Eduskunta ohitti kyvyttömän hallituksen

Helsingin sanomat kertoi, ettei Sanna Marinin (sd) hallitus kyennyt antamaan eduskunnalle esitystä yrityksissä tehtävän tutkimuksen, tuotekehityksen ja innovaatioiden - siis suomalaisen talouselämän kilpailukyvyn - tukemisesta tilanteessa, jossa maan julkinen sektori on kasvanut kestämättömän suureksi yhteiskunnan maksukykyyn nähden. Syynä tähän oli ilmeisesti Vasemmistoliiton harjoittama pelin politiikka, jolla se yritti kiristää TKI-tuen vastineeksi verotusta lisääviä toimia.

Nyt on kuitenkin käynyt niin, että eduskuntapuolueet - mukaan lukien Vasemmistoliiton edustaja - ovat löytäneet parlamentaarisessa työryhmässä toisensa ja eduskunnan enemmistö tullee sen perusteella viemään asian eteenpäin riippumatta siitä kuinka Vasemmistoliiton ryhmä lopulta suhtautuu asiaan. Tämä on hyvä asia, vaikka sen aikaansaamiseksi esitetty koreografia onkin varsin epätavallinen. 

Nähtäväksi jää, syntyykö edellä kuvatusta poliittisten asioiden hoitamistavasta jatkossa ratkaisu sille, kuinka Suomessa hoidetaan tärkeitä asioita silloin, kun maassa on vallassa toimintakyvytön hallitus, jonka jäsenille ministeriauton takapenkki on liian rakas valtioneuvoston kaatumiseksi omaan mahdottomuuteensa. 

Ongelmaksi tässä saattaa muodostua se, että vallan kolmijako-opin mukaan asian panee täytäntöön sama hallitus, joka ei pystynyt tekemään päätöstä. Jos nyt sitten kävisi niin, että asia kuuluisi kulloinkin päätettyä asiaa vastustavan puolueen ministerin vastuulle, voisi tämä hidastaa päätöksentekoa valtionhallinnon rattaissa. Ja siten jatkaa vahingontekoa suomalaiselle yhteiskunnalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen demokratia toimii sittenkin
Mihin heidät on valittu?
Hallituksen verotuskiima nosti kansliapäällikön kapinaan

Kokoomuksen Markku Eestilältä kovia väitteitä

Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat Suomen ylimpiä tuomioistuimia. Siksi niillä on ns. viimeinen sana tulkittaessa Suomen lakia. Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että niiden toiminta nojaa ainoastaan yleisiin oikeusperiaatteisiin ja - aivan erityisesti - on poliittisesti täysin riippumatonta.

Näiden tuomioistuinten jäsenet nimitetään asianomaisen tuomioistuimen esityksestä. Toisin sanoen ne ovat käytännössä itse itseään täydentäviä. 

Tähän seikkaan puuttui eilisessä Maaseudun tulevaisuudessa kansanedustaja Markku Eestilä (kok), jonka oli saanut aktiiviseksi KHO:n viimekeväinen päätös kieltää ilveksen metsästys kansallisen hoitosuunnitelman perusteella. Sen seurauksena ympäristöväki onnistui tänä vuonna estämään karhujen kannanhoidollisen metsästyksen perustamalla pääkaupunkiseudulta käsin maakuntiin Tapiola-nimen alla toimivia näennäisjärjestöjä valittamaan päätöksistä. Näin siksi, että kunkin valituksen tekijän pitää aina olla paikallinen järjestö. 

Kansanedustaja Eestilän kritiikki oli poliittisen päätöksentekijän suusta poikkeuksellisen kovasanainen. Hänen mukaansa "valitettavasti näyttää siltä, että KHO on politisoitunut. Johtuuko ongelma siitä, että korkeimmat oikeudet täydentävät itse itseään? Samanmieliset ovat yleensä taipuvaisia tekemään vinoja päätöksiä."

Nämä ovat hyviä kysymyksiä, jotka ansaitsevat näkyvyyttä siitä huolimatta, ettei poliitikkojen kannanottoja oikeuslaitoksen toimintaan ole Suomessa katsottu hyvällä - noudatetaanhan meillä vallanjaon kolmijako-oppia. Siksi Eestilän kommenttia ei pidä käsitellä suurpetojen metsästysasioiden kantilta, vaan tutkia, onko hänen väitteensä korkeimpien oikeusasteiden politisoitumisesta perusteltu. 

