Työajan pidennyksellä, eläkeiän nostolla, vastikkeellisella työttömyysturvalla ja perustulollako Suomen ongelmat kuriin?

Kokoomuksen tuore ryhmäjohtaja on julkaissut kirjan, josta Ylessä kirjoitettu uutinen antaa aiheen muutamaan kommenttiin. Etenkin kun tunnen aika hyvin muutaman downshiftaajan ja Satosen kommentointi oli mielestäni juuri sellainen keskustelun avaus, jota Suomi tällä hetkellä tarvitsee.

Käyn tässä siis läpi Satosen näkemykset Ylen uutisen mukaisessa järjestyksessä tuoden jokaisen kohdan yhteydessä esille oman näkökulmani. 

Ensimmäisenä asiana Satonen vaatii työajan pidentämistä. Tämä on näin tutkijan omalta kohdalta yhdentekevä vaatimus, sillä en ole koskaan tehnyt virallisen virka-ajan mukaista työpäivää kuten eivät käsittääkseni muutkaan vakavasti otettavat tutkijat. 

Siten en näe työtuntien määrää mitenkään oleellisena kysymyksenä. Mutta mikäli suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyky paranee kohtuullisella työajan lisäyksellä, niin mikäpä siinä. Korvaus pidemmästä työstä tulisi kuitenkin aina maksaa (vaikka tutkijat eivät sellaista saakaan).

Toisaalta nykyisen massatyöttömyyden aikana olisi syytä pohtia myös työajan jakamista. Jos jonkun yrityksen kannattaisi toimia kahdella kuuden tunnin työvuorolla, olisi se työllistämisen kannalta erinomainen ratkaisu. Tällaisessa ratkaisussa oleellista olisi, etteivät työntekijöiden nettotuntipalkat tämän seurauksena nousisi, mutta riittäisivät kuitenkin kohtuulliseen elämiseen.

Toisena asiana Satonen vaatii eläkeiän nostoa. Tämä on yksi viime vuosien omituisimmista vaatimuksista. Suomen työttömyysongelmahan ei ole kadonnut mihinkään, vaan on juuri nyt lievässä nousussa. 

Siten eläkeiän nostaminen pitäisi vanhat ikäluokat entistä pidempään töissä ja samalla sulkisi työelämän ovet yhä tiukemmin nuorilta suomalaisilta ja suurin ponnistuksin kotoutetuilta maahanmuuttajilta. Tällainen kehitys olisi yksinkertaisesti tuhoisa. 

Kolmantena asiana Satonen vaatii nykyistä vastikkeellisempaa työttömyysturvaa. Tähän vaatimukseen on helppo yhtyä, sillä rahan antaminen ihmisille siitä, etteivät nämä pane tikkua ristiin on jo ajatuksena järjetön. Lisäksi vastikkeettoman rahan tiedetään ensin passivoivan ja lopulta syrjäyttävän ihmisiä. Sekä houkuttelevan Suomeen vaikeasti työllistettäviä kolmannen maailman ihmisiä paremman elintason toivossa.

Neljäntenä asiana Satonen ilmoittaa vastustavansa perustuloa, koska se antaisi väärän signaalin. Itse olen kirjoittanut asiasta aiemmin, ja todennut kansalaispalkan tarjoavan hyvän ratkaisun moniin Suomen ongelmiin. 

Keskeisinä periaatteina sen lanseeraamisessa tulisi olla 1) kansalaispalkan niin alhainen taso ettei se houkuttelisi ketään, 2) kaikkien harkinnanvaraisten tukien lopettaminen sekä 3) kokopäiväisestä työstä maksettavan minimipalkan alennus kansalaispalkkaa vastaavalla summalla. Näillä periaatteilla toteutettuna kansalaispalkka ei antaisi Satosen pelkäämää väärää signaalia, mutta alentaisi työllistämiskynnystä ja poistaisi kaikki kannustinloukut.

Itse downshiftaaminen on, kuten Satonen oikein mainitsi, varakkaimman väestönosan etuoikeus. Kun huomioidaan se, että tämän väestönosan ilmaiseen koulutukseen on satsattu valtavasti suomalaisen yhteiskunnan varoja, on kyseessä tosiaankin moraalinen ongelma. Mutta onko siihen olemassa ratkaisua?

Sitä paitsi, jos katsotaan oikein syvälle asian ytimeen, niin suomalaisen yhteiskunnan pahimmat downshiftaajat taitavat löytyä niistä ammattijohtajista, jotka ovat tehneet sopimuksen ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisestä. Kannattaisikohan Satosen siis aloittaa downshiftaamisen vastainen sotansa juuri heistä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä pitäisi ymmärtää kurjistuvasta taloudesta?
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Hoitovirheiden karsintaa hölmöläisten keinoilla

Mielenosoitukset Wall Streetiltä Helsinkiin ja Roomaan

Yhdysvalloista Wall Streetiltä ja Espanjasta alkanut nykyaikaista kapitalismia vastustava mielenosoitusaalto on levinnyt niin muualle Yhdysvaltoihin, Suomeen kuin moneen muuhunkin maahan. Italiassa se on tänään leimahtanut voimakkaammin kuin missään tätä ennen.

Uskoisin, että mielenosoitusten perimmäinen syy on se epäoikeudenmukaisuuden tunne, joka on seurannut viime aikoina vallinneesta Suomen 1500-luvun loppua muistuttavasta ahneudesta. Se, jolla on ollut varaa, on hyödyntänyt mahdollisuutensa täysin mitoin. Näin ympäri läntistä maailmaa on hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen kärjistynyt entisestään.

Tosiasiahan on, että varsinkin USA - Iso-Britannia akselilla ovat väestön luokkaerot olleet selvästi suuremmat kuin esimerkiksi pohjoismaissa. Niinpä siinä, missä Wall Streetillä on protestoitu suurpankkien toimintaa ja talouden alamäkeä, ja Espanjassa korruptiota ja työttömyyttä vastaan, näyttäisi Suomessa liikkeessä on mukana myös  Eurooppalaiseen kriisinhallintapolitiikkaa kritisoivia tahoja.

Ehkäpä näissä mielenosoituksissa syvimpänä pohjavirtana ja eri maita yhdistävänä tekijänä on monien ihmisten kokema voimattomuus maailman tapahtumia kohtaan. Kansalaisia ei kuunnella päätöksenteossa, eikä omaisuuksien kasautuminen yhä harvempien taskuihin tunnu oikeudenmukaiselta. Nuorille ihmisille nykytilanne näyttää lähinnä toivottomalta tulevaisuudelta.

Kyseessä on siis syvimmiltään demokraattisen päätöksenteon kriisi. Ehkäpä juuri siitä syystä Suomessa mielenosoitukset jäivät laimeiksi. Meillähän protesti kanavoitui juuri keväisten vaalien kautta. Siellä perussuomalainen puolue keräsi äänet niiltä, jotka esimerkiksi vastustivat poliittista korruptiota, järjetöntä paskavesilakia, eivät halunneet muuttaa yhteiskuntaamme monikulttuuriseksi eivätkä halunneet Suomen ryhtyvän asiansa huonosti hoitaneiden maiden tai heidän vastuuttomien lainoittajiensa pelastajaksi.

Yhteiskunnallisen kehityksen jatkumisen osalta Suomessa on oleellista, kokeeko kansa perussuomalaisten tekevän sitä, miksi heidän on eduskuntaan valittu. Noin 20 prosentin kannatuksella ja etenkin hallituksen ulkopuolelle jouduttuaan he eivät pysty ohjaamaan suoraan Suomen politiikkaa. Vaikutus kuitenkin tuntuu epäsuorasti, eikä Suomen ratkaisuja Kreikkalainojen vakuuksista tai Bulgarian ja Romanian sulkemisesta Schengen-alueen ulkopuolelle voi ymmärtää muuten kuin hallituspuolueiden piirissä koetun perussuomalaisten  entistä suuremman jytkyn pelolla. Myös maahanmuuttoasiat ovat nousussa parlamentaariseen käsittelyyn, kuten aiemmin kirjoitin.

Tässä tilanteessa on syytä olla tyytyväinen. Suomen eduskunta on, hiukan onnekkaalla vaalien ajankohdalla, ja omilla toimillaan pystynyt ainakin osin poistamaan niitä syitä, jotka Italiassa johtivat leimahdukseen. Mutta pelkkä hetkellinen muutos yhteiskunnan hallitsemisessa ei auta, vaan yhteiskuntarauha voi olla taattu ainoastaan, mikäli jatkossa kansan ääntä kuunnellaan tosissaan ja tehden poliittisia ja taloudellisia päätöksiä sen mukaisesti.

Yksi suuri, ja ratkaisematon, ruutitynnyri on yhteiskunnan taloudellinen epätasa-arvoistuminen. Tämä edellyttää tilanteen ymmärtämistä myös maan taloudelliselta eliitiltä, enkä ole lainkaan varma riittääkö heillä sellaiseen ymmärrystä oman lyhytnäköisen ahneutensa ohi. Toisaalta myös monien etenkin nuorten suomalaisten asenteessa on korjattavaa, sillä suomalaista hyvinvointia ei voida ylläpitää downshiftaamalla, vaan oikein oivaltamalla, ahkeroimalla ja raa´asti yrittämällä.

Toivokaamme siis viisautta kaikille suomalaisille päättäjille, jotta maamme tulevaisuus rakennettaisiin demokraattisin ja rauhanomaisin keinoin, eikä ulkoparlamentaarisin manööverein!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Malttia vaurastumiseen!
Ratkaistaanko talousongelmat laillistamalla perheväkivalta?
Klaus Fleming ja 2000-luvun Suomi