Metsähallitus suojeli metsiä – oikein vai väärin?

Metsähallitus esitti suojeltavaksi – aiemman hallituksen periaatepäätöksen mukaisesti – 26 000 hehtaaria valtion omistamaa metsää, joka täyttää valtioneuvoston asettamat vanhojen ja luonnontilaisten metsien kriteerit. Tämä ei tietenkään riittänyt ympäristönsuojelijoille tai Suomen ympäristökeskuksen luonnonsuojeluhenkisille tutkijoille, joita edelle linkittämäni jutun kirjoittaja haastatteli. 

Erityisesti näitä harmittaa se, että suojelu painottuu Pohjois-Suomeen. Selitys tosin on osittain siinä, että maan eteläosassa metsät ovat pääosin yksityisessä omistuksessa. Ja osittain siinä, ettei Etelä-Suomessa ole juurikaan luonnontilaista metsä, eikä ole ollut enää pitkään aikaan. 

Tämä johtuu siitä, että kaukaisimpiakin kaskeamiseen soveltuvia kruunun- eli valtionmetsiä kaskettiin ja niitä asutettiin erityisesti 1700-luvun puolivälin ja 1800-luvun puolivälin välisellä ajanjaksolla. Tällöin vallitsi pitkällinen väestönkasvun kausi, jolloin kaskeaminen oli aktiivista. Ei siis ihme, että nyt tehdyn esityksen arvostelijat puhuvat "luonnontilaisten metsien" sijaan "aidosti luonnontilaisista metsistä iästä riippumatta" tai "metsistä, jotka ovat ekologisilta ominaisuuksiltaan ja lajistoltaan vanhoja metsiä".

Näin suojelua voidaan vaatia myös sellaisiin talousmetsiin, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet tavallista pidemmäksi ajaksi aktiivisen käytön ulkopuolelle. Ja laajentaa suojelua luonnontilaisista metsistä talousmetsiin. 

* * *

Asialla ei tietenkään olisi merkitystä, ellei metsätalous olisi Suomelle – ehkä valitettavastikin – yksi tärkeimmistä vientituloja tuottavista ja ihmisiä työllistävistä sektoreista. Sekä vieläkin tärkeämpi syrjäseutujen ihmisille, joilla vaihtoehtoisten tulonlähteiden määrä on vähäinen. Sellaisena niiden suojeleminen eli hyödyntämättä jättäminen johtaisi vääjäämättä maamme hyvinvoinnin perustan heikkenemiseen samalla, kun se edistäisi syrjäseutujen asutuksen häviämistä. 

On myös syytä huomioida se tosiasia, että oikeasti luonnontilaisten metsien määrä on Suomessa jo nyt ylivoimaisesti EU:n suurin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Siksi ympäristöaktivistien ja heidän kanssaan samaa arvomaailmaa jakavien tutkijoiden valitus Metsähallituksen linjauksista tuntuu vähintäänkin kohtuuttomalta.

* * *

Lopuksi muistutan teitä – arvoisat lukijani – aiemmasta kirjoituksestani, jossa totesin, että "vuonna 2020 tehdyn kyselyn mukaan yli 20 prosenttia metsänomistajista kannatti yksityismetsien luontoarvojen turvaamisen lisäämistä. 

Omalla kohdallaan he kuitenkin kannattivat ennemminkin määräaikaista kuin pysyvää suojelua. Toisin sanoen he halusivat säilyttää mahdollisuuden hakata suojellun metsänsä myöhemmin tai ainakin jättää perillisilleen sen mahdollisuuden."

Ehkäpä meidän muiden suomalaisten kannattaisi suhtautua metsiimme samalla pragmaattisuudella kuin metsänomistajatkin. Huolehtidaan yhtä aikaa sekä metsien monimuotoisuudesta, että niiden taloustuotosta. Eikä etenkään sidota tulevien suomalaisten käsiä kyseenalaisilla metsien ehdottomilla suojelupäätöksillä, jollaisia kaikenlaiset yhden asian liikkeet tapaavat vaatia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Häiriköt Milanossa ja Suomessa
Tuhosiko ympäristökiihko pikkukaupungin tulevaisuuden?
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään

Pitäisikö hallituksen suojella kansalaisiaan laittomilta maahanmuuttajilta?

Presidentti Donald Trump piti viime yönä tämänvuotisen kansakuntansa tilaa käsittelevän puheensa. Meille suomalaisille siitä kertoi tuoreeltaan Yleisradio. 

Valtionyhtiömme – toisin kuin sen kaupallinen kilpailija – jätti kuitenkin kertomatta yhdestä varsin mielenkiintoisesta kohdasta presidentin puheessa. Tarkoitan sitä, kun Trump pyysi sellaisia kongressin jäseniä nousemaan ylös, jotka ajattelevat, että Yhdysvaltain hallituksella on velvollisuus suojella Amerikan kansalaisia ​​laittomilta maahanmuuttajilta.

Tuollaisen kysymyksen olisi luullut johtavan kaikkien kongressin jäsenien ylösnousuun – ehkä äärimmäistä DEI-vasemmistoa lukuun ottamatta. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, joten mitä meidän pitäisi ajatella siitä, että käytännössä kaikki Demokraattisen puolueen edustajat jäivät istumaan. Ja että sen seurauksena presidentti totesi heillä olevan syytä hävetä itseään. 

Tapaus kertoo siitä, kuinka syvästi Yhdysvallat on jakautunut kahtia, sillä Trump ei pyytänyt ihmisiä kannattamaan ajatusta siitä, että hallitus suojelisi kansalaisia maahanmuuttajilta, vaan nimenomaisesti laittomilta maahanmuuttajilta. Siis sellaisilta, joilla ei Yhdysvaltain lain mukaan ole edes oikeutta oleskella maassa. 

* * *

Minusta olisi mielenkiintoista, mikäli esimerkiksi Tasavallan Presidentti Alexander Stubb, kysyisi sopivassa tilaisuudessa Arkadianmäellä istuvilta kansanedustajilta pitäisikö suomalaisia suojella laittomilta maahanmuuttajilta. Ja nähdä, miten meidän kansanedustajamme reagoisivat. 

Näin tuskin kuitenkaan tulee tapahtumaan, koska poliitittinen retoriikka on meillä erilaista, eikä siinä suosita USA:n kongressissa nähdyn kaltaisia teatraalisen näyttäviä demonstraatioita. Tämä on tietenkin monella tavalla hyvä asia, samoin kuin se, ettei meidän yhteiskuntamme ole yhtä syvästi polarisoitunut kuin maailman johtava suurvalta. 

Sen sijaan kaikki eduskuntaryhmämme olivat yksimielisiä Ukrainan tukemisesta maahan hyökännyttä Venäjää vastaan. Ja lähes yksimielisiä siitä, että Suomen talouden velkaantuminen on saatava kuriin: vain Vasemmistoliitto osoittautui vastuuttoman populistiseksi.

Siten sopii toivoa, että suomalaiset kansanedustajat olisivat yksimielisiä myös siitä, ettei laittomuuksia sallita maassamme – ei edes maassamme ilman lupaa oleskelevilta maahanmuuttajilta. Ja että he ymmärtäisivät  itsensä ja virkavallan velvollisuudeksi ihmisten suojelemisen kaikilta lainrikkojilta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet
Al-Holin "suomalaiset" ja Syyrian tulevaisuus
Pari ajatusta somaleiden miljardihuijauksesta

Häiriköt Milanossa ja Suomessa

Milanon-Torinon talviolympialaiset saivat omat härikkönsä. Paikalle nimittäin raahautui viitisen tuhatta USA-vastaisuudesta ja ympäristöaatteista hurmaantunutta mielenosoittajaa, joista osa ryhtyi ampumaan ilotulitteita ja heittelemään kiviä poliiseja kohti.

Näyttää siis siltä, että tälle väestöryhmälle on mahdotonta pitäytyä laillisuuden puitteissa, mikäli heille tarjoutuu jonkinlainen syy – tai minun nähdäkseni pikemminkin tekosyy – julkiselle riehumiselle ja egotrippailulle. 

* * *

Kuten arvoisa lukijani hyvin tietää, on myös meillä Suomessa nähty kaikenlaista egotrippailua ja riehumista erilaisista syistä. Yksi niistä liittyy niin sanottuun metsänsuojeluun. 

Tähän asiaan otti kantaa UPM:n pääjohtaja Massimo Reynaudo, joka ihmetteli Suomen äärimmäisen kriittistä keskustelua metsien käytöstä. Hänen mukaansa sellaista ei ole muualla ja muistutti, että "kyseessä ovat kymmenet tuhannet työpaikat. Niiden menettäminen koskettaisi koko Suomea."

Tämä ei tietenkään vähennä ympäristöaktivistien touhuilua, kuten ei sekään, että Suomen metsäpinta-alasta on suojeltu jo 18 prosenttia. Ja loppujenkin käyttöä on rajoitettu sekä metsänomistajan omilla suojelupäätöksillä että erilaisin sertifikaatein. 

Taitaakin olla niin, että positiivisin asia Reynaudon haastattelussa oli lopulta se, että hänen johtamansa yhtiö tekee hyvää tulosta Uruguayssa, jossa se saa raaka-aineen itse hallinnoimistaan eukalyptusmetsistä. Ja jakaa kertyneitä liikevoittoja yhtiön suomalaisille omistajille, joista kerättyjen verojen kautta niistä osa kanavoituu myös suomalaisen yhteiskunnan ylläpitämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa
Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään

Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?

Pari päivä sitten sosiaalisessa mediassa uutisoitu naisten pukeutumisohje Suomen Mogadishussa eli Itäkeskuksessa näyttää ylittäneen rajan, jota edes Vihreät ei hyväksy. Näin voisi päätellä ainakin siitä, että puolueen puheenjohtaja Sofia Virta otti asiaan jyrkän kannan.

Hänen mukaansa "yksikään nainen ei tarvitse ohjetta miten pukeutua - jokainen saa pukeutua juuri kuten itse haluaa. Eikä pukeutumisella pidä olla mitään vaikutusta siihen, miten ihmiseen suhtaudutaan. Sen pitäisi olla itsestäänselvää. Tälläiset törkeät kyltit roskalavalle asap."

