Jukka Kopra avasi pelin politiikan

Jokaisen maahanmuutosta huolestuneen kannattaa huomata Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, Jukka Kopran, eilinen linjaus. Sen mukaan: "jos kokoomus olisi yksin kirjoittanut maahanmuuttopoliittisen osuuden, se voisi olla hiukan erilainen" kuin nykyisessä hallitusohjelmassa.

Toki Kopra halusi säilyttää nykyisen hallituksen työrauhan kertomalla, ettei kokoomuksen tavoitteiden korostaminen välttämättä tarkoita irtiottoja hallitusyhteistyöstä. Mutta jätti myös kertomatta miten hän tarkalleen ottaen muuttaisi suomalaista rajapolitiikkaa.

Käytännössä kommentti voi – ainakin oman käsitykseni mukaan – tarkoittaa vain sitä, että Kopra ilmaisi olevansa valmis taipumaan maahanmuuttokysymyksissä Antti Lindtmanin (sd) ja Antti Kaikkosen (kepu) vaatimuksiin. Eli käytännössä käytännössä palaamaan takavuosien maahanmuuttopoliittiseen hurlumheihin.

* * *

Ymmärrän Kopran kannanoton siis ennen kaikkea valtapoliittiseksi ulostuloksi eli pelin politiikaksi, jonka takana on se tosiasia, että viimeisimmän puoluekannatuskyselyn mukaan Kokoomus, SDP, ja Keskusta saisivat yhteensä eduskuntaan selvän enemmistön. 

Näin Kokoomus voisi antaa periksi nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen aikana – perussuomalaisten ministereiden johdolla – saavutetusta edistyksestä maahanmuutokysymyksissä sitä vastaan, että sen talouspoliittiset linjaukset toteutuisivat mahdollisimman pitkälle myös tulevalla hallituskaudella. Tällainen esitys saattaisi hyvinkin sopia Lindtmanille. Ja myös Kaikkoselle, mikäli hän saisi ohjelmaan aluepoliittisia vaatimuksiaan. 

Itse asiassa luulen, että jopa demareiden razmyarilaiset olisivat onnesta soikeana, mikäli maamme rajat avattaisiin jälleen kehitysmaalaisten hillittömälle invaasiolle. Näin siitäkin huolimatta, että kokoomuslainen talouspolitiikka maistuu Nasiman ja kumppaneiden "suussa" katkeralta kalkilta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden

Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa

Yrittäjä Jesse Rauhamo avautui Yleisradion käytännöistä

Huomasin sosiaalisessa mediassa mielenkiintoisen uuden tuttavuuden. Hänen nimensä on Jesse Rauhamo ja tausta Yleisradion toimittajana vetämässä muun muassa suosittua podcastia.

Hän kertoi oman näkemyksensä meidän kaikkien rahoittaman Yleisradion toimituksellisista käytännöistä. Nyttemmin mies on oman luonnehdintansa mukaan "sisällöntuottaja, kiinnostunut politiikasta, taloudesta ja suomalaisista arvoista."

Mutta palataan Ylen käytäntöihin. Rauhamon mukaan "olin 22 -vuotias sisällöntuottaja ja... luottoni Yleä kohtaan oli suuri ja mahdollisuus työskennellä näin isossa organisaatiossa oli minulle ylpeys."

Sekä edelleen "vuosien saatossa kuvitelmani Ylestä hiljalleen murenivat kun näin miten talon sisällä ihmiset käyttäytyvät. Näin ollen lähdin pois ja siirryin täyspäiväiseksi yrittäjäksi." 

Hän myös mainitsi perehtyneensä tiettyihin Nasima Razmyariin liittyviin asioihin ollessansa "Ylellä rivitoimittaja", mutta "jos Ylen alustalla tästä puhuu, sisältöä ei julkaista. Js siitä puhuu omissa someissa niin se on lähtöpassit." 

Tämä on mahdollista Rauhamon mukaan siksi, että "Ylellä tehdään lähes poikkeuksetta määräaikaisia työsopimuksia kesto 6kk jotta tälläisen tilanteen tapahtuessa työntekijän saa nopeasti pihalle". Näin siis verorahoitteisessa mediassa, jonka tehtävänä on tuottaa puolueetonta tietoa Suomen kansalaisille. 

En luonnollisesti tiedä enkä tunne Jesse Rauhamoa, mutta hänen väitteensä koskien Yleisradiota ovat varsin vakavia. Nähtäväksi kuitenkin jää, kommentoiko kansallismediamme niitä jollain tavalla. Kuin myös se, mitä annettavaa Rauhamolla on lopulta suomalaiseen poliittiseen keskusteluun. 

Päivän aiempi merkintä:
Virheellistä kieltä

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Ylen hallintoneuvosto tehtäviensä tasalla?
Havaintoja sukupuolten välisistä eroista ja Ylen katsojiin vaikuttamisesta
Miksei Ylen toimittajalta voi vaatia kauhalla?

Nasima Razmyar: saalistajan vaistot heräsivät

SDP:n häirintäkohu näyttää aktivoineen Nasima Razmyarin (sd) saalistajan vaistot. Afgaanitaustainen kansanedustaja ei nimittäin ole antanut tukeaan puolueen johdolle, vaan pitää "riippumatonta selvitystä erityisen tärkeänä, jotta spekuloinnin sijaan voimme keskittyä todellisten ongelmien korjaamiseen".

