Metsästäjä-keräilijät hallitsivat metsäpalojen esiintymistä

Muistatteko, arvoisat lukijani, kun Suomessa naureskeltiin Donald Trumpin kommenttia metsien haravoimiseksi käännetystä "rakingista", josta hänen mukaansa pitäisi ottaa oppia metsäpalojen riivaamissa amerikkalaismetsissä. Silloinhan suomalaisten hihittely loppui sen jälkeen, kun Luonnonvarakeskuksen professori toppuutteli naureskelijoita ja totesi, että metsäteknologin näkökulmasta Trump käytti oikeaa termiä oikeassa paikassa. 

Professorin mukaan "Raking"-menetelmää nimittäin todellakin käytetään metsäpalojen estämisessä. Sillä ei siinä yhteydessä kuitenkaan tarkoiteta syksyisten lehtien haravointia vaan palavan materiaalin poistamista puuston alta. 

Tämä tuli mieleeni kun silmiini sattui tutkimusraportti, jossa kerrottiin Pohjois-Amerikan länsirannikon tulipalojen olleen ennen 1900-lukua lieviä ja esiintyneen säännöllisin väliajoin, keskimäärin kerran 8–10 vuodessa. Se johtui siitä, että jo muinaiset metsästäjä-keräilijät olivat käyttäneet suurimman osan Sierra Nevadan alueen metsien paloherkästä materiaalista polttopuuksi. 

Myös Intiassa ja Nepalissa nykyisin asuvan väestön polttopuunkeruu vähentää oleellisesti metsien paloriskiä. Sikäläisen väestön on raportoitu poistavan jopa 80 prosenttia metsien pohjakerroksen palavasta materiaalista. Intiassa tätä tukee hallituksen metsänhoitopolitiikka, joka mahdollistaa maapolttoaineiden keräämisen omiin ja kaupallisiin tarkoituksiin. 

Nähtäväksi jää, millaisia metsäpaloja saamme seurata kuluvana kesänä, koska jo keväällä on julkaistu tietoja poikkeuksellisen kuumista säistä niin Etelä-Aasiassa kuin Etelä-Euroopassakin. Ja ovatko niiden takana pelkästään kuumat säät, vai onko metsien puutteellisella hoidolla jälleen oma osuutensa samaan tapaan, kuin Trumpin kauden metsäpaloilla USA:n länsiosissa tai viime vuosina Australiassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hellettä ja koleaa
Keväisiä ajatuksia vihreistä ja muista siirtymistä
Metsien haravoimisesta Suomessa