Kehitysavusta on säästetty viikon nettopalkka, Putinin pelko ja Migrin päätös

Näin toisen maailmansodan eurooppalaisen osuuden päättymisen juhlapäivänä on hyvä muistaa kuinka paljon sodassa hävinnyt tai kuten usein sanotaan - ihan aiheellisesti - torjuntavoiton saanut köyhä Suomi on avustanut maailman alikehittyneitä valtioita maksettuaan ensin valtavat sotakorvaukset Neuvostoliitolle sen Mainilan laukauksilla aloittamien sotatoimien seurauksista. 

Nyt tälle veronmaksajan rahan kylväminen on kuitenkin järkevöitynyt varsin paljon. Asiaa kuvaa asiasta vastaavan ministerin Ville Tavion (ps) sosiaalisessa mediassa julkaisema kuvaaja.

Kuvaajan sisältämän informaation mukaan suomalaiset veronmaksajat ovat säästänet kotimaiseen käyttöön hallituksen päätösten seurauksena vuonna 2024 yhteensä 118 miljoonaa euroa sekä tulevat säästämään samaan tarkoitukseen tänä vuonna 252 miljoonaa euroa lisää. Ja sikäli mikäli hallitus pysyy pystyssä käytetään vuonna peräti 2026 kehitysmaalaisten sijaan 361 miljoonaa euroa. 

Tämä tarkoittaa, että suomalaisten hyväksi käytetään koko kolmen vuoden aikana yhteensä 732 miljoonaa euroa enemmän kuin olisi tehty jatkamalla entistä menoa. Se tarkoittaa jokaiselle nelihenkisille suomalaisperheelle keskimäärin hiukan yli 500 euron pottia tavalla tai toisella hyödynnettäväksi.

Ehkäpä tämä esimerkki kertoo myös siitä, kuinka suurilla summilla meistä jokainen on lopulta tukenut kehitysmaalaisia vuodesta toiseen ennen nykyisen hallituksen kautta. Ja kuten huomaatte - ei kyse ole ollut mistään nappikaupasta, vaan hyvinkin tavallisen suomalaisen kokonaisen viikon nettopalkasta.

Siksi on kysyttävä kaikilta niiltä, jotka aikovat tulevissa vaaleissa tukea punamullan yritystä nousta valtaan, että onko tämä tosiaan se, mitä he haluavat? 

Ja ei, en odota, että mikään niin sanottu valtamedia uutisoisi tässä esittämääni näkökulmaa nyt tai myöhemminkään. Sen sijaan uskon, että niissä päivitellään jatkossakin nolla-pilkku-jostain prosenttiosuudesta, joka pitäisi nostaa nolla-pilkku-seiskaan, koska kansainväliset sopimukset ja meillä on siihen varaa, koska nolla-pilkku-mikätahansa kuulostaa tosi vähältä. 

* * *

Venäjän diktaattori Vladimir Putin kavereineen ja alamaisineen juhlii tänään toisen maailmansodan päättymistä niin sanotun voiton päivän merkeissä. Tosin ajankohta ei ole täysin oikea, sillä yleisesti toisen maailmansodan katsotaan päättyneen Japanin antautumiseen – ensin keisarin ilmoitukseen 15. elokuuta 1945 ja lopullisesti viralliseen asiakirjan allekirjoittamiseen syyskuun 2. päivänä. Toki eurooppalainen sota päättyi jo 80 vuotta sitten toukokuussa 1945.

Samalla on hyvä muistaa, ettei Neuvostoliitto suinkaan lopettanut sotimista Euroopan sodan päätyttyä. Sen sijaan se liittyi mukaan sotaan Japania vastaan 8. elokuuta 1945, kuten liittoutuneiden kesken oli sovittu jo Jaltan konferenssissa. Tämä tapahtui, kun Japanin tappio alkoi olla jo lähes varma, mutta virallista antautumista ei vielä ollut. Neuvostoliiton hyökkäys Mantšuriaan, Sahalinin eteläosiin ja Kuriileille jatkui aina elokuun lopulle ja osin syyskuun alkuun asti.

