Muistutus Euroopan poliittisten johtajien kyvyttömyydestä

Ensi sunnuntaina saamme jälleen siirrellä kelloja tunnilla eteenpäin. Asiasta kertoi Uutissuomalainen, jonka mukaan "ehdotus kellojen siirron lopettamisesta odottaa yhä EU:n neuvoston käsittelyä. Kaikki jäsenmaat eivät ole muodostaneet kantaansa."

Jutussa kerrottiin myös, että "Euroopan komissio haluaa edistää kesäaikadirektiivin kumoamista. Kestävästä liikenteestä ja matkailusta vastaava komissaari Apóstolos Tzitzikostas käynnisti helmikuussa arviointityön, jossa selvitetään kellojen siirron EU-laajuisia vaikutuksia.

Selvitys on tarkoitus saada valmiiksi vuoden loppuun mennessä, kertoi liikenne- ja viestintäministeriö tiedotteessa. Sen jälkeen komissio arvioi jatkotoimia."

* * *

Tämä on sikäli merkillistä, ettei kyse ole todellakaan mistään uudesta asiasta. Kirjoitinhan itsekin jo kuusi vuotta sitten, että "ehkä vieläkin kuvaavampi esimerkki EU:n kyvyttömyydestä tehdä päätöksiä aktualisoitui taas viime yönä. Jouduimmehan edelleen siirtelemään kellojen viisareita, vaikka Unionin kansalaisten enemmistö haluaisi lopettaa sen ja sekä EU:n komissio että parlamentti ovat tehneet asiasta päätöksen."

Eikä siinä kaikki, sillä peräti yksitoista ja puoli vuotta sitten saatoin todeta, että "tutkimukset ovat osoittaneet kellon siirtelyn kokonaisuutena haitalliseksi, joten THL on suosittanut käytännöstä luopumista". Eikä tämä asia ole vuosien kuluessa muuttunut miksikään, sillä viime vuonna julkaistun tieteellisen yhteenvetoartikkelin mukaan "kesäaikaan siirtymiseen liittyi haitallisia vaikutuksia unen kestosta ja laadusta lisääntyneeseen uneliaisuuteen". 

* * *

Siksi on syytä toistaa jälleen kerran se tosiasia, että tämä loputon kellonsiirtelyfarssi on omiaan heikentämään ihmisten uskoa ja luottamusta Euroopan Unioniin – ellei se sitten ole tehnyt siitä jo naurunalaista. Ja mikä pahinta, se osoittaa vuosi vuodelta yhä selvemmin, ettei kyse ole pelkästään ihmisten tuntemuksista vaan karusta faktasta. 

Osoittaahan kellonsiirtelyfarssi kiistatta maanosamme johtajien järkyttävän kyvyttömyyden, joka on epäilemättä syynä siihen, että olemme jääneet sekä taloudellisesti että sotilaallisesti jälkeen Yhdysvalloista, kuten alla oleva BKT:n kehityksen näyttävä kuva kiistatta osoittaa. 

Harmi kyllä, kellonsiirtelyn ja talouden ongelmat eivät ole ainoa asia, joissa eurooppalaiset johtajat ovat epäonnistuneet. Ovathan he samaan aikaan onnistuneet myös täyttämään monet jäsenmaat kehitysmaalaisilla elintasopakolaisilla – samaan aikaan kun kantaväestön lapsiluku on pudonnut kuin lehmän häntä. 

Toki eurooppalaiset poliitikot ovat onnistuneet myös ajamaan maanosan sotilaallisen kyvykyyden niin heikoksi, että Venäjä on saanut käydä vuosikausia sotaansa Ukrainassa EU:n kykenemättä puuttumaan asiaan. Ja mikä vielä pahempi - innostaneet USA:n presidentin kyseenalaistamaan koko NATO:n hyödyllisyyden – kaikki asioita, jotka voivat johtaa jopa koko Euroopan tulevaisuuden ja sen asukkaiden elämäntavan häviämiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Tuoreen tutkimuksen mukaan EU:n hiilinielupolitiikka on järjetöntä
Onhan meillä varaa

Onko Ylen hallintoneuvosto tehtäviensä tasalla?