Tapaus herättää kuitenkin kysymyksen siitä, että vasta nytkö vihreät ovat heränneet siihen todellisuuteen, jonka Suomessa vuodesta 1990 harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on tuonut tullessaan? Tarkoitan sitä, kun ensimmäiset somalialaiset turvapaikanhakijat saapuivat Suomeen Neuvostoliiton kautta. 

Siis ylittivät kahden heille turvallisen maan rajan laittomasti itäisen naapurimme tahdosta ja siitä huolimatta, että silloinen hallitus totesi Suomen voivan "palauttaa kyseiset maahantulijat Neuvostoliittoon". Näin ei kuitenkaan toimittu, vaan maahan saapuneet somalit jäivät Suomeen pysyvästi houkutellen perässään yhä enemmän maanmiehiään.

Kuluvana vuonna 281 somalia on jättänyt hakemuksen kansainvälisestä suojelusta, mikä tekee heistä ukrainalaisten jälkeen suurimman turvapaikanhakijaryhmän. Samana aikana myönteisen päätöksen turvapaikkahakemukselleen on saanut 181 afrikansarvelaista ja Suomen kansalaisuus on myönnetty 600 somalille. 

Näin ollen näyttää siltä, että etenkin poliittisen vihervasemiston kannattama - ja niin sanotun keskustaoikeiston hyväksymä - maahanmuuttopolitiikka kantaa edelleen hedelmää. Näin tapahtuu somalien lisäksi myös muissa islamilaisissa tulijaryhmissä, joten Sofia Virran kauhistelemien ohjeiden mukaiselle naisten pukeutumisen opastukselle on maassamme vuosi vuodelta yhä enemmän kannatusta. Hyvä kuitenkin, että asiaan on nyt kiinnitetty huomiota edes yhden vihreän poliitikon kynästä.

En kuitenkaan jaksa uskoa, että puheenjohtaja Virran ulostulo johtaisi Vihreiden maahanmuuttopoliittiseen ohjelman oleelliseen muuttamiseen. Siis esimerkiksi seuraavien sieltä löytyvien tavoitteiden poistamiseen. 

1. Edistetään turvallisemman tilan periaatteita kaikissa julkisissa tiloissa, toiminnoissa ja palveluissa.
2. Ei rajoiteta uskonnollisten symbolien käyttöä pukeutumisessa vapaa-ajalla tai työtehtävissä, joissa tietyn virka-asun käyttö ei ole välttämätöntä.
3. Varmistetaan, että kuntien kulttuurilaitokset edistävät kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta sekä yleisötyön että henkilöstöpolitiikan osalta osana perustoimintaa.
4. Edesautetaan maahanmuuttaneiden mahdollisuuksia ylläpitää omaa kulttuuria ja kieltä osana kulttuurilaitosten toimintaa ja omien kulttuurikeskusten ja yhdistysten avulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

12-vuotiaan puukotus johti vasemmiston poliittiseen ilakointiin
Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
Pitäisikö somaleiden ongelmat käsitellä mediahiljaisuudessa?

Ruotsalais-somalialainen lapsi, rangaistukset ja maamme vetovoimatekijät

Suomessa luettiin eilen kovia tuomioita suurelle joukolle järjestäytyneeseen rikollisuuteen syyllistyneitä henkilöitä. Asiasta kertoneen Ylen jutun mukaan Nassar Abdouraman Moussa sai 10 vuotta vankeutta, Zakaria Said Mohamed 10 vuotta vankeutta, Hassan Abdulkadir Mohammed 10 vuotta vankeutta, Mohamed Abdulkadir Okashe 10 vuotta vankeutta, Farhaan Mohamed Omar 10 vuotta vankeutta, Mazen Omer 10 vuotta vankeutta, Abdiwahab Abdirahman Shekul 9 vuotta vankeutta, Arlind Sokoli 9 vuotta vankeutta ja Subeir Abdi Qalib 6 vuotta 6 kuukautta vankeutta. Lisäksi oikeus tuomitsi alle kuuden vuoden rangaistuksiin yhteensä 13 henkilöä. Yksi henkilö sai sakkoja ja kolmen henkilön syytteet hylättiin.

Kuten arvoisa lukijani huomasi jo edelle kopioimastani nimiluettelosta, on nyt tuomittu järjestäytynyt huumekauppiasjoukko pohjoismaisen maahanmuuttopolitiikan somalialainen lapsi ja seuraus. Ja että nyt tuomitut henkilöt ovat päätyneet maahamme tekemään rikoksia Suomen - ja myös Ruotsin - aiempien hallitusten tekemien tietoisten päätösten seurauksena. 

* * *

Toinen juuri nyt ajankohtainen harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seuraus on katujengien harjoittama rikollisuus, jota voisi luonnehtia muiden - useimmiten nuorten - ihmisten terrorisoimiseksi. Myös sen Suomessa esiintyminen johtuu aiemmin maatamme johtaneiden poliitikkojen tietoisista päätöksistä. 

Onneksi nykyinen - Petteri Orpon (kok) johtama - hallitus on valmistellut sisäministeri Leena Meren (ps) johdolla esityksen, jossa katujengitoiminnasta, uhrin nöyryyttämisestä ja alle 15-vuotiaiden käyttämisestä rikoksen teossa tulee rangaistuksen koventamisperuste. Se on valmistunut ja lähdössä asiantuntijalausunnoille. 

Toivoa sopii, että asiantuntijalausunnoissa huomataan kaikki sellaiset seikat, jotka saattaisivat heikentää valmistellun lainmuutoksen vaikuttavuutta katujengien toimintaan. Ja että ne saataisiin korjatuksi ja uusi lainsäädäntö voimaan mahdollisimman nopeasti. 

* * *

Kolmas ajankohtainen kokonaisuus liittyy maahanmuuttajille maksettavan vastaanottorahan pienentämiseen sekä kansainvälinen suojelun muuttamiseen väliaikaiseksi. Myös nämä uudistukset ovat jo pitkällä ja odottavat vain hyväksymistään eduskunnassa. 

Vaikka vastaanottorahan määrä tai suojelun muuttaminen väliaikaiseksi eivät suoranaisesti liitykään rikollisiin tai rikollisuuteen, niiden voi voimaan astuttuaan odottaa vähentävän Suomen houkuttavuutta elintaso- eli sosiaaliturvaperusteisten maahanmuuttajien joukossa. Ja siten vähentävän ajan myötä aivan oleellisesti potentiaalisten maahanmuuttajarikollisten määrää Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasistisen väkivallan juurisyyt
Ongelmamaista tulevien turvapaikanhakijoiden kansainvaellus Suomeen on kiihtynyt
Huumekaupan motivoimia jengisotia myös Suomeen?

Paljastuvatko seksuaalisesti häiriintyneet kulttuurit?

Kuten tiedämme, on joidenkin ihmisten mielestä äärimmäisen tärkeää, että naisten sukuelimet on silvottu niin sanotulla ympärileikkauksella. Sillä on useampia tarkoituksia, kuten naisen sukupuolivietin vähentäminen estämällä nautinnollinen seksi sekä morsiamen neitsyyden varmistaminen tarkastamalla umpeen ommeltu pimppi. 

Vaikka edellä käsittelemäni väkivalta nauttiikin seksuaalisesti häiriintyneiden ihmisten suurta suosiota, osoittaa se myös heidän pohjatonta tyhmyyttään. Onhan nimittäin niin, ettei seksuaalivietti riipu suoraan yhdynnän nautinnosta, vaan naisten tekee niin sanotusti mieli siinäkin tapauksessa, että seksi tekee kipeää. Lisäksi silvotun pimpin korjaaminen kirurgisesti on mahdollista - ja suosittua niissä osissa maapalloa, missä ympärileikkaus nauttii suurta suosiota. 

Koska sukuelinten tuhoaminen ei ole pelkästään miesten keino kontrolloida naisia, vaan nauttii monissa yhteisöissä myös naisten suosiota, kertoo se näiden kulttuureiden syvällisestä kieroontuneisuudesta. Ja sen tähden tähän tapaan ei voida vaikuttaa pelkästään yksilöille tai edes kaikille miehille järkeä puhumalla, vaan lisäksi vaaditaan myös syvällistä muutosta kaikkein pimeimpien kulttuureiden vallassa olevissa yhteiskunnissa - naiset mukaan lukien. 

Siksi oli mielenkiintoista kuulla, että nyt on tehty ehdotus naisten sukupuolielinten julistamisesta Unescon maailmanperintökohteeksi. Jutun juoni on siinä, että maailmanperintökohteiden katsotaan olevan niin arvokkaita, että koko ihmiskunnan oletetaan osallistuvan niiden suojeluun ja säilyttämiseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos ehdotus etenee maailmanperintökohteista päättävään 21-jäseniseen maailmanperintökomiteaan, saamme mielenkiintoisen seurantakohteen. Siinä edustetut maathan joutuvat silloin ilmaisemaan julkisesti edustavatko he seksuaalisesti häiriintynyttä ja kieroontunutta kulttuuria vai eivät. 

Mikäli päätös tehdään nykyisen komitean kaudella pääsevät itseään ilmaisemaan Argentiina, Belgia, Bulgaria, Egypti, Etiopia, Kreikka, Intia, Italia, Japani, Mali, Meksiko, Nigeria, Oman, Qatar, Venäjä, Ruanda, St Vincent & Grenada, Saudi-Arabia, Thaimaa ja Sambia. Jos pitäisi lyödä vetoa, panisin lanttini likoon sen puolesta, ettei päätös synny yksimielisesti, vaan monet komitean jäsenmaat ilmaisevat pitävänsä pimpin eheyttä vähemmän arvokkaana kuin vaikkapa Sammallahdenmäen pronssikautista röykkiöaluetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Silmänkääntötemppu
Poistaisiko lisäraha maahanmuuton ongelmat?
Pitäisikö somaleiden ongelmat käsitellä mediahiljaisuudessa?

 

Kaj Mykkänen, Li Andersson ja vihervasemmistolainen logiikka

Suomessa on viime päivänä käyty erittäin valaisevaa keskustelua. Sen viimeisen vaiheen alku nähtiin, kun Helsingin sanomat julkaisi ympäristö- ja ilmastoministeri Kaj Mykkäsen (kok) haastattelun, jossa tämä totesi, että "on löydettävä ratkaisu, jossa EU ei rakenna vuosien 2030 ja 2040 tavoitteita siten, että Suomessa epäoikeudenmukaisuuden tunne kasvaa siitä, että meidät laitetaan maksamaan samalla kun Suomen metsät ovat EU:ssa paljon kokoamme suurempi nielu jo tällä hetkellä."

Siitä pillastuivat vihervasemmistolaiset, joista Li Andersson (vas) väitti, että "tällainen puhe on huolestuttavaa. Totta kai Suomen pitää kaikin keinoin pyrkiä saavuttamaan maankäyttö­sektorin ilmastotavoitteet. Vähintään siksi, että kukaan ei vielä tiedä, millainen lasku tavoitteista lipsumisesta tulee."

Käytännössä maankäyttösektorin ilmastotavoitteet tarkoittaisivat metsiemme hyötykäytön vähentämistä eli niiden taloudellisen vaikutuksen pienentämistä. Sillä olisi valtava vaikutus maassa, joka on velkaantunut korviaan myöden ja jossa yhteiskunnalle kaksi suurinta taloudellista hyötyä tuottavaa yritystä perustaa toimintansa metsiin. 

Tänään sitten ministeri Mykkänen totesi, että "hänen mukaansa teollinen talteenotto on luotettavampi keino kuin metsien ja maaperän hiilinielujen vahvistaminen". Tässä hän viittasi nopeasti muuttuviin laskelmiin metsien ja maaperän hiilinieluista, mutta ehkä vieläkin oleellisempi seikka tässä asiassa olisi ollut huomata Keski-Euroopassa nähdyt metsätuhot, jotka ovat aiheuttaneet erityisesti Saksassa ja Tshekin tasavallassa hiilinielujen romahduksen. 

Sama olisi todennäköisesti edessä myös Suomessa, mikäli metsät jätettäisiin vanhenemaan itsekseen. Tuhohyönteisethän eivät suinkaan ole mikään metsätalouden anekdootti, vaan tärkeä metsien luonnollisen uudistumisen ajuri. 

Mykkänen totesi myös, että "ministerinä olisin epärehellinen, jos en sanoisi suoraan, että meille on syntynyt ennen tätä hallitusta niin suuri nieluvelka, että sen lappaminen umpeen kahdessa vuodessa on käytännössä mahdotonta... Sanoin ikävän tosiasian ja sen tosiasian peittely ei vie eteenpäin, vaikka se olisi itsellenikin helpompi vaihtoehto."

Itse jäin tässä keskustelussa ihmettelemään sitä, kuinka vihervasemmisto ei näytä ymmärtävän sitä, että ihmiskunta on saavuttanut edistystä nimenomaan tieteen ja teknologian kautta. Ja tässä asiassa sitä ovat teollisuuden päästöjen talteen ottaminen ja niiden jatkohyödyntäminen. Sekä uusiutuvien luonnonvarojen - joita Suomessa ovat erityisesti metsät - kestävä hyödyntäminen.

Koko keskustelu toi jälleen kerran mieleeni Spede Pasasen taannoin lanseeraaman sketsisarjan naisten logiikasta, jota Maria Ohisalokin (vihr) taannoin harrasti. Tosin kyse ei liene niinkään ihmisten sukupuolesta vaan heidän poliittisista näkemyksistään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Taalas: vuoden 2035 tavoite on semantiikkaa
Virheellistä argumentointia
Maria Ohisalo ja spedepasaslainen logiikka

Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista

Ilta-Sanomat kertoi, etteivät ylöjärveläisen koulun rehtorit päästäneet kahdeksasluokkalaisia luokkaretkelle maauimalaan, koska joku saattaisi hukkua tai hyppytornien takia voisi syntyä vaaratilanteita. Jutussa haastateltiin naispuolista rehtoria. 

Tämä kertoi uskovansa, "että perheiden, oppilaiden ja opetushenkilöstön etu on se, että koulu on huolellinen näissä turvallisuusasioissa kuten muidenkin lakien, asetusten ja määräysten noudattamisessa". Sekä lisäksi hän kertoi mielipiteenään vastuun kasvamisen olevan "hyvä asia, koska jos jotain sattuu ennakoinnista ja varovaisuusperiaatteista huolimatta, niin prosessit selvitetään ja hoidetaan kuntoon. Sitten vastuut selkeytyvät ja kaikilla on turvallisempaa."

Taustalla on tapaus, joissa selvästi pienempi lapsi oli hypännyt syvään hyppyaltaaseen, vaikka ei ollut osannut uida. Näin tehtyään hän oli saattanut vaaraan myös toisen pikkulapsen, koska oli tarttunut tähän kiinni pysyäkseen pinnalla. 

Jäin suu auki miettimään tätä uutista ja tein google-haun, joka tarjosi ensimmäisillä tulossivuilla runsaasti uutisia tapauksesta, jossa seitsenvuotias oli hukkunut Porvoon uimahallissa vuonna 2020. Lisäksi vuonna 2017 oli uimahallissa hukkunut nelivuotias ja yhdessä jutussa kerrottiin muutamia ihmisiä hukkuvan vuosittain sairauskohtausten takia. 

Sen sijaan en löytänyt murrosikäisten hukkumisista kertovia uutisia, mutta niiden sijaan huumorisivun, jossa ehdotettiin uimahallissa käynnin edellytykseksi tutkinnon kautta saatavaa uimakorttia sekä itse halleihin hukkumiskiellosta kertovaa kylttiä. 

* * *

Nähdäkseni ylöjärveläisten rehtoreiden asettama uimahallikielto on heikosti perusteltu ja osoitus siitä paineesta, jonka yhteiskunta on asettanut koulujen aikuisille. Murrosikäisten lasten vanhemmilla tai edes kahdeksasluokkalaisilla lapsilla ei nähdä mitään vastuuta kasvatuksesta (uimaan opettaminen, ryhmätaidot) tai omasta käyttäytymisestään.

Tosiasia kuitenkin on, etteivät opettajat tai yhteiskunta voi ottaa kaikkien ihmisten elämästä vastuuta, vaan se kuuluu viime kädessä jokaiselle itselleen. Ja vanhemmilla on ensisijainen velvollisuus opettaa normaalissa elämässä tarvittavat tiedot ja taidot - siis sellaiset kuin uimataito tai muiden huomioon ottaminen hyppytornin kaltaisissa yleisesti vaarallisissa paikoissa. 

Toki myös koulussa pitäisi liikunnan oppimäärään kuului uimataidon ja muiden huomioon ottamisen opettaminen - jotka uutisen perusteella päätellen lienevät jääneet tekemättä Ylöjärvellä. Näin siitä huolimatta, että näiden taitojen opettaminen vaatii hiukan kärsivällisyyttä ja saattaa herättää opetettavissa myös vastustusta.

Pahinta tässä kaikessa on se, että ylisuojelemalla lapsia ja nuoria kouluissa - ja ehkä kotonakin - näille ei synny normaalin kehityksen mukaista vastuuta itsestään. Ja sen seurauksena he ovat neuvottomia elämässä väistämättä vastaan tulevissa tilanteissa, joissa vaaditaan kykyä käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti kulloisessakin tilanteessa. Eikä heille siten synnyt myöskään normaaliin aikuisuuteen kuuluvaa kykyä ottaa vastuuta omista tekemisistään. 

* * *

Kerrottakoon lopuksi, että minä olen käynyt ekaluokkalaisena kavereideni kanssa maauimalassa lukemattomat kerrat - siis ilman ensimmäistäkään valvovaa äitiä, isää tai opettajaa. Ei siellä tietenkään kukaan hukkunut, sillä mehän osasimme kaikki uida - kuka paremmin ja kuka huonommin, mutta kerta kerran jälkeen yhä taitavammin. 

Myöhemmin keskikoululaisina kävimme koulun kanssa tai kaveriporukassa useinkin uimahallissa. Siellä oli myös korkea hyppytorni, josta loikimme kavereiden kanssa alas milloin minkäkinlaisella tyylillä. Opettaja tuli joskus oikein kehaisseeksikin kuinka taitavia olimme. 

Liikuntatunnilla opetettiin tietenkin myös erilaisia uimatyylejä - ja pantiin nuoret uimaan kilpaa toisiaan ja kelloa vastaan. Tämän kaiken seurauksena uskon, että meillä kaikilla on elämämme aikana ollut vesillä ja niiden ääressä paljon turvallisempaa kuin näillä ylöjärveläisnuorilla, joita ei päästetä edes opettelemaan veteen liittäviä taitoja. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?
Juhannusuutisia Ruotsista ja Suomesta
Muka-suvaitsevainen, muka-älyllinen ja muka-sivistynyt

Mediat kuvasivat tarkasti Itä-Helsingin ja Espoon väkivallan uhrit ja sivulliset

Tapanani on kirjoittaa yksi teksti päivässä. Tämän lauantain aikana olen kuitenkin törmännyt sen verran mielenkiintoisiin uutisiin, että päätin kirjata tähän blogiin aamuisen tekstini lisäksi vielä toisen merkinnän.

Kirjoitin nimittäin pari päivää sitten siitä, kuinka suomalaismediat antoivat erään rikoksesta epäillyn henkilön taustasta varsin tarkat tiedot. Näin tämän läheiset tunnistivat, että heidän tuntemansa henkilö on tutkittavana mahdollisesta rikoksesta. Ja koko kansakin sai tietää, minkälaista poliittista suuntausta epäily henkilö kannatti. 

Tänään jouduin sitten kuitenkin toteamaan, että kyse taisi sittenkin olla vain yksittäistapauksesta. Näin siksi, että luin PT-mediasta, kuinka Länsiväylässä oli muutama päivä sitten kerrottu uudesta espoolaisilmiöstä, jossa nuorisoporukat ovat ottaneet tavakseen käydä aikuisten ihmisten päälle - joskus jopa niin hurjasti, että jutussa haastatellun komisarion mukaan "on ihan sattumankauppaa, ettei ole tullut kuolemantapauksia".

Jutussa ei kuitenkaan kerrottu mitään siitä, oliko tekijöinä pääosin maahanmuuttajanuorten muodostamien katujengien jäseniä vai kantasuomalaista väkeä. Selvin päin olivat kuulemma usein toimineet ja syyttäjä mainitsi, että heidän käytöstään voisi osaltaan selittää se, että "älypuhelimet ja sosiaalinen media mahdollistavat esimerkiksi huumekauppaan liittyen asioita".

* * *

Kummallista oli myös se, että kaikki valtamediamme (esimerkiksi Yle, MTV3, Ilta-Sanomat, Iltalehti ja Helsingin sanomat) kertoivat kansanedustaja Ben Zyskowicziin Itäkeskuksen metroasemalla kohdistuneesta väkivallanteosta. Näistä medioista totesin pari päivää sitten Iltalehden ja MTV3:n kuvanneen tarkasti rikoksesta epäillyn henkilön, joten voisi kuvitella, että ne olisivat tehneet saman Zyskowiczin tapauksessa, jossa näkyvän henkilön syyllisyydestä ei ollut epäselvyyttä. 

Näin ei kuitenkaan tehty, vaan muiden medioiden tapaan ne peittivät pahoinpitelyyn syyllistyneen kasvot tunnistamattomiksi. Lisäksi Iltalehti - ja Ilta-Sanomat - olivat saaneet käsiinsä muilta puuttuvan videonpätkän, jossa hyökkääjä näkyisi oikein hyvin, ellei hänen kasvojaan olisi sutattu. Erityisen mielenkiintoista on se, että tällä videolla näkyy myös - mahdollisesti väkivaltaista henkilöä karkuun - juokseva nuorukainen, jonka kasvot ovat oikein hyvin näkyvillä. Samoin kuin Zyskowiczin. 

On siis kysyttävä, että onko suomalaisten mediatoimittajien käsityksen mukaan tärkeämpää suojata rikokseen syyllistyneiden henkilöllisyys ja heidän taustansa, kuin paikalle osuneiden syyttömien tai uhreiksi joutuneiden ihmisten? Vai mistä ihmeestä tässä toimintatavassa on kyse?

* * *

Lopuksi on syytä todeta, että tuomisten jyrkästi Ben Zyskowicziin kohdistuneen päällekarkauksen. Vanhaan mieheen kohdistunut teko oli jo itsessään tekijälleen häpeällinen ja lisäksi sen motiivit olivat typeriä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko tarkka tieto terrorismiepäillyn taustasta merkki suomalaismedioiden muutoksesta?
Aavistus Turun Hansakorttelista
Maahanmuuttajat terrorisoivat espoolaiskoululaisia, mutta valtamedia vaikenee

Pitääkö lapsille antaa haasteita vai suojella sellaisilta?

Isät ja äidit toivovat lähes poikkeuksetta pelkkää hyvää lapsilleen. Sen sijaan vanhempien käsitykset siitä, mitkä asiat tuottavat hyvää poikkeavat oleellisesti toisistaan. 

Joidenkin mielestä parasta on suojella lastaan kaikelta pahalta ja ikävältä kun taas toiset ajattelevat haasteiden kasvattavan jälkikasvua kohtaamaan myöhempiä vastuksia. Yhdet ovat sitä mieltä, että lasten pitää saada kasvaa vapaasti ja ilman rajoja, kun taas toiset kannattavat tiukkaa kuria. 

Nykyajassa on se hyvä puoli, että meillä on käytettävissämme tieteellistä tietoa erilaisista asioista. Ja yksi sellainen - vanhempien ja lasten suhteeseen liittyvä - tiedonpala sai minut tarttumaan itseensä.

Luin nimittäin Norjassa tehdystä tutkimuksesta, jossa oli selvitetty vanhempien ja lasten tahtoa suhteessa kilpailuttamiseen. Siitä selvisi, että vanhempien toisistaan poikkeava halu kilpailuttaa jälkeläisiään vaikuttaa näiden myöhempään elämään. 

Käytännössä kymmenennellä luokalla olevilla lapsilla teetettiin matemaattistyyppisiä tehtäviä, joista he saivat palkkion joko siten, että kaikki saivat saman rahan tai niin, että osallistuja sai hiukan enemmän rahaa ollessaan parempi kuin satunaisesti valittu samanikäinen. Valinnan siitä, kumpaan kategoriaan lapsi osallistui, päätti hänen isänsä tai äitinsä - mutta siten, ettei lapsi tiennyt siitä. Myös lapsilta itseltään kysyttiin kumpaan sarjaan hän haluaisi osallistua.

Tämän kaiken seurauksena selvisi, että vanhemmat olivat valmiita asettamaan pojat tyttöjä useammin kilpailemaan muiden kanssa, mutta lasten itsensä parissa ero oli vieläkin suurempi. Tämä sukupuolten välinen ero vanhempien päätöksissä selittyy suurelta osin heidän käsityksellään lastensa kilpailukyvystä.  

Erityisen mielenkiintoinen havainto oli, että vanhempien valinnat ennustivat lasten myöhemmän elämän vaiheita - erityisesti heidän kouluttautumistaan. Eli niiden vanhempien lapset, jotka olivat valmiita panemaan jälkeläisensä kilpailemaan muita vastaan, kouluttautuivat myös pidemmälle kuin lapsiaan kilpailulta suojelevien äitien ja isien jälkikasvu.

Näyttää siis siltä, että vanhemmat osaavat ennustaa lastensa kyvyt varsin hyvin. Tai vaihtoehtoisesti he kasvattavat lapsensa siten, että näille syntyy - tai on syntymättä - kyky ja halu jatkaa muita pidemmälle opintiellään. 

Niin tai näin. Tämän tiedon varassa jokainen vanhempi voi pohdiskella missä suhteessa antaa haastetta omalle jälkeläiselleen - tai suojaa tätä muiden lasten kilpailulta. 

Omalta osaltani olen luonnollisesti tehnyt tuon valinnan jo aikoja sitten, eikä asia enää kosketa minua. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - tunsin jonkinlaista tyytyväisyyttä luettuani tässä kirjoituksessa käsittelemääni tutkimusta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokellusta päiväkodissa
Mistä johtuu naisten ahdistus ja masennus
Etu-Töölön lukion rehtori Joanna Ovaskan vierasvalinnat ovat tunkkainen tuulahdus suomettumisen ajalta

Paperiteollisuus katoaa Suomesta

Suomalainen metsäteollisuus on totuttu näkemään ehkä hiukan vanhahtavana, mutta tasaisesti rahaa talouteemme takovana hyvinvoinnin lähteenä. Onhan se vastannut vajaasta viidenneksestä maamme viennistä ja työllistänyt yli 70 000 ihmistä. Vanhastaan tämän teollisuudenalan varsinainen rahasampo on ollut paperin valmistus, mutta sen aika alkaa digitalisaation takia olla ohi. 

Tästä Metsäteollisuuden taitekohtaan tulemisesta olemme tänä vuonna saaneet uuden muistutuksen UPM:n ja Paperiliiton välisen työehtokiistan muodossa. Eilen asiaa valaisi Björn Wahlroos, joka ilmoitti varsin suorasukaisesti, että "mikäli haluamme, että Suomessa on paperitehtaita, meidän on solmittava uusi sopimus työntekijöiden ja ammattiliittojen kanssa. Sopimuksen on oltava joustavampi, jotta suomalaiset paperikoneet säilyttävät kilpailukykynsä eurooppalaisiin kilpailijoihinsa verrattuna."

Tämän voi tietenkin nähdä joko uhkailuna tai tosiasioiden toteamisena. Paperiliitossa ja yleisemminkin ammattiyhdistysliikkeessä näyttäisi ilmiselvän lakkohalukkuuden perusteella olevan vallalla ensin mainittu käsitys, mutta jälkimmäinenkin näkemys sai ikään eilen lisää uskottavuutta, kun Stora-Enso ilmoitti lopettavansa neljä paperikonetta, joista yhden Suomesta. Lisäksi bumerangin investointihakemukselleen saanut Finnpulp luopui suunnitelmistaan rakentaa Kuopioon sellutehdas.

Näiden lisäksi on huomioitava EU:n komission ja Suomen hallituksen lempilapsi eli vihreä siirtymä. Jos se toteutuu siten, että metsistämme huomattava osa siirtyy kokonaan metsätalouden ulkopuolelle ja lopuissakin siirrytään nykyistä metsänhoitoa vähemmän puuta tuottaviin menetelmiin, on selvää, ettei suomalaisella metsäteollisuudella ole tulevaisuudessa kotimaista raaka-ainetta käytettäväksi likimainkaan yhtä paljon kuin nykyisin. 

Oma veikkaukseni on, että EU:n metsäpolitiikan seurauksena sekä UPM että Stora Enso siirtyvät kansainvälisinä yrityksinä ajan myötä yhä enemmän Suomen ja ehkä myös koko EU:n ulkopuolelle erityisesti ns. bulkkituotannossaan. Samalla maassamme käyttöön jäävät metsävarat siirtyvät yhä enemmän paperintuotannostaan jo aiemmin luopuneen Metsä Groupin käyttöön, koska se on omistusrakenteensa takia sidottu kotimaahan. 

Tähän viittaa se, että yhtiö on tehnyt ja tekemässä kaikkien aikojen suurimpia ja vähän pienempiäkin metsäteollisuusinvestointeja Suomeen. Samalla metsänomistajien saama hakkuutulo tulee laskemaan, koska vihreän kullan ostajien välinen kilpailu pienenee entisestään.

Suomalaisten verotulojen ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tämän veikkaukseni oikeaan osuminen tarkoittaisi sitä, että meidän olisi onnistuttava korvaamaan puujalkamme haperoituminen jollain muulla tavalla: vaikkapa vihreän siirtymän tuotteilla tai kehittämällä tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta metsäteollisuustuotteita, joilla on huomattavasti nykyistä enemmän arvoa, jolloin vähäisempikin metsänkasvu riittäisi entisen kaltaiseen tulovirtaan. Näin siitä huolimatta, että viimeisin sen suuntainen suomalaisinvestointi meni Rotterdamiin.

Mutta toki on edelleen mahdollista, että suomalaisen puunjalostuksen arvon nostamisessa onnistutaan. Tai että Suomen kilpailukyky metsäteollisuuden paperi- tai ainakin sellutuotannon investoinneista saadaan UPM:ää ja Stora-Ensoa tyydyttävään kuntoon ja pessimistinen veikkaukseni osoittautuu sittenkin virheelliseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

UPM:n Rotterdam-päätöksestä seurasi myös hyviä asioita
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
UPM:n ja ay-liikkeen yhteenotosta