Kiroileminen auttaa huippusuoritukseen

Huomasin mielenkiintoisen tutkimusartikkelin kiroilusta. Siis sellaisesta verbaalisesta käytöksestä, jota pidetään yleisesti sopimattomana, mutta joka on yhdistetty parempaan fyysiseen suorituskykyyn. Rumien puhumisen vaikutusmekanismi on kuitenkin edelleen epäselvä. 

Yksi sille ehdotettu selitys kiroilun voimaan on disinhibitio eli psykologinen tila, jossa yksilöt pidättäytyvät vähemmän käyttäytymisensä rajoittamisesta. Lukemassani amerikkalaisessa Richard Stephensin ja kumppaneiden artikkelissa esitettiin tutkimustuloksia siitä, parantaako kiroileminen fyysistä suorituskykyä ja välittyykö tämä vaikutus psykologisten muuttujien kautta, jotka liittyvät tilan disinhibitioon.

Raportoidussa tutkimuksessa järjestettiin kaksi toistomittauskokeilua sekä yhdistetty analyysi, johon sisältyi aiempi tutkimus. Niissä testattiin tuolipunnerrustehtävässä itse valitun kirosanan toistamisen vaikutusta verrattuna neutraalin sanan käyttämiseen. Molemmat kokeet toistivat kiroilun edun ja osoittivat merkittäviä suorituskyvyn parannuksia kiroillessa.

Vaikka välittäjäanalyysien tulokset vaihtelivat yksittäisten kokeiden välillä, yhdistetty analyysi osoitti, että psykologinen flow, häirintä ja itseluottamus välittivät merkittävästi kiroilun vaikutusta. Tulokset viittaavat siihen, että kiroilu edistää psykologisia tiloja, jotka auttavat maksimoimaan ponnistelun ja ylittämään sisäisiä rajoitteita.

Näillä vaikutuksilla voi olla merkitystä urheilusuorituksessa, kuntoutuksessa sekä tilanteissa, jotka vaativat rohkeutta tai määrätietoisuutta. Kiroilu saattaakin edustaa edullista ja helposti saatavilla olevaa psykologista interventiota, joka auttaa yksilöitä ylittämään itsensä silloin, kun tarvitaan todellista huippusuorituskykyä.

Toivokaamme siksi, että pian alkavissa Torinon olympiakisoissa suomalaisurheilijat kiroilisivat mahdollisimman paljon suoritustensa aikana. Ja ettei heillä olisi siihen tarvetta niiden jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi äiti rakastaa vastasyntynyttä lastaan?
Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon
Suomalaisten tulevaisuus on karu

Australian terrori-iskun opetukset

Australiassa nähtiin tänään hanukkaa juhliviin juutalaisiin kohdistunut terrori-isku. Tällä hetkellä näyttää siltä, että 12 henkilöä on menettänyt henkensä ja 29 loukkaantunut tässä järjettömässä teossa. 

Yksi hyökkääjistä on "sydneyläismies" Naveed Akram, mikä viittaa islamistiseen motiiviin. Toki se on pääteltävissä myös hyökkäyksen kohteen valinnasta.

Tapahtumasta tekee erikoisen se, että siviiliasuinen australialainen otti aseen pois yhdeltä terroristilta. Sen jälkeen toinen heitti tätä vielä – ilmeisesti – kivellä. Hyvin tehty molemmilta, vaikka tuollaista siviilirohkeutta ei voi suositella kenellekään, sillä siinä voi käydä huonosti. 

* * *

Yleisellä tasolla tämäkin tapaus osoitti länsimaissa elävän muslimiväestön aiheuttaman riskin kantaväestölle. Ja samalla se tuli vahvistaneeksi kaikkiin muslimeihin usein liitettyä kielteistä leimaa. Tästä syystä olisi järkevää ja koko länsimaissa elävän islamilaisen yhteisön kannalta viisasta huolehtia siitä, ettei tällaisia iskuja tapahtuisi enää tämän jälkeen. 

Siksi Australian tapauksen opetus on Suomen kannalta selvä: maamme muslimiväestöä ei kannata kasvattaa yhtään suuremmaksi kuin se on nyt. Tätä asiaa ei muuta miksikään se, että australialaiset muslimiyhteisöt ovat tuominneet iskun, sillä nyt nähty teko ei valitettavasti ollut yksittäistapaus eikä sen tekijäjoukko satunnainen.

JK kello 22:50. Minusta oli ala-arvoista, ettei Ylen kello puoli yhdeksän TV-uutiset kertonut terroristien islamilaisesta taustasta mitään. Sen sijaan tapauksen sankarista, joka vei terroristilta aseen, mainittiin hänen arabialainen nimensä – tämä olisi tietenkin sinänsä oikein, mikäli katsojille olisi tehty selväksi myös terroristien tausta siltä osin kuin se oli tunnettu. Nyt vaaraksi jäi se, että huolimattomalle katsojalle jäi väärä kokonaiskäsitykseen tapauksen viitekehyksestä.

Päivän aiempi merkintä:
Tutulta kuulostavia vaaliteemoja

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
29-vuotias afgaani ammuskeli
Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset
Avasiko New Orleansin ISIS-lippumies vasemmiston silmät?

Mitä kaasuputken särkeminen kertoo venäläisistä?

Eilisen uutisen mukaan Suomen ja Viron välistä kaasuputkea on vaurioitettu tarkoituksella. Asiantuntijan mukaan syyllinen ei voi olla mikään muu kuin Venäjä.

Diktaattori Putinin motiiviksi on ilmeisesti riittänyt turhautuminen siitä, että Suomi liittyi NATO:on saadakseen suojaa hänen aggressiivisuuttaan vastaan. Samalla hän alleviivasi tämän päätöksen tärkeyttä. 

En osaa sanoa onko Putin ja hänen hallintonsa yksinkertaisesti tyhmä, vai onko niillä ainoastaan vaikeuksia kontrolloida omia tunteitaan. Selvää kuitenkin on, ettei Venäjälle tai venäläisille ole kaasuputken särkemisestä mitään hyötyä, vaan pelkästään haittaa maan kansainvälisten suhteiden muuttuessa entistä kehnommiksi. Ja sen seurauksena venäläisten elintason laskiessa entisestään.

Nyt nähty kaasuputkioperaatio yhdessä armeijan Ukrainaan juuttumisen kanssa - sekä mahdollinen Hamasin taustapirtuna toimiminen - ovat osoittaneet kuitenkin sen, ettei Venäjän kansainvälisen aseman kaikinpuolinen heikentäminen jää ainakaan tahdosta kiinni. Mutta kansannousujen puuttuminen osoittaa samalla, ettei tavallisilla venäläisillä ole todellista tahtoa maansa ulkopolitiikan muuttamiselle. 

On hyvä huomata, ettei tämä sinänsä johdu ihmisten pelosta hallitustaan kohtaan - ei ainakaan, mikäli kaikki venäläiset eivät ole säälittäviä jänishousuja. Tämän ovat osoittaneet Iranin naiset, jotka ovat omasta turvallisuudestaan välittämättä nousseet kapinaan islamistista hallintoaan vastaan osoittaen, ettei tilanteeseensa oikeasti tyytymättömiä ihmisiä voi hallita edes väkivallalla ja kuolemanpelolla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puolustuskyvytön
Kiina osoittaa Putinin Venäjälle paikan
Venäläisten stressi kasvaa kunnes Ukraina iskee

 

Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita

Tämän aamun Helsingin sanomissa oli useampi niin sanottuun koulushoppailuun liittyvä artikkeli. Oleellisin niistä oli anonyymin mielipidekirjoittajan viesti, jossa tehtiin ehdotus radikaalista muutoksesta lasten kouluihin jakamiseen. 

Sen mukaan "isompien koulupiirien perustaminen ja lasten jakaminen kouluihin tasaisemmin sosioekonomisen taustan perusteella on välttämätöntä ja vaatii päättäjiltä rohkeutta". Toisin sanoen maahanmuuttajalapset jaettaisiin tasaisemmin eri koulujen välille. 

Ehdotuksesta voisi todeta, että siinä on kyse maahanmuuttopolitiikan seurauksena syntyneen ongelman jakamisesta tasaisesti kaikille. Näin koulujen väliset erot tasoittuisivat ja ongelmat jäisivät pienemmiksi kuin niissä kouluissa, joissa ne ovat jo karanneet käsistä.

On myös ehkä mahdollista, ettei kouluihin syntyisi ainakaan ihan heti nykyisen kaltaisia ongelmia, koska opettajat pystyisivät ainakin aluksi hallitsemaan nykyisiä ongelmakouluja paremmin suhteellisesti pienempää opetuksellisesti ja kasvatuksellisesti haastavaa oppilasainesta.

En kuitenkaan olisi tästä aivan varma, sillä Helsingin koululaisista jo joka neljäs oli vieraskielinen. Toki heistä kaikki eivät ole ongelmallisia kouluympäristössä, mutta toisaalta kaupungin väestöstä eniten jälkeläisiä saavat väestöryhmät ovat nimenomaan niitä, jotka tarjoavat suurimmat haasteen. 

Siten esitetty ratkaisumalli ei yksinään toisi kouluihin pysyvää työ- ja oppimisrauhaa ilman, että puututaan niihin syihin, jotka tekevät tietyistä väestöryhmistä ongelmallisia. Tässä yhteydessä olisi hyvä myös ymmärtää, ettei  kouluongelmien syynä ole lapsen tai nuoren äidinkieli vaikka koulujen ongelmista puhutaankin termillä S2-kieliset. Jos näin olisi, eivät virolais- tai venäläistaustaiset oppilaat pärjäisi suomalaiskoulussa selvästi paremmin kuin vaikkapa somalitaustaiset nuoret. 

Siten syy suorastaan romahtamalla laskevien oppimistulosten taustalla on jokin muu seikka. Eikä Suomessa näköjään pystytä edes keskustelemaan siitä ilman, että jo pelkästään kouluongelmien juurisyyn - tiettyjen väestöryhmien kulttuurin, arvojen ja kasvatusperiaatteiden - haitallisuuden mainitseminen nostaa vastalauseiden myrskyn suuressa osassa poliittisia päättäjiä. 

Nähtävästi onkin niin, ettei suomalaispoliitikoilla ole halua tai rohkeutta lähteä etsimään koulujen ongelmiin todellisia ratkaisuja. Ja siksi saamme huomata jopa lastensa tulevaisuudesta huolissaan olevien - mutta "poliittisen oikeaoppineisuuden" omaksuneiden - vanhempienkin ehdottavan vain ratkaisumalleja, jotka eivät pitkän päälle ole kestäviä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pesäpallomailalla hampaisiin
Raha ratkaisee
Suomen koulutus Chilen ja Turkin tasolla, mutta miksi?