Yle teki jutun oslolaisesta rikollisuudesta

Yle teki jutun Oslon huumekaupan keskuksena toimivasta Grønlandin kaupunginosasta. Sen mukaan sikäläiset "rikollisverkostot rekrytoivat lapsia ja nuoria ampumaan ja tekemään räjäytyksiä. Oslossa alle 18-vuotiaita vastaan nostettujen vakavia rikoksia koskevien syytteiden määrä on kolmessa vuodessa kaksinkertaistunut."

Juttuun oli haastateltu kahta maahanmuuttajanuorta, itäaasialaista miestä ja ruskeaihoista naista. Heitä harmitti, että Grønlandilla on niin huono maine, mikä luonnollisesti on ymmärrettävää, koska sellainen ei tietenkään ole siellä asuville mikään mukava asia.

Ihmettelin kuitenkin sitä, että vaikka toimitus kyllä mainitsi alueen monikulttuurisuudesta, jutusta jäi sellainen kuva, että maahanmuuttajaväestön yhteyttä alueen ongelmiin yritettiin vähätellä. Niinpä jutussa kerrottiin – sinänsä varmaankin ihan oikein – että "merkittävä osa huumeiden ostajista asuu Oslon varakkaammilla alueilla".

Lisäksi mainittiin, että poliisin rikollisverkostot palkkaavat yhä nuorempia tekemään yhä vakavampia rikoksia... osin rekrytoijat ovat ruotsalaisjengejä, jotka toimivat myös Norjassa, osin Norjan omia rikollisjärjestöjä. Aivan kuin kyse olisi lähinnä viikinkien jälkeläisistä, mikä tuskin pitää paikkaansa.

Kulmiani nostatti myös se, että jutussa haastateltu poliisi vähätteli ongelmia kertomalla, että "Norjassa tilanne on vielä ihan eri tasolla ja laajuus on paljon pienempi kuin esimerkiksi Ruotsissa". Siis parempi kuin maassa, joka on maahanmuuttajiensa kanssa tunnetusti – anteeksi kielenkäyttöni – korviaan myöden kusessa.

Koko Ylen kirjoitus päättyi siinä haastateltujen nuorten kotiseuturakkauteen. Ensin ruskeaihoinen kertoi, että "kun ajattelen Grønlandia, näen mielessä ystäväni. Ei tämä ole vaarallinen paikka", minkä jälkeen siteerattiin aasialaistaustaisen lämmintä näkemystä, jonka mukaan "Grønland on paikka, jossa olen turvassa. Se on koti".

* * *

Tämän kirjoituksen lopuksi minä siteeraan puolestani tekoälyä, joka osasi kertoa minulle seuraavaa: "Grønland/Tøyen-alueella (osa Gamle Oslo) on selvästi korkeampi määrä paikallisia poliisitehtäviä ja rikosilmoituksia verrattuna moniin muihin Oslon kaupunginosiin. Tähän kuuluvat esimerkiksi väkivaltarikokset, järjestyshäiriöt ja huumausaineisiin liittyvä toiminta. Alueella on ollut vakaviakin väkivaltatapauksia, kuten puukotuksia, ryöstöjä ja pahoinpitelyjä."

Se mainitsi myös tilastojen osoittavan "että rikollisuuden taso ja luonne vaihtelevat merkittävästi eri maahanmuuttajaryhmien välillä (esim. taustamaa, sukupuoli, ikä, koulutustaso)...  joissakin ryhmissä rikoksiin syyllistyminen oli korkeampaa kuin kantaväestöllä ja joissakin ryhmissä matalampaa." 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä
Mitä Oslon terroriteosta pitäisi oppia?
Pommiuhka ja ammuskelua Oslossa

HS:n toimittajan kynänjälki oli kuin suoraan oppikirjasta

Helsingin sanomissa oli juttu puoliksi filippiiniläisestä Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtajasta, Lauri Laitisesta. Kirjoitus valaisi hänen ajatteluaan puolueessa, jonka kyseinen Erkkomedian päätuote on viime vuosina näyttänyt mielellään negatiivisessa valossa.