Näin hän haastoi avoimesti puolueensa johtoa – röyhkeää Antti Lidtmania ja kiusaamisesta epäiltyä Tytti Tuppuraista – ilmoittautumalla vaihtoehdoksi vähintäänkin eduskuntaryhmän, mutta mahdollisesti jopa puolueen puheenjohtajan, himoitulle paikalle. 

Nähtäväksi tietenkin jää, onnistuuko Razmyar tavoitteessaan. Ja siksi on mielenkiintoista pohtia, miltä suomalainen poliittinen kenttä vaikuttaisi, mikäli maan suosituimman puolueen johtoon nousisi afgaanitaustainen nainen. 

* * *

Asiasta ei liene minkäänlaista tutkimusnäyttöä, mutta maltillisena vasemistopuolueena demareiden joukossa on edelleen paljon varsin myötämielisesti maahanmuuttajiin suhtautuvia ihmisiä. Toisaalta joukossa lienee myös sellaisia – lähinnä perinteisissä duunariammateissa toimivia miehiä – jotka eivät tosipaikan tullen sittenkään katsoisi hyvällä Razmyaria puolueen johdossa.

Niinpä voisi olettaa, että puolueen kannattajista osa jättäisi äänestämättä Razmyarin puoluetta ja siirtyisi joko muiden puolueiden – Vihreiden, keskustan tai Kokoomuksen – kannattajaksi tai jättäisi kokonaan äänestämättä. Toisaalta aivan yhtä lailla maahanmuuttajataustaisen naisen vetämä demaripuolue saattaisi hyvinkin saada kannattajia muista  puolueista, lähinnä Vasemmistoliitosta ja Vihreistä, joiden suosio maahanmuuttajien joukossa on tällä hetkellä suuri.

Näiden siirtymisten loppusaldoa on vaikea ennakoida, mutta lopputuloksena olisi joka tapauksessa SDP:n siirtyminen kohti vasenta äärilaitaa. Sen sijaan mahdollinen puolueen kannatuksen nousu nostaisi paineita maahanmuuttajataustaisten poliitikkojen nostamiseksi myös Vasemmistoliiton ja Vihreiden johtoon. 

Vastaavasti demareiden kannatuksen laskiessa muiden vasemmistopuolueiden ensimmäisten maahanmuuttajataustaisten johtajien nousu puolueidensa johtajiksi siirtyisi kauemmas tulevaisuuteen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Piika aatelismiehen tiellä
Onko Tytti Tuppurainen työpaikkakiusaaja?
Ovatko Veronika Honkasalo, Nasima Razmyar ja Sofia Virta antisemitistejä vai ihmisoikeusadvokaatteja?

Ovatko Veronika Honkasalo, Nasima Razmyar ja Sofia Virta antisemitistejä vai ihmisoikeusadvokaatteja?

Kuten kaikki tiedämme, saatiin Gazaan lopulta tulitauko ja terroristisen Hamasin pari vuotta sitten ottamat panttivangit vapautettiin. Onko alueella nyt siis rauha ja ihmisillä hyvä tahto?

Yhden vastauksen tähän on antanut Hamas, joka on tappanut sotatoimien loputtua noin kolmekymmentä palestiinalaista. Ainakin osa heistä teloitettiin kadulla. 

Hamasin mukaan kyse oli rikollisista, mutta heidän tekemiensä rikosten laatu on epäselvää. Palestiinalaisterroristien mukaan kyse on Israelin "kätyreistä", mutta saattaa olla pikemminkin niin, että ainakin osa tapetuista oli Hamasin kanssa vallasta kilpailevien klaanien jäseniä. 

Oli asia sitten niin tai näin, on tänään ja huomenna mielenkiintoista seurata medioista, ketkä kaikki tuomitsevat nähdyt teloitukset. Ovathan ne – perusteistaan riippumatta – kiistatta poikkeuksellisen räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia. 

Erityisen kiinnostunut olen tässä suhteessa alueen ihmisoikeusloukkauksista aiemmin mölynneiden Vasemmistoliiton kansanedustajan Veronika Honkasalon, SDP:n Nasima Razmyarin ja Vihreiden Sofia Virran edesottamuksista tässä suhteessa. Tulihan näille kauniimman sukupuolen edustajille heti aselevon alettua tilaisuus osoittaa, ettei heidän motiivinsa ole ollut antisemitistinen vaan aidosti ihmisoikeusperusteinen. Eli kaikenlaisen väkivallan vastustaminen riippumatta sen tekijästä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen

Syömälakko Hamasin puolesta
Haluavatko palestiinalaisterroristit rauhan?

Onko vihervasemmisto hylännyt maahanmuuttajien ihmisoikeudet?

Muutama viikko sitten julkaistiin Suomen perustan kyselytutkimus, jonka mukaan reilusti yli puolet Suomessa asuvista maahanmuuttajista kannattaa vihervasemmistopuolueita. Tämä on eilisen Suomen uutisten jutun mukaan vaikuttanut demareiden sekä muun vihervasemmiston suhtautumiseen erilaisiin maahanmuuttajaryhmiin. 

