sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Ansio- ja pääomatulojen verotuksesta

Yle kertoi rikkaimmista suomalaisista, jotka ovat siirtyneet elämään ansiotulojen sijasta yhä enemmän osingoilla ja muilla pääomatuloilla. Yhtenä syynä siihen on pääomatulojen alempi veroaste. Tämä siis verrattuna etenkin korkeisiin ansiotuloihin.

Tässä joitain lukuja. Pääomatuloista verotetaan 30 % ja yli 30 000 euron jälkeen 34 %. Ansiotulojen osalta 43 500 euron tuloista valtio ottaa 21, 25 %, mutta 76 100 euron tuloista jopa 31,25 %. Näihin tulee päälle kuntavero, joka vaihtelee meillä 17 ja 22 % välillä.

Suurituloisilla ero pääomaverotukseen on siis kutakuinkin palkan viidenneksen suuruinen. Ei siis mikään ihme, että tulojen muuntaminen pääomaverotuksen piiriin houkuttaa niitä, joilla on siihen mahdollisuus.

Ylen jutussa oli jollain tapaa hyvätuloisia syyllistävä piirre ja sen pohjana olleen tutkimuksen tekijä, Tampereen yliopiston professori Matti Tuomala, halusikin yhtenäistä ansio- ja pääomatulojen verotuksen. Hänen mukaansa nykyinen verotusjärjestelmä "suosii sijoittamista varsinaisen liiketoiminnan kannalta toisarvoisiin asioihin, kuten kiinteistöihin ja arvopapereihin".

Tässä kohdassa on hyvä kysyä, että mikäli arvopapereihin ei kukaan sijoittaisi, millä keinoin yritykset rahoittaisivat toimintaansa? Mistä niihin saataisiin omistajia tai millä keinoin rahoitettaisiin investointeja ellei osinkoon oikeuttavilla osakkeilla tai lainapapereilla? Entä kuka rakennuttaisi kiinteistöjä, ellei niihin sijoitetuille rahoille saisi vastinetta?

Lisäksi on syytä huomauttaa, että pääomatulot ovat lähtökohtaisesti tuottoa sellaisesta rahasta, josta on jo yhteen kertaan maksettu ansiotuloverotuksen verran rahaa julkisen sektorin käytettäväksi. Siten niistä tehtävää verotusta voidaan pitää kaksinkertaisena verotuksena - jos niin halutaan.

Edelle kirjoittamistani huomioista huolimatta olen periaatteessa samaa mieltä professori Tuomolan kanssa siitä, että verotuksen olisi lähtökohtaisesti hyvä kohdella kaikkia tulomuotoja samanarvoisesti. Mutta samalla on syytä ymmärtää, että pääomilla on taipumus karata sinne, missä niistä saa parhaan tuoton - siis puhtaana käteen.

Tässä yhteydessä viittaan edelle kokoamiini verotusprosentteihin ja totean, ettei maamme tosiasiallinen ongelma ole pääomaverotuksen alhaisuus vaan ansiotuloverotuksen tolkuttomuus. Tämä oli myös se syy, miksi pääomatulojen verotus jouduttiin aikanaan irrottamaan ansiotuloista rahavirtojen alettua liikkumaan yli rajojen.

Suomen korkean verotuksen syitä voi itse kukin tietenkin miettiä. Yksi ilmeinen seikka on juuri nyt esillä mediassa eli julkisen henkilöstön palkkamenot.

Tarkoitan siis sairaanhoitajien ja muiden julkisessa terveydenhuollossa toimivien henkilöiden vaatimuksia muita suuremmista palkankorotuksista. Jos niitä nostetaan vaatimusten mukaan, on siihen tarvittava raha hankittava jostain. Vaihtoehtoja siihen on kaksi: joko supistetaan julkisen sektorin kuluja muualta tai kiristetään yritysten ja/tai ihmisten veroja entisestään.