Juuri tässä suhteessa HS:n artikkeli olikin blogimerkinnän ansaitseva. Se nimittäin valaisi poikkeuksellisen mehukkaasti journalistista vaikuttamista. 

Laitisen sitaatit ja näkemykset oli kirjattu juttuun sinänsä asiallisesti ja ne noudattelivat yleistä perussuomalaista linjaa. Siten lukija sai tietää, että hoitoallalle opiskeleva nuorisopoliitikko katsoo, ettei alipalkattu työ olisi filippiiniläishoitajankaan etu ja vastustaa siitä syystä itäaasialaisten hoitajien laajamittaista houkuttelua Suomeen. 

Sivumennen sanoen Laitinen on tässä asiassa enemmän kuin oikeassa, sillä tuoreen uutisen mukaan Akavan Piia Rekilä on kertonut, että "sairaanhoitajien työttömyys lähti reippaaseen kasvuun viime syksynä. Huhtikuun lopussa työttömänä oli 1 638 sairaanhoitajaa, mikä on 560 henkilöä enemmän kuin vuosi aiemmin."

Mutta palataan Helsingin sanomien juttuun, jossa Laitisen kerrottiin todenneen, että "meillä ei ole velvollisuutta pitää Suomessa ihmisiä, jotka eivät arvosta yhteiskuntaa tai ihmisten koskemattomuutta". 

Artikkelissa kerrottiin myös, että PS-nuorison puheenjohtaja pitää Euroopan Unionia Suomelle kalliina yleiseurooppalaisena rahanjakokoneena, joka pyrkii sääntelemään sitä, mitä ihmiset saavat sanoa. Ja juuri tässä kohtaa toimittaja aloitti journalistisen vaikuttamisensa. 

Hän nimittäin ryhtyi tulkitsemaan Laitisen tarkoitusperiä itsevaltaisesti ja kirjoitti, että "sillä hän viittaa cancel-kulttuuriin ja woke-piireihin, jotka ovat oikeistopopulismille niin rakkaita vihollisia, ettei aate ehkä selviytyisi ilman niiden vetoapua". Ja pyrki näin nollaamaan EU-eliitin parissa ja yleisemminkin vanhan politiikan puolueissa suositut sananvapauden rajoittamispyrkimykset.

Laitinen sen sijaan osoitti todellista demokratian merkityksen ymmärtämisestä toteamalla Vaihtoehto Saksalle puolueen eli AfD:n kohtelusta Saksassa, että "puolueet radikalisoituvat entisestään, kun ne ajetaan paitsioon. Ne kuitenkin keskittyvät ihan oikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin."

Tässä yhteydessä Laitinen osoitti myös oman sananvapautensa syvyyden toteamalla Sinimustasta liikkeestä, että "vaikka en itse pystyisi kannattamaan Sinimustia niin kai niilläkin täytyy olla oikeus harjoittaa poliittista toimintaa". 

Seuraavaksi toimittaja kysyi Laitiselta myös sitä, voisiko Perussuomalaiset olla tulevaisuudesta nykyistä monikulttuurisempi. Siihen Laitisella ei ollut vastausta, mutta hän kuitenkin huomautti, että Sebastian Tynkkysen noin kymmenestä avustajasta yksi on maahanmuuttaja. 

Tässä kohtaa seurasikin sitten toimittajan kynästä peräisin oleva lause, jossa todetaan "se on epäilemättä monikulttuurisuuden taso, jonka puolueen kenttä kestää." Ja näin vesitettiin Laitisen järkiperäinen kommentti vihjaamalla, että puolue olisi pikemminkin maahanmuuttajavastainen kuin -kriittinen. 

Näin siitä huolimatta, että Laitisen PS-nuorison puheenjohtajuus ja Chico Muyan asema puolueen europarlamentaarikon avustajina kertovat kiistatta, että kyse on nimenomaisesti maahanmuuttokriittisyydestä. 

* * *

Kirjoitin tämän tekstin siksi, että sen pohjana ollut HS:n juttu valaisi niin kirkkaasti sitä, miten journalistinen vaikuttaminen on tehokkainta. Pari pientä vihjausta ei tee artikkelista taistolaistyylistä lukijan karvat pystyyn nostavaa propagandaa, vaan soljuu lähes huomaamatta lukijan silmien ohi kylväen kuitenkin epäilyksen siemenen ja vahvistaen ennakkoluuloja etenkin silloin, kun sen lannoitteena on kirjoituksen kohteena olevaan puolueeseen jo aiemmin pitkäjänteisellä työllä liitetty negatiivinen narratiivi. 

