SDP kertoi kääntäneensä maahanmuutto- ja koulutuspoliittisen linjansa

Suomen sosialidemokraattinen puolue pääsi yllättämään pahemman kerran. Ja vieläpä positiivisesti. Ehkä. 

Eilisen uutisen mukaan SDP nimittäin haluaa kovennuksia järjestäytyneen rikollisryhmän osana tehtyihin rikoksiin, alaikäisen yllyttämiseen vakavaan rikokseen sekä toistuvaan vakavaan väkivalta- tai seksuaalirikollisuuteen. Tärkeimpänä demarit kuitenkin korostavat alueiden eriytymisen torjuntaa ja ennaltaehkäiseviä palveluita.

SDP linjasi myös, että maahanmuuttajien tulee sitoutua suomalaisen yhteiskunnan keskeisiin arvoihin ja toimintatapoihin sekä hylätä sellaiset lähtömaansa tavat, jotka eivät ole näiden kanssa yhteensopivia. Varapuheenjohtaja Tytti Tuppuraisen mukaan demokratia, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ovat arvoja, joista demarit pitävät kiinni. Ja siksi he vaativat, että kaikkien täällä elävien täytyy noudattaa niitä.

Demarit vaativat Suomeen asettuneilta maahanmuuttajilta myös Suomen kielen oppimista. Tämän edistämiseksi he olisivat valmiita harkitsemaan maahanmuuttajien sosiaaliturvan sitomista kielen opiskeluun sekä maksuttomien tulkkauspalveluiden saatavuuden rajoittamista tietyn maassaoloajan jälkeen.

Koulupolitiikassaan puolue olisi valmis palaamaan kohti toimivaksi todistettuja perusteita, joissa korostuvat selkeät ja vakaat rakenteet, rauhallinen ympäristö, säännöt ja turvallinen aikuiskontakti. Eikä siinä kaikki, sillä demarit haluavat myös, että kouluilla tulee olla valmius palata eriytettyihin oppimisympäristöihin.

* * *

Ihan kuin olisin kuullut yhdeltä suomalaiselta puolueelta tällaisia linjauksia jo vuosia sitten. En nyt viitsi mainita miltä, mutta huomasin, että Tuppurainen kielsi demareiden ottavan askeleita juuri tällaisista linjauksista epäilemäni puolueen linjan suuntaan.

Tai sitten demarit vain juksasivat. Ovathan seuraavat vaalit vasta ensi huhtikuussa, joten tuskin he vielä päästelevät suustaan luikur... hrmhm... valhei... ei kun katteettom... siis rehellisiä  vaalivalh... kröhöm vaalipuheita. 

Hyvä kuitenkin, että demarit näin tunnustivat perussuomalaisten maahanmuutto- ja koulutuspolitiikan järkevyyden verrattuna vihervasemmiston perinteisiin linjauksiin. Näin siitä huolimatta, että he – mitä ilmeisimmin vaalitaktisista syistä – kielsivät tehneensä näin. 

* * *

Vaikka demareiden puheita tuskin kannattaa vielä ottaa tosissaan, tuo julkilausuma vaikuttaa sellaiselta, ettei hallitusyhteistyö Perussuomalaisten kanssa ole sittenkään – ainakaan ohjelmapoliittisista syistä – mahdotonta, vaan Riikka Purra (ps) voisi jatkaa ministerinä jopa demarivetoisessa hallituksessa. Tai päinvastoin: ehkäpä Perussuomalaisten kannatuksen nousu jatkuu seuraavien kahdeksan kuukauden ajan ja Antti Lindtman (sd) ryhtyy Riikka Purran ensimmäisen hallituksen valtiovarainministeriksi. 

Siis mikäli demaripuolue on vakavissaan maahanmuutto- ja koulutuspoliittisissa linjauksissaan. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle, vaan katsotaan ensin, miten puolue ja etenkin sen sisäisen opposition kärkinainen – Nasima Razmyar – noudattavat puheissaan ja teoissaan puolueensa uusia linjauksia. Vai noudattavatko lainkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho muisteli menneitä
Jukka Kopra avasi pelin politiikan
SDP ja ostoskeskus Puhoksen huumekauppa

Lasten pakottaminen maahanmuuttajakouluihin on vaarallinen tie

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n neuvottelujohtaja Petri Lindroosin mukaan "olisi edullista, että oppilasryhmät olisivat sellaisia, ettei S2-oppilaiden suhteellinen osuus olisi liian iso. Kussakin lähikoulussa pitäisi olla riittävät resurssit, riittävän pienet ryhmäkoot ja riittävästi S2-opetusta, sillä kielen oppiminen on ihan keskeinen asia yhteiskunnassa menestymisen näkökulmasta". 

Tällä kommentillaan hän puolusti sitä, että helsinkiläislapsia ohjataan pois lähikouluistaan, jotta maahanmuuttajavaltaisten alueidenkin luokkiin saataisiin suomenkielisiä oppilaita. Lindroosin tavoite on tietenkin sinänsä hyvä, mutta ottaen huomioon sen tosiasian, että maahanmuuttajaoppilaista suuri osa aiheuttaa vaikeuksia opetukseen, on siihen kehitetty käytännön ratkaisu kohtuuton pakkosiirrettyjä suomalaistaustaisia lapsia kohtaan. 

* * *

Helsingin kouluviranomaisten olisi myös syytä muistaa, etteivät nykyiset maahanmuuttajalasten määrät suinkaan ole pysyvä tilanne, vaan asumisen alueellisen segregaation ja maahanmuuttajataustaisten perheiden suuremman lapsiluvun seurauksena jouduttaisiin ajan myötä ohjaamaan oppilaita vielä suunniteltuakin pidemmille koulumatkoille. Enkä pitäisi ihmeenä, vaikka kohtuuttomaan tilanteeseen joutuneet etnisesti suomalaiset lapsiperheet pyrkisivät muuttamaan pois sellaisilta alueilta, joissa heidän lapsillaan on vaara joutua nyt nähtyjen hallinnollisten päätösten uhriksi. 

Tämä tarkoittaisi käytännössä pääkaupunkimme alueellisen segregaation kiihtymistä ja sitä kautta yhä useamman kaupunginosan väestöpohjan vaihtumista samaan tapaan kuin on käynyt monin paikoin Pohjois-Amerikassa. Esimerkiksi Detroitissa väestö muuttui nopeasti: vuoteen 1980 mennessä mustien detroitilaisten määrä ylitti valkoisten määrän yli 300 000:lla, ja valkoisen väestön määrä oli romahtanut yli kahdesta miljoonasta alle puoleen miljoonaan. 

Väestön supistumisen ja vaihtumisen seurauksena Detroitin veropohja supistui, mikä johti vajeisiin koulutusjärjestelmässä, sairaalapalveluissa ja muissa julkisissa palveluissa. Vuonna 2013 Detroit hakeutui Yhdysvaltain historian suurimpaan kunnalliseen konkurssiin. 

* * *

Tätä taustaa vasten on selvää, että Helsingin päättäjät ovat lähteneet vaaralliselle tielle. Toivottavasti kuitenkin sellaisella asenteella, että siltä ymmärretään palata, mikäli se johtaa amerikkalaisen esimerkin mukaiseen kehitykseen. 

Lisäksi suomalaisten valtakunnantason poliitikkojen on syytä ymmärtää, että edellä käsittelemäni ongelma syntyi vuosina 1990-2023 harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Eikä se poistu mihinkään, mikäli ensi kevään vaalien jälkeen maahamme laaditaan hallitusohjelma, jonka varassa samaa politiikkaa jatketaan neljän vuoden tauon jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Pekka Timonen ja Vantaan ongelmat
Helsingin Hernesaaresta halutaan väestönsekoittamo

Harri Englund muistutti suomalaista yhteiskuntaa rapauttavasta ongelmasta

Sosiaaliantropoligian professori Harri Englund julkaisi pienen tiedonpalasen afrikkalaisten kielitaitoa ylistävässä esseessään. Sen mukaan Saharan eteläpuolelta Suomeen tulleista afrikkalaisnaisista yli 80 prosenttia ja miehistä yli 50 prosenttia osaa kotimaisia kieliä erinomaisesti tai keskitasoisesti. 

Tämä on tietenkin positiivinen asia, mutta Englund kertoi myös, että aasialaistaustaisista maahanmuuttajista – niin naisista kuin miehistäkin – reilusti yli puolet ei osannut lainkaan tai juuri lainkaan suomea tai ruotsia. Sama koskee hänen mukaansa myös Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleita maahanmuuttajia. 

* * *

Englundin kertomille tilastoille voidaan tietenkin kuvitella monenlaisia syitä, mutta hän itse ei lähtenyt niitä erittelemään. Enkä minäkään ryhdy niitä arvailemaan. 

On kuitenkin syytä todeta, että Tilastokeskuksen mukaan Suomen suurin vieraskielisten ryhmä ovat venäläiset, joita oli vuonna 2024 hiukan yli sata tuhatta. Toisena tulivat lähes 50 000 virolaista. Näistä ryhmistä ainakin jälkimmäisillä on pääsääntöisesti vähintäänkin kohtuullinen suomen kielen taito.

* * *

Seuraavaksi suurin ryhmä on arabit, joita oli maassamme vuonna 2024 yli 43 500. Sen jälkeen tulevat vajaat 39 000 ukrainalaista ja noin 37 000 englanninkielistä. Somaleita oli lähes 27 000, persialaisia noin 22 000, kiinalaisia 19 000, kurdeja lähes 18 000, vietnamilaisia noin 16 000 ja turkkilaisiakin lähes 13 000. 

Toisin sanoen suurimpiin Suomen kansalliskieliä kehnosti tai ei lainkaan osaaviin kieliryhmiin kuuluvia ihmisiä asui 5,6-miljoonaisessa Suomessa kaksi vuotta sitten reilusti yli 150 000. Ja heistä yli puolet on käytännössä täysiä ummikkoja suomalaisessa yhteiskunnassa. 

* * *

Nämä tilastot kertovat omalta osaltaan Suomen epäonnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta. Sen sijaan, että Suomeen tulleilta ulkomaalaisilta olisi vaadittu kotimaisten kielten osaamista, on yhteiskuntaamme rakennettu palvelemaan paikallisia kieliä osaamattomia ihmisiä englanninkielellä jopa siihen asti, ettei esimerkiksi kaikissa ravintoloissamme saa edes ruokaa suomeksi tai ruotsiksi. 

Tämä kaikki voi olla lyhyellä tähtäimellä pragmaattista, mutta samalla se heikentää rankasti maahanmuuttajien kannusteita sopeutua suomalaiseen elämäntapaan. Ja kuten lukemattomista monikulttuurisista maista tiedämme, ei sellainen ole juuri missään johtanut hyvään lopputulokseen – eli yhteiskuntaan, jossa ihmisillä on hyvä olla ja elää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksen yhdenvertaisuusohjelma on yliopistolehtori Anna Rastaan mukaan epäonnistunut
Haluammeko säilyttää suomalaisen kulttuurin ja kansalliskielet?
Hyviä uutisia, mutta katastrofin uhka kytee

Hyviä uutisia, mutta katastrofin uhka kytee

Suomalainen maahanmuuttopolitiikka on ollut sikäli outoa, että maahanmuuttajiin on syydetty tolkuton määrä rahaa, mutta heille ei ole juurikaan esitetty vaatimuksia sen vastineeksi. Tämä omituisuus on nyt jäämässä historiaan, sillä maahanmuuttajat saavat lakisääteisen velvollisuuden edistää omaa kotoutumistaan. Siis huomatkaa, arvoisat lukijani: v e l v o l l i s u u d e n.

Sisäministeri Mari Rantasen (ps) sanoi eilen sen itsestäänselvyyden, että "kotoutuminen ei onnistu passiivisesti järjestelmän varassa, vaan siihen tarvitaan yksilön omaa toimintaa ja osallistumista". Tähän ohjataan sillä, että jatkossa maahanmuuttajan on hakeuduttava ja osallistuttava laissa tarkoitettuihin kotoutumista edistäviin palveluihin"

Tämän velvollisuuden noudattamiseen ei tarjota porkkanaa, vaan uhkaus, jonka mukaan kotoutumissuunnitelman laistamisella olisi negatiivisia seurauksia: esimerkiksi toimeentulo- tai työttömyystukien määrä voisi vähentyä. 

Samalla suomalainen veronmaksaja saa hiukan helpotusta, kun kotoutumispalveluista leikataan lakiesityksen mukaan yhteensä 46,8 miljoonaa euroa. Ja maahanmuuttaja säästyy hömpältä, kun jäljelle jäävä budjetti käytetään nimenomaisesti suomen tai ruotsin kielen oppimiseen ja yhteiskunnan tuntemukseen.

* * *

Tämä kaikki kuulostaa suorastaan erinomaiselta. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoa. 

Hallituksen kannatus on nimittäin ollut laskussa viime aikoina. Mikäli tämä trendi jatkuu ja maahan saadaan SDP-vetoinen Antti Lindtmanin (sd) hallitus, saatetaan maahanmuuttajien uusista velvollisuuksista luopua. Ja palata jälleen vanhaan tapaan, jossa yhteiskunnalla ei ollut tarjota heille vaatimuksia, mutta sitäkin enemmän etuja. 

Sitä ennen on kuitenkin elettävä vielä hiukan vaille vuosi ennen vaaleja. Ja toivottava, että kansan suuri enemmistö ymmärtäisi mahdollisen vasemmistojohtoisen hallituksen johtavan eilisen ulostulon perusteella katastrofiin niin maahanmuuton, kuin taloudellisen kestävyydenkin suhteen. 

Edessä on siis jännittävät kaksitoista kuukautta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Kotoutumistukea maahanmuuttajille
Onko luvassa lisää maahanmuuttajien hyysäystä, antirasismia, wokellusta, autoilijoiden kurittamista ja jakopolitiikkaa?

Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi

Petteri Orpon (kok) hallitus toi eilen eduskunnan hyväksyttäväksi peräti kolme lakiesitystä. Tästä syystä niiden valmistelua johtanut ja eduskunnassa asian esitellyt sisäministeri Mari Rantanen totesi eilen, että "meillä on tällainen maahanmuuton supertorstai". 

Lakiesitysten tarkoituksena on järkeistää Suomen maahanmuuttopolitiikkaa ottamalla käyttöön kansalaisuuskoe, tehostamalla laittomasti maassa olevien karkottamista ja maahantulokieltoa sekä hyödyntämällä EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen tarjoamat mahdollisuudet.

Kansalaisuuskokeen tarkoituksena on varmistaa, ettei Suomen kansalaisuutta myönnetä ilman hakijan perehtyneisyyttä suomalaiseen yhteiskuntaan. Tosin tentin läpäistäkseen kansalaisuuutta hakevan henkilön osaamisen ei tarvitse olla kovin kummoista, sillä monivalintakokeen läpäisyyn riittää jo se, että onnistuu valitsemaan oikean vaihtoehdon seitsemään kymmenestä kysymyksestä.

Sisäministerin mukaan hallitus "edellyttää henkilöiltä, jotka tavoittelevat Suomen kansalaisuutta, aktiivisuutta tehdä asioita tavalla, jota laissa edellytetään". Ja siksi kotouttamisrahoja suunnataan jatkossa entistä tarkemmin Suomen kansalliskielten opetukseen – mistä ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. 

Maasta karkottamisen osalta hallitus pyrkii siihen, että karkotuspäätökset saataisin toteutettua nykyistä tehokkaammin ja nopeammin. Lisäksi maahantulokiellon perusteeksi lisätään kansallisen turvallisuuden vaarantaminen – tämä koskee myös EU:n alueelta Suomeen pyrkiviä henkilöitä. 

Kolmas muutos on lähinnä tekninen. Siinä pannaan toimeen EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimus, joka mahdollistaa tulevaisuudessa turvapaikkaprosessin siirtämisen Unionin ulkopuoliseen maahan. Mainio asia tämäkin, kunhan tulevaisuus vain tulisi ennen kuin on myöhäistä.

* * *

Minun nähdäkseni kaikki hallituksen eiliset esitykset ovat hyviä ja tarpeellisia – elleivät suorastaan välttämättömiä – edellytyksiä sille, että maahanmuutto muuttuisi nykyisestä taakasta Suomen kannalta järkeväksi. Ja siksi on syytä tarkkailla, miten eduskunta suhtautuu niihin. 

Lienee tietenkin odotettavissa, että laitavasemmiston kansanedustajat suhtautuvat ainakin osaan esityksistä kielteisesti. Jos ja kun näin käy, se ei muuta Vasemmistoliitosta ja Vihreistä jo aiemmin syntynyttä kuvaa maassamme marssivana viidentenä kolonnana. 

Sen sijaan on jännittävää seurata, mitä tapahtuu hallituksen sisällä – erityisesti RKP:n ja Kokoomuksen eduskuntaryhmissä – sekä opposition pääpuolueissa SDP:ssä ja Keskustassa. Löytyykö niistäkin – ja jos löytyy, kuinka useita – halukkaita osallistumaan viidennen kolonnan toimintaan. 

* * *

Sivumennen sanoen ja aiheeseen väljästi liittyen: kansanedustaja Joakim Vigelius (ps) lohkaisi eilen sosiaalisessa mediassa varsin sattuvasti. Hän nimittäin laukaisi, että "On melkoinen veivaus, että ensin houkutellaan maailmalta pienituloisia pienituloisiksi Suomeen ja sitten ihmetellään, miten suuresti pienituloisuus onkaan kasvanut".

Tämän ihmetyksen näyttäisi jakavan myös professori Heikki Hiilamo, joka totesi maahanmuuton olevan köyhyyden lisääntymisessä "merkittävä tekijä. Työmarkkinoilla on tapahtunut muutos, jossa matalapalkka-ammateissa on yhä enemmän maahanmuuttajia". 

Lisäksi professori totesi asiaan vaikuttavan myös sen, että maahanmuuttajat asuvat isolta osin suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, jossa asumiskustannukset ovat suhteellisen isot. Mitäpä tähän enää lisäämään mitään muuta kuin, sen, että meillä julkinen valta suorastaan kannustaa tähän tarjoamalla erilaisia vastikkeettomia tukia myös muiden maiden kansalaisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliko yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen virhevalinta?
Terrorismivaroitus
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

Epäillyn kunniamurhan tulkkauskulut

MTV3 kertoi, että erään espoolaismiehen kaksi vuotta Suomessa oleskelleen sukulaisen oikeudenkäynti keskeytettiin, koska oikeuden puheenjohtajan mukaan "tulkkaus on liian epätarkkaa, joten emme voi jatkaa. Kyse on kuitenkin hyvin vakavista syytteistä". 

Uutisen mukaan oikeudessa käsitelty henkirikos tapahtui Espoon Suurpellossa elokuussa 2025, jolloin syytetty ampui ex-vaimoaan selkään kerrostalon rappukäytävään. Tapauksella on todistajia, koska tappajan ja tapetun yhteiset lapset näkivät veriteon, eikä murhaajaksi epäiltykään ole kieltänyt ottaneensa tapetun naisen henkeä. 

Tapauksen syyksi epäillään henkirikoksen tehneen suvun kunniaa – tai pikemminkin avioerosta sille muka koituvaa häpeää. Tämän ovat sekä syytetty, että hänen avustamisestaan epäilty henkilö kuitenkin kieltäneet. 

Tapauksessa ei sinänsä liene mitään epäselvää: sekä tappaja että murha-ase ovat tiedossa ja uhri on kuollut. Siksi sijaan oikeudessa pohditaan syyllisen sijasta sitä, että oliko kyseessä murha vai tappo.

Näin siitä huolimatta, että veriteon tekijäksi alkujaan ajateltu murhaajan sukulaismies kiisti toimittaneensa aseen ja sen sijaan väitti löytäneensä sen syytetyn omistaman pizzerian kellarista tavallisesta pahvilaatikosta. Ja juonessa mukana olleen – espoolaismiehelle läheistä sukua olleen – turkkilaismiehen tiedetään lähetelleen henkensä menettäneelle naiselle kivikautiseen kunniakäsitykseen ja alhaiseen älykkyyteen viittaavia viestejä.

* * *

Blogikirjoituksen aiheeksi tämä tapaus nousi siksi, että maassamme kaksi vuotta asunut mies on tarvinnut oikeudessa tulkkia, eikä kykene itse kommunikoimaan suomen tai ruotsin kielellä. Eikä ymmärtämään oikeuden tietotarpeita edes tulkin välityksellä. 

Tämä kyvyttömyys maksaa puhdasta rahaa, jonka maksajaa ei ole kummassakaan edelle linkittämässäni uutisessa kerrottu. Kysyin siksi tätä asiaa tekoälyltä, joka valisti minua siitä, että "jos oikeudenkäynnissä tarvitaan tulkkia (esim. syytetty, todistaja tai muu henkilö ei osaa suomea/ruotsia), tuomioistuin hankkii tulkin", jonka kulut "maksetaan valtion varoista, eivätkä ne kuulu suoraan osapuolten maksettaviksi".

* * *

Tämä ei ole pieni asia, sillä tulkkeja käytetään oikeudenkäynneissä paljon. Esimerkiksi Helsingin poliisi on kertonut, että ulkomaalaisten epäiltyjen osuus pääkaupunkimme kaikissa seksuaalirikoksissa oli pari vuotta sitten noin 33 prosenttia ja raiskausten osalta noin 40 prosenttia. 

En toki ole vaatimassa oikeudenkäyntien käymistä kielellä, jota syytetyt eivät ymmärrä. Sen sijaan kaipaisin järkeä suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Ja ennen kaikkea kielen oppimiseen liittyviä ehdottomia vaatimuksia niille maahanmuuttajille, jotka jäävät maahamme pidemmäksi aikaa. 

Olen varma, että kielitaidon testaamisen kustannukset säästyisivät yhteiskunnalle toisaalta erilaisten tulkkauskulujen vähenemisen että – ennen kaikkea – maahanmuuttajien nykyistä paremman yhteiskuntaan integroitumisen ja siitä seuraavan korkeamman työllisyysasteen kautta. Enkä näe yhtään kestävää perustetta sille, etteikö parantunut kielitaito olisi myös maahanmuuttajien itsensä kannalta hyvä asia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voiko naisen sukuelimen tuhoaminen olla vähäisempi teko kuin tavallinen raiskaus?
"Tamperelaismiehistä" julkaistiin valokuva
Pari sanaa naismurhista ja turvapaikkatilastoista

Jauhaako suomalainen elinkeinoelämä paskaa?

Elinkeinoelämän keskusliiton julkaisemassa raportissa esitettiin noin viikko sitten, että Suomeen pitäisi ottaa vuosittain noin 44 000 maahanmuuttajaa. Sen mukaan oikein kohdennetulla politiikalla maahanmuutto voisi tukea työvoiman saatavuutta, lisätä tuottavuutta ja vahvistaa julkisen talouden kestävyyttä myös pitkällä aikavälillä.

Tuoreen Yleisradion jutun mukaan tuhannet nuoret ukrainalaiset ovat kuitenkin lähdössä Suomesta, koska he eivät löydä töitä. Artikkelissa nuori nainen kertoi, että "valitettavasti elämäni Suomessa ei onnistunut. Yritin tehdä kaiken mitä pystyin. Minusta tuntuu, että tämä maa ei halua minua tänne."

Myöskään nuori rakennusinsinööri ei ole löytänyt töitä, vaikka on lähettänyt "kymmeniä hakemuksia joka viikko, useimpiin en saa edes kielteistä vastausta". Niinpä hän on – monien muiden ukrainalaisten tavoin – päättänyt lähteä Viroon, koska "en voi elää näin – ilman työtä, ilman näkymiä, ilman tulevaisuutta".

* * *

Minusta EK:lla ja sen edustamalla elinkeinoelämällä olisi tässä asiassa nyt näytön paikka, elleivät he halua leimautua paskanjauhajiksi. Tarkoitan sitä, että julkaistuaan viikko sitten raporttinsa heidän tulisi nyt osoittaa olevansa tosissaan. 

Siis osoittaa pystyvänsä tarjoamaan töitä edes nuorille, työhaluisille ja koulutetuille sekä suomalaista yhteiskuntaa kunnioittaville ukrainalaisille. Ja kertoa näin meille suomalaisille, että heillä on todellinen kyky ja halu työllistää maahanmuuttajia – ennen kuin puhuvat suuremmista tulijamääristä. 

Jos ongelmana on kielitaito, niin se ratkeaa sillä, että elinkeinoelämämme panostaa suomen ja ruotsin opetukseen nyt, kun julkinen sektori on rahoituksensa suhteen syöksykierteessä? Tai ellei siihen löydy halua, se voisi lopettaa höpöttämisensä valtavista maahanmuuttajamääristä!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan
Riikka Purra vilautti
Ministeri Riikka Purra linjasi Suomen taloudellisen hyvinvoinnin edellytyksiä

Haluammeko säilyttää suomalaisen kulttuurin ja kansalliskielet?

Yle kertoi eilen, että "Suomeen muutetaan nyt ennen kaikkea Aasiasta, kuten Intiasta ja Filippiineiltä". Viimeksi mainittujen "määrä on lähes kuusinkertaistunut. Heitä on haluttu erityisesti hoitotöihin kymmeniin kuntiin."

Vaikka työperäinen maahanmuutto onkin lähtökohtaisesti hyvä asia, on kuitenkin suuri ongelma, että samalla sairaaloihin on syntynyt kielitaito-ongelma. Jopa niin, että "Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin tekemän jäsenkyselyn mukaan vieraskielisten hoitajien heikko suomen kielen taito aiheuttaa runsaasti vaaratilanteita ja potilasvahinkoja".

Tässä mielessä oli erinomaista, että Ministeri Wille Rydman (ps) on ymmärtänyt asian ja ilmoittanut lähtevänsä "siitä, että kun meillä on valmisteilla ammattihenkilölaki ja lisäksi valvontalain päivitystarpeita, niin tässä yhteydessä lakiin on syytä säätää lupa- ja valvontavirastolle oikeus antaa evästyksiä ja ohjeistuksia kielitaitovaatimuksiin liittyen...  Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nostettaisiin hoitohenkilökunnan kielitaitovaatimusta sellaiselle tasolle, että se riittää vaativaan työhön". 

* * *

On itse asiassa merkillistä, ettei Suomessa ole tähän mennessä kiinnitetty tosissaan huomiota työperäisten maahanmuuttajien kielitaitoon. Sairaanhoidon lisäksi tämä ongelma näkyy esimerkiksi palvelusektorilla – kuten ravintoloissa, joissa yhä useampi tarjoilija on kyvytön hoitamaan tehtäväänsä suomeksi tai ruotsiksi.

Suomalaiset toki yleisesti ottaen pystyvät puhumaan kohtuullisesti englantia, joten he kyllä saavat ateriansa ja juomansa ostetuksi myös kielitaidottomalta työntekijältä. Siksi tässä asiassa suurin kysymys ei olekaan palvelun saatavuus tai väärinkäsitykset – jotka terveydenhuollossa voivat olla kuolemanvakavia – vaan suomalaisen yhteiskunnan identiteetin säilyminen. 

Tästä syystä suomalaisten tulisi kysyä itseltään, että haluammeko me luopua kotimaisista kielistämme ja ainutlaatuisesta kulttuuristamme, vai säilyttää ne edelleen pohjana yhteiskuntamme kehittämisessä. Vai tahdommeko siirtyä osaksi anglosaksista kielimaailmaa ja kulttuuria – viimeksi mainitun toki hallitessa jo nyt suurta osaa sen populaareimmasta osasta – tai jopa monikulttuurisuuteen? 

* * *

Tämän lisäksi on syytä huomata, että vaikka englannin kieli ei välttämättä tuokaan mukanaan kulttuuria, ovat erityisesti Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä peräisin olevat maahanmuuttajat tahtoneet säilyttää – ainakin toistaiseksi – varsin vahvasti oman kulttuurinsa piirteitä, eikä heistä isolla osalla näyttäisi olevan juurikaan halua vaihtaa sitä suomalaiseksi. 

Siksi nyt käynnissä olevan kehityksen vaarana on yhteiskunnan monikulttuuristumisen vahvistuminen ja eri kansanryhmien säilyminen erillään. Tällaisen kehityksen lopputuloksia voimme "ihailla" useissa monikulttuurisissa yhteiskunnissa kuten Sudanissa, Etelä-Afrikassa tai vaikkapa Israelissa. 

* * *

Toki vaihtoehtona on kulttuureiden sulautuminen, kuten on käynyt Yhdysvalloissa. Siellä ajurina on epäilemättä ollut alusta asti englannin kielen ehdoton valta-asema, mikä on pakottanut kaikki ihmiset – heidän alkuperäänsä katsomatta – hoitamaan asiansa yhdellä ja samalla kielellä. 

Tämän seurauksena jokainen Yhdysvaltoihin asettuva ihminen ymmärtää, että heidän on opittava englanti, mikäli aikovat pärjätä uudessa kotimaassaan. Näin lähtökohtaisesti monikulttuurisesta yhteiskunnasta on muotoutunut toimiva valtio, joka on noussut monessa mielessä koko maailman edelläkävijäksi. 

* * *

Siksi Suomen ja suomalaisten on viimeistään nyt valittava, että haluammeko pitää Suomen suomalaisena, muuttaa sen anglosaksiseksi vai tehdä siitä monikulttuurisen yhteiskunnan. Tätä päätöstä ei tehdä pelkästään vallan kammareissa, vaan myös käytännön elämässä. 

Kyllähän esimerkiksi ravintolan omistaja ymmärtää huolehtia työntekijöidensä kielitaidosta, mikäli sen puute johtaa asiakaskatoon. Mutta toisaalta jättää henkilökuntansa kielitaidosta huolehtimisen, jos sillä ei ole vaikutusta liikevaihtoon.

Toisaalta pidän epätodennäköisenä, että hyvinvointialueiden johtajat seisoisivat tumput suorina, mikäli medioissa yleistyisivät jutut, joissa kerrotaan ihmisten menehtymisistä henkilöstön kielitaidottomuuden seurauksena. Mutta olisiko ratkaisu siinä tilanteessa suomen kielen vahvistaminen vai siirtyminen – yliopistojen tapaan – yhä vahvemmin englannin kielen käyttöön.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisinaisella oli asiaa
Kansalaisuuskoe
Kotoutumistukea maahanmuuttajille

Virheellistä kieltä

Suomalaisen koulujärjestelmän ja lukuharrastuksen heikkeneminen saivat hämmästyttävän demonstraation Keravalla, missä on asennettu opastetauluja jalankulkijoille. Itse asia on luonnollisesti oikein hyvä, mutta onko syytä huolestua siitä, että valmiissa tauluissa on kirjoitusvirheitä?

Asiasta kertoi paikallinen Keski-Uusimaa-lehti, jonka mukaan esimerkiksi "Kerava-sali on kirjoitettu opasteisiin muotoon Kerava-Sali ja kirjaston Pentinkulma-sali muotoon Pentinkulmasali". Varmaankin ihmiset löytävät nämä paikat virheellistenkin opasteiden avulla, mutta ne tullaan joka tapauksessa uusimaan. 

Eikä se ole ilmaista, vaan kulun kuittaa keravalainen veronmaksaja, koska virhe juontaa paikallisen byrokraatin – Johanna Inkiläisen – mukaan "vuodelta 2022, jolloin opasteiden tekstit määriteltiin ja hyväksyttiin osana opastekokonaisuuden suunnittelua".

* * *

Koska koulujemme tason parantamisesta tai lukuharrastuksen uudesta noususta ei näyttäisi olevan merkkejä, lienee odotettavissa, että virheellinen suomi tulee tulevina vuosina näkymään yhä enemmän ympäristössämme. Eikä tätä asiaa varmaankaan paranna se, että kasvava osa suomalaista puhuu äidinkielenään vieraita kieliä. 

Toisin sanoen meidän tavallisten kielenkäyttäjien on nyt ja tulevaisuudessa sopeuduttava kielellisen ympäristömme vähittäiseen rapistumiseen. Ja sen seurauksena epäilen, että myös suomen kielioppiin tulee – toki viiveellä – uudistuksia, joissa virallistetaan jo tapahtuneet kieliopin löyhennykset ja myös puhekieleen uineet vieraiden kielten vaikutteet. 

Tässä ei tietenkään ole mitään uutta, sillä kieli on kuin elävä organismi, joka muuttuu jatkuvasti ulkoisten vaikutteiden seurauksena – niin menneisyydessä, nykyisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Eikä tästä asiasta kannata siksi menettää yöuniaan, vaikka se – silloin tällöin – vähän harmittaisikin. 

JK kello 7.36. Tuli vielä mieleeni, että kännyköiden oikeinkirjoitusohjelmien tekemien jatkuvien kielioppivirheiden – erityisesti yhdyssanojen katkaisujen – seurauksena suomen rappeutuminen tullee jatkossa kiihtymään entisestään. Näin erityisesti nuoremman sukupolven ja vieraita kieliä kotikielenään puhuvien parissa. Siis jotenkin näin: "kirjoitin blogi tekstin, jossa ihmettelin Suomen kieli opin rappeutumista".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tanskalainen neuvoi suomalaisia
Kansalaisuuskoe
Suomenkielisen väestön suhteellinen osuus on romahtamassa

Tamperelaistyyppinen empatia johti Donald Trumpin valtaannousuun

Tampereella kehiteltiin "empatiataulu", jossa määriteltiin syyt mahdolliseen positiiviseen erityiskohteluun eli syrjintään. Se tosin vedettiin pois pian sen jälkeen, kun asia levisi sosiaaliseen mediaan (esimerkki). 

Asia on sen verran vakava, että tuo taulu on hyvä saattaa kaikkien ihmisten nähtäväksi. Siksi julkaisen sen myös tässä blogissa, joten olkaapa hyvä, arvoisat lukijani.

Valitettavasti kopioimani kuvat näkyvä varsin heikosti blogger-alustalla, joten nostan vielä esille muutamia mielenkiintoisimpia kohtia. Positiivista erityiskohtelua annettaisiin empatiataulun mukaan muun muassa etnisen alkuperän, asuinalueen, laittoman maassaoleskelun, paino-ongelmien, äänestyshaluttomuuden, kielitaidottomuuden, päideriippuvuuden, seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisen tai uskonnon perusteella. 

Sellaista ei puolestaan tarjottaisi valkoihoiselle, pientalovaltaisella alueella asuvalle, suomalaiselle tai EU-kansalaiselle, hoikalle tai lihaksikkaalle, äänestävälle, suomenkielen taitoiselle, heteroseksuaaliselle miehelle, eikä maallistuneelle kristitylle tai uskonnottomalle ihmiselle. Heille olisi tarjolla vain syrjintää suhteessa – Orwellia mukaillen – niihin, jotka ovat heitä tasa-arvoisempia.

Luulen, ettei tämä kaipaa enempiä kommenttejani. Sen sijaan minä kaipaan listan tekijöitä julkisuuteen kertomaan, mitä heidän päässään on mahtanut liikkua tätä listaa tehdessä. Siis mikäli siellä ylipäänsä on liikkunut ajatuksia.

* * *

Edelle kirjoitetun lisäksi on syytä muistuttaa tamperelaisia arvoliberaaleja siitä, että juuri edellä kuvaamaani listaan johtanut ajatustapa johti Yhdysvalloissa väestön polarisoitumiseen. Ja sen vastareaktiona Donald Trumpin nousuun maan presidentiksi. 

Siksi jätän tamperelaisten – ja muidenkin suomalaisten – pohdittavaksi nyt kun demokratiaan ja ihmisoikeuksiin nojaavan läntisen maailman yhtenäisyys on mainitun presidentin narsistisen egon takia hajoamassa, että kannattaisiko heidänkin pyrkiä vaalimaan suomalaista maltillista ajatustapaa valtameren takana syntyneiden polarisoivien aatteiden maahantuonnin sijaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellistä tietoa wokelluksesta
Tapaus Charlie Kirk
Koulujen ja huippu-urheilijoiden ongelmat

Kotoutumistukea maahanmuuttajille

Yle julkaisi eilen harhaanjohtavasti otsikoidun jutun Suomeen tulleiden maahanmuuttajien kotouttamisesta. Sen mukaan Suomi olisi onnistunut erinomaisesti tänne saapuneiden maahanmuuttajien kotouttamisessa, vaikka artikkelissa puhuttiin tosiasiallisesti vain heidän hyysäämiseensä tehtyjen toimien laajuudesta ja suurista kustannuksista. 

* * *

Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) on kertonut Uutissuomalaiselle, että maahanmuuttajien sosiaaliturvaan on tulossa muutoksia, joiden tarkoituksena on parantaa heidän integroitumistaan yhteiskuntaan. Eli saada heidät ja heidän lapsensa työllistymään ja oppimaan suomenkieltä.

Grahn-Laaksosen mukaan hallitus valmistelee kotoutumistukea, jota myönnettäisiin tietyksi ajaksi Suomeen saapuville ulkomaalaisille, jotka eivät työllisty heti. Samalla kotihoidon tuki on tarkoitus rajata vain yli kolme vuotta Suomessa tai muualla EU-alueilla asuneille.

Muutoksen tarkoituksena on kannustaa maahanmuuttajataustaiset lapset osallistumaan mahdollisimman kattavasti varhaiskasvatuksen piiriin oppimaan kieltä ja saamaan hyvät valmiudet koulunkäynnille. Tämä tapahtuisi siten, että aluksi maksettava tuki olisi pieni, mutta voisi nousta, mikäli henkilö olisi ollut riittävän pitkään työssä ja hankkisi riittävän kotimaisen kielen tason. 

Lisäksi Grahn-Laaksonen kertoi, että tähän asti "toimeentulotuella on ollut mahdollista hoitaa 3–7-vuotiaita lapsia kotona ilman velvoitetta ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Tämä mahdollisuus poistuu toimeentulotukiuudistuksessa. Sen on tarkoitus parantaa erityisesti maahanmuuttajataustaisten äitien työllistymistä."

Nähtäväksi tietenkin jää, miten nämä muutokset vaikuttavat voimaan tultuaan. Eli johtavatko uudistukset maahanmuuttajien – ja erityisesti heidän lastensa – parempaan valmiuteen osallistua suomalaisen yhteiskunnan ylläpitoon työtä tekemällä ja veroja maksamalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko integroituneet arabit positiivinen asia?
Onko luvassa lisää maahanmuuttajien hyysäystä, antirasismia, wokellusta, autoilijoiden kurittamista ja jakopolitiikkaa?
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja

Ohjeita maahanmuuttajille, jotka haluavat työllistyä

Helsingin sanomat oli haastatellut Suomessa asuvaa, korkeakoulutettua ja osaamistaan vastaavaa työtä tekevää intialaista, Reena Jhaa. Pitkän haastattelun lopuksi lehti tiivisti tämän näkemyksen maahanmuuttajien työllistymisen pahimmista esteistä kolmeen pointtiin. 

Ne olivat seuraavat:

1. Rajallinen määrä työpaikkoja. Tällä hetkellä työpaikoista kamppailevat niin maahanmuuttajat kuin suomalaiset. Siksi olisi luotava enemmän työpaikkoja.
2. Kielimuuri. Osa maahanmuuttajista olisi muuten päteviä, mutta heidän kielitaitonsa ei riitä. Jos valtio ja yritykset auttaisivat maahanmuuttajia kielen oppimisessa vielä nykyistä enemmän, kaikki voittaisivat, Jha sanoo. Moni kansainvälinen osaaja tekee jo parhaansa yrittää oppia kieltä.
3. Piilotyöpaikat. Moni työpaikka heltiää verkostoilla, etenkin jos kyse on pienestä tai keskisuuresta yrityksestä. Töitä on vaikea hakea, jos ei tiedä niiden olemassa olosta.

Toivon mukaan intialaisen lista tulee mahdollisimman hyvin tunnetuksi maahanmuuttajien parissa ja miettivät, mitä voisivat itse tehdä asian hyväksi. Siinä auttaakseni päätin kirjata heitä varten seuraavat neuvot. 

* * *

Ensinnäkin yrittäjähenkisten ulkomaalaistaustaisten kannattaa alkaa mahdollisuuksien mukaan toteuttaa unelmiaan, jotta Suomeen saataisiin mahdollisimman paljon maahanmuuttajavetoisia yrityksiä ja niihin työpaikkoja kantasuomalaisvetoisten yritysten lisäksi. Toki ymmärrän, ettei tässä riitä pelkkä tahto, vaan tarvitaan myös toimiva liikeidea sekä pääomaa – ja maahanmuuttajankin yritykseen kannattaa aina palkata parasta työvoimaa, mitä on saatavilla.   

Toiseksi, jokainen maahanmuuttaja pyrkiköön oppimaan suomenkielen mahdollisimman nopeasti. Se ei ole vaikeaa, mutta vaatii toki vahvaa tahtoa, ahkeruutta ja rohkeutta käyttää – eli sujuvoittaa – opittua kielitaitoa kaikissa vastaan tulevissa arkisissa tilanteissa. 

Kolmanneksi, Suomeen tulleiden kannattaa olla aktiivisia ja pyrkiä yhteyteen myös muiden ihmisten kuin omaan kansallisuuteen kuuluvien kanssa. Sekä viimeistään yhteiskunnan tukemaan työpaikkaan päästyään hoitaa hommansa siten, etteivät esimies ja työnantaja voi olla kuin tyytyväisiä työllistämänsä henkilön aikaansaannoksiin. Näin he mielellään vinkkaavat omissa verkostoissaan, jos ja kun saavat tietoonsa sellaisia työskentelymahdollisuuksia, joita ei näy julkisissa työpaikkailmoituksissa. 

Päivän aiempi merkintä:
Venäjän haasteisiin vastaaminen on tärkeää

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia USA:ssa?
Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma
Erittäin valaiseva maahanmuuttaja

Askelia Suomen kehitysmaalaistumisessa

Traficom kertoi maahanmuuttajien järjestäytyneestä toiminnasta ajokorttiin ja taksinkuljettajan oikeuksien saamiseen vaadittavien kokeiden yhteydessä. Sen mukaan suomen kieltä sujuvasti puhuneet henkilöt ovat suorittaneet niitä kielitaidottomien ja ajotaidottomien maanmiestensä puolesta. 

Motiivina tälle toiminnalle ei ole maahanmuuttajien keskinäinen solidaarisuus, vaan huijarit ovat vaatineet palveluksistaan rahaa. Siten kyse ei ole millään mittapuulla hyväksyttävästä toiminnasta vaan yksiselitteisesti rikollisuudesta.

Sinänsä tällainen uutinen ei suuremmin yllätä ainakaan allekirjoittanutta. Onhan kyse "ainoastaan" yhdestä uudesta askeleesta Suomen kehitysmaalaistumisprosessissa, josta suurimman huomion ovat saaneet vielä tätäkin vakavammat rikostyypit.

* * *

Suomalaisen yhteiskunnan muutokseen maahanmuuton seurauksena liittyi sekin uutinen, jonka mukaan opetusministeri Anders Adlercreutz (ruots) ei kannata islamin lisäämistä ylioppilaskokeeseen, kuten katsomusaineiden uudistamista pohtinut kehittämisryhmä on ehdottanut. Sen sijaan hän ehdotti uskonnon korvaamista kaikille yhteisellä katsomusaineella. 

Ministerin ajatus ei ole uusi, vaan kouluissamme opetettavien uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppiaineiden korvaamista yhdellä katsomusaineella on pohdittu jo viime vuosituhannella suomalaisten sekularisoitumisen takia. Siksi asia ei olisi itsessään mielenkiintoinen, ellei sen liikkeelle ajava voima olisi väärinymmärretty suvaitsevaisuus eli muslimimaahanmuuttajien vaatimusten edessä rähmällään oleminen.

Omalta osaltani olen kuitenkin tyytyväinen Adlercreutzin ehdotukseen, koska katson lasten uskonnollisen kasvatuksen kuuluvan heidän vanhemmilleen eikä yhteiskunnalle. Toisaalta näen kuitenkin tärkeäksi, että nuoret saisivat koulussa opetusta, joka auttaisi heitä sovittamaan omaa maailmankatsomustaan suhteessa muiden ihmisten uskomuksiin. Ja näin vähentäisi uskonnollisiin ääriliikkeisiin liittyviä riskejä.

Itse asiassa tällainen opetus olisi erityisen tärkeää juuri kehitysmaalaistuvassa Suomessa, jossa yhtenä polarisoitumisen akselina tulee epäilemättä olemaan islamin ja muiden uskomusten - tai niiden puutteen - välinen ristiriita. Ellei sitten käy niin onnellisesti, että suomalaiset poliitikot - tai oikeammin heidän äänestäjänsä - ymmärtävät huolehtia siitä, että maamme kehitysmaalaistumisen eteneminen pysäytetään järkevien poliittisten ratkaisujen kautta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?
Ruotsalaismiehiä, ihmiskauppaa ja islamia ylioppilaskirjoituksiin
Terveystiedon ylioppilaskirjoituskysymys referoi Professorin ajatuksia -blogia

Huolestuttavaa maahanmuuttokeskustelua

Suomalainen valtionmedia Yle julkaisi tiedon, jonka mukaan 89 prosenttia osaajista pitää suomalaista maahanmuuttokeskustelua huolestuttavana, koska se tekee maassa työskentelevien osaajien olon epämukavaksi. Näkemys perustuu englanninkieliseen kyselyyn, johon vastanneet toimivat Suomessa asiantuntijatehtävissä, vakituisessa työsuhteessa ja ovat asunut täällä useamman vuoden.

Tekniikan akateemisten yhteiskuntasuhdejohtaja Juhani Nokelan mukaan Suomi on ajamassa ulos maasta juuri ne henkilöt, jotka ovat tekemässä täällä tulevaa talouskasvua. Ja siksi päättäjien on turha puhua kauniita juhlapuheissa, jos suomalainen todellisuus näyttäytyy ulkomaalaisille näin luotaantyöntävänä.

Yli kaksi viidestä ulkomaisesta tekniikan asiantuntijasta oli kokenut myös syrjintää rekrytointitilanteissa. Näitä kokemuksia oli erityisesti Afrikasta ja Aasiasta tulleilla asiantuntijoilla, jotka eivät osanneet puhua suomea. 

Toisaalta noin puolet kansainvälisistä tekniikan asiantuntijoista suosittelisi Suomea asuin- ja työskentelypaikaksi ulkomaalaiselle. Näiden henkilöiden kotimaat jäivät kuitenkin arvoitukseksi. 

* * *

Ylen jutun luettuani jäin miettimään miten Suomessa käytävää maahanmuuttokeskustelua tulisi muuttaa, jotta se houkuttelisi nykyistä paremmin sellaisia ihmisiä, joiden nettovaikutus on positiivinen. Eikä vastausta ollut vaikea löytää.

Olen nimittäin aivan varma siitä, että ongelman perimmäinen syy on suomalaismedioiden - luultavasti tarkoituksellinen - tapa uutisoida maahanmuuttoasioista erittelemättä tarkemmin mistä kulloinkin on kyse. Eli sotketaan otsikoissa ja uutisissa keskenään työperäinen, humanitaarinen ja laiton maahanmuutto.

Ja siksi muun muassa Ylen toimituksen - mikäli se on asiasta aidosti huolissaan - tulisi tarkentaa mistä maahanmuuton sektorista he kulloinkin puhuvat. En nimittäin usko, että kovinkaan monella suomalaisella on pahaa sanottavaa ulkomaisista henkilöistä, jotka ovat tulleet Suomeen menestyviksi yrittäjiksi tai tekemään töitä aloille, joilla meillä on työvoimapulaa. 

Enkä usko suomalaisilla olevan pahaa sanottavaa myöskään humanitaarisista maahanmuuttajista, jotka ovat tulleet maahamme turvaan todetun tarpeen perusteella, eläneet aiheuttamatta haittaa ympäristölleen ja pyrkineet töihin elättääkseen itsensä. Tästä hyväksi esimerkiksi sopivat ukrainalaiset.

Sen sijaan on selvää, että monen turvallisen maan kautta maahamme saapuneet spontaanit turvapaikanhakijat aiheuttavat suomalaisissa vastareaktioita etenkin silloin, kun he eivät halua sopeutua maamme tapoihin tai tehdä töitä, mutta aiheuttavat häiriöitä tai jopa turvallisuusriskejä sekä loisivat sosiaaliturvan varassa. Eikä heitä käsittelevällä kriittisellä yhteiskunnallisella keskustelulla ole mitään yhtymäkohtaa niihin ihmisiin - kuten tekniikan akateemisiin - joiden elämäntavalla ei ole mitään tekemistä maassamme käytävään jaYlen mainitsemaan "huolestuttavan maahanmuuttokeskustelun" kanssa.

* * *

Lopuksi sallittakoon kommentti ihan eri asiaan. Vantaan sanomat nimittäin uutisoi, että "poliisi pyytää silminnäkijähavaintoja ja vihjeitä epäillyn tekijän tavoittamiseksi. Tiedotteessa kerrotaan, että epäilty tekijä oli tummaihoinen, hoikkavartaloinen ja noin 165 cm pitkä mies. Miehellä oli huivi kasvojensa edessä ja hän kantoi mukanaan mahdollisesti Guccin muotilaukkua."

Kiitos poliisille ja VS:lle erinomaisista tuntomerkeistä. Toivottavasti rikollinen saadaan niiden perusteella kiinni ja vastuuseen teostaan. 

Ja katso: Vantaalla ei tämän seurauksena ole tänään yhtään enempää rasismia kuin ennenkään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle esitti samanmielisten maahanmuuttokeskustelun
Suomeen kaivataan lisää maahanmuuttajia - mutta media uutisoi harhaanjohtavasti
Yle ei halua käydä yhteiskunnallista keskustelua maahanmuutosta

Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan

Eilinen päivä toi lopultakin positiivisia uutisia: Suomen talouden alamäki on kääntynyt kasvuun. Tämä tarkoittaa sitä, että kausitasoitettu bruttokansantuote kasvoi kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 0,5 prosenttia verrattuna edelliseen vuosineljännekseen. Tosin vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna olemme edelleen 0,4 prosenttia miinuksella, eikä yksityinen kulutuskaan ole ilmeisesti lisääntynyt. 

Toisaalta talouden käänne tapahtui siitä huolimatta, että ay-liike sabotoi yritysten toimintaa järjestämällä pitkin talvea poliittisia lakkoja saadakseen hallituksen perumaan suunnittelemansa työelämää koskevat uudistukset, jotka mahdollistaisivat vuodesta 2008 alkaneen Suomen talouden stagnaation päättämisen ja pysyvän talouskasvun. Tämä voi viitata siihen, että kasvu jatkuu tai jopa kiihtyy kuluvalla vuosineljänneksellä ja tästä eteenpäin.

Tätä näkemystä tukee se, että myös työllisten määrä näyttäisi kasvaneen tammi-maaliskuussa 0,7 prosenttia verrattuna edelliseen neljännekseen ja 0,6 prosenttia vuoden takaiseen. Siitä huolimatta ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä vaikka nyt nähty heiveröinen talouskasvu saattaa olla alku Suomen paremmalle tulevaisuudelle, voi se sittenkin osoittautua pelkästään pieneksi keskeytykseksi maamme talouden alakuloon.

* * *

Jos Suomen talous näyttääkin positiivisia merkkejä, samaa ei voi sanoa maahamme asettuneista kehitysmaalaisista. Tästä meitä muistutti Suomeen asettunut iranilaismies, joka pahoinpiteli vaimoaan kolmesta neljään kertaan kuukaudessa kahden vuoden ajan.

MTV3:n jutun mukaan tämä tapahtui siten, että hän "löi vaimoa kasvoille kädellään ja hakkasi latausjohdolla sekä vyöllä eri puolille kehoa. Lisäksi hän potki naista ja heitteli tätä seinille. Pahoinpitelyn lisäksi mies uhkasi heittää happoa vaimonsa kasvoille ja tappaa hänet."

Syyksi pahoinpitelyyn riitti erimielisyys maton paikasta lattialla. Ja pokerikasvoinen mies selitti syntyneet vammat parhain päin toimimalla kielitaidottoman vaimonsa tulkkina lääkärissä. 

Tapaus osoittaa suorastaan huutomerkin tavoin yhden ongelman suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa. Tarkoitan tällä sitä, että iranilaismiehen vaimoonsa kohdistama väkivalta olisi loppunut lyhyeen, mikäli maahanmuuttajilta vaadittaisiin sosiaaliturvan ja muiden maahanmuuttopalveluiden vastineeksi Suomen kielen ja kulttuurin opetukseen osallistumista. 

Puheena olevassa tapauksessa nainen olisi kielitaitoisena voinut käydä lääkärissä yksinään ja kertoa siellä todellisen syyn vammoihinsa. Tai mikäli mies olisi tunkenut mukaan, puhua asiasta tämän läsnäollessa. 

Niinpä jäänkin suurella jännityksellä odottamaan, milloin maahanmuutto-, naisasia- ja ihmisoikeusaktivistit ryhtyvät vaatimaan Suomeen saapuville maahanmuuttajille vastikkeellista sosiaaliturvaa. Vai onko niin, ettei maahanmuuttajanaisten kohtaamalla väkivallalla ole sittenkään niin kovin suurta merkitystä heille?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Gallupdemokratian vastainen päätös
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
Maahanmuuttouutiset täyttivät median

Positiivista maahanmuuttoa

Suomen hallitus poikkeaa edeltäjistään siinä, että se on osannut erottaa toisistaan sosiaaliturvaperusteisen ja työperäisen maahanmuuton. Jälkimmäisestä hallitusohjelmaan on kirjattu, että "osaavan ja koulutetun työvoiman vajeeseen puututaan tehokkailla keinoilla muun muassa sujuvoittamalla ulkomaisten tutkintojen tunnustamista ja panostamalla lähtömaakoulutuksiin. Työvoiman kielitaidon turvaamiseksi molempien kotimaisten kielten koulutuksen ja kielitutkintojen tarjontaa ja laatua parannetaan".

Vastaavasti humanitaarisen maahanmuuton osalta ohjelmassa todetaan, että "sotaa, vainoa ja muita ihmisoikeusloukkauksia pakenevalla ihmisellä on oikeus hakea turvapaikkaa. Hallituksen tavoitteena on niin kansallisella kuin EU-tasolla, että antamamme apu kohdentuu kaikkein hädänalaisimmille ja järjestelmän väärinkäyttö estetään". 

Ohjelmassa mainitaan myös, että "Suomen turvapaikanhakujärjestelmää tehostetaan ja sen laatua kehitetään. Kielteisen päätöksen saaneet palaavat tai heidät palautetaan lähtömaihin mahdollisimman nopeasti. Palautuskieltoa noudatetaan". Lisäksi - turvapaikkakeinottelun estämiseksi - "hallitus huolehtii, ettei turvapaikkaprosessista tule työnhaun ja työperäisen maahanmuuton väylä".

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista huomata pieni uutinen, jonka mukaan Suomeen tulee töiden perässä eniten filippiiniläisiä. Heidän määränsä oli viime vuonna 2 861 eli 19 prosenttia kaikista työperäisistä maahanmuuttajista. 

Filippiiniläisiä sijoittuu erityisesti hoitoalalle, mitä varten heille on järjestetty jo etukäteen koulutusta kotimaassaan. Suomeen saavuttuaan heillä on uutisen mukaan hyvä työmotivaatio ja myöteinen asenne - sekä valmius käyttää suomea arkisessa asioinnissa. 

Ei siis ihme, etteivät filippiiniläiset nouse mitenkään esille - sosiaaliturvan houkuttelemien somaleiden tai irakilaisten tavoin - rikostilastoissa tai suomalaisen yhteiskunnan rasistisuutta valittelevissa lehtijutuissa. Sen sijaan he tekevät tärkeää työtä paikatessaan oman yhteiskuntamme vinoutuneen väestörakenteen aiheuttamia ongelmia - ja kotoutunevat ajan myötä tärkeäksi osaksi yhteiskuntaamme. 

Samalla he toimivat - toivottavasti - tuleville hallituksille esimerkkinä siitä, kuinka järkevällä maahanmuuttopolitiikalla voi olla positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Sekä toivottavasti ohjaavat suomalaisia poliitikkoja noudattamaan myös tulevaisuudessa niitä linjauksia, joita Petteri Orpon (kok) kabinetti on kirjannut hallitusohjelmaansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille
Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka

Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa

Poliittisen historian professori Markku Jokisipilä harmitteli turkulaisopiskelijoiden mielensoituksia. Ei siksi, ettei hän hyväksyisi opiskelijoiden kannanottamista, vaan koska mielenosoituksia varten oli tehty typeriä kylttejä.

Opiskelijat vastustivat hallituksen uudistuksia, mutta kantoivat plakaatteja, joissa oli sekä alatyylisiä ilmaisuja että asiavirheitä. Jokisipilä totesikin, että "mitä enemmän ´vittua´ ja ´paskaa´ viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa". 

Eivätkä asiavirheetkään aja opiskelijoiden asiaa. Siis esimerkiksi maininnat "ilmaisesta koulutuksesta", joka ei tietenkään ole ilmainen, vaan jonkun muun kuin opiskelijan itsensä kustantama. 

Ensituntumalta tuntuu tietenkin vähän hassulta, että professori ottaa kantaa opiskelijoiden mielenosoituksiin. Asia tulee kuitenkin ymmärrettäväksi kun tajuaa, että nämä edustavat tavallaan myös omaa oppilaitostaan - tässä tapauksessa Turun yliopistoa - ja vieläpä siellä annettavaa sivistystä.

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, ettei tässä yhteiskunnassa ole montaakaan sellaista ihmisryhmää, joita tuettaisiin yhtä paljon kuin yliopisto-opiskelijoita. Heillehän suorastaan maksetaan itsensä sivistämisestä sekä sellaisen tutkinnon hankkimisesta, joka mahdollistaa muuta väestöä korkeammat tulot työelämässä.

Ja ne hallituksen sopeutustoimet. Käytännössä ne tarkoittavat sitä, että opiskelijoiden olisi kustannettava hiukan nykyistä suurempi osa opintojensa aikaisesta elämästään itse. Siis lomakausien työnteolla tai lainalla. 

Muutosten jälkeenkään ei kuitenkaan palata siihen tilanteeseen, joka vallitsi omien opiskelujeni aikana. Silloinkin sai toki pienen opintorahan - jonka otin kiitollisuudella vastaan - mutta pääosan käytettävissä olevista muodostivat kesä- ja joululomalla tehtyjen töiden palkkatulot. 

Omalta osaltani opintojen edistyttyä pidemmälle aloitin - mahdollisuuden saatuani - ympärivuotiset oman alan työt, joiden ohella oli hoidettava myös opinnot. Se oli kyllä aika raskasta, eikä vapaa-aikaa ollut erityisen paljon - mutta oli kuitenkin - ja juuri elämäntilanteen ahtaus kannusti hoitamaan opinnot nopeasti loppuun. Samalla karttuva työkokemukseni mahdollisti nopean urakehityksen valmistumisen jälkeen.

Kääntöpuolella täytyy sitten tunnustaa, etten kantanut opiskeluaikana minkäänlaisia kylttejä - asiallisia tai asiattomia - mielenosoituksissa. Enkä toki ole tehnyt sellaista myöhemminkään. Kantaa olen kuitenkin ottanut erilaisiin asioihin esimerkiksi Helsingin sanomisen mielipidesivuilla jo lukio-ikäisestä alkaen. 

Ja ehkäpä siksi - sanomisen tarpeesta - syntyi sitten paljon myöhemmin myös tämä blogi, jossa pyrin edelleen välttämään - Markku Jokisipilän sanoja käyttääkseni - alatyylisiä viittauksia ja asiavirheitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhmaikäisiä Lapin yliopistolla?
Itkevät yliopisto-opiskelijat
Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä

Pesäpallomailalla hampaisiin

Helsingin sanomat teki jutun kouluissa työskentelevien ihmisten kokemasta väkivallasta. Siinä haastateltua Lotta-nimistä opettajaa oli mm. lyöty pesäpallomailalla hampaisiin. Lisäksi hän oli saanut töissään murtuman jalkapöytäänsä, murtuneita luita käsivarteensa, joutunut korjaamaan hampaitaan useaan kertaan sekä saanut silmäänsä ruhje- ja niskaansa retkahdusvamman.

Aikamoinen kertomus. Sen luettuani ajattelin, että onneksi tutkijana ei tarvitse kärsiä moisesta ja kiitin itseäni siitä, etten aikanaan kokenut vetoa opettajan ammattiin. 

Jutun alkupuolella sanottiin, että "väkivaltaa ei voi typistää vain tietyn koulun, alueen tai ryhmän ongelmaksi". Ja että "koulujen työntekijöiden mukaan vaaratilanteita aiheuttaa usein yksittäinen oppilas. Tietyissä kouluissa ja luokissa yksittäistapaukset kasaantuvat."

Minulle, joka on yli vuosikymmenen ajan seuraillut vaihtelevasti maahanmuuttokeskustelua tämä kuulosti vähän turhankin tutulta. Onhan siellä huomattu, että ongelmat - joissa yhteinen nimittäjä on maahanmuutto - aivan liian usein mainitaan yksittäistapauksina unohtaen tuo yhteinen nimittäjä ikään kuin sitä ei olisi edes olemassa. 

Ja niin oli siis myös tänä aamuna lukemassani HS:n jutussa. Siinäkin nimittäin mainittiin myöhemmin, että "Lotan oman ryhmän oppilaista kukaan ei puhu suomea äidinkielenään. Myös oppilaiden keskinäisen kielen puuttuminen aiheuttaa turhautumista ja ärsyyntymistä, jota ratkotaan nyrkein."

Niinpä niin. Näyttää siis siltä, että myös Lotan omassa ryhmässä ovat yksittäistapaukset kasaantuneet. Ja HS:n toimittajalta on jälleen kerran unohtunut yhteinen nimittäjä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä
Maahanmuuttajat terrorisoivat espoolaiskoululaisia, mutta valtamedia vaikenee
Myllypuron kielilukion tapahtumat haastavat vallitsevan doktriinin

Kenen syy, että maahanmuuttajanuoret ajautuvat jengeihin?

Suomessa toimii monenlaisia hyvää tarkoittavia järjestöjä, koska valtio verorahoineen ei onnistu hoitamaan kuntoon kaikkia ongelmia. Yksi näistä järjestöistä on Aseman Lapset - se on järjestö, jonka toimintaa minäkin olen joskus tukenut.

MTV3 oli haastatellut yhtä järjestön nuorisotyöntekijää siitä, miksi maahanmuuttajanuoret ajautuvat nuorisojengeihin. Ja syitähän löytyi. 

Niistä ensimmäinen oli se, että "jos kieli ei ole hallussa, niin eihän tässä yhteiskunnassa saa samoja mahdollisuuksia pärjätä kouluyhteisöissä, akateemisessa maailmassa tai harrastuksissa, missä hyväksyntää tulisi". Avoimeksi jäi, miksi kieli ei ole hallussa - erityisesti niillä maahanmuuttajanuorilla, jotka ovat syntyneet Suomessa ja/tai käyneet lapsesta asti suomalaista koulua. Onko sekin suomalaisten tai yhteiskunnan vika?

Työntekijä nosti esille myös tarpeellisten palveluiden saatavuuden tärkeyden. Näin siksi, ettei kaikkia maahanmuuttajaperheitä ole välttämättä saatu kotoutumaan siten, että niissä osattaisiin pitää huolta nuorista. 

Tämä kohta herätti mielessäni kaksi kysymystä. Yksi: onko tosiaan niin, että maahanmuuttajavanhemmissa on jokin sellainen perusteellinen vika, jonka seurauksena he eivät osaa huolehtia lapsistaan ilman kotouttamistoimia. Kaksi: tarkoittiko haastateltu siis sitä, että maahanmuuttajajengien syntyminen on viime kädessä kantasuomalaisten syy?

Kolmanneksi nuoristotyöntekijä mainitsi sen, että yhteiskunnassamme on jengien lisäksi suuri yhteiskuntaan integroitumattomien nuorten joukko. Heitä viehättää usein gangsta-maailmasta ammentava roadman-kulttuuri, joka on noussut selkeäksi nuorisoilmiöksi pääkaupunkiseudulla. Siinä johtavana ajatuksena on, että "en kuulu yhteiskuntaan ja olen yhteiskuntaa vastaan". Tätä sitten julistetaan kaduilla puukko kädessä ja korostetaan ajatusmaailman autuutta sosiaalisessa mediassa. 

Yhteiskunnan kannalta akuutti kysymys on kaksijakoinen. Ensinnäkin pitäisi löytää keinot, joilla edellä kuvattujen nuorisoilmiöiden haitat jäisivät mahdollisimman pieniksi sekä sivullisille että myös nuorille itselleen. Ja toiseksi pitäisi ymmärtää nyt käynnissä olevan nuorison käyttäytymismuutoksen perimmäiset syyt ja löytää niiden poistamiseksi ratkaisut.

Valitettavasti maahanmuuttajiin liittyvä keskustelu on Suomessa vahvasti tulehtunut ja sisältää tabu-aiheita. Yksi niistä liittyy maahanmuuttajien ja heidän kulttuuriensa rooliin ongelmien syntymisessä, mikä näkyi edellä kuvatussa haastattelussakin suomalaisten voimakkaana syyllistämisenä maahanmuuttajien ongelmien taustalla ikään kuin nämä olisivat ajatus- ja toimintakyvyttömiä elukoita, joilta itseltään ei voi odottaa ratkaisuja tai vastuun ottamista omissa asioissaan. Ei edes lasten kasvatuksessa.

Ja kuitenkin olisi äärimmäisen tärkeää, että maahanmuuttajaväestö ryhtyisi itse ja omatoimisesti yhteistyöhön suomalaisten viranomaisten kanssa saadakseen omalle nuorisolleen hyvät lähtökohdat elämälle. Valitettavasti tätä halukkuutta heikentävät omalta osaltaan erilaiset maahanmuuttajien oikeuksia korostavat avustusjärjestöt, jotka tosiasiassa näyttävät pikemmin pyrkivän maahanmuuttajien säilyttämiseen tahdottomina hyvesignaloinnin kohteina kuin yrittävän ratkaista heidän ongelmiansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallisia muutostapauksia
Itähelsinkiläisiä nuoria
Tiedotus nuorten vanhemmille!

Suomen hakemien afgaanien aiheuttama turvallisuusuhka on minimoitava

MTV3 kysyi, että voivatko Afganistanista evakuoidut ihmiset muodostaa Suomelle turvallisuusuhan. Kysymykseen vastasi tutkija Leena Malkki, jonka mukaan "riski on ehkä pienempi kuin sellaisessa tilanteessa, joka nähtiin 2015 ja 2016. Silloin esimerkiksi Suomeen tulleet henkilöt eivät olleet Suomen valitsemia."

Huomatkaa sana "ehkä".

Tutkija totesi myös henkilöiden taustasta, että "voin kuvitella, että aikataulu on ollut niin nopea, että normaaliin selvittelyyn ei ole ollut aikaa". Siis selkosuomeksi, että mukana on saattanut tulle henkilöitä, joita ei ollut tarkoitus evakuoida. Tai jopa sellaisia, jotka Taleban tai ISIS ovat lähettäneet matkaan tarkoituksella.

Ainakin Ruotsista tai Saksasta tiedämme, että pelastettujen joukossa on ollut rikollisia, joten on selvää, että näin saattaa olla myös Suomessa, vaikka toki meidän hallituksemme haetutti pienemmän joukon kuin mainittujen maiden johtomiehet ja -naiset. Mutta kuten Malkin haastattelusta ilmeni, on mahdollista, että siihenkin joukkoon on kuulunut ei-toivottuja henkilöitä. 

Nähtäväksi jää, miten Suomeen haetut afgaanit sopeutuvat yhteiskuntaamme. Sinänsä lähtökohdat ovat tavallisia kehitysmaalaisia kansainvaeltajia paremmat niiden osalta, jotka ovat jo kotimaassaan toimineet yhdessä suomalaisten kanssa. Ehkäpä siinä joukossa on jopa sellaisia, jotka haluavat aivan erikoisesti omaksua länsimaisen kulttuurin ja arvot - ja ovat jo alun perin hakeutuneet siitä syystä suomalaisten apureiksi.

Varmaa on kuitenkin myös se, etteivät kaikki tulijat tule olemaan tyytyväisiä suomalaisen yhteiskunnan heille tarjoamiin mahdollisuuksiin: esimerkiksi kilpailu työpaikoista on kovaa, eivätkä afgaanit ole siinä menestyneet kovin hyvin aiemminkaan. Lisäksi maassa on jo ennestään lähinnä Iranista saapuneita afgaaneja, joiden kanssa saattaa syntyä vakaviakin hankaluuksia - eli useiden maahanmuuttoaaltojen seurauksena Afganistanin sisäiset ongelmat saattavat siirtyä tänne Pohjantähden alle.

Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole syytä maalata seinille piruja - ei ainakaan kovin isoja. Silti Suomen hallituksen on syytä huolehtia siitä, että maahamme otettujen afgaanien kotouttaminen hoidetaan paremmin kuin 2015 saapuneen kansainvaeltajajoukon. 

Eli huolehditaan työelämään vaadittavan kielitaidon oppimisesta tämän vuoden loppuun mennessä ja tehdään selväksi suomalaisen yhteiskunnan arvot ja pelisäännöt, sekä palautetaan vakavia rikoksia tehneet/tekevät takaisin talebanihallinnon hoiviin. Lisäksi kotoutustoimissa on huolehdittava siitä, että niiden kohteena olevat henkilöt ymmärtävät sen, miksi länsimainen kulttuuri on ylivoimainen hyvinvoinnin pohja verrattuna afganistanilaiseen vastineeseensa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afganistanin terrori-isku ja Maria Ohisalon tehtävät
Suomea auttaneet afgaanit turvaan
Pitäisikö iraninafgaani palkita seikkailustaan?