Näiden tapahtumien seurauksena Korean niemimaa päätyi jaettavaksi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen miehitysvyöhykkeisiin – ja on edelleen jakautunut kahteen valtioon. Lisäksi Japani ja Neuvostoliitto, sittemmin Venäjä, eivät ole vieläkään solmineet virallista rauhansopimusta neljästä Kuriilien saaresta käytävän kiistan vuoksi.

Nämä tosiseikat tuskin kuitenkaan häiritsevät Putinin juhlamieltä. Sen sijaan häntä saattaa harmittaa kuin oravaa, jonka käpy on jäässä, koska koko voitonpäivän ajan takaraivossa painaa pelko siitä, että ukrainalainen lennokki saattaa iskeä keskelle Punaista toria. Näin siitäkin huolimatta, ettei Ukrainalla luultavasti ole kykyä aiheuttaa suurta tuhoa tällaisessa iskussa.

* * *

Lopuksi haluan vielä kommentoida suomalaiseta maahanmuuttopolitiikkaa. Tuoreen uutisen mukaan maahanmuutovirasto Migri on nimittäin käännyttänyt Turkkiin perheen, jonka isä saattaa saada vankeustuomion. 

Perhe oli ollut Suomessa viisi vuotta hakien turvapaikkaa yhteensä kolme kertaa - saaden yhtä usein hylkäyksen. Viimeisellä kerralla se oli vedonnut uskonnollisiin syihin, koska perhe oli kääntynyt kristinuskoon.  

Perheenisän syyte ei kuitenkaan johtunut siitä, vaan se oli seurausta sosiaalisen median päivityksestä, jossa hän oli kutsunut Turkin diktaattoria varkaaksi - mikä on Turkin lain mukaan rikos. Lentokentältä perhe pääsi - isää myöden - lähtemään ilman, että ketään olisi pidätetty. 

Omalta osaltani ilmaisen tässä Migrille tyytyväisyyteni siitä, ettei puheena ollut perhe saanut jäädä Suomeen. Olisihan sen seurauksena syntynyt ennakkotapaus, jonka perusteella kuka tahansa turvapaikanhakija voisi saada luvan jäädä Suomeen vain sillä, että rikkoo sosiaalisessa mediassa kotimaansa lakia. 

Eikä liene epäilystäkään siitä, etteivätkö aina auliit turvapaikanhakijoiden avustajat olisi osanneet antaa tätä neuvoa kaikille Suomeen jatkossa tuleville turvapaikanhakijoille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Maskuliinisuutta ja pyöräteitä kehitysavulla?
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu

Alexander Stubb teki järkevän ja vähemmän järkevän linjauksen

Tasavallan presidentti Alexander Stubb osoitti johtavansa Suomen ulkopolitiikkaa. Tämä tapahtui koska ministeri Ville Tavio (ps) ilmoitti, ettei Suomi liity Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvään tasa-arvoliittoumaan, ja ministeri Elina Valtonen (kok) äänesti sellaisen YK:n yleiskokouksessa päätös­lauselman puolesta, jossa vaaditaan Israelia lopettamaan palestiinalais­alueiden laiton miehitys vuoden sisällä. 

Stubbin mukaan Suomi kyllä kohtelee Israelin Länsirannan siirtokuntia jatkossakin laittomina, mutta ei ole tunnustamassa Palestiinan valtiota näillä näkymillä. Sen sijaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet korostuvat hänen päätöksellään suomalaisessa ulkopolitiikassa. 

Omalta osaltani näen stubbilaisen suhtautumisen Länsirannan asemaan järkeväksi, joskaan asia ei millään tavalla kuulu meille suomalaisille. En myöskään vastusta sukupuoli- ja seksualivähemmistöjen ihmisoikeuksia, mutta en nyt kuitenkaan lähtisi päsmäröimään niille erityisasemaa juuri Ukrainassa. 