Siksi en voi olla ihailematta Erkkomedian toimittajan kynän jälkeä. Onhan kommentoimani teksti kuin suoraan hienovaraisen piilovaikuttamisen oppikirjasta. Siis kerrassaan ihailtavan tehokasta propagandaa, joka uppoaa lehden urbaaniin lukijakuntaan kuin kuuma veitsi voihin!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Journalismin periaatteita noudattava media
Poliittisen oikeaoppisuuden alttari
Politiikan ensimmäinen uhri

Suomalaiset maailman kahdeksanneksi älykkäin kansa

Sattui silmiini tällainen maailman kansojen älykkyystilasto. Sen mukaan suomalaiset ovat maailman kansoista kahdeksaksi älykkäimpiä. 

Edellä ovat vain Japani, Taiwan, Singapore, Hong Kong, Kiina, Etelä-Korea ja Valko-Venäjä. Lisäksi kymmenen joukkoon pääsevät Liechtenstein ja Saksa. Näiden kaikkien maiden kansalaisten lisäksi vielä hollantilaiset ja virolaiset pääsevät yli sadan pisteen muiden valtioiden asukkaiden jäädessä kaksinumeroisiin lukuihin.

Vastaavasti pahnanpohjimmaisina maailman valtioista ovat Nepal, Liberia, Sierra Leone ja Guatemala, joiden asukkaiden älykkyysosamäärät jäävät alle viidenkymmenen. Lisäksi alle kuudenkymmenen jäävät Kap Verden, Gambian, Nicaraguan, Guinean, Norsunluurannikon, Ghanan, Etelä-Sudanin, Mauritanian, Malin ja Togon kansalaiset. 

Jos noita kahta älykkyyden ääripäätä lähtee tarkastelemaan ennakkoluulottomasti, huomaa että maailman älykkäimmät kansat asuvat Itä-Aasiassa ja vasta niiden jälkeen tulevat eurooppalaiset. Vastaavasti listan häntäpää on voimakkaasti painottunut afrikkalaisiin pienellä väliamerikkalaisella vivahteella. 

Tämä järjestys on vahvassa korrelaatiossa sellaisten tilastojen kanssa, jotka kertovat siitä, kuinka hyviä paikkoja eri valtiot ovat asukkailleen asua. Tosin näiden tilastojen välillä on myös eroja, sillä esimerkiksi inhimillisen kehityksen indeksin perusteella eurooppalaiset yhteiskunnat ovat aasialaisia edellä. Toisaalta loppupäässä korostuu afrikkalaisuus vieläkin selvemmin kuin älykkyystilastossa.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös se, ettei korrelaatio välttämättä merkitse syy-seuraussuhdetta, vaikka älykkyys onkin varsin mahdollinen selitys edellä mainitsemilleni kansojen välisille eroille. Samoin on syytä huomata, etteivät edes kansojen väliset älykkyyserot tarkoita välttämättä perinnöllisiä eroja, sillä esimerkiksi lapsena koettu aliravitsemus tai hyvä koulutusjärjestelmä vaikuttavat ihmisten älykkyyden kehitykseen. Toisaalta tämä ei myöskään tarkoita, etteikö myös älykkyyteen vaikuttavilla geeneillä olisi merkitystä.

Joka tapauksessa on hyvä, että maailmalla tehdään edelleen vertailevaa tutkimusta eri kansojen älykkyydestä, vaikka se tuntuukin olevan Suomessa kiellettyä tai ainakin voimakkaasti paheksuttua ellei suorastaan rasismia. Tosiasioiden tunnustaminenhan on viisauden alku, eikä maailmasta tule yhtään nykyistä parempi paikka ilman suurta viisautta, hyvä jos edes sen kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka naiiveja voivat olla maailman älykkäimmät ihmiset?
Maailmanjärjestyksen uusiminen on aloitettu
Pituustutkimus osoitti, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia