tiistai 15. maaliskuuta 2011

Ilmastonmuutokset korreloivat Euroopan historian suurten tapahtumien kanssa

Ennustetun ilmastonmuutoksen vaikutusta ihmiskuntaan voidaan pyrkiä arvioimaan monella tavalla. Yksi niistä on katsoa menneisyyteen ja yrittää ymmärtää löytyykö sieltä yhteyksiä ilmaston ja ihmiskunnan historian välillä.

Uudessa tutkimuksessa Ulf Büntgen työtovereineen on tammen ja havupuiden vuosirenkaiden avulla selvittänyt viimeisen 2500 vuoden ajalta sekä sademäärän että lämpötilan kehityksen. Saatua tulosta hän on verrannut Euroopan historiallisiin tapahtumiin.

Lyhyesti sanottuna tutkijaryhmä liittää Rooman valtakunnan loistoajan lämpimään ja kosteaan aikakauteen, kun taas kansainvaellusaika ja Länsi-Rooman tuho näyttäisivät liittyvän ilmaston äkilliseen kylmyyteen ja kuivumiseen. Keskiajan suotuisat vaiheet kuten Merovingien ja Karolingien kuningassukujen loistoajat näyttävät jälleen liittyvän lämpimään ja kosteaan ilmastoon, mutta keskiajan ruttoaallot puolestaan alkavaan pikkujääkauteen. Myös kolmikymmenvuotinen sota ja uuden ajan muuttoaalto Pohjois-Amerikkaan näyttäisivät liittyvän kylmiin jaksoihin.

On tietenkin selvää, että maanviljelyn monivuotinen epäonnistuminen on historian kuluessa johtanut ongelmiin, jotka ovat purkautuneet erilaisina levottomuuksina. Tämä mekanismi on myös Büntgenin ja kumppanien mielessä, eivätkä he ole ensimmäisinä asialla, vaan historiallisia tapahtumia on aiemminkin liitetty ilmastollisiin muutoksiin.

Mutta toki myös muut seikat vaikuttavat: esimerkiksi Irlannissa riehui 1800-luvulla perunaruttomikrobi, joka aiheutti laajamittaisen nälänhädän. Sen seurauksena Yhdysvaltoihin muutti massoittain irlantilaisia. En kuitenkaan usko, että perunaruton ilmaantuminen Irlantiin johtui ilmastosta, vaan pikemminkin sattumasta. Joku nyt vain sattui laivaamaan ruttoisen perunan Irlantiin menevään laivaan ja istutti sen maahan. Mikrobi itse kyllä piti lopusta huolen.

Vastaavaa voisi tänä päivänä tapahtua, mikäli pahimmillaan valtavaa tuhoa aiheuttava vehnän korsiruoste tuhoaisi suuren osan maailman vehnäsadosta. Tämä on mahdollista, vaikka ruoste on pysynyt aisoissa vuosikymmeniä resistenssijalostuksen avulla. Nyt se on kuitenkin mutatoitunut ja sen jälkeen levinnyt Etelä-Aasian venhäpelloille, joilla se vain odottaa sopivia sääolosuhteita aiheuttaakseen katastrofin. Toivottavasti sellaisia ei tule, ainakaan ennen kuin maailman vehnäpelloille saadaan uusi ruosteenkestävä vehnälajike.

Myös Büntgenin ja kumppaneiden tutkimuksessa todetaan, etteivät ilmastotekijät välttämättä ole ainut selitys monille tapahtumille. Siksi korkea tuo korrelaatio kuitenkin on, että se tarjoaa vähintäänkin mielenkiintoisen raamin tarkastella ennustetun ilmastonmuutoksen toteutuessaan tuomia muutoksia.

Jo nyt olemme kohdanneet ennennäkemättömän kansainvaelluksen Afrikasta ja Lähi-Idästä Eurooppaan - tosin ilmastonmuutoksen merkitys sen taustalla ei liene aivan selkeä. Jos vastaavia ja vielä suurempia joukkomuuttoja tapahtuu myös tulevaisuudessa, muuttuvat Euroopan yhteiskunnalliset olosuhteet varmasti nykyisestä.

Se voisi tulevaisuuden historiantutkijoiden julkaisuissa muodostua yhdeksi historian merkkipaaluksi, jonka yhteydestä 2000-luvun vaihteen ilmaston lämpenemiseen voitaisiin taittaa peistä niin tieteellisillä foorumeilla kuin muussa yhteiskunnallisessa mielipiteenvaihdossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Varhaiset maanviljelijät Euroopassa
Nykyajan kansainvaelluksesta
Katastrofismi ja ilmastonmuutos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!