Jälkimmäinen näkemykseni perustuu kahteen asiaan. Ensinnäkin Ukrainassa on tällä hetkellä paljon akuutimpikin ongelma - venäläisten aloittama sota - jonka ratkaisemiseen Suomenkin kannattaisi keskittyä. Toiseksi, en näe LBGTQ-käyttäytymisen laillistanutta Ukrainaa mitenkään erityisen ongelmallisena yhteiskuntana sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien suhteen. 

Siksi pitäisin järkevänä - jos jälkimmäiseen asiaan halutaan vaikuttaa - suomalaispanosten sijoittamista sinne, missä normaalista sukupuolikäyttäytymisestä poikkeavia ihmisiä rangaistaan kuolemalla tai muilla tavoilla. Ensin mainittujakin nimittäin löytyy edelleen maailmasta (esimerkki, toinen ja kolmas) puhumattakaan jälkimmäisistä (esimerkki ja toinen). 

Niin tai näin. Olen kuitenkin kaiken kaikkiaan pitänyt nykyisen tasavallan presidentin aiempaa toimintaa korkeassa virassaan odotuksiani parempana. Ja toivon, että näin jatkuu myös tulevaisuudessa.

Lisäksi tiedostan sen, että presidentinvaalin toisen kierroksen vaihtoehtona oli henkilö - Pekka Haavisto - jonka nousu ulkopolitiikkamme johtoon olisi varsin suurella todennäköisyydellä ollut kansallinen katastrofi. Enkä tarkoita tällä hänen seksuaalista suuntautumistaan, vaan miehen "näyttöjä" poliittisen uransa eri vaiheissa (esimerkki, toinen ja kolmas). 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Disinformaation levittäminen on osa Venäjän sodankäyntiä
Suomalaiset haluavat rajalain
Alexander Stubb, Suomen presidentti

Sanna Marinin paineet kasvavat, mutta eroaako hän ja/tai hallitus?

Pääministeri Sanna Marin (sd) sai pitkään nauttia ymmärrystä lehdistön taholta, mutta nyt näyttäisi siltä, että jopa toimittajat ovat kyllästyneet hänen biletykseensä. Mielenmuutos näyttäisi seuranneen ns. jauhojuhlista. Valitettavasti kohut eivät jääneet siihen, vaan heti perään tuli sellainen ystävien suutelukuva, jota Marin pyysi anteeksi. 

Pidän mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että Marinin julkisuuskuvan muuttuminen aiempaa negatiivisemmaksi aiheuttaa pääministerille kovia henkilökohtaisia paineita. Samaan aikaan häneen suunnataan myös opposition suunnasta yhä suorempaa arvostelua. 

Vai mitä pitäisi ajatella siitä, että Petteri Orpo (kok) totesi eilen seuraavasti: "minusta olisi erinomaista, että keskityttäisiin siihen, mitä pääministeri ei tee". Ja jatkoi luettelolla asioista, joihin pääministerin tulisi tarttua juhlimisen sijaan: "meillä on Venäjän hyökkäys Ukrainaan, energiakriisi, korot nousevat , inflaatio laukkaa, meillä on vanhuspalvelujen kriisi, terveydenhuollossa on ongelmia. Odottaisin, että olisi johtajuutta näihin asioihin".

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän johtaja Ville Tavio puolestaan kysyi jo aiemmin kysymyksen, joka tässä tilanteessa on ilmeinen: "eroaako Sanna Marin?". Ja perusteli sitä sillä, että "selkeiden virheiden jatkuva selittely parhain päin ei enää uppoa kuin johonkin vihervasemmistolaiseen fani-segmenttiin". 

Nähtäväksi jää, eroaako Marin korkeasta virastaan, vai jatkaako hän siinä kestäen kasvavia paineita korvat luimussa kuin pahanteosta yllätetty koira. Jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta puhuu se, että hänen puolueeseensa ei näyttäisi kasvaneen suurta oppositiota johtajaansa vastaan, vaikka pientä napinaa onkin nähtävissä. 

