tiistai 4. lokakuuta 2011

Kreikkalainojen vakuudet ja niiden seuraukset

Suomi siis sai lopulta vakuutensa Kreikka-takauksiin: lainaamme 1,4 miljardia euroa Kreikalle ja saamme vastineeksi 880 miljoonaa sijoitettavaksi ehkä jopa 30 vuodeksi AAA-luokituksen velkapapereihin. Mielenkiintoista.

Uutisen äsken kuultuani tuli mieleen, että nyt tehdyllä sopimuksella on muutamia vaikutuksia. Ensimmäisinä mieleeni tulivat seuraavat.

Tehty sopimus tarkoittaa ensinnäkin, että Kreikan tukipaketti saataneen nyt vietyä EU-tasolla läpi, jos Kreikan heikentyneestä taloustilanteesta huolimatta näin edelleen halutaan.

Toiseksi se tarkoittaa, että Suomen muutenkin alijäämäisestä budjetista on löydettävä välittömästi tuo 1,4 miljardia euroa. Se lisää Suomen valtion budjetin alijäämää.

Kolmanneksi se tarkoittaa, että Kreikka voi hyödyntää Suomen lainaamasta 1,4 miljardista vain 520 miljoonaa. Se heikentää Suomen lainaosuuden markkinavaikutuksia.

Neljänneksi se tarkoittaa, että Kreikkaa luotottaneet pankit voivat hetkeksi huokaista helpotuksesta. Heidän pääomatulonsa eivät ole vaarassa. Pikemminkin päin vastoin; Kreikkalainoista saa nyt kovaa korkoa. Moni saattaa kokea tämän epäoikeudenmukaisena.

Viidenneksi se tarkoittaa, että Kreikkaa luotottaneet pankit voinevat jatkaa esteittä erääntyvien luottojensa siirtämistä eurooppalaisten veronmaksajien maksettavaksi. Näin heidän riskilainasalkkunsa hiljalleen pienenee.

Kuudenneksi tämä tarkoittaa, että kreikkalaiset ovat nyt pakkoraossa päättämään suostuvatko he tekemään tarvittavat toimet, jotta euromaiden rahahanat lopulta aukeaisivat. Tämä ei ole lainkaan varmaa.

Lopuksi täytyy vielä todeta, että nyt tehty sopimus ei tarkoita, että Kreikan talous nousisi ylös kurimuksestaan. Siihen tarvitaan maan taloudellisen tilan ja kilpailukyvyn erittäin merkittävä kohentuminen. Siihen ei pelkillä budjettisäätöillä päästä.

Mutta päätös eli sopimus on nyt siis tehty. Oma veikkaukseni on, ettei Kreikka selviä lainoistaan edes tukien avulla, vaan tässä tragediassa nähdään vielä monta uutta jaksoa. Hurjimmat niistä syntyvät mikäli joku toinenkin EU-maa ajautuu umpikujaan. Tähän viittasi myös Mauri Pekkarinen ensikommenteissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kataisen ja Stubbin tilaisuus on koittanut!
Kreikkalaisten pankkien osakkeista lainan vakuutena
Ei se hullu ole joka pyytää...


4 kommenttia:

  1. Professori on nyt ymmärtänyt jotakin väärin. Ei niistä Kreikan papereista saa sen kovempaa korkoa kuin ennenkään. Se on vain tapa sanoa.

    Valtionoblikaatio toimii seuraavasti. Valtio lainaa 1000€. Vastineeksi lainaaja saa oblikaation , joka lunastetaan 10 vuoden kuluttua takaisin 1000€ hintaan. Lisäksi oblikaatiossa on 10 kuponkia, joita vastaan valtio maksaa 100€ vuoden välein.

    Yllä kuvattu on 1000€, 10 vuoden valtion oblikaatio 10% korolla.

    Valtio ajautuu vararikoon ja lopettaa uusien valtion oblikaatioitten myymisen markkinoille. Sijoittajat kuitenkin käyvät kauppaa jo kiertoon päässeillä oblikaatioilla. Jos mainitua oblikaatiota myydään 500€, sen laskennallinen korko on 20%.

    Tästä on kyse: Kreikan valtion lainaa myydään halvalla. Kaikki haluavat päästä hinnalla millä hyvänsä eroon tästä roskapaperista. Luottamusta ei tunnu löytyvän sen vertaa, että seuraava kuponki maksettaisiin.

    VastaaPoista
  2. Tarkoittanet kirjoitukseni kohtaa "neljänneksi". Puhun siinä niistä Kreikan valtion liikkeelle panemista velkapapereista, joiden avulla se maksaa pois erääntyviä velkapapereitaan. Niiden korko on tuon edellä siteeraamani uutisen mukaan ainakin ollut 76,7%. En tiedä paljonko se on tällä hetkellä.

    Mutta otetaan tuo 76,7%. Jos Kreikka kestää euromaiden avulla kaksi vuotta, voi lainan merkitsijä kuitata ensimmäisen vuoden jälkeen 76,7% lainasummasta. Seuraavana vuonna sama juttu. Eli kahdessa vuodessa yhteensä 153,4% alkuperäisestä - josta puhdasta voittoa siis 53,4% vaikka itse lainapääoma jäisi maksamatta takaisin.

    Kaikki edellä kuvattu on muuten OK, mutta samaan aikaan kun markkinat vaativat Kreikalle mahdottomia korkoja, merkitsee EKP samoja lainoja huomattavasti alle markkinahintojen. Näin Kreikka välttyy menemästä konkurssiin ja vanhat luotottajat pääsevät lainoistaan hiljalleen eroon.

    Tosin osan vanhat luotonantajat joutuvat merkitsemään uudelleen, epäilemättä markkinahintaan, niin sanotusti vastuunkannon merkeissä. Tästä seuraa see, että myös me suomalaiset veronmaksajat järjestämme virhesijoituksia tehneille pankeille keinon joko saada pääomansa takaisin riskisijoituksistaan tai ainakin nostamaan niistä huomattavan korkean koron. Onko jälkimmäinen kannattavaa vai ei, riippuu siitä kuinka kauan EKP ja euromaat pitävät Kreikkaa pystyssä.

    VastaaPoista
  3. Tässä on nyt jokin väärinkäsitys. Ei Kreikka myy mitään velkapaperia vapaille markinoille. Eihan niitä Kreikan velkapapereita osta kuin Urpilainen et al.

    EKP on puuhaillut vain vapailla markinnoilla ja ei se nyt sentään mitään EKP-bonusta myyjille maksa. EU:lla on ne perkeleen velkahimmelit (EVVK, tjsp.) sitä varten, että Kreikkalle voidaan oikeasti lainata rahaa.

    76,7% on laskennallinen korko.

    VastaaPoista
  4. Saatat toki olla oikeassa. Itse olen täysin sen tiedon varassa, jota julkisesta tiedonvälityksestä ehdin lukemaan.

    Joka tapauksessa EKP on tehnyt huomattavan sijoituksen Kreikan lainapapereihin; joko luotottaakseen Kreikkaa (kuten kirjoituksessani oletin) tai vaihtoehtoisesti pelastaakseen joitakin aiempia Kreikan lainapapereiden haltijoita.

    Kiistatonta lienee kuitenkin, että Kreikan on jotenkin pitänyt hoitaa erääntyvät lainansa ja niiden korot rahoittajapankeilleen (siis nuo aiemman esimerkkisi tuhatlappuset ja satasen kupongit), ja nuo rahat sen on täytynyt saada jostain: omista tuloistaan, suorana euromaiden tukena tai laskemalla liikkeeseen uusia lainoja. Ensimmäinen vaihtoehdoista lienee poissuljettu, koska Kreikan omat tulothan eivät tunnetusti riitä mihinkään.

    Niin tai näin, joka tapauksessa edellä keskustelemamme yksityiskohta on sivuseikka. Belgialaisen pankin kaatuminen myös osoittaa, ettei kuvio ole ainakaan aivan niin sairas kuin olen pelännyt, sillä ainakaan kaikki pankinomistajat eivät näytä pääsevän kuin koira veräjästä.

    Tämä on hyvä niin yleisen oikeustajun kuin luotonantajien tulevan riskitietopisuuden kannalta. Huonompi juttu tämä on mahdollisesti pankkien välisen luottamuksen kannalta - elleivät belgialaiset sitten itse pääomita pankkiaan joko sosialisoiden tai jotenkin muuten.

    Mutta katsellaan nyt kuinka tässä käy.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!