Jos näin havaitaan tapahtuneen, on poliittisen päätöksentekijän eli eduskunnan asia tehdä päätös nykyistä paremmasta järjestelmästä korkeimpien oikeuksien jäsenten valitsemiseksi. Tähän on maailmalta löydettävissä erilaisia malleja, joista Suomessa tunnettaneen parhaiten USA:n korkeimman oikeuden nimitysprosessi. 

Se edustaa Suomeen nähden kutakuinkin toista ääripäätä, sillä nimitysprosessi on puhtaasti poliittinen, mutta tuomareiden asema sen jälkeen täysin koskematon. Kuten hyvin tiedämme, on tässäkin mallissa omat ongelmansa erityisesti silloin, kun jompikumpi USA:n suurpuolueista pääsee kerralla nimittämään useampia jäseniä - ja sitä kautta muokkaamaan oikeustulkintojen poliittista väriä pitkälle tulevaisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin
Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?
Valtapolitiikkaa

Lainsäädännön tehtävä on vaikuttaa siihen, mitä ihmisille tapahtuu

Helsingin Sanomat otsikoi tänä aamuna raflaavasti, että "Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti arvostelee ulkomaalais­lain muutoksia HS:n haastattelussa – ´Lain­säätäjän valinnoilla on hyvin suuri vaikutus siihen, mitä ihmisille tapahtuu´".

Tapaus on mielenkiintoinen. Ensinnäkin olisi perin juurin outoa, mikäli lakien muutokset eivät vaikuttaisi siihen, mitä ihmisille tapahtuu. Juuri siitä syystähän kansan valitsema eduskunta säätää lakeja.

Itse jutussa päähuomio kiinnitettiin siihen, että osa oikeusavustajista hoitaa työnsä kelvottomasti. Tätä en epäile lainkaan, sillä houkutteleehan helppo raha kaikille aloille kelvotonta ja ammattitaidotonta joukkoa. Sitä en kuitenkaan osaa sanoa, että kaipaisiko KHO:n presidentti Pekka Vihervuori lainsäädäntöön sanktioita kelvottomasti hoidetuista työtehtävistä.

Minusta sellainen voisi olla paikallaan oikeusavustajien kohdalla, mutta toki saattaisi olla ongelmallista ratkaista kelvottomasta asianajosta juontuvia oikeusjuttuja. Lakituvissa käsiteltävät asiathan ovat moninaisia ja siten yhtenäisen kriteeristön luominen saattaisi olla vaikeaa.

Niin tai näin. Suomessa vallitsee ainakin periaatteessa Montesquieun vallan kolmijako-oppi, jonka mukaan maassa tulee olla toisistaan riippumattomat lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta. Siten myös KHO:n presidentin tehtävänä on toteuttaa lainsäätäjän laissa ilmaisemaa tahtoa.

Mikäli hän on siihen tyytymätön, on hänellä sama oikeus kuin kaikilla muillakin äänioikeutetuilla valita kanssaan samaa mieltä oleva ehdokas seuraavissa vaaleissa ja toivoa tämän näkökannan voittavan tulevassa päätöksenteossa. Toki hänellä on myös oikeus tuoda sananvapauden nojalla esille omia näkemyksiään lainsäädännön puutteista, kuten nyt on nähty.

Noiden näkemysten ei kuitenkaan tule vaikuttaa hänen toimintaansa oikeudessa, vaan kaikkien tuomioiden tulee perustua vain voimassa olevaan lainsäädäntöön - ja sitä kautta vaikuttaa eduskunnan tarkoittamalla tavalla siihen, mitä tapahtuu niille ihmisille, joiden asioita oikeus ratkoo.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaasta tulleen lapsen etu
KHO elintasopakolaisten asialla
KHO:n presidentti yllytti poliisia laittomuuksiin; entä sitten?