Tässä yhteydessä on myös ymmärrettävä, ettei julkinen sektori juurikaan tuota yhteiskunnalle riihikuivaa rahaa, vaikka se järjestääkin meidän kaikkien elinympäristön tuottamalla turvallisuutta, koulutusta, liikenneinfraa ynnä muita koko yhteiskunnan kannalta välttämättömiä palveluja. Niihin kuluva raha on siten viime kädessä aina peräisin yksityisen sektorin toimijoilta. Siten julkisen sektorin kulujen - mukaan lukien palkat - nostaminen johtaa aina yritysten käytössä olevan varallisuuden alenemiseen.

Siksi panin mielenkiinnolla merkille STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan kommentin, jonka mukaan "lähtökohdan pitäisi mielestäni olla, että vastaavaa koulutusta saaneet henkilöt jotka työskentelevät eri aloilla, saisivat suunnilleen samansuuruista palkkaa". Tämä kieltämättä kuulostaa hyvältä, mutta on myös muunlaisia näkökohtia.

Esimerkkeinä mainittakoon vaihtoehtoisina lähtökohtina seuraavat. Yksi: palkansaajan palkan tulisi asettua sille tasolle, jolla tehtävään saadaan pätevää väkeä. Kaksi: riihikuivaa rahaa yhteiskuntaan tuovan henkilön palkan tulisi olla parempi kuin niiden henkilöiden, joiden palkkaamiseen sitä käytetään. Kolme: työntekijöille ei voida maksaa suurempaa palkkaa kuin työnantajan tulot sallivat.

Mielestäni nämäkin kuulostavat yhtä hyviltä kuin Palolan lähtökohta. Mutta palatakseni tämän kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen eli verojen yhdenmukaistamiseen. Jos ja kun ongelmana on suomalaisen verotuksen korkea taso, ei ratkaisuna voi olla sen kiristäminen entisestään.

Sen sijaan lainsäätäjän ja virkamiesten tulisi paneutua niihin keinoihin, jolla sitä saataisiin lasketuksi erityisesti ansiotulojen osalta. Tämän tulisi tapahtua ilman että yhteiskunnan perustoiminnot vaarantuisivat, eli kaikista julkisista menoista pitäisi eritellä välttämättömät, kiistatta hyödylliset ja maksajan kannalta turhat.

Näistä luokista kaksi ensimmäistä kannattaa ylläpitää myös jatkossa, joskin myös niiden kohdalla saattaa löytyä viilattavaa. Kolmannen luokan asiat tulisi sen sijaan lopettaa, sillä siinä onnistuminen saattaisi tehdä mahdolliseksi myös kaikkien tulojen verotuksen alentamisen ja yhdenmukaistamisen tai ainakin ansio- ja pääomaverotuksen välisen eron huomattavan supistamisen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmistossa ei ymmärretä jakopolitiikan ja verotuksen yhteyttä
Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi
Pelastaisiko 26 ihmisen omaisuuden veronkorotus maailman?

19 kommenttia:

  1. Olin kuuntelemassa Teemu Keskisarjan kannanottoja YLE:n Perjantai-ohjelman nauhoituksissa Tampereella. Monen muun kansallisuusaatteeseen liittyvän osuvan kommentin ohessa hän totesi suunnilleen niin, että kansallisvaltio on toimiva ihmisyyden yksikkö Hangosta Petsamoon, niin monenlaisia ja erilaisia kuin ihmisten yksityiset edut ovatkin.

    Mihin se kansallisvaltion ja edustuksellisen demokratian idea häviää, kun aletaan puhua rahan kieltä? Niin julkistaloudessa kuin yksityisessä taloudessa kiertää täsmälleen sama raha, ja kumpikin sektori tuottaa -- tai niiden pitäisi tuottaa -- hyvinvointia kansalaisille.

    Se on pitkään ajatushistorialliseen perspektiiviin liittyvä, tuo harha julkisen ja yksityisen jostakin laadullisesta erosta. Valitettavasti se mitä sanomme "talousrationaliteetiksi" ei koskaan päässyt nauttimaan muiden uudella ajalla syntyneiden ja kehittyneiden rationaalisuuden muotojen hedelmiä. Vaikka talousajattelu yritti apinoida kehittyvien luonnontieteiden ajatusmalleja, kuten jakoa suureisiin ja mittayksiköihin, silti "rahassa" jäi elämään vain pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma, ja "taloudesta" tuli maallistuvassa maailmassa uskonnon korvike.

