SDP kertoi kääntäneensä maahanmuutto- ja koulutuspoliittisen linjansa

Suomen sosialidemokraattinen puolue pääsi yllättämään pahemman kerran. Ja vieläpä positiivisesti. Ehkä. 

Eilisen uutisen mukaan SDP nimittäin haluaa kovennuksia järjestäytyneen rikollisryhmän osana tehtyihin rikoksiin, alaikäisen yllyttämiseen vakavaan rikokseen sekä toistuvaan vakavaan väkivalta- tai seksuaalirikollisuuteen. Tärkeimpänä demarit kuitenkin korostavat alueiden eriytymisen torjuntaa ja ennaltaehkäiseviä palveluita.

SDP linjasi myös, että maahanmuuttajien tulee sitoutua suomalaisen yhteiskunnan keskeisiin arvoihin ja toimintatapoihin sekä hylätä sellaiset lähtömaansa tavat, jotka eivät ole näiden kanssa yhteensopivia. Varapuheenjohtaja Tytti Tuppuraisen mukaan demokratia, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ovat arvoja, joista demarit pitävät kiinni. Ja siksi he vaativat, että kaikkien täällä elävien täytyy noudattaa niitä.

Demarit vaativat Suomeen asettuneilta maahanmuuttajilta myös Suomen kielen oppimista. Tämän edistämiseksi he olisivat valmiita harkitsemaan maahanmuuttajien sosiaaliturvan sitomista kielen opiskeluun sekä maksuttomien tulkkauspalveluiden saatavuuden rajoittamista tietyn maassaoloajan jälkeen.

Koulupolitiikassaan puolue olisi valmis palaamaan kohti toimivaksi todistettuja perusteita, joissa korostuvat selkeät ja vakaat rakenteet, rauhallinen ympäristö, säännöt ja turvallinen aikuiskontakti. Eikä siinä kaikki, sillä demarit haluavat myös, että kouluilla tulee olla valmius palata eriytettyihin oppimisympäristöihin.

* * *

Ihan kuin olisin kuullut yhdeltä suomalaiselta puolueelta tällaisia linjauksia jo vuosia sitten. En nyt viitsi mainita miltä, mutta huomasin, että Tuppurainen kielsi demareiden ottavan askeleita juuri tällaisista linjauksista epäilemäni puolueen linjan suuntaan.

Tai sitten demarit vain juksasivat. Ovathan seuraavat vaalit vasta ensi huhtikuussa, joten tuskin he vielä päästelevät suustaan luikur... hrmhm... valhei... ei kun katteettom... siis rehellisiä  vaalivalh... kröhöm vaalipuheita. 

Hyvä kuitenkin, että demarit näin tunnustivat perussuomalaisten maahanmuutto- ja koulutuspolitiikan järkevyyden verrattuna vihervasemmiston perinteisiin linjauksiin. Näin siitä huolimatta, että he – mitä ilmeisimmin vaalitaktisista syistä – kielsivät tehneensä näin. 

* * *

Vaikka demareiden puheita tuskin kannattaa vielä ottaa tosissaan, tuo julkilausuma vaikuttaa sellaiselta, ettei hallitusyhteistyö Perussuomalaisten kanssa ole sittenkään – ainakaan ohjelmapoliittisista syistä – mahdotonta, vaan Riikka Purra (ps) voisi jatkaa ministerinä jopa demarivetoisessa hallituksessa. Tai päinvastoin: ehkäpä Perussuomalaisten kannatuksen nousu jatkuu seuraavien kahdeksan kuukauden ajan ja Antti Lindtman (sd) ryhtyy Riikka Purran ensimmäisen hallituksen valtiovarainministeriksi. 

Siis mikäli demaripuolue on vakavissaan maahanmuutto- ja koulutuspoliittisissa linjauksissaan. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle, vaan katsotaan ensin, miten puolue ja etenkin sen sisäisen opposition kärkinainen – Nasima Razmyar – noudattavat puheissaan ja teoissaan puolueensa uusia linjauksia. Vai noudattavatko lainkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho muisteli menneitä
Jukka Kopra avasi pelin politiikan
SDP ja ostoskeskus Puhoksen huumekauppa

Nykyajan kansainvaellus Keir Starmerista Etelä-Afrikan mustaan hallintoon

Iso-Britannian pääministeri vaihtui Keir Starmerista Andy Burnhamiin. Ylen mukaan ex-pääministeri kaatui yli sadantuhannen punnan edestä vastaan ottamiinsa lahjoihin ja etuuksiin, Jeffrey Epsteinin ystävän nimittämiseen USA:n suurlähettilääksi sekä kevään paikallisvaalien huonoon menestykseen.

Jostain syystä valtiollinen mediamme ei maininnut lainkaan saarivaltioon kohditunutta tolkutonta maahanmuuttoa ja sen seurauksia. Niistä erityisesti raiskausringit ja niitä esille tuoneiden ihmisten vainoaminen ovat herättäneet närää ainakin sosiaalisessa mediassa. Ja sen seurauksena maan suosituimmaksi puolueeksi on noussut maahanmuuttokriittinen Reformipuolue, jonka suosio on tosin ollut viimeiset kuukaudet laskussa.

Nähtäväksi siis jää, miten Burnham linjaa brittiläistä politiikkaa ja yhteiskuntaa. Ja samalla se, törmääkö hän samaan ansaan kuin edeltäjänsä, vai tarttuuko tosissaan saarivaltion väestöpolitiikkaan. 

* * *

Tässä suhteessa hänelle tarjoavat esimerkin yllättäen afrikkalaiset. Nimittäin mustat eteläafrikkalaiset, jotka ovat kyllästyneet afrikkalaisiin laittomiin maahanmuuttajiin. 

Tämän seurauksena maasta on poistettu joukoittain ilman papereita siellä oleskelleita ihmisiä, joiden katsotaan vieneen työt ja täyttäneen koulut ja sairaalat. Asiaa ei ole suuremmin käsitelty Yleisradiossa, vaikka se on toki mainittu lyhyesti.

Syyksi laittomiin maassaoleskelijoihin kohdistuvaan vihaan on silloin kirjattu eteläafrikkalaisen radiojuontajan aloittama kampanja "paperittomien siirtolaisten työllistämistä vastaan". Ja kerrottu, että "viime vuosikymmeninä Etelä-Afrikka on kehittynyt demokratiaksi ja se kuuluu Afrikan talousmahteihin. Maa on myös maailman kärkeä väkivaltarikollisuuden määrässä, ja nuorisoa on massoittain työttömänä."

Tosiasiassa kyse lienee ennen kaikkea apartheid-politiikan jälkeen maata hallinneiden poliittisten johtajien epäonnistumisesta yhteiskunta- ja talouspolitiikassaan. Ja sen aiheuttamasta yhteiskunnallisesta levottomuudesta, jota valtava maahanmuuttajien määrä ei ainakaan ole vähentänyt. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, miten Iso-Britannian uusi pääministeri suhtautuu maahanmuuttoon ja sen ongelmiin. Samoin se, että onnistuuko musta hallinto palauttamaan Etelä-Afrikan yhteiskunnallisen yhtenäisyyden ja sitä kautta ohjaamaan sen jälleen positiivisen talouskehitysen tielle.

Meille suomalaisille olisi oleellista huomata, ettei viime vuosikymmenten laajamittaisella maahanmuutolla – nykyajan kansainvaelluksella – ole ollut sen enempää Iso-Britanniassa kuin Etelä-Afrikassakaan positiivisia seurauksia. Eikä meidän siksi kannata jatkaa sillä tiellä yhtään pidempään kuin olemme jo ehtineet tekemään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Andy Burnhamin edellytykset astua Keir Starmerin saappaisiin
Belfastin mielenosoitukset ovat varoitus suomalaisille
Mustaa hallintoa

Koulutuspoliittinen kynnyskysymys hallitusohjelmaan

Yle julkaisi jutun, jonka mukaan palkittu amerikkalaisprofessori kertoi sen itsestäänselvyyden, että lähtökohta hyvälle koulutuspolitiikalle ja toimiville ratkaisuille ovat tutkimukset, joista saadaan kausaalitietoa eli tietoa koulutuspoliittisten valintojen syy-seuraussuhteista.

Jutun mukaan tällaista tietoa ei kuitenkaan ole Suomessa, vaan maamme koululaisten oppimistulosten romahduksen syyt ovat pitkälti arvausten varassa. Toisin sanoen viime vuosien koulutusjärjestelmän muutosten seurauksia ei tiedetä, vaan ne ovat arvausten varassa.

* * *

Jos ja kun amerikkalaisprofessori on oikeassa, on syytä kysyä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä vastaavien tahojen – ministereiden, virkamiesten ja opetusalan ammattilaisten – osaamisen ja ymmärryksen perään. Ja ihmetellä, että miten tällaiseen tilanteeseen on voitu tulla 21 vuosisadalla, jolloin koko yhteiskunnan kehitys on ainakin viimeisten sadan vuoden ajan perustunut tieteelliseen tietoon.

Lisäksi jokaisen maamme tulevaisuudesta huolissaan olevan suomalaisen on vaadittava, että tähän asiantilaan tulee muutos – mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Eli jo pääministeri Petteri Orpon (kok) ja hänen opetusministerinsä Anders Adlercreutzin (ruots) on ryhdyttävä toimiin syy-seurausanalyysiin soveltuvan tutkimustiedon saamiseksi jo ensi lukuvuodesta lähtien. 

Lisäksi olisi hyvä, jos puolueet ilmoittaisivat jo ennen ensi vaaleja sitoutumisestaan sellaiseen hallitusohjelmaan, joka sisältää korjauksen amerikkalaisprofessorin mainitsemaan ongelmaan. Ja lisäksi kaikkien vakavasti otettavien puolueiden puheenjohtajien eli pääministeriehdokkaiden tulisi ilmoittaa pitävänsä suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittämiseen liittyvän seurantajärjestelmän kehittämistä hallitukseen osallistumisen ehdottomana kynnyskysymyksenä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kesälomien lyhentäminen vaikuttaisi koululaisten kesätyömahdollisuuksiin
Härkää sarvista vai islamia lapsille
Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi

Koulu on oppimista varten

Helsingin sanomissa oli mielipidekirjoitus, joka kertoo surullisella tavalla siitä, miten absurdiksi koulumme ovat muuttuneet. Sen kirjoittajan mukaan hänen poikansa oli saanut koulun viestintäjärjestelmä Wilmasta negatiivisen tuntimerkinnän matematiikan tunnilta. Opettaja oli kirjannut, että nuorukainen oli jälleen kerran tehnyt omatoimisesti matematiikan tunneilla oppikirjan laskutehtäviä, jotka oli tarkoitettu seuraavalle tunnille.

Opettaja oli siis eksplisiittiseti kieltänyt poikaa laskemasta tehtäviä itsenäisesti, koska niiden tekemiseen tarvitaan lupa, jota hän ei myönnä. Niinpä kyseinen oppilas on joutunut istumaan matematiikan tunneilla tekemättä yhtään mitään – kenties peukalonpyöritystä lukuun ottamatta.

* * *

Jos edelle kirjoittamani on absurdia, ovat opettajan perustelut tälle toiminnalle olleet – jos mahdollista – vieläkin järjettömämpiä. Laskujen laskeminen ennen lupaa on hänen mukaansa nykyisessä opetussuunnitelmassa tai rahoitusmallissa mahdotonta. 

Rehtori taas ei halua ottaa asiaan kantaa, vaan on kertonut opettajan saavan opettaa miten haluaa, koska se on osa opettajan pedagogista vapautta. Lisäksi hän on ilmoittanut, ettei erityisopetusta saa enää antaa yksilöllisesti, vaan koko ryhmää pitää opettaa samantasoisesti. 

Lopputuloksena tästä kaikesta on se, että matematiikan tunneilla kerrataan asioita koko ryhmän kanssa niin kauan, että kaikki luokan – niin sanotusti – haasteelliset oppilaat ovat oppineet ne. Kertomatta jäi – mahdollisesti Helsingin sanomien sensuurin seurauksena, mene ja tiedä – minkälaisista oppilaista oli kyse. Sen perusteella arvelen, että tässä käsittelemäälläni tapauksella on yhteys muun muassa tiettyyn sisäministeriön toimialaan. 

* * *

Jos ja kun edellä kirjoittamani on totta, ei ole syytä ihmetellä, että suomalaisilta nuorilta on kadonnut tulevaisuudenusko. On nimittäin niin, ettei sellaista synny ilman onnistumisen ja itsensä ylittämisen kokemuksia. 

Eikä tällaisia kokemuksia synny ainakaan koulussa, jossa lahjakkaimmilta viedään mahdollisuus näyttää osaamistaan ja tyydyttää uteliaisuuttaan, vaan niiden sijaan heidät ajetaan peukalonpyöritykseen eli turhautumaan haasteellisten oppilaiden takia.

* * * 

Oikein olisi tietenkin se, että koulu olisi – lasten säilytyspaikan sijaan – oppilaiden oppimista varten. Ja siksi siellä tulisi – ei vain sallia – vaan kannustaa kaikkia nuoria oppimaan enemmän ja jopa ylittämään itsensä. 

Tämä koskee kaiken tasoisia oppilaita, mutta etenkin kaikista lahjakkaimpia. Onhan koulu kuitenkin olemassa nimenomaisesti oppimista – eikä lasten säilyttämistä – varten.

* * *

Toivoa tietenkin sopii, että edelle referoimani mielipidekirjoitus – ja miksei myös tämä blogiteksti – huomataan maamme hallituksessa. Ja että sen seurauksena Petteri Orpon (kok) kabinetti tekee koulujärjestelmäämme tarvittavan muutoksen – eli tollojen erottamisen lahjakkaista – mahdollisimman nopeasti.

Näin suomalaiseen yhteiskuntaan voisi myös tulevaisuudessa kasvaa wolt-lähetin kaltaisten palveluiden lisäksi myös innostunutta nuorisoa hoitamaan korkean teknologian tarvitsemaa huippuosaavaa työvoimaa. Siis sellaista, joiden osaamisen tuloksena Suomi voi menestyä kansainvälisessä kilpailussa ja säilyä sitä kautta hyvinvointivaltiona.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marinin näkemyksestä
Helsinkiläisille lapsille ja nuorille vain kolme liharuokaa kahdessa viikossa?
Kantaväestön luuserit on nyt tutkittu, mutta entä maahanmuuttajat?

Sanna Marinin näkemyksestä

Entinen kaunis pääministerimme Sanna Marin (sd) astui eilen julkisuuteen. Hän teki sen sen kertoakseen, että Suomessa on tällä vaalikaudella leikattu paljon, mutta silti otetaan velkaa jopa edellistä hallitusta kovemmin. 

Sekä tuodakseen esille näkemyksensä, jonka mukaan maassamme tulisi – julkisen kulutuksen vähentämisen sijaan – "luoda sellaista tulevaisuudenuskoa ja ilmapiiriä, että erilaiset yritykset ja yrittäjäyhteisö näkisi valonpilkahduksia ja uskaltaisi toimia. Tällä hetkellä pitäisi tukea työperäistä maahanmuuttoa ja tuottavuuden parantamista". 

* * *

Otetaan ensin nuo yritykset ja yrittäjäyhteisöt. Viimevuotisen Suomen yrittäjien kyselyn mukaan enemmistö työelämässä olevista suomalaisista on huolissaan Suomen julkisen talouden velkaantumisesta: tätä mieltä oli 74 prosenttia vastaajista. Ammattiryhmistä huolta kantoivat eniten yrittäjät, johtavassa asemassa olevat ja ylemmät toimihenkilöt. 

