Lastenkasvatus ennen ja nyt

Yleisradio kertoi, että lukiolaiset tarvitsevat yhä enemmän tukea, koska heistä osa on niin ahdistuneita, ettei opiskelu luokassa onnistu. Jutun mukaan tämä johtuu siitä, että lukioihin otetaan aiempaa enemmän nuoria, jotka tarvitsevat nykyistä enemmän tukea opinnoissa pärjäämiseen.

Erityistä tukea ei lukiossa kuitenkaan pystytä tarjoamaan samalla tavalla kuin peruskoulussa. Lisäksi koulun aikana kaikkien on saavutettava samat minimioppimäärät, eli niistä ei voi – eikä pidäkään – tinkiä: jokaisen tulisi pystyä läpäisemään ylioppilaskirjoitukset koulunkäynnin lopuksi. 

Eikä siinä kaikki, vaan juuri lukion käyneiden pitäisi aikuisena ottaa tämän maan tulevaisuus käsiinsä. Eli opiskella korkeakoulututkintoja ja asettua niiden mukaisesti asiantuntija- ja tuotekehitystehtäviin sekä nousta päättäviin asemiin yrityksissä ja yhteiskunnassa. Sekä kestää niissä mitä erilaisimpia stressejä ilman, että se vaikuttaa tehtävän työn tuloksiin.

* * *

Minun mielestäni tämä kuulostaa hurjalta. Ja siksi on kysyttävä, että mistä tällainen muutos johtuu. 

Ovatko nuorten mielenterveysongelmien syinä jutussa mainitut koronapandemia tai oppivelvollisuuden laajentuminen Sanna Marinin (sd) hallituksen päätöksellä? Vai kenties medioissa jo pitkään vellonut negativistinen maailmankäsitys, jonka mukaan ihmiskunta on menossa kohti tuhoaan ilmastonmuutoksen, luontokadon tai jonkin muun syyn takia? Ellei sitten suorastaan digitaalisten pelien ja sosiaalisen median mieltä rappeuttava vaikutus?

Tähän liittyen selvä fakta on se, että jo pari vuotta sitten Lääkärilehti kirjoitti erityisesti teini-ikäisten tyttöjen ahdistuneisuuden räjähdymäisestä kasvusta. Sen mukaan "nuorista 78 prosenttia koki huolta sodan, 76 prosenttia ilmastonmuutoksen, 65 prosenttia luonnonkatastrofien ja 47 prosenttia pandemioiden uhkiin liittyen. 

Nämä syyt osoittavat lasten mielenterveysongelmiin syyllisiksi erityisesti suomalaista toimittajakuntaa, jonka sensaatiohakuinen ja yksipuolinen uutisointi erityisesti kolmen ensimmäisen aiheen – sotien, ilmaston ja luonnon – kohdalta näyttäisi ottaneen täydellisen niskalenkin nuorten terveestä ja kriittisestä ajattelusta. Pahinta tässä on se, että – Lääkärilehden haastatteleman asiantuntijan mukaan – "kysymys ei ole pelkästään nuorten tai perheiden tarpeista. Nuorten hoitamattomien ongelmien hintalappu yhteiskunnalle ja kansantaloudelle on todella korkea."

* * *

Itse nostaisin näiden ongelmien yhteydessä esille myös toisen – yhteiskunnassamme lähes vaietun – mahdollisuuden. Se on lastenkasvatuksen muutos viimeisten vuosikymmenien aikana. 

Omassa lapsuudessani lapsilta vaadittiin jo varsin pienenä omatoimisuutta ja selviytymistä tavallisista arjen askareista – ja myös osallistumista niihin. Siten minäkin kuljin kuusivuotiaana aamuisin parin kilometrin matkan leikkikouluuni ja illalla takaisin. Ja kotona tehtäväni oli siivota leikkikalut joka ilta paikalleen sekä viedä tarvittaessa roskat roskikseen.

Seuraavasta vuodesta lähtien kuljin myös kouluun ensimmäisestä luokasta lähtien ilman saattajia sekä huolehdin – tai jätin huolehtimatta – läksyni itsenäisesti. Kävin myös lähikaupassa tekemässä äidin antaman listan mukaan pikkuostoksia eli maitoa, perunoita ynnä muuta tarpeellista. Yhdeksän- tai kymmenvuotiaasta lähtien tehtäviini kuului myös siivomiseen osallistuminen – mukaan lukien mattojen tamppaaminen muutaman kerran vuodessa.

Kaupassa käyminen ja etenkin mattojen tamppaaminen harmittivat syvästi, mutta niiden tekemättä jättämisellä olisi ollut seurauksia, jotka ovat nykyisin laittomia – ja saattoivat olla jo silloin. Samalla kuitenkin sisu kasvoi ja kyky kestää ikäviä asioita kehittyi.

* * *

Minulla on sellainen käsitys, ettei tällaisten asioiden vaatiminen lapsilta tai nuorilta ole enää nykyisin kovinkaan yleistä. Itse asiassa luulen, että esimerkiksi lasten itsenäinen kulkeminen kuusivuotiaana kaupungin keskustan läpi esikouluun – saati sieltä kotiin lähteminen ilman noutajaa – ei olisi edes mahdollista, vaan johtaisi vanhempien syytteeseen lapsen heitteille jättämisestä.

Samalla on kuitenkin käynyt niin, että edellytykset suomalaisten lasten omatoimisuuden ja itsenäisyyden kehittymiselle ovat heikentyneet. Eikä mielestäni olisi kummoinenkaan ihme, ellei tämä heijastuisi yhä useamman nuoren elämässä kyvyttömyytenä selviytyä yhteiskunnan vaatimuksista ilman tukea – ja vaikeutena suhtautua vuosi vuodelta yhä hirvittävämmiltä kuulostaviin ilmasto- ja sotauutisiin realistisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?
Nuorten naisten mielenterveys
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Suomessa annetaan ihmisille monenlaista koulutusta. Niistä arvostetuin ja eniten aikaa vievä on ylempi korkeakoulu- eli maisterintutkinto, joka opiskelijoiden tulisi suorittaa viidessä vuodessa. 

Tämä tutkinto määrittelee koulutustason, joka vaaditaan moniin valtion ja kunnan virkoihin, mutta käytännössä sen suorittaneet henkilöt muodostavat myös - erityisesti suurten - yritysten parhaiten palkatun työvoiman ja johtajiston. Toisin sanoen maisterintutkinnon suorittaneiden henkilöiden työsuorituksella on erityisen tärkeä rooli suomalaisen yhteiskunnan yleisen ja erityisesti taloudellisen menestyksen kannalta.  

Yleisradio kuitenkin kertoi, että juuri ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen tässä tavoiteajassa onnistuu alle puolelta opiskelijoista, koska he kärsivät yleisesti mielenterveysongelmista. 

Siksi on kysyttävä, että onko suomalaisen yhteiskunnan tuleva menestys siis kiinni mielenterveysongelmaisista? Ja jos vastaus on myöntävä - kuten näyttäisi - mitä se tarkoittaa maamme nykyisyyden ja tulevaisuuden kannalta?

Tämä on kysymys, josta en ole huomannut juurikaan keskusteltavan poliittisissa yhteyksissä. Eikä ylimmän väestönosan mielenterveysongelmia ole huomioitu pohdittaessa syitä sille, että maamme talous on ollut halvaantuneessa tilassa vuodesta 2008 alkaen - siis nyt jo seitsemättätoista vuotta.

Eikä suomalaisten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden mielenterveydestä ole edes hiiskahdettu mahdollisena selittäjänä sille, että haitallisen maahanmuuttajaväestön määrän on annettu räjähtää vuoden 2015 jälkeen. Eikä näitä ihmisiä ole pystytty sopeuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan he erottuvat edelleen aivan liian selvästi rikos- ja työttömyystilastoissa.

* * *

Siksi kysyn, että olisiko Suomessa tullut aika selvittää niitä syitä, jotka ovat johtaneet siihen, että maan suurimmat tulevaisuuden toivot joutuvat niin yleisesti mielenterveysongelmien kouriin. Omalta osaltani epäilen, että ongelman syitä olisi etsittävä ennen kaikkea suomalaislasten ja -nuorten kasvatuksesta. Eli viime kädessä suomalaisten muuttuneista kasvatuksen arvoista ja käytännöistä. 

Epäilen nimittäin, että meille on pesiytynyt kasvatukseen - lainsäädännön ja arvojen muuttumisen takia - käytäntöjä, joiden seurauksena lapsille ei kehity aiempien sukupolvien tapaan resilienssiä kohdata elämässä väistämättä vastaan tulevia vaikeuksia. Eikä opiskeleville nuorille aikuisille siten ole kehittynyt keinoja selvitä opintojen ja samanaikaisen itsenäisen elämään siirtymisen mukanaan tuomasta stressistä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuorten mielenterveysongelmista
Pojat ovat tyttöjä uskonnollisempia, mutta miksi?
Kuplautuminen johtaa ahdistukseen

Ida Korhonen ja Aura Kinnunen tieteen vapautta vastaan

Helsingin yliopiston äärivasemmistolaiset naisopiskelijat - Ida Korhonen ja Aura Kinnunen - ovat luopuneet opiskeluoikeudestaan, koska heidän opinahjonsa ei ole suostunut lopettamaan tutkimusyhteistyötä israelilaisten yliopistojen kanssa. Ja päätti pyytää poliisia lopettamaan heidän juutalaisvaltion vastaisen mielenosoituksensa.

Kyseisillä opiskelijoilla on tietenkin oikeus opintojensa lopettamiseen - näinhän tekevät monet opiskelijat muutenkin syystä tai toisesta. Tosin ainakin toinen opintonsa keskeyttänyt oli opiskellut jo viiden vuoden ajan, eli olisi halutessaan voinut suorittaa samassa ajassa tutkintonsa loppuun. 

Nyt se jää tekemättä, ellei yliopisto päätä tehdä heidän kohdallaan poikkeusta ja sallia opintojen jatkamista joskus myöhemmin. Minusta sellainen olisi kuitenkin vähintäänkin outoa ja ehkä jopa opinto-oikeudestaan luopuneiden halventamista. 

Selvää on joka tapauksessa, että opinto-oikeudestaan fanatisminsa takia luopuneiden naisten tulevaisuus on nyt usvan peitossa. Parhaassa tapauksessa - siis itsensä kannalta - he saattavat elättää itsensä ammatti-mielenosoittajana maassamme juuri epäjärjestystä aiheuttaneen Greta Thunbergin tavoin, mihin heidän tähänastinen toimintansa on muutenkin viitannut. Tai kenties he nousevat aikanaan vihreän liikkeen äärilaidan merkittäviksi poliitikoiksi. 

Maailmaan ei kuitenkaan mahdu kovin montaa gretathunbergiä, eikä sellaiseksi pääsemisestä ole mitään takeita. Myöskään ääriajattelulla ei - onneksi - ole Suomessa ollut viime aikoina kovin suurta kannatusta, vaikka poliittisessa julkisuudessa onkin tullut tavaksi huudella äärisitä ja ääritätä. Ja tästä syystä nyt puheena olevilla nuorilla naisilla saattaa pahimmillaan olla edessään vaikea tie elettäväksi.

Toisaalta Suomi on vapaa maa, jossa jokainen on vastuussa omista tekemisistään ja saa osoittaa mieltään vastenmielisiksi katsomiansa asioita vastaan. Olkoon sellainen sitten vaikka tieteen vapaus, kuten Korhosella ja Kinnusella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa
Nuorten mielenterveysongelmista
Ympäristöjärjestöille veto-oikeus?

Mitä enemmän "vittua" ja "paskaa" viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa

Poliittisen historian professori Markku Jokisipilä harmitteli turkulaisopiskelijoiden mielensoituksia. Ei siksi, ettei hän hyväksyisi opiskelijoiden kannanottamista, vaan koska mielenosoituksia varten oli tehty typeriä kylttejä.

Opiskelijat vastustivat hallituksen uudistuksia, mutta kantoivat plakaatteja, joissa oli sekä alatyylisiä ilmaisuja että asiavirheitä. Jokisipilä totesikin, että "mitä enemmän ´vittua´ ja ´paskaa´ viestinnässä on, sitä epä-älyllisemmältä se vaikuttaa". 

Eivätkä asiavirheetkään aja opiskelijoiden asiaa. Siis esimerkiksi maininnat "ilmaisesta koulutuksesta", joka ei tietenkään ole ilmainen, vaan jonkun muun kuin opiskelijan itsensä kustantama. 

Ensituntumalta tuntuu tietenkin vähän hassulta, että professori ottaa kantaa opiskelijoiden mielenosoituksiin. Asia tulee kuitenkin ymmärrettäväksi kun tajuaa, että nämä edustavat tavallaan myös omaa oppilaitostaan - tässä tapauksessa Turun yliopistoa - ja vieläpä siellä annettavaa sivistystä.

Tapaus on sikäli mielenkiintoinen, ettei tässä yhteiskunnassa ole montaakaan sellaista ihmisryhmää, joita tuettaisiin yhtä paljon kuin yliopisto-opiskelijoita. Heillehän suorastaan maksetaan itsensä sivistämisestä sekä sellaisen tutkinnon hankkimisesta, joka mahdollistaa muuta väestöä korkeammat tulot työelämässä.

Ja ne hallituksen sopeutustoimet. Käytännössä ne tarkoittavat sitä, että opiskelijoiden olisi kustannettava hiukan nykyistä suurempi osa opintojensa aikaisesta elämästään itse. Siis lomakausien työnteolla tai lainalla. 

Muutosten jälkeenkään ei kuitenkaan palata siihen tilanteeseen, joka vallitsi omien opiskelujeni aikana. Silloinkin sai toki pienen opintorahan - jonka otin kiitollisuudella vastaan - mutta pääosan käytettävissä olevista muodostivat kesä- ja joululomalla tehtyjen töiden palkkatulot. 

Omalta osaltani opintojen edistyttyä pidemmälle aloitin - mahdollisuuden saatuani - ympärivuotiset oman alan työt, joiden ohella oli hoidettava myös opinnot. Se oli kyllä aika raskasta, eikä vapaa-aikaa ollut erityisen paljon - mutta oli kuitenkin - ja juuri elämäntilanteen ahtaus kannusti hoitamaan opinnot nopeasti loppuun. Samalla karttuva työkokemukseni mahdollisti nopean urakehityksen valmistumisen jälkeen.

Kääntöpuolella täytyy sitten tunnustaa, etten kantanut opiskeluaikana minkäänlaisia kylttejä - asiallisia tai asiattomia - mielenosoituksissa. Enkä toki ole tehnyt sellaista myöhemminkään. Kantaa olen kuitenkin ottanut erilaisiin asioihin esimerkiksi Helsingin sanomisen mielipidesivuilla jo lukio-ikäisestä alkaen. 

Ja ehkäpä siksi - sanomisen tarpeesta - syntyi sitten paljon myöhemmin myös tämä blogi, jossa pyrin edelleen välttämään - Markku Jokisipilän sanoja käyttääkseni - alatyylisiä viittauksia ja asiavirheitä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhmaikäisiä Lapin yliopistolla?
Itkevät yliopisto-opiskelijat
Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä

Yksi plus yksi on kaksi, vaikka siitä ei mainittaisikaan erikseen

Suomessa ja tässä blogissakin on puhuttu paljon koulujen maahanmuuttopolitiikkaan assosioituneista ongelmista (esimerkki ja toinen). On ollut sekä oppimisongelmia että raakaa väkivaltaa.