    Usko aineellisen tarpeentyydytyksen loputtomaan lisääntymiseen on oman aikamme muunnos iankaikkisuudesta. Se on rationaalisena ajatuksena yhtä pätevä kuin aasin turvan eteen ripustettu porkkana.

    Koko suomalainen hyvinvointi ja kaikki se "ihmisarvo" jota tämän kylmän suohuuruisen pohjoisen maan asukkaat ovat paljolti 1800-luvun fennomaanien työn seurausena päässeet nauttimaan, on kansallisvaltion ansiota. On suunnatonta älyllistä epärehellisyyttä ja kognitiivista dissonanssia, jos yhtäältä ollaan valmiita vastustamaan kansallisvaltiota uhkaavaa kehitysmaalaisten kansainvaellusta, mutta toisaalta ollaan yhtä valmiita heikentämään valtion roolia yhteisen infran ylläpitäjänä. Julkistalous ei saa olla mörkö jonka käsissä kaikki elinolojen varmistaminen ja elintason kohottaminen muuttuvat jotenkin periaatteessa eri laatuisiksi asioiksi.

    Vain talousajattelussa vaikuttavat, pohjimmiltaan uskonnollislaatuiset rationaliteettiharhat pitävät yllä sitä käsitteenmuodostusta, jossa numeerinen kasvu korvaa reaalisen työn ja hyvinvoinnin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Julkistalous ei saa olla mörkö jonka käsissä kaikki elinolojen varmistaminen ja elintason kohottaminen muuttuvat jotenkin periaatteessa eri laatuisiksi asioiksi.”

      Oikkoselle on sanottava, että vaikka on tietysti oikein sanoa, että ” Koko suomalainen hyvinvointi ja kaikki se ’ ihmisarvo ’ , jota tämän kylmän suohuuruisen pohjoisen maan asukkaat ovat paljolti 1800-luvun fennomaanien työn seurauksena päässeet nauttimaan, on kansallisvaltion ansiota” niin yhtä totta on sanoa, että koko fennomaanien hanke olisi ilman taloudellisen kehityksen taustatukea kuihtunut pelkäksi pettuleivän pureskeluksi.

      Kaikeksi onneksi kävi kuitenkin niin, että Venäjä onnistui 1850-luvun puolivälissä riitaantumaan johtavien länsimaiden kanssa ja syttyi hirmuinen sota, josta lapsena laulettiin kansakoulussa. Sen sodan seurauksena Venäjä joutui tunnustamaan sotilaallisen voimansa heikentyneen suhteessa johtaviin länsivaltoihin. Syyksi havaittiin jälkeen jäänyt talous, jonka uudistaminen tuli siis välttämättömäksi: ensin poistettiin orjuus ja sitten säädettiin elinkeinovapaus.

      Suomen Suurruhtinaskunnassa elinkeinovapaus aiheutti, että Suomen metsävarat tulivat kansainvälisen vaihdannan piiriin. Koska metsien omistus oli levinnyt laajalle, myös vientitulot levisivät laajalle. Kapitalismi tuli maaseudulle monipuolistaen pelkkään peltoviljelyyn perustuneen maatalouden: pitäjissä aloitettiin rakentaa sahoja, maatiloilla alettiin rakentaa navettoja ja perustaa karjoja (aikaisemmin lehmät olivat lähinnä vain lannan tuottamista varten), meijereitä rakennettiin ja sittemmin saatiin karjataloudenkin puolelta uusia vientituotteita ja vientituloja. Tämä taas synnytti julkiselle vallalle lisääntyviä resursseja mm. rakentaa koulurakennuksia, palkata opettajia jne. lisäksi kapitalismi karkotti suuret nälänhädät Suomesta, vaikka viimeiset nälkävuodet sattuivatkin elinkeinovapauden alkuvuosiin.

