torstai 20. lokakuuta 2011

Gaddafi ja ihmisoikeudet

Koin tänään jonkinlaisen Déjá-vu-ilmiön; länsimaat nimittäin tappoivat yhden islamilaisen vastustajansa. Ihan kuin olisin kuullut sellaisesta jo aiemmin. Ja sitäkin aiemmin.

Libyan entinen diktaattori sai siis hyvin ansaitsemansa lopun. Mediatapahtumassa voittajia olivat Libyan uudet valtiaat ja Barack Obama. Ehkäpä pienelle osingolle pääsevät myös islamistiterroristit. Nämä kaikki saivat tapahtuneesta energiaa tuleville pyrkimyksilleen. Kapinalliset pääsivät kiusallisesta vastustajastaan, Obama sai tukea haaveilleen toisesta presidenttikaudesta ja terroristit ainakin pyrkivät saamaan käyttövoimaa tulevaan rekrytointiinsa.

Mielenkiintoisen Gaddafin murhasta tekee se, että ensin hänen uutisoitiin jääneen kiinni, ja hetken kuluttua sittenkin kuolleen pommituksessa. Ja kaikki tämä hyvin pian sen jälkeen kun ulkoministeri Clinton oli ilmoittanut haluavansa tappaa Gaddafin.

Tietenkin on erinomainen asia, että Gaddafi saatiin kiinni; mies kun epäilemättä oli rikollinen ja terroristi. Mutta toisaalta oli erittäin surullista, että edellä kuvaamani tapahtumien järjestys ja niiden uutisointi viittaavat vahvasti siihen, ettei Gaddafi suinkaan kuollut pommituksessa, vaan hänet tapettiin kiinnijäämisen jälkeen; ja suorastaan Yhdysvaltain ulkoministerin toivomuksesta.

Mikäli edelle kirjoittamani kuitenkin on totta (kuten minusta on syytä uskoa), on länsi siis edelleenkin valmis myymään kaikki ihmisoikeusperiaatteensa suoriutuakseen vihollisistaan mahdollisimman kivuttomasti. Pitkälti samaa rataahan kulki jokin aika sitten myös Osama Bin-Ladenin murha

Ja vaikka olisinkin edellä syyllistynyt väärään johtopäätökseen, ja Gaddafi olisikin kuollut jo pommituksessa, ei se poista sitä tosiasiaa, että maailman johtavan länsivallan ulkoministeri halusi murhata hänet. Siis murhata.

Tässä tilanteessa jään tyhmänä kysymään, että ellemme länsimaisina ihmisinä ja valtioina itse noudata omia periaatteitamme, niin uskommeko niihin oikeasti edes itse? Ja ellemme usko, niin miksi sitten haluamme markkinoida niitä koko muulle maailmalle jotenkin parempina kuin joitain muita periaatteita?

Aiempia kirjoituksia samasta aihepiiristä:
Terrorismirikos-epäily Suomessa
Osaman ansaittu loppu
Gaddafin poika ja lapsenlapset kuolivat - entä sitten?

3 kommenttia:

  1. Minulle (ja ehkä Eurooppalaisille yleisemminkin) eettiset periaatteet ovat tulkittavissa sopimukseksi. Minä luovun edusta, jonka kenties saisin tappamalla muita ja vastineeksi minun ei tarvitse suojautua muiden murha-aikeilta. (Toki tämä on enemmänkin kuin vain sopimus. Tällainen ajattelu taitaa olla jo geeneissä.) Jotta saan muut pitämään sopimuksen minun on toki itsekin pidettävä sopimus.

    USA:n politiikassa taas uskonnolla on suuri merkitys ja eettiset periaatteetkin tulevat enemmän uskonnosta. Heidän ajatteluaan tällaiset poikkeukset eivät ehkä haittaa niin paljon. Mitään ristiriitahan ei välttämättä ole siinä, että jumala välillä käskee tappamaan, vaikka yleense se kieltää sen.

    VastaaPoista
  2. "Tietenkin on erinomainen asia, että Gaddafi saatiin kiinni; mies kun epäilemättä oli rikollinen ja terroristi. "

    Perustele !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tästä aiheesta jokainen etsivä löydä halutessaan tietoa. Eri asia sitten tietenkin, mikäli sitten haluaa nähdä Gaddafinkin tapauksessa pelkästään salaliittoja ja/tai amerikkalaista propagandaa.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!