keskiviikko 10. elokuuta 2011

Yleisurheilun MM-kilpailut Daegussa!

Yleisurheilun MM-kilpailut Etelä-Korean Daegussa lähestyvät. Valitettavasti vain suomalainen yleisurheilukesä on ollut vaisu, eikä lupaa kovin paljoa.

Kesän suurin tähti on tainnut olla Jonathan Åstrand, joka on pitkin kesää tehnyt suomalaisittain huipputulosta. Valitettavasti vain pikamatkoilla suomalaiset geenit panevat hanttiin - länsiafrikkalaisilla kun on paljon meitä enemmän nopeita lihassoluja. Odotettavissa on siis alkueräjuoksuja, sillä jo välierään pääsy olisi hieno suoritus Jonathanille.

Valitettavasti suomalaiset penkkiurheilijat eivät kaipaa välieräpaikkoja vaan mitaleita. Sellaisia voitiin ennen tätä kesää odottaa vain muutamalta urheilijalta: realistisimmin maailmanmestari Tero Pitkämäeltä ja melkoisin varauksin Helsingin kisojen mitalistilta Tommi Evilältä, kävelijä Jarkko Kinnuselta ja estejuoksija Jukka Keskisalolta. Sekä jossain määrin myös talvella hienosti seipään kanssa hypänneeltä Minna Nikkaselta, mikäli tämän kehitys olisi kesän mittaan jatkunut samoin kuin syksyllä.

Kesällä nämä suomalaisen yleisurheilun syömähampaat ovat kuitenkin olleet vaisuja. Kovin ässämme, maailmanmestari Tero Pitkämäki, heitti lupaavasti keväällä, mutta joutui sitten mykoplasman kouriin. Tulostaso putosi sen seurauksena kymmenellä metrillä totutusta. Nyt mies juoksee kilpaa ajan kanssa, ja yrittää palautua huippukuntoon parissa viikossa. Helppoa se ei tule olemaan.

Myös muut keihäsmiehet ovat tänä vuonna olleet vaisuja. Kunnes Kalevan kisoissa nuori mies, nuorten euroopanmestari ja sotilaiden maailmanmestari Ari Mannio näytti lahjansa ja kisahermonsa. Kolme kisan pisintä heittoa ilmoittivat hänet Daegun mitalikamppailuun. Toivotaan että tämä kortti pitää.

Jarkko Kinnunen tunnetaan kyvystä vetää itsensä loppuun. Tätä kykyä tarvitaan Etelä-Korean lämmössä. Ainakin Kalevan kisojen yhteydessä annettu näyttö viittaisi miehen olevan huippukunnossa, joten venymällä hän saattaa nostaa itsensä palkintokorokkeelle; viimeksihän siellä on suomalaisista kävelijöistä paistatellut Valentin Kononen.

Jukka Keskisalokin onnistui Kalevan kisoissa, mutta on selvää ettei hän ole tänä kesänä parhaassa iskussaan. Sitä kuitenkin tarvittaisiin, sillä kenialaisten hallitseman estejuoksun taso on kova, eivätkä eurooppalaiset ole matkalla juuri juhlineet. Jukka on kuitenkin aiemminkin venynyt, joten mikäli mies on pelannut riskillä ja kunto on vasta nousussa eikä vauhti Etelä-Koreassa ole aivan mahdotonta, on hänellä samanlainen mahdollisuus yllätykseen kuin aikanaan EM-kisoissa.

Entäpä muut. Evilä yrittää rikkoa kisarajaa ja Nikkasella on tekniikka sekaisin. Näillä näkymin heille jää kisoista siis parhaimmillaankin vain hyviä muistoja. Sekin on kuitenkin tärkeää: niin nämä kuin muutkin urheilijat ovat tehneet valtavan työn noustakseen sille tasolle, jolla ovat. Ankara harjoittelu on ollut säännöllistä hamasta lapsuudesta aikuisuuteen. Se on ollut heille elämän suola ja painajainen. Mutta antanut monet sellaiset hetket, jotka eivät koskaan kohtaa meitä "tavallisia pulliaisia". Siinähän se on urheilun suola itse urheilijan kannalta ajateltuna.