Antti Rinne haki vauhtia populismista

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne esitti selvitysmiehen palkkaamista tutkimaan sitä, ovatko elintasopakolaisten ns. pakkopalautukset laillisia ja kansainvälisten sopimusten mukaisia. Esitys on puhtaasti vasemmistopopulistinen - eli syntynyt ay-liikkeestä ponnistavan puoluepukarin pyrkimyksestä miellyttää vasemmistolaisesti ajattelevia maailmanparantajia, jotta maamme vanhin työväenpuolue menestyisi Vihreiden kanssa käynnissä olevassa kilpailussa heidän äänistään.

Itse asiassa ei ole mitään epäselvää, sillä maahanmuuttovirastolta kielteisen päätöksen saaneella turvapaikanhakijalla on lähes rajaton valitusoikeus. Eikä noita valituksia käsittele sen enempää maahanmuuttovirasto kuin politrukkien lautakuntakaan, vaan suomalainen oikeuslaitos.

Rinteen kysymyksestä herää siten kysymys siitä, että eikö Antti Rinne luota suomalaiseen oikeuslaitokseen, vaan katsoo entisen poliitikon sitä luotettavammaksi lakien ja sopimusten tulkitsijaksi. Koska näin näyttäisi olevan, syntyy myös kysymys Rinteen suhtautumisesta vallan kolmijako-oppiin, jonka mukaan vallan väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettava toisistaan.

Rinteen ehdottamasta selvitysmiehen eli Christoffer Taxellin suhteesta maahanmuuttokysymyksiin on varsin vaikea saada selkoa. Pienen vihjeen saattaa tosin antaa Kaleva-lehden artikkeli, jonka mukaan Taxell olisi sanonut nykyistä hallitusta muodostettaessa, että "tässä on vaarana, että tämä hallitus ei ehkä tule edustamaan maailmalle avointa politiikkaa... imago ei ole ulkomailla niin pieni asia, mitä me ehkä Suomessa joskus luulemme. Jos kansainvälisillä markkinoilla haluaa pärjätä, ei kelpaa eristäytyä. Ei henkisesti eikä poliittisesti."

Jutun mukaan on kuitenkin mahdotonta sanoa, mitä Taxell tarkoittaa "avoimella politiikalla" ja sen suhteella "imagoon" ja "eristäytymiseen". Ehkä kyse ei ole lainkaan pakolaispolitiikasta vaan suhteesta Euroopan Unioniin tai vielä yleisemmin kauppapolitiikasta.

Toisen vihjeen saattaa antaa se, että Taxell on toiminut pitkään RKP:n puheenjohtajana. Siis puolueen, joka on peräti maamme maahanmuuttokritiikittömin.

Edelle kirjoittamani perusteella on selvää, ettei Taxell ole tässä asiassa sellainen puolueeton taho, jolla olisi edellytyksiä tehdä uskottavalla tavalla Rinteen kaavailema selvitys. Ei edes siinä tapauksessa, että pakolaispolitiikan laillisuutta haluaisivat tarkastella muutkin suomalaiset kuin SDP:n Antti Rinne.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakuoikeus on rajattava yhteen kertaan
Kaksi maahanmuuttajauutista
Ovatko irakilaiset nykypäivän inkeriläisiä?

Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti

Oikeuslaitos meillä ja muualla toimii omien periaatteidensa mukaan. Näin sivulta katsoen kuitenkin näyttää siltä, että noista periaatteista on oikeudenmukaisuus ja terve järki kaukana - ainakin ajoittain.

Vai mitä pitäisi ajatella seuraavista?

Oulussa silmittömään tappoon jo aiemmin syyllistynyt mies ampui pizzeriayrittäjän ilmeisesti hetken mielijohteesta. Miehen aiempaa verityötä puitaessa hovioikeus laski käräjäoikeuden langettamaa tuomiota. Ilman hovioikeuden toimintaa eläisi pizzeriayrittäjä mitä ilmeisimmin tänäkin päivänä ja tarjoasisi oululaisille asiakkailleen ruokaa kuten ennenkin.

Iso-Britanniassa puolestaan kaksi täysi-ikäistä miestä raiskasi 11 vuotiasta tyttöä ja videoi tapahtumat. Brittituomari langetti miehille lievät 40 kuukauden tuomiot, koska tyttö oli sen mukaan "vapaaehtoisesti" touhussa mukana. 

