Sisäministeri Mari Rantanen aikoo katkaista Ruotsin tien

Yksi keskeisistä aiheista tämän blogin historiassa on ollut maahanmuuttoon liittyvä yhteiskunnan muuttuminen - ensimmäinen merkintäni aiheesta on maaliskuulta 2010. Ennen kevään vaaleja aihe näytti nousseen jossain määrin myös valtamedian palstoille ja sielläkin puhuttiin Ruotsin tiestä eli yhteiskunnan negatiivisesta muutoksesta kohti kehitysmaalaistyyppistä turvattomuutta. 

Tämän päivän Helsingin sanomissa sisäministeri Mari Rantanen (ps) totesi, että nuoriso- ja jengirikollisuus sekä sen torjunta "ovat ilmiöinä nousseet merkittävästi, ja siihen pitää puuttua kaikin mahdollisin keinoin, jotta kehitys ei johda meitä Ruotsin tielle". Ministerin mukaan Ruotsin tie on - aivan oikein - vääjäämätön myös Suomelle, mikäli hallitus ei pysty riittäviin toimenpiteisiin. 

Näkemyksessä ei ole mitään uutta, vaan esimerkiksi nykyinen eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho kirjoitti vuonna 2005 Scripta-blogissaan, että "puoli vuosisataa kestänyt kulttuurin rikastuminen Euroopassa ei ole johtanut muuhun kuin gettoihin ja äärioikeistolaisten puolueiden ennennäkemättömään suosioon, yllättäen juuri siellä, missä kulttuuri on rikastunut eniten."

Sisäministerin mukaan tuore hallituksemme aikoo ongelman ratkaisemiseksi koventaa jengirikollisuuteen liittyvien rikosten rangaistuksia, korottaa törkeän ampuma-aserikoksen rangaistusasteikkoa sekä laajentaa poliisin pakkokeinoja. Toisaalta Petteri Orpon (kok) kabinetti jatkaa edelleen ankkuritoiminnaksi kutsuttua nuorten moniammatillista tukemista ja yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa sekä uudistaa lastensuojelulakia ja sujuvoittaa viranomaisten välistä vuoropuhelua.

HS:n jutun mukaan sisäministeri myös uskoo, että nuoriso- ja jengirikollisuuden suunta onnistutaan vielä kääntämään. Tämä on toki enemmän kuin toivottavaa. 

Jos näin kävisi, olisin henkilökohtaisesti erityisen tyytyväinen siihen, että jo yli 120 000 muslimin Suomessa herran vuonna 2023 valtaan noussut hallitus vastaisi lopultakin vuoden 2010 kysymykseeni siitä, että "onko 110 000 islamilaista henkilöä sellainen lukumäärä, jonka seurauksena pohjoismainen yhteiskunta muuttuu vääjäämättä, syvällisesti ja kokonaisuudessaan? Ja mikäli vastaus on kyllä, onko tällainen muutos toivottava? Toivoisin kysymyksiä analysoitavan avoimesti, julkisesti, tosiasioihin tukeutuen sekä epärealistista haihattelua ja älyllistä epärehellisyyttä välttäen. Samalla toivoisin näin saatuja johtopäätöksiä sovellettavan suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta tietoa kristittyjen ja muslimien välisistä eroista
Ruotsin tie näkyi jo 12 vuotta sitten
Hallitus käyttää hybridisodan uhkaa yksityisen omaisuuden sosialisoinnin perusteena