tiistai 21. syyskuuta 2021

Yhteiskunnallista vakautta ja vakauden puutetta

Suomalainen yhteiskunta on nopeassa muutoksessa. Tästä saimme yhden pienoisen vahvistuksen Ilta-Sanomien uutisesta, jossa kerrottiin Turussa käydystä rähinäottelusta, jossa FC Komar-niminen jalkapallojoukkue oli aloittanut melkoisen rähinän ja saanut siitä rangaistuksen - siis sekä joukkue, että epäasialliseen käytökseen osallistuneet pelaajat. Tästä linkistä löytyy joukkueen valokuva, joka kertonee ainakin tämän blogin vakituisille lukijoille, mistä tässä eräänlaisessa kulttuuritapauksessa oli perimmältään kyse.

Suuressa itänaapurissamme puolestaan käytiin vaalit, jotka osoittivat, ettei siellä ole muuttunut mikään. Hallitseva tsaar... presidentin tukipuolue sai voiton parlamenttivaaleissa, joiden rehellisyyteen ei uskonut edes Erkki Tuomioja (sd). Ylellä näytettiin myös videomateriaalia, joka näyttäisi todistavan epäuskon perustelluksi ja Ilta-Sanomat julkaisi pääkirjoituksen, jonka mukaan "sähköinen äänestys huipensi vaalivilpin Moskovassa".

Tapaus on Suomen kannalta ehkä kuitenkin kohtuullisen hyvä. Jos Venäjällä säilyy vakaa valta, joka takaa yhteiskunnan jälkeenjääneisyyden pitkälle tulevaisuuteen, on tilanne parempi kuin jos maa ajautuisi anarkiaan, jonka seuraukset rajanaapurille voisivat olla arvaamattomat.

Toisaalta on myös niin, että Venäjän nykyisen presidentin aika loppuu joskus. Ja siinä tilanteessa hänen pitkän itsevaltaisen hallintonsa kausi saattaa purkautua kovaan valtataisteluun, jonka roiskeet ulottuvat rajojen yli. Näin myös siinä tapauksessa, että hän olisi pyrkinyt varmistamaan vallansiirtonsa jollekin suosikilleen.

Joka tapauksessa on selvää, että viimeisen tuhannen vuoden historiassa ei mikään viittaa Venäjän muuttumiseen länsimaistyyppiseksi demokratiaksi. Ja siksi Paasikiven ajoista periytynyt suomalainen Venäjä-politiikka - jonka ytimen ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) muotoili sanoilla "Suomi käyttää Venäjän kanssa sen yhteistyön tilan, mikä sille löytyy" - saattaa osoittautua arvokkaaksi myös tulevaisuudessa.  

Tosiasia kuitenkin on, että samainen ulkoministeri on voimakkaasti edistämässä tämän kirjoituksen alussa mainittua yhteiskunnallista kehitystä. Ja sen osalta meihin nähden edelläkävijöinä toimineiden Ruotsin, Tanskan ja Ranskan viimeisten kymmenien vuosien historia osoittaa jotain aivan muuta kuin oikeus- ja hyvinvointivaltion vakaata kehitystä - seikka, jonka viitekehykseen sopii valitettavan hyvin myös FC Komarista kertonut uutinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turun joukkotappelun identiteettisalaisuus
Tsaarintekele on lukenut Stalininsa
Venäjän demokratia

7 kommenttia:

  1. Niin, sillaihan se, että Putinin voitto oli vaalivilppi, samoin oli aikanaan Trumpin, mutta ei missään nimessä Bidenin. Mitenkähän Kanadassa ja Saksassa tulee käymään? Vaalivilppikö taas jos ei Hesarin mallin mukainen voita?
    Kyllä tää touhu on ...

    Onko muuten lehdistötuki edelleen sisälletty puoluetukeen? Lehdistötuki sekä puoluetuki pitäisi lopettaa heti. Samoin Yleä verovaroilla elättäminen.

    VastaaPoista
  2. Partalapset vauhdissa. Monikulttuurissa normaalit hauskoiksikin tarkoitetut tapahtumat muuttuvat arvaamattomiksi ja räjähdysherkiksi, kun osalla porukasta impulssikontrolli voi olla olematon. Tämä on osa sitä eksoottista värinää, joka osaltaan tuhoaa yhteiskunnan turvallisuuden ja ennustettavuuden. Aina pitää varoa, ettei loukkaa partalapsen kunniaa ja aiheuta primitiivistä apinareaktiota.
    Haavisto taas on yksi alamittaisista naiiveista punavihreistä unelmoijista, jotka eivät pysty vetämään oikeita johtopäätöksiä näistä kokemuksista tai esim Ruotsin ja Tanskan tilanteesta, vaan jatkavat pakkomielteisesti haitallisen väen rahtaamista Suomeen.

    VastaaPoista
  3. Kuvitelmat eurooppalaisella uudella ajalla kielellis-kulttuurisissa kansallisvaltioissa syntyneen ja "edustuksellisuuden" kognitioon perustuvan demokratian viemisestä Venäjälle ovat yhtä utopistisia kuin ovat olleet yritykset viedä demokratiaa Irakiin tai Afganistaniin.

    Suomalaiset ovat siinä määrin venäläisen mentaliteetin omaavia, että mieluummin saamaton ortodoksinen äitiyhteiskunta valuu tänne kuin täkäläinen päsmärimentaliteetti virtaa sinne.

    Mitä noihin toiskulttuurisiin tulee, en ymmärrä. He ovat suomalaisessa arvohierarkiassa heti ruotsinkielistä perua olevan omistus- ja kulttuurieliitin jälkeen seuraavana -- todellinen narsistien hyysäämis- ja hemmottelukohde -- mutta miten on yleensä mahdollista, että jotkut kantasuomalaisetkin jättävät ottamatta heihin aktiivisesti "tiettyä etäisyyttä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri osa kantasuomalaisista ei tajua tulleensa aivopestyiksi monikulttuurisuusideologiaan. Kaikki uskotaan, mitä puniikkien Yle keksii suoltaa kansan silmille ja korville.

      Poista
  4. Viimeisen kappaleen linkit vievät kaikki jonnekin blogger.com:iin?

    VastaaPoista
  5. Kirjoitit: "Joka tapauksessa on selvää, että viimeisen tuhannen vuoden historiassa ei mikään viittaa Venäjän muuttumiseen länsimaistyyppiseksi demokratiaksi."
    Tähän voisi kuitenkin huomauttaa, että vielä parisataa vuotta sitten samaa olisi voinut sanoa mistä hyvänsä Länsi-Euroopan maastakin. Sitä ennen esimerkiksi Ranskassa oli tosin kokeiltu demokratiaa, mutta se johti pian ensin Robespierren ja sitten erinäisten välivaiheiden kautta Napoleonin diktatuuriin ja lopulta vanhan hallitsijasuvun paluuseen.

    VastaaPoista
  6. Kaikki vaalitulokset, joissa urbaani liberaalidemokratia ei menesty, ovat luonnollisesti vilpillisiä. Vaikka vaalit olisivatkin poroporvarillisessa mielessä kiistattoman rehelliset, ei oikean demokratian ja eurooppalaisten arvojen mukainen kansan _oikea_ tahto ole toteutunut. Tämän voi nopeasti ja kiistattomasti havaita esim. Pietarin yliopistojen kuppiloissa, joissa varmastikin on aivan yhtä vaikea löytää Putinin kannattajia, kuin ruotsalaisella toimittajalla oli löytää Puolan hallituksen kannattajia Varsovan yliopiston kuppilan kuplassa.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!