Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?

Libyassa on kriisi: maasta virtaa yhä kiihtyvällä tahdilla turvallisuutensa puolesta pelkääviä ihmisiä. Ainakin toistaiseksi he jäävät Libyan naapurimaihin ja on odotettavissa, että he palaavat takaisin kotimaahansa mikäli rauha palaa nopeasti. Siitä huolimatta Eurooppa pelkää jo nyt valtavaa pakolaisaaltoa.

Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Osa libyalaisista on nykyisessä kriisissä asettunut johtajansa puolelle, ja surmannut sumeilematta maanmiehiään. Tällä tosiasialla voi olla länsimaiden kannalta nykyistä pakolaisaaltoa suuremmat seuraukset.

Jos ja kun Gaddafi kaatuu, joutuvat hänen puolellaan taistelleet täysin kestämättömään tilanteeseen. Heidän turvallisuutensa on koston koittaessa mitä todennäköisimmin täysin olematon ja heidät tullaan surmaamaan tavattaessa. Eikä syyttä.

Niinpä Gaddafin puolesta nyt taistelevien on tappion tullessa paettava Libyasta mahdollisimman kauas. Eurooppa on heille varmasti ykkösvaihtoehto. Mikäli kostoa janoava kansanoikeus saa Libyassa vallan ja verenvuodatus kaikkia Gaddafin puolella olleita kohtaan alkaa, tulevat myös monet veritöihin syyllistymättömät joutumaan vainotun kansan koston kohteeksi. Niinpä kaikki Gaddafia kannattaneet libyalaiset voivat hakea Länsi-Euroopasta turvapaikkaa aivan erinomaisin syin.

Näin tulemme saamaan joukkoomme myös juuri niitä murhamiehiä, joiden tekoja nyt kauhistelemme. Heille on varmasti syntynyt vahvoja traumoja, jotka vaikeuttavat integroitumista länsimaiseen yhteiskuntaan. Hävinneinä ja huonosti kotoutuvina he ovat alttiita radikalisoitumiselle ja voivat siten muodostaa uhan Länsi-Eurooppalaisten yhteiskuntien turvallisuudelle.

Shakespearea mukaillen ongelma kuuluukin: ottaako vai eikö ottaa vastaan näitä kiistatta oman turvallisuutensa takia pakenevia? Kas siinäpä vasta kysymys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluaako sisäasiainministeriö rikolliset Suomen kansalaisiksi?
Etninen tilastointi parantaisi maahanmuuttajien sopeutumista
Miksi työnnämme pään pensaaseen?