Penkkiurheiijan kannalta urheilun kiinnostavuus on puolestaan omien puolesta jännittämisessä. Ja inhimillisen suorituskyvyn rajoja ihmetellessä. Juokseehan esimerkiksi maratonin voittaja jokaisen satametrisen noin 18 sekunnissa. Siis 18 sekunnin satasia 420 perätysten! 400 metrin ratakierrosta hän viilettää 105 kappaletta, kunkin 72 sekunnissa. Ja saman kaavan mukaan jokainen matkan 42 kilometristä taittuu noin kolmessa minuutissa. Cooperin testivauhdiksi muutettuna 12 minuutissa taittuu noin neljä kilometriä kerta toisensa jälkeen.

Aika moni, mutta eivät kaikki, häntä seuraavista penkkiurheilijoista pystyy yhdellä sadalla metsillä samaan. Yhden nelisatasen maratoonarin mukana pysyisi jokunen ja tonnin vain aniharva. Yhtä hurjia ovat suoritukset muissakin lajeissa, keihäs saattaa tavallisen pulliaisen kädestä kaartaa tuskin 30 metriin, kun kisapaikalla kiroillaan 80 metrin alle jäämistä. Ja niin edelleen.

Jäädään siis odottamaan yleisurheilun MM-kilpailujen antia. Toivotan kaikille suomalaisille osallistujille venymistä, taistelutahtoa, onnistumisia ja mitaleita Tiina Lillakin, Arto Bryggaren, Kimmo Kinnusen, Sari Essayahin, Seppo Rädyn ja kumppaneiden viitoittamalla tiellä. Ja pidemmällä tähtäimellä yleisurheilulle menestystä kilpailussa nuorista urheilijoista.

Tosiasiahan on, että suomalaisilla on parhaat mahdollisuudet kansainväliseen menestykseen juuri yksilölajeissa, joten lajien välisessä kamppailussa olisi kansalle tarjottavan leivän tai ainakin sirkushuvien kannalta ensisijaisen tärkeää saada nuoret viehättymään juuri niistä. Näin siitä huolimatta, että vaikkapa pallon potkiminen tai sen mailalla lyöminen joukon jatkona saattavatkin olla nuorelle leppoisampia harrasteita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liikunta pidentää ikää!
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!
Jalo itsepuolustuksen taito

2 kommenttia:

  1. Enpä pidä mahdottomana, että Keskisalo pistäisi ylihuomenna Lappeenrannassa esteiden A-rajan säpäleiksi. Kesken Kalevan Kisojen vitosen tekniikkaan löytyi entinen rentous. Kolmen kilsan jälkeen sanoin, että taitaa jäädä Räsäsen ja Utriaisen jälkeen pronssille, mutta miehen tullessa seuraavan kerran oman vartiopaikan ohi olin että WTF - tuohan kulkee! Sen jälkeen peli oli selvä ja viimeinen kierros oli kuin oppikirjasta "Jukan parhaat".

    Pienen kansan menestysmahdollisuuksista yksilölajit contra joukkuelajit kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Alle kymmenen miljoonan kansakunta pystyy saamaan joukkuelajeissa vain marginaalista menestystä suurissa lajeissa tai suurta menestystä marginaalilajeissa. Kumpikin vaatii silti valtavan panostuksen - ensimmäisestä esimerkkinä Uruguayn Copa America -mestaruus jalkapallossa (vaan eipä tullut MM-mitalia) ja jälkimmäisestä Suomen jääkiekon maailmanmestaruus (maailman kahdeksan parhaan joukkueen tahkotessa samaan aikaan Stanley Cup silmissä kiiltäen).

    VastaaPoista
  2. Toki kaikki toivomme Keskisalolle menestystä. Erityisesti siksi, että mies on osoittanut hermojen pitävän kovassakin paikassa. Toki Lappeenrannassa soisi monen muunkin pitävän pilkkanaan MM-kisojen rajoja.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!