Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa

Osuuspankin ekonomistit arvelivat eilen, että Suomen talous kasvaisi ensi vuonna kaksi prosenttia. Eli maamme vuodesta 2008 alkanut pitkäaikainen taantuma olisi lopultakin päättymässä.

Ilmeisesti tämän uutisen innoittamana Ylen toimitus listasi viisi asiaa, joiden perusteella näin näyttäisi tosiaankin olevan. Niistä ensimmäinen oli se, että suomalaiset ovat alkaneet kesän aikana käyttää aiempaa enemmän rahaa ostoksiin ja palveluihin.

Toiseksi listalle oli otettu se, että ihmisillä on pankkitileillään poikkeuksellisen paljon rahaa. Tämä varallisuus mahdollistaa kulutuksen lisäämisen, jos vain suomalaiset alkavat luottaa tulevaisuuteensa. Ja kuinka ollakaan, Tilastokeskuksen viimeisimmän kyselyn tulos osoittaa, että maamme asukkaiden luottamus talouteen on parantunut aiemmasta. 

Neljäs viite talouden kääntymiselle on teollisuuden tilauskannan kasvu kuluvan vuoden aikana. Ja viidentenä se, että itse asiassa Suomen talous nousi kasvuun jo viime vuonna. 

* * *

Tosiasia kuitenkin on, ettei mikään ole vaikeampaa kuin tulevaisuuden ennustaminen, mutta edelle lyhentämäni lista kyllä osoittaa optimismiin olevan juuri nyt aihetta. Näin siitäkin huolimatta, että Ukrainassa riehuu sota ja Donald Trump uhkailee milloin mitäkin valtiota jättimäisillä tulleilla. 

Optimismia ei myöskään vähennä se, että amerikkalainen tutkimuskeskus osti huipputeknologiaa - kvanttitietokoneen - juuri Suomesta. Tämä osoittaa, ettei Suomen tulevaisuus lepää pelkästään paerusteollisuuden varassa, vaan maassamme on edelleen kilpailukykyä myös korkeimman osaamisen alalla.

* * *

Ei kuitenkaan niin hyvää, ettei myöskin pahaa. Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) nimittäin julkaisi tänä aamuna tiedotteen, jossa kerrotaan, että yli puolet Suomen työttömistä kuuluu rakennetyöttömiin eli heitä ei saada töihin, vaikka talous lähtisi kasvuun ja työpaikkoja syntyisi kuin sieniä sateella. Toisin sanoen näillä ihmisillä ei ole sellaista osaamista tai kykyä, jonka avulla he onnistuisivat pääsemään töihin. 

Tämän ongelman ratkaisemiseksi EVA ehdotti kolmea toimenpidekokonaisuutta, joilla sitä saataisiin pienennetyksi. Niistä ensimmäinen olisi työvoimapulasta kärsiville aloille valmistavan kolmen kuukauden mittaisen pikakoulutusväylän rakentaminen sellaisille nuorille, joilla ei ole minkäänlaista tutkintoa. 

Toiseksi EVA ehdotti rekrytointipalkkiota sellaisille yrityksille, jotka palkkaavat vailla työhistoriaa olevia nuoria. Ja kolmanneksi "lähiöalliansseja", joissa valtio, kunnat, hyvinvointialueet, yritykset ja järjestöt etsisivät yhdessä ratkaisuja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistämiseen.

* * *

Minun nähdäkseni nämä ajatukset ovat sinänsä varsin hyviä, mutta niissä on jostain syystä ohitettu yksi tärkeimmistä seikoista. Eli kannusteiden luominen omasta tahdostaan vaikeasti työllistyville ihmisille. 

Tarkoitan tällä monenlaisia seikkoja, joista yksinkertaisin on rahallisen eron kasvattaminen työnteon ja työttömänä olemisen välillä. Muita huomioitavia - mutta paljon vaikeammin korjattavia - seikkoja ovat esimerkiksi sosiaalituilla elämisen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden vähentäminen suhteessa itse hankittuun toimeentuloon tai päihderiippuvaisten työttömien kuntouttaminen työkykyisiksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oulun bussiliikenteen matkustajat sosialismin uhrina
Positiivisia uutisia
Ylen vastuuttomuus ja kansan ymmärrys