Seuraavaksi työperäinen maahanmuutto. Valtiovarainministeriön kansantalousosaston päällikön Mikko Spolanderin mukaan maahanmuuttajien olisi työllistyttävä yhtä hyvin, samanlaisiin tehtäviin ja samanlaisella palkalla kuin kantaväestön, jotta maahanmuutto todella vahvistaisi julkista taloutta. Tosiasiassa ulkomaalaisten työttömien työnhakijoiden osuus ulkomaisesta työvoimasta oli heinäkuussa 27,7 prosenttia eli yli neljännes – ja tämä osuus on voimakkaassa kasvussa. 

Siksi näyttäisi siltä, ettei Suomi juuri nyt kaipaa ainakaan yleisesti työperäisiä maahanmuuttajia, vaan korkeintaan erityisiin tehtäviin rekrytoitavia erityisosaajia. Siis käytännössä korkean elintason maista tulevia henkilöitä.

* * *

Entä sitten Marinin mainitsema tuottavuuden parantaminen? Sitä mitataan tuotoksen ja panoksen suhteella eli kyseessä on asia, johon jokaisen suomalaisyrityksen tulisi pyrkiä. Ja niin ne epäilemättä pyrkivätkin.

Käytännössä tuottavuuden kasvattaminen tarkoittaa sitä, että työntekijöiden työstä syntyy yrityksille aiempaa enemmän rahaa suhteessa sen kuluihin. Tämä voidaan saavuttaa monella eri tavalla – joihin en tässä puutu – mutta minulla on sellainen käsitys, ettei tämä asia ole kovinkaan suuressa määrin poliitikkojen päätettävissä. 

Sen sijaan siihen vaikuttavat suomalainen osaaminen – siis kaikki mahdolliset siihen vaikuttavat tekijät koulutusjärjestelmästä työntekijöiden ahkeruuteen ja yritysten tuotekehityksestä maailmanmarkkinoiden kysyntään. Toisin sanoen tuottavuuden nostaminen kansakunnan tasolla on varsin vaikea rasti, johon poliitikoilla on kyllä vaikutuskeinoja, mutta vain rajallisesti.

* * *

Ikävä kyllä maailmassa on tapahtunut muutoksia, joiden seurauksena suomalaisten yritysten tuottavuus on laskenut. Esimerkiksi metsäteollisuutemme tahkosi aikanaan rahaa paperituotannolla, mutta se loppui kuin kanan lento tietotekniikan kehityksen johdettua paperin kysynnän laskuun. Toiseksi esimerkiksi nostan sen, että aikanaan rahaa Suomeen tuonut kännykkäteollisuus kaatui johtamisvirheisiin ja maailmanlaajuiseen kovaan kilpailuun. 

Maamme nykytilan kannalta tässä on oleellista huomata, ettei kummankaan rahasampomme tilalle ole syntynyt likimainkaan samankokoista korviketta, vaikka sekä metsäteollisuutemme että Nokia ovat edelleen olemassa ja tuottavat pääsääntöisesti voittoa omistajilleen. Toki on ollut pienempiä menestyksiä kuten vaikkapa Oura-sormukset, mutta ei niistä ole ollut menetysten paikkaajiksi. 

Suomen tulevan tuotannon arvonlisän nousua ja maailmanvalloitusta ei myöskään tue rempallaan oleva koulutusjärjestelmä, jossa peruskoulujen muutokset ovat johtaneet oppilaiden osaamistason rajuun laskuun, jonka heijastusvaikutukset tulevat näkymään – ja näkyvät jo nyt – korkeakouluissamme ja ammattioppilaitoksissamme. Ja siten myös suomalaisyritysten tulevaisuuden toimintaedellytyksissä, erityisesti poikkeuksellista osaamista vaativassa – ja arvonlisäykseen välttämättömässä – tuotekehityksessä.

* * *

Edelle kirjoittamillani perusteilla olen varsin vakaasti eri mieltä ex-pääministerimme kanssa. Suomi ei tarvitse lisää työttömiä maahanmuuttajia, heidän kouluelämää sotkevia lapsiaan eikä etenkään julkista velkaa. Sen sijaan se tarvitsee todellista tekemisen meininkiä.

Tämä tarkoittaa lapsille ja nuorisolle kannusteita ja parempia mahdollisuuksia huolehtia osaamisensa kehittämisestä, yritysten työntekijöille motivaatiota hoitaa töitänsä entistäkin paremmin, yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkijoille innostusta aiempaa korkeatasoisempaan tutkimukseen sekä yritysten omistajille ja johtajille rohkeutta tuotannon arvoa nostavien tutkimustulosten tuotteistamiseen ja käyttöön ottamiseen sekä kykyä nähdä maailmanmarkkinoille avautuvia uusia korkean tuottavuuden mahdollisuuksia. Ja maamme nykyisille ja entisille poliitikoille viisastelun sijasta sellaista osaamista, jolla tämä kaikki toteutuu.

Näillä ajatuksillani – tai niistä huolimatta – toivotan kaikille teille – arvoisat lukijani – hyvää isänpäivää! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö Suomen ottaa mallia Irlannista?
Suomen populistinen tulevaisuus
Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?

Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa

Suomen sisäministeri Mari Rantanen (ps) on todennut, että musliminaisten käyttämien, kasvot osittain tai kokonaan peittämien burka- ja niqabhuivien kieltäminen julkisilla paikoilla on välttämätöntä. Hänen mukaansa "meidän pitää pystyä puolustamaan suomalaista kulttuuria ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa kaikilla naisilla on oikeus kulkea kasvot näkyvillä kulttuuri- ja tai perhetaustasta riippumatta".

Perussuomalaisten lisäksi huntukieltoa - ainakin kouluihin - on ilmoittanut kannattavansa myös sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok). Sen sijaan RKP:n puheenjohtaja Anders Adlercreutz (ruots) pitää lainsäädäntöä turhan järeänä toimena ja on vihjannut, että oppilaitokset voisivat tarvittaessa kieltää haluamansa huivit omissa järjestyssäännöissään.

Eilen myös pääministeri otti kantaa musliminaisten alistamiseen tarkoitettujen huivien käyttökysymykseen. Petteri Orpon (kok) lähestymistapa oli teknokraattinen, sillä hän ilmoitti, ettei burkhakieltoa ole kirjattu hallitusohjelmaan, ja sen ulkopuolelta otetaan asioita hallituksen agendalle vain siinä tapauksessa, että kaikki hyväksyvät ne.

Näyttää siis ilmeiseltä, että muslimimiehet voivat myös jatkossa pakottaa naisensa ja tyttärensä peittämään päänsä lähes kokonaan. Positiivista asiassa on kuitenkin se, että ainakaan toistaiseksi tällainen alistaminen ei näyttäisi olevan kovin yleistä maassamme, vaan musliminaiset näyttäisivät käyttävän lähinnä asusteita, joissa kasvot jäävän näkyviin.

Tässäkin yhteydessä jää kuitenkin huomaamatta se, että mahdollisesti hyvinkin suuri osa muslimitytöistä pakotetaan perheissään myös näihin - hiukan hallituksessa nyt puheena oleva asusteita vähemmän peittäviin vaatteisiin - sen sijaan, että he voisivat pukeutua kuten tahtovat. Tässä suhteessa on syytä huomata Vantaan iranilaistaustaisen kaupungin­valtuutetun Eva Tawasolin (vihr) kertoneen, että hänen kohdallaan huivin riisuminen täysi-ikäistymisen kynnyksellä johti sekä fyysiseen että henkiseen kunnia­väkivaltaan. 

En löytänyt tästä asiasta varsinaista tutkimustietoa, mutta on selvää, että jo yksittäistenkin naisten pakottaminen itsensä peittämiseen on vastoin suomalaisen yhteiskunnan perinteitä ja naisten tasa-arvoa. Ja siksi on hyvä, että asiasta käydään juuri nyt keskustelua sekä hallituksessa että sen ulkopuolella. 

Tässä tilanteessa ei ole kuitenkaan syytä vähätellä tutkitun tiedon puuttumisen merkitystä.  Siksi ehdotan, että aiheesta tehtäisiin vähintäänkin Pro Gradu -tasoinen selvitys jossakin maamme yhteiskuntatieteellistä tutkimusta harjoittavista yliopistoistamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hijab-huivien riisumiselle tuli kova hinta
Burkini, hygienia ja naisten alistaminen
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?

Murheellinen kujanjuoksu jatkuu

Haiti, tuo läntisen pallonpuoliskona ainoa afrikkalaistaustaisten ihmisten asuttama ja hallitsema valtio on edelleen rikollisten jengien hallinnassa. Näin siitä huolimatta, että YK:n tukemat ja Kenian johtamat MSS-joukot ovat yrittäneet jo vuoden ajan suistaa niitä vallasta.

Olen silloin tällöin seuraillut Haitiin tilanteen kehitystä, eikä siinä ole tapahtunut oleellisia muutoksia - ei ainakaan parempaan päin. Näin siitä huolimatta, että rikollisten ote tästä Karibian alueen valtiosta on johtanut lievästä sanottuna hirvittävään katastrofiin ja maassa toimii kenialaisten johtama monikansallinen joukko, joka on aikonut riisua rikolliset aseista.

* * *

YK:n mukaan Haitissa kuoli viime vuonna väkivaltaisuuksiin noin 5 600 ihmistä, ja tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana he ovat saaneet "seurakseen" ainakin noin 1 600  henkensä menettänyttä. Lisäksi maan sairaalat ja useimmat koulut ovat sulkeneet ovensa, kolera leviää ja peräti kaksi miljoonaa haitilaista kärsii vakavasta elintarvikepulasta.

Siksi ei ole ihme, että noin kymmenesosa maan väestöstä - eli 1,3 miljoonaa ihmistä - on lähtenyt kodeistaan. Sen sijaan tuntuu jotenkin oudolta, että vakavasta tilanteesta huolimatta maan väestö kasvaa edelleen, joskin hitaammin kuin aiemmin. 

Kaiken tämän valossa on mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan haitilaisten murheellinen kujanjuoksu jatkuu. Ja nouseeko tämä väestöltään muista läntisen pallonpuoliskon valtioista poikkeava maa joskus kukoistukseen, vaikka juuri nyt ei näytäkään siltä - eikä edes Yhdysvallat aio jatkossa rahoittaa haitilaisjengien vastaista sotaa samalla intensiteetillä kuin nykyisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustaa hallintoa
Auttaako kenialaisten johtama monikansallinen joukko?
Orwellilainen tulkinta pakolaissopimuksista

Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus

Ilta-sanomat kertoi, että murrosikäinen poika oli kiusannut entistä kaveriaan nimittelemällä tätä alatyylisesti. Asiaa oli yritetty sovitella koulussa, mutta ilman tulosta.  

Lopulta kiusattu oli ottanut oikeuden omiin käsiinsä, uhkaillut kiusaajaa ja jopa kuljettanut mukanansa puukkoa. Lisäksi hän oli ottanut asian uudelleen puheeksi opettajien kanssa.

Näin tehdessään hän oli kuullut oven takaa kiusaajansa puhuvan hänestä naureskellen. Sen seurauksena hänen itsehillintänsä petti ja hän syöksyi pahoinpitelemään kiusaajaansa ehtien lyödä kolmella nyrkiniskua ennen kuin opettajat keskeyttivät tilanteen.

Tapauksesta seurasi kiusatulle poliisikuulusteluita, 50 päiväsakon suuruinen rangaistus sekä joutuminen lastensuojelulaitokseen. Tästä kaikesta huolimatta kiusaaja jatkoi hänen kiusaamistaan edelleen. 

* * *

Mikäli tapaus on edennyt kuten olen ymmärtänyt - eli kirjoittanut edelle - Ilta-Sanomien jutun pohjalta, olisi tästä tapauksesta ollut syytä seurata vakava itsetutkikelun paikka suomalaiselle koululaitokselle. Tosiasiahan on, että koulu, sen opettajat ja rehtori ovat puheena olevassa tapauksessa epäonnistuneet täydellisesti tehtävässään huolehtia koulujen turvallisuudesta kaikille oppilaille. 

Tässä yhteydessä opettajat ja koululaitos eivät voi edes vedota tietämättömyyteen, koska asia oli ollut esillä jo kauan ennen tilanteen eskaloitumista fyysiseksi väkivallaksi. Ja siksi oikeuden antamaan tuomioon johtaneet tapahtumat olisi pitänyt kyetä estämään.

En tässä tietenkään pyri puolustelemaan kiusatun pojan kiusaajaansa kohdistamaa väkivaltaa, mutta näen kylläkin kiusaajan rikoksen paljon suuremmaksi kuin nyt rangaistun henkilön. Suurimman konnan viitan asetan kuitenkin koululaitoksen aikuisille ihmisille, jotka - tästäkin jutusta päätellen - eivät vieläkään ota koulukiusaamista tosissaan, vaikka asiasta on puhuttu jo ainakin puoli vuosisataa.

* * * 

En myöskään jaksa oikein puolustella suomalaista oikeuslaitosta - tai niitä lakeja, joita se tulkitsee. Olaus Petrin mukaan "se mikä ei ole oikeus eikä kohtuus, ei saata olla lakikaan". Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kuitenkin täysin kohtuutonta se, että pitkäaikaista kiusaamista harjoittanut nuori pääsi jutusta kuin koira veräjästä ja hänen uhrinsa sai rangaistuksen. 

Ja kuitenkin - oikeuden ja kohtuuden mukaan - juuri kiusaajan olisi pitänyt joutua vähintäänkin korvausvelvolliseksi kiusatun elämän tekemisestä helvetiksi. 

Lisäksi koulun olisi pitänyt huolehtia kiusaajan viemisestä mielenterveydellisiin tutkimuksiin, joissa olisi selvitetty syyt hänen kyvyttömyyteensä toimia sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ihmisten parissa. Näin saatua diagnoosia olisi lisäksi pitänyt seurata psykiatrinen hoito, jotta kiusaaja kykenisi jatkossa toimimaan rakentavana yhteiskunnan jäsenenä. Eikä näitä toimenpiteitä pitäisi katsoa rangaistuksena vaan nimenomaisesti kiusaajaa auttavina asioina.

Olisi myös ollut vähintäänkin oikein ja kohtuullista, että niiden opettajien toiminta, joille kiusattu oli kertonut kiusaamisesta, olisi tutkittu perusteellisesti. Ja mikäli siinä olisi ollut huomautettavaa, olisi siitä tullut heille - ja asiasta viime kädessä vastuussa olevalle rehtorille - jonkinlainen seuraus sekä tarvittaessa lisäkoulutusta, jonka tavoitteena olisi parantaa heidän valmiuttaan käsitellä vaikeita asioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista
Koulut alkoivat - ja samalla myös kiusaaminen

Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia

Helsingin Pukinmäen koulun ongelmat ovat nousseet yleiseen tietoisuuteen viimeistään viime syksynä, jolloin mediat raportoivat (esimerkki) siellä riehuvasta poikajoukosta. Kirjoitin silloin blogimerkinnän, jossa totesin, että kyseisen koulun alle 16-vuotiaista oppilaista 71 prosenttia on etnisesti suomalaisia ja lopuista noin kolmanneksen tausta on niin sanotuissa isoissa pakolaismaissa (Irak, Somalia, Afganistan ja Syyria). 

Tänä aamuna silmiini sattui Helsingin Uutisten artikkeli, jonka mukaan tässä noin tuhannen oppilaan koulussa oli syntynyt vaarallinen tilanne, koska joku oli sytyttänyt käsipyyherullan palamaan koulun toisen kerroksen wc-tilassa puoli yhden ja yhden välillä iltapäivällä. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin, koska opettaja onnistui sammuttamaan palon ennen kuin se levisi laajemmalle. 

* * *

Tämä tapaus nosti mieleeni kaksi kysymystä, jotka kietoutuvat yhteen. Niistä ensimmäinen koskee yhteiskunnan muuttumista Suomen väestön kansainvälistyessä - varsinkin aiemmin - harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena: tulevatko Pukinmäen koulun kaltaiset tapahtumat jatkossa normalisoitumaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Toinen kysymykseni koskee koulujen kokoa. Eli onko tuhannen oppilaan koulujen rakentaminen sittenkään järkevää, koska - tunnetun sananlaskunkin mukaan - tyhmyys tiivistyy joukossa. 

Näiden kahden kysymyksen yhteen kietoutumisella tarkoitan sitä, että onko erityisen tyhmää rakentaa suurkouluja niille kaupunkialueille, joiden väestöpohja on muutenkin ongelmallinen. Eikö edellä maitittu tiivistymisilmiö silloin johda väistämättä yhä vaikeammiksi eskaloituviin ongelmiin? 

Nämä kysymykset ovat sellaisia, joihin suurten kaupunkien vasta valitut päättäjät joutuvat ottamaan kantaa. Sopii siis toivoa - ja äänestäjien suorastaan vaatia - että äskettäisten kuntavaalien voittajilta, eli SDP:ltä, Kokoomukselta ja Keskustalta, löytyy niihin myös hyviä vastauksia. 

Päivän edellinen merkintä:
Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!
Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan
Askelia Suomen kehitysmaalaistumisessa

Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää

Ruotsalainen yhteiskunta on nopeassa muutoksessa. Tuorein esimerkki siitä on rikollisjengien puuttuminen vaikutuspiirissään olevien nuorten kouluvalintoihin siten, että ne tukevat heidän valtaansa eri alueilla ja kouluissa sekä edistävät huumekauppaa.

Myös nuoret itse joutuvat valikoimaan koulujaan sen mukaan, keitä muita niissä opiskelee. Yksi heistä kertoi, että "jos minulla on jollain alueella paljon vihollisia, jossa tiedän lyöneeni ihmisiä, en todellakaan halua mennä siihen kouluun. Koska he kostavat minulle". Ja jatkoi aitoon kehitysmaatyyliin, että menee itse veitsen ja ampuma-aseen kanssa pelätessään, että muut jengirikolliset etsivät häntä kouluaikana.

Ruotsin syyttäjäviranomaisen tilastojen mukaan murhista epäiltyjen 15–17-vuotiaiden määrä on kasvanut yli tuhannella prosentilla viimeisten kymmenen vuoden aikana. Toisin sanoen maan ultraliberaalin maahanmuuttopolitiikan seurauksena murhista epäiltyjen nuorten määrä on kymmenkertaistunut.

Kuten muistamme, ei tämä ole suinkaan ainoa seuraus ruotsalaisen yhteiskunnan turvallisuuden romahtamisesta. Ruotsihan on noussut maailman ehdottomaan kärkeen raiskausten määrässä, eikä ampumisten tai  erilaisten räjähdystenkään määrä taida jäädä jälkeen kuin sotatilassa olevista maista. 

* * *

Kuten arvoisa lukijani hyvin ymmärtää, on Ruotsi tänä päivänä erityisesti sisäiseen turvallisuuteen liittyvän politiikan varoittava esimerkki. Ja siksi on erinomaista, että Suomen hallitusohjelmassa on suuri määrä asioita, joiden avulla voidaan vähentää suuren rikollisuusriskin omaavia maahanmuuttajia houkuttelevien tekijöiden määrää Suomessa. Se on, vastikkeettoman rahan jakamisen vähentämistä ja oman vastuun kasvattamista maahan tuleville kehitysmaalaisille. 

Nämä asiat ovat hallitusohjelmassa vain ja ainoastaan Perussuomalaisten vaatimuksesta. Ja siksi on suomalaisen turvallisuuden kannalta äärimmäisen tärkeää, että Petteri Orpon hallitus jatkaa niin kauan kunnes sen koko ohjelma on toteutettu. 

Näin etenkin nyt, kun vaarana olisi vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa ajavien punavihreiden puolueiden nouseminen hajonneen hallituksen tilalle koottavaan valtioneuvostoon sekä tähän asti tehdyn työn vesittäminen. Eli paluu Ruotsin tielle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeus- ja sisäministeri bilehuumeiden kimpussa
Maahanmuuttajia, jengejä, päätöksiä ja oman edun tavoittelua
Itävallan vaalit muistuttivat EU:n maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta

Viesti palestiinalaisille, jotka haluavat kuormittaa Suomen terveydenhuoltoa

Palestiinalaisterroristien Hamas-järjestö päätti reilu vuosi sitten tehdä näyttävän terrori-iskun Israeliin. Alkujuhlinnan jälkeen ilo muuttui kuitenkin suruksi kun hyökkäyksen kohde päätti tuhota kyseisen terroristijärjestön perin pohjin. 

Nyt palestiinalaishallinto on pyytänyt Suomea ottamaan hoitoon Gazan sodassa vammautuneita ja muita apua tarvitsevia. Järjestön terveysministerin mukaan "ensiksi tulisi lapsia. Etenkin lapsia, joilla on syöpiä ja jotka ovat menettäneet raajojaan. Lisäksi tulisi heitä, joille emme kykenisi antamaan leikkaushoitoa, vaikka sairaalamme toimisivatkin."

Se jäi kuitenkin kertomatta, mitä tulisi sen jälkeen, kun hoitopalvelut olisi saatu käyntiin lasten avulla. Tulisiko sitten terroristeja, viattomia naisia vai sotarikollisia?

Senkin palestiinalaisten edustaja unohti kertoa, että siviiliuhreja on ollut paljon ainakin osaksi siitä syystä, että Hamasin terroristit ovat toimineet sairaaloissa ja piiloutuneet muuten vain siviilien joukkoon esimerkiksi kouluissa. 

Kaiken tämän seurauksena Hamasin terroristien kannatus palestiinalaisten keskuudessa ei kuitenkaan ole laskenut - kuten voisi kuvitella käyvän järkevien ihmisten parissa - vaan noussut entisestään jopa Gazaa rauhallisemman Jordan-joen länsirannan väestössä. Tämän seurauksena väkivallan kannattajia on heidän joukossaan tällä hetkellä jopa enemmän kuin rauhanomaista toimintaa suosivia. 

Edelle kirjoittamani perusteella en kannata palestiinalaisten - en edes sinänsä syyttömien lasten - kuljettamista resurssipulasta kärsivän Suomen terveydenhuollon taakaksi. Sen sijaan kehotan palestiinalaisia laskemaan aseensa, luovuttamaan Hamasin terroristit oikeuden tuomittavaksi ja suuntaamaan aktiivisuutensa sodankäynnin sijasta rauhan rakentamiseen ja hyvinvoinnin luomiseen hallitsemilleen alueille. Ja sitä kautta auttamaan aikanaan myös Hamasin aloittaman katastrofin uhreja.

Lopuksi toistan kaikille palestiinalaisille jo aiemmin lähettämäni viestin, jonka merkitystä heidän kannattaisi pohtia hyvin tarkasti. Se on sanonta, jonka mukaan "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis". Siinä nimittäin on kerrottu tiivistetysti syy sille, minkä takia palestiinalaisten - ja heidän lastensa - asiat ovat nykyisin niin huonosti kuin ovat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo
SDP vaati Suomea tunnustamaan olemattoman terroristivaltion
Syyllistyykö Israel kansanmurhaan?

Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista

Silmiini tarttui tänä aamuna parikin koulu-uutista, joista ensimmäisen perusteella Suomen tulevaisuus ei näytä kovin kaksiselta. Sen mukaan peruskoulu ei tasaa enää lasten taustoista johtuvia eroja. 

Kyse on siis lasten ja nuorten kotien välisistä luokkaeroista ja heidän kohtaamastaan huono-osaisuudesta, jotka näkyvät yhä selkeämmin päivittäisessä elämässä. Ja sen seurauksena jutussa haastateltu joensuulainen opettaja kertoi olevansa "lähes päivittäin yhteydessä sosiaalitoimeen, rikospoliisiin ja lastensuojeluun".

Saman koulun rehtori puolestaan kertoi, että hän on "jatkuvasti tekemisissä koulun ulkopuolisten viranomaisten kanssa. Toisinaan emme saa mitään vastakaikua lasten vanhemmilta tai emme edes tavoita heitä, mutta opettaja ei voi tehdä kaikkea. Kotien ongelmat kuuluvat muille ammattilaisille."

Jutun mukaan ongelma koskee nimenomaisesti köyhien perheiden lapsia, eikä varsinaisesti esimerkiksi sitä, ovatko he keski- tai työväenluokkaisia. Siis ilmeisesti sellaisia ihmisryhmiä, joissa vanhemmat eivät käy säännöllisesti töissä. Haastatellun tutkijan mukaan koulut tarvitsevatkin "moniammatillista tukea muun muassa sosiaalitoimesta ja nuorisotyöstä, jotta lasten ja nuorten usko omaan pärjäämiseen ylipäätään rakentuisi". 

Itse kiinnitin huomiotani artikkeliin liittyvän tietolaatikon mainintaan siitä, että "sosiaalisesti ja taloudellisesti huono-osaisempien alueiden koulujen välisiä eroja on tasattu ainakin pääkaupunkiseudulla tarveperustaisella rahoituksella, ja vastaavanlainen lisärahoitus on tuonut hyviä tuloksia myös kansainvälisesti".

Olisiko Joensuussakin siis perimmältään kyse samoista seikoista, jotka ovat johtaneet pääkaupunkiseudun tiettyjen alueiden muuttumiseen kantaväestön karttamiksi alueiksi?

* * *

Toinen huomioni kiinnittänyt uutinen koski eduskunnassa tehtyyn aloitteeseen koululaisten kesälomien siirtämisestä. Se ei kuitenkaan etene, koska niin tehdäkseen sillä pitäisi olla takanaan hallituksen lakiesitys tai allekirjoitus vähintään sadalta kansanedustalta. Puheena olleella aloitteella oli vain kuusi perussuomalaista tai kokoomuslaista allekirjoittajaa.

Jutusta selvisi, ettei asian eteneminen ollut edes heidän tavoitteenaan, vaan pyrkimyksenä oli ainoastaan nostaa asia julkisuuteen. Ja siinä he myös jossain määrin onnistuivat (esimerkki ja toinen). 

Hyvä näin, sillä asia on nyt käsitelty ja myös selvitetty se, että siirtoa kannattaa vain 18 prosenttia kansalaisista 52 prosentin vastustaessa sitä. Näin koululaitos ja suomalainen yhteiskunta voivat rauhassa keskittyä ratkomaan niitä ongelmia, joita käsittelin tämän blogimerkinnän alkuosassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Yksi plus yksi on kaksi, vaikka siitä ei mainittaisikaan erikseen
Poliisi varoitti ulkomaalaismiehistä

Kasvisruuan pakkosyötöstä on pelkkää haittaa koululaisille

Yleisradio oli selvittänyt vantaalaisten nuorten näkemyksiä kouluruuasta. Vastausten mukaan heidän lempiruokiaan ovat uunimakkara, makaronilaatikko ja muut liharuoat. Sen sijaan eläinproteiinittomista kasvisruuista ei tunnu pitävän juuri kukaan. 

Jälkimmäisiä tarjotessa nuoret jättävät ruokailun väliin ja käyvät ostamassa kaupasta muuta syötävää, joka epäilemättä on oleellisesti epäterveellisempää kuin kouluruoka. Näin kasvisruokien pakkosyöttäminen on johtanut nuorten terveyden kannalta haitalliseen lopputulokseen. 

Ilmiö ei ole mitenkään uusi, vaan tiedän näin tapahtuneen ainakin jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, koska muistan joidenkin vanhempien antaneen kasvisruokapäivinä jälkeläisilleen rahaa, jotta he voisivat käydä ostamassa terveellisen lounaan sen sijaan, että puputtaisivat omien rahavarojensa varassa halvinta mahdollista rasvakäärylettä. Näin erityisesti niillä nuorilla, jotka aktiiviseen liikuntaharrastuksensa takia tarvitsivat koulun kasvispöperöitä ravitsevamman lounaan.

Koska kasvisruuasta on jo pitkään ollut koululaisille pelkkää haittaa, olisi lopultakin syytä tunnustaa, ettei kouluruokailun perimmäinen tehtävä ole vihreän propagandan - kirjaimellinen - pakkosyöttö. Ja siksi epäsuositut kasvisruuat on kouluissamme korvattava sellaisilla lounailla, joita nuoret syövät. Tai ainakin tarjota niiden rinnalla aina eläinproteiinipitoinen vaihtoehto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Solulihamarkkinat
Yhden prosentin vähemmistön armoilla
Ruokafasismia Helsingissä

Yksi plus yksi on kaksi, vaikka siitä ei mainittaisikaan erikseen

Suomessa ja tässä blogissakin on puhuttu paljon koulujen maahanmuuttopolitiikkaan assosioituneista ongelmista (esimerkki ja toinen). On ollut sekä oppimisongelmia että raakaa väkivaltaa.

MTV3 kertoi, että Stadin ammatti- ja aikuisopiston Käpylän toimipisteessä on varauduttu häiriötilanteisiin vaatimalla kaikilta henkilökohtaiset kulkukortit. Lisäksi siellä päivystää kaksi vartijaa ehkäisemässä ilkivalta- sekä ja väkivalta- ja kiusaamistilanteita. Alkuvuoden aikana virkavalta on jouduttu kutsumaan apuun kerran kuussa.

Hiukan hämmästyttävää tässä tapauksessa oli opiston koulutuspäällikön kommentti, jonka mukaan "haluamme varmistaa, että oppilaitoksen tiloissa liikkuu opiskelijoita tai henkilökuntaa, mutta ei ulkopuolisia henkilöitä". Avoimeksi jäi, keitä opiston tiloihin tulevat ulkopuoliset henkilöt olisivat.

Koulutuspäällikkö kertoi myös, että oppilaitoksessa on vain harvoin varsinaista väkivaltaa, mutta lähes viikoittain on kuitenkin tilanteita, joihin joudutaan puuttumaan. Nimensä perusteella kantasuomalainen naisopiskelija puolestaan kertoi, ettei pelkää käydä opistossa, mutta ymmärtää kyllä, että joillain muilla voi olla. 

Hänen mukaansa nuoret ihannoivat sosiaalisessa mediassa näkyvää elämäntapaa. Siis "väkivaltaa ja huumeita – sellaista, mitä ihmiset näkee telkkarissa ja musiikkivideoissa".

Koulutuspäällikkö taas arveli selitykseksi ammattiopiston hurjalle menolle sitä, että ammatilliseen oppilaitokseen nyt tulleilla on koronavuosien etäopiskelun vuoksi jäänyt murrosiän kapinointi väliin. Ja että siksi siellä harrastetaan aiempaa enemmän turhanpäiväistä ilkivaltaa ja tavaroiden rikkomista. 

Luettuani MTV3:n jutun kiinnostuin sen verran ammattiopiston menosta, että halusin katsoa, mitä siitä on kerrottu aiemmin. Vastaan tulikin nopeasti Ylen juttu vuodelta 2018 - siis jo kuusi vuotta sitten - jossa kerrottiin, että "Stadin ammattiopistossa jo joka kolmas opiskelija on taustaltaan maahanmuuttaja" - tämä siis vain kolme vuotta sen jälkeen, kun Juha Sipilän kutsu tuotti maahan runsaasti arabian- ja somalinkielistä uusväestöä.

Lisäksi siinä todettiin se yksinkertainen totuus, että "matematiikka tuottaa ihan saman tuloksen, vaikka se opetetaan arabiaksi". En tiedä opetetaanko siellä lisäksi myös se viisaus, jonka mukaan yksi plus yksi on kaksi, vaikka siitä ei mainittaisikaan erikseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mystinen nuorisoaines tekee väkivaltarikoksia
Tasa-arvovaltuutetun kannanotto salolaiskoulun tapaukseen on virheellisesti perusteltu
Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita

Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita

Tämän aamun Helsingin sanomissa oli useampi niin sanottuun koulushoppailuun liittyvä artikkeli. Oleellisin niistä oli anonyymin mielipidekirjoittajan viesti, jossa tehtiin ehdotus radikaalista muutoksesta lasten kouluihin jakamiseen. 

Sen mukaan "isompien koulupiirien perustaminen ja lasten jakaminen kouluihin tasaisemmin sosioekonomisen taustan perusteella on välttämätöntä ja vaatii päättäjiltä rohkeutta". Toisin sanoen maahanmuuttajalapset jaettaisiin tasaisemmin eri koulujen välille. 

Ehdotuksesta voisi todeta, että siinä on kyse maahanmuuttopolitiikan seurauksena syntyneen ongelman jakamisesta tasaisesti kaikille. Näin koulujen väliset erot tasoittuisivat ja ongelmat jäisivät pienemmiksi kuin niissä kouluissa, joissa ne ovat jo karanneet käsistä.

On myös ehkä mahdollista, ettei kouluihin syntyisi ainakaan ihan heti nykyisen kaltaisia ongelmia, koska opettajat pystyisivät ainakin aluksi hallitsemaan nykyisiä ongelmakouluja paremmin suhteellisesti pienempää opetuksellisesti ja kasvatuksellisesti haastavaa oppilasainesta.

En kuitenkaan olisi tästä aivan varma, sillä Helsingin koululaisista jo joka neljäs oli vieraskielinen. Toki heistä kaikki eivät ole ongelmallisia kouluympäristössä, mutta toisaalta kaupungin väestöstä eniten jälkeläisiä saavat väestöryhmät ovat nimenomaan niitä, jotka tarjoavat suurimmat haasteen. 

Siten esitetty ratkaisumalli ei yksinään toisi kouluihin pysyvää työ- ja oppimisrauhaa ilman, että puututaan niihin syihin, jotka tekevät tietyistä väestöryhmistä ongelmallisia. Tässä yhteydessä olisi hyvä myös ymmärtää, ettei  kouluongelmien syynä ole lapsen tai nuoren äidinkieli vaikka koulujen ongelmista puhutaankin termillä S2-kieliset. Jos näin olisi, eivät virolais- tai venäläistaustaiset oppilaat pärjäisi suomalaiskoulussa selvästi paremmin kuin vaikkapa somalitaustaiset nuoret. 

Siten syy suorastaan romahtamalla laskevien oppimistulosten taustalla on jokin muu seikka. Eikä Suomessa näköjään pystytä edes keskustelemaan siitä ilman, että jo pelkästään kouluongelmien juurisyyn - tiettyjen väestöryhmien kulttuurin, arvojen ja kasvatusperiaatteiden - haitallisuuden mainitseminen nostaa vastalauseiden myrskyn suuressa osassa poliittisia päättäjiä. 

Nähtävästi onkin niin, ettei suomalaispoliitikoilla ole halua tai rohkeutta lähteä etsimään koulujen ongelmiin todellisia ratkaisuja. Ja siksi saamme huomata jopa lastensa tulevaisuudesta huolissaan olevien - mutta "poliittisen oikeaoppineisuuden" omaksuneiden - vanhempienkin ehdottavan vain ratkaisumalleja, jotka eivät pitkän päälle ole kestäviä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pesäpallomailalla hampaisiin
Raha ratkaisee
Suomen koulutus Chilen ja Turkin tasolla, mutta miksi?

Sosialistinen hollitupa

Sosialismi on aate, "joka pyrkii luomaan tuotantovälineiden yhteisomistukseen perustuvan yhteiskuntajärjestyksen". Kuten tunnettua, tämä kaunis aate ei ole onnistunut koskaan eikä missään luomaan toimivaa yhteiskuntaa, jossa ihmisten olisi hyvä elää. 

Siitä huolimatta Suomessakin noin 35 - 40 prosenttia ihmisistä äänestää vaalista toiseen sen puolesta, että maahamme saataisiin lisää sosialismia. Sen seurauksena meillä on monenlaisia hyvää tarkoittavia ja verovaroin ylläpidettyjä etuja kansalaisille ja muille maamme asukkaille - toisin sanoen yhteiskunnalle allokoituja kustannuksia, jotka lähtökohtaisesti kuuluisivat ihmisten itsensä maksettaviksi. 

Tämä tuli mieleeni kun luin eilen illalla Maaseudun tulevaisuutta. Sen yhdessä artikkelissa nimittäin kerrottiin, että pääkaupunkiseudulla asumista tuetaan verovaroista yli 700 miljoonalla eurolla. 

Tämän tuen keskiarvo on noin 400 euroa, mutta kun lasketaan yhteen asumistuki ja toimeentulotuki voi helsinkiläinen asuja saada veronmaksajilta riihikuivaa rahaa yli seitsemänsataa euroa kuukaudessa. Näin siksi, ettei ketään voi Suomessa pakottaa muuttamaan pois kotikunnastaan vain siksi, ettei hänellä ole varaa siellä asumiseen. 

Ei siis ihme, ettei Helsingin veronmaksajien kukkarossa riitä rahaa kustantamaan koululaisille edes pyyhekumeja. Elleivät kaupungin poliittiset päättäjät sitten keksi nostaa asukkaiden veroäyriä.

Ilmiöön puuttui myös Kalle Isokallio blogissaan. Hän maalaili tuoreimmassa kirjoituksessaan maamme poliittista realismia seuraavin sanoin. 

"Yksinkertaisin ohje, jonka ehdokkaalle voi antaa on se, että lupaa hyvää useammalle, kuin kilpailijat. Sitä, mistä otat ne rahat niihin lupauksiisi, sinun ei kannata koskaan tarkentaa... kun vaalien jälkeen totuus iskee päin kasvoja, lupaukset lunastetaan ottamalla velkaa. Velkaa, jonka maamme nuoriso joutuu joskus maksamaan."

Tätä ohjetta lienevät noudattaneet ainakin Sanna Marin (sd) ja hänen hallituksensa ministerit, sillä miten muutenkaan olisi mahdollista, että tuoreessa budjettiehdotuksessa on päätetty rahoittaa valtion menoja yli kahdeksan miljardin euron velalla - plus mahdolliset velkojen lisääntyvät korkomenot. Monet niistä sellaisia, jotka lähtökohtaisesti kuuluisivat ihmisten itsensä rahoitettaviksi. 

Toinen eilen lukemani MT:n juttu oli lukijan mielipidekirjoitus, jossa päiviteltiin Suomesta Etelä-Eurooppaan virtaavia rahavirtoja sekä maamme vuosi vuodelta kasvavaa velkaantumista, vaikka "maksamme maailmanluokassa korkeimpia veroja". Juttu päättyikin toteamaan, että "tätä se sosialismi on, ei kannata yrittää ja ahkeroida, sillä tulosi tasataan talouskuria noudattamattomien maiden kanssa".

Nostin tämän kirjoituksen esiin siksi, että tuossahan se oli mainittu. Siis syy sille, miksi sosialismin kaunis aate ei ole onnistunut koskaan eikä missään luomaan toimivaa yhteiskuntaa, jossa ihmisten olisi hyvä elää. Sillä eiväthän yhteiskunnan rahat riitä, ellei kukaan viitsi yrittää eikä ahkeroida. 

Mutta eipä siinä kai mitään. Sellaistahan se elämämme on ollut jo pitkään tässä sosialistisessa hollituvassa. 

* * *

En malta olla lopuksi kommentoimatta tämän aamun juttua Helsingin sanomissa. Siinä pääkaupungin sosiaalidemokraattinen apulaispormestari "nostaa esille vaietun ongelman Helsingin kouluissa: ´Lapsia, jotka on pitäneet kädessään enemmän puukkoa kuin kynää´".

Uskon, että jokainen arvoisista lukijoistani tietää, että ylivoimaisesti suurin osa noista lapsista on syntynyt perheisiin, joilla on lyhyt historia Suomessa. Enkä siksi puutu siihen asiaan. 

Sen sijaan hämmästelen, että apulaispormestari ja HS haluavat "nostaa esille vaietun ongelman" mainitsematta sanallakaan kaikkien tämän blogin lukijoiden hyvin tietämää tekijää sen taustalla. Ihan kuin ongelmia voisi ratkaista tunnustamatta tosiasioita. 

Sivumennen sanoen: jutun mukaan kaupunki aikoo muuttaa näiden ongelmalasten takia koulupiirien rajoja. Teen siksi ennusteen: Helsingistä muuttaa tuollaisen muutoksen seurauksena - siis mikäli se tehdään - yhä lisää vauraita veronmaksajaperheitä naapurikuntiin tai vähän pidemmällekin.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista
Li Andersson nettoveronmaksajien kukkarolla
Helsingin uutisia

Uussuomalaiset kouluhäiriköt heikentävät myös kantaväestön oppimistuloksia

Arvoisa lukijani varmasti muistaa Ruotsin ihmeen. Siis sen, kun ruotsalaislasten sijoitus PISA-testeissä lähti nousuun - kunnes paljastui, että heidän testinsä ei kuvannutkaan koko ikäluokan osaamista. Niistä oli nimittäin jätetty surkeimmat yksilöt eli osa maahanmuuttajalapsista pois. 

Tänään saimme sitten luettavaksemme väsyneen suomalaisopettajan mielipidekirjoituksen, jonka mukaan meno hänen matematiikan tunneillaan on kuin sirkuksessa. Hänen mukaansa "jokaisen tunnin alusta vähintään kymmenen minuuttia kuluu siihen, että kaikki ovat tulleet paikalle, kirjat ovat esillä ja kännykät poissa".

"Yksi oppilas ei osaa suomen kieltä... Pari ylivilkasta oppilasta kulkee jatkuvasti ympäri luokkaa häiriten muiden oppilaiden työskentelyä huomautuksista huolimatta", mutta "ylivilkkaita lapsia ei voi päästää yksin valvomatta käytävään häiritsemään muiden oppitunteja".

Ja edelleen "valitsen auttamisen kohteeksi tällä kertaa erityisen tuen oppilaat. Neuvominen on hidasta, ja suurella vaivalla saamme käytyä opittavan asian läpi rautalangasta vääntäen ja laskettua kaksi tehtävää. Etevimmät oppilaat ovat oman onnensa nojassa... pyytää apua ja ihmettelee ääneen, miksi ohjaan aina samoja oppilaita".

Ei siis ihme, että Suomen aiemmin loistava PISA-menestys kääntyi laskuun samaan aikaan, kun maahamme alettiin ottaa vastaan suuria laumoja kehitysmaista saapuneita ja parempaa elintasoa etsiviä ihmisiä. Jos edellä linkittämästäni opettajan mielipiteestä voi jotain päätellä, niin ainakin sen, ettei tällainen maahanmuutto ole rikkaus eikä voimavara. 

Sen sijaan opettajan kannanotto osoittaa, etteivät ongelmana ole pelkästään uussuomalaisten jälkikasvun heikot oppimistulokset. Sen lisäksi myös kantaväestöön kuuluvien lasten osaaminen jää heikommaksi kuin se olisi ilman oppimista häiriköiviä kehitysmaalaistaustaisia nuoria. 

Siksi poliitikkojen tulisi ymmärtää, että myös koulujen työrauhan takia on syytä olla lanseeraamatta kehitysmaalaisten maahanmuuton helpotukseksi ja uudeksi reitiksi viime aikoina esillä ollutta humanitaarista viisumia. Päinvastoin - pitäisi harkita keinoja, joiden avulla elintasopakolaiset voitaisiin pitää mahdollisimman tarkoin maamme rajojen ulkopuolella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat terrorisoivat espoolaiskoululaisia, mutta valtamedia vaikenee
Suomalaiskoulujen karu todellisuus: 15-vuotialla voi olla 9-vuotiaan osaaminen
Liiankin ruotsalaista

Etu-Töölön lukion rehtori Joanna Ovaskan vierasvalinnat ovat tunkkainen tuulahdus suomettumisen ajalta

Oman luonnehdintansa mukaan "Etu-Töölön lukion rehtori, päivystävä feministi, musailija ja ihmisystävä" Joanna Ovaska (vihr) kutsui johtamansa koulun vieraaksi punavihermilitantin Elokapina-järjestön edustajia. Asian nosti eilen esille perussuomalainen kansanedustaja Pia Kopra.

Toki Ovaska oli kutsunut koululleen myös muita vieraita, kuten yhteiskunnallista muutosta tekevän ajatushautomo Demosin sekä kirjailija Elina Hirvosen, joka tunnetaan myös entisenä Ylioppilaslehden ja Vihreän Langan kolumnistina sekä Tulvan päätoimittajana. Sen sijaan hän ei maininnut kutsuneensa yhtään kouluvierasta, jonka maailmankatsomus poikkeaisi selkeästi vihervasemmistolaisesta ajatusmaailmasta. 

Suomessa rehtori tekee koulussaan mitä tekee ja koulun johtokunta hyväksyy tai on hyväksymättä hänen tekemisensä. Nähtävästi Etu-Töölön lukion johtokunta on kuitenkin joko jättänyt havaitsematta rehtorin ilmiselvän poliittisen agendan tai vaihtoehtoisesti hyväksynyt sen. Selvää on kuitenkin, ettei se ole vaatinut rehtoria noudattamaan kouluvieraidensa valinnoissa sellaista tasapuolisuutta, jota suurin osa suomalaista epäilemättä odottaa koululaitokseltamme. 

Kouluissa käytävän yhteiskunnallisen keskustelun sekä lasten ja nuorten demokraattisen kasvatuksen tulisi joka tapauksessa olla poliittisesti neutraalia ja tasapuolista suhteessa eri poliittisiin liikkeisiin. Eikä sen tulisi missään tapauksessa suosia avoimesti laittoma keinoja käyttäviä ja sellaisiin yllyttäviä Elokapinan kaltaisia järjestöjä. 

Siksi olisi hyvä, jos Etu-Töölön lukion johtokunta aktivoituisi suhteessaan koulun rehtoriin. Tai ellei se sitä tee, Helsingin kaupungin kaupunginvaltuusto ja/tai virkamiehistö ottaisi kyseisen lukion opetuksen linjauksen omiin käsiinsä. Tai elleivät edes he, niin ainakin lastensa monipuolisesta kasvatuksesta kiinnostuneet vanhemmat voisivat nousta pohtimaan koulun sisällä - tai jopa julkisesti - onko rehtori Ovaska osoittanut poliittisluonteisilla toimillaan kykenemättömyytensä toimia suomalaisen lukion rehtorina.

Lieneehän selvää, ettei Suomessa ole syytä palata omiin poliittisesti yksipuolisiin lukioaikoihini, jolloin koulun tiloissa näytettiin vuosittain suomalais-neuvostoliittolainen propagandaelokuva "Luottamus", jota nykyinen Wikipedia luonnehtii sanoilla "edustaa vahvasti suomettumisen ajan henkeä". Ei edes siksi, että lukion rehtori tuntee vetoa suomettumisen tai jopa stalinismin ajan perintöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Teatterikoululaisten vahva usko totalitarismiin
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä
Laura Huhtasaari nosti esille mätäpaiseen, joka on selvitettävä ja korjattava