Murheellinen kujanjuoksu jatkuu

Haiti, tuo läntisen pallonpuoliskona ainoa afrikkalaistaustaisten ihmisten asuttama ja hallitsema valtio on edelleen rikollisten jengien hallinnassa. Näin siitä huolimatta, että YK:n tukemat ja Kenian johtamat MSS-joukot ovat yrittäneet jo vuoden ajan suistaa niitä vallasta.

Olen silloin tällöin seuraillut Haitiin tilanteen kehitystä, eikä siinä ole tapahtunut oleellisia muutoksia - ei ainakaan parempaan päin. Näin siitä huolimatta, että rikollisten ote tästä Karibian alueen valtiosta on johtanut lievästä sanottuna hirvittävään katastrofiin ja maassa toimii kenialaisten johtama monikansallinen joukko, joka on aikonut riisua rikolliset aseista.

* * *

YK:n mukaan Haitissa kuoli viime vuonna väkivaltaisuuksiin noin 5 600 ihmistä, ja tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana he ovat saaneet "seurakseen" ainakin noin 1 600  henkensä menettänyttä. Lisäksi maan sairaalat ja useimmat koulut ovat sulkeneet ovensa, kolera leviää ja peräti kaksi miljoonaa haitilaista kärsii vakavasta elintarvikepulasta.

Siksi ei ole ihme, että noin kymmenesosa maan väestöstä - eli 1,3 miljoonaa ihmistä - on lähtenyt kodeistaan. Sen sijaan tuntuu jotenkin oudolta, että vakavasta tilanteesta huolimatta maan väestö kasvaa edelleen, joskin hitaammin kuin aiemmin. 

Kaiken tämän valossa on mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan haitilaisten murheellinen kujanjuoksu jatkuu. Ja nouseeko tämä väestöltään muista läntisen pallonpuoliskon valtioista poikkeava maa joskus kukoistukseen, vaikka juuri nyt ei näytäkään siltä - eikä edes Yhdysvallat aio jatkossa rahoittaa haitilaisjengien vastaista sotaa samalla intensiteetillä kuin nykyisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustaa hallintoa
Auttaako kenialaisten johtama monikansallinen joukko?
Orwellilainen tulkinta pakolaissopimuksista

Nuorten naisten mielenterveys

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kertoi, että lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien tutkimus- tai hoitokäyntien määrä nousi perusterveydenhuollossa 18 prosenttia ja asiakkaiden määrä 44 prosenttia, kun verrataan vuotta 2023 vuoteen 2020.

Nämä käynnit ovat lapsuudessa yleisempiä pojilla mutta nuoruusiästä alkaen tytöillä siten, että 18–22-vuotiaista naisista peräti 31 prosenttia oli käynyt mielenterveysongelmien takia terveydenhuollossa vuonna 2023. 

Kaiken kaikkiaan 175 000 7–22-vuotiaista lasta ja nuorta kävi tästä syystä julkisen terveydenhuollon vastaanotolla. Luvusta puuttuvat yksityisellä vastaanotolla käyneet.

* * *

Ylilääkäri Terhi Aalto-Setälän mukaan "nuoret ovat saaneet mielenterveyden palveluja aiempaa enemmän, mutta myös kysyntä on kasvanut. Kasvavaan tarpeeseen voidaan palveluissa vastata parantamalla vaikuttavien hoitomenetelmien saatavuutta". 

Tästä juolahti mieleeni, että eikö kaikista tärkeintä olisi kuitenkin selvittää - ja poistaa - syyt poikalasten ja nuorten naisten mielenterveysongelmien nopeaan lisääntymiseen. Nyt THL:n tiedote ei kertonut siitä muuta kuin, että "lastensuojeluun sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla mielenterveyskäynnit olivat huomattavasti yleisempiä kuin muilla lapsilla ja nuorilla".

Opetushallitus on kertonut, että nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet koko Euroopassa. Ainakin osaksi syynä siihen pidetään koronapandemian torjuntaan liittyvää yhteiskuntien sulkeutumista, mutta vaikuttavatko asiaan myös muut seikat? 

Kyse on tärkeästä asiasta, sillä dosentti Silja Kosolan mukaan "nuorten mielenterveysongelmat ovat todellinen uhka yhteiskunnalle, sillä esimerkiksi Suomessa kolmasosa nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeistä liittyy mielenterveysongelmiin". Toisaalta nuorten mielenterveysoireilulla on taipumusta myös "tarttua" eli mitä enemmän mielenterveydestä puhutaan, sitä useampi kokee asian koskevan myös itseään.