Jos Marin kuitenkin eroaa, pidän todennäköisempänä pääministerin vaihtumista kuin koko hallituksen kaatumista. Ministeriauton takapenkki on kuitenkin sille kerran istumaan päässeille sen verran mieluinen, ettei edes valtakunnan sekaisin oleva talous tai räjähdysmäisesti kasvava valtionvelka saa luopumaan siitä. 

Sitä paitsi nyt nähdyn hallituspolitiikan seurauksena lienee selvää, ettei valtakuntaa tule pitkiin aikoihin johtamaan sellainen vihervasemmistolainen kauhukabinetti kuin Marinin hallitus. Tähän viittaavat ainakin puoluekannatuksen mittaukset, joiden perusteella Kokoomus olisi nousemassa suurimmaksi puolueeksi - eli pääministeripuolueeksi - seuraavissa vaaleissa. 

Niinpä on todennäköistä, että Marinin hallitus jatkaa loppuun asti joko nykyisen tai jonkun muun pääministerin johdolla viedäkseen ohjelmansa loppuun asti. Samalla se varmistaa seuraavalle hallitukselle kivisen taipaleen, jonka ainoana järkevänä päämääränä voi olla vain Suomen talouden nostaminen jälleen jaloilleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin tanssi
Hallitus haluaa terveydenhoitopalvelut maassa luvatta lorveksiville
Pari ajatusta Fortumista ja Suomen valtionvalasta

Entä jo yritykset rahoittaisivat enemmän tutkimusta?

Ville Tavio (ps) nosti eilen esille tutkimusrahoituksen. Mielenkiintoista kyllä, hän ei puhunut verovarojen lisäämisestä tutkimukselle, vaan yritysrahoituksesta. 

Puheenvuoro oli monessakin mielessä tärkeä, eikä vähiten siksi, että valtiontalouden nykytilassa suomalaista huippuosaamista ei pystyttäne lähivuosina kehittämään suurilla rahoilla, vaikka sellaiseen olisi tahtoakin. Käytännössä ainoa vaihtoehto on siten yksityinen rahoitus. 

Tavion resepteinä olivat verokannustimien luominen yrityksille ja jopa tavallisille ihmisille tutkimuksen rahoittamiseksi. Ehdotus ei ole ainutlaatuinen, mutta nyt jos koskaan sille on vahva tilaus, jotta suomalainen osaaminen saadaan pidetyksi korkealla tasolla.

Perinteisesti on katsottu, että julkisen sektorin tehtävänä on perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen rahoittaminen yritysten keskittyessä tuotekehitykseen. Näin ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla - olenhan itsekin saanut aikanaan yritysrahoitusta puhtaaseen perustutkimukseen - mutta se on selvää, ettei yrityksiltä voi odottaa kuin sellaisten tutkimusten rahoitusta, jonka tuloksista niiden voi olettaa tai ainakin toivoa hyötyvän. Tämä vaatimus ei kuitenkaan millään lailla sulje ulos soveltavaa tai edes puhdasta perustutkimusta.

Tämä tosiasia ohjaa tutkimusten tutkimusrahoitusta paitsi tuotekehityksen, niin myös käytännön kannalta relevanttien aiheiden pariin. Toisaalta yritysten rahoittamat tutkimukset saattavat surkastua eräänlaiseksi pikkusieväksi näpertelyksi sen sijaan, että luotaisiin todellisia uusia uria tiedon varaan rakentuvalla uudenlaiselle kehitykselle.

Jos Tavion vaatimukset siis toteutuisivat, tulisi yrityselämämme nostettava omaa T&K-rahoitustaan välttäen samalla yksityiskohtaisen näpertelyn vaara. Se tarkoittaisi laajaa katsantokantaa, joka ylittää yritysten lähivuosien omat intressit. 

Vain tällä suomalainen tiedepohjainen osaaminen voisi välttää sen romahduksen, joka on sitä uhkaamassa julkisen sektorin tutkimusinvestointien vääjäämättä supistuessa. Ja sitä kautta tarjoaisi kotimaisille yrityksille myös tulevaisuudessa ensisijaista työvoimaa tulevaisuuden tuotekehitysläpimurtoihin.