      Julkistalous ei omillaan ja ilman luopumista merkantilismista olisi saanut aikaiseksi mitään mainittavaa kehitystä. Julkistaloudella on rakentava rooli niin kauan kuin se järkevästi verottaa markkinataloutta. Esimerkiksi jos voitaisiin sopia verotusperiaatteesta, että veroasteet säädetään maksimoimaan julkisen vallan saamat veroeurot, oltaisiin pitkällä. Mutta koska vasemmiston mielestä lopputulos tällä periaatteella tuskin on riittävän tasa-arvoinen tai oikeudenmukainen, se mieluummin kasvattaa veroasteita kuin kerättyjä veroja. Tietenkään tällä keinoin tietysti kaikki menettävät, mutta menee sentään rikkaillakin vähän huonommin.

      Siksi julkistalous voi olla mörkö. Ja demokratian pitkässä juoksussa se on useimmiten edellä.

      Poista
    2. Lähtökohtana tässä on historian opetusten mukaan se, ettei sen enempää puhtaasti yksityiseen kuin julkiseenkaan talouteen perustuva yhteiskunta ole osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi kokonaishyvinvoinnin tuottajaksi. Tehtävänä on siis näiden kahden osuuden optimoiminen, joten juuri siitä vallitsee poliittisella kentällä vaihtelevia näkemyksiä, joihin äänestäjä voi vaaliuurnalla ottaa kantaa.

      Oman näkemykseni mukaan julkisen sektorin tehtäviin ei pidä kuulua kansalaisten hyvinvoinnin pois heittäminen esimerkiksi saajalleen vastikkeettoman rahan syytämisenä. Julkisen kautta on kuitenkin hoidettava ne asiat, jotka on parhaiten hoidettavissa sen kautta.

      Lähtökohtana tässä on historian opetusten mukaan se, ettei sen enempää puhtaasti yksityiseen kuin julkiseenkaan talouteen perustuva yhteiskunta ole osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi kokonaishyvinvoinnin tuottajaksi. Tehtävänä on siis näiden kahden osuuden optimoiminen ja joten juuri siitä vallitsee poliittisella kentällä vaihtelevia näkemyksiä, joihin äänestäjä voi vaaliuurnalla ottaa kantaa.

      Oman näkemykseni mukaan julkisen sektorin tehtäviin ei pidä kuulua kansalaisten hyvinvoinnin pois heittäminen esimerkiksi saajalleen vastikkeettoman rahan syytämisenä. Julkisen kautta on kuitenkin hoidettava ne asiat, jotka ovat parhaiten hoidettavissa sen kautta.

      Kirjoittelin aiheesta kauan sitten otsikolla Valtion tehtävät.

      Poista
  2. Mikä teknologiateollisuuden ammatti vastaa koulutukseltaan kätilön ammattia?

    Kenen palveluja ja tuotteita tarvitsitte tänäkin aamuna? Minä tarvitsin vesi- ja viemärilaitoksen sekä kaupungin sähköyhtiön palveluja. Maksan niistä kustannusvastaavan hinnan.

    Se siitä, kuka tekee arvokasta työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin kukaan on sitä mieltä, ettei esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisten työ olisi arvokasta. Mutta kuten päätekstissä kirjoitin, voidaan sen palkkatasoa määritellä monilla erilaisilla ja sinänsä hyvältä kuulostavilla periaatteilla.

      Poista
  3. Pääomatuloja ovat lähinnä osingot, korot ja vuokratulot. Merkittävät myyntitulot ovat suuressa mittakaavassa kertaluontoisia eriä, niitä saadaan usein vain kerran elämässä. Toiset säästävät pahanpäivän varalle, toiset käyttävät saman suuruisen palkan kaikkeen elämässä kivaan. Jotkut perivät näitä vanhempiensa säästäväisyyden saavutuksia ja pääsevät perintöveron maksamisen jälkeen pääomatulojen piiriin. Jos pääsevät.

    Toiminimi- ja henkilöyhtiömuodossa (avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö) toimivat yrittäjät maksavat veroa saman asteikon mukaan kuin palkansaajat. Lisäksi kaikki yrittäjät maksavat eläkemaksuja iästä riippuen 24,1-25,6 %, kun palkansaaja maksaa vain 6,75-8,25 %.

    Osakeyhtiömuodossa toimivat yritykset maksavat 20 % voitostaan yhteisöveroa. PK-yrittäjien kohdalla tämä vero on tosiasiassa samaa veroa kuin osingoista ja yrittäjän palkasta maksettava vero. Osa osingoista on lievemmin verotettua kuin 30-34 % (listaamattoman yhtiön omaan pääomaan sidottu osinko-osuus). Monen pienyrittäjän kannattaa osakeyhtiössä maksaa palkkaa itselleen sen sijaan, että maksaisi tai ylipäätään saisi osinkoja yhtiöstään.

    Tein 2011 kirjaani varten selvityksen, jonka mukaan virkalääkäri maksaa 20 vuoden työrupeaman aikana vähemmän veroja ja maksuja kuin osakeyhtiömuodossa toimiva lääkäri. Sen jälkeen verotusta on muutettu ja ero virkalääkärin eduksi on kasvanut.

    Pääomatuloihin liittyy isot riskit siitä, että pääoma menetetään esimerkiksi konkurssin tai yhtiön arvon romahtamisen (Nokia) jälkeen. Monet asuntoihin sijoittaneet huomaavat asuntojen olevan arvottomia. Tällaisen menetyksen jälkeen pääomatulo voi olla negatiivinen, mutta verottaja ei palauta aiemmin maksettuja veroja. Palkansaajalla ei tällaista riskiä ole ja hänen sosiaaliturvansa on monin verroin parempi kuin yrittäjän.

    VastaaPoista
  4. Julkisen sektori palkoista sari sairaanhoitajan liksat eivät ole se suurin murhe, vaan koko julkisen puolen suuruus. Siellä on aivan liian paljon täydellisen hyödytöntä väkeä, niin kunnilla kuin valtiollakin. Kansan köyhtymiselle ei ole helpotusta näkyvissä koska julkinen sektori on kuin ikiliikkuja, ainakin siinä mielessä että se keksii vuosi toisensa jälkeen muka tarpeellista rahanmenoa ja henkilöstön lisäystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisa vaan kuvitella kuinka paljon parempaa palkkaa ja kuinka monta enemmän voitas palkata mummoja käänteleen ymm., jos kunnilt ja valitolta vähennettäs 10-20% näsitäa turhista isopalkkasita turhista paperinpyörittäjistä ja kampaviinereiden syöjistä ..

      Poista
    2. Itse näen suurimmaksi ongelmaksi julkisen sektorin ulottumisen liian laajalle yhteiskunnassa. Sille on siis sälytetty tehtäviä, joita ei tarvitsisi hoitaa verovaroin - ja mikä pahinta, osa niistä on jopa yhteiskunnalle haitallisia.

      Poista
    3. Mikä tälläsesta toimminnasta on esimerkkinä ?

      Poista
  5. Julkinen sektori ei olisi mikään ongelma, jos julkiselle sektorille annettaisiin lupa rahan luomiseen tyhjästä.
    Tämä oikeus on tällä hetkellä yksityisillä liikepankeilla jotka lainahanoja kiristämällä voivat kuristaa kansakunnat hengiltä.
    Meillä olisi mahdollisuus työllistää kaikki halukkaat jos meillä olisi koroton, velaton raha käytössämme.

    VastaaPoista
  6. Eurooppalaisella keskiajalla koron periminen oli sekä synti että täyttä järjettömyyttä -- syvän keskiajan ihmisille "raha" ei "edustanut" mitään "yleistä arvoa" eikä siis ajatus, että "raha" voisi "kasvaa" jotenkin itsekseen ollut mitenkään mahdollinen.

    Se on tämä eurooppalainen uusi aika, joka toteutti ihmeen. Liian harvat meistä tajuavat, miten erityisille tajunnallisille edellytyksille tämä oma nykyinen ajattelumme perustuu. Sanotaan vaikka niin, että aikakausrationaalisuutemme perusta, "kartesiolainen paradigma", on nyt parin viimeisen vuosisadan aikana muuttanut ihmisen elinehtoja ja maailmaa miljoona kertaa enemmän kuin mitä mikään muuttui koko ihmissuvun kehityshistorian miljoonan edellisen vuoden aikana. -- Me emme todellakaan oikein käsitä, miten erityistä tämä oma, eurooppalaisen uuden ajan järkemme on.