Syyllisiä mielenterveyden ongelmista on etsitty toki muualtakin. Erityisesti teknologiasta ja sosiaalisesta mediasta on puhuttu paljon. Niiden roolille on myös tieteellistä näyttöä, sillä esimerkiksi Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan päivittäinen aika sosiaalisessa mediassa oli yhteydessä alempaan peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoon, korkeampaan sosiaalisen median riippuvuuteen, korkeampaan ahdistuksen tasoon sekä huonompaan kehonkuvaan ja mielenterveyden kokemukseen. 

* * *

Edellä mainittujen syiden lisäksi on puhuttu paljon heikosta taloudesta ja työllisyydestä, arvojen ja kilpailun kovenemisesta, yleisestä epävarmuuden lisääntymisestä sekä muista globaaleista ongelmista. Näissä selityksissä minua epäilyttää se, ettei Suomessa ole ollut koskaan yhtä hyviä elinolosuhteita kuin nykyisin. 

Tosiasia nimittäin on, että vielä 1860-luvulla kuoltiin nälkään, vuosina 1918 ja 1939-1944 käytiin verisiä sotia ja vielä 1960-luvullakin ihmiset joutuivat muuttamaan Ruotsiin saadakseen leipää pöytäänsä. Siksi epäilen, ettei näistä mikään selitä nuorten mielenterveyden ongelmia vaan niissä on kyse samankaltaisesta korrelaatiosta kuin on havaittu jäätelön kulutuksen ja hukkumisonnettomuuksien välillä.

Siksi nostaisin esille myös nykyisen lastenkasvatuksen. Minulla on nimittäin sellainen epäilys, ettei se suuressa osassa perheistä tuota lapsille samanlaisia valmiuksia ottaa vastaan elämässä väistämättä vastaan tulevia ikäviä asioita kuin vielä omassa lapsuudessani. Tarkoitan tällä sitä, että lasten kuri ja velvollisuudet perheen yhteisten asioiden hoitamisessa ovat suurimmassa osassa perheitä lähes kadonneet ja niiden tilalle on tullut lähes rajaton vapaus - joko ylihuolehtimisen tai vanhempien välinpitämättömyyden seurauksena.  

Lopuksi totean vielä, etteivät lisääntyneet mielenterveyden käynnit selity maahanmuuttajien ongelmilla, sillä he itse asiassa käyttävät näitä palveluja muuta väestöä vähemmän. Kyse on siten ennen kaikkea kantaväestön ongelmasta ja huolestuttavimmillaan nuorista suomalaiseen kantaväestöön kuuluvista naisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
Onko Ylen toimittaja narsisti?

Omaisuuskatto

Vasemmistonuoret ovat huomanneet, että joillakin suomalaisilla on suuria omaisuuksia. Niinpä he ovat - itse asiassa jo vuosia sitten - ottaneet tavoitteekseen sosialisoida kaikilta ihmisiltä viiden miljoonan euron ylittävän omaisuuden. 

Tämä siis maassa, josta rikkaimmat siirtävät omaisuuttaan pois ilman omaisuuskattoakin. Ja jossa monen ihmisille työtä ja hyvinvointivaltiolle verotuloja tuottavan yksityisen yrityksen arvo ylittää mainitun viiden miljoonan euron arvon. Puhumattakaan suomalaisten pörssiyritysten suuromistajien salkkujen arvosta.

Ei siis ihme, että Kokoomuksen nuorisojärjestö väänsi kollegoidensa ehdotuksen seurauksia rautalangasta. He totesivat, että "kun omaisuuden kerryttämiseen asetetaan keinotekoinen raja, sijoittajat ja yrittäjät, jotka kykenevät mobilisoimaan suuria pääomia, siirtäisivät toimintansa nopeasti maihin, joissa heidän mahdollisuutensa kasvattaa omaisuuttaan eivät ole rajoitettuja. Tämä johtaisi väistämättä investointien ja työpaikkojen vähenemiseen Suomessa... minkä seurauksena Suomi näivettyisi". 

Lisäksi - edelleen kokoomusnuorten näkemyksen mukaan - ehdotuksen toteuttamiseksi "vaadittaisiin valtiolta ennennäkemätön byrokraattinen koneisto arvioimaan yksityishenkilöiden omaisuuden arvoa", joka sekään ei olisi yksiselitteinen ottaen huomioon esimerkiksi yritysten osakkeiden arvon vaihtelun taloudellisten suhdanteiden mukana.

Omalta osaltani lisään vielä sen, että omaisuuskaton asettaminen vähentäisi myös Suomessa pysyvien yrittäjien motivaatiota tehdä pitkiä työpäiviä saadakseen liiketoimintansa tuottavaksi - ja ylipäänsä vähentäisi ihmisten halua ryhtyä yrittäjiksi. Eikä se myöskään houkuttaisi ulkomaisia yrittäjiä tai korkeapalkkaisia erityisosaajia hakeutumaan maahamme.

On siis syytä todeta surullisena se tosiasia, että vielä 21. vuosisadalla meillä on politiikkaan pyrkimässä nuoria, joilta puuttuu täydellisesti käsitys talouden tosiasioista. Ja joista osa tulee todennäköisesti nousemaan päättäjäksi ainakin kuntiin, aluehallintoon ja eduskuntaan - ja tavoittelemaan jälleen kerran sosialistista utopiaa, joka viime vuosisadan laajamittaisissa kokeiluissa osoittautui kerta toisensa jälkeen täydellisen epäonnistuneeksi järjestelmäksi tuottamaan ihmisille vapautta ja hyvinvointia.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paavo Arhinmäki kiisti potkaisseensa autoa
Li Andersson yllättyi
Poliittinen umpiokupla

Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen

Suomen valtio on toiminut vielä tämän vuoden Sanna Marinin (sd) hallituksen laatiman budjetin varassa ja vajonnut sen seurauksena joidenkin kriteerien perusteella peräti paarialuokan taloudeksi. Vuodenvaihteessa meno kuitenkin muuttuu, minkä seurauksena julkiselle sektorille tulee leikkauksia ja kansalaisten verotus laskee. 

Näillä muutoksilla tavoitellaan sitä, että työtä vailla olevat ihmiset saataisiin työllistettyä, jo työssä olevat ahkeroimaan nykyistä enemmän ja maahamme kertyisi pääomia tukemaan talouselämän uudistumista. Toisin sanoen Suomen tulevaisuuden turvaamista.

Hallituksen suunnitelmat ovat aiheuttaneet protestointia sosialistisen ajatusmallin omaksuneiden ihmisten parissa (esimerkki) ja vihervasemmistolaisten poliitikkojen puheissa populistista höpinää rikkaiden suosimisesta köyhien kustannuksella. Näin siitä huolimatta, että Petteri Orpon (kok) kabinetin tavoitteena on Suomen velkaantumisen pysäyttäminen lisäämällä ihmisten kannusteita yrittämiseen ja työntekoon maassa, josta liiallisen verotuksen takia virtaa jatkuvasti korkeasti koulutettuja ihmisiä ulkomaille käteen jäävän palkan lisäämiseksi eikä Suomeen muuta korkeasti koulutettuja ulkomaalaisia heidän jättämäänsä aukkoa paikkaamaan.

Ongelman taustalla on Suomen kansainvälisessä vertailussa äärimmäisen korkea veroaste ja erityisesti sen poikkeuksellisen jyrkkä progressio. Lisäksi meillä on edelleen käytössä perintövero, joka on ajat sitten poistettu esimerkiksi Ruotsissa. Tämän seurauksena maastamme lähtevät etenkin Björn Wahlroosin kaltaiset erityisen vauraat vanhenevat henkilöt.

Samasta syystä - eli korkean pääomaverotuksen takia - suomalaiset kasvuyritykset siirtyvät yksi toisensa jälkeen ulkomaille. Ja kaiken edelle kirjoittamani seurauksena maamme talouskehitys on polkenut paikallaan jo puolentoista vuosikymmenen aikana. 

Tämä kaikki voisi olla toisin, mikäli maamme edelliset hallitukset olisivat halunneet tai uskaltaneet sopeuttaa julkisia menoja tuloihin. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, vaan julkinen sektori on velkaantunut jo samalle tasolle kuin 1990-luvun alun laman aikana, jolloin velkahanat olivat sulkeutumassa. 

Kuten edeltä ilmenee, hallituksen linjauksissa ei siis ole ensisijaisesti kyse tulonjaon oikeudenmukaisuudesta - eli rikkaiden suosimisesta köyhdyttämällä köyhiä entisestään - vaan taloutemme kokonaispotin kasvattamisesta koko kansan hyväksi. Tämän asian ymmärtämättömyys - rikkaiden suosimisesta ja köyhien köyhdyttämisestä paasaavien - vasemmistolaisesti ajattelevien ihmisten parissa jaksaa hämmästyttää itseäni kerta toisensa jälkeen. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuuko Petteri Orpon (kok) hallitus siinä, missä sitä edeltävät hallitukset ovat epäonnistuneet yksi toisensa jälkeen. Eli tervehdyttämään suomalaisen talouden ja pysäyttämään varallisuuden karkaamisen ulkomaille. Vai joutuuko sekin taipumaan sosialistien ajatusmallin omaksuneiden ihmisten painostuksen alla? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Björn Wahlroos ja Javier Milei - kuin kaksi marjaa
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä
Kreikan talous, maahanmuuttokriittinen vasemmisto ja houkuttelevasti pukeutuva adonis

Sota Ukrainassa on käännekohdassa - mitä tekee Putin?

Viime päivät ovat olleet katastrofi Vladimir Putinille. Ukraina on itäisellä rintamalla tuhonnut hänen armeijansa puolustuslinjan ja valloittanut sen huollon kannalta tärkeän rautatieliikenteen solmukohdan sekä edennyt myös etelässä Hersonin suunnalla. Viimeinen siitä huolimatta, että Ukraina on kertonut eteläisen suunnan toimien olleen vain hämäys, kuten jo aiemmin totesin. 

Tässä vaiheessa on mahdollista, että Venäjän armeijan miehistön moraali romahtaa täydellisesti. Olemmehan saaneet tästä viitteitä myös viime päivien aikana. Jos näin käy, on Putinin peli Ukrainassa pelattu lopullisesti. 

Olisikin mielenkiintoista tietää, mitä tsaarintekele Vladimirin päässä liikkuu juuri tällä hetkellä. Tajuaako hän häviävänsä sodan? Entä haluaako hän taistella katkeraan loppuun asti, vai luovuttaa Ukrainalle sen mitä sille kuuluu - eli vetää venäläisjoukot ennen vuoden 2014 tapahtumia vallinneille rajoille. 

Entä kesääkö hänen valtansa? Laillisia keinojahan Putinin vallasta syöksemiselle ei ole, koska hän on pitkällä valtakaudellaan poistanut sellaiset.

Mutta kansan parissa saattaa todellisuuden valjettua ilmaantua tyytymättömyyttä, joka vaikeuttaa Putinin asemaa. Sellainen voisi johtaa avoimeen kapinaan etenkin siinä tapauksessa, että hän yrittäisi pelastaa Ukrainan-sotansa yleisen liikekannallepanon avulla. 

Sitä paitsi venäläiset oligarkit tuskin katsoisivat hyvällä pitkään jatkuvia sotatoimia, jotka vaikeuttaisivat heidän elämäänsä ja varainhankintaansa. On siis hyvinkin mahdollista, että spontaani kapinaliike saisi taloudellista ja henkistä tukea myös heiltä.

Vielä pahemmaksi Putinin tilanne muuttuisi, mikäli nöyryytetyn armeijan johto löytäisi jostain rohkeutta ja kyvykkyyttä nousta häntä vastaan. Silloin tsaarintekeleen tilanne kävisi todella vaikeaksi ja suuri Venäjänmaa saattaisi suistua jopa veriseen sisällissotaan, jonka aikana maan itsenäisyydestä haaveilevat osat saattaisivat pyrkiä irrottautumaan Moskovan vallasta. 

En sano, että Putinin vastainen kapina olisi todennäköinen, mutta hänen pitää kuitenkin huomioida sellaisen mahdollisuus. Ja joka tapauksessa on selvää, ettei Putin halua toistaa tsaari Nikolai II:n kohtaloa, vaikka sekin vaihtoehto on olemassa - ja jopa varsin todennäköinen. Eikä etenkään joutua tuomittavaksi Haagin sotarikostuomioistuimeen.

Nämä asiat eivät voi olla vaikuttamatta Putinin ratkaisuihin. Tässä vaiheessa hänen kannaltaan keskeistä on tietenkin vallan pitäminen tiukasti omissa käsissä. Mutta saattaisiko Vladimir pohdiskella myös maastapakoa?

Mutta kuka hänet ottaisi vastaan? Pohjois-Korean Kim Jong-Un? Syyrian Bashar al-Assad? Eivät kuulosta kovin hääveiltä vaihtoehdoilta, mutta niihin on turvauduttava, ellei ole muutakaan mahdollisuutta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukraina veti Venäjää höplästä
Ukrainan hyökkää - vai hyökkääkö?
Is President Putin on his way to repeat the destiny of Czar Nicholas II?

Rakenteellista tai ei, verotuksella on vaikutuksensa

Tehyn ekonomisti Ralf Sund kertoi, että rakenteellinen alijäämä on käsitteenä pelkkää sumustusta. Hänen mukaansa "kuntasektorilla palkkavaatimukset tyrmätään toistuvasti vetoamalla rakenteelliseen alijäämään, josta syystä varoja ei ole. Kun ongelma määritellään rakenteelliseksi, halutaan antaa kuva, ettei asialle voi tehdä mitään."

Sund vielä tarkensi, että "kaikki tulot ja menot ovat ihmisten päätöksiä. Vaihtoehtoja päättää on lähes rajattomasti. Kyse ei ole rakenteista."

Tehyn ekonomisti esitti perusteluksi väitteen, jonka mukaan kuntien tulojen "suuruus määräytyy melko pitkälle veroäyrin suuruuden mukaan. Päätös tehdään kunnanvaltuustoissa. Se on siis ihmisten päätös. Rakenteellisuuden määritelmää tuskin täyttää kunnanvaltuustojen ujous nostaa veroja."

Tähän haluaisin esittää vastalauseen. Niin omalta kohdaltani kuin epäilemättä monen muunkin kohdalta veroäyrillä on tässä muutenkin korkean verotuksen maassa kyllä vaikutusta esimerkiksi asuinpaikan valinnassa. Sitä enemmän, mitä korkeapalkkaisemmasta ihmisestä on kyse. 

Jos ja kun näin on, niin kyllä tämän kaiken looginen seuraus on se, että - Sundia lainatakseni - ihmisen veropäätöksen seurauksena voidaan kunnasta häätää myös hyväpalkkaiset asukkaat. Ja sitä kautta ehkäistä sen mahdollisuuksia kerryttää käyttöönsä verotuloja.

On tämä sitten rakenteellinen ongelma tai ei, on se kuitenkin asia, joka jokaisen kuntapäättäjän pitäisi ymmärtää. Ja koko maan hallituksen silloin, kun se suunnittelee veronkorotuksia ylläpitääkseen sellaisia menoja, joille ei saada vastinetta tulopuolelle - esimerkkinä vaikkapa ne lähes 100 000 000 euroa, jotka annamme valtion kassasta joka kuukausi kehitysapuna.

Niille aidosti huipulla eläville ja suuria verotuottoja tahkoaville ihmisille, joille kielitaito ei ole este, eikä kansainvälinen työyhteisö pelottava, korkean verotuksen ympäristöstä muualle muuttaminen ei tuota vaikeuksia. Mutta pois muuttaessaan he siirtävät veronsa sellaiselle asuinympäristölle, joka jättää heille Suomea enemmän päätösvaltaa omien tulojensa kuluttamiseen. 

Ja tämä ei olekaan mikään pikkujuttu, sillä 22 prosenttia suomalaisista maksaa yli 95 prosenttia kaikista ansiotuloveroista. Voidaan toki sanoa, että he ovat moraalittomia tai että onhan heillä varaa, mitkä  seikat saattavatkin jossain määrin pitää paikkansa. Mutta yhä lailla selvää on, että heillä on - muiden elämisen maksamiseen kyllästyttyään - myös vapaus ja houkutus siirtää isot tulonsa muualle verotettaviksi. Ja siitä kärsii jokainen noiden tulojen verotuksesta osansa saava vähävarainen.

Siksi on tärkeää, että niin kunnat kuin valtiotkin harrastavat kohtuutta verotuksessaan. Ja että ne ohjaavat menonsa tulojen mukaan vain välttämättömään - ellei niille sitten ole jollain aikavälillä saatavissa riihikuivaa vastinetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka nainen eroaa miehestä?
Sosialismin seireeninlaulu houkuttaa hallitusta
Yhteiskuntavastuu ja verokiila