Ainutlaatuisen arvokas ympäristö

Ylen mukaan Espoon ympäristöyhdistys on huolissaan suunnitteilla olevan datakeskuksen vaikutuksista sille varattua 5,4 hehtaarin kokoista tonttia laajemmalle alueelle. Sen mielestä alue on ainutlaatuisen arvokas ja alueen rakentaminen tulisi välittömästi heikentämään sen tilaa.

Asiaa sen paremmin tuntematta en toki väitä, etteikö tällä Kehä III:n varrella olevalla alueella voisi olla ympäristöarvoja. Sen sijaan totean, että me puhumme nyt Suomen toiseksi suurimman kaupungin osasta ja sen läpi kulkevasta väylästä, jolla ajaa noin 80 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Enkä siksi usko hetkeäkään, että juuri tämä tontti tai sen välitön ympäristö olisi ympäristönsuojelullisesti mitenkään ainutlaatuisen arvokas. 

Sen sijaan on tosiasia, että mikäli Suomessa halutaan asua nyt ja tulevaisuudessa, tarvitsemme tähän maahan elinkeinoja, infrastruktuuria, teollisuutta, työpaikkoja, yrityksiä, vientiä, verotuloja, investointeja ja niin edelleen.  

Niiden hankkiminen puolestaan tahtoo aina ja kaikkialla rasittaa ympäristöä. Datakeskukset suurina rakennuksina tietenkin ennen kaikkea vähentävät rakentamatonta maa-alaa. Ja jos nyt oikein vakavasti mietin, niin ympäristön kannalta Espoo jo valmiiksi paljolti rakennettuna - ja vilkkaasti liikennöidyn Kehä III:n vierusta etenkin - on varmasti vähemmän haitallisia ympäristölle tai ihmisille kuin melkein mikään muu Suomen kolkka. 

Lisäksi investointien ja työpaikkojen kannalta on usein eduksi, että paikalla on hyvät liikenneyhteydet ja lähistöllä paljon asutusta. Eikä kai ole epäilystä, etteikö datakeskuksen suunniteltu sijainti täyttäisi näitä toiveita.

 

Ja siksi - jos se datakeskus rakennetaan joka tapauksessa - on vaikea nähdä sille sopivampaa rakennuspaikkaa kuin nyt puheena oleva. Enkä tämän takia voi pitää järjellisenä - vaan pikemminkin älyllisesti epärehellisenä - Espoon ympäristöyhdistyksen nurinaa, joka parhaimmillaankin johtaisi datakeskuksen siirtämisen paikkaan, josta luonto ja ympäristö kärsisivät nyt suunniteltua enemmän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pysäyttääkö opposition ja järjestöjen haukkuma suojelupäätös metsälajien uhanalaistumisen?
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen

Äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi

Tuoreen mielipidekyselyn mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta on tyytymättömiä Petteri Orpon (kok) hallituksen toimintaan. Vastaajista 68 prosentin mukaan se on onnistunut melko tai erittäin huonosti. Tämä ei liene yllätys, sillä opposition ja sitä myötäilevän lehdistön viestintä on ollut äärimmäisen negatiivista.

Yksityiskohdissa piilee kuitenkin tällä kertaa yksi äärimmäisen mielenkiintoinen nyanssi. Nimittäin se, että kaikista tyytyväisimpiä hallituksen toimintaan ovat Perussuomalaisten kannattajat, joista peräti 85 prosenttia pitää Orpon kabinetin toimintaa joko erittäin tai melko hyvänä. Tai toisinpäin, vain 13 prosenttia heistä piti hallituksen onnistuneen erittäin tai melko huonona.

Näyttäisi siis siltä, että hallituksen politiikka on viimeinkin saamassa ymmärrystä myös Perussuomalaisten äänestäjiltä. Tämä tarkoittanee sitä, että puolueen puheenjohtaja Riikka Purran toteamus puolueen aiemman viestinnän epäonnistumisesta oli oikeaan osunut ja uudempi - puolueen saavutuksia korostava - tiedotuslinja onnistunutta.

Samalla voitaneen päätellä, ettei puolueen kannatuksen väheneminen jatku enää tästä eteenpäin. Päinvastoin, lienee jopa mahdollista, että Purran puolueen suosio kääntyy jälleen nousuun. Kannattaa siis seurata tulevia puoluekannatuskyselyitä.

* * *

Noin muuten on todettava, että suomalaiset pitävät hallituksen tekemiä toimia varsin epäonnistuneina. Perussuomalaisten lisäksi vain Kokoomuslaisista yli puolet on tyytyväisiä, kun taas oppositiopuolueista Vasemmistoliitosta tai SDP:stä ei löydy sille ymmärtäjiä käytännössä lainkaan. 

Sukupuolittain tarkasteltuna naiset kokevat hallituksen toimet huonommiksi kuin miehet. Tämä ei liene kenellekään yllätys suomalaisnaisten näkemysten siirryttyä viime vuosina yhä kauemmas vasemmalle. 

Tulonjaollisesti taas hallitus saa eniten ymmärrystä suurituloisilta suomalaisilta, mutta jopa siellä suurin osa vastaajista piti hallituksen toimia pikemminkin epäonnistuneina kuin onnistuneina. Tämä ei tietenkään lupaa hyvää hallitukselle etenkään siinä vaiheessa, kun seuraavat vaalit alkavat lähestyä.

Siihen on kuitenkin vielä aikaa, ja mikäli kansainvälinen tilanne - tai ainakin kauppa - palaa normaaliksi, saattaa Suomen orastava talouskasvu ryöpsähtää liikkeelle sellaisella voimalla, jota ei tämän päivän talousennusteista löydy. Jos näin käy - kuten toivottavaa olisi - saattaisivat hallituksenkin tähänastiset toimetkin saada merkittävästi suuremman hyväksynnän kuin juuri nyt.  

Päivän aiempi blogimerkintä:
Pelihimo ja takapiru

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

Pelihimo ja takapiru

Jokainen suomalainen tietää minkälainen on pelihimoinen ihminen. Siis henkilö, joka pelaa rahapeliä häviten kerta toisensa jälkeen. Ja kuvittelee, että onni saattaisi kääntyä pelaamalla vielä kierroksen tai kaksi - ja hän voisi voittaa takaisin menettämänsä rahat.

Tämä tuli mieleeni, kun luin uutista, jonka mukaan Israel kertoi perustavansa 22 uutta siirtokuntaa Länsirannalle. Ja maan puolustusministeri puhui jopa alueen muuttamisesta juutalaisvaltioksi.

Ja ei, en tarkoittanut pelihimoisella Israelia, sen puolustusministeriä tai maan juutalaisia asukkaita, vaan Palestiinan arabeja, jotka olisivat vuonna 1947 saaneet noin puolet nykyisen Israelin alueista. Tämä ei kuitenkaan käynyt heille, vaan he päättivät ottaa riskin.

Se tarkoitti sodan aloittamista Israelia ympäröivien arabimaiden kanssa tarkoituksena ajaa juutalaiset mereen. Siksi Palestiinan arabeja pyydettiin poistumaan kodeistaan, minkä seurauksena syntyi valtava palestiinalaispakolaisten joukko, joilla ei ole ollut enää asiaa Israelin alueelle. 

Noiden tapahtumien jälkeen alueella käytiin useita sotia arabivaltioiden ja Israelin välillä. Niissä palestiinalaisten asema ei ollut suoranaisena syynä, mutta se lienee useimmissa ollut kuitenkin taustalla. 

Sitten tulivat vuodet 1993-2000, jolloin käydyn Oslon rauhanprosessikin aikana palestiinalaiset olisivat saaneet Länsirannasta ja Gazasta koostuvan itsenäisen valtion. Heidän johtajansa Jasser Arafat kuitenkin kieltäytyi saavutetun sopimuksen allekirjoittamisesta, koska tahtoi valtiolleen vuoden 1947 rajat. Ja niinpä hän ja hänen johtamansa palestiinalaiset päättivät jälleen pelata uhkapeliä ja jatkoivat erilaisten terroritekojen linjalla.

Kuten arvoisat lukijani tietävät, onnistuivat palestiinalaisterroristit erityisen hyvin vuoden 2023 lokakuun terrori-iskussaan, joka johti Gazan alueen joutumiseen Israelin hallintaan. Ja sen seurauksena Israel uhkasi jokin aika sitten jopa tyhjentää sen asukkaista. 

Ja nyt ihan viimeisenä tuli siis vielä puolustusministerin kommentti Länsirannasta, jonka mukaan "me rakennamme Israelin juutalaisvaltion tänne paikan päälle". Jos se toteutuu, tilanne vastaa normaalin pelihimoisen ihmisen tilannetta siinä vaiheessa kun rahat on pelattu, puoliso on lähtenyt, työpaikka mennyt ja asuntoakin ollaan jo myymässä velkojen kuittaamiseksi.