Suomen Yleisradio on päättänyt palauttaa henkilöstölleen niin sanotut tulospalkkiot. Niistä luovuttiin taannoin muun muassa siksi, että johtajien hulppeat palkkiot herättivät ihmetystä ja valtionradiomme budjetin kasvua hillittiin. 

Ylen johdon palkkojen tasosta ja bonusten vaikutuksesta antaa kuvan se, että viime lokakuussa toimitusjohtajana aloittaneen Marit af Björkesteinin kuukausipalkka on 26 000 euroa, jonka päälle hänen on mahdollista saada vuosibonuksena noin 47 000 euroa.

Tavallisella toimittajalla on toki pienemmät tulot, ja lienee odotettavissa myös, että bonus osuu heidän kohdalleen harvemmin kuin johtajille. Nähtäväksi jää, toteutuvatko nämä odotukset. 

Omalta osaltani ihmettelen asiaa sikäli, että Yle toimii budjettirahoitteisena, eikä bonusten perusteena voi siten käyttää yritysmaailmassa vakiintuneita taloudellisia mittareita, jotka palkitsevat yritysten nettotulokseen positiivisesti vaikuttaneita onnistumisia. Näin ollen mielivallan riski on – lievästi sanottuna – sekä todellinen että suuri.

Tästä ongelmasta kertonee se, ettei myöskään Ylen henkilöstö ole ilahtunut palkkioiden palauttamisesta, ei ainakaan työntekijöiden ammattijärjestön (YOT) kyselyn mukaan, sillä suurin osa pitää kannustinjärjestelmää epäoikeudenmukaisena. Ja palkitsemisen perusteita jopa mielivaltaisina. 

Näin ollen vaikuttaa siltä, ettei Ylen kannustimilla tule olemaan yhtiön toimintaan positiivista vaikutusta, vaan pikemminkin päinvastoin. Ja siksi on kysyttävä, että onko yhtiön – omistajan eli veronmaksajien etua vaalimaan valittu – hallintoneuvosto tehtäviensä tasalla? Vai pitäisikö sinne löytää nykyistä pätevämpää väkeä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksei Ylen toimittajalta voi vaatia kauhalla?
Havaintoja sukupuolten välisistä eroista ja Ylen katsojiin vaikuttamisesta
Ylen porsastelu näyttäisi ajaneen seinään

Tavoitteena malalaotsaisten johtajien järjestö

Eilisillan järkyttävän terrorismikirjoitukseni jälkeen voisin tietenkin palata takaisin rauhanomaisempiin aiheisiin. En kuitenkaan tee niin, vaan siirryn Australiasta palestiinalaisiin.

Näyttää nimittäin siltä, että olin viimevuotisessa kirjoituksessani oikeassa arvellessani, että Israel on päättänyt tuhota Hamasin johtajia sitä mukaa kun se on mahdollista. Tällä kertaa vuorossa oli järjestön aseellisen siiven asetuotannosta vastaavan johtaja.

Nähtäväksi jää, onnistuuko juutalaisvaltio näivettämään järjestön tällä strategialla. Luulisi kuitenkin, että vaikka se ei onnistuisikaan siinä määrällisesti, tulisi tulosta ainakin laadullisesti. Onhan selvää, että jos ja kun Hamasin johtotehtäviin ryhtyminen on muuttunut kuolemanloukuksi – aiemmin tavallisen rikastumisen sijaan – sitä jäisivät tavoittelemaan vain kaikista matalaotsaisimmat kiihkoilijat.

Jos olen oikeassa, tarkoittaa tämä Hamasin ja sen terroristisen kyvykkyyden nopeaa laskemista. Ja sen seurauksena pidemmällä aikavälillä – ehkä – myös järjestön suosion laskemista tavallisten palestiinalaisten parissa. 

Siksi kysymys kuuluukin, että onko minun länsimaisesta viitekehyksestä pohtimani logiikka oikein? Vai onko muslimeiden maailmankuva niin erilainen, ettei edelle kirjoittamani päde. 

Jälkimmäisessä tapauksessa Hamas onnistuu edelleen houkuttelemaan johtajikseen älykkäitä ihmisiä. Mikäli näin on, jää meidän länsimaalaisten pohdittavaksi kysymys siitä, mitä se kertoo palestiinalaisista ja heidän henkisistä kyvyistään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Hamasin johtajakysymys: riittävätkö luvassa olevat neitsyet?

Palestiinalaisten edustaja alkoi itkeä YK:ssa, mutta mistä syystä?

MTV3:n mukaan Palestiinan YK-suurlähettiläs Riyad Mansour pillahti itkemään puhuessaan keskiviikkona Gazan lasten kärsimyksistä ja nälkäkuolemista. Hänen mukaansa yli 1 300 palestiinalaislasta on saanut surmansa ja noin 4 000 lasta on loukkaantunut edellisen tulitauon päättymisen jälkeen. 

Jutussa kerrottiin myös amerikkalaisille, Gazassa työskenneille terveydenhuollon työntekijöille, tehdystä kyselystä. Sen mukaan 83 prosenttia heistä kertoi nähneensä, kuinka lapsia ammuttiin tarkoituksella. Tämä on tietenkin hirvittävää riippumatta siitä, kuka on syyllistynyt tällaiseen tekoon.

Toisaalta on sinänsä positiivista, että Israel on ilmoittanut lopettavansa hyökkäyksensä heti, jos Hamas antautuu, luovuttaa aseensa ja vapauttaa kaikki panttivankinsa. Näin terroristijärjestö ei ole kuitenkaan aikonut tehdä, ei edes kärsivien palestiinalaislasten tähden. 

* * *

Tästä kaikesta tuli mieleeni noin kuukauden takainen englanninkielinen blogimerkintäni, jossa kysyin syytä sille, miksi Hamas pitää edelleen kiinni aseistaan, vaikka Gazan tapahtumien valossa niillä ei ole Israelin armeijaa vastaan minkäänlaista käytännön merkitystä. Eivätkä taistelijat voi siitä syystä suojella myöskään palestiinalaisia siviileitä. 

Päädyin tuolloin kahteen mahdollisuuteen, joita pidän edelleenkin relevantteina. Niistä ensimmäisen mukaan aseistus säilytetään siksi, että Hamas voisi säilyttää valtansa mahdollista Gazan sodan jälkeistä (tai aikaista) palestiinalaisten kansannousua vastaan. Ja sitä kautta säilyttää upporikkaiden johtajiensa tulovirran myös tulevaisuudessa. 

Tämä mahdollisuus ei suinkaan ole tuulesta temmattu, sillä gazalaisten tyytymättömyys Hamasia vastaan on mitä ilmeisimmin kasvussa. Tämän voi päätellä siitä, että ihmiset ovat uskaltautuneet osallistua sitä vastaan suunnattuihin mielenosoituksiin, mitä terroristien asemiehet tuskin katsovat hyvällä.

Toinen aiemmassa blogimerkinnässä mahdollisena pitämäni motiivi voisi olla terroristisen kyvykkyyden säilyttäminen nyt käytävän sodan jälkeen. Onhan selvää, etteivät lokakuun 7. päivän kaltaiset massiiviset terrori-iskut tai edes rakettihyökkäykset olisi mahdollisia ilman jonkinasteista sotilaallista voimaa. Eikä näkyvyys läntisissä medioissa olisi enää taattu.

Ikävintä tässä kaikessa on tietenkin se, että kärsijän rooliin ovat joutuneet kohtaloonsa syyttömät lapset. Eivätkä pelkästään akuutisti, vaan koko heidän tulevaisuuttaan varjostaa epävarmuus, jolle ei näytä olevan tulossa minkäänlaista loppua. 

Päivän aiempi blogimerkintä: 
Suomalaisten siniset silmät tulevat kalliiksi

Aiempia ajatuksia samasta aihepiirstä:
Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa
Adrenaliinia ja palstamillimetrejä Euroviisuissa
Why Hamas Is Unwilling to Give Up Its Weapons

Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Suomessa annetaan ihmisille monenlaista koulutusta. Niistä arvostetuin ja eniten aikaa vievä on ylempi korkeakoulu- eli maisterintutkinto, joka opiskelijoiden tulisi suorittaa viidessä vuodessa. 

Tämä tutkinto määrittelee koulutustason, joka vaaditaan moniin valtion ja kunnan virkoihin, mutta käytännössä sen suorittaneet henkilöt muodostavat myös - erityisesti suurten - yritysten parhaiten palkatun työvoiman ja johtajiston. Toisin sanoen maisterintutkinnon suorittaneiden henkilöiden työsuorituksella on erityisen tärkeä rooli suomalaisen yhteiskunnan yleisen ja erityisesti taloudellisen menestyksen kannalta.  

Yleisradio kuitenkin kertoi, että juuri ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen tässä tavoiteajassa onnistuu alle puolelta opiskelijoista, koska he kärsivät yleisesti mielenterveysongelmista. 

Siksi on kysyttävä, että onko suomalaisen yhteiskunnan tuleva menestys siis kiinni mielenterveysongelmaisista? Ja jos vastaus on myöntävä - kuten näyttäisi - mitä se tarkoittaa maamme nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta?

Tämä on kysymys, josta en ole huomannut juurikaan keskusteltavan poliittisissa yhteyksissä. Eikä ylimmän väestönosan mielenterveysongelmia ole huomioitu pohdittaessa syitä sille, että maamme talous on ollut halvaantuneessa tilassa vuodesta 2008 alkaen - siis nyt jo seitsemättätoista vuotta.

Eikä suomalaisten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden mielenterveydestä ole edes hiiskahdettu mahdollisena selittäjänä sille, että haitallisen maahanmuuttajaväestön määrän on annettu räjähtää vuoden 2015 jälkeen. Eikä näitä ihmisiä ole pystytty sopeuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan he erottuvat edelleen aivan liian selvästi rikos- ja työttömyystilastoissa.

* * *

Siksi kysyn, että olisiko Suomessa tullut aika selvittää niitä syitä, jotka ovat johtaneet siihen, että maan suurimmat tulevaisuuden toivot joutuvat niin yleisesti mielenterveysongelmien kouriin. Omalta osaltani epäilen, että ongelman syitä olisi etsittävä ennen kaikkea suomalaislasten ja -nuorten kasvatuksesta. Eli viime kädessä suomalaisten muuttuneista kasvatuksen arvoista ja käytännöistä. 

Epäilen nimittäin, että meille on pesiytynyt kasvatukseen - lainsäädännön ja arvojen muuttumisen takia - käytäntöjä, joiden seurauksena lapsille ei kehity aiempien sukupolvien tapaan resilienssiä kohdata elämässä väistämättä vastaan tulevia vaikeuksia. Eikä opiskeleville nuorille aikuisille siten ole kehittynyt keinoja selvitä opintojen ja samanaikaisen itsenäisen elämään siirtymisen mukanaan tuomasta stressistä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten mielenterveysongelmista
Pojat ovat tyttöjä uskonnollisempia, mutta miksi?
Kuplautuminen johtaa ahdistukseen

Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo

Tänään on tullut kuluneeksi vuosi palestiinalaisen Hamasin toteuttamasta terroriteosta, jonka yhteydessä tapettiin, raiskattiin ja kidutettiin joukoittaan juutalaisia sekä otettiin panttivankeja. Palestiinalaisten hyökkäyksessä kuoli 1 139 ihmistä, minkä lisäksi terroristit ottivat noin 250 panttivankia.

Terroriteon seurauksena syttyi edelleen jatkuva sota, jolla Israel on pyrkinyt tuhoamaan Hamasin. Tämän seurauksena koko Gazan alue on joutunut ennennäkemättömän tuhon kohteeksi. Lisäksi sota on laajentunut Libanoniin ja saattaa vielä muuttua Israelin ja Iranin väliseksi sodaksi.

Vuosi Hamasin iskusta voidaankin todeta, että kyseinen terroristijärjestö on tähän menneessä onnistunut teollaan muun muassa vaikeuttamaan täysin kohtuuttomasti miljoonien muslimien elämää, aiheuttamaan epäsuorasti kymmenien tuhansien palestiinalaisten sekä monien muiden ihmisten kuoleman, lähes 100 000 palestiinalaisen vammautumisen sekä - positiivisina asioina - paljastamaan YK:n alaisen UNRWA:n puitteissa tapahtuvan terrorismin sekä tapattamaan omia ja muita islamistisia johtajia.

Nähtäväksi jää, mitä nyt alkava terrori-iskun jälkeinen toinen vuosi tuo tullessaan. Toiveissa on tietenkin rauha ja peloissa sodan laajeneminen koko Lähi-itää koskevaksi suursodaksi, johon osallistuvat myös alueen ulkopuoliset tahot. Valitettavasti jälkimmäinen vaihtoehto näyttää varsin todennäköiseltä juuri nyt.

Lopuksi totean, että myös Suomesta löytyy - sosiaalisen median mukaan - hyödyllisiä idiootteja, jotka näkevät tarpeelliseksi osoittaa mieltään edellä kuvaamieni kauheuksien puolesta. Ja he tekevät sen juuri tänään - ikään kuin osoittaakseen, ettei heidän mielenterveysongelmillaan ole mitään rajaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syyllistyykö Israel kansanmurhaan?

YK irtisanoo terrorismiin syyllistyneitä työntekijöitään
Tosiasioiden tunnustaminen tekisi hyvää palestiinalaisille

 

Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon

Sanna Marinin (sd) hallitus perusti Suomeen 21 hyvinvointialuetta. Niiden suuren määrän taustalla oli erityisesti Keskustan pyrkimys ankkuroida oma valtansa tästä ikuisuuteen suomalaisella maaseudulla. 

Ilmeisesti siitä syystä aluehallinnon pyörittämiseen rakennettiin valtavan suuri keskushallinnolta rahansa saava hallintobyrokratia. Siinä ylintä valtaa käyttää vaaleilla valittava aluevaltuusto, joissa istuu hyvinvointialueen asukasluvusta riippuen 59–89 poliitikkoa.

Lisäksi on rakennettu valtava virkakoneisto, joka koostuu aluehallituksesta ja tarkastuslautakunnasta sekä kaksikielisisllä alueilla kansalliskielilautakunnasta ja Lapissa Saamen kielen lautakunnasta. Niiden jäsenistä päättää aluevaltuusto.

* * *

Hyvinvointialueet ovat olleet perustamisestaan lähtien kroonisessa rahapulassa, mikä ei kuitenkaan ole estänyt aluehallinnossa olevia poliitikkoja ja byrokraatteja mittaamasta itselleen maksimaalisia etuuksia. Sellaisista kertoivat eiliset uutiset. 

Ylen mukaan aluehallintojen rahankäyttö on nimittäin ollut täysin posketonta. Pelkästään kokouspalkkioihin on käytetty kutakin valtuutettua kohden pahimmillaan jopa noin 19 000 euroa vuodessa. Niistä kertyy koko maan tasolla 14 miljoonan euron potti - ja sen päälle tulevat vielä matkakulujen ja ansionmenetysten korvaukset. 

Oman elintason kohottaminen ei kuitenkaan ole riittänyt aluevaltuutetuille, vaan lisäksi hyvinvointialueiden rahaa on jaettu yhteensä 5,5 miljoonaa euroa myös heidän taustallaan oleville poliittisille puolueille niin sanottuna ryhmätukena eli demokratiarahana.  Näin ihmisten terveyden edistämiseen ja sairaanhoitoon tarkoitettuja varoja on käytetty sekä poliitikkojen leivän leventämiseen, että heidän taustallaan toimivien poliittisten liikkeiden rahoittamiseen. 

Kärsijöinä tästä poliittisten päättäjien ahneudesta ovat olleet erityisesti vanhukset ja sairaat ihmiset. Tämä jos joku on moraalitonta. Ellei suorastaan sikamaista.

* * *

Koska aluehallinnon rahankäyttö on ollut holtitonta valtuutettujen - siis alueiden ylimpien päättäjien - omassa joukossa, ei ole yllätys, että tämä joukko on harjoittanut vähemmän tiukkaa rahapolitiikkaa myös yleisellä tasolla. Tästä uutisoi esimerkin MTV3, jonka mukaan Keski-Uudenmaan aluejohtaja on irtisanouduttuaan saanut erorahaa 120 000 euroa. 

Kyseessä ei siis ole korvaus erotetulle johtajalle, vaan henkilölle, joka päätti itse jättää hommansa. Kyseisen aluehallituksen puheenjohtaja on ilmoittanut, ettei tule kommentoimaan asiaa, mutta MTV3:n julkaisemasta pöytäkirjasta ilmenee kyseessä olleen sopimuksen, jonka tarkoituksena on ollut välttää johtajan irtisanominen. 

Irvokkaaksi asian tekee se, että tällaisesta erorahasta oli sovittu eronneen johtajan kanssa jo työsopimuksessa. Eli tälle oli jo rekrytointitilanteessa annettu subjektiivinen oikeus kuitata itselleen vastikkeeton 120 000 euron potti veronmaksajilta kerättyä rahaa.

Tämä kaikki osoittaa, että julkinen eli isännätön raha on halpaa. Ja demonstroi vastaansanomattomasti, kuinka se johtaa eräänlaiseen lailliseen korruptioon, jossa kyllä toimitaan lakien kirjaimen mukaisesti, mutta maksimoiden oma ja kavereiden etu. Eikä ketään kiinnosta, miten rahan varsinainen käyttötarkoitus - tässä tapauksessa hyvinvointialueiden varsinainen toiminta - tulee hoidetuksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itsestäänselvyyksiä
Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista

Julkinen raha synnyttää aina väärinkäytöksiä ja korruptiota

Eilen kohistiin siitä, kuinka suurta palkkaa maksetaan Kansainvälisen olympiakomitean leivissä työskenteleville. Eikä syyttä, sillä kukin kymmenestä parhaiten palkatusta järjestön urheilupomosta saa vuodessa yli puolen miljoonan euron palkan. 

Palkka on toki suuri ja siitä joutaakin kohista ottaen huomioon, että nämä henkilöt ratsastavat elämänsä urheilulle pyhittävillä nuorilla ihmisillä. Se on tietenkin epäkohta, joka joutaa korjattavaksi, mutta nyt esille tullut kohu kertoo itse asiassa paljon laajemmasta ongelmasta. 

Se on kansainvälisten järjestöjen syvällinen epädemokraattinen korruptoituneisuus, jolle vetää vertoja vain totalitarististen maiden hallinto. Viittaan tällä siihen, että nämä järjestön ovat muotoutuneet pienten klikkien temmellyskentäksi. 

Asiaa voi tarkastella esimerkiksi KOK:n puheenjohtajaluettelolla. Siinä tehtävässä on nimittäin istunut vuodesta 1894 kaikkiaan vain yhdeksän henkilöä, eli keskimääräinen vallassaoloaika järjestön johdossa on yli neljätoista vuotta - tosin nyttemmin aikaa on rajattu maksimissaan kahteentoista vuoteen. 

Tänä aikana  järjestöä on moitittu muun muassa korruptiosta Olympialaisten järjestäjämaiden valinnassa ja leväperäisestä suhtautumisesta Venäjän valtiojohtoiseen dopingiin. Toisin sanoen juuri niissä asioissa, joita varten järjestöä tarvittaisiin. Lisäksi KOK on ollut välinpitämätön Kiinan ihmisoikeusloukkauksien suhteen ja myötäillyt Venäjää Ukrainan sodan suhteen. 

Voidaankin kysyä, että mikä on ollut KOK:n korkeiden johtajien motiivi näihin liittyen. Toivottavasti ei perusteltu pelko laillisten - eikä ainakaan pöydän alta ojennettavien - tulojen tai etujen menetyksestä?

Kuten alussa kirjoitin, ei ilmeinen korruptoituneisuus koske pelkästään KOK:ta vaan on oleellinen osa ylikansallisten mahtiorganisaatioiden kulttuuria. Esimerkkinä tästä toimikoon jokin aika sitten esille tullut palestiinalaisia palvelevan UNRWA:n toiminta Gazan alueella, joka johti Suomenkin lopettamaan järjestön rahoituksen. 

Siksi juuri nyt olisi paikallaan, että näiden kansainvälisten järjestöjen rahoittajat - siis käytännössä länsimaat - vähentäisivät niille maksamiaan varoja sen verran, että voisivat kustantaa jatkuvan prosessin, joka kävisi läpi kansainvälisten järjestöjen toimintaa ja nostaisi esille niiden toiminnassa löytämiään epäkohtia. 

Tämä on välttämätöntä siksi, että säännöllisesti jaettu julkinen raha johtaa aina väärinkäytöksiin ellei siihen liity riittävää pelkoa kiinni jäämisestä. Siis pelkoa, joka juuri nyt loistaa poissaolollaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä.
Gazan hätäapua varten tarvitaan uusi järjestö ja Israelin tuki
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä
Auttaako oma kokemus johtajana?

Auttaako oma kokemus johtajana?

Ymmärtämättömyys nykyaikaisesta wokellus-kulttuurista vapautti suomalaisen urheiluhallinnon huippupestin eli Olympiakomitean johtajuuden haettavaksi. Eilen tehtävään valittiin maastohiihdon maailmanmestari ja moninkertainen arvokisamitalisti Matti Heikkinen. 

Asiaa ei oikeastaan tarvitse tässä kommentoida sen kummemmin, koska lehdistö on käsitellyt valinnan varsin kattavasti. Niinpä päätin tehdä tänä aamun jutun, josta voisi sanoa "lyhyestä virsi kaunis". 

Heikkisen valinta on nimittäin sikäli äärimmäisen mielenkiintoinen, että sen seurauksena pääsemme näkemään mihin itse omakohtaisesti huippu-urheilun vaatimukset tunteva ja maailman parhaaksi lajissaan yltänyt henkilö kykenee luotsaamaan suomalaisen olympiaurheilun. Tässä asiassa auttanee vielä sekin, että Heikkinen tunnettiin jo omalla urheilu-urallaan äärimmäisen analyyttisenä ja itseltään paljon vaativana henkilönä. 

Uudessa tehtävässään Heikkistä auttaa lisäksi se, että - kuten yleisurheilun mm-kisajoukkueen koko ja maastohiihdon viimetalvinen olympiamenestys osoittavat - on suomalainen olympiaurheilu juuri nyt mukavassa nosteessa. Suurin syömähammas jatkaa uransa huipulla, jääkiekkoilijat ovat parempia kuin koskaan ja hiihto- sekä yleisurheilunuorisossa on sellaista potentiaalia (esimerkki, toinen, kolmas ja neljäs), joka oikein jalostettuna omaa mahdollisuuden palauttaa ainakin osa siitä loistosta, jossa minä kasvoin suomalaisen olympiaurheilun kultaisella 1970-luvulla.

Näillä sanoilla toivotan Matti Heikkiselle menestystä tehtävässään!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
#Metoo-henkiset haistoivat Mika Lehtimäen veren
Happo palaa - ja Messias myös
Hiihtäjän harjoittelu on veitsenterällä taiteilemista

Vasemmistolaista retoriikkaa

Tänään on vapunpäivä eli opiskelijoiden ja työläisten juhla, joista jälkimmäistä juhlittiin minun nuoruudessani jopa kymmenistä tuhansista marssijoista koostunein kulkuein, joissa kannettiin punalippuja ja banderolleja sekä huudeltiin iskulauseita. Sellaisia kuin "Suomen kansan puolesta - SKP", "USA ja Nato – rauhan perikato" tai "suomalainen poliisi – fasistien kätyri". 

Ajat ovat nyt muuttuneet, mutta vapun kunniaksi jaan teille, arvoisat lukijani, USA:n johtavan vasemmistopoliitikon tuoreen viestin. Tarkoitan tietenkin Bernies Sandersia.

Hänen kehotti, että "mieti tätä. Norjassa toimitusjohtajat tienaavat 11 kertaa enemmän kuin heidän keskimääräinen työntekijänsä. Yhdysvalloissa toimitusjohtajat tienaavat 351 kertaa enemmän kuin heidän keskimääräinen työntekijänsä. Uskooko kukaan vakavasti, että tämän maan toimitusjohtajat työskentelevät 351 kertaa kovemmin kuin keskiverto amerikkalainen työntekijä? En usko."

Siinähän sitä on miettimistä itse kullekin. Minullekin tuli muutama asia mieleen. 

Ensimmäisenä se, että miksei Sanders esittänyt kysymystään USA:n ja Norjan toimitusjohtajien palkkaeroista vaan muotoili kannanottonsa amerikkalaisen toimitusjohtajan ja työntekijöiden väliseksi konfliktiksi? Eihän kai tarkoituksena sentään ollut luoda eripuraa työntekijöiden ja johtajien välille?

Toiseksi voisi kysyä, että eikö Sanders ymmärrä, ettei työnteon "kovuudella" ole palkanmaksajan kannalta mitään merkitystä, vaan ainoastaan sen tuloksilla. Minä uskon, että ymmärtää, ja uskon myös ymmärtäväni, miksei hän nostanut tätä ymmärrystään esille miettimiskehotuksessaan.

Tähän liittyen Sanders olisi voinut edelleen kertoa, että jos toimitusjohtaja epäonnistuu tehtävässään, siitä kärsii koko yrityksen väki sekä sen omistajat. Jos taas yksittäinen työntekijä sählää, on sen vaikutus lähes olematon etenkin isojen yritysten koko toimintaan. 

Lieneekö tällä tosiasialla merkitystä toimitusjohtajien palkan suuruuteen? Sitä paitsi, voihan toki esimerkiksi Nokian tuoreesta ja positiivisesta tuloksestakin pohtia, että johtuiko se kaksi vuotta sitten sysimustassa tilanteessa aloittaneesta uudesta toimitusjohtajasta vai rivityöntekijöiden muuttuneista toimista? 

Kaiken kaikkiaan Sandersin viesti kuvasi lyhyydestään huolimatta erinomaisen hyvin sitä, kuinka meillä ja muualla tehdään politiikkaa. Näkökulmat valitaan siten, että ne tukevat omaa viestiä halutun vastaanottajajoukon mielissä. Ja sopivasti tosiasioita valitsemalla voidaan mustakin maalata valkoiseksi. 

Tällä kirjoituksella en siis halunnut ottaa kantaa siihen, onko toimitusjohtajan 351-kertainen palkka suhteessa hänen työntekijöihinsä sopiva vai ei. Enkä edes siihen, onko se parempi tai huonompi kuin 11-kertainen ero. Vaan ainoastaan nostaa esille Sandersin käyttämän poliitikoille tyypillisen retoriikan yhteiskuntaa polarisoivan logiikan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmalla laidalla
Onko demareiden kannatuksen koronalisä katoavaista?
Todellisuus löi Vihreitä päähän