Tämän kaiken saavuttamiseksi olisi tärkeää myös se, että suomalainen julkinen tiederahoitusapparaatti huolehtisi ensisijaisesti puhtaan perustutkimuksen rahoittamisesta huolehtien erityisesti rahoitetun tutkimuksen tieteellisestä korkeatasoisuudesta. Ja jos se näin tekisi, ei mikään tietenkään estäisi yrityksiä nauttimasta sen hedelmistä. Eikä edes lisäporkkanan tarjoamisesta näille nouseville kyvyille silloin, kun heidän tieteellisten saavutustensa varassa voitaisiin tuotaa sellaista tietoa ja osaamista, josta olisi hyötyä myös yritysten tuotekehityksessä.

Samalla näiden nuorten tutkijoiden valmiuksia lisäisi se, että he oppisivat ymmärtämään nykytutkijoiden sukupolvea paremmin niitä ongelmia ja lainalaisuuksia, joita käytännön tuotekehitys noudattaa. Ja tuottaa uransa myöhemmissä vaiheissa erityistä lisäarvoa riippumatta siitä, työskentelevätkö he loppu-uransa yksityisellä vai julkisella sektorilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät
Millä perusteilla luonnontieteelliset tutkimukset vanhenevat?
Ponsse ja menestyksen salaisuus

Ville Tavio ja afrikkalainen kulttuuri

Ville Tavio (ps) arvosteli Helsingin Sanomien haastattelussa sitä, että "länsimaista kulttuuria ei pidetäkään enää yksinomaan parhaana vaan nähdään muutkin kulttuurit samanarvoisina". Hän myös ihmetteli, miksei kulttuurien välisestä paremmuudesta voi puhua avoimesti.

Tavio ei kuitenkaan suostunut ottamaan suoraa kantaa toimittajan kysymykseen siitä, onko "islamilainen kulttuuri on huonompi kuin kristillinen kulttuuri". Sen sijaan hän totesi, että kysymykseen vastaaminen johtaisi tuomioon.

Jos katsotaan, minkälaisen kulttuurin parissa on tehty ne suuret keksinnöt, joiden avulla voimme esimerkiksi matkustaa parissa vuorokaudessa maapallon ympäri, olemme selvinneet voittajiksi bakteeritaudeista tai pystymme käyttämään tietokoneita blogien kirjoittamiseen huomaamme, ettei se ole ainakaan afrikkalainen kulttuuri.

Sen huonoista puolista kertoi tänä aamuna puolestaan Yleisradio, jonka mukaan Zimbabwessa on pidätetty kymmeniä ihmisiä hallituksenvastaisissa mielenosoituksissa. Niissä vastustettiin jutun mukaan alkujaan korruptiota, mutta nykyisin hallitusta. Mielenosoittajien mukaan presidentti Emmerson Mnangagwan hallinto on käyttänyt itsevaltaisia otteita mielenosoitusten nujertamiseksi.

Zimbabwen ei ole ollut mikään menestystarina sen jälkeen, kun valta siirtyi valkoisilta mustille. Tämän aamun uutisen perusteella myöskään maan tulevaisuus ei taida olla ruusuilla tanssimista, vaan pikemminkin tavallinen afrikkalainen tarina, jossa vallanpitäjä muuttuu kerta toisensa jälkeen demokraattisesta johtajasta itselleen etuja kahmivaksi gepardihattuhallitsijaksi.

Kysymys kuuluukin, että jos jostain asiasta voi sanoa "tavallinen tarina", tarkoittaako se sitä, että kyse on kulttuuriin kuuluvasta seikasta. Ja jos vastaamme myöntävästi, osoittavatko Zimbabwen (ja muun mustan Afrikan) tapahtumat jotain afrikkalaisen ja länsimaisen kulttuurin välisestä arvoasetelmasta sensu Ville Tavio?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kelvoton ja poliittisten toimijoiden arvoa alentava näytelmä
Afrikkalaista koneinsinööriä odotellessa
Kulttuurisia eroja

Kelvoton ja poliittisten toimijoiden arvoa alentava näytelmä

Menossa on kelvoton ja poliittisten toimijoiden arvoa alentava näytelmä. Tarkoitan sitä keskustelua, jossa Ville Tavio (ps) on todennut, että pääministeri Sanna Marin (sd) on sopiessaan EU:n elvytyspaketista todennäköisesti rikkonut perustuslakia.