Mitä siis palestiinalaiset tekevät tässä tilanteessa? No päättävät tietenkin kaikkien muidenkin pelihimoisten tapaan pelata vielä kerran kierroksen peliä, jossa heillä ei ole käytännössä muuta mahdollisuutta kuin hävitä. Paitsi tietenkin pelihimoa sairastavan mielikuvituksessa. Että jos onni sittenkin kääntyisi?

* * *

Sivumennen sanoen suurinta hallaa palestiinalaisille ovat todennäköisesti tehneet heitä vuosi vuodelta yhä tiukemmin tukeneet länsimaiden vasemmistolaiset, vihreät ja feministit. Ilman heidän jatkuvaa kannustustaan olisi järki saattanut voittaa pelihimoisenkin päässä.

Valtavat tuen ilmaisut ovat kuitenkin saattaneet näyttäytyä palestiinalaisjohtajille toivon tuojina. Että vaikka rintamilla tuleekin kerta toisensa tappioita, niin ehkäpä länsimaissa tapahtuu lopulta vallanvaihto ja ne rientävät heidän tuekseen. 

Ja ehkä he kaiken edelle kirjoittamani kärsittyään sittenkin voisivat saada jopa jättipotin - jackpotin - ja voisivat ajaa juutalaiset mereen. Eikö siihen voisi uskoa, kun länsimaiden yliopistoilla, turuilla ja toreilla liehuvat yhä näyttävämmin palestiinalaisten liput ja plakaatit, joissa lukee selvällä kirjoituksella "from the river to the sea".

Toisin sanoen länsimaiden palestiinalaismielisten ihmisten toiminta on kuin lännenelokuvasta, jossa saluunaan palkattu pelipöydän takapiru yllyttää muukalaista jatkamaan vilpillistä korttipeliä niin pitkään, kunnes häneltä on kynitty viimeinenkin dollari.  

Valitettavasti - palestiinalaisten kannalta - länsimaiden vasemmistolaisten, vihreiden ja feministien näyttää olevan liian vaikeaa ymmärtää tätä. Eikä saluunaan ole myöskään ratsastamassa sitä jaloa sankaria, joka ampuisi vilpillisen korttihuijarin ja upporikkaan saluunanomistajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinalaisten edustaja alkoi itkeä YK:ssa, mutta mistä syystä?
Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa
Helsingissä nähtiin egotrippailua vakavan asian varjolla

Peltojen vettämisellä on seurauksensa

Euroopan unionin ennallistamisasetuksen seurauksena on osa suomalaisista turvepelloista vetettävä. Se tarkoittaa joko niiden viljelykäytön lopettamista kokonaan tai peltojen muuttamista kosteikkoviljelyyn. Tämän seurauksena erityisesti pohjanmaalaisten peltojen määrä laskee ja suomalaisen ruuan määrä vähenee nykyisestä. 

Samalla pohjalaisten maanviljelijöiden talouden selkäranka on vaarassa murtua ja jopa peltolakeuksistaan tunnettu kansallismaisema kadota. Samalla suomalaisen ruuan huoltovarmuus heikkenee, koska kivennäis- ja turvemaiden peltojen altistuminen kadolle tapahtuu yleensä eri vuosina. 

Voidaan siis hyvin kysyä, että onko tämä kestävää kehitystä vai hulvatonta riskinottoa suomalaisten ruokaturvallisuudella. Sitä taas kannattaa arvioida ruokaomavaraisuutta tarkastelemalla.

* * *

Vuonna 2020 Suomessa tuotettiin kananmunia yksitoista, sianlihaa seitsemän, leipäviljaa viisi ja maitotuotteita kaksi prosenttia enemmän kuin käytettiin. Näiden osalta muutaman prosentin poistaminen pelloista ei siis aiheuttaisi riippuvuutta viennistä. 

Sen sijaan siipikarjan, kurkun, juuresten, naudanlihan, herukoiden, tomaatin, sokerin, vademien ja omenoiden suhteen olemme jo valmiiksi tuonnin varassa. Sitä enemmän, mitä alemmas listalla mennään. 

Näiden tuotteiden osalta omavaraisuuden puute siis syvenisi entisestään ennallistamistoimien seurauksena. Sen seurauksena saisimme - etenkin kivennäismaiden - katovuosina käyttää entistä enemmän rahaa ruuan tuomiseen ulkomailta, mikä luonnollisesti heikentäisi Suomen vaihtotasetta entisestään. 

* * *

Sallittakoon lopuksi pari pientä historiallista anekdoottia, jotka valaisevat edellä käsittelemään ruuan omavaraisuuden puuttumisen ongelmaa. 

Vuoden 1868 tammikuussa Suomessa kuoli nälkään 8 000, helmikuussa 9 400, maaliskuussa 14 500, huhtikuussa 20 600 ja toukokuussa 25 200 ihmistä. Kaikkiaan niin sanottuina suurina nälkävuosina ruuan puutteeseen kuoli peräti 150 000 suomalaista.

Tämä oli seurausta useita vuosia jatkuneista epätavallisista sääoloista, joiden seurauksena suuri osa viljasadosta menetettiin vuosi toisensa jälkeen. Lisäksi tilannetta pahensi Suomen senaatin kyvyttömyys toimia riittävän määrätietoisesti ja ripeästi ruuan saamiseksi maahan.

Nälkävuosien jälkeen Suomen maataloutta monipuolistettiin erityisesti karjatalouden suuntaan ja lisäksi parannettiin liikenneyhteyksiä. Näin toivottiin voitavan vähentää katovuosien ikäviä seurauksia sekä valtakunnallisesti että paikallisesti.

Näistä toimista huolimatta Suomi joutui uudelleen ruokapulaan jatkosodan vuosina 1942 ja 1943, mistä sen pelasti vain saksalaisten tarjoama ruoka-apu. Kääntöpuolena sille oli kuitenkin pakkositoutuminen Saksaan vielä kauan senkin jälkeen, kun Hitlerin tiedettiin häviävän sodan ja Suomessa ymmärrettiin, että uppoavasta laivasta olisi päästävä pois. 

Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista - osin ruokaturvan takia - joten tällä asialla oli historian kulkua määräävä merkitys viimeisen kerran vielä juuri ennen sodan päättymistä vuonna 1944, jolloin vilja-apu muodosti yhden keskeisen osan Ryti-Ribbentrop-sopimusta. Onni onnettomuudessa oli, että saatu apu mahdollisti puna-armeijan suurhyökkäyksen pysäyttämisen Tali-Ihantalassa ja Viipurinlahdella sekä suoranaisen rökelevoiton Ilomantsissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa
Kasvisruuan pakkosyötöstä on pelkkää haittaa koululaisille
Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen

Palestiinalaisten edustaja alkoi itkeä YK:ssa, mutta mistä syystä?

MTV3:n mukaan Palestiinan YK-suurlähettiläs Riyad Mansour pillahti itkemään puhuessaan keskiviikkona Gazan lasten kärsimyksistä ja nälkäkuolemista. Hänen mukaansa yli 1 300 palestiinalaislasta on saanut surmansa ja noin 4 000 lasta on loukkaantunut edellisen tulitauon päättymisen jälkeen. 

Jutussa kerrottiin myös amerikkalaisille, Gazassa työskenneille terveydenhuollon työntekijöille, tehdystä kyselystä. Sen mukaan 83 prosenttia heistä kertoi nähneensä, kuinka lapsia ammuttiin tarkoituksella. Tämä on tietenkin hirvittävää riippumatta siitä, kuka on syyllistynyt tällaiseen tekoon.

Toisaalta on sinänsä positiivista, että Israel on ilmoittanut lopettavansa hyökkäyksensä heti, jos Hamas antautuu, luovuttaa aseensa ja vapauttaa kaikki panttivankinsa. Näin terroristijärjestö ei ole kuitenkaan aikonut tehdä, ei edes kärsivien palestiinalaislasten tähden. 

* * *

Tästä kaikesta tuli mieleeni noin kuukauden takainen englanninkielinen blogimerkintäni, jossa kysyin syytä sille, miksi Hamas pitää edelleen kiinni aseistaan, vaikka Gazan tapahtumien valossa niillä ei ole Israelin armeijaa vastaan minkäänlaista käytännön merkitystä. Eivätkä taistelijat voi siitä syystä suojella myöskään palestiinalaisia siviileitä. 

Päädyin tuolloin kahteen mahdollisuuteen, joita pidän edelleenkin relevantteina. Niistä ensimmäisen mukaan aseistus säilytetään siksi, että Hamas voisi säilyttää valtansa mahdollista Gazan sodan jälkeistä (tai aikaista) palestiinalaisten kansannousua vastaan. Ja sitä kautta säilyttää upporikkaiden johtajiensa tulovirran myös tulevaisuudessa. 

Tämä mahdollisuus ei suinkaan ole tuulesta temmattu, sillä gazalaisten tyytymättömyys Hamasia vastaan on mitä ilmeisimmin kasvussa. Tämän voi päätellä siitä, että ihmiset ovat uskaltautuneet osallistua sitä vastaan suunnattuihin mielenosoituksiin, mitä terroristien asemiehet tuskin katsovat hyvällä.

Toinen aiemmassa blogimerkinnässä mahdollisena pitämäni motiivi voisi olla terroristisen kyvykkyyden säilyttäminen nyt käytävän sodan jälkeen. Onhan selvää, etteivät lokakuun 7. päivän kaltaiset massiiviset terrori-iskut tai edes rakettihyökkäykset olisi mahdollisia ilman jonkinasteista sotilaallista voimaa. Eikä näkyvyys läntisissä medioissa olisi enää taattu.

Ikävintä tässä kaikessa on tietenkin se, että kärsijän rooliin ovat joutuneet kohtaloonsa syyttömät lapset. Eivätkä pelkästään akuutisti, vaan koko heidän tulevaisuuttaan varjostaa epävarmuus, jolle ei näytä olevan tulossa minkäänlaista loppua. 

Päivän aiempi blogimerkintä: 
Suomalaisten siniset silmät tulevat kalliiksi

Aiempia ajatuksia samasta aihepiirstä:
Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa
Adrenaliinia ja palstamillimetrejä Euroviisuissa
Why Hamas Is Unwilling to Give Up Its Weapons

Suomalaisten siniset silmät tulevat kalliiksi

Suomalaisista peräti 89 prosentilla on siniset silmät. Tällä asialla ei muuten olisi merkitystä, mutta sinisilmäisyys on pesiytynyt myös sanontaan, jossa herkkäuskoisia ihmisiä kutsutaan sinisilmäisiksi. 

Olen aina kuvitellut, että kyse on pelkästään hassusta sanonnasta. Ja ettei sinisilmäisyydellä ja herkkäuskoisuudella ole oikeasti mitään tekemistä toistensa kanssa. 

Tänä aamuna jouduin kuitenkin hieraisemaan sinisiä silmiäni, sillä valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) kertoi seuraavia tietoja, jotka viittaavat vahvasti siihen, että herkkäuskoisuus ja sinisilmäisyys sittenkin liittyisivät toisiinsa. 

Purran mukaan "Suomessa todetaan joka vuosi melkein 300 uutta HIV-tartuntaa, joista 86 % ulkomaalaistaustaisilla. Heistä lähes 70 % tiesi tartunnastaan ennen maahantuloa. Suomeen pääsee tartuntaa hoidattamaan esimerkiksi työhön hakeutumalla". 

Hän kertoi myös, että "paraikaa Suomessa on useita tuhansia HIV-potilaita. Yhden potilaan pelkät lääkehoitokustannukset ovat 15-20 000 euroa vuodessa. Lisäksi esimerkiksi tulkkaus ja kaikki muut kustannukset." 

Ja jatkoi mainitsemalla, että "nykyisten potilaiden hoitokustannukset ovat arvioiden mukaan 70-80 miljoonaa vuodessa, ja määrät kasvavat koko ajan. Hoidot ovat potilaalle kokonaan ilmaisia, koska HIV on yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi luokiteltava."

Myös valtiovarainministerillä näyttäisi - ainakin valokuvien perusteella (esimerkki ja toinen) - olevan pikemminkin siniset kuin ruskeat silmät. Siitä huolimatta hän totesi tässä yhteydessä sen tosiasian, että "Suomi ei voi olla koko maailman sosiaalitoimisto eikä sen paremmin sairaala tai terveyskeskus". Olen samaa mieltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laittomasti maassa olevien terveyspalvelut ovat haitallisen maahanmuuton vetovoimatekijä
Kuinka naiiveja voivat olla maailman älykkäimmät ihmiset?
Voiko kehitysmaalaiset lahjoa, Maria Ohisalo?

Henri, Mikael ja "äijä" Jennan kimpussa

Kirjoitin neljä vuotta sitten Iltalehden artikkeliin perustuen siitä, että huumerikollisuus on Suomessa siirtynyt pitkälti ulkomaisille rikollisjengeille. Viittaan tähän kirjoitukseeni siksi, että siinä haastatellun rikostarkastajan mukaan "näitä ryhmiä eivät yhdistä liivit, vaan sama etninen tausta ja yhteinen kieli".

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista huomata, että Helsingin sanomissa oli tarinaa huumepiireihin sotkeentuneista tytöistä, Jennasta ja Tiiasta, jotka auttavat nykyisin vastaavassa asemassa olevia kanssasisariaan. 

Heidän ja monien muiden tyttöjen elämää on ollut kovaa. Heidät on addiktoitu huumeisiin, sotkettu rikoksiin, käytetty seksuaalisesti hyväksi ja pahoinpidelty huumepiirien miesten toimesta. 

Jutussa näitä miehiä kutsuttiin niin ikään etunimillä. Oli 16-vuotiasta tyttöä pari vuotta vanhempi Henri, joka teki väkivalta- ja huumerikoksia. Ja hakkasi itseensä rakastunutta Jennaa.

Parikymppisenä Jenna rakastui puolestaan vankilassa olevaan Mikaeliin. Tämä käytti teki huume- ja väkivaltarikoksia sekä petoksia, joista nuori nainen joutui pelastamaan hänet harhauttamalla poliisia.

Palkkioksi tästä Mikael pahoinpiteli naista kunnes lastensuojelun kriisipäivystäjät tulivat pariskunnan kotiin, jolloin heidän pieni lapsensa otettiin huostaan, ja Jenna jäi selvittelemään lainoja, joita Mikael oli ottanut hänen nimissään.

Seuraavaksi Jenna otti yhteyden "äijään", joka pakotti hänet heti alkajaisiksi seksiin ja puolen vuoden hyväksikäyttöön. Lopulta mies joutui livistämään maasta koska oli jäänyt velkaa jengille. 

Jutun loppua lähestyessäni ihmettelin yhä enemmän, että minkähän takia kahden Jennan poikaystävän nimet ovat suomalaisia, vaikka muistin poliisin sanoneen jo muutama vuosi sitten, että huumerikollisuus on Suomessa siirtynyt pitkälti ulkomaisille rikollisjengeille. Kunnes luin pienellä präntätyn lopputekstin, jonka mukaan "kukaan jutun henkilöistä ei esiinny tekstissä nimellään asian arkaluontoisuuden takia". 

Niinpä niin. Ilmeisesti HS:n toimittajille on liian vaikeaa puhua joistakin asioista niiden oikeilla nimillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Myyrmäki poliisin erityisvalvontaan
22-vuotias tummahiuksinen mies saanee rikosvyyhdistään paljousalennuksen
Oikeus- ja sisäministeri bilehuumeiden kimpussa

Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut

Uutissuomalainen julkaisi varhain tänä aamuna tulokset mielipidekyselystä, jossa tiedusteltiin ihmisten kantaa ay-liikkeen ja työnantajaliittojen jäsenmaksujen vähennysoikeuden poistamisesta. Sen mukaan 58 prosenttia suomalaisista piti päätöstä vääränä ja vain 25 prosenttia oikeana. 

Kyselyn tulosta selittänee se, että suomalaisten työntekijöiden järjestäytymisaste on varsin korkea, joten suurimmalle osalle vastanneista verovähennyksen poistamisessa olisi kyse oman verotuksen -  tai oman verotusedun - kiristämisestä. Eikä sellaista varmaankaan toivo kovinkaan moni, vaikka äänestäisikin vaaleista toiseen yleisesti korkeaa verotuksen tasoa ajavaa vasemmistoa. 

Eivätkä korkeampaa veroastetta toivo sen enempää myöskään yrittäjät, jotka niin ikään maksattavat oman edunvalvontansa mieluummin koko kansalla kuin omalla yrityksellään. Tosin nyt tehdyssä kyselyssä yrittäjien enemmistö näyttäisi - tästä huolimatta - pitävän tämän verovähennysoikeutensa poistamista järkevänä.

Siksi näyttääkin siltä, että että juuri poliittisen vasemmiston propaganda ay-liikkeen jäsenmaksun rinnastamisesta tulonhankkimiskuluihin on uponnut erityisen hyvin läpi yhteiskunnan. Näin siitä huolimatta, että kyse on nimenomaisesti edunvalvonnasta eikä mihinkään työsuorituksen vaikuttavasta asiasta. 

Eihän ay-liikkeen jäsenmaksua voi mitenkään verrata esimerkiksi verovähennyksiin niin ikään oikeuttaviin työvälineiden hankkimisen tai ammatillisen lisäkoulutuksen kustannuksiin, omien tilojen käyttämiseen työntekoon eikä edes matkakuluihin. Eikä työnantajien edunvalvonnalla saavuteta yrityksille ensimmäistäkään tilausta tai tehosteta niiden tuotantoprosesseja edes prosentin murto-osan promillen vertaa. 

Siksi olen jo aiemminkin ihmetellyt, että miksi ihmeessä kaikkien suomalaisten veronmaksajien pitäisi maksaa osa joidenkin työntekijöiden tai yritysten edunvalvonnan rahoituksesta. Eikö juuri sellaisen toiminnan - oikeastaan enemmän kuin lähes minkään muun asian - tulisi tapahtua kokonaisuudessaan omaa etuaan ajavien omalla kustannuksella? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Entä sitten, kun tekoäly ja automatisointi vievät työpaikat?
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Pieniä asioita ja moraalitonta ahneutta

Valtamediat harjoittivat jälleen uutisten piilotusleikkiä

Yhdeksän EU-maan (Italia, Tanska, Itävalta, Belgia, Tshekki, Viro, Latvia, Liettua ja Puola) johtajat ovat allekirjoittaneet viime torstaina Giorgia Melonin ja Mette Frederiksenin johdolla avoimen kirjeen, jossa he vaativat Euroopan ihmisoikeussopimuksen uudelleentulkintaa. 

Allekirjoittajat katsovat, että rikoksia tehneiden maahanmuuttajien karkottamisen pitäisi olla helpompaa ja vaativat siitä syystä ihmisoikeussopimuksen tulkinnan uudelleenarviointia. Kirjeen mukaan "on tärkeää arvioida, onko tuomioistuin joissakin tapauksissa laajentanut sopimuksen soveltamisalaa alkuperäisiin tarkoituksiin nähden liiallisesti, ja siten muuttanut suojattavien etujen välistä tasapainoa".

Frederiksenin ja Melonin mukaan kirjeellä pyritään "avaamaan poliittinen keskustelu joistakin eurooppalaisista yleissopimuksista ja siitä, kykenevätkö nämä sopimukset käsittelemään aikamme suuria kysymyksiä — alkaen juuri muuttoliikkeestä."

Kirjeessä ehdotetaan muun muassa, että valtioille annetaan vapaus päättää, milloin karkottaa ulkomaalaisia henkilöitä. Lisäksi siinä vaaditaan valtioille mahdollisuutta toimia tehokkaasti sellaisia valtioita vastaan, jotka pyrkivät käyttämään länsimaisia arvoja ja oikeuksia EU-maita itseään vastaan organisoimalla maahanpyrkijöitä Unionin rajoille.

* * *

Tulin huomanneeksi edelle kirjoitetun uutisen sosiaalisesta mediasta. Ja siksi yritin etsiä siitä kertovaa suomalaismedian uutista netistä - ilman tulosta. Ainoa suomalaislinkki koski aina valveilla olevaa PT-Mediaa. Toisin sanoen suuret suomalaiset mediayhtiöt ovat joko katsoneet uutisen merkityksettömäksi tai päättäneet piilottaa sen tavallisilta ihmisiltä, joiden ainoa tietolähde ovat valtamediat. 

Tässä yhteydessä on tietenkin huomattava, että medioilla on sananvapaus ja sen mukaisesti oikeus julkaista mitä ne itse haluavat. Toisaalta - mikäli tiedon julkaisematta jättäminen on ollut tarkoituksellista - on kyse, ainakin eettiseltä katsantokannalta katsoen, sananvapauteen liittyvän määräävän markkina-aseman väärinkäytöksestä.  

Tämä ei tietenkään olisi mitenkään ainutlaatuista suomalaisessa mediakentässä, jolla on koko tämän blogin olemassaolon ajan ollut taipumus vähätellä humanitaarisen maahanmuuton aiheuttamia ongelmia. Eikä linja näyttäisi muuttuneen, vaikka - kuten edellinen kirjekin osoittaa - muissa EU-maissa asia näyttäytyy yhä suurempana ongelmana, joka halutaan pois päiväjärjestyksestä.

Päivän aiempi blogimerkintä:
Maanantai-aamun puiset jalat

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Median tulisi tarkkailla erityisesti konfliktiteollisuustaustaisia päättäjiä
Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!
Ihmisoikeusjärjestöjen raportti osoittaa kansainvälisten sopimusten muutostarpeen

Maanantai-aamun puiset jalat

Jouduin eilen jotenkin nettisivulle, jossa esiteltiin äänestystulosta. Tarkemmin sanottuna kyseisellä sivulla raportoitiin ihmisille tehdystä kyselystä, jossa etsittiin niin huonoa puujalkavitsiä, ettei sille viitsi nauraa edes kohteliaisuudesta.

Ykköseksi nousikin melkoinen huumoripläjäys: "mikä pingviini oli ennen kuin tapasi Jeesuksen? Pingvesi."

Innostuin aiheesta ja rupesin itse keksimään yhtä huonoja puujalkavitsejä. Eikä se tuntunut lainkaan vaikealta, vaan esittelin oivalluksiani kuin liukuhihnalta puolisolleni.

Hämmästykseni oli kuitenkin suuri, kun huomasin hänen naurahtavan niistä useammallekin. Niinpä päätin jakaa osan tuotoksistani luettavaksi myös teille - arvoisat lukijani - vaikka toki ymmärrän, että niin puujalkavitsit kuin kaikki muukin huumori on parhaimmillaan kerrottuna tai ainakin kuunneltuna pienessä sievässä.

Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi. Olkaapa hyvät näin maanantai-aamun ratoksi: toivottavasti edes yksi keksimistäni puujalkavitseistä saa pienen hymykareen huulillenne, vaikka nyt onkin maanantai-aamu.

Omalta osaltani lupaan kantaa häpeän näiden puujalkojen huonoudesta. Näin myös siinä tapauksessa, etten olisi kaikkien kohdalla ensimmäinen, jolle kyseinen kasku on tullut mieleen. 

1. Mitä bambu teki entiseen aikaan, kun se tahtoi nähdä maailmaa? Ryhtyi sauvaksi.

2. Miten mies ajoi ojaan? Hän käänsi rattia.

3. Kuka keksi rakkauden? Toinen keksi.

4. Miksei Jumalaa voi nähdä? Koska hän asuu taivaassa.

5. Kannatatko tekoälyä? En, koska siitä ei saa pitävää otetta.

6. Miksi puujalkavitsit naurattavat? Koska ne ovat naurettavia.

Huomenna palaan jälleen vakavampaan asiaan. Eikä tämä ole tarkoitettu vitsiksi, vaan lupaukseksi.

JK kello 7:55. En sitten malttanut odottaa huomista, vaan kirjoitin saman tien toisenkin merkinnän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainan sodan synnyttämää huumoria
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät

Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus

Ilta-sanomat kertoi, että murrosikäinen poika oli kiusannut entistä kaveriaan nimittelemällä tätä alatyylisesti. Asiaa oli yritetty sovitella koulussa, mutta ilman tulosta.  

Lopulta kiusattu oli ottanut oikeuden omiin käsiinsä, uhkaillut kiusaajaa ja jopa kuljettanut mukanansa puukkoa. Lisäksi hän oli ottanut asian uudelleen puheeksi opettajien kanssa.

Näin tehdessään hän oli kuullut oven takaa kiusaajansa puhuvan hänestä naureskellen. Sen seurauksena hänen itsehillintänsä petti ja hän syöksyi pahoinpitelemään kiusaajaansa ehtien lyödä kolmella nyrkiniskua ennen kuin opettajat keskeyttivät tilanteen.

Tapauksesta seurasi kiusatulle poliisikuulusteluita, 50 päiväsakon suuruinen rangaistus sekä joutuminen lastensuojelulaitokseen. Tästä kaikesta huolimatta kiusaaja jatkoi hänen kiusaamistaan edelleen. 

* * *

Mikäli tapaus on edennyt kuten olen ymmärtänyt - eli kirjoittanut edelle - Ilta-Sanomien jutun pohjalta, olisi tästä tapauksesta ollut syytä seurata vakava itsetutkikelun paikka suomalaiselle koululaitokselle. Tosiasiahan on, että koulu, sen opettajat ja rehtori ovat puheena olevassa tapauksessa epäonnistuneet täydellisesti tehtävässään huolehtia koulujen turvallisuudesta kaikille oppilaille. 

Tässä yhteydessä opettajat ja koululaitos eivät voi edes vedota tietämättömyyteen, koska asia oli ollut esillä jo kauan ennen tilanteen eskaloitumista fyysiseksi väkivallaksi. Ja siksi oikeuden antamaan tuomioon johtaneet tapahtumat olisi pitänyt kyetä estämään.

En tässä tietenkään pyri puolustelemaan kiusatun pojan kiusaajaansa kohdistamaa väkivaltaa, mutta näen kylläkin kiusaajan rikoksen paljon suuremmaksi kuin nyt rangaistun henkilön. Suurimman konnan viitan asetan kuitenkin koululaitoksen aikuisille ihmisille, jotka - tästäkin jutusta päätellen - eivät vieläkään ota koulukiusaamista tosissaan, vaikka asiasta on puhuttu jo ainakin puoli vuosisataa.

* * * 

En myöskään jaksa oikein puolustella suomalaista oikeuslaitosta - tai niitä lakeja, joita se tulkitsee. Olaus Petrin mukaan "se mikä ei ole oikeus eikä kohtuus, ei saata olla lakikaan". Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kuitenkin täysin kohtuutonta se, että pitkäaikaista kiusaamista harjoittanut nuori pääsi jutusta kuin koira veräjästä ja hänen uhrinsa sai rangaistuksen. 

Ja kuitenkin - oikeuden ja kohtuuden mukaan - juuri kiusaajan olisi pitänyt joutua vähintäänkin korvausvelvolliseksi kiusatun elämän tekemisestä helvetiksi. 

Lisäksi koulun olisi pitänyt huolehtia kiusaajan viemisestä mielenterveydellisiin tutkimuksiin, joissa olisi selvitetty syyt hänen kyvyttömyyteensä toimia sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ihmisten parissa. Näin saatua diagnoosia olisi lisäksi pitänyt seurata psykiatrinen hoito, jotta kiusaaja kykenisi jatkossa toimimaan rakentavana yhteiskunnan jäsenenä. Eikä näitä toimenpiteitä pitäisi katsoa rangaistuksena vaan nimenomaisesti kiusaajaa auttavina asioina.

Olisi myös ollut vähintäänkin oikein ja kohtuullista, että niiden opettajien toiminta, joille kiusattu oli kertonut kiusaamisesta, olisi tutkittu perusteellisesti. Ja mikäli siinä olisi ollut huomautettavaa, olisi siitä tullut heille - ja asiasta viime kädessä vastuussa olevalle rehtorille - jonkinlainen seuraus sekä tarvittaessa lisäkoulutusta, jonka tavoitteena olisi parantaa heidän valmiuttaan käsitellä vaikeita asioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista
Koulut alkoivat - ja samalla myös kiusaaminen

Myyrmäki poliisin erityisvalvontaan

Suomessa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on saavuttanut jälleen yhden etapin. Poliisi nimittäin kohdentaa tehostettua ja näkyvää valvontaa Vantaan Myyrmäen alueelle kesän aikana. 

Se tarkoittaa käytännössä järjestyspoliisin jalka- ja autopartioinnin, liikenteen- ja pysäköinninvalvonnan, huumausainevalvonnan sekä nuorten kohtaamisten lisäämistä alueella. 

Näin tehdään siksi, että häiriökäyttäytyminen ja rikollisuus ovat lisääntyneet Myyrmäessä viime aikoina. Esimerkiksi viime elokuussa alaikäistä poikaa puukotettiin 20 euron takia, marraskuussa Yle kertoi alueesta tulleen merkittävä huumekaupan keskus, joulukuussa paikallislehti kertoi muutaman kympin ryöstöstä, jossa oli käytetty uhria kohtaan väkivaltaa ja tämän vuoden tammikuussa oli miestä puukotettu. 

* * *

Puhuin tämän blogimerkinnän aluksi maahanmuuttopolitiikasta. Näin siksi, että Myyrmäki on yksi Suomen maahanmuuttajavaltaisimmista kaupunginosista, vaikka sitä ei olekaan leimattu sellaiseksi yhtä vahvasti kuin vaikkapa Havukoski tai Varissuo. 

Tosiasia kuitenkin on, että myös Myyrmäen alle 16-vuotiaasta väestöstä yli puolet on ulkomaalaistaustaisia. Tästä joukosta neljä yhdestätoista tulee niin sanotuista isoista pakolaismaista ja joka kolmastoista muualta lähi-idästä. Siten näiden ryhmien osuus kaikista alle 16-vuotiaista nuorista on Myyrmäessä noin 22,4 prosenttia eli vajaat 600 nuorta ja lasta. 

Toivoa siis sopii, että poliisin tehostettu ja näkyvä valvonta rauhoittaa Myyrmäen, eikä siitä pääse muodostumaan ruotsalaistyyppistä lähiötä. Siis sellaista, jossa virkavallan aseman järjestyksenvalvojana ottaa paikallinen maahanmuuttajajengi - ja kantaväestöön kuuluvat asukkaat rupeavat etsimään itselleen uutta asuinpaikkaa tunteakseen olonsa turvalliseksi ja ympäristönsä miellyttäväksi myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä kunta- ja aluevaalien tulokset kertovat Helsingin tulevaisuudesta ja maahanmuuton seurauksista
Vantaa on Suomen vaarallisin, mutta Ylöjärveltä kuuluu kummia
Hölmöläisten kotimaa

Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista

Kirjoitin eilen suomalaisten poikien ja nuorukaisten tekemistä väkivallanteoista peräten asian selvittämiseksi ennakkoluulotonta, arvovapaata ja objektiivista tutkimusta. Sitä odotellessa ajattelin vielä nostaa yhden esimerkin siitä, kuinka suomalainen yhteiskunta ohittaa kuin huomaamattaan etnisesti suomalaiset pojat. 

Olen nimittäin jo pidempään katsellut ihmetellen Ylen uutisten tunnusta, jossa kuvat vaihtuvat aiheesta toiseen. Mutta niistä näyttävät puuttuvan kokonaan teini- ja leikki-ikäiset pojat. 

Niinpä lähdin asian varmistaakseni katsomaan tunnusta pysäyttämällä sen hetki hetkeltä tarkastelua varten. Ja koin sitä tehdessäni melkoisen yllätyksen, joka sai minut jopa epäilemään itseäni!

* * *

Mutta enpäs tällä kertaa menekään asioiden edelle, vaan kerron ensin havaintoni ja palaan vasta sitten tuohon yllätykseeni, jonka uskon olevan uutinen myös teille, arvoisat lukijani. 

Ensimäisessä kuvassa on esitetty nuori neitokainen nojaamassa rikkinäiseltä näyttävään seinään. Toisena aiheena on hylkeitä kurkistelemassa jään reunalla ja kolmantena näemme Alexander Stubbin mikrofoni edessään. Neljännessä kuvassa on äiti ja vauva. 

Viidennessä kuvassa vilahtaa metrojuna ja sen edessä kännykkää tuijottava - etnisesti eteläiseltä näyttävä - mieshenkilö. Tämä pika- tai sanoisinko piilokuva on kuitenkin näkyvissä niin lyhyen ajan, ettei TV:n katsoja ehdi missään tapauksessa tiedostaa sen sisältöä. Tai ainakaan itse en ollut aiemmin havainnut siihen sisältyvää tummanpuhuvaa miestä enkä oikein metrojunaakaan.

Kuudennessa kuvassa on maatalon keski-ikäinen isäntä ja osia kahdesta lehmästä. Seitsemäntenä on vielä viidettäkin kuvaa paljon nopeammin pois vaihtuva piilokuva, jonka sain - ilmeisesti sattumalta - näkyviin eilen illalla kokonaisena, mutta tänä aamuna kymmenistä yrityksistä huolimatta vain pieneltä osin vasemmasta reunasta. 

Tämä oli kiusallisen merkillistä ja sai minut jopa epäilemään itseäni. Koska kuitenkin olin kirjoittanut kuvan sisällön muistiin jo eilen illalla - sen yllättäen osuttua kokonaisena tietokoneeni näyttöön - uskon nähneeni sen oikeasti, eikä kyse ole esimerkiksi unesta. 

Muistiinpanoni takia osaan myös kertoa, että kyseisessä kuvassa on ruskeasilmäinen, vahvat kulmakarvat omaava, mustaviiksinen ja pienellä mustalla leukaparralla varustettu, mutta vaaleaihoinen, miespuolinen ylioppilas. Lisäksi taustalla vasemmalla on epätarkasti kuvattuna ulkoisesti viehättävältä vaikuttava nainen, josta sain osan näkyviin myös tänä aamuna. 

Kahdeksannessa kuvassa nähdään takaa kuvattuna megafonin kanssa kulkeva suomalaisneitokainen, joka on ilmeisesti myös yhdeksännessä kuvassa, mutta kuvattuna edestä. Yhdeksännessä kuvassa on Volodymyr Zelenskyi mikrofonin takana ja kymmenennessä toimittaja Antti Kuronen työtehtävässään. 

Näiden kuvien jälkeen nähdään yhdennessätoista kuvassa sotilasta halava mustahiuksinen ja lyhyttukkainen - siis ei suomalaisen eikä oikein ukrainalaisenkaan näköinen - nainen halaamassa sotilasta. Sen jälkeen kuvat ja tunnus loppuvat.

* * *

Alkuperäinen syyni näiden kuvien tarkasteluun oli siis se, että ajattelin kirjoittaa tähän blogiin siitä, mitä Ylen kuvavalinnat kertovat etnisesti suomalaisten poikien ja nuorten miesten asemasta yhtiön uutistoimituksen piirissä. Se ei liene hääppöinen, koska kuvasarjassa ei näkynyt ensimmäistäkään ulkonäöltään helposti suomalaiseksi tunnistettavaa miespuolista teini- tai leikki-ikäistä poikaa. Sen sijaan niissä oli suomalaisia naisia ja miehiä, vauva, maahanmuuttajan näköisiä nuoria miehiä, poliitikkoja, toimittaja sekä useita neitokaisia.

Toinen kysymykseni syntyi vasta kuvia tarkastellessani - eli huomattuani viidennen ja seitsemännen kuvan olevan piilokuvia, joita ei liene edes tarkoitettu tarkasti havaittaviksi. Niistä ensimmäisessä näkyy stereotyyppinen humanitaarinen maahanmuuttaja ja toisessa ulkonäöltään mihinkään etniseen ryhmään vaikeasti luokiteltava nuorehko - siis ei tyypillisen suomalaisen näköinen - ruskeasilmäinen ja tummapartainen ylioppilasmies, jota taustalla katselee viehättävä naishenkilö. 

Minä en itse keksi näiden kuvien sisällyttämiselle uutisten tunnukseen muuta syytä kuin sen, että Ylen toimitus pyrkisi vaikuttamaan niillä katsojiensa alitajuntaan samaan tapaan kuin James Vicary väitti aikanaan tehneensä lisätäkseen popcornin ostamista elokuvissa. Siksi kysyn teiltä - arvoisat lukijani - että osaisitteko te antaa minulle jonkin järkevämmän motiivin? 

Jos tämä teksti taas tavalla tai toisella välittyy Yleisradion uutistoimitukselle, niin pyydän sitä kertomaan asiasta koko Suomen kansalle - missäpä muuallakaan - kuin illan pääuutislähetyksessä ja lisäksi nettisivuillaan. Onhan kyseessä kuitenkin kaikkien suomalaisten kustantama media, joten olisi moraalisesti kestämätöntä olla antamatta yhtiön omistajille ja rahoittajille selitystä erittelemistäni uutislähetyksen tunnuksen kuvavalintojen - ja erityisesti niiden esitystavan - omituisuuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu
Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla
Ylen päätoimittajan luottamus tulisi mitata

Kouluväkivallan syyt on tutkittava ennakkoluulottomasti, arvovapaasti ja objektiivisesti

Kaksi nuorten tekemää tyttöihin kohdistunutta puukotusta on järkyttänyt suomalaisia. Eikä ihmisten shokkia ole suinkaan vähentänyt toisen - käsittääkseni kantasuomalaisen - pojan internetiin jättämä järjetön manifesti. Jälkimmäisestä, vain kaksitoistavuotiaan pojan - motiiveista ei ole juurikaan julkaistu tietoja, mutta myös hän valitsi uhreikseen tyttöjä. 

Vanhemman pojan osalta on puhuttu jonkin verran niin sanotusta incel-kulttuurista ja naisvihamieliyydestä. En kiistä, etteikö näin voisi olla, mutta siinä(kin) tapauksessa on kysyttävä, mikä yhteiskunnassamme on vikana, että nuoret ihmiset - jopa lapset - pilaavat elämänsä tällaisilla teoilla. 

* * *

Helsingin sanomien jutun mukaan "nuorilla on aiempaa enemmän jyrkän oikeistolaisia mielipiteitä. Osa ihailee äärioikeistoa. Tasa-arvoon suhtaudutaan halveksuvasti. N-sana on tehnyt paluun, ja sateenkaaritunnukset piilotettu."

Sekä edelleen, että "työttömät ovat laiskoja, köyhyys ihmisen oma vika ja opettaja 'vihervassari'" ja lisäksi osa oppilaista kyseenalaistaa ihmisoikeuksien, syrjimättömyyden ja tasa-arvon kaltaiset peruslähtökohdat". 

Osa opettajista epäilee, että nämä näkemykset ovat syntyyneet vastareaktiona yhteiskunnan - ja jopa joidenkin koulujen - omaksumasta vihervasemmistolaisesta agendasta. Eli toisin sanoen yhteiskunnan polarisoitumisesta, joka näkyy myös koulujen tasolla.

* * *

Omalta osaltani epäilen, että koulupuukotuksissa ja -ampumisissa ei ole kyse aivan näin yksinkertaisesta - hyvät vastaan pahat - asetelmasta. Sen sijaan luulen suomalaisen yhteiskunnan muuttuneen sellaiseksi, ettei pojille luontaista käytöstä ja ajattelua sallita tai ainakin sitä paheksutaan. 

Samalla heitä haastetaan maahanmuuttopolitiikan seurauksena maahan viime vuosikymmeninä saapuneiden - selvästi perinteisiä suomalaisia arvoja - maskuliinisempien ja konservatiivisempien kulttuureiden arvoilla kasvatettujen nuorten taholta.  

Siksi ei olisi ihme, mikäli kaiken tämän seurauksena poikien olisi vaikea löytää omaa rooliaan vihervasemmistolaisille ja feminiinisille lähtökohdille rakennetussa yhteiskunnassamme. Tai että se madaltaisi kynnystä sille, että jotkut heistä ryhtyvät tekemään järjettömiä tekoja saadakseen huomiota - tai ainakin säpinää elämäänsä, kuten vanhemman puukottajan manifestissa annettiin ymmärtää. 

* * *

En toki väitä, että olisin tutkinut asiaa - saati, että olisin edes omasta mielestäni varmasti oikeassa. Sen sijaan minusta näyttää vahvasti siltä, etteivät muutkaan asiasta näkemäni kommentit perustu sen enempää tutkittuun tietoon, vaan esittäjiensä omaan maailmankuvaan tai pahimmillaan jopa "virallisesti" hyväksyttyihin poliittisluontoisiin kliseisiin.

Tästä syystä näen erittäin tärkeäksi, että yhteiskuntatieteilijät ottaisivat yhteiskuntamme viime vuosikymeninä tapahtuneen asenteiden ja arvojen muutoksen ja sen tosiasialliset seuraukset avoimesti tutkittavakseen. 

Ennen kaikkea heidän tulisi sitä tehdessään jättää omat ennakkoasenteensa ja arvostuksensa syrjään ja keskittyvänsä niiden sijaan kehittämään tutkimusmenetelmiä ja -asetelmia, jotka valaisevat tässä puheena olevan ongelman perussyitä mahdollisimman ennakkoluulottomasti, arvovapaasti ja objektiivisesti. Siis samaan tapaan kuin esimerkiksi kovissa luonnontieteissä tehdään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Kasvisruuan pakkosyötöstä on pelkkää haittaa koululaisille

Sitran mukaan halpatyövoimankin maahanmuutto on Suomelle positiivista

Sitra on tehnyt laskelman, jonka mukaan maahanmuutto olisi Suomelle positiivista, vaikka tulijoiden palkat eivät riittäisikään elämiseen. Se perustelee tätä sillä, että matalapalkkatyöt ovat tyypillisesti sellaisia, joita ei voi jättää tekemättä. 

Sitra ei tee eroja eri tulijaryhmien välillä, vaan toteaa - ainakin asiasta kertoneen Ylen uutisen mukaan - että maahanmuuttajien työllisyysaste on kokonaisuudessaan riittävän korkea siihen, että heidän maksamansa palkkaverot riittävät kattamaan heidän saamiensa tulonsiirtojen ja palveluiden aiheuttamat kustannukset. Lisäksi Sitra oletti, että sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan vuoteen 2070 mennessä noin neljänneksen enemmän työvoimaa kuin nykyisin, vaikka työvoiman määrä tulee silloin olemaan noin 400 000 ihmistä nykyistä pienempi. 

* * *

Omalta osaltani näen Sitran laskelmissa useammankin ilmeisen virheen. Ensinnäkin yhteiskunta on nopeasti automatisoitumassa, joten työvoiman tarve tulee jatkossa olemaan selvästi pienempi kuin miltä juuri nyt näyttäisi. Esimerkiksi vanhustenhoito tulee 2070-luvulla - käytännössä täysin varmasti - suurelta osin perustumaan Japanin esimerkin mukaisesti robotteihin ja vastahan me kuulimme yhden hyvinvointialueen puhtaaksikirjoittajia korvatun myös Suomessa tekoälyn avulla. 

Vastaava kehitys tulee etenemään myös monilla - ellei suorastaan kaikilla - matalapalkka-aloilla, mutta myös korkeapalkkaisten keskuudessa: sihteerit ja avustajat vaihtuvat tekoälyyn, kehittyvät robotit kilpailevat ajan myötä Wolt-kuskit pois markkinoilta ja jopa lääkärin korkean ammatin harjoittajien töitä kannattaisi korvata - jo nyt - tekoälyllä. 

Näiden heikkouksien takia en pysty millään ottamaan vakavissani Sitran tuoretta tutkimusta. Sen sijaan pidän sitä - tai ainakin Ylen julkaisemaa versiota siitä - kerrassaan vanhanaikaiseen maailmankuvaan perustuvana. 

* * *

Lisäksi on edelleen tosiasia, että Suomessa on edelleen noin kaksi ja puolisataa tuhatta työtöntä ihmistä. Se on suuri reservi kaikille niille, jotka tarvitsevat työvoimaa. 

Lisäksi se koostuu yhä suuremmalta osin maahanmuuttajista, sillä erityisesti Lähi-Idästä ja Afrikasta tulleiden työllisyysaste on vain hiukan yli 50 prosentin. Eivätkä käsittääkseni kaikki työllistyneetkään ole markkinaperusteisissa tehtävissä vaan keinotekoisesti työllistettyinä.

Niinpä oma suositukseni on, että mikäli maahanmuuttoa tarvitaan akuutisti työelämän tarpeisiin, tulisi yritysten ja myös julkisen sektorin huomioida tarkasti tänne otettavien työntekijöiden tausta - ja sen pohjalta tehtävä ennuste  heidän ja heidän jälkeläistensä todennäköisestä sopeutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi suosittelen Sitran tutkijoita perehtymään tekoälyn, automaation ja robottien luomiin mahdollisuuksiin nyt ja tulevaisuudessa. 

Päivän aiempi teksti:
Ihmissalakuljettaja sai 25 vuoden vankeustuomion

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Entä sitten, kun tekoäly ja automatisointi vievät työpaikat?
Maahanmuuttopolitiikassa on huomioitava tekoäly ja robotit
Adlercreutz ehdotti työperäisen maahanmuuton vapauttamista

Ihmissalakuljettaja sai 25 vuoden vankeustuomion

BBC kertoi, että Egyptissä syntynyt, mutta Iso-Britanniasta turvapaikkaa hakenut, Ahmed Ebid organisoi lähes 3 800 maahanmuuttajan matkan Afrikasta Välimeren yli Eurooppaan vuosina 2022 ja 2023 hintaan 12 miljoona puntaa. Sen seurauksena hänet on nyt tuomittu 25 vuoden tiilenpäiden lukemissessioon, minkä jälkeen hän pääsee - ilman omaa tahtoaan - palaamaan takaisin kotimaahansa. 

Tiilenpäiden lukeminen ei sinänsä ole puheena olevalle egyptiläiselle uutta, sillä ennen ihmisten salakuljetusbisneksiä Ebid kuljetteli Afrikasta Eurooppaan ihmisten sijaan huumeita ja pääsi palkkioksi tutustumaan saapasmaan vankiloihin viideksi vuodeksi. Siinä ei luultavasti ollut mitään erikoista, mutta nyt hän tuli tehneeksi historiaa ensimmäisenä ihmisenä, jota on rangaistu saarivaltiossa Välimeren yli tapahtuneesta ihmisten salakuljetuksesta.  

Miehen lapset ja vaimo asustelevat Iso-Britannissa sikäläisen sisäministeriön kustannuksella. Tämä siis siitä huolimatta, että mies tahkosi miljoonia puntia bisneksillään, jotka oli - edelleen BBC:n jutun mukaan - järjestetty siten, että Välimeren yli salakuljetettavia ihmisiä kohdeltiin epäinhimillisesti ja heidän henkensä oli vaarassa. 

Tapaus on mielenkiintoinen ennen kaikkea siksi, että se avaa nähtäväksi pienen palan siitä karusta todellisuudesta, joka on syntynyt Euroopan rajoille ja jopa sen sisään viime vuosikymmeninä harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Eikä meidän pidä missään tapauksessa unohtaa, että yksi tärkeimmistä ajureista tämän kehityksen takana ovat poliitikkojen lisäksi niin sanotut ihmisoikeusjärjestöt - kuten Välimerellä aiemmin toiminut lääkärit ilman rajoja - joita ilman Ahmed Ebidin kaltaisten Afrikan ja Euroopan välillä toimivien salakuljettajien olisi ollut paljon hankalampaa tehdä laittomia ja ihmisten hengestä piittaamattomia bisneksiään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansainvälinen oikeus on ongelma
Afrikasta Albaniaan ja chileläisistä jengiväkivaltaan
Humanitaarinen maahanmuutto on taakka ja rikollisuuden lähde

Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia

Helsingin Pukinmäen koulun ongelmat ovat nousseet yleiseen tietoisuuteen viimeistään viime syksynä, jolloin mediat raportoivat (esimerkki) siellä riehuvasta poikajoukosta. Kirjoitin silloin blogimerkinnän, jossa totesin, että kyseisen koulun alle 16-vuotiaista oppilaista 71 prosenttia on etnisesti suomalaisia ja lopuista noin kolmanneksen tausta on niin sanotuissa isoissa pakolaismaissa (Irak, Somalia, Afganistan ja Syyria). 

Tänä aamuna silmiini sattui Helsingin Uutisten artikkeli, jonka mukaan tässä noin tuhannen oppilaan koulussa oli syntynyt vaarallinen tilanne, koska joku oli sytyttänyt käsipyyherullan palamaan koulun toisen kerroksen wc-tilassa puoli yhden ja yhden välillä iltapäivällä. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin, koska opettaja onnistui sammuttamaan palon ennen kuin se levisi laajemmalle. 

* * *

Tämä tapaus nosti mieleeni kaksi kysymystä, jotka kietoutuvat yhteen. Niistä ensimmäinen koskee yhteiskunnan muuttumista Suomen väestön kansainvälistyessä - varsinkin aiemmin - harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena: tulevatko Pukinmäen koulun kaltaiset tapahtumat jatkossa normalisoitumaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Toinen kysymykseni koskee koulujen kokoa. Eli onko tuhannen oppilaan koulujen rakentaminen sittenkään järkevää, koska - tunnetun sananlaskunkin mukaan - tyhmyys tiivistyy joukossa. 

Näiden kahden kysymyksen yhteen kietoutumisella tarkoitan sitä, että onko erityisen tyhmää rakentaa suurkouluja niille kaupunkialueille, joiden väestöpohja on muutenkin ongelmallinen. Eikö edellä maitittu tiivistymisilmiö silloin johda väistämättä yhä vaikeammiksi eskaloituviin ongelmiin? 

Nämä kysymykset ovat sellaisia, joihin suurten kaupunkien vasta valitut päättäjät joutuvat ottamaan kantaa. Sopii siis toivoa - ja äänestäjien suorastaan vaatia - että äskettäisten kuntavaalien voittajilta, eli SDP:ltä, Kokoomukselta ja Keskustalta, löytyy niihin myös hyviä vastauksia. 

Päivän edellinen merkintä:
Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!
Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan
Askelia Suomen kehitysmaalaistumisessa

Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa

Viime sunnuntaina nähtiin jälleen uusi käänne Gazassa kun Israelin armeija aloitti operaation, jonka tarkoituksena on ottaa haltuun koko alue ja  - ainakin maan valtiovarainministerin mukaan - siirtää sen väestö jonnekin muualle. Jälkimmäinen toimenpide olisi yksinkertaisesti sotarikos, enkä muutenkaan usko, että Israel löytäisi jostain valtion, joka ottaisi noin kaksi miljoonaa palestiinalaista vastaan.

Asiasta on uutisoitu näyttävästi suomalaisissa medioissa, ja esimerkiksi Ylen erinomainen kriisialueiden toimittaja Antti Kuronen kirjoitti aiheesta pitkän raportin. Sen mukaan Israelilla on kolme vaihtoehtoa.

Niistä ensimmäinen on se, että Israel jakaa Gazan osiin, joiden välillä ihmiset eivät voi liikkua. Toisen mukaan palestiinalaiset ajettaisiin kokonaan pois Gazasta. Lisäksi saattaa käydä niin, että USA kyllästyy ja painostaa Israelin aselepoon ja tilanne jää enemmän tai vähemmän ennalleen. 

* * *

Vähemmälle huomiolle suomalaismedioissa on jäänyt se, että yhä suurempi osa Gazan alueella elävistä ihmisistä on kyllästynyt Hamasin toimintaan. Sen merkkinä palestiinalainen kristitty jakoi eilen sosiaalisessa mediassa videon, jossa kymmenet tuhannet palestiinalaiset osoittivat mieltään gazalaisen Khan Yunisin kaduilla huutaen "halusimme elää" ja "Hamas ulos, ulos!"

Omalta osaltani ihmettelen syytä sille, että suomalaisten veronmaksajien kustantama mediatalo on jättänyt runsaasta aiheeseen liittyvästä uutisoinnistaan pois tämän aspektin. Päinvastoin, ihmisten kyllästyminen Hamasiin voisi lopulta olla se tie, joka johtaisi pysyvään rauhaan myös palestiinalaisalueilla. 

Näin toki vain siinä tapauksessa, että sekä palestiinalaiset että Israelin juutalaiset pystyisivät kohtuullisessa ajassa rakentamaan toimivat välit, jossa molemmat osapuolet tunnustaisivat toistensa oikeudet ja pyrkisivät rauhanomaiseen yhteiseloon. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko tämä liikaa vaadittu nyt, kun väestöryhmien välistä akuuttia vihanpitoa on kestänyt jo lähes 80 vuotta - ja sillä on lisäksi tuhansien vuosien tausta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä nähtiin egotrippailua vakavan asian varjolla
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa

Hevostietoa pikkutytöille ja ravimiehille

Hevoset ovat olleet ihmisen historiassa äärimmäisen tärkeä työjuhtia ja liikkuvien sotajoukkojen "ajoneuvoja". Puhumattakaan niiden roolista myös Härmän häjyjen ajopeleinä, joilla ajettiin Härmän seutuvilla komiasti vaikka kamariin asti tai särjettiin talon portaat, jotta kansa muistaisi pelätä ohjaksissa olleita puukkomiehiä.

