myös suomalaisen metsänhoidon viherryttämisessä on syytä edetä varovaisin askelin. En kiistä, etteikö meilläkin tarvittaisi biodiversiteetin ja hiilinielujen kasvattamisen takia nykyistä monimuotoisempaa metsänhoitoa, mutta kaikkien munien yhtäkkinen heittäminen samaan ideologiseen koriin on maamme elintasolle yhtä riskialtista kuin teentuotannon luonnonmukaistaminen Sri Lankassa. 

Siksi Suomen on huolehdittava siitä, ettei EU seuraa yksisilmäisesti biodiversiteettistrategiaansa monimuotoisuuden suojelussa ja metsien hiilinielukäytössä. Nämä ovat toki tärkeitä asioita, mutta niitä ei tule tavoitella tuhoamalla yhdellä kerralla ruokahuoltomme ja luonnonvarataloutemme perusta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän siirtymän hintalappuja
Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita
Yllättäviä käänteitä

Yllättäviä käänteitä

Pääsiäisen suuri uutinen oli islamistien srilankalaisia kristittyjä vastaan suuntaama terrori-iskujen sarja. Tapausten taustasta antoi uskottavan selityksen suomensrilankalainen Rajkumar Sabanadesan.

Hänen mukaansa kyse ei ollut Sri Lankan sisällissodan seurauksena syntyneistä jännitteistä vaan osasta kansainvälisten muslimimilitanttijärjestöjen jäsentenkeruuta. Perusteeksi Sabanadesan totesi, ettei sisällissota ollut kristittyjen ja muslimien välinen, eikä näiden välillä ole aiemmin ollut edes jännitteitä.

Sen sijaan terroristitekojen kautta sellaisia saatiin aikaan ja todennäköisten vastatoimien seurauksena myös uusia radikalisoituneita jäseniä islamistisille järjestöille. Varsinaiseksi hyödylliseksi idiootiksi hän maalasi tässä pelissä länsimaisen median, joka on piirtänyt kuvan tapahtumien paikallisesta luonteesta, joka ruokkii srilankalaisten radikalisoitumista.

* * *

Jo pääsiäistä ennen otsikoihin nousi myös Libyan tilanne. Siellä kyse lienee puhtaasta paikallisesta valtataistelusta, jossa maan itäosia jakanut kenraali Khalifa Haftari yrittää valloittaa myös pääkaupungin ja yhdistää koko Libyan valtansa alle.

Helsingin Sanomat kirjoitti taisteluiden yhdestä mahdollisesta seurauksesta pitkän jutun. Siinä ennustettiin uutta pakolaiskriisiä, jonka seurauksena myös Eurooppaan suuntautuisi valtava ryntäys.

Jutun lopussa mainitaan, että edellisen kriisin aikana "ihmissalakuljettajat myivät siirtolaisille merikelvottomissa kumiveneissä, ja pyrkijät jäivät usein vapaaehtoisten meripelastuspartioiden armoille (huom. outo kielioppimuotoilu HS:n toimittajan)." Ja juuri tässä virkkeessä piilee ratkaisumalli Euroopan Unionille.

Libyan tilanteen takia on pidettävä entistä parempi huoli siitä, ettei salakuljettajien käyttöön synny uutta meritaksiliikennettä, vaan pakolaiset jäävät Afrikan puolelle. Se edellyttää ns. hyväntekeväisyysjärjestöjen pois pitämistä Välimereltä, heidän alustensa maihin pääsyn estämistä EU:n satamiin ja samalla mahdollisten Afrikan puolelle syntyvien pakolaisleirien tehokasta tukemista.

Sekä poliittista realismia eli voitolle pääsevän sotivan osapuolen poliittista tukemista sillä ehdolla, että tämä pitää voitettuaan siirtolaisvirrat kurissa Libyan nykyisen hallituksen tavoin. Tyhmintä olisi hirttäytyä tukemaan etenkään sotilaallisesti tappiolle jäävää osapuolta, minkä seurauksena taistelut vain pitkittyisivät, pakolaismäärät kasvaisivat ja paine lähteä koti pohjoista kasvaisi.

Viimeinen hetki osapuolen valinnalle on silloin, jos Yhdysvallat ryhtyy tukemaan sotilaallisesti toista osapuolista - siis käytännössä Haftarin joukkoja, joille presidentti Trump on antanut tukensa. Toki voi olla, ettei sotilaallinen interventio ole väistämätöntä, eikä ehkä tarpeellistakaan, mutta joka tapauksessa EU:ssa tarvitaan nyt realistisia poliittisia päätöksentekijöitä, jotka osaavat asettaa tosiasiat kauniiden haaveiden edelle ja asettaa EU:n edun kaiken muun edelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elintasopakolaisten merimatka päätyi Libyaan
Maailmanpolitiikan keskeisin kysymys
Amnesty ei yllätä eikä ymmärrä