Kelvottomaksi keskustelun teki Sanna Marinin Twitterissä esittämä "tietämättömyys". Hänhän väitti, että "pitäisin kohtuullisena, että kun syytetään niin samalla täsmennettäisiin, missä kohdin olen toiminut vastoin Suomen perustuslakia".

Ville Tavio vastasi pääministerille vähemmän kohteliaasti, että "älä esitä tyhmää. Tiedät hyvin, että kyse on perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 16/2020) oikeudelliset reunaehtojen ohittamisesta".

Kyse on siis samasta asiasta, josta kirjoitin vajaa viikko sitten. Eli Marinin välinpitämättämyydestä perustuslakivaliokunnan tulkinnasta, joka on itsenäisen Suomen poliittisessa historiassa ollut ehdoton reunaehto poliittisessa päätöksenteossa.

Nyt puheena olevassa asiassa perustuslakivaliokunnan kannanotto kuului, että "valtioneuvoston ei tule asian käsittelyn tässä vaiheessa hyväksyä tai edistää nyt ehdotettua unionin lainanottoa ja jäsenvaltioiden siihen kytkeytyvää vastuuta avustusmuotoisista tukivälineistä". Näin pääministeri Sanna Marin Suomen neuvottelijana kuitenkin teki perustellen toimintaansa suuren valiokunnan näkemyksellä, vaikka sillä ei lainsäädännössämme ole minkäänlaista roolia perustuslain tulkinnan suhteen.

Mutta niin. Tuosta kevottomuudesta ja poliittisten toimijoiden arvon alenemisesta. Siitä saanee käsityksen seuraavista edelle linkittämääni Marinin twitter-viestiä seuranneista kommenteista (kirjoitusvirheet ja kieliasu alkuperäisistä viesteistä).

• Persut ovat yksinkertaisesti "huuhaa" porukkaa. Vastuutonta, asiatonta ja moraalitonta. Yli 80% suomalaisista myös tietää sen.
• Höpö höpö.
• Sanna, hän on "rohkea Suomalainen", varmaan hänen mielestä hän voi huudella ja sanoa mitä haluaa, ilman argumentteja.
• Eikö nyt jumankauta aikuiset, Suomen asioista päättävät ihmiset osaa keskustella asioita halki järkevästi? Heitellään kuitteja, väitöksiä, arvailuja jne. puolin ja toisin. Helvetti että hävettää olla Suomalainen katsellessa eduskunnan piirileikkejä! Vaihtoon koko sakki.
• Minäpä kerron, Brysselissä mentiin Suomen Suomen lippu perustuslain yli heti kun kirjekuori vilahti EU:lta
• V**** sä olet tyhmä akka
• olet myynyt meidät suomalaiset velkavankeuteen ilman suomenkansan lupaa ,pelkkä sinun mielipide ja teidän muutaman hassun mielipide ei ole Kansan mielipide ,olette ROSVONEET SUOMEN KANSAN
• Etkös sinä taannoin syyttänyt Twitterissä Petteri Orpoa valehtelusta ilman sen kummempia päteviä perusteluita?
• Tyhmäkin ymmärtää, valitettavasti meidän PM on täysi idiootti Ei ihme ettei edes kaupan kassalla pärjännyt.
• Maanpetturuus plus miljardeja syitä löytyy. Tajuatko mitä vittua olet mennyt tekemään??? Paljonko sulle maksettiin? Mikä pesti odottaa EU:saa?
• Tuki nyt jo turpasi, ääliö!!!
• Kovaa puhetta vaativan tempun teit. Älä leiki tyhmempää kuin olet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liian vaikea yhtälö professorin ymmärrettäväksi
Euroopan Federalistinen Unioni
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa