Kansainvälinen lainsäädäntö kannusti Fitburgin kaapelisabotaasiin

Ankkuria laahannut laiva – Fitburg – vioitti eilen Suomenlahden pohjassa kulkenutta kaapelia. Suomen rannikkovartiosto toimi totutun tehokkaasti, dokumentoi valokuvin ankkurin roikkumisen ja otti aluksen talteen.

Tapaus etenee seuraavaksi tarkempaan tutkintaan ja aikanaan epäilemättä oikeuteen. Tämä kuulostaa sinänsä hyvältä, mutta kiinnittäisin – arvoisat lukijat – huomionne siihen, mitä tapahtui viime lokakuussa. 

Silloin Helsingin käräjäoikeus ilmoitti jättävänsä tutkimatta – samankaltaisessa tapauksessa – Venäjän varjolaivastoon kuuluvan Eagle S -aluksen syytteen ja siihen perustuneet korvausvaatimukset. Oikeus katsoi, että tapaukseen ei voida soveltaa Suomen rikoslakia. 

Asiaan otti tuolloin kantaa kansanedustaja Jarno Limnéll (kok), jonka mukaan "tarvitaan selkeämpää lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia, jotka antavat valtioille mahdollisuuden käsitellä tämänkaltaisia tekoja myös talousvyöhykkeillä ja kansainvälisillä vesillä". Sellaisia ei ole kuitenkaan ilmaantunut kuluneiden parin kuukauden aikana. 

Siksi minusta on selvää, että Fitburgin – ilmeisen selvästi Venäjän määräämä kaapelisabotaasi – oli loogisesti ottaen Helsingin käräjäoikeuden päätöksen ja kansainvälisen lainsäädännön puutteellisuuden seuraus. Onhan selvää, että jos kaapeleiden rikkomisesta ei seuraa mitään, voi Putinin hallinto jatkaa aivan huoletta niiden sabotoimista. 

Siksi on helppo ennustaa, että Suomenlahden ja Itämeren pohjassa kulkevia kaapeleita rikotaan – niin sanotusti vahingossa – myös jatkossa. Ja sitä jatkunee siihen asti, kunnes kansainväliseen lainsäädäntöön säädetään tarvittavat pykälät odotettavissa olevasta Venäjän ja sen bulvaanien vastustuksesta huolimatta.  

* * *

Jos Fitburgin tapauksessa haluaa nähdä jotain positiivista, niin sellaista oli epäilemättä suomalaisten viranomaisten toiminnan tehokkuus. Kaapelinrikkoja selvitettiin nopeasti ja se saatiin myös pysäytetyksi. 

Edellä mainitsemani lainsäädännöllisen ongelman takia laivan omistajan ja/tai miehistön ainoaksi sanktioksi jouduttaneen etsimään vikoja laivan kunnosta, mikä viivästyttäisi sen liikkeelle lähtemistä. Näin laivan miehistö joutuisi nyhjäämään edes vähän aikaa Kirkkonummen rannikolla. 

Olisikin mielenkiintoista tietää, että onko laivan varustamo ja/tai sen miehistö tehnyt Vladimir Putinin hallinnon kanssa sopimuksen noiden päivien korvaamisesta ruplina vai jonakin vahvempana valuuttana. Ruplan kurssihan on viime aikoina ollut samanlaisessa laskussa kuin se kuuluisa lehmän häntä, joten venäläisvaluutalla korvattavien päivien arvo laskee ajan myötä. 

Joka tapauksessa laivan mahdolliset puutteellisuudet on selvitettävä ennen sen päästämistä pois Suomen aluevesiltä. Sekä tietenkin vaatia pienimpienkin laivasta löytyvien vikojen huolellista korjausta ennen sille – ja sen miehistölle – annettavaa lähtölupaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Johtaako Suomen näyttävä operaatio Itämeren tilanteen eskaloitumiseen?

Finland Detains Russia-Linked Ship Suspected of Cable Damage

Kansainvälinen oikeus on ongelma

Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen

Sosiaalisessa mediassa suurta närkästystä ja intohimoja herättänyt ilmoitus kompostoinnin valvontapäällikön tehtävästä 9 450 euron kuukausipalkalla on valeuutinen. Hyvä näin, mutta todettakoon tässä kuitenkin, että on vaikea keksiä julkiselle rahalle turhempaa käyttöä kuin kompostitarkastukset. 

Tuoreen tiedon mukaan niitä kuitenkin aiotaan tehdä. Ensi alkuun tarkastajat tonkivat touko–heinäkuun aikana noin 500 kompostoria pääkaupunkiseudulla ja Kirkkonummella. Laskun siitä kuittaavat pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen veronmaksajat, mutta epäilemättä myös muut kunnat seuraavat ennemmin tai myöhemmin tätä esimerkkiä.

Korjattakoon tähän liittyen myös toinen mahdollinen väärinkäsitys. Nimittäin se, että - toisin kuin moni varmasti ajattelee - kompostintarkastus ei ole EU:n suomalaisille asettama vaatimus. Sen sijaan se on suomalaispoliitikkojen kotikutoinen keksintö, joka tuli voimaan Sanna Marinin (sd) johtaman hallituskauden keskivaiheilla. 

* * *

Yleisradion julkaiseman gallupin perusteella näyttää siltä, että Perussuomalaiset olisivat palaamassa korkeintaan keskikokoiseksi - ellei sitten suorastaan pieneksi - puolueeksi. Tämä johtopäätös voitaneen tehdä sillä perusteella, että puolueen kannatus putosi kuukauden aikana peräti neljällä prosenttiyksiköllä eli sen vielä kuukauden takaisista kannattajista olisi vaihtanut puoluetta yli neljännes. 

Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että Riikka Purran johtama PS:n ministerijoukko on lunastanut varsin hyvin lupauksensa maahanmuuttopolitiikan muuttamisesta. Siksi on esitettävä kysymys, että eivätkö ihmiset ole sittenkään äänestäneet puoluetta Suomessa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan luomien ongelmien takia vaan jostakin muusta syystä. 

Vai onko tässä käynyt siten, että - eilisen kirjoitukseni mukaisesti - puolue on joutunut maksamaan liian kovan hinnan muiden hallituspuolueiden hallitusohjelmaan kirjoituttamien asioiden takia? Ja nämä asiat ovat sittenkin puolueen äänestäjille tärkeämpiä kuin suomalaisen Suomen tulevaisuus.

Neljännes on myös sana, joka kuvaa SDP:n kokonaiskannatusta, sillä sitä äänestäisi 25,3 prosenttia suomalaisista, mikäli vaalit pidettäisiin nyt. Toisin sanoen näyttää siltä, että puheenjohtaja Antti Lindtmanin johdolla harjoitettu vastuuvapaa retoriikka puree hyvin suureen osaan suomalaisista - eivätkä edes Kimmo Kiljusen vehkeilyt Venäjän hyväksi tai puolueen edellisen pääministerin aikana junaillut kompostintarkastukset - näytä olevan puolueen kannatukselle minkäänlainen rasite. Eikä edes sen toiminta pakolaiskiintiöiden nostamisen puolesta.

Myös Minja Koskelan Vasemmistoliitolla on syytä tyytyväisyyteen gallup-lukujen ollessa lievästä nousussa, mutta Sofia Virran Vihreillä sujuu heikommin, sillä puolueen kannatus on pudonnnut jälleen noin kymmenyksen eli 0,9 prosenttiyksikköä. Lienevätkö syyt sitten puheenjohtajan puolison metsässä vai jossain muualla? 

Tyytyväisyyteen lienee syytä myös - ja erityisesti - Keskustalla, jonka kannatus nousi 1,4 prosenttiyksiköllä eli kymmenystä vaille kymmenellä prosentilla. Näin siitä tuli maan kolmanneksi suosituin puolue, jonka avulla - mikäli suosio säilyy tai kasvaa - Suomeen saadaan seuraavien vaalien jälkeen taas punamultahallitus jakamaan veronmaksajilta kerättävää rahaa ja keksimään uusia "kompostintarkastuksia". 

Muiden puolueiden kannatuksessa ei tapahtunut oleellisia muutoksia. Se tarkoittanee sitä, että sekä Kokoomuksen, RKP:n ja Kristillisdemokraattien kannattajat ovat tyytyväisiä harjoitettuun hallituspolitiikkaan. 

Erityisesti Kokoomus on hyötynyt siitä, että valtiovarainministeriksi asettui Riikka Purra (ps), joka on tehtävänsä mukaisesti joutunut viemään eteenpäin - ja puolustamaan - erityisesti pääministeripuolueelle tärkeitä uudistuksia, joita suuri osa Perussuomalaisia aiemmin kannattaneista näyttäisi puolueen gallup-kannatuksen kehityksen perusteella vastustavan. 

* * *

Lopuksi on todettava, että seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä kaksi vuotta aikaa ja siksi on mahdollista, että hallituspuolueiden tekemät toimenpiteet Suomen talouden nostamiseksi ehtivät vielä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Ja sitä kautta pudottavat SDP:n ja Keskustan juuri nyt korkeaa kannatusta. 

Ainakin tämä olisi toivottavaa jo senkin takia, ettei hallitus ole onnistunut kääntämään Suomen taloutta selvään nousuun. Mutta - ja se on iso mutta - juuri nyt näyttäisi, että käänne olisi kuitenkin tapahtumassa. 

Jos ja kun näin tapahtuu, näkyvät sen seuraukset ennemmin tai myöhemmin myös tavallisten ihmisten arjessa. Mutta etenkin Perussuomalaisten - sekä käänteisesti SDP:n ja Keskustan - kannalta tärkeä kysymys tietenkin kuuluu, että tapahtuuko se tarpeeksi nopeasti vaikuttaakseen vuoden 2027 vaaleihin ja pelastaakseen Suomen punamultahallitukselta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakaristiryijy
Ylen toimitus salasi jälleen SDP:n lapsipornokytköksen
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Punavihreää wokellusta

MTV3 kertoi yksityiskohtaisesti siitä, kuinka pääosin maahanmuuttajataustaisista nuorista koostunut joukkio oli ryöstänyt ja pahoinpidellyt kaksi nuorta miestä Kirkkonummella. Mukana oli ollut myös kantasuomalainen nuori, joka oli kuvannut tapahtumia videolle.  

Jos olisin punavihreä - ja miksipä en näin aamutuimaan olisi - huomaisin tapahtuneessa myös positiivisen piirteen. Onhan nimittäin selvää, että videoita kuvannut kantasuomalainen henkilö ei mitä ilmeisimmin ole rasisti antaessaan videoillaan kunniaa maahanmuuttajataustaisille. Ja siksi esimerkillinen henkilö.

* * *

Muistamme kaikki, kuinka kaunoinen ex-pääministerimme Sanna Marin (sd) kertoi, ettei halua yksityiselämäänsä kommentoitavan julkisuudessa. Tällainen pyyntö on tietenkin sellainen, että perinteisen suomalaisen - yksityisyyttä jopa liiaksi kunnioittavan - kulttuurin omaksuneet ihmiset noudattavat sitä mielellään. 

Sittemmin ex-pääministerimme on alleviivannut tahtoaan julkaisemalla sosiaalisessa mediassa sellaisia kuvia, joista tuskin kukaan on kiinnostunut. Tällaisena lähes ikäloppuna henkilönä kunnioitan tietenkin mielelläni kauniin naisen toivetta.

Valitettavasti nyt kävi niin, että minua kiinnostivat myös saksalaisten näkemykset entisen pääministerimme uuteen uraan. Ja kuinka sattuikaan, olivat germaanit julkaisseet Marinin yksityiselämän kunnioittamisvaatimuksesta huolimatta hänen bikinikuvansa. 

Jos olisin punavihreä wokeltaja - ja miksipä en näin aamutuimaan voisi olla sitäkin - ymmärtäisin tästä, että saksalaiset ovat mitä pahimpia misogyynejä ja sovinisteja sekä tietenkin pesunkestäviä natseja. Ja ihmettelisin, että eivätkö he kadu lainkaan maailmansotien miljoonia uhreja vaatineita ihmisoikeusrikkomuksiaan, vaan katsovat edelleen oikeudekseen rikkoa meidän kauniin Sannamme toiveita vastaan? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikko Vuorenpää osoitti, ettei ole olemassa yksinkertaisia kysymyksiä
Ministeri Ohisalo, homeopatia ja Itä-Uudenmaan järjestäytyneet nuorisoporukat
Saksan presidentti avasi tien Suomen vaurastumiselle

Mänttikuulaa Kirkkonummella

Jalkapalloa kutsuttiin minun nuoruudessani toisinaan halveksivasti mänttikuulaksi. En tiedä mistä nimitys tuli, enkä koskaan itse ryhtynyt käyttämään sitä, mutta ns. stadin derbyn yhteydessä lajin fanien toiminta on osoittanut nimityksen käyttökelpoiseksi.

Helsingin paikallisotteluissahan joukkueiden tietyille kannattajille on tullut tavaksi rähinöidä keskenään. Nyt tuo rähinöinti näyttää siirtyneen kauemmas pelipaikalta, eli Kirkkonummelle. Sinne olivat nimittäin lähteneet yhteisestä sopimuksesta molempien joukkueiden kannattajat tappelemaan keskenään.

Kuten tappeluissa helposti käy, oli yksi osallistujista - puolalainen mies - loukkaantunut vakavasti, minkä seurauksena ääliöiden yhteenotto tuli kaiken kansa tietoisuuteen. Aiemmin samojen joukkueiden yhteenotoissa ovat häiriköineet myös poliittisten ääriliikkeiden jäsenet, mutta vielä ei ole tiedossa oliko Kirkkonummen tapauksessakin kyse siitä vai "pelkistä" jalkapallofaneista.

Niin tai näin. Joka tapauksessa tapaus osoittaa jälleen kerran, ettei ihmiskunta koostu pelkästään valioyksilöistä, vaan joukkoon mahtuu myös toisen ääripään kulkijoita. Parempi tietenkin, että sellaiset purkavat tyhmyytensä hedelmät toisiin samanlaisiin kuin sivullisiin.

Siitä huolimatta ilmiö on vastenmielinen ja jalkapalloväen tulee ponnistella lopettaakseen toimintansa välittömässä ympäristössä tapahtuvan idiotismin. Kuten jo aiemmin olen ehdottanut, yhteiskunta voisi edistää asiaa esimerkiksi sitomalla jalkapallolle annetun tuen väkivaltakierteen katkaisemiseen.

Nyt esille nousseiden tapahtumien pelipaikka Kirkkonummella saattaa osoittaa, että jotain on tehtykin, koska pukarit olivat valinneet riehumisensa kentäksi kaukaisen Kirkkonummen sorakentän. Väkivaltaa syrjäinenkään paikka ei kuitenkaan oikeuta.

Siksi nykyaikaisen mänttipallon pelaamista ei voi hyväksyä edes Kirkkonummella - ei etenkään, kun siitä näyttää koituvan terveyspalvelujen turhan kuormittamisen kautta kustannuksia veronmaksajille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen
Haluammeko lisää reppanoita?
Rohkeita miehiä, ressukoita ja väkivaltaa

Ramadan muuttaa Evitskogin arkea

Yleisradio uutisoi ramadanin alkamisesta Evitskogin vastaanottokeskuksessa. Paikka muistetaan siitä, että sen perustaminen herätti kovasti vastustusta kylän asukkaiden piirissä.

Ylen uutisen mukaan vastaanottokeskuksessa on turvapaikkapäätöstä odottelemassa miehiä kaikkiaan 26 eri etnisestä taustasta, joiden ramadan-käytännöt eroavat toisistaan. Siksi Evitskogiin on Ylen jutun mukaan odotettavissa ongelmia.

Tässä ei ole sinänsä mitään uutta. Jos ja kun ihminen on väsynyt, janoinen, nälkäinen tai kärsii nikotiinin vieroitusoikeista, on hän tietenkin herkemmin ärtyvä kuin hyvin nukkuneena, kylläisenä ja totutun nikotiiniannoksensa saaneena.

Sen sijaan minulle oli uutta kuulla, että vastaanottokeskukseen ei ole ramadanruljanssin - eli käytännössä ympärivuorokautisen toiminnan ajaksi - palkattu lisää työntekijöitä, vaan "henkilökunta venyy ja tekee yötä myöden hommia: lisärahaa ei ole herunut yötyöläisten palkkaamiseen." Toivottavasti kuitenkin työaikalakia noudatetaan.

Evitskogiin ei ole myöskään palkattu tavallista enempää vartijoita, vaikka riski asukkaiden välisiin kahinoihin tunnustetaankin avoimesti. Mutta ehkä vartijatkin venyvät.

Jutussa haastateltu turvapaikanhakija Kadhmin on sitä mieltä, että kaikkien muslimien pitäisi viettää ramadania, koska Koraani niin sanoo. Häntä eivät kuitenkaan haittaa ne asukkaat, jotka eivät aio paastota. Toivottavasti ramadanista piittaamattomat eivät haittaa muitakaan muslimien paastokauden viettäjiä, jotta kaikki saavat olla rauhassa.

Evitskogin kanta-asukkaita saattaa myös jännittää, sillä onhan mahdollista, että ramadanin tuottama ärtymys purkautuu myös vastaanottokeskusten ulkopuolella. On siis syytä olla tavallistakin varovaisempi jos joutuu vuorovaikutukseen turvapaikanhakijoiden kanssa. Tai ehkä välttää koko vuorovaikutusta - ainakin öiseen aikaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset heräsivät puolustamaan kotiseutuaan
Islam tappaa Pakistanissa
Ramadan päättyi ja paljasti Helsingin muslimien todelliset karvat

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus

Helsingin Sanomat kirjoitti aamun pääkirjoituksessaan, kuinka Suomen sisäpolitiikka estää meitä ajamasta EU:ssa itsellemme edullisinta linjaa. Sellainen olisi lehden mukaan Unionin johdolla toteutettava taakanjako, jossa turvapaikanhakijoita sijoitettaisiin jäsenmaihin näiden mielipidettä kysymättä.

Kirjoitus osoittaa kuinka pahasti hakoteillä lehti on. Sen sijaan, että tässä tilanteessa meidän tulisi pohtia turvapaikanhakijoiden sijoittamisongelmaa, meidän tulisi joko EU:n johdolla tai yksittäisten maiden toimenpiteenä saada viime vuoden aikana käsittämättömiin mittoihin kiihtynyt turvapaikkaruljanssi pysähtymään.

Siihen tarvitaan vain kolme toimenpidettä. Ensinnäkin joko yksittäisten maiden (kuten Suomi) tai koko EU:n on irtisanouduttava kansainvälisistä sopimuksista, joissa kenelle tahansa taataan oikeus turvapaikkahakemuksen yksilölliseen käsittelyyn. Tämä on perusteltua kahdesta syystä.

Yksi. Järjestelmää käytetään laajamittaisesti väärin. Tämän osoittavat esimerkiksi tulijoiden lähtömaat, joista kärjessä komeilevat Irak ja Afganistan, joista molemmista löytyy tulijoille turvallisia alueita (viite ja toinen). Sen on osoittanut myös monien tulijoiden halu palata kotimaahansa heidän huomattuaan ihmissalakuljettajien huijanneen Suomessa vastassa olevista olosuhteista.

Kaksi. Turvapaikkajärjestelmä muuttaa yhteiskuntamme peruuttamattomasti sellaiseksi, jota me emme halua. Tämän ovat kiistatta osoittaneet monet tapahtumat viime aikoina alkaen Charlie Hebdo -lehden toimittajien murhista tai Ruotsin rakettisodista ja päätyen Kölnin, Hampurin ja Stuttgartin joukkoahdisteluihin sekä Iso-Britannian muslimien asenteisiin tai Helsingin ilmeisen täpärästi vältettyyn naisten laajamittaiseen ahdisteluun.

Ja eiväthän Kirkkonummella tai Ylivieskassa tehdyt väärät ilmiannot tai kantasuomalaisten perustamat katupartiotkaan kuulu sellaiseen yhteiskuntaan, jossa suurin osa suomalaisista haluaisi elää. Tähän viittaavat ainakin joensuulaisten reaktiot.

Toinen toimenpide turvapaikkaruljanssin pysäyttämiseksi on rajojen sulkeminen. Siis laittomasti maahan tulleiden ihmisten palauttaminen sinne, mistä he ovat tulleet. Suomessa se tarkoittaa palauttamista käytännössä Ruotsiin, Saksaan tai Venäjälle. Välimerellä se tarkoittaa merta ylittävien pelastamista ja siirtämistä takaisin Turkkiin, Libyaan tai muihin lähtömaihin.

Tässä tilanteessa ei voi mitenkään olla suomalaisten tai EU-kansalaisten vastuulla miettiä mitä laittomasti niiden alueelle tuleville tapahtuu sen jälkeen. Se on kutsumattomien tulijoiden itsensä vastuulla.

Jos kuitenkin halutaan, voidaan joko EU:n alueelle tai jonnekin muualle perustaa ympäristöstään eristettyjä leirejä, joissa huolehditaan laittomien maahantulijoiden perustarpeista kuten ruuasta ja asumisesta. Näiltä leireiltä voi kukin maa halutessaan valita sopivaksi katsomoansa määrän henkilöitä asutettavaksi omaan maahansa. Ja olosuhteisiin kyllästyneet voivat luonnollisesti lähteä takaisin kotimaahansa.

Kolmas toimenpide on EU:n houkuttelevuuden vähentäminen. Se tarkoittaa vastikkeettomasta sosiaaliturvasta luopumista ja minimaalisen, mutta vastikkeellisen tuen myöntämistä niille, jotka ovat jo saaneet turvapaikan tai oleskeluluvan EU:n alueelle.

Myöskään perheenyhdistämisiä ei tule sallia kuin kunkin maan kansalaisille. Kansalaisuuden ehdoksi on puolestaan asetettava osoitettu kyky elättää itsensä ilman yhteiskunnan maksamaa sosiaalitukea sekä uuden kotimaan kielen, kulttuurin ja arvojen omaksuminen.

Lisäksi edellä mainitusta uudenlaisesta turvapaikkapolitiikasta on tiedotettava näyttävästi kaikkien niiden kanavien kautta, jotka tarjoavat mahdollisuuden lähtöä harkitsevien tavoittamiseen. Tällöin on myös tuotava vahvasti esiin ihmissalakuljettajien epäluotettavuus ja taipumus valehdella Euroopan olosuhteista saadakseen kasvatettua omaa liiketoimintaansa.

* * *

Tiedän kyllä, että tämä on kovaa tekstiä. Tosiasia kuitenkin on, ettei nyt ole aikaa hempeillä.

Tosiasia nimittäin on, että muutaman seuraavan vuoden aikana ratkaistaan koko Euroopan tulevaisuus. Joko se muuttuu epävakaaksi alueeksi, jossa ihmiset eivät luota toisiinsa ja etnisten ryhmien välinen polarisaatio aiheuttaa jatkuvia jännitteitä tai vaihtoehtoisesti säilyy kohtuullisen turvallisena vyöhykkeenä muuten niin väkivaltaisessa maailmassa.

Vielä voimme ainakin Suomessa valita näiden kahden vaihtoehdon välillä. Kuitenkin jo vuosikymmenen kuluttua se lienee mahdotonta täälläkin, mikäli tulijamäärät pysyvät viime vuoden kaltaisina.

Siksi on täysin vastuutonta, että ammattitoimittaja pohdiskelee edelleen sellaisia lillukanvarsia, joita tämän aamun Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta sain lukea. Siinä on yksinkertaisesti kyse kansalaisten johtamista harhaan - riippumatta siitä johtuuko kirjoittelu pääkirjoittajan perehtymättömyydestä aiheeseen, syvällisestä ymmärtämättömyydestä vai puhtaasta hyväsydämisyydestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä kalpea aavistus Kölnistä
Ehdotan, että luovumme Geneven pako­lais­so­pi­muk­sesta
Totuus turvapaikkabisneksestä

JK 8.1.2016 kello 10.54. Huvittavaa kyllä HS kirjoitti toisessa pääkirjoituksessaan aiheesta, jota olen aiemmin käsitellyt. Tosin tuonkaan jutun pääkirjoitustoimittaja ei osaa yhdistää aihettaan laajempaan viitekehykseen. Eli länsimaisen elämäntavan muuttumiseen hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena.