Helsingin Sanomat kiihkoilee maahanmuutosta

Aloitan tällä kertaa suoralla Wikipedia-lainauksella.

"Ensimmäinen sortokausi oli ajanjakso 1899–1905, jolloin Venäjän keisarikunta pyrki lujittamaan ja yhtenäistämään Venäjän valtakuntaa, toteuttamalla vähemmistökansallisuuksiin kohdistuvaa venäläistämispolitiikkaa Suomen suuriruhtinaskuntaa kohtaan. Sortokauden tunnetuin tapahtuma oli vuoden 1899 Helmikuun manifesti, jota pidettiin valtiokaappauksena, jonka avulla Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää. Tämän johdosta syntyi hyvin organisoitu passiivinen vastarinta, jonka toimesta kerättiin Suuri adressi, johon kertyi yli puoli miljoonaa nimeä muutamassa viikossa, samoin syntyi Kulttuuriadressi, jonka allekirjoittajina oli mm. tunnettuja ulkomaalaisia tiedemiehiä ja lakimiehiä. Asevelvollisuusmanifestin ja uuden asevelvollisuuslain avulla lakkautettiin Suomen kansallinen sotaväki, suomalaisia kutsuttiin Venäjän armeijaan, tämän seurauksena kagaali järjesti kutsuntalakkoja. Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov sai diktaattorin valtuudet, jonka jälkeen alkoivat toimenpiteet passiivista vastarintaa harjoittaneita ihmisiä vastaan, kuten vangitsemiset, karkoitukset, viroista erottamiset ja sanomalehtien lakkauttamiset. Ensimmäinen sortokausi päättyi Bobrikovin murhaan ja Suurlakkoon."

Tuon Murhan teki Eugen Schauman, jolle järjestettiin heinäkuussa muistotilaisuus. Siihen osallistui muiden muassa kansanedustaja Olli Immonen. Osa tilaisuuden järjestäjistä kuului väkivaltaiseen uusnatsistiseen joukkioon, joka on pariinkin otteeseen ottanut yhteen äärivasemmiston kanssa Jyväskylässä. Asiasta nousi Suomessa valtava kohu, kun tilaisuudesta otettu ryhmävalokuva tuli julkisuuteen. 

Immonen itse perusteli osallistumistaan Schaumanin muistotilaisuuteen sillä, että sortokauden aikana mahdollisuudet poliittiseen toimintaan oli riistetty suomalaisilta, joten poliittinen väkivalta oli ainoa tehokas keino yrittää päättää sortokausi. Ja kuten edellä siteerattu Wikipedia-teksti osoittaa, se myös toimi. 

Toisaalta, kuten aina, yhden vapaustaistelija on toisen terroristi. Niin myös Eugen Schauman.

* * *

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa kerrotaan Afrikan väestön kasvavan nykyisin 33 miljoonalla ihmisellä vuodessa. Tämän seurauksena mantereen väkiluvun arvellaan kasvavan neljään miljardiin vuoteen 2100 mennessä. 

Afrikan väestönkasvu on paljon julkisuudessa olevan Välimeren tragedian perimmäinen moottori maailman globalisoitumisen ohella. Jälkimmäisellä tarkoitan ihmisten liikkumisen ja tiedon leviämisen helpottumista uuden teknologian myötä, kuten Afrikan Sarvi -julkaisussa kerrotaan.

Helsingin Sanomat haluaisi Suomen lahjoittavan enemmän rahaa YK:n väestörahastolle UNFPA:lle. Tämä on lähtökohtaisesti tietenkin järkevää, vaikka sijoitetun rahan avulla saavutetut tulokset eivät näyttäisikään kovin kummallisilta. 

Näin siksi, että jos kaikesta huolimatta onnistuisimme lopettamaan maanosan hillittömän väestönkasvun vähentäisimme samalla laitonta maahanmuuttoa Eurooppaan, loisimme edellytyksiä Afrikan omalle kehitykselle ja antaisimme maanosan ainutlaatuiselle luonnolle mahdollisuuden säilyä myös tulevaisuudessa.

Toisaalta Suomen julkisen talouden tilanne on niin heikko, että menoja on pakko supistaa jostain. Niinpä tehtävänä on ainoastaan ikäviä päätöksiä, joista yksi näyttäisi kohdistuvan UNFPA:n rahoitukseen.

* * *

Toisessa pääkirjoituksessaan HS ottaa kantaa suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun vihjailemalla edelleen Suomen ainoan maahanmuuton aiheuttamaan uhkaan vakavasti suhtautuvan eduskuntapuolueen jäsenten natsiyhteyksistä. Näin siitä huolimatta, että asian keskiössä oleva kansanedustaja Olli Immonen on yksiselitteisesti ilmaissut vastustavansa natsismiin oleellisesti liittyvää väkivaltaa sen kaikissa muodoissa ja puolueen johto on yksiselitteisesti ilmoittanut vastustavansa väkivaltaa sen kaikissa muodoissa.

Tällä epäasiallisella kirjoittelullaan lehti ehkäisee tehokkaasti Suomen ja EU:n valmistautumista Afrikan väestönkasvun luomiin haasteisiin eurooppalaiselle elämäntavalle ja syyllistyy kiihkoiluun monikulttuurisuuteen liittyvän keskustelun osalta. Tämä huolimatta lehden toimituksen ajojahdin kohteena olevan Olli Immosen linjauksesta, jonka mukaan "Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vetosi äskettäin, että me hyväksyisimme toinen toisemme. Hän painotti myös kiihkottoman keskustelun tärkeyttä. Näissä sanoissa on viisautta, ja yhdyn osaltani tähän vetoomukseen."

* * *

HS:n lauantai-sivuilla koluministi Riku Rantala kantaa myös oman kortensa maahanmuuttokeskusteluun kehottaen Immosta matkustelemaan, vaikka epäileekin kannattaako "kuollutta lääkitä". Perusteluna hän esittää, että "erilaisuuden kohtaaminen on johtanut väistämättä siihen, että olen joutunut ymmärtämään muitakin näkökulmia kuin omani."

Mistä Rantala on päätynyt käsitykseen, että Immonen, tai suomalaista kulttuuria yleisemminkin puolustavat, eivät ymmärtäisi maahanmuuttajien näkökulmia? Epäselväksi jää myös se, arveleeko hän esimerkiksi somalimaahanmuuttajien näkökulman ymmärtämisen (vai peräti hyväksymisen?) vähentävän heidän mukanaan Suomeen tulleita ongelmia kuten ISIS-järjestöön positiivisesti suhtautuvan ääri-islamismin, naisten elintilan kapenemisen tai yhteiskunnan segregoitumisen ja siitä seuraavan väestöryhmien välisten suhteiden polarisoitumisen?

Eikö pikemminkin ole niin, että suomalaista kulttuuria näkyvästi puolustavat perussuomalaiset ovat nimenomaisesti ymmärtäneet tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien ihmisten näkökulmia havaittuaan niiden negatiiviset vaikutukset omaan yhteiskuntamme. Ja niihin maihin, joiden monikulttuurisuuskehitys on edennyt pidemmälle kuin Suomessa. Erityisesti Immonen ymmärtänee islamilaisten maahanmuuttajien näkökulmia, sillä hänen aviopuolisonsa on muslimitaustainen nainen Bosniasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsinsuomalaistyttö Syyriassa
Vesa Puuronen puhuu viisaita
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja