Puukotus Salpausselän koulussa

Tuore uutinen kertoi, että Lahden Salpausselän koulun 15-vuotias oppilas oli puukottanut toista samanikäistä. Poliisin mukaan tekijä on kadoksissa, mutta hänen henkilöllisyytensä on tiedossa. Puukottajan tuntomerkkejä ei siten ole kerrottu asiaan liittyvissä uutisissa, joten katsoin, minkälaisessa koulussa tapaus oli sattunut.  

Kouluista kertovilla nettisivulla kerrotaan, että koulussa opiskelee tutkintovaatimus-opiskelijoiden lisäksi yläkouluikäisiä 7.-9. luokan oppilaita, joustavan perusopetuksen oppilaita ja maahanmuuttajien valmistavan opetuksen oppilaita. Oppilaita on yhteensä noin 660 ja koulussa annetaan painotettua opetusta liikunnassa ja luma-aineissa. 

Kyseinen Salpausselän peruskoulu on perustettu vuonna 1957 ja laaja peruskorjaus valmistui vuonna 2017. Tilat ovat nykyaikaiset ja monikäyttöiset. Opettajia ja koulunkäynninohjaajia ja muuta henkilöstöä on yhteensä noin 60. Koulussa tehdään kansainvälistä yhteistyötä ulkomaisten kumppanikoulujen kanssa sekä laajaa kummiyritysyhteistyötä paikallisten yritysten kanssa.

Tutkintovaatimuskoulutus on tarkoitettu oppijoille, jolla ei ole toisen asteen tutkintoa ja jotka syystä tai toisesta tarvitsevat valmentavaa koulutusta. Siis käytännössä maahanmuuttajille tai koulunsa kesken jättäneille suomalaisille. 

Nähtäväksi jää, mitä uutismediat kertovat koulusta ja sen oppilaista, puukottajasta ja hänen uhristaan. Tai väkivaltaan johtaneesta tilanteesta.

Päivän aiempi merkintä:
Syömälakko Hamasin puolesta

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suojelupoliisin Juha Marteliuksen mukaan lapsia radikalisoidaan kotiopetuksessa
Pojat seksuaalisen väkivallan kohteena
Kouluväkivallan syyt on tutkittava ennakkoluulottomasti, arvovapaasti ja objektiivisesti

Putin osoitti Suomen perustuslain vanhentuneisuuden

Yle keksi nimittää Martti Koskenniemeä tittelillä "maan johtava oikeusoppinut". Se kuulostaa kyllä komealta, mutta kuvaa huonosti hänen taisteluaan Venäjän hybridivaikuttamisen puolesta.

Tämä kävi ilmi samasta jutusta, jonka mukaan Koskenniemi totesi, etteivät Suomen perustuslain ihmisoikeuksien perusteet salli edes rajattuja poikkeuksia perusoikeuksiin. Ja siksi itäisen diktaattorin junailemaa hybridioperaatiota vastaan suunniteltu laki on ristiriidassa sen kanssa.

Koskenniemen Putinin puolesta taisteleminen kävi ilmi hänen arvellessaan, että - ilmeisesti kansainvälinen - "yleisö alkaa tirskua, jos ihmisoikeuksia rikkovan lain jälkeen edelleen puhuisimme, kuin olemme tehneet". Toisin sanoen hän painosti Suomen hallitusta ja eduskuntaa ottamaan puolustautumatta vastaan itänaapurin hyökkäyksen, jotta voisimme jatkossakin toimia maailmanparantajana kansainvälisillä areenoilla. 

Olen toki lähtökohtaisesti laillisuusperiaatteen kannalla ja uskon kyllä Koskenniemiä siinä, että hallituksen esittämä rajalaki on ristiriidassa perustuslain kanssa eli siinä mielessä laiton. Johtopäätösten suhteen olen kuitenkin johtavan oikeusoppineemme kanssa eri mieltä. 

Tällaisia tapauksia vartenhan on olemassa jopa kansanviisaus. Sen mukaan "hätä ei lue lakia" - ja juuri siitähän Suomen nykyisessä tilanteessa on kyse. Puolustautumisesta naapurivaltion käynnistämässä hybridisotatilanteessa.

Siksi ehdotetun rajalain perustuslainvastaisuudesta tulisi tehdä aivan erilainen johtopäätös kuin se saivartelu, jota Koskenniemi julisti. Eli todeta maamme perustuslaki vanhentuneeksi ja käynnistää siksi sen uudistamisprosessi mahdollisimman pikaisesti, jotta myös ehdotettu rajalaki sopisi sen tarjoamiin raameihin. 

Tavoitteena tuossa uudistamisessa tulisi olla laillisen puolustautumisen mahdollistaminen kaikenlaisten aggressioiden edessä. Siis myös - ja etenkin - sellaisissa tilanteissa, joissa hyökkääjä väärinkäyttää ihmisoikeuksia omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. 

Huomautan tässä lisäksi, ettei perustuslain vanhentuneisuus riipu hybridisodan laajuudesta. Sen puutteellisuushan tuli todellisuudessa esille jo silloin, kun ensimmäinen Venäjän masinoima turvapaikanhakija astui rajan yli vaatimaan turvapaikkaa, ja siellä toimittiin perustuslain mukaisesti ottamalla - itsetuhoisesti - tämän hakemus vastaan siitä huolimatta, että sen vastaanottanut rajavartija, eduskunta, hallitus, tasavallan presidentti ja koko kansa tiesivät kyseisen turvapaikahakijan olevan Putinin taisteluväline, joka oli osoitettu Suomea vastaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rajalain valmistelu paljasti hyödyllisen idiootin
Länsimaiden viivyttely maksetaan sotilaiden verellä
Arkkipiispan rasismi, Jani Mäkelän määritelmä ja todellisuus

Marinin lähtö eduskunnasta on onneksi sekä Sannalle että suomalaisille

Entinen pääministerimme Sanna Marin (sd) päätti jättää eduskunnan, koska sai hyväpalkkaisen työpaikan  Iso-Britannian vasemmistolaisen ex-pääministerin perustamasta kansainvälisestä yrityksestä, jonka tarkoituksena on tukea poliitikkoja torjumaan globalisoitumisen haittavaikutusten seurauksena syntynyttä populismia. 

Marinin päätös toi ensimmäisenä mieleeni sen, että kyseessä on ilmiselvä win-win-tilanne. Onhan selvää, että eduskunnasta lähteminen isopalkkaiseen pestiin on hyväksi entiselle pääministerillemme - mutta toisaalta ottaen huomioon hänen saldonsa Suomen pääministerinä - se on suureksi onneksi myös koko Suomen kansalle.  

Toisaalta on tietenkin myös niin, että 35 628 ihmistä antoi tukensa sille, että Marin jatkaisi heidän asioidensa ajamista kansanedustajana. Näiden ihmisten luottamus on nyt petetty, vaikka eduskuntaan toki nousee Marinin sijalle uusi demarinainen. 

Helsingin yliopiston politiikan tutkija Johanna Vuorelma huomasi myös, että Marinin eropyyntö näyttää ikävältä, sillä asiassa syntyy kuva omaa uraansa edistävästä poliitikosta. Tämä kuva on luonnollisesti oikea, mutta ei mitenkään erikoinen. 

Onhan varsin luonnollista, että käytännössä jokainen poliitikko pyrkii - muiden ihmisten tapaan - edistämään poliittisten tavoitteidensa ohella omaa uraansa. Ja on valmis hyppäämään parempiin hommiin, jos sellaisia vain on tarjolla.

Loppukaneetiksi tähän kirjoitukseen totean - Marinin omien sanojen mukaan - että hän on myös jatkossa sosiaalidemokraatti ja tulee toimimaan niiden arvojen pohjalta, joiden pohjalta hän on aiemminkin työskennellyt. Nähtävästi tämä sopii hyvin myös hänen uudelle Britannian poliittisesta vasemmistosta ponnistaneelle työnantajalleen, Tony Blair Institute for Global Changelle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila
Sanna Marinin feministinen taisteluhuudahdus
Sanna Marin: häikäilemätön ellei suorastaan härski poliitikko

Tiedote - Announcement

Tämän aamun kirjoitukseni koski kaikkia suomalaisia kiinnostavaa aihetta eli veronmaksajien rahojen polttamista maamme kannalta hyödyttömiin tai jopa haitallisiin tarkoituksiin. Tällä päivän toisella merkinnälläni on puolestaan tiedotustarkoitus, eli ilmoitan tässä teille - arvoisat lukijani - aktivoituneeni jälleen englanninkielisen blogin kirjoittajana. 

Aiemmasta linjastani - lähinnä tämän blogin käännöstekstien julkaisemisesta - poiketen tulen jatkossa kirjoittamaan sinne tästä suomenkielisestä blogista riippumattomia englanninkielisiä merkintöjä, joiden arvelen kiinnostavan kansainvälistä ja Suomessa asuvaa muunkielistä lukijakuntaa. Ja miksei myös teitä suomenkielisiä lukijoitani, joista suurimman osan uskon tulevan hyvin toimeen myös englannin kielellä.

Nähtäväksi siis jää, saavuttaako englanninkielisille ihmisille tarkoitettu blogini sille tarkoittamani lukijakunnan vai jääkö se saavuttamatta. Kokemuksesta tiedän, ettei kohdeyleisön huomion saaminen blogille ole mikään itsestäänselvyys. 

Tosin tämän Professorin ajatusten lukijakunnan kehitys oli varsin sujuvaa, sillä kirjoitin ensimmäisen blogimerkintäni helmikuussa 2010, minkä jälkeen lukukertojen määrä yritti 1 000 lukukertaa/kk jo lokakuussa 2010. Sen jälkeenkin kehitys oli nopeaa, sillä 10 000 kuukausittaisen lukijan määrä ylittyi maaliskuussa 2011

Sen sijaan 20 000 lukukerran/kk määrä saavutettiin vasta joulukuussa 2014, minkä jälkeen lukukertojen määrä on kasvanut suhteellisen tasaisesti vuosi vuodelta. Hulppea 100 000 kuukausittaisen lukukerran määrä ylittyi ensimmäisen kerran viime vuoden heinäkuussa, mistä nöyrä kiitokseni teille kaikille, arvoisat lukijani.  

Sen sijaan käännöksiin perustuvan englanninkielisen blogini lukijamäärät eivät lähteneet nousuun oikeastaan lainkaan, sillä sieltä on tähän mennessä avattu blogimerkintöjä yhteensä vain noin 2 600 kertaa. Toisin sanoen se ei ole missään tapauksessa tavoittanut kohdeyleisöään. Enkä oikeastaan edes ihmettele asiaa, koska suomenkielisen tekstin kääntäminen - suomea äidinkielenään puhuvan ihmisen toimesta ja kiireessä - ei tuota tekstille hyvää englanninkielistä logiikkaa.

Siksi halusin yrittää vielä uudelleen, sillä pidän tärkeänä sitä, että suomalaisen yhteiskunnan tilasta viestitään monin tavoin myös maassamme asuville vieraskielisille sekä myös maamme rajojen ulkopuolella asuville ihmisille siten, ettei viesti ole kulkenut minkäänlaisen sensuurin kautta eikä sitä ole suodatettu monikulttuurisen, wokeltavan tai muunlaisen suodattimen kautta, vaan tosiasiat on esitetty tosiasioina ja niistä tehdyt johtopäätökset noudattavat logiikan lakeja. Siis samoilla periaatteilla, joita olen pyrkinyt noudattamaan myös näissä - tähän suomenkieliseen blogiin kirjaamissani - professorin ajatuksissa.  

Ensimmäisen tämän uuden linjan kirjoitukseni otsikkona on "Finland and NATO - problems to be solved".

UPM:n ja ay-liikkeen yhteenotosta

Metsäyhtiö UPM ja ammattiyhdistysliike käyvät periaatteellista työmarkkinasotaa toisiaan vastaan. Siinä yritys pyrkii saamaan erilliset työehtosopimukset eri liiketoiminnoilleen, jotka ulottuvat historiallisen alasajon kourissa pyristelevästä paperiteollisuudesta uusiin erittäin kannattaviin liiketoimintoihin. Ay-liike puolestaan taistelee omasta vallastaan. 

Lähtökohtaisesti kyse on siis siitä, että UPM voi maksaa osalle työntekijöistään parempaa palkkaa kuin toisille esimerkiksi siksi, että se menestyisi rekrytoinneissaan kilpailijoita paremmin. Tätä ei mikään estä tälläkään hetkellä, mutta epäilen että yrityksen sisällä ja saman työehtosopimuksen piirissä tällaisesta saattaisi syntyä eripuraa. 

Paperin osalta kyse taas on tehtaiden sulkemisjärjestyksestä. Siihen lienee viitannut myös yhtiön toimitusjohtaja Jussi Pesonen varoittaessaan "kipeistä kustannussäästöistä". 

Ay-liikkeen osalta tämä on tietenkin hankalaa, sillä mitä pienemmissä osissa työehtosopimuksia tehdään, sitä hajanaisemmiksi neuvottelut muuttuvat. Ja sitä hankalammaksi muuttuu liikkeelle tärkeä työntekijäryhmien keskinäinen solidaarisuus. Ja samalla myös työntekijöiden edunvalvonta eli koko sen olemassaolon oikeutus.

En aio käydä läpi tämän enempää tilannetta, koska lehdistössä on tätä problematiikkaa puitu paljonkin, mutta haluan tuoda esille yhden seikan, jota en ole nähnyt käsiteltävän. Mutta joka saattaa selittää UPM:n toimintaa. 

Tarkoitan sitä, että kyseessä on aidosti kansainvälinen yritys, jonka toiminnasta vain osa on enää Suomessa. Itse asiassa tämän jutun mukaan yhtiön 18 700 työntekijästä vain 7300 oli Suomessa. 

Ja juuri kansainvälisyys on se seikka, joka mahdollistaa UPM:lle käynnissä olevan työtaistelun Suomessa, sillä se pystyy pitämään asiakkaitaan suurelta osin tyytyväisenä toimittamalla tavaraa muualla sijaitsevilta tehtailtaan. Siten työtaistelu saattaa ainakin yrityksen puolesta kestää pitkäänkin. 

Suomalaisten kannalta nyt käynnissä olevalla näytelmällä on vielä sekin ikävä puoli, että mikäli työtaistelu venyy pitkäksi ja hankalaksi yrityksen kannalta, se saattaa sijoittaa uusia investointejaan muualle maailmaan. Tähän saattaa viitata mm. se, ettei maan suurin metsäteollisuusyhtiö ole lähtenyt kilpailuun kotikutoisen Metsä Groupin varatessa uusilla sellutehtaillaan leijonanosan suomalaisten metsien tarjoamasta vielä käytettävissä olevasta raaka-aineesta.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Spinnova ja UPM vihreässä Suomessa
Ei arvoa ilman kerrannaisvaikutuksia
Hallituksen tärkein tehtävä

Spinnova ja UPM vihreässä Suomessa

Aalto-yliopiston hallituksen jäsen Ilkka Kivimäki totesi mielipidekirjoituksessaan, että "suuri osa menestyvistä yrityksistä saa alkunsa maailman parhaasta tutkimuksesta ja ovat maailman parhaiden osaajien rakentamia". Tämä pitää tietenkin paikkansa ja on yksi tärkeimmistä - ellei tärkein - syy sille, että kaikissa länsimaissa tutkimusta tuetaan julkisin varoin.

Kirjoittaja mainitsee listan tämän väitteen todeksi osoittavia suomalaisyrityksiä Nokiasta ja Vaisalasta aina Ponsseen ja UPM:ään. Näistä viimeisen osalta ajankohtaista juuri nyt on se, että vanhan metsäyhtiön kannattavin osa on Biorefining-yksikkö, jossa rahaa tahkotaan mm. uudenlaisilla biopolttoaineilla lähes 40 prosentin liikevoitolla. 

Tämä osoittaa, että maamme bulkkituotannosta syytetty metsäteollisuus elää ja hengittää edelleen vahvasti. Ja pystyy myös uudistumaan muuttuvassa maailmassa.

Sen sijaan on epävarmaa pysyykö se suomalaisen yhteiskunnan tukipilarina. Uhkatekijöitä sille riittää alkaen Suomen syrjäisestä sijainnista, ammattiliittojen palkankorotustoiveisiin ja luonnonsuojelijoiden vaatimuksiin. 

Jälkimmäisistä viimeinen tuli luontopaneelilta, joka haluaisi suojella kymmenen prosenttia Suomen metsistä - ja vieläpä siis juuri niistä, jotka ovat hakkuuikäisiä eli sitä raaka-ainetta, jota teollisuus tarvitsisi juuri tällä hetkellä. Hinnankin - 6,8 miljardia euroa - luontopaneeli ilmoitti, mutta unohti tai jätti tarkoituksella siitä pois teollisuudelle koituvat kulut ja liikevoiton menetykset.

Suurten metsäyritysten rinnalle on kasvanut myös pienyrityksiä. Yksi niistä on puusta tekstiilejä valmistava Spinnova, joka tosin tuo raaka-aineensa Brasiliasta. Tehtaansa se on kuitenkin on rakentamassa Suomeen, koska "Spinnova on suomalainen ja tuotekehitys sijaitsee Jyväskylässä".

Yhtiön viestintäpäällikön mukaan jatkossa ei kuitenkaan ole poissuljettu mahdollisuutta siirtyä Suomesta Etelä-Amerikkaan, jolloin raaka-ainetta ei enää tarvitsisi tuoda Atlantin yli. Ja juuri tässä kohtaa astuu kuvaa politiikka. 

Näin siksi, että juuri poliitikot päättävät siitä, kuinka hyvä teollisuuden on sijaita Suomessa. Onko maassamme sitä tukevaa julkista perustutkimusta ja tarvittavan työvoiman osaamisen varmistavaa koulutusta, minkälainen kustannustaso - kuten raaka-aineet, palkat, sivukulut, verot - vallitsee juoksevien kulujen suhteen ja onko yhteiskunta - esimerkiksi asenteet, infrastruktuuri - yrittämistä ylipäänsä suosiva? 

Kuten olen jo aiemmin todennut, on esimerkiksi edellä mainittu UPM aidosti kansainvälinen yritys, jolla ei ole estoja siirtää tuotantoaan Suomesta muualle, mikäli sen toiminta Suomessa käy vaikeaksi ja/tai huonosti kannattavaksi. Sama koskee Spinnovaa, vaikka juuri nyt kasvuyhtiö on riippuvainen sen synnyttäneestä yliopistosta. Pidemmällä aikavälillä myös tämän yrityksen tarvitsema tiedon tuotanto on kuitenkin siirrettävissä muualle. 

Nähtäväksi siis jää, pystyykö Sanna Marinin hallitus todellisuudesta vieraantuneine Krista Mikkosen tapaisine vihreine ministerineen ylläpitämään suomalaista metsäalan yritystoimintaa. Ja jos ei, löytyykö maamme korkeaa elintasoa turvaamaan tulevaisuudessa metsien sijaan muihin raaka-aineisiin perustuvia taloudellisia ratkaisuja, jotka olisivat elinkelpoisia vihreiden aatteiden muokkaamassa ympäristössä?   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomi päätti äänestää omien etujensa puolesta - mutta turhaan
Verohelvetti hidastaa kehitystä
Hyviä metsäuutisia

Mikä aiheutti sosionomin ahdingon?

MTV3 kertoi lasten väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Jutussa haastatellun lastensuojelussa työskentelevän sosionomin kuvaama todellisuus on enemmän kuin hätkähdyttävä.

"Minua uhkaillaan ja haukutaan. Jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain. Sitten on ollut ihan fyysistä väkivaltaa sillä tavalla, että lapsi on alkanut riehua ja käynyt suoraan päälle. Tilanne on kuitenkin sellainen, että aikuisen on oltava siinä paikalla ja sitten on hyökätty kohti."

"Pari kertaa on purtu sellaisia verijälkiä, että on pitänyt käydä ottamassa antibioottikuuri. Nyrkistä on tullut kasvoihin niin voimalla muutamaan otteeseen, että on tarvinnut käydä tarkastuksessa."

"Se on todella hurjaa. Ei sitä voi kuvitella millä tavalla he uhkailevat ennen kuin sen kokee. He saattavat sanoa aivan tarkasti, että pääni halkaistaan kahtia ja sieltä kaivetaan aivot ulos ja mitä niille aivoille sitten tehdään."

Edelle kopioimani kuvaus koskee lapsia, joista nuorimmat ovat vain kymmenvuotiaita. Hätkähdyttävintä tässä on se, että neljä vuotta alalla toiminut haastateltava on havainnut tilanteen huonontuneen jo tänä aikana - mutta toki kehitys on hänen mukaansa jatkunut jo pidempään eikä se siten johdu ainakaan kokonaan koronapandemiasta.

Jutun luettuani jäin miettimään, että mistä moinen nopea kehitys on johtunut. Eli mitä me teemme väärin suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Käytännössä sosiaalidemokraattinen Suomi on muuttunut minun lapsuudestani ja nuoruudestani puoli vuosisataa sitten paljon pehmeämmäksi. Kaikki lapset huomioidaan koulunkäynnissä, eikä kansaa jaeta kahtia kymmenvuotiaana. Elintaso on noussut merkittävästi ja sosiaaliturva on aivan oleellisesti kattavampi.

Siksi jäin pohtimaan, että voisiko tämä yhteiskunnan pehmeneminen olla perimmäinen syy sosionomin kertomalle kehitykselle? Vai liittyykö se Suomen väestön kansainvälistymiseen ja monikulttuuristumiseen - eli ettei tässä puhutakaan etnisesti suomalaisten lasten vaan maahanmuuttajien jälkeläisten ongelmista. 

Jos kyse on jälkimmäisestä, niin miksei sitä kerrottu MTV3:n uutisessa.  Ja vastaavasti - ellei liity - niin miksei jutussa suljettu tätä epäilemättä varsin monelle mieleen tulevaa vaihtoehtoa.

Joka tapauksessa on selvää, että jos ja kun tilanne on uutisessa haastatellun sosionomin kertoman mukainen, on sille syytä tehdä jotain. Ja että tehokkain tapa toimia on puuttua ongelman juurisyihin - eli siihen millä tavalla me eli vaaleissa valtakirjamme saavat poliitikot ohjaavat tätä armasta kotimaatamme kohti tulevaisuutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Järkyttävää välinpitämättömyyttä
Erilaisuuden korostaminen päivähoidossa
Mellunmän päiväkodin tapahtumat on tutkittava ja niistä on opittava

Sixten Korkmanin sokea piste

Sixten Korkman on kirjoitellut usein järkeviä ajatuksia. Näin hän teki myös tänä aamuna julkaistussa kolumnissaan. Mutta tarinaan sisältyi myös sokea piste.

Olen Korkmanin kanssa samaa mieltä siitä, että populistit Euroopan eri maissa ajavat usein politiikkaa, joka on viime kädessä heidän kannattajiensa omaa etua vastaan. Tosin joissain tapauksissa paljon vähemmän kuin heidän syrjäyttämiensä korruptoituneiden vanhojen valtapuolueiden, joiden kyvyttömyys on johtanut näiden populistien valtaannousuun.

Erityisen samaa mieltä olen Korkmanin kanssa siitä, että "ilmaston lämpeneminen on pysäytettävissä, mutta vain jos kaikki keskeiset toimijat sitoutuvat tavoitteeseen. Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan maailmantalouden vakauttamiseksi, aseistariisunnan edistämiseksi, pakolaispolitiikan inhimillistämiseksi sekä veropakolaisuuden ja rahanpesun torjumiseksi."

Sivumennen sanoen tuo ensimmäinen kohta on kuin suoraan perussuomalaisten Jussi Halla-ahon suusta. Ja muutkin sinänsä järkeenkäypiä, mutta riippuvaisia siitä mikä tuon yhteistyön sisältö on. Jos kansainvälinen yhteistyö johtaa hyviin ratkaisuihin on se eduksi, mutta mikäli ei; ei siitä ole suurtakaan iloa.

Sokean pisteensä Korkman kuitenkin löysi kappaleessa, jossa hän puhui vihan kohdistamisesta "niihin epätoivoisiin ihmisiin, jotka hakevat turvaa ja uutta elämää kurjuudesta kärsivän kotimaansa ulkopuolella". Ja vielä sokeamman virkkeestä, jonka loogisen järjettömyyden osoitin eilen toisen HS:n jutun perusteella eli väittäessään ihmisten hukkumisen Välimereen olevan koko Euroopan häpeä.

Johtopäätöksestä olen lähtökohtaisesti samaa mieltä, eli että juuri kansainvälisellä yhteistyöllä tämäkin ongelma olisi nykyistä paremmin hallittavissa. Valitettavasti vain EU ei tähän pystynyt vuonna 2015 alkaneen ihmisryntäyksen aikana, eikä poliittisen korrektiuden ahdistamana ole edelleenkään löytänyt pysyviä ratkaisuja, minkä seurauksena Unkarin, Italian ja Itävallan kaltaisten kansallisvaltioiden oli pakko ryhtyä kansallisiin toimiin täydellisen katastrofin välttämiseksi. Ne ovat auttaneet ainakin toistaiseksi.

Tämän Korkmanin sokeana pisteenä näyttäytyvän ongelman ratkaisemiseksi kansainvälisen yhteistyön avulla tulisi ensisijaisesti pystyä lopettamaan lähtömaiden väestöräjähdys. Toiseksi sen olisi pystyttävä rauhoittamaan niiden yhteiskuntia kalvavat uskonnollis-etniset epävarmuustekijät ja näiden ongelmien tultua ratkaistuksi tukemaan näissä maissa omaehtoista talouskasvua ja siihen tukeutuvaa hyvinvointia.

Samalla olisi huolehdittava siitä, etteivät länsimaat omalla toiminnallaan ehkäisisi kehitysmaiden omaa kehitystä. Esimerkkinä sellaisestra käy vaikkapa maataloustukien seurauksena syntyneen ruuan ylituotannon dumppaaminen kehitysmaihin.

Ja niin. Tuosta Korkmanin mainitsemasta "epätoivoisiin ihmisiin" kohdistuvasta vihasta

Jotenkin minusta tuntuu, ettei ylivoimaisesti suurin osa ns. maahanmuuttokriittisistä eurooppalaisista tunne juurikaan vihaa tänne saapuvia kehitysmaalaisia kohtaan (vaikka toki lienee olemassa pieni joukko vihaisia rasistejakin). Sen sijaan he kaipaavat elämäntapansa säilyttämistä ennallaan, turvallisuutta ja taloudellista vakautta. Ja tiedostavat enemmän tai vähemmän kirkkaasti, että liian laajamittainen humanitaarinen maahanmuutto johtaisi heikennyksiin näillä kaikilla osa-alueilla.

Asiaa ei myöskään paranna se, ettei ainakaan EU ylikansallisena organisaationa (eikä Suomi kansallisvaltiona) ole tehnyt elettäkään vaatiakseen tulijoilta todellista sopeutumista vastaanottajamaiden elintapaan. Yhtenä järkyttävänä esimerkkinä tästä luin eilen Oulun tunnetusta imaamista, Abdul Mannanista, jota edelleen haastatellaan suomen sijasta englanniksi. Tämä on järkyttävää, sillä onhan hän sentään entinen demareiden varavaltuutettu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aino Frilander: sait minut häpeämään
Suomen vastuista Kreikassa
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?

Tappaako pelin politiikka suomen kielen?

Olen antanut yliopistossa opetusta sekä suomen että englannin kielellä. Jälkimmäiseen on johtanut vaatimus yliopistojen kansainvälistymisestä.

Se on ymmärrettävästi mahdollista vain puhumalla kieltä, jota muualta tulleet ihmiset ymmärtävät - ellemme tee niin, ei meillä ole myöskään kansainvälisiä opiskelijoita. Tai ellemme sallisi englanninkielistä opetusta, ei meillä olisi myöskään kansainvälisiä vierailevia tutkijaopettajia.

En tässä ota kantaa siihen, onko englanninkielisen opetuksen järjestäminen vähäinen vai kova hinta yliopistojen kansainvälistymisestä. Meille tutkijaopettajille se ei kuitenkaan ole kovin suuri loikka, sillä kirjoitanhan tutkimusteni tuloksetkin aina englanniksi, koska vain siten ne saavat kansainvälistä näkyvyyttä ja vaikuttavat eniten ihmiskunnan tieteelliseen maailmankuvaan, jonka varaan hyvinvointimme positiivinen kehitys on perustunut viimeisten satojen vuosien aikana.

Hyvä kehitys ei olisi ollut mahdollista - ei ainakaan näin nopeasti - mikäli kaikki maailman tutkijat olisivat pitäytyneet omassa kielessään. Sellainen johtaa vain tiedonvälityksen hidastumiseen ja turhaan työhön. Minulla on jopa omakohtainen esimerkki tapauksesta, jossa luulimme oppilaideni kanssa löytäneemme jotain uutta, mutta myöhemmin ilmeni, että sama asia oli jo julkaistu meiltä pimennossa - ranskaksi, kuinkas muutenkaan.

Asia nousi mieleeni kun luin tänään suomen kielen lautakunnan ilmaisseen huolensa suomen ja ruotsin kielten asemasta maassamme. Omalta osaltani olen pyrkinyt popularisoimaan oman alani tiedettä äidinkielelläni ja keksinyt myös suomenkielisiä nimiä tutkimuskohteilleni, mikäli niillä ei ole sellaisia ollut. Samoin olen omalla alallani kohtuullisen paljon kantaa ottava tutkija - mikä on asioihin vaikuttamisen lisäksi myös yksi keino edistää suomen kielen käyttöä tieteellisessä viitekehyksessä. Julkinen kirjoitteluni ei siis rajaudu pelkästään tähän blogiin.

Mutta itse asiaan. Minä jaan suomen kielen lautakunnan kanssa huolen äidinkieleni tulevaisuudesta. On tärkeää, että siitä pidetään huolta, koska se muodostaa yhdessä ruotsin ja saamen kanssa yhden kansakuntamme keskeisistä omaleimaisista piirteistä, jonka varaan rakentuu myös meitä yhdistävä suomalainen identiteetti. Se taas on äärimmäisen tärkeää siksi, että ilman yhteistä identiteettiä - eli tunnetta suomalaisuudesta - ei meillä ole myöskään luottamusyhteiskuntaa.

Siksi on hyvä, että ministeri Sampo Terho (sin) ilmoitti hallituksen ottavan asian käsittelyyn. Toivottavasti myös muut hallituspuolueet ottavat äidinkiel(t)emme asian vastaan yhtä innostuneesti.

Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Tai ainakin itseäni puistatti, kun luin toimittaja Hanna Mahlamäen kommentin, jossa tämä epäili kielemme joutuneen heitteille muiden poliitikkojen perussuomalaispelon takia.

Toivottavasti Mahlamäki on väärässä, eikä meillä Suomessa pelin politiikka aja hallituksessa ja eduskunnassa asioiden hoitamisen edelle, vaan päätöksenteko kulkee asialinjalla niin kielikysymyksissä, ilmastoasioissa kuin maahanmuutossakin. Tuosta viimeisestä on tässä hyvä todeta, ettei esille ajoittain noussut vaatimus kielitaidosta lipsumisesta työmarkkinoilla ole yhteensopiva kansallisten kieltemme vahvan kotimaisen aseman kanssa - eikä siten myöskään tue luottamusyhteiskuntaa.

Eikä maahanmuuttajille saa myöskään antaa sellaista käsitystä, ettei kielitaito olisi tärkeää. Päinvastoin, meidän tulee vaatia heitä omaksumaan uuden kotimaansa kieli nopeasti ja perusteellisesti.

Sama koskee tietenkin myös kulttuuria, jonka omaksumisen myötä pitäisi olla itsestään selvää, että suomalaisuuden kanssa ristiriidassa olevat vanhan kulttuurin merkit naisten ympärileikkauksista ja kasvot peittävistä hunnuista aina miesten kunniakäsityksiin poistuvat ja tuomitaan erityisen jyrkästi nimenomaan maahanmuuttajien omassa piirissä. Näin hekin voivat ajan myötä päästä osalliseksi suomalaisesta luottamusyhteiskunnasta, eivätkä sen sijaan vaaranna sen olemassaoloa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kotouttamisen haaveet
Kielirasismia Pohjoismaiden neuvostossa
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan

Media ja pahuuden ilmentymät

Espoon seurakunnat on julkaissut seuraavan tekstin. "Luterilaisen teologian mukaan meidän ihmisten olemus ja teot ovat niin synnin ja pahuuden vaurioittamia, että ne väistämättä vaativat erittäin suurta rankaisua, sovitusta ja vapautusta... Juuri tämän takia Jeesus, jossa yhdistyy ainutlaatuisesti todellinen Jumala ja todellinen ihminen, syntyi kärsimään ihmisten puolesta... Ehkä Jumalalla on jokin korkeampi päämäärä, jota kärsimyskin palvelee, vaikka meidän onkin joskus vaikea löytää kärsimyksestä mitään mieltä."

En ole luterilainen enkä minkään muunkaan uskontokunnan jäsen, enkä usko maailman pahuuden katoavan rankaisemalla, sovittamalla enkä vapauttamalla. En myöskään näe sen palvelevan jotain korkeampaa päämäärää. Siitä huolimatta tunnistan kyllä maailman pahuuden, joka saa mitä hirveimpiä ilmenemismuotoja kuten seuraavat esimerkit osoittavat.

* * *

Tämän aamun Helsingin Sanomat kertoi, että "Etelä-Sudanin hallituksen joukot tukehduttivat viime lokakuussa tahallisesti yli 60 miestä konttiin Leerin kaupungissa... pidätetyt miehet pakotettiin konttiin, joka lukittiin. Välillä ovi avattiin kuolleiden poistamiseksi. Kuolleet miehet olivat todistajien mukaan siviilejä."

Saman valtion tapauksiin kiinnitti huomiotaan myös Yleisradio, joka kertoi että "Etelä-Sudan antaa taistelijoiden raiskata ja siepata naisia ja tyttöjä palkaksi, YK:n ihmisoikeustoimisto kertoo [että] osa armeijaa tukevista aseistetuista ryhmistä ´ryösteli karjaa, varasti omaisuutta ja raiskasi ja sieppasi naisia ja tyttöjä´ palkan sijasta... Raiskauksia on käytetty laajasti kauhun välikappaleena ja sota-aseena."

Kaikesta karmeudestaan huolimatta nämä uutiset eivät ole varsinaisesti uutisia. Mehän tiedämme muutenkin, että sota-aikoina ja erityisesti sisällissodissa ihmiset ovat syyllistyneet hirmuisiin tekoihin.

Näin oli myös Suomessa niin nuija- kuin punakapinankin aikana. Ensimmäisessä Flemingin joukot teurastivat aseensa laskeneet nuijamiehet ja jälkimmäisessä niin voittajat kuin hävinneetkin murhasivat surutta niitä, joita vastaan heillä oli hampaankolossa. Tai pelkästään yleisen koston ja seikkailunhalun takia, kuten ruotsinkieliset rankaisuretkikunnat suomenkielisellä Länsi-Uudellamaalla tapahtumasarjassa, joka lienee pohjana Kjell Westön kuvaukseen kirjassaan "Missä kuljimme kerran".

* * *

Yleisradio kertoi aamulla myös muista pahuuden ilmentymistä. Sen mukaan "YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi perjantaina päätöslauselman, joka puuttuu YK:n rauhanturvaajien viime vuoden aikana tekemiin 69:ään seksuaaliseen hyväksikäyttötapaukseen.... Yhdysvaltojen laatima päätöslauselma vaatii niiden rauhanturvayksiköiden kotiuttamista, joiden jäseniä syytetään seksuaalisesta hyväksikäytöstä.... Päätöslauselman puolesta äänesti turvallisuusneuvostossa 14 jäsenmaata. Egypti pidättäytyi äänestämästä."

Tässä uutisessa pahuus on edellisiä syvällisempää. Rauhanturvaajathan ovat hakeutuneet, tai ainakin heidän olisi pitänyt hakeutua, turvaamaan sodasta kärsivää väestöä. Suojelun sijaan he sen sijaan ovat tarjonneet saastaisten elukoiden lailla pakkoseksiä jo muutenkin kärsineille naisille. Eli ovat siis olleet sanan varsinaisessa merkityksessä täysiä mulkkuja

Valitettavasti näiden rauhanturvaajien pahuus ei kuitenkaan ole tämän uutisen syvintä. Sitä on sen sijaan Egyptin käyttäytyminen turvallisuusneuvostossa.

Minusta olisi kovin mukava kuulla, millä perusteella Egypti on pidättäytynyt äänestämästä. Onko päätös syntynyt raiskausten vähättelystä, naisten alemman aseman korostamisesta vai egyptiläisten vallanpitäjien omista luurangoista?

Valitettavasti en odota koskaan saavani vastausta kysymykseeni, mutta on selvää, ettei rauhanturvaajien suorittamassa raiskailussa ole egyptiläisten mielestä edes sen vertaa tuomittavaa, että tekijät tulisi siirtää pois uhriensa luota. Kuvottavaa...

* * * 

Pahuuden ilmentymästä on kyse myös Tanskanmaalta kantautuneessa uutisessa, jonka mukaan "entinen lapsiasiamies Lisbeth Zornig Andersen ja hänen miehensä on tuomittu ihmissalakuljetuksesta. Pariskunta auttoi syyrialaisen perheen Tanskasta Ruotsiin, ennen kuin maiden välinen raja suljettiin tammikuussa."

En epäile, etteikö lapsiasiamiehen ja hänen siippansa omasta mielestä kyseessä olisi ollut jalo teko. Valitettavasti ihmissalakuljetus ei kuitenkaan koskaan ole sellainen. Tässäkin tapauksessa parivaljakko tuli lisänneeksi Ruotsin maahanmuuttajaongelmaa yhdellä syyrialaisperheellä.

Se ei kuitenkaan ollut heidän toiminnassaan pahinta, sillä on selvää, että pyrkiessään auttamaan syyrialaisperhettä laittomin keinoin he tulivat vahvistaneeksi sitä bisnestä, jonka avulla Aasiasta ja Afrikasta vyöryy miljoonia ihmisiä Euroopan alueelle. Sen sivujuonteena saamme katsella taideteoksia Välimereen hukkuneista lapsukaisista ja lukea järkyttäviä uutisia tuhansien parempaa elintasoa tavoittelevien ihmisten kuolemista.

Lyhyesti sanottuna tanskalaisen lapsiasiamiehen ja hänen miehensä toiminnassa tiivistyy sellaisen pahuuden olemus, jonka käyttövoimana ovat älyllinen epärehellisyys, aatteen ohjaama kapeakatseisuus ja oman moraalisen ylemmyyden kieroutunut tavoittelu. Kaikki nämä juuri niitä tekijöitä, jotka ovat mahdollistaneet maailmanhistorian kauheimmat hirmuteot lasten uhraamisesta Molokin kitaan aina natsien juutalaisvainoihin ja Kiinan kulttuurivallankumoukseen sekä tanskalaispariskunnan tavoin oman ideologiansa sokaiseman Anders Breivikin toteuttamaan norjalaisnuorten joukkomurhaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysapunainen valaisi verovarojemme käyttöä Afrikassa
Suomi ja Etelä-Sudan nousivat maailman kärkeen!
Zuber Jalal Isa herätti ajatuksia

Viisi ajatusta hallituksen perheenyhdistämissuunnitelmista

Yleisradio kertoi tänään hallituksen aikeista kiristää perheenyhdistämisen edellytyksiä. Asia ei sinänsä ole mitenkään uusi, sillä jo hallitusohjelmassa todetaan seuraavaa: "perheenyhdistämisen kriteereitä tarkennetaan EU:n perheen yhdistämisdirektiivin mukaisesti".

Lyhyesti sanottuna kyse on nyt siitä, että oleskelulupa myönnetään Suomeen aikovalle puolisolle vain, mikäli perheenyhdistäjällä on vähintään 1 700 euron nettotulot kuukaudessa (ellei yhdistettävällä ole Suomessa työpaikkaa valmiina). Nelihenkisen perheen yhdistämiseksi vaaditaan tuloja verojen jälkeen käteen 2 600 euroa kuukaudessa.

Esitys lienee seurausta siitä, että viime aikoina on turvapaikan anomisoikeutta käytetty laajamittaisesti väärin, mistä on seurannut ennenäkemätön kehitysmaalaisten kansainvaellus maahamme.

Syntyneen ongelman ratkaisemiseksi Suomen houkuttelevuutta pyritään vähentämään muun muassa kiristämällä perheiden yhdistämiskriteerejä. Työtä tekeville ulkomaan kansalaisillehan ovat jo aiemmin olleet voimassa perheen elättämiskyvyn varmistavat tulorajat, kuten muistamme Etelä-Pohjanmaalle perheenyhdistämistä halunneen vietnamilaisen tapauksesta.

Ylen tämän päivän uutisessa on haastateltu kahta suomalaisnaista. Heistä ensimmäinen asuu Suomessa ja haluaisi tuoda uuden turkkilaismiehensä Suomeen.

Toinen taas asuu nyt Venäjällä, mutta haluaa myöhemmin tuoda perheensä isiensä maahan. Molempien ratkaisuna hallituksen esitykseen on aikaistaa maahantuloa, jotta mahdollisesti voimaan tuleva lainsäädäntö ei ehtisi vaikuttaa päätöksentekoon heidän tapauksissaan.

* * *

Ylen uutinen herätti minussa viisi ajatusta.

Ensinnäkin tämä tapaus osoittaa, kuinka hallitsematon maahanmuutto kehitysmaista vaikuttaa myös maan kansalaisten elämään. Tässä tapauksessa subjektiivinen oikeus puolison ja perheen maahantuontiin muuttuu elintasoperusteiseksi, jolloin köyhimmille ulkomaalaiseen rakastuneille voi aiheutua ongelmia. Tämä on ikävää, mutta kuitenkin pienempi paha kuin hallitsemattoman maahanmuuton seuraukset.

Toiseksi näemme tässä tapauksessa kahden perustavaa laatua olevan periaatteen välisen törmäyksen. Vastakkainhan ovat perustuslain turvaama kaikkien ihmisten tasa-arvo sekä toisaalta yhteiskunnan velvollisuus käyttää verovaroja vastuullisesti sekä huolehtia maan taloudesta ja yleisestä järjestyksestä.

Kolmaskin ajatus liittyy perustuslakiin. Arvelen että hallitus on tulkinnut sitä niin, että koska laissa edellytetään kaikkia ihmisiä kohdeltavan tasa-arvoisesti, ei yhdistettävien elättämiskykyvaatimusta voida säätää pelkästään kansalaisuuden tai pakolaisstatuksen saaneita maahanmuuttajia koskevaksi. Siksi se on täytynyt ulottaa myös syntyperäisiin Suomen kansalaisiin.

Neljänneksi minusta tuntuu, että nyt suunnitteilla oleva uudistus tulee osoittautumaan erittäin tehokkaaksi keinoksi vähentää kehitysmaalaisten innokkuutta hakeutua Suomeen. Jos näin käy, se on iso askel suomalaisen yhteiskunnan pelastamiseksi nykyaikaisen kansainvaelluksen aiheuttamien ja väistämättä edessä olevien ongelmien jaloista.

Viidenneksi totean, että asetetut tulorajat ovat niin alhaiset, ettei korkeasti koulutetuilla ja työtä tekevillä Suomen kansalaisilla ole vaikeuksia mahdollisten ulkomaisten perheidensä yhdistämiseen. Kuten ei nytkään ole maassa asuvilla ulkomaalaisilla Nokian insinööreillä tai yliopistojen professoreilla. Siten lailla ei ole vaikutusta sellaisen ulkomaisen työvoiman rekrytointiin, jolla voisi olla suurempaa merkitystä hankittaessa Suomeen sellaista erityisosaamista, jota meiltä puuttuu.

* * *

Sivumennen sanottuna, en olisi lainkaan yllättynyt, mikäli saisimme ensi viikolla kuultavaksemme tiettyjen lausuntoautomaatteina tunnettujen oikeustieteen professoreiden hallituksen esitystä perustuslain nojalla vastustavan näkemyksen. Sen sijaan olisin äärimmäisen hämmästynyt, mikäli he esittäisivät käyttökelpoisen ratkaisun siihen ongelmaan, jota varten hallitus joutuu tekemään nyt esille nousseen esityksen.

Tulevan alkuviikon keskustelunavaus on siis tehty ja jäämme odottamaan sen jatkoja. Omana kantanani esitän, ettei perheenyhdistäminen toisten elätettäväksi vastaa omaa oikeustajuani, enkä siksi ole valmis omien verojeni kiristämiseen sen takia. Siksi tuen lämpimästi hallituksen aikeita tässä asiassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS tänään: muunneltua totuutta ja demokratiavihaa
Ulkomaalaiset raiskaavat kantasuomalaisia törkeämmin
Miksi Scheinin ja Halla-aho riitelevät?

Mitä pitää tehdä pysyäkseen vallassa?

Juho Eerola (ps) vaatii humanitaaristen maahanmuuttajien perheenyhdistämisen edellytykseksi kykyä elättää perheensä sekä kykyä viestiä maan virallisilla kielillä. Hänen kertomansa mukaan myös hallitus suunnittelee samaa. Tämä on tietenkin järkevää nykyisessä tilanteessa kun vaarana on lähtömaiden ihmisten hallitsematon muuttoliike kevään aikana.

Samassa uutisessa sisäministeriön  maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorio kuitenkin kertoo, ettei perheenjäsenien yhdistämistä voida estää, mikäli se tapahtuu kolmen kuukauden kuluessa turvapaikan myöntämisestä. Syytä hän ei tähän kerro.

Mikäli kyse on Suomen tekemistä kansainvälisistä sopimuksista on tässä tilanteessa syytä ryhtyä toimiin sellaisten nykyiseen maailmaan sopimattomien ja siksi järjettömien sopimusten irtisanomiseksi. Tai jos kyse on muualla Suomen tai EU:n lainsäädännössä esiintyvistä rajoitteista on ryhdyttävä toimiin niiden pikaiseksi muuttamiseksi. Sitä vartenhan politiikka ja poliitikot ovat olemassa.

Samalla löytyisi ratkaisu siihenkin ongelmaan, jonka Helsingin Sanomat nosti esille pääkirjoituksessaan: "Ranskan presidentti François Hollande todistaa jälleen kerran oikeaksi EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin tulkinnan: kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä, miten tulee valituksi uudelleen, jos näin tekee".

Näin siksi että nykyisen maahanmuuttopolitiikan kiristämistä kannattaa selvä enemmistö suomalaisista. Sen sijaan kehitysmaalaisten nykyisen kaltaista kansainvaellusta maahamme kannattaa vain parikymmentä prosenttia.

Ei sellaisella vähemmistöllä voi olla koko kansan asioihin määräysvaltaa, eikä sellaisen joukon äänillä myöskään pysy vallassa. Sen sijaan siihen tarvitaan maahamme 1990-luvulta alkaen tulvineisiin kehitysmaalaisiin kyllästyneiden suomalaisten enemmistön kannatus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö uskoa irakilaisia?
Vuoden 2015 turvapaikkaruljanssi johtanee noin 8000 kehitysmaalaisen oleskeluun maassamme
Maahanmuuton aiheuttama turvattomuuden tunne ei näy puolueiden kannatuksessa

Mikä on tyhmempi kuin islamisti?

Pakistan on viimeisiä maita maailmassa, jossa esiintyy poliota. Syynä siihen on se, että islamistit ovat pitäneet sen ja naapurimaa Afganistanin monet alueet niin levottomina, ettei siellä ole pystytty rokottamaan väestöä tehokkaasti.

Sitä kuitenkin yritetään, koska jos polio saadaan maailmasta hävitetyksi edes hetkeksi, se ei palaa koskaan. Niinpä molempiin maihin on kaikesta huolimatta luotu kansainvälisen yhteistyön avulla rokotusohjelmat, joissa maailman viimeiset poliovirukselle ja sen vakaviin jälkitauteihin altistuneet ihmiset voisivat saada suojan sitä vastaan.

Islamistit ovat kuitenkin jo vuosia sitten tulleet uskontonsa sekoittamien aivojensa syövereissä siihen tulokseen, että kansainväliset ponnistukset polion hävittämiseksi ovat perkeleellinen salajuoni, jolla muslimilapsia steriloidaan. Niinpä ne näyttivät jälleen suunnattoman älykkyytensä ja lähettivät itsemurhaterroristin tuhoamaan polioklinikan Pakistanissa.

Tapahtuneen jälkeen minä puolestani jäin miettimään, että mikähän mahtaisi olla tyhmempi kuin islamisti. En keksinyt.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Islam tappaa Pakistanissa
Sisäsiittoisuudesta on etua monikulttuurisessa yhteiskunnassa
Rokotuksilla hävitetään taudinaiheuttajia

Helsingin Sanomat, pääkirjoitus

Helsingin Sanomat kirjoitti aamun pääkirjoituksessaan, kuinka Suomen sisäpolitiikka estää meitä ajamasta EU:ssa itsellemme edullisinta linjaa. Sellainen olisi lehden mukaan Unionin johdolla toteutettava taakanjako, jossa turvapaikanhakijoita sijoitettaisiin jäsenmaihin näiden mielipidettä kysymättä.

Kirjoitus osoittaa kuinka pahasti hakoteillä lehti on. Sen sijaan, että tässä tilanteessa meidän tulisi pohtia turvapaikanhakijoiden sijoittamisongelmaa, meidän tulisi joko EU:n johdolla tai yksittäisten maiden toimenpiteenä saada viime vuoden aikana käsittämättömiin mittoihin kiihtynyt turvapaikkaruljanssi pysähtymään.

Siihen tarvitaan vain kolme toimenpidettä. Ensinnäkin joko yksittäisten maiden (kuten Suomi) tai koko EU:n on irtisanouduttava kansainvälisistä sopimuksista, joissa kenelle tahansa taataan oikeus turvapaikkahakemuksen yksilölliseen käsittelyyn. Tämä on perusteltua kahdesta syystä.

Yksi. Järjestelmää käytetään laajamittaisesti väärin. Tämän osoittavat esimerkiksi tulijoiden lähtömaat, joista kärjessä komeilevat Irak ja Afganistan, joista molemmista löytyy tulijoille turvallisia alueita (viite ja toinen). Sen on osoittanut myös monien tulijoiden halu palata kotimaahansa heidän huomattuaan ihmissalakuljettajien huijanneen Suomessa vastassa olevista olosuhteista.

Kaksi. Turvapaikkajärjestelmä muuttaa yhteiskuntamme peruuttamattomasti sellaiseksi, jota me emme halua. Tämän ovat kiistatta osoittaneet monet tapahtumat viime aikoina alkaen Charlie Hebdo -lehden toimittajien murhista tai Ruotsin rakettisodista ja päätyen Kölnin, Hampurin ja Stuttgartin joukkoahdisteluihin sekä Iso-Britannian muslimien asenteisiin tai Helsingin ilmeisen täpärästi vältettyyn naisten laajamittaiseen ahdisteluun.

Ja eiväthän Kirkkonummella tai Ylivieskassa tehdyt väärät ilmiannot tai kantasuomalaisten perustamat katupartiotkaan kuulu sellaiseen yhteiskuntaan, jossa suurin osa suomalaisista haluaisi elää. Tähän viittaavat ainakin joensuulaisten reaktiot.

Toinen toimenpide turvapaikkaruljanssin pysäyttämiseksi on rajojen sulkeminen. Siis laittomasti maahan tulleiden ihmisten palauttaminen sinne, mistä he ovat tulleet. Suomessa se tarkoittaa palauttamista käytännössä Ruotsiin, Saksaan tai Venäjälle. Välimerellä se tarkoittaa merta ylittävien pelastamista ja siirtämistä takaisin Turkkiin, Libyaan tai muihin lähtömaihin.

Tässä tilanteessa ei voi mitenkään olla suomalaisten tai EU-kansalaisten vastuulla miettiä mitä laittomasti niiden alueelle tuleville tapahtuu sen jälkeen. Se on kutsumattomien tulijoiden itsensä vastuulla.

Jos kuitenkin halutaan, voidaan joko EU:n alueelle tai jonnekin muualle perustaa ympäristöstään eristettyjä leirejä, joissa huolehditaan laittomien maahantulijoiden perustarpeista kuten ruuasta ja asumisesta. Näiltä leireiltä voi kukin maa halutessaan valita sopivaksi katsomoansa määrän henkilöitä asutettavaksi omaan maahansa. Ja olosuhteisiin kyllästyneet voivat luonnollisesti lähteä takaisin kotimaahansa.

Kolmas toimenpide on EU:n houkuttelevuuden vähentäminen. Se tarkoittaa vastikkeettomasta sosiaaliturvasta luopumista ja minimaalisen, mutta vastikkeellisen tuen myöntämistä niille, jotka ovat jo saaneet turvapaikan tai oleskeluluvan EU:n alueelle.

Myöskään perheenyhdistämisiä ei tule sallia kuin kunkin maan kansalaisille. Kansalaisuuden ehdoksi on puolestaan asetettava osoitettu kyky elättää itsensä ilman yhteiskunnan maksamaa sosiaalitukea sekä uuden kotimaan kielen, kulttuurin ja arvojen omaksuminen.

Lisäksi edellä mainitusta uudenlaisesta turvapaikkapolitiikasta on tiedotettava näyttävästi kaikkien niiden kanavien kautta, jotka tarjoavat mahdollisuuden lähtöä harkitsevien tavoittamiseen. Tällöin on myös tuotava vahvasti esiin ihmissalakuljettajien epäluotettavuus ja taipumus valehdella Euroopan olosuhteista saadakseen kasvatettua omaa liiketoimintaansa.

* * *

Tiedän kyllä, että tämä on kovaa tekstiä. Tosiasia kuitenkin on, ettei nyt ole aikaa hempeillä.

Tosiasia nimittäin on, että muutaman seuraavan vuoden aikana ratkaistaan koko Euroopan tulevaisuus. Joko se muuttuu epävakaaksi alueeksi, jossa ihmiset eivät luota toisiinsa ja etnisten ryhmien välinen polarisaatio aiheuttaa jatkuvia jännitteitä tai vaihtoehtoisesti säilyy kohtuullisen turvallisena vyöhykkeenä muuten niin väkivaltaisessa maailmassa.

Vielä voimme ainakin Suomessa valita näiden kahden vaihtoehdon välillä. Kuitenkin jo vuosikymmenen kuluttua se lienee mahdotonta täälläkin, mikäli tulijamäärät pysyvät viime vuoden kaltaisina.

Siksi on täysin vastuutonta, että ammattitoimittaja pohdiskelee edelleen sellaisia lillukanvarsia, joita tämän aamun Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta sain lukea. Siinä on yksinkertaisesti kyse kansalaisten johtamista harhaan - riippumatta siitä johtuuko kirjoittelu pääkirjoittajan perehtymättömyydestä aiheeseen, syvällisestä ymmärtämättömyydestä vai puhtaasta hyväsydämisyydestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä kalpea aavistus Kölnistä
Ehdotan, että luovumme Geneven pako­lais­so­pi­muk­sesta
Totuus turvapaikkabisneksestä

JK 8.1.2016 kello 10.54. Huvittavaa kyllä HS kirjoitti toisessa pääkirjoituksessaan aiheesta, jota olen aiemmin käsitellyt. Tosin tuonkaan jutun pääkirjoitustoimittaja ei osaa yhdistää aihettaan laajempaan viitekehykseen. Eli länsimaisen elämäntavan muuttumiseen hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena.

Ehdotan, että luovumme Geneven pako­lais­so­pi­muk­sesta

Kirjoitin eilen Kölnin tapahtumista, joissa tuhatkunta maahanmuuttajataustaista kohdisti seksuaalista häirintää naisiin. Käytännössä arabimaailmasta tai Pohjois-Afrikasta peräisin olevat miesjoukkiot piirittivät naisia ja kävivät näihin käsiksi, pahimmillaan raiskaten ja alusvaatteita riisuen.

Samankaltaisia tapahtumia on raportoitu myös Hampurista ja Stuttgartista. Lisäksi naisia on piiritetty ja häiritty seksuaalisesti myös Ruotsissa (Paavo Tajukankaan käännös uutisesta).

Kölnin tapaukseen on tarttunut myös Helsingin Sanomien Berliinin kirjeenvaihtaja Tiina Rajamäki. Hän on siis nimenomaisesti se henkilö, jonka olisi pitänyt kirjoittaa aiheesta viimeistään heti sen jälkeen, kun tapahtumasta uutisoitiin Saksassa. Valitettavasti hän taisi saksalaisen uutisoinnin sijaan seurata Homma-foorumia ja kirjoittaa vasta eilen kun asia nousi siellä esille.

Rajamäki ei kuitenkaan jättänyt asiaa pelkän uutisoinnin varaan. Sen lisäksi hän kirjoitti mielipidekirjoitukseksi luonnehdittavan pikkujutun.

Katsotaanpa siis mitä sanottavaa kirjeenvaihtajalla on tapauksesta, jota Saksan poliisiliitto luonnehtii "väkivallan ja rikosten uudeksi ulottuvuudeksi" ja jossa häirinnän kohteeksi joutui myös naispuolinen siviilipoliisi. Seuraavassa siis Rajamäen juttu lainausmerkkien välissä ja omat kommenttini niiden alla.

"Kölnin uudenvuodenyön juhlat keskeytyivät monelta naiselta siihen, että tungoksessa tuntematon mies puristi takamusta."

Tämä kuulostaa melko viattomalta, joskin tuomittavalta. Vähän kuin suomalaisten kännikalojen käytös takavuosien kosteina pikkujouluina. Aivan kuin Rajamäki pyrkisi jotenkin vähättelemään tapahtunutta. Miksi?

"Poliisi on saanut tiistai-iltaan mennessä jo 90 rikosilmoitusta, joista ainakin joka neljäs liittyy ulkomaalaistaustaisten miesten tekemään seksuaaliseen häirintään."

Rikosilmoitusten määrä nousi siis 50 prosentilla sen jälkeen kun uutisesta oli lopulta kirjoitettu Saksan lehdistössä. Rajamäki ei mainitse lainkaan Hampurin tai Stuttgartin tapauksia, saati Ruotsissa tapahtuneita.

"Tapahtumaan liittyy paljon tyrmistyttäviä piirteitä. Yksi niistä on, että Kölnin poliisilla kesti neljä päivää, että se tiedotti asiasta."

Kölnin poliisilla kesti neljä päivää, mikä selittää osin suomalaisen median hitaan reagoinnin. Se ei kuitenkaan selitä, miksi Rajamäki uutisoi asiasta vasta sitten, kun se oli levinnyt jo kotimaiseen sosiaaliseen mediaan.

"Teot ovat vakavia ja tuomittavia. Poliisille on ilmoitettu myös yksi raiskaus."

Vakavia ja tuomittavia ovat. Mutta on tässä kyllä melkoinen ristiriita verrattuna Rajamäen kirjoituksen avaukseen takamuksen puristamisesta.

Toimittajana hän tietää, että suurinta osaa lehtiartikkeleista luetaan vain otsikon ja parin ensimmäisen rivin verran. Jää siis sellainen kuva, että näiden kahden tapahtumien kuvauksen järjestys on määräytynyt tarkoituksena luoda tapahtuneesta rikollisten maahanmuuttajien kannalta siloiteltu mielikuva.

"Useat saksalaispoliitikot vaativat tiistaina, että uudenvuodenyön tapahtumat selvitetään ja mahdollisimman paljon tekijöitä otetaan kiinni ja rangaistaan. Se tulee olemaan ihmisjoukossa vallinneen kaaoksen takia äärimmäisen vaikeaa. Tämän on poliisikin myöntänyt."

Tämä pitänee paikkansa. Voisi kuitenkin kuvitella, että Kölnin rautatieasemalla on valvontakamerat. Viime kädessä asioiden kulun ja enimpien syyllisten selvittäminen ja rankaiseminen riippuvat siis poliisitutkintaan allokoitavien resurssien määrästä.

"Jos Kölnin uudenvuodenkaaos jää selvittämättömäksi tapahtumasumpuksi, se johtaa moneen vakavaan asiaan. Silloin öykkäreiden karmean käytöksen perimmäiset syyt voidaan lakaista maton alle."

Tämä on kyllä varsin kryptinen ilmaus. Minä kuitenkin annan vinkin: öykkäreiden käytöksen selvittäminen kannattaa aloittaa heidän kulttuuritaustansa välittämästä kuvasta naisten ja toisuskoisten asemasta ihmisyhteisössä. Ehkäpä siltä pohjalta asiaa tulkiten ei tarvitse lakaista mitään "maton alle", vaan kaikki on kristallinkirkasta.

"Ja Saksan äärioikeisto, esimerkiksi islamkriittisen Pegida-liikkeen johtohahmo Lutz Bachmann tulee käyttämään sitä yhä uudestaan lempiesimerkkinään maahanmuuton vaikutuksista."

Näin tulee epäilemättä käymään. Mutta miksi Rajamäki kuvaa tosiasioiden esittämistä osana yhteiskunnallista keskustelua vakavaksi asiaksi? Minusta tosiasiat ovat pikemminkin erinomainen asia poliittisen debatin pohjaksi.

* * *

Pikaisella katsomisella muutama muu huomio tapahtumien seurauksista.

Iltalehden uutisen mukaan "Saksan hallitus tuomitsi kymmenet naisiin kohdistuneet seksuaaliset ahdistelut uudenvuodenyönä Kölnissä ja Hampurissa, mutta varoitteli samalla tekemästä pakolaisista yleisiä syntipukkeja."

Tämä on tietenkin oikein. Kaikki ns. pakolaiset eivät ole olleet Kölnissä raiskaamassa eivätkä luultavasti hyväksy nähtyjä tekoja. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä asiaa, että tapahtumien tekijät olivat humanitaarisia maahanmuuttajia. Ja ettei nyt nähtyä joukkorikollisuutta olisi tapahtunut ilman saksalaisen turvapaikkapolitiikan sallimaa maahanmuuttajien ryntäystä maahan.

Edelleen saman lähteen mukaan maan oikeusministeri on sitä mieltä, että "tapahtumien niputtaminen yhteen pakolaiskysymyksen kanssa ei ole asiallista. Nyt pitää selvittää faktat ja päättää sitten tarvittavista toimenpiteistä."

Oikeusministerin kannanotto on vähintäänkin omituinen. Koska rikokset ovat ns. pakolaisten tekemiä, eivät tapahtumat mitenkään voi olla irrallisia pakolaiskysymyksestä. On siis täysin asiallista tutkia tapahtumia huomioiden tekijöiden pakolaistausta.

Yleisradion mukaan liittokansleri Merkelin edustaja on myös todennut, että "kaikki voitavissa oleva on tehtävä, jolla mahdollisimmat monta syyllistä löydetään mahdollisimman nopeasti ja tuodaan oikeuden eteen heidän alkuperästään ja taustastaan riippumatta."

Tämä kannanotto kuulostaa järkevältä. Rikosten selvittämisessä on tärkeintä saada kiinni rikolliset, tutkia heidän tapauksensa oikeudessa ja rangaista niistä lain mukaan.

Lisäksi on syytä selvittää rikokseen johtaneet välittömät (proksimaattiset) ja perimmäiset (ultimaattiset) syyt. Itse veikkaan ensimmäiseksi sosiaalisessa mediassa tapahtunutta yllytystä ja jälkimmäiseksi saksalaista maahanmuuttopolitiikkaa.

* * *

Ehkä mielenkiintoisin tiedonpala löytyi kuitenkin MTV3:n nettisivulta.

Sen mukaan "poliisi ei pystynyt estämään organisoituja hyökkäyksiä, kun se yritti turvata turvallista juhlintaa. Poliisi tyhjensi kaupungin keskeisen aukion juhlijoista, jotta ilotulitteet eivät olisi vahingoittaneet ihmisiä. Samalla päärautatieaseman ja katedraalin ulkopuolella ryösteltiin. Poliisista on myönnetty, ettei se ollut uudenvuodenyönä tilanteen tasalla."  

Juuri ennen uutta vuotta meillä uutisoitiin, että "Saksassa ilotulitteiden ampumisesta ohjeistetaan paikoin pidättäytymään. Viranomaisten pelkona on, että räjähdykset voisivat tuoda sodasta pahoja muistikuvia sadoille syyrialaispakolaisille."

Kirjoitin perusteluista viime vuoden viimeisenä päivänä otsikolla "Vuoden vitsi". Olisikohan tässä tilanteessa poliittisesti korrektia esittää, että Kölnin tapausten syyt todellakin juontavat ilotulitteista?

Annan siis punavihreälle lehdistöllemme ja saman suunnan poliitikoille vinkin siitä, miten tässä käsitellyille tapahtumille voisi antaa hellyttävän selityksen. Sen mukaan "ilotulitteet aiheuttivat pahoja muistikuvia uuskölniläisille, joiden mieli meni siinä tilanteessa niin apeaksi, että heidän oli pakko turvautua läheiseen kosketukseen saksalaisnaisten kanssa. Ja vähän joukkopuristella takapuolesta, koska se toi mielenrauhaa kuin kaukaisena muistona ajalta, jolloin he imivät äitinsä rinnasta maitoa samalla puristellen sitä."

* * *

Lopuksi vakavoidun jälleen ja totean, että nyt Kölnissä tapahtunut on saanut minut entistä vakuuttuneemmaksi, ettei Suomella ole varaa hallitsemattomaan maahanmuuttoon ja sen tässä käsitellyn kaltaisiin seurannaisilmiöihin vääjäämättä johtavan Geneven pakolaissopimuksen noudattamiseen.

Yhdyn siis ruotsalaisen kansantaloustieteilijän Joakim Ruistin näkemykseen: "ehdottaisin, että luopuisimme pako­lais­so­pi­muk­sesta ja oikeudesta turvapaikkaan. Nykyisen rajatarkas­tusten ja sääntöjen kiristämisen sijaan olisi rehellisempää vain kertoa, kuinka monta turva­paik­ka­pe­rus­teista oleskelulupaa aiomme vuosittain myöntää."

Näin siitä huolimatta, ettei kaikkia turvapaikanhakijoita tai pakolaisia voi syyttää Saksan sen enempää kuin Ranskan tai Ruotsinkaan maahanmuuttajaväestöön liittyvistä rikoksista. Ja että monet heistä ovat sopeutuneet oikein hyvin vastaanottavaan yhteiskuntaan. Ja että monissa lähtömaissa ihmisten tilanne niin kurja, että hakeutuminen Eurooppaan on ymmärrettävää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Media vaikenee Saksan Kölnin uudenvuodenaatosta

Perheiden valinnanavapaus uhrataan Ruotsissa maahanmuuton alttarille

Vuoden vitsi?

Tuhoaako ketjureaktio ihmissalakuljettajien bisneksen?

Tämän päivän uutisen mukaan Tanska on aloittanut rajatarkastukset Saksan vastaisella rajallaan. Syynä siihen ovat Ruotsin, Suomen ja Norjan tiukentuneet maahanmuuttopolitiikat, joiden seurauksena Tanska uhkasi joutua kohti pohjoista pyrkivien maahanmuuttajien loppusijoituspaikaksi.

Koska Suomi on aiemmin ottaut käyttöön Estonia-onnettomuuden jälkeen voimaan tulleen lainsäädännön, jossa vaaditaan kaikilta laivayhtiöiltä ajantasaiset tiedot matkustajien henkilöllisyydestä, tarkoittavat nämä päätökset sitä, ettei paperittomilla turvapaikanhakijoilla ole enää muuta kulkureittiä Suomeen kuin Venäjän kautta.

Ja sekin on ainakin toistaiseksi onnistuttu tukkimaan Suomen ja itänaapurin rajayhteistyön avulla. Sekä saaden lisätukea siperialaisista ilmamassoista.

Tanskan tekemästä päätöksestä on odotettavissa ketjureaktio, jonka seurauksena Saksa ja sen jälkeen muut EU-maat ryhtyvän myös vaatimaan kunnossa olevia asiapapereita rajaa ylittäviltä EU:n ulkopuolisilta ihmisiltä. Tästä seuraa oletettavasti se, että turvapaikanhakijat joutuvat lopettamaan papereidensa hukkaamiseen perustuvan Dublinin sopimuksen kiertämisen ja jättämään hakemuksensa turvapaikasta siihen maahan, johon he ensimmäisenä saapuvat.

Käytännössä koko EU tulee siis seuraamaan sitä Unkarin politiikkaa, jota mistään mitään ymmärtämättömät poliitikot vielä jokin aika sitten kauhistelivat epäinhimillisenä ja jota stalinistisen äärivasemmiston piirissä pidettiin jopa fasistisena. Käytännössähän kyse on koko ajan ollut ainoastaan siitä, että toisin kuin muut EU-maat, Unkari on pyrkinyt vain rekisteröimään rajojensa sisään tulleet turvapaikanhakijat; ei estämään heidän saapumistaan. Toisin sanoen Unkari on vain noudattanut EU-lainsäädäntöä.

Nyt ovat siis myös muut EU-maat lopultakin valmiita sääntöjen noudattamiseen. Aika näyttää mitä siitä seuraa, mutta ainakin juuri nyt näyttäisi siltä, että EU:lle syntyy lopultakin mahdollisuus kontrolloida turvapaikkapolitiikkaansa.

Samalla ihmissalakuljettajien leipä tulee käymään huomattavasti kapeammaksi, koska kehitysmaalaisten kuljettaminen EU:n alueelle rajaseutuja lukuun ottamatta käy lähes mahdottomaksi. Näin siitä huolimatta, että omaan norsunluutorniinsa umpioituneet oikeustieteen kollegat tekevät kaikkensa ihmissalakuljetuksen jatkamiseksi.

Seuraavassa vaiheessa jään jännityksellä odottamaan, toteutuuko edellä hahmottelemani ketjureaktio. Ja jos toteutuu, onko sen vaikutus ihmissalakuljetukseen niin suuri kuin tässä vaiheessa on lupa odottaa. Sekä  sitä, miten tämä kaikki vaikuttaa EU:n alueelle pyrkivien turvapaikanhakijoiden kokonaismäärään. Vastauksia saamme viimeistään keväällä säiden jälleen lämmetessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia vai tosiasioihin liittyvää pelkoa
AIkaa ei ole hukattavaksi
Turvapaikkapolitiikan seurauksista

Osoittaako McDonalds suomalaisten ymmärtävän?

Verotus on vanha keksintö. Sen alkuperäisenä ideana on suojelurahan kerääminen samaan tapaan kuin vaikkapa italialaisella mafialla.

Muita mahtavammat ovat siis keränneet varoja oman hyvinvointinsa sekä valtansa ja verotulonsa myös tulevaisuudessa varmistavan koneiston ylläpitämistä varten. Vastineeksi he ovat väittäneet suojelevansa verotettaviaan erilaisia vainolaisia vastaan - niin maallisia kuin uskonnollisiakin.

Suomessa pysyvä kruununverotus alkoi 1200-luvulla. Sitä ennen katolinen kirkko oli jo verottanut suomalaisia järjestelmällisesti. Monipuolisessa keskiajan verotusjärjestelmässä veroja kannettiin kruunulle, kirkolle, paikalliselle hallinnolle ja oikeudenkäytölle.

Ajoittain verotus on kasvanut kestämättömäksi. Esimerkiksi Suomessa ensimmäisen sisällissotamme eli nuijasodan yksi merkittävä sytyke oli aateliston talonpoikiin kohdistama laiton ja ylettömän raskas verotus. Siihen aikaan lienee maassamme ollut varsin vähän iloisia veronmaksajia.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja nykyisin veronkanto on Suomessa ainakin jossain määrin yleisesti hyväksyttyä. Syynä on se, kuten valtiovaltamme kertoo, että "verovaroilla ylläpidetään suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Veroilla kustannetaan terveydenhuoltoa, koulutusta ja muita kansalaisten tarvitsemia palveluja sekä rahoitetaan tulonsiirrot."

Käytännössä asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Pikemminkin valtio kerää edelleen veroina sen, mitä se katsoo tarvitsevansa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tavallisen merkittävään veronkiertoon kykenemättömän kansalaisen verorasitus on pienimmillään silloin, kun veronkiertoa on mahdollisimman vähän eli valtion pohjattoman kidan täyttämiseen osallistuvat kaikki verovelvolliset kykyjensä mukaisesti.

Tässä mielessä oli mielenkiintoista huomata, että maailman hampurilaisjätti McDonalds on Suomessa vaikeuksissa. Ketjun edustaja arvelee vaikeuksien syyksi kilpailun kiristymistä, mutta se ei ole oikein uskottavaa, sillä samaan aikaan lähes kaikki muut alan toimijat ovat menestyneet ihan hyvin.

Vaihtoehtoinen selitys voisi olla se, että yhtiö on ainakin Suomessa ollut suhteellisen näyttävästi esillä sinänsä laillisen verosuunnittelunsa takia. Käytännössä se on siirtänyt Suomen kaltaisista korkean verotuksen maista voittonsa verotettavaksi ulkomailla tuotettujen varojen varaan veroparatiisina omaa hyvinvointiaan rakentavaan Luxemburgiin.  

Minusta olisi rohkaisevaa, jos McDonaldsin alamäki todellakin johtuisi yhtiön moraalittomasta verojen välttelystä. Ei siksi, että kannattaisin nykyistä järjettömän korkeaa veroastetta ja valtavan kokoista lonkeronsa joka paikkaan ulottavaa julkista sektoria (hiukan enemmän täällä), vaan siksi, että se osoittaisi maamme kansalaisten ymmärtävän kansainvälisen verokeinottelun johtavan loppupeleissä oman verotaakkansa kasvuun.

Lisäksi on käsittämätöntä, ettei EU ole löytänyt keinoja suitsia Luxemburgin kaikille muille jäsenmaille haitallista keplottelua varojen keräämiselle niiden alueella ja usein tuellakin tapahtuvasta taloudellisesta aktiivisuudesta. Onneksi sentään edes muiden maiden eläkeläisten verovaroja hyödyntävät maat pannaan tässä asiassa kuriin - kiitos muutaman julkisuuskipeän isorikkaan, jotka ovat suutaan soitellen paenneet verojaan karkuun Pyreneiden niemimaalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rahaa riittää yhteen vaan ei toiseen
Pelimiehiä ja maksumiehiä
Iloinen veronmaksaja?

Maahanmuuttajien määrät ovat vain promilleja

Kollega Outi Korhonen Turun yliopistosta on todennut, ettei meillä ole huolta, sillä pakolaisten määrät ovat promilleja meidän väkiluvustamme. Tässä hän on oikeassa, ainakin jos käytetään oikeaa aikayksikköä.

Siis jos meille tulee 40 000 turvapaikanpyytäjää vuodessa se tekee noin seitsemän promillea väkiluvustamme. Siis vajaan prosentin. Ja sadassa vuodessa se tekee 70 prosenttia jos syntymiä tai kuolemia ei lasketa ja tulijavirta jatkuu entisellään.

Jos heistä kolmannes saa turvapaikan, se tarkoittaa reilua 20 prosenttia väestöstä. Siis jos perheitä ei yhdistetä lainkaan eikä kukaan synny eikä kuole.

On ollut myös "hauska" huomata, että islam on nykyisin Suomen toiseksi suurin uskontokunta. Muslimeja on 70-75 000.

Aiemmin opimme Ruotsista, että noin 110 000 muslimia näyttäisi olevan riittävä määrä muuttamaan pohjoismaisen yhteiskunnan peruuttamattomasti. Saa siis nähdä päteekö opetus Suomessa.

Sen sijaan olen kollegan kanssa eri mieltä siitä, onko meillä huolta vai ei. Jo nyt ulkomaalaisten rikollisten määrä Suomessa on kasvanut, vaikka muu rikollisuus onkin laskussa. Samoin valtiontalouden tila on heikko - vuosittainen vajaa prosentti väkiluvusta verovaroin loppuelämänsä elätettäviä olisi kyllä minun mielestäni aika kova taloudellinen päätös.

Siitä olen kuitenkin professorin kanssa samaa mieltä, ettei sopimuksia tule rikkoa. Jos ne ovat järjettömiä, voidaan niitä joko pyrkiä muuttamaan tai sitten yksinkertaisesti irtisanoutua niistä. Mutta suora rikkominen ei siis ole oikeusvaltiopolitiikkaa.

Sen sijaan voimme edelleen hyvin vähentää Suomen houkuttelevuutta elintasoshoppareiden tulokohteena. Teltta- ja parakkimajoitus ovat hyviä keinoja. Samoin käteisen rahan sijaan ruuan jakaminen - vaikka rahankipeät muslimit siitä ajoittain valittaisivatkin. Ja tietenkin perheenyhdistämisen ehtojen tiukentaminen.

Onneksi Ruotsi ryhtyy lopultakin rekisteröimään kaikki sinne saapuneet. Suomen on tietenkin tehtävä samoin - mutta niinhän se jo Torniossa tekeekin. Suomi siis on noudattanut lähes ainoanan Euroopan maana tekemiään sopimuksia.

Miksiköhän kollega Turun yliopistosta ei ota kantaa siihen? Tai siis muiden maiden hävyttömään sopimusten rikkomiseen - eihän sellainen sovi EU-maille, joiden ainakin minä olen luullut yrittävän olla oikeusvaltioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle ja viharikos

Onko Suomi sulkeutumassa, Antti Blåfield?

Yleensä järkeviä kirjoittava Antti Blåfield on päästänyt käsistään tavallista kelvottomamman tekstin. Hän on otsikkotasolla tavallaan oikeassa, sillä Suomen ei todellakaan pidä sulkeutua, mutta sisällöstä löytyy lievästi sanottuna kummallisuuksia. Niinpä esitän hänelle pari kysymystä siltä varalta, että tekstini osuisi hänen silmiinsä.

Hän aloittaa laittomasti maassa olevien terveydenhuollosta unohtaen samalla, että jo nyt Suomi tarjoaa laittomasti maassa oleville akuutin terveydenhuollon. Tämä unohdus osoittaa epärehellisyyttä, mutta ei välitetä siitä.

Blåfieldin pääsanomana nimittäin oli, että Suomen hyvinvointi riippuu osallisuudestamme kansainväliseen yhteisöön. Tämä pitää paikkansa, mutta haluaisin kyllä kuulla, millä perusteella laittomasti maassa olevien kroonikoiden terveydenhuollon järjestäminen parantaisi maamme kansainvälisiä kauppasuhteita tai vaikkapa tutkimusyhteistyötä? Tai jo nyt resurssipulasta kärsivää omien kansalaistemme terveydenhuoltoa?

Seuraavaksi Blåfield ottaa puheeksi maamme toisen kansalliskielen, kutsuen asenteitamme sitä kohtaan vihaksi ja kaunaksi. Siitä olen hänen kanssaan samaa mieltä, että kaksikielisyys on rikkaus ja Suomen etu, mutta niin taitavat olla muutkin suomalaiset. En nimittäin ole vielä kuullut suomalaisesta, joka haluaisi lopettaa maamme kaksikielisyyden, eli pakkosuomalaistaa ruotsinkieliset.

Sen sijaan olen kuullut ihmisistä, jotka haluavat lopettaa ruotsinkielisten etuoikeudet esimerkiksi koulutukseen. Muun muassa sisäänpääsy korkeakouluihin on selvästi suomenkielisiä helpompaa; seikka jota hyvin pakkoruotsinsa opiskelleet käyttävät hyväkseen osallistumalla äidinkielisen sijasta ruostsinkielisiin pääsykokeisiin. Ja olihan meillä tämä vihreä kielikameleonttikin.

Vielä useammat haluavat lopettaa suomenkielisille asetetun pakon opiskella ruotsinkieltä. Jälkimmäinenhän sitoo valtavasti nuorten resursseja, jotka ilman pienen naapurimaamme pienen kielen opiskelua voitaisiin käyttää muuhun opiskeluun. Voisiko tämä sittenkin luoda enemmän valmiuksia maamme hyvinvoinnille kuin nykyinen pakkoruotsi?

Teen itse paljonkin pohjoismaista yhteistyötä, mutta englanniksi kuten muidenkin maiden tutkijoiden kanssa. Tässä auttaa se, etteivät muutkaan pohjoismaalaiset ole kielitaidottomia, joiden kanssa tehtävässä yhteistyössä olisi pakko pitäytyä heidän äidinkielessään. Millä logiikalla Blåfield siis näkee vaaran pohjoismaisten yhteyksien heikkenemiselle pakkoruotsin poistamisen seurauksena?

Seuraavaksi Blåfield ottaa amerikkalaisiin kohdistuvan vihan. Sellaista olen tunnistanut itsekin, mutta Blåfieldin mainitseman Guggenheimin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. En ole nimittäin kuullut kenenkään vastustavan Guggenheimia siksi, että se on amerikkalainen.

Sen sijaan olen kuullut paljonkin kritiikkiä siitä, että suomalaisten veronmaksajien varoja käytettäisiin amerikkalaisen säätiön liiketoiminnan edistämiseen. Jos siis tuemme Guggenheimia verovaroillamme, niin eikö meidän tasapuolisuuden nimissä pitäisi tukea verovaroin myös kaikkia muita Suomeen tulevia amerikkalaisia taidelaitoksia? Entä venäläisiä, kiinalaisia tai saksalaisia?

Ja ryssävihaa meillä tosiaan riittää. Kuten Blåfield itsekin mainitsi, siihen on syynsä. Ja voin kertoa salaisuuden: se on meillä kertaluokkaa miedompaa kuin eteläisissä naapureissamme. Syyksi tähän eroon epäilen eroja Suomen ja Baltian maiden historiassa. Kyllä Siperia opettaa.

Blåfield kuitenkin unohtaa, että venäläisiä vihattiin kansan parissa ihan yhtä lailla jo minun lapsuudessani. Ehkä enemmänkin kuin nyt.

Silti lähes koko kansa ymmärsi, ettei venäläisten kanssa kannata lähteä riitelemään, vaan luomaan pragmaattisesti näennäisen hyviä suhteita. Tämän opettivat meille Paasikivi ja Kekkonen. Mahtaako Blåfield ajatella, että suomalaiset haluaisivat nyt toimia jotenkin toisin? Jos, niin miksi ihmeessä?

Blåfield väittää seuraavaksi meillä olevan vaikeuksia suhtautua virolaisiinkin. Valitettavasti hän puhuu taas jostain sellaisesta, jota en itse ole havainnut.

Minun tuntemani ihmiset ainakin ovat pelkästään tyytyväisiä Viron nopeasta talouskehityksestä. Tosin sieltä tulevaan halpatyöhön suhtaudutaan yleensä karsaasti, mutta senkin ymmärretään loppuvan heti, kun Viron elintaso nousee lähelle omaamme.

Lopuksi Blåfield puhuu Serlachiuksista, Fazereista ja kumppaneista mainitsematta heitä nimeltä. Näiden ihmisten nykyajan vastineita ovat vaikkapa Googlen, Microsoftin tai Gunghon omistajat, jotka ovat viime vuosina investoineet miljardeja Suomen talouteen.

Miksi ihmeessä Blåfield ei arvosta näitä talouselämän sijoittajia samalla tavalla kuin heidän 1800-luvulla eläneitä edeltäjiään? Vai arveleeko hän 1800-luvun miesten toimineen jostain muusta syystä kuin seuraajansa, eli vaikkapa hyväntekeväisyydestä eikä Suomen tarjoamien taloudellisten mahdollisuuksien perusteella?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eväät Suomen uuteen kukoistukseen
Tarvitseeko Suomi työvoimapulan paikkaajia
Miksi emme myöntäisi turvapaikkaa kaikille vainoa ja hätää kärsiville?

Osta tanskalainen kinkku - saat kaupan päälle bakteerin!

Helsingin sanomat kertoo Suomen olevan omavarainen sianlihan suhteen. Tästä huolimatta kymmenen prosenttia joulukinkuista tuodaan ulkomailta, lähinnä Tanskasta. Niiden ostoperusteena lienee halpa hinta.

Tämä uutinen kannattaa yhdistää Hesarin eiliseen uutiseen. Sen mukaan tanskalaisista (ja myös saksalaisista) sianlihapakkauksista löytyy usein metisilliiniresistenttejä Staphylococcus aureus - bakteereja. Siis samoja mikrobeja, jotka tunnetaan paremmin vaikeahoitoisina MRSA-sairaalabakteereina.

Syy MRSA:n esiintymiselle tanskalaiskinkuissa on antibioottien paljon Suomea yleisempi käyttö sikaloissa. Logiikka on siis sama kuin sairaalabakteerien keittymisessä: kun bakteerin ainoa keino selvitä elävänä on vastustuskyky, ryhtyy valinta suosimaan niitä bakteereja, jotka kestävät antibiootteja. Käytännössä tämä tarkoittaa yhden kromosomaalisen geenimutaation yleistymistä bakteeripopulaatiossa.

MRSA on yksi pelätyimmistä bakteereista sairaalaolosuhteissa. Sianlihassa se ei aiheuta vaaratilanteita, eikä yleensä tartu ihmiseen. On kuitenkin selvää, että riski tartunnalle on olemassa.

Olenkin sitä mieltä, että suomalaisten kannattaisi harkita toisenkin kerran kannattaako tanskalaiskinkkuja ostaa lainkaan, vai olisiko kotimainen kinkku sittenkin kokonaisuuden kannalta järkevämpi vaihtoehto. Saattaa nimittäin käydä niin, että halvasta kinkusta saa kalliin joululahjan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
GMO-lajikkeissa on "antibiootille vastustuskykyisiä geenejä"
Myrsky viskilasissa paljasti valtionhallinnosta oivan säästökohteen
Mykoplasma