Tosin nykyiset hevoset säästyvät - ainakin länsimaissa - työnteosta ja häjyjen ajeluilta, ja ovat niiden sijaan muuttuneet erilaisten ravi-, laukka-, kouluratsastus- rodeo- ja muiden kilpailujen urheiluvälineiksi sekä erityisesti pikkutyttöjen rakkaiksi lemmikeiksi. Ja tietenkin vedonlyöjien riskipelien kohteeksi.

Ehkäpä juuri näistä syystä näitä eläimiä on syytä käsitellä tässäkin blogissa. Tai tarkemmin ottaen kertoa uusinta tieteellistä tietoa niiden evoluutiosta jo siitäkin syystä, että blogin nimessä esiintyy sana "professori", joka on Suomessa kunkin tieteenalan johtavan tutkijan virkanimike.

* * *

Mutta mennäänpä asiaan: Yvette Running Horse Collin - eli lakotakielen mukaisesti Tašunke Iyanke Wiƞ - ja kumppanit ovat tehneet monitieteisen ja alkuperäiskansojen tietoihin perustuvan tutkimuksen hevosten evoluutiosta. Se vahvisti hevosten kehittyneen Pohjois-Amerikassa, ja osoitti, että jäätiköiden pohjois- ja eteläpuoliset populaatiot eriytyivät toisistaan voimakkaasti viimeisen jääkauden aikana. 

Jäämassojen pohjoispuoliset hevoset liikkuivat Pohjois-Amerikan ja Aasian välillä Beringian ollutta maakannasta pitkin noin 50 000 - 13 000 vuotta sitten, kunnes meri valtasi ilmaston lämmetessä kyseisen alueen ja sen eri puolille jääneiden hevospopulaatioiden välinen yhteys katkesi. 

Samalla ilmaston lämpeneminen avasi Beringian hevosille  jäätiköttömän käytävän etelään päin, ja ne levisivät aina Keski-Amerikkaan asti. Tästä levinneisyysalueen kasvusta huolimatta hevoset kärsivät ravinnon niukkuudesta - ja varmaankin myös metsästyksestä - mikä rajoitti laumojen kasvua ja ajoi ne lopulta sukupuuttoon oman evoluutionsa kehdossa. 

Niinpä Amerikassa ei enää nähty hevosia ennen kuin eurooppalaiset valloittajat kuljettivat niitä mukanaan vallatakseen koko mantereen sitä asuttaneilta alkuperäiskansoilta. Heiltä pääsi karkuun eläimiä, jotka levisivät vapauden saatuaan Pohjois-Amerikan tasangoille lisääntyen niin, että parhaimmillaan karkureista kehittyi miljoonapäisiä villihevoslaumoja, jotka vaeltelivat pitkin preerioita. 

Nykyisin hevoslaumat ovat kuitenkin kutistuneet siten, että koko mantereella elää vain noin 37 000 vapaata mustangia. Enkä usko, että yksikään niistä tiedostaa olevansa oman lajiryhmänsä evoluution syntysijoilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luonnonsuojelu ja eliöiden sopeutuminen
Russakan ihmeelliset seikkailut
Saksalaista paskatietoa

Median tulisi tarkkailla erityisesti konfliktiteollisuustaustaisia päättäjiä

Ylen muutaman päivän takaisen uutisen mukaan suomalainen europarlamentaarikko Elsi Katainen (kepu) kertoi EU:n edellisen komission Greenpeace-aktivistin Frans Timmermansin panneen kabinettipäällikkönsä Diederik Samsomin kiristämään häntä. Tämä oli sen seurauksena uhannut, ettei komissio anna esitystä uusista kasvinjalostustekniikoista, ellei Katainen puolla komission esitystä ennallistamisasetukseksi.

Katainen oli kysynyt kabinettopäälliköltä, että ymmärsikö hän oikein, että tämä uhkailee häntä - eikä tämä kieltänyt. Lisäksi kabinettipäällikkö oli käynyt hyvin uhkaavaan sävyyn painostamassa muitakin europarlamentaarikkoja.

Toki Samsom nyt kiistää kaiken, mutta on vaikea keksiä syytä, miksi Katainen olisi valehdellut menneistä tapahtumista. Lisäksi Timmermansin epädemokraattiisista tavoista on valitettu aiemminkin. Näistä syistä uskon Kataisen puhuvan totta. 

* * *

Ylen uutinen oli syytä nostaa uudelleen esille siksi, ettei se ole nostattanut sen kummempaa yhteiskunnallista keskustelua, vaikka Timmermans toimi vanhana Greenpeacen aktivistina erittäin tehokkaasti ja pyöritteli komission heikkoa puheenjohtajaa Ursula von der Leyeniä miten tahtoi. Ilmeisesti jopa turvautuen samankaltaiseen retoriikkaan kuin hänen avustajansa kohdisti Kataista kohtaan. 

Oppi tästä kaikesta on luonnollisesti se, että yksisilmäisiin poliittisiin kansalaisjärjestöihin sitoutuneiden henkilöiden nostaminen EU:n hallintoon ei suinkaan - ainakaan aina - johda heidän toimintatapojensa demokratisoitumiseen, vaan - ainakin toisinaan - niin sanotun konfliktiteollisuuden menetelmien leviämiseen myös poliittiseen päätöksentekoon. Ja siksi tällaisten henkilöiden toimintaa tulisi eri medioissa seurata ja arvioida tavallista tarkemmin - eikä vasta jälkijunassa, kuten tämän kirjoituksen kirvoittaneessa Ylen artikkelissa. 

Päivän edellinen:
Adrenaliinia ja palstamillimetrejä Euroviisuissa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Europarlamentin tulisi kaataa von der Leyenin komissio
Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin

Adrenaliinia ja palstamillimetrejä Euroviisuissa

Yle kertoi, että palestiinalaisia kannattavat mielenosoittajat olivat hakeneet eilen näkyvyttä pyrkimällä häiritsemään Eurovision laulukilpailua. Syyksi heidän toiminnalleen mainittiin Israelin osallistuminen kyseiseen kilpailuun. 

Ulkoilmassa mielenosoittajat polttivat Israelin ja Yhdysvaltojen lippuja, suihkuttivat ilmaan punaista ja vihreää savua sekä heittelivät poliisia kohti lasipulloja. Itse tapahtumassa kaksi henkilöä pyrki ilmeisesti samankaltaisessa tarkoituksessa esiintymislavalle ja heitti maalia ohjelman tuotantoryhmään kuuluneen henkilön päälle. 

Näin kaikki puolisen tuhatta mielenosoittajaa saivat kaipaamaansa huomiota ja voivat kertoa kavereilleen "uroteoistaan". Tavallisten ihmisten kannalta kyseessä oli luonnollisesti vain suurehko joukko rettelöitsijöitä, jotka eivät ymmärrä laillisen mielenosoittamisen ja laittoman mellakoinnin eroa.

Tosiasia nimittäin lienee, etteivät nyt - ja useasti aiemminkin - nähdyllä tavalla rähjäävät mellakoitsijat suinkaan lisää palestiinalaisiin kohdistuvaa myötätuntoa tavallisten ihmisten parissa. Eikä se edes liene heidän tarkoituksensa, vaan tärkeämpää näyttäisi olevan tavallisia ihmisia kiusatessa koettu vahva adrenaliiniryöppy ja siitä seuraava jonkinlainen kunnioitus omien parissa - sekä tietenkin palstamillimetrit lehdistössä. 

* * *

Palestiinalaisia näytti sympatisoivan myös Ylen selostaja, joka kommentoi Israelin edustajan jäämistä kilpailussa toiseksi sanoilla "Euroviisut on pelastettu, tämä meni oikein”. Hänellä on tietenkin oikeus omaan näkemykseensä - eikä minulla ole mitään tarvetta pyrkiä kieltämään sitä. 

Sen sijaan totean, ettei ole millään tavalla Suomen verorahoitteisen median edustajan - jollainen kyseinen selostaja siinä tilanteessa oli - asia arvioida kilpailun osallistujia poliittiselta kannalta. Pitäisihän hänelle olla selvää, että niin kauan kuin Eurovisio on päättänyt sallia Israelin edustuksen kilpailussaan, on sillä täsmälleen yhtäläinen oikeus voittoon kuin kaikilla muillakin esiintyjillä. 

Se on sitten kokonaan toinen asia, että onko - aasialaisen - Israelin osallistuminen eurooppalaiseen laulukilpailuun järkevää. Mutta se keskustelu tulee käydä ennen kilpailua, eikä vasta tuloksia laskettaessa - saati voittajan ratketessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla
Euroviisujen aikana paljastui EU:n korkean virkamiehen kyvyttömyys
Euroviisut, politiikka ja sananvapaus