    Emme esimerkiksi ymmärrä, että empirismi ja siinä esiintyvä, yksittäisestä yleiseen "päättelevä" ajattelu, joka on luonnontieteiden nousun takana, on kognitiivisesti sama asia kuin uudella ajalla syntyneet kansallisvaltiot ja niille ominainen, erityiseen "edustuksellisuuden" ideaan, siis yksittäisistä kansalaisista yleiseen julkiseen valtaan "päättelevä" eli legitimaatiota antava demokratia ovat todellakin saman rationaalisuuden sukua.

    Valitettavasti uuden ajan talousrationaalisuus ei koskaan selviytynyt samaan järjen piiriin jossa empiirinen metodi vaoikutti. Oma talousjärkemme on yhä lähinnä taloususkontoa -- ja sen eri "opit" ovat lähinnä evankeliumeja, joissa tunnustuksellisuutta yritetään ilmaista vähän eri käsitteistöillä.

    Valitettavasti taloustoimijat eivät ole oman ajattelunsa asiantuntijoita -- on niin, että filosofit voivat puhua tämän systeemisen järjen käsitteenmuodostuksellisista harhoista pätevämmin kuin numeromiehet. Jos joku on talousajattelumme historiallisesta harhaisuudesta enemmän kiinnostunut, voi klikata nimeäni.

    VastaaPoista
  7. Olen töissä julkisella puolessa, suht pienituloinen, mutta koetan kuitenkin säästää osakkeisiin - 30 %:n osinkoverotus tuntuu todella kohtuuttomalta vastaukselta lieviin vaurastumisyrityksiin.

    Omalta alaltani on leikkailtu väkeä aika reippaasti, mutta kyllä siihen varaa olikin. Myös Kikyä kannatin rakkaan Suomeni takia - aina siihen asti kun Suomella olikin varaa panostaa miljardeja irakilaisiin nuoriin miehiin.

    Julkiselle puolelle on monesti tyypillistä säästellä pyyhekumeista, mutta jos täytyy joku uusi Hurraa!-projekti vetää tai uusi logo suunnitella, niin niin vaan löytyy fyrkkaa ns. perkeleesti.

    'Ilmastonmuutos' ja 'monikulttuurisuus' ovat tietysti varmoja rahahanojen avaajia. Jotenkin hyvin meininkiä kuvaa , kun biojätteet lajiteltiin eräässä työpisteessä tarkasti ekotukihenkilön toimesta. Paitsi että jätekatoksessa ei ollut pönttöä biojätteille eli ne menivät sekajätteeseen. Kaikki tiesivät asian, mutta niin vain ekosertifikaattia ruuvattiin seinälle ja ekotukihenkilö sai palkankorotukset ja suitsutukset. Varsinaisiin töihin ekotukihenkilöllä ei oikein liiennyt aikaa.

    Vähän karkasi otsikon ulkopuolelle, mutta menköön.

    Valtsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kaikki tiesivät asian, mutta..". Olisi mielenkiintoista tietää, minkä tyyppinen työpaikka on kyseessä. Kuulostaa ihan Monty Python parodialta.

      Poista
  8. Ihme sossuilua oikeistolaisuus nykyään, ei voi muuta sanoa. Toisten pitäisi maksaa toisten "vaurastuminen" jonkinlaisena palkkana säästäväisyydestä, eli oikeastaan luonteenpiirteestä, joka on markkinoiden toiminnan / kansantalouden kannalta pitkälti haitallinen ainakin niin kauan kuin kasattua varallisuutta ei satsata *omassa maassa* johonkin sellaiseen, mihin pienempi varallisuus ei riittäisi.

    Ja juuri niinhän te kermapedot tietenkään ette toimi, siis kansakuntanne hyväksi, vaan "varallisuudella" mennään tyypillisesti eläkepäiviksi manolojen maille. Jo sitä ennen kilpailutetaan yhteiskuntia ja niiden veromalleja paikallisille oloille piut paut näyttäen, kuten tuossa yllä Herr von Pertti Ilmarin kommentissa. Yhteiskunnan pitäisi muka hyväksyä se, että sen jäsenet loukkaantuvat, jos rikkaaksi syntymisestä tai erityisestä ahneudesta ei saa vastikkeeksi asianmukaista palvelua.

    Jotenkin tuntuu eurooppalaisen rationaliteetin tällaisena hiipuvana yhden hengen jälkihehkuna, että teille tekisi hyvää ihan vain jokin yleinen humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen sivistyminen. Voisitte jotenkin vaikka filosofian appron tasolla eritellä, millä oikeudella metsänomistaja maksaa veroa yli valtionrajojen sinne ja enenevässä määrin siinä määrin kuin häntä sattuu huvittamaan, mutta metsätön mehmetti ei taasen saisi vastaavassa hengessä kilpailuttaa yhteiskuntia jaloillaan äänestämällä. Vaikka tuo hahmo on oikeasti tuotantotekijä siinäkin tapauksessa, että osallistuu kohdeyhteiskuntaansa lopulta vain passiivisesti -

    ehkä tässä piileekin ero: ne ”aitokapitalistiset” tyypit, joilla omahyväisyyteen ja keskenkasvuisuuteen yhdistyy sentään vähän laajempaa hahmotus- ja laskentakykyä, ymmärtävät kyllä yhteiskuntia hajottavien väestöliikkeiden arvon verotuksen ja ylipäätään demokratian ulkopuolelle pakenevan ”vaurastumisen” kannalta. Teillä täällä sen sijaan kelpaa vain rusinat pullasta, ja mutu on ajattelun perusta. Vanhaeuroppalaisen myöhäis- tai postkristillisen rationaliteetin näkökulmasta teidän asenteenne ja murheenne ovat kuin saman tautologian paloja: saatte yhteiskuntia kilpailuttamalla muodostettua kuhunkin niistä labiilin alaluokan, jonka edesottamuksia apatisoitumisesta siirtolaisuuteen moralisoitte suu vaahdossa ja kakki lahkeissa paniikkinappulaa sormet valkoisina painellen.

    Erinomainen esimerkki samasta sosialistishenkisestä järjettömyydestä tuo, että ei tarvitse kierrättää, kun meidän päämme yläpuolella (sic!) ei ole järjestetty asiaa kunnolla. Ihan klassikko.

    VastaaPoista
  9. Julkisen sektorin töiden arvojärjestys selviäisi ajatuskokeella, jossa oletetaan, että meidät kaikki on karkotettu 30 vuodeksi Patagoniaan. Sitten saamme luvan palata. Alamme järjestellä asioita tärkeysjärjestyksessä. Lämpö, ruoka ja vesi, terveydenhuolto, turvallisuus jne. Ihan kärkeen ei sijoittuisi jokin nykytaiteen museo.

    VastaaPoista
  10. Jos julkisen sektorin toimia pitää ruveta vähentämään, niin ehdotan, että aloitetaan seuraaavassa Jukka Hankamäen artikkelissa luetelluista tehtävistä:

    http://jukkahankamaki.blogspot.com/2017/12/kuinka-maahanmuutto-pelastaa-suomen.html

    Kalergi-suunnitelma

    VastaaPoista
  11. Lainaukseen "...pääomatulot ovat lähtökohtaisesti tuottoa sellaisesta rahasta, josta on jo yhteen kertaan maksettu ansiotuloverotuksen verran rahaa..." kommentoisin, että se parin tonnin ansiotulo on sitten tuottoa "tuotantovälineen" ylläpitoon käytetystä (kauraryynejä, maitoa, makaronia, tarjousjauhelihaa, ym.) rahasta, josta on jo ennakkoon moneen kertaan höylätty siivua syrjästä julkisen sektorin "käyttöön". Ei sen sijoitusrahankaan tosiaan pitäisi olla suojatummassa ja suositummassa asemassa kuin sen "sijoitustyön".

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!