MTV3 kertoi, että Stadin ammatti- ja aikuisopiston Käpylän toimipisteessä on varauduttu häiriötilanteisiin vaatimalla kaikilta henkilökohtaiset kulkukortit. Lisäksi siellä päivystää kaksi vartijaa ehkäisemässä ilkivalta- sekä ja väkivalta- ja kiusaamistilanteita. Alkuvuoden aikana virkavalta on jouduttu kutsumaan apuun kerran kuussa.

Hiukan hämmästyttävää tässä tapauksessa oli opiston koulutuspäällikön kommentti, jonka mukaan "haluamme varmistaa, että oppilaitoksen tiloissa liikkuu opiskelijoita tai henkilökuntaa, mutta ei ulkopuolisia henkilöitä". Avoimeksi jäi, keitä opiston tiloihin tulevat ulkopuoliset henkilöt olisivat.

Koulutuspäällikkö kertoi myös, että oppilaitoksessa on vain harvoin varsinaista väkivaltaa, mutta lähes viikoittain on kuitenkin tilanteita, joihin joudutaan puuttumaan. Nimensä perusteella kantasuomalainen naisopiskelija puolestaan kertoi, ettei pelkää käydä opistossa, mutta ymmärtää kyllä, että joillain muilla voi olla. 

Hänen mukaansa nuoret ihannoivat sosiaalisessa mediassa näkyvää elämäntapaa. Siis "väkivaltaa ja huumeita – sellaista, mitä ihmiset näkee telkkarissa ja musiikkivideoissa".

Koulutuspäällikkö taas arveli selitykseksi ammattiopiston hurjalle menolle sitä, että ammatilliseen oppilaitokseen nyt tulleilla on koronavuosien etäopiskelun vuoksi jäänyt murrosiän kapinointi väliin. Ja että siksi siellä harrastetaan aiempaa enemmän turhanpäiväistä ilkivaltaa ja tavaroiden rikkomista. 

Luettuani MTV3:n jutun kiinnostuin sen verran ammattiopiston menosta, että halusin katsoa, mitä siitä on kerrottu aiemmin. Vastaan tulikin nopeasti Ylen juttu vuodelta 2018 - siis jo kuusi vuotta sitten - jossa kerrottiin, että "Stadin ammattiopistossa jo joka kolmas opiskelija on taustaltaan maahanmuuttaja" - tämä siis vain kolme vuotta sen jälkeen, kun Juha Sipilän kutsu tuotti maahan runsaasti arabian- ja somalinkielistä uusväestöä.

Lisäksi siinä todettiin se yksinkertainen totuus, että "matematiikka tuottaa ihan saman tuloksen, vaikka se opetetaan arabiaksi". En tiedä opetetaanko siellä lisäksi myös se viisaus, jonka mukaan yksi plus yksi on kaksi, vaikka siitä ei mainittaisikaan erikseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mystinen nuorisoaines tekee väkivaltarikoksia
Tasa-arvovaltuutetun kannanotto salolaiskoulun tapaukseen on virheellisesti perusteltu
Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita

Tuleeko maailmasta parempi paikka?

Eilisen uutisen mukaan maailma muuttui hiukkasen paremmaksi paikaksi. Tarkoitan tietenkin sitä, että ISIS-johtaja Abu Ibrahim al-Qurashi räjäytti itsensä ja perheensä. Sitä en sitten osaa sanoa, pääsikö hän tällä teollaan nauttimaan paratiisiin 72 neitsyen palveluksista. Tai mitä hänen vaimonsa - kuinka monta heitä nyt sitten onkaan - siitä tuumaavat. 

Vaikutuksiltaan vielä hankalammin tulkittava on sisäministeri Krista Mikkosen (vihr) ilmoitus siitä, että virkamiestyöryhmä selvittää parhaillaan, millä tavalla Suomi varautuu mahdolliseen hybridivaikuttamiseen rajoillaan ja onko tähän liittyvissä säädöksissä korjattavaa ja laeissa uudistettavaa.

On tietenkin selvää, että turvapaikkahakemusten käsittelyssä on sekä tehostamisen että kriteereiden tiukentamisen varaa. Mutta kun asiaa hoitava ministeri on poliittiselta kannaltaan vihreä, pelkään virkamiesraportin joutuvan joko mappiin öö tai vaihtoehtoisesti tulevan tulkituksi todellisesta sisällöstään riippumatta siten, että kehitysmaalaisten maahantulo helpottuu entisestään. 

Toivon tietenkin olevani tässä asiassa väärässä, mutta eduskunnan eilinen keskustelu turvapaikkapolitiikasta ei oikein viittaa sellaiseen. Siellähän puhuttiin jopa laittomasti maassa oleskeleville tulossa olevasta oikeudesta välttää maasta poistuminen hankkiutumalla opiskelijaksi. 

Jussi Halla-ahon (ps) mukaan esitys houkuttelee suomalaisten elätettäväksi "käytännössä maksuttomalla eli verovaroin kustannetulla opetuksella, avokätisellä oleskelulupapolitiikalla ja sosiaaliturvalla, joka kattaa kenet tahansa, jopa laittomasti maassa olevat". Tämän ministeri Tuula Haatainen (sd) kuitenkin kiisti ja vakuutti, että kaikille opiskellijoile asetetaan toimeentulovaatimus.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla asiassa edetään. Joka tapauksessa on selvää, että välittömästi COVID-19-pandemian päätyttyä EU:n alueelle pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrä lisääntyy. Ja siksi juuri nyt olisi aika tiukentaa turvapaikkapolitiikkaa ja vähentää Suomeen saapumisen vetovoimatekijöitä.

Lisäksi heidän aiheuttamansa kustannukset saattavat nousta entisestään, kuten Wille Rydman (kok) huomasi todetessaan, että henkilö, joka on saanut yhden tai ehkä useammankin kielteisen turvapaikkapäätöksen, alkaa kuormittaa järjestelmää toisen prosessin kautta. Hän sanoi, että tällöin vääränlaisia henkilöitä on sekä turvapaikkaprosessissa että esimerkiksi koulutukseen liittyvässä prosessissa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaihtoehtoisia tulkintoja
Turha selvitys laittomista maassaolijoista
EU:n pitäisi muuttaa tulkintaansa Geneven sopimuksesta

Suomen tulevaisuus on naisten käsissä

Suomessa ja Suomea on ihailtu siitä, että maan johdossa on paljon nuoria naisia. Eikä pelkästään hallituksessa, vaan myös toiseksi suurin oppositiopuolue on valinnut johtajakseen nuorehkon naisen, joten olemme historiallisesti ainutlaatuisessa tilanteessa.

Kysymys tietenkin kuuluu, että mistä tämä kertoo? Onko kyseessä väliaikainen vaihe, jonka jälkeen valta palaa miehille? Vai ovatko naiset ottamassa vallan käsiinsä pysyvämminkin?  

Tilastokeskus julkaisi eilen näihin kysymyksiin liittyen mielenkiintoista taustatietoa. Sen mukaan tutkintoa tavoittelevaan koulutukseen osallistuvien opiskelijoiden kokonaismäärä oli Suomessa vuonna 2020 yhteensä 1,35 miljoonaa. 

Tässä käsiteltävän asian osalta suurin mielenkiinnon kohde on tietenkin opiskelijoiden sukupuolijakauma. Tilastokeskuksen mukaan kaikista opiskelijoista naisia oli 51 prosenttia, mutta uusista opiskelijoista heitä oli 54 prosenttia ja tutkinnon suorittaneista peräti 55 prosenttia. He olivat enemmistönä sekä uusissa opiskelijoissa että tutkinnon suorittaneissa kaikilla perusasteen jälkeisillä koulutussektoreilla.

Naisten osuus myös kasvoi koulutuksen tason myötä. Ylioppilastutkinnon suorittaneista naisia oli 59 prosenttia, mutta ammatillisen tutkinnon suorittaneista "vain" 55 prosenttia. Mutta ammatillisen koulutuksenkin puolella suuntaus oli selvä: naisia oli perustutkinnon suorittaneista oli 52 prosenttia, ammattitutkinnon suorittaneista 61 prosenttia ja erikoisammattitutkinnon suorittaneista 59 prosenttia.

Vastaava ilmiö näkyi ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneissa, joista naisia oli naisia 59 prosenttia mutta ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista jo peräti 70 prosenttia. Jälkimmäisistä miehiä oli siten vain 30 prosenttia.

Tiedeyliopistojen puolella peruskoulutuksen suorittaneista naisten osuus oli 59 prosenttia eli miehiä oli vain 41 prosenttia. Sen sijaan yliopistojen jatkokoulutuksen suorittaneista miesten osuus oli hiukan suurempi eli 47 prosenttia - mutta siinäkin he siis jäivät naisten varjoon.

Nämä lukemat ovat tietenkin osoitus ennen kaikkea suomalaisten naisten tasa-arvosta - tai ehkä jopa sen naisia suosivasta koulutuspolitiikasta. Samalla ne viittaavat siihen, että nykyinen sukupuolten välinen vallanjako on luonteeltaan pysyvä ja yhteiskuntaamme tullaan seuraavina vuosikymmeninä viemään eteenpäin naisten ehdoilla. 

Tämä ei tietenkään itsessään ole hyvä eikä paha asia, mutta nähtäväksi jää mihin naiset tulevat pohjoista maatamme viemään. Varmaa kuitenkin lienee, ettei se ole sama suunta kuin minne Suomi miesten johtamana menisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poikien päivä oli ja meni
Kuinka nainen eroaa miehestä?
Se on laatu eikä määrä - mutta miten lasku maksetaan?

Kuinka nainen eroaa miehestä?

MTV3 teki uutisen siitä, että nuoret naiset ja miehet kannattavat eri puolueita. Sen mukaan vasemmistopuolueet ja Vihreät ovat nuorten naisten mieluisimmat vaihtoehdot, kun taas keskustalaiset ja oikeistolaiset puolueet saavat eniten kannatusta miehiltä.

Kokoomusta että Vihreitä kannattaa 25 prosenttia nuorista ja Perussuomalaisia 15 prosenttia. Sen sijaan SDP, Keskusta ja Vasemmistoliitto jäävät alle 10 prosenttiin.

Sukupuolten väliset erot heijastelevat nuorten sukupuolittuneita maailmankatsomuksia, joka näkyy myös heidän opiskeluvalinnoissaan. Esimerkiksi pari vuotta sitten naisvaltaisimpia koulutusaloja yliopistoissa olivat kasvatusalat, joiden opiskelijoista yli 80 prosenttia edusti kauniimpaa sukupuolta. Kasvatusalan lisäksi naiset suosivat humanistisia, taide- ja yhteiskunnallisia aloja, joiden opiskelijoista noin 70 prosenttia oli naisia. 

Yliopistojen tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen aloilla naiset olivat sen sijaan harvinaisuuksia, sillä niillä yli 80 prosenttia opiskelijoista oli miehiä. Myös tekniikan alalla noin kolme neljästä opiskelijasta oli vähemmän viehättävän sukupuolen edustajia. 

Kun edellä olevaa yliopisto-opiskelijoiden listaa tarkastelee työelämän kannalta, ei kenellekään jääne epäselväksi, että miehet hakeutuvat aloille, joilla sijoitutaan työelämässä varsin todennäköisesti yksityiselle sektorille hankkimaan veroeuroja valtion tai kuntien pohjattomaan kassaan. Vastaavasti naiset hankkivat koulutuksia, joiden seurauksena heidän toimeentulonsa maksetaan tuosta pohjattomasta kassasta.

Näin ollen on varsin loogista, että miehet äänestävät keskimääräistä useammin puolueita, joiden ajamat poliittiset linjaukset eivät tähtää verovaroin toimivaan holhousyhteiskuntaan. Ja vastaavasti suurimmalla osalla naisista on halu saada valtaan eriasteisesti suunnitelmatalouteen tähtääviä puolueita, joita verovarojen hankkiminen kiinnostaa merkittävästi vähemmän kuin niiden jakaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tosielämän naisen logiikkaa
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Sukupuolten hermostot eroavat toisistaan noin 30 prosenttia

Se on laatu eikä määrä - mutta miten lasku maksetaan?

Helsingin Sanomat otti kantaa korkeakoulutuspaikkojen lisäämisen puolesta. Perusteluna oli se, että monet nuoret joutuvat taistelemaan useiden vuosien ajan pääsystä opintoihinsa.

Huoli on sinänsä oikea. Ei ole veronmaksajan etu, että korkeakoulutettujen ihmisten työura jää pitkän pyrkimisvaiheen takia vieläkin lyhyemmäksi kuin se jäisi, jos kaikki opiskelijat voisivat ryhtyä heti opintoihinsa.

Toisaalta olen itsekin opettanut aivan liian montaa opiskelijaa, joiden kapasiteetti saattaa juuri ja juuri riittää opintojen suorittamiseen, mutta ei missään tapauksessa siihen, että he voisivat tehdä sellaisia töitä, jotka on tarkoitettu korkeakoulutetuille. Siten opiskelijavalinnat ovat aivan keskeisen tärkeä tekijä maamme koulutuspolitiikalle, eikä hallitsematon opiskelijamäärän lisääminen johda muuhun kuin ensimmäisen luokan lippuun ojasta allikkoon.

Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että etenkin korkeakoulutuksessa laatu on paljon tärkeämpää kuin määrä. Korkeakoulutetuthan muodostavat käytännössä sen ihmisjoukon, joka johtaa useimpia maamme suuria yrityksiä ja julkista hallintoa - unohtamatta tiedettä ja teknologiaa eteenpäin vievää vapaata tutkimusta ja yritysten tuotekehitystä.

Siksi olisi järkevää, että korkeakoulut itse hinnoittelisivat uudet opiskelupaikat siten, ettei koulutuksen laatu kärsisi lisäopiskelijoiden määrän kasvaessa, vaan opetuksen järjestämiseksi olisi mahdollisuus tehdä myös tarpeelliset lisärekrytoinnit.

Samoin olisi syytä huolehtia siitä, että koulutuspaikkojen lisääminen aloittain tehtäisiin harkitusti siten, että paikkoja lisättäisiin juuri niillä aloilla, jotka vievät yhteiskuntaa eteenpäin tai tuottavat säästöjä veronmaksajille. Jälkimmäisellä tarkoitan aloja, joissa koulutusta on rajoitettu mafiamaisesti korkean ansiotason säilyttämiseksi, mutta joiden palkkakustannuksiin veronmaksajat joutuvat osallistumaan suurelta osin - siis lähinnä lääke- ja oikeustiedettä.

* * *

Edelle kirjoittamani vei ajatukseni myös sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) tuoreeseen kannanottoon, jonka mukaan "Valtion on syytä lisätä aloituspaikkoja korkeakouluissa suppeasti ensin tulevana syksynä ja vuonna 2021 voimakkaammin... Lapsille ja nuorille on tehtävä kriisipaketti. Nyt on loistava paikka panostaa perhetyöhön, erityisopetukseen ja lastensuojeluun... Nyt on tilaisuus käynnistää kaikki sellaiset raidehankkeet, joiden rakentamisvaihe voitaisiin tänä vuonna käynnistää tai jotka voidaan laittaa muuten nopeasti liikkeelle."

Lisäksi hän linjasi, että "nyt ei ole leikkauslistojen aika". Ellei kyseessä olisi vihreä poliitikko, epäilisin median syyttävän Ohisaloa halpahintaisesta populismista ja jakopolitiikasta. Tätä ei kuitenkaan liene odotettavissa.

Sen sijaan odotettavissa on julkisen sektorin kassakriisi, rajuja veronkorotuksia sekä erilaisia ympäristömaksuja seuraavien muutaman vuoden kuluessa, mikäli Ohisalo saa tahtonsa läpi. Mikä pahinta, huomattava osa näin kerättävästä potista siirretään maailmanparannuksen nