Ihmisen käyttäytymisen tutkijat ovat saaneet erilaisilla peleillä selville, että emme ole rationaalisia toimijoita, vaan sosiaaliseen käytökseemme vaikuttaa muun muassa oikeudentaju. Esimerkki tällaisesta tutkimuksesta on sellainen, jossa tutkija tarjoaa rahasummaa kahdelle henkilölle, joista ensimmäinen (pelaaja 1) ehdottaa rahan jakosuhdetta ja toinen (pelaaja 2) joko hyväksyy tai hylkää tarjouksen. Jos hän hyväksyy, rahasumma jaetaan kahden pelaajan kesken. Jos taas hylkää, ei kumpikaan saa mitään. Rationaalinen pelaaja 2 hyväksyisi minkä tahansa nollasta poikkeavan osuuden, koska lopputulos on hänen kannaltaan rationaalisesti ajatellen parempi kuin ei mitään. Käytännössä kuitenkin monet tutkimukset ovat osoittaneet, että liian epäsuhtaiset tarjoukset johtavat usein tarjouksen hylkäämiseen.
Tutkimusten mukaan ihmiset ovat myös valmiita rankaisemaan niitä, jotka eivät noudata yhdessä sovittuja pelisääntöjä. Näin myös silloin, kun rankaisemisesta seuraa rankaisijalle kustannuksia, mutta ei hyötyä. Erityisesti halutaan rangaista sellaisia, jotka pyrkivät hyötymään muiden yhteistyöstä kantamatta itse kortea kekoon.
Tätä taustaa vastaan katsottuna suomalaiset EU-tukien vastaisesti ajattelevat ihmiset käyttäytyvät lajillemme tyypillisesti. Tosiasiahan on, etteivät ongelmiin joutuneet maat - Kreikka, Irlanti ja Portugali - joutuneet luonnonkatastrofin tai sodan runtelemiksi, vaan ajoivat itse itsensä vaikeuksiin holtittomalla taloudenhoidollaan. Kreikka jopa valehtelemalla.
Tämän holtittomuuden näille kolmelle maalle mahdollistivat saksalaiset, ranskalaiset ja espanjalaiset pankit, jotka ottivat yhä kasvavia riskejä luotottaessaan näiden kolmen maan epätervettä kulutusjuhlaa. Ja nyt nämä samaiset pankit ovat yhdessä liemeen joutuneiden valtioiden kanssa vaatimassa talousongelmiin syyttömiä asiansa kunnolla hoitaneiden maiden kansalaisia pelastamaan ne vaikeuksistaan.
Tämä loukkaa ihmisten oikeuskäsitystä, koska ongelmien aiheuttajan tulisi olla ensimmäisenä kustannusten maksajana. Väliaikaisen EU:n takausjärjestelmän puitteissa tämä ehkä toteutuu tavallisten ongelmamaiden kansalaisten kohdalla, mutta ei heitä luotottaneiden pankkien kohdalla. Pankkeja (tai pikemminkin niiden omistajia) siis halutaan rangaista, tai ainakin ne halutaan mukaan maksamaan osuutensa. Ja kuten edellä opimme, tässä on toissijaista se, seuraako taakan oikeudenmukaisesta jaosta lopulliselle maksajalle (asiansa hoitaneiden valtioiden veronmaksaja) lisäkustannuksia tai ei.
Näin siis siitä riippumatta, vähentääkö vai kasvattaako takausrahasto ongelmamaista seuraavan laskun lopullista suuruutta. Nähdäkseni EU-päättäjät ovat tässä sotkeenuneet vanhentuneeseen käsitykseen ihmisestä rationaalisena toimijana ja unohtaneet erityisesti ihhimillisen käsityksen oikeudenmukaisuudesta.
Mitä tämä kaikki kertoo EU-eliitin kosketuspinnasta tavallisten ihmisten elämään?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansanäänestus Portugalista
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Elämme kolmen sekunnin jaksoissa
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori
Tekstit
-
No niinpä tietysti… Teki mieli potkaista itseään persuksiin, kun en ollut tajunnut soveltaa peliteoriaa tilanteeseen. Muistaakseni jossain peliteorian tutkimuksessa on todettu sekin, että epäreilusti pelaava osapuoli jatkaa samalla linjalla, kunnes toinen osapuoli on rankaissut häntä altruistisesti. Lienee selvää, mitä tämä tarkoittaa Euroopan rahapolitiikassa ja mitä on odotettavissa, jos lainapaketit hyväksytään.
VastaaPoistaKiitos erinomaisista kirjoituksista, jotka löysin vasta äskettäin. En ole vielä kaikkia vanhempia tekstejä ehtinyt lukea, mutta sitä mukaa kun ehdin…
On tässä kyse myös rationaalisuudesta siinä mielessä, että jos (peliteorian mukaisesti) peliä pelataan useampi kierros, on tärkeää osoittaa, että epäreiluudella ei hyödy.
VastaaPoistaMoral hazard-ilmiölle pitää pyrkiä ehkäisemään.