Yököttävää, mutta sentään suomalaista oikeuskäytäntöä ankarampaa: meillähän juuri tuomittu alle kymmenvuotiaan uhrinsa lapsuuden pilannut savolaismies selvisi vuoden ja kahdeksan kuukauden tuomiolla. Vai oliko suomalaislapsi vielä brittiläistä kanssasisartaankin vapaaehtoisempi seksileikkeihin?

Nämä eivät ole ensimmäisiä oikeuden kummallisia päätöksiä. Suomalaisten kollektiiviseen muistiiinhan ovat lähtemättömästi piirtyneet vaikkapa Itä-Suomen hovoioikeuden omistuiset raiskaustuomiot ja Porvoon hampurilaissurma. Jälkimmäisessä oli muuten paljon samoja piirteitä kuin nyt Oulussa tapahtuneessa murhenätelmässä. 

* * *

Ylle kirjoittamieni tapahtumien seurauksena ryhdyin pohtimaan, miksi oikeuslaitos toimii kuten toimii.

Legendaarisinta ja ehkä korkeiden oikeusoppineiden ajattelua puhtaimmin valaisevaa oli ehkä aikanaan Eeva Vuoren lausuma ihmisten tasa-arvosta lain edessä: “Jos varakas henkilö kavaltaa tuhat markkaa, sillä on hänelle pienempi henkilökohtainen merkitys kuin pienituloiselle ihmiselle, joka kavaltaa saman summan. Siten hänen syyllisyysasteensa on oikeudellisesti ajatellen pienempi” (lähde). 

Minulle jäi epäselväksi, millä perusteella Vuoren lausuma on oikeampi kuin esimerkiksi tämä: "jos vauras varastaa saman summan ilman tarvetta kuin köyhä tarpeeseensa, osoittaa teko suurempaa välinpitämättömyyttä laista ja oikeudenmukaisuudesta. Siten hänen syyllisyysasteensa tulisi olla oikeudellisesti ajatellen suurempi". 

* * *

Niin tai näin. Varsinaisen ongelman tässä taitaa muodostaa Montesqueulaisesta vallan kolmijako-opista johdettu oikeuslaitoksen autonomia. Esimerkiksi Suomessa se tarkoittaa että korkeimman oikeuden jäsenet valitsevat itse erovuorossa olevan jäsenen seuraajan, jonka tasavallan presidentti sitten nimittää virkaansa, käytönnössä kumileimasimena toimien. 

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että maan oikeuslaitos on riippumaton muusta yhteiskunnasta, mikä tietenkin on vallanjaon kannalta hyvä ja tärkeää. Mutta toisaalta se antaa oikeuslaitokselle itselleen ehdottoman vallan omissa asioissaan; ja sitä kautta eri tuomioistuinten toimintalinjassa.

Tästä tuli mieleeni se, kun muuan Lordi Acton aikanaan laittamattomasti lohkaisi: "valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti".

Minusta näyttääkin siltä, että oikeuslaitoksen ylin johto ja sen seurauksena koko tuomiovalta on vieraantunut ympäröivästä yhteiskunnasta. Tavallisella kansalaisella ei presidentin valintaa lukuunottamatta ole laillisia keinoja vaikuttaa oikeuslaitoksen toimintaan. Ja tätä keinoakaan ei oikeasti voi käyttää, vai muistaako joku juuri käydyissä vaaleissa keskustellun preisdenttiehdokkaiden linjasta korkeimpien oikeusviranomiaten nimittämisasioissa? 

Niinpä oikeuden tuomiolinja voi elää omaa elämäänsä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen: sellaisten ihmisten ohjaamana, jotka eivät koskaan joudu kokemaan silmästä silmään tavallisen ihmisen arkea. Ihmekös tuo sitten, jos tuota arkea päivittäin elävä rahvas ei voi aina ymmärtää lopputulosta? Vaan pitäisikö asialle tehdä jotain vai antaa vain olla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kasvikauppa ja metsätuhot

Perustuslaki turvanamme

Väkivaltarikollisten ja muiden ihmisoikeuksista

KHO:n presidentti yllytti poliisia laittomuuksiin; entä sitten?