Jutun mukaan vasemmistopuolueet ovat ryhtyneet suojelemaan "muslimiyhteisöjen uskonnonvapautta ja kulttuurisia erityispiirteitä, kuten naisten eristämistä ja alaikäisten hijabin käyttöä". Toisin sanoen maamme poliittinen vihervasemmisto on asettanut poliittisen islamin "alistavat käytännöt ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edelle".

Vihervasemmiston kritiikitön suhtautuminen maahanmuuttajien ihmisoikeuksia rikkoviin tapoihin on toki ollut nähtävissä jo pitkään, mutta Suomen uutisten jutussa on uutta se, että tämä käyttäytyminen liitetään maahanmuuttajien suosion kalasteluun. Jos – ja kun – näkemys on oikea, on syytä kysyä poliittisen vasemmistomme eettisten ja moraalisten arvojen perään. 

En kuitenkaan ole nähnyt näin tehtävän sen enempää kaupallisissa valtamedioissamme kuin veronmaksajien rahoittamassa Ylen ohjelmistossakaan. Ja siksi kysyn etenkin jälkimmäisen osalta, että eikö nyt olisi aika nostaa tämä asia esille. Ja vaatia selitystä niin SDP:n, Vasemmistoliiton kuin Vihreidenkin puoluejohdoilta sekä muilta näiden puolueiden näkyviltä poliitikoilta, mukaan lukien niiden näkyviin asemiin nousseet – Nasima Rasmyarin (sd) kaltaiset –  maahanmuuttajataustaiset toimijat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kannatuksen katoamisella on seurauksensa
Lumikokkare, koira ja väestötieto
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Haastaako Nasima Razmyar Wille Rydmanin oikeuteen?

Kansanedustaja Nasima Razmyar (sd) julkaisi eilen sosiaalisessa mediassa ajatuksia herättävän viestin. Siinä nimittäin uhattiin, että "jatkossa ilmoitan kaikki saamani rikoksen tunnusmerkistön täyttävät vihaviestit poliisille".

Razmyarin ulostulon aiheutti ilmeisesti toisen kansanedustajan - Wille Rydmanin (ps) - niin ikään sosiaalisessa mediassa julkaisema viesti ja siihen liittyneet vastaukset. Pääviestin mukaan "demaripomo Nasima Razmyar on erikoinen poliitikko. Hän kannattaa järjestelmällisesti kaikkea sitä, mikä on suomalaisille haitallista, ja vastustaa yhtä järjestelmällisesti kaikkea sitä, mikä olisi suomalaisille hyödyllistä.

Hän haluaa rajat auki Venäjän organisoimalle välineellistetylle maahantulolle. Hän haluaa ajaa alas suomalaista ruokatuotantoa. Hän haluaa rajoittaa Suomen kykyä puolustautua hyökkääjää vastaan. Hän haluaa jakaa suomalaisten rahoja ulkomaalaisille sekä kehitysapuna että tukina kotimaassa. Ja ennen kaikkea hän haluaa, että Suomessa asuisi mahdollisimman paljon kaikkia muita kuin suomalaisia."

Vastauksissa oli myös vielä kovempia luonnehdintoja, joista yksi oli Wille Rydmanin sedän Sampsa Rydmanin viestissä. Sen mukaan "'Kabulin teurastajan' tyttären ei olisi koskaan pitänyt edes päästä Suomeen. Moskovassa asuneena KGB-perheenä heitä ei olisi pitänyt kohdella pakolaisina."'

* * *

Kommenttien taustalla lienevät Nasima Razmyarin viime aikojen poliittiset kannanotot. Kokosin niistä muutaman tähän. 

Razmyar: "Yritystuet, ja ympäristölle haitalliset tuet – niiden leikkaus lisäisi meidän tulopuolta. Ja maataloustuet, varmasti sieltä tarkistetaan asioita, jotka olisivat paitsi ympäristölle mutta myös maatalouden kehittämiselle haitallisia. Ja Kela-korvaukset... Pidän tärkeänä osinkovero­uudistusta ja lähdeveroa."

Razmyar: "Palestiinan valtion tunnustaminen tarkoittaa sitä, että sille annetaan itsenäisen valtion oikeudet ja velvollisuudet. Se on teko Palestiinan puolesta, mutta Hamasia vastaan."

Razmyar myös äänesti eduskunnassa Venäjän hybridisodan takia säädettyä rajalakia vastaan. Ja teki saman uudelleen viime kuussa, kun lakia päätettiin jatkaa. 

Tämä riittänee tällä erää Razmyarin poliittisen linjan kuvaukseksi. Ja edellä kuvaamieni kommenttien ja niiden mahdollisten seurausten taustaksi. Uskoisin, että niiden perusteella  itse kukin voi arvioida, täyttävätkö Wille Rydmanin kommentit rikoksen tunnusmerkit.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville
Käännytyslakiin on tulossa hybridisodankäynnin mahdollistava työkalu
Strategisen tutkimuksen neuvoston maahanmuuttopoliittinen esitys kaatui

Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville

SDP:n eduskuntaryhmä kävi eilen keskustelua rahaturvallisuuslain jatkamisesta. Ryhmän puheenjohtajan Tytti Tuppuraisen (sd) mukaan demarit tukevat hallituksen esitystä. 

Samassa yhteydessä demarikansanedustajat Timo Harakka, Krista Kiuru, Elisa Gebhard, Matias Mäkynen, Nasima Razmyar ja Johan Kvarnström kuitenkin ilmaisivat olevansa Venäjän asialla. Eikä SDP:n puoluejohto asettunut vastustamaan heidän aikomustaan, vaan päinvastoin antoi luvan poiketa vasta tehdystä päätöksestä. 

Viime vuonna samat kuusi henkilöä sekä Vihreiden ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ja Eva Biaudet (ruots) toimivat Putinin kätyreinä vastaavassa asiassa. Silloin laki meni kuitenkin läpi, vaikka siihen tarvitaan viiden kuudesosan enemmistö. 

Toivoa sopii, ettei Kreml onnistu käännyttämään enää lisää kätyreitä vastustamaan esitystä, vaan puheena oleva laki menee myös nyt läpi ilman ongelmia. Oma jännityksensä on toki silläkin, että nähdäänkö nyt muutoksia edelliseen kätyrilistaan.

* * *

Samaa sopii toki toivoa myös eilen lähetekeskustelussa olleesta jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumisesta. Myös sen yhteydessä voi meistä itse kukin kiinnittää huomiota Kremlille palveluksia tekeviin kansanedustajiin. 

Eilisen uutisoinnin perusteella siihen joukkoon haluaa päästä ainkin Veronika Honkasalo (vas), jonka mukaan "sivistysvaltio ei käytä tai edes suunnittele käyttävänsä aseita, jotka aiheuttavat siviileille kohtuutonta kärsimystä. Tutkimusten mukaan valtaosa uhreista on siviilejä ja lapsia:"

Väite pitänee sinänsä paikkansa, mutta ei koske suomalaisia miinoja. Tämä johtuu siitä, ettei niitä kylvetä holtittomasti ympäriinsä, vaan käytetään vastuullisesti toisin kuin esimerkiksi monissa kehitysmaissa. 

Siksi, arvoisat lukijani, tulevina päivinä ja viikkoina kannattaa seurata tarkasti eduskunnassa käytäviä keskusteluita ja äänestyksiä, sillä ne paljastavat päättäjiemme joukosta venäläisten advokaatteina toimivat - ja siten Suomen turvallisuutta vastustavat - poliitikot ja puolueet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmanparantajien rajallisen harkintakyvyn demonstraatio

Ovatko Fatim Diarra, Elisa Gebhard ja Johannes Yrttiaho ymmärtämättömiä, tyhmiä vai Putinin advokaatteja?
Lista Venäjän aisankannattajina toimivista kansanedustajista

Käännytyslakiin on tulossa hybridisodankäynnin mahdollistava työkalu

Suomi sulki viime marraskuussa itärajansa, koska Venäjä oli ryhtynyt hybridisotaan maatamme vastaan. Aseina sodassa käytettiin sosiaaliturvaperusteisia maahanpyrkijöitä. 

Sen jälkeen itäinen naapurimme on pitänyt omalla maaperällään ainakin satoja ellei tuhansia kehitysmaalaisia odottamassa mahdollista iskun paikkaa. Tällä passiivisuudella halutaan todennäköisesti vähentää suomalaisten poliitikkojen intoa säätää lakeja, jotka mahdollistaisivat tehokkaan hybridisodan torjunnan. 

Petteri Orpon (kok) hallitus ei kuitenkaan ole tarttunut Putinin syöttiin, vaan on valmistellut lakiesityksen hybridisodan ehkäisemiseksi. Ja perustuslakivaliokunta on hyväksynyt esityksen sillä ehdolla, että siihen lisätään kansainvälistä suojelua hakevalle henkilölle tosiasiallinen oikeus ja mahdollisuus kannella kielteisestä päätöksestä tai hakea siihen oikaisua. 

Laki vaatii peräti viiden kuudesosan enemmistön eduskunnassa tullakseen hyväksytyksi. Se tarkoittaa, ettei se mene läpi pelkästään vastuullisten hallituspuolueiden tuella, vaan mukaan tarvitaan myös osa oppositiosta. 

Käytännössä tämä tarkoittaa, että Keskustan ja Liike Nytin lisäksi myös SDP on saatava lain taakse, koska Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat ilmoittaneet asettuneensa hybridisotaa valmistelleen Vladimir Putinin tueksi. Eikä tämä ole jäänyt huomaamatta edelliseltä pääministeripuolueelta, joka vaatii lakiesitykseen sisällytettäväksi sellaista järjestelyä, jonka perusteella kansainvälistä suojelua tosiasiassa tarvitseville voidaan tarjota suojelua. Käytännössä tämä tarkoittaisi mahdollisuutta esittää rajavartijalle todisteet omasta kansainvälistä suojelua vaativasta tilanteestaan. 

Jos ja kun hallitus tekee vaaditut muutokset, pitäisi laki viedä vielä perustuslakivaliokuntaan, minkä jälkeen suurin osa suurimman oppositiopuolueen kansanedustajista voisi hyväksyä sen. Se tarkottaisi mitä todennäköisimmin lain läpimenoa, sillä vain kaksi demarikansanedustajaa - Nasima Rasmyar ja Elisa Gebhard - on ilmoittanut tukevansa Venäjän hybridisotaa - eli suhtautuvansa lakiesitykseen joka tapauksessa kielteisesti. Lisäksi hallituspuolueiden kansanedustajista Eva Biaudet (ruots) asettunee Putinin tueksi. 

Tästä kaikesta jokaisen suomalaisen olisi hyvä ymmärtää, että Suomen turvallisuuden kannalta parhaassakin saavutettavissa olevassa tilanteessa rajalakiin on tulossa työkalu, jota hybridihyökkäyksen toteuttaja voisi hyödyntää. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaisi hybridiaseina käytettävien turvapaikanhakijoiden varustamista sellaisilla - väärennetyillä - asiakirjoilla, joiden perusteella he näyttäisivät olevan oikeutettuja turvapaikkaan. 

Näin toimien voitaisiin kuormittaa suomalaista oikeuslaitosta ja virkamieskuntaa, joiden tehtäväksi tulisi selvittää turvapaikanhakijoiden asiakirjojen aitous ja päättää heidän tosiasiallisesta suojelun tarpeestaan. Eikä sellainen tietenkään tapahdu ilman resursseja, mikä näkyisi kaikille suomalaisille hallinnollisten päätösten ja oikeuslaitoksen toiminnan tahmeutumisena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Lindtmanin SDP Kuusisen vai Tannerin linjalla?
Ankka, joka korosti uuden rajalain kiireellisyyttä
Arkkipiispa Tapio Luoma ja kirkko asettuivat Venäjän tueksi

Strategisen tutkimuksen neuvoston maahanmuuttopoliittinen esitys kaatui

Suomalaisen tieteen rahoituspolitiikasta on syntynyt pieni myrsky vesilasissa. Tarkoitan tällä Suomen Akatemian kautta jaettavia soveltavan tutkimuksen määrärahojen - eli strategisen tutkimuksen rahoituksen - tämän vuoden teemoihin, jollaiseksi ehdotettu maahanmuuttotutkimus ei saanut hallitukselta vihreää valoa. 

Tästä tosiasiasta pillastui poliittinen vasemmistomme. Esimerkiksi MTV3:ssa Nasima Razmyar (sd) kritisoi hallitusta siitä, että "työnjako on aina tähän saakka ollut selvä: Strategisen tutkimuksen neuvosto esittää tutkimuksen teema-alueet ja hallitus vahvistaa niiden rahoituksen. Poliitikot ovat pysyneet tontillaan, eivätkä ole ottaneet kantaa STN:n itsenäisesti valitsemiin tutkimusaiheisiin."

Tosiasia kuitenkin on, että strategisen tutkimuksen neuvosto nimenomaisesti esittää tutkimusaiheita ja hallituksella on valta hyväksyä tai hylätä niitä. Tämä marssijärjestys ilmenee selkeästi laista, jonka mukaan "Akatemian yhteydessä toimii strategisen tutkimuksen neuvosto, jonka tehtävänä on: 1) tehdä valtioneuvostolle aloite strategisen tutkimuksen keskeisistä teema-alueista ja painopisteistä; 2) päättää strategisen tutkimustoiminnan ohjelmarakenteesta valtioneuvoston teema-alueita ja painopisteitä koskevaan päätökseen perustuen; 3) päättää tutkimushankkeiden valinnasta yhteiskunnallisen merkityksen, vaikuttavuuden ja tutkimuksen laadun perusteella; 4) vastata tutkimushankkeiden seurannasta ja vaikuttavuuden arvioinnista."

Nyt käsillä oleva tilanne koskee siis kohtaa 1, jossa STN on valmistellut teema-alueita ja painopisteitä hallitukselle, joka on kuitenkin katsonut, ettei maahanmuuttoon liittyvä esitys ole kelvollinen ja on siksi päättänyt siirtää tämän aiheen tutkimuksen ensi vuodelle. Tähän valtioneuvostolla on täysi oikeus, sillä eihän laissa muuten todettaisi, että STN "tekee aloitteen" valtioneuvostolle. Ellei näin olisi, lukisi laissa, että "STN päättäisi" tutkimuksen keskeisistä teema-alueista ja painopisteistä. 

Sinänsä Razmyarin valitus siitä, että "on täysin poikkeuksellista, että poliitikot ylipäänsä asettavat ehtoja tieteelliselle tutkimukselle" pitänee paikkansa - eli aiemmat hallitukset eivät ole käyttäneet oikeuttaan hylätä STN:n esityksiä, vaan ovat olleet tyytyväisiä niihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Petteri Orpon (kok) hallitus olisi jotenkin ylittänyt poliittisen intervention rajan tieteessä - kuten Razmyar asian ilmaisi. Sen sijaan nykyinen valtioneuvosto on ensimmäinen, joka on käyttänyt ottanut sille kuuluvaa hylkäysoikeutta poliittisesti ohjatun soveltavan tutkimuksen niin sanotun kilpaillun rahoituksen päätöksenteossa.

Toivoa sopii, että STN onnistuu ensi vuodeksi tuottamaan sellaisen maahanmuuttopoliittisen tutkimuksen esityksen, joka täyttää hallituksen vaatimukset. Onhan selvää, että Suomessa tarvitaan tutkittua tietoa maahanmuuton kaikilta alueilta, jotta siihen liittyvät hyödyt saadaan maksimoitua ja haitat minimoitua koko yhteiskunnassa. 

Jälkimmäisen osalta olisi erityisen tärkeää, että ohjelman yhteydessä selvitettäisiin eri maahanmuuttajaryhmiin liittyvät kustannukset, jottei enää tarvitsisi erityisesti humanitaarisen maahanmuuton osalta turvautua Suomen perustan tai Pauli Vahteran (ps) - sinänsä hyvin tehtyihin - laskelmiin, vaan poliittisen päätöksenteon pohjaksi saataisiin luvut, joiden kiistäminen epämääräisin poliittisin perustein ei olisi mahdollista edes poliittiselle vasemmistolle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten ja Kokoomuksen traumat
Juho Romakkaniemi piirsi kuvan valtionvelasta
Tanskalainen maahanmuuttajatilasto avaa kansanryhmien eroja

Nasima Razmyar tosiasioiden äärellä

Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar (sd) nosti esille mielenkiintoisen seikan liittyen Suomen viime vuosikymmenten maahanmuuttopolitiikan. Hän nimittäin totesi, että joihinkin kouluihin on vaikea saada työntekijöitä.  

Apulaispormestari ei syyllistänyt opettajia, vaan totesi rehellisesti, että on vain luonnollista, jos opettaja valitsee niin sanotun hyvän alueen koulun, jossa työn kuormittavuus on matalampi kuin jossain muualla. Ratkaisuksi hän esitti palkankorotusta opettajille, jotka valitsevat vaativamman oppilasaineksen ja työympäristön. 

Sama ongelma koskee Rasmyarin mukaan myös koulupsykologeja ja varhaiskasvatusta. Niinpä hän totesi sen kaikkia työpaikkoja koskevan tosiasian, että "jos tekijöitä ei ole, ollaan pulassa". 

Yhtenä ratkaisuna hän näki myös vieraskielisen työvoiman lisäkouluttamiseen varhaiskasvatuksen tehtäviin, vaikka kielitaito ei ihan riittäisikään. Ongelma ei kuitenkaan ollut hänen mukaansa kovin paha, sillä helsinkiläislapsista neljännes on jo ihan lähiaikoina maahanmuuttajataustaisia.

* * *

Nähdäkseni Razmyar on käsillä olevan ongelman analyysissään aivan oikeassa: suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksena pääkaupunkimme varhaiskasvatuksen ja koulujen tilanne on epäilemättä ehtinyt ajautua sellaisiin vaikeuksiin, että nyt tarvitaan luovaa ajattelua sekä uudenlaisia ja mahdollisesti jopa epätoivoisia ratkaisuja.

Samalla on kuitenkin muistettava, että epätoivoiset ratkaisut voivat hyvin helposti - tai jopa todennäköisesti - johtaa ojasta allikkoon. Sellainen on vaarana etenkin epäpätevän ja toisesta kulttuurista tulevan työvoiman palkkaaminen kasvattamaan lapsia pätevän henkilöstön sijaan. 

Pätevän työvoiman palkanlisät taas kuormittavat jo entisestään verotaakkansa alla tuupertumassa olevaa helsinkiläistä veronmaksajaa. Ja samalla ne lisäävät sitä useamman miljardin euron kustannusta, joka on jo seurannut suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta. 

Lisäksi lienee kiistaton tosiasia, että niin kauan kuin ei ole keksitty poliittisesti korrekteja keinoja vaihtaa tulijoiden alkukantaista kulttuuria suomalaisemmaksi, ei edes äärimmäisen pätevä henkilöstö pysty tekemään sellaista ihmettä, että viimeisen 30 vuoden aikana Suomeen suuntautuvasta maahanmuutosta saataisiin sen paremmin onnistunutta kuin on saatu muuallakaan länsimaissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kouluvalintojen syistä
Pyrrhoksen voittoja
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

Poliittinen Yle

Viime aikoina on kohistu naisten tasa-arvosta. Jopa niin, että tulin itsekin ottaneeksi siihen kantaa.

Nyt asia nousi jälleen esille Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan tulevan johtajan Jouko Jokisen kautta. Hänen mukaansa "päämäärä on tässä tärkeä. Ihan sama, vaikka eduskunnan puhemiestä kutsuttaisiin suurvisiiriksi. Ei sillä ole merkitystä, kunhan tavoite on selkeä."

Verovaroin rahoitettuun toimeensa ryhtyvä Jokinen sanoo siis aivan suoraan, että hänen tavoitteenaan on poliittinen vaikuttaminen totuudenmukaisen tiedottamisen sijasta - neutraalissa mediassahan asioista puhuttaisiin niiden oikeilla nimillä ilman tavoitteena olevia päämääriä.

On kuitenkin hyvä, että mies puhuu suoraan ja kiertelemättä. Näin kenenkään ei tarvitse kuvitella Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmatuotannon pyrkivän objektiivisuuteen vaan jokainen voi tarkastella sitä arvostetun kollegani Yrjöperskeleen lanseeraama Epäilyksen Piru apunaan.

Mitä tulee tasa-arvoon, oli aamun Helsingin Sanomissa juttu aiheeseen liittyvän vakavuusasteikon toisesta päästä. Siinä haastateltiin tunnettua muslimikäännynnäistä Pia Jardia, joka on jutun otsikon mukaan sitä mieltä, että mies on perheen pää ja huivittomuus syntiä.

On jännittävä nähdä, miten Yle ottaa Jokisen kaudella kantaa Jardin kannattamiin tasa-arvonäkemyksiin. Tuomitaanko ne selkeäsanaisesti sovinismina vai ollaanko asiasta hiljaa, koska "ei sillä ole merkitystä, kunhan tavoite on selkeä".

Tai Iltalehden kautta alkujaan Fenix ry:n ja viimeksi Nasima Razmyarin esille nostamaan maahanmuuttajatyttölasten kulttuurisidonnaiseen silpomiseen. Tai naisiin kohdistuvan seksuaaliseen väkivaltaan ja siihen liittyviin eri piirteisiin.

Toivotan siis uusvanhan poliittisen Ylen ajankohtaistoimituksen tervetulleeksi. Samalla lupaan kommentoida, mikäli poliittinen tarkoitushakuisuus lipsahtaa suoranaisen valehtelun puolelle tasa-arvo- tai missä tahansa muissakaan aiheissa.

Onhan verovaroin toimivalta mediatalolta lupa odottaa sellaista uutisointia, joka valaisee asioiden kaikki puolet - näin siitä huolimatta, että toimituskunta ilmoittaa itse avoimesti toimivansa poliittisin motiivein.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antoiko Yle tahallaan väärän vaikutelman?
Sanoilla on merkitystä
Kallion autoilutapaus ja institutionalisoitunut poliittinen korrektius

JK kello 9:20. Tämän kirjoitettuani luin kansanedustaja Leena Meren (ps) näkemyksestä, jonka mukaan " Yle ei ole erityisasemassa ja varsinkin kun katsoo joitakin ohjelmia sekä toimittajien ajoittain ilmenevää asenteellisuutta niin peräänkuulutan tasapuolisuutta. Median pitää jakaa tietoa ja tuoda erilaisia mielipiteitä esille eikä toimittaja saa ryhtyä itse poliitikoksi ajamaan omia agendojaan. Erityisesti silloin kun toimitaan verovaroilla." Kuten tästäkin blogikirjoituksesta ilmenee, jaan näkemyksen Meren kanssa.

Suomi ansaitsee kunnioitusta

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään siitä, kuinka "avaramielinen paikka Lontoon kaltainen lukuisten kulttuurien suurkaupunki lopulta on "valittuaan muslimipormestarin. Ja edelleen, että "Lontoo ansaitsee siitä kunnioitusta".

Minustakin on hienoa, ettei pormestarin uskonnollisella taustalla ollut vaalissa merkitystä. Tekojen ja ajatusten perusteellahan tällaiset asiat pitää ratkaista - eikä ehdokkaiden uskonnollisen, etnisen tai kulttuuritaustan.

Näin huolimatta Ruotsin huonoista kokemuksista. Vaikka epäilen kyllä niiden perimmäisenä syynä olleen pikemminkin positiivisen erityiskohtelun sekä välinpitämättömyyden ajatuksista ja teoista kuin etnis-uskonnollisen taustan merkityksettömyyden.

Haluaisin tässä yhteydessä kiinnittää arvoisan lukijani huomion siihen, että meidän eduskunnassamme on sellaisia henkilöitä kuin afgaanipakolaisena Suomeen saapunut muslimi Nasima Razmyar (sd), Turkista maahamme saapunut Ozan Yanar (vihr), puoliksi kenialainen, tummahipiäinen Jani Toivola (vihr), puolanjuutalaista sukujuurta oleva Ben Zyskowicz (kok) sekä sveitsiläistaustainen Anne Berner (kepu). Näin monen valtaväestöstä poikkeavan kansanedustajan valinta ei olisi ollut mahdollista ilman, että he ovat saaneet kannatusta myös kantasuomalaisilta.

Helsingin Sanomien ilmaisutapoja mukaillen eduskunnan kokoonpano on mielenkiintoinen ja tärkeä viesti siitä, miten avaramielinen paikka Suomen kaltainen etnisesti lähes yhtenäinen maa lopulta on. Suomalaiset ansaitsevat siis kunnioitusta siinä missä lontoolaisetkin muslimipormestarinsa valinnasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?
Islamilainen utopia
Populismi ja demokratia - identtiset kaksoset?

Katupartioista

Professori Martti Koskenniemi kirjoitti tänään  joidenkin kaupunkien kaduille ilmestyneistä katupartioista näin lennokkaasti: "ei tarvitse olla kummoinenkaan historioitsija ymmärtääkseen, että tällaiset ruskea- tai mustapaidat ovat olennainen osa rasistista ja äärioikeistolaista aktivismia, joka ei välttämättä turvaudu niinkään väkivallan käyttöön kuin uhkaavan ilmapiirin luomiseen".

Hän vaati myös sanan "äärioikeisto" käyttämistä, koska se olisi "tarpeen, jotta päästäisiin eroon siitä merkillisestä harhasta, että tässä olisi jokin useamman ääripään välinen kiista. Nyt näkyy vain suomalainen rasismi." Loistavaa mutta yksisilmäistä retoriikkaa, kuten akateemiselta vasemmisto-intellektuellilta sopii odottaakin.

Varsin tuntematon demaripoliitikko Antti Koskela puolestaan otti asiakseen syyllistää suomalaisia maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Hänen mukaansa "on pystyttävä ratkaisemaan sekä kotoutumisen ongelmat ja niistä kumpuava rikollisuus että myös maahanmuuttovastaisuus ja siitä niin ikään kumpuava rikollisuus."

Samalla hän tuomitsee katupartiot selvin sanoin: "Kemissä ja Joensuussa laitaoikeistolaisen ideologian värittämät tahot partioivat kaduilla. Katujen turvaaminen kuuluu Suomessa poliisille, eivätkä poliittisesti värittyneet partiot edes paranna turvallisuutta."

* * *

Median mukaan katupartiot eivät ole mikään yhdenmukainen äärioikeistolainen joukko. Siinä missä joillakin partioihin osallistuvista on tuomioita rikoksista tai yhteyksiä kansallissosialistisiin järjestöihin, toiset vaikuttavat olevan selkeästi ympäristönsä turvallisuudesta huolissaan olevia tavallisia kaupunkilaisia.

Katupartiot ovat syntyneet vastauksena viime aikoina yleistyneisiin seksuaalirikoksiin, erityisesti ns. puskaraiskauksiin sekä muuhun maahanmuuttajiin liittyvään rauhattomuuteen. Tämä on heikentänyt etenkin naisten turvallisuudentunnetta, kuten Brittein saarella asuva Kaarina Griffiths kuvasi tämän aamun Helsingin Sanomissa.

"Uutiset naisten ahdisteluista ja raiskauksista Suomessa ovat huolestuttavia. Ahdistelutapauksia on raportoitu lähes viikoittain sen jälkeen, kun maahan on tullut suuria määriä miespuolisia turvapaikanhakijoita. Niin sanottu pelon maantiede on saanut uusia ulottuvuuksia, kun pienilläkin, aiemmin rauhallisilla paikkakunnilla naiset pelkäävät liikkua yksin ulkona."

Suoraa puhetta, jonka maalitauluna eivät olleet katupartiot, vaan käsittämättömän hiljaa kaikesta tapahtuneesta olevat suomalaiset feministit. Griffithsin mielestä: "naisten tasa-arvo Suomessa ei saa ottaa takapakkia sen vuoksi, että autetaan pakolaisia. Missä viipyvät naisasialiikkeen kommentit? Mielestäni feminististen järjestöjen velvollisuus on puolustaa naisia ja ottaa naisten ahdisteluun tiukka kanta – oli tekijänä kuka hyvänsä"

Näihin sanoihin on helppo yhtyä, mutta lisäisin ettei kenenkään muunkaan suomalaisen elämä saa ottaa takapakkia siksi, että autetaan pakolaisia. Ei edes miesten turvallisuudentunne saati itse turvallisuus.

* * *

Palatakseni katupartioihin. Ne ovat siis kiistatta syntyneet maahanmuuttajien aiheuttaman turvallisuusvajeen takia. Näyttäisi myös siltä, että partioinnilla on ollut toivottua vaikutusta.

Esimerkiksi Pietarsaaressa poliisi kertoi viime kesäkuussa, että "vastaanottokeskus tuli noin kuusi vuotta sitten. Nykyään meillä ei ole enää melkein yhtään juttua, missä ei olisi ulkomaalaistaustaista mukana."  

Eilisessä Yleisradion tekemässä uutisessa pietarsaarelainen katupartioaktivisti taas kertoi, että "häiriötilanteisiin partiot eivät ole toistaiseksi törmänneet" ja arveli edelleen, että "liekö puskaradiossa levinnyt tieto partioinnista jo itsessään rauhoittanut tilannetta". 

Tiedossa ei myöskään ole yhtään katupartioiden tekemää väkivallantekoa. Se on tietenkin hyvä asia, mutta siitä huolimatta toivoisin, ettei kaupungeissamme olisi tarvetta minkäänlaiseen kansalaisten suorittamaan turvallisuuden valvontaan. Katupartiot eivät kuitenkaan poistu katukuvasta pelaamalla Martti Koskenniemen tavoin natsikortilla tai Antti Koskelan tavoin suomalaisia syyllistämällä vaan niiden syntymiseen johtaneiden ongelmien syiden poistamisesta. 

Se tarkoittaa ongelmia aiheuttavan maahanmuuton hallintaan saamista eli oleellista vähentämistä sekä tänne saapuneiden ihmisten arvojen, uskomusten ja tapojen muuttamista suomalaiseen arkeen sopivaksi. Jälkimmäisestä esimerkin antoi itsekin maahanmuuttajataustainen Nasima Razmyar (sd), joka totesi kasvot peittävän vaatetuksen yksiselitteisesti ammattimaiseen lapsenkasvatukseen sopimattomaksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat, pääkirjoitus
Rasismia vai tosiasioihin liittyvää pelkoa
Maahanmuuttajat näkyvästi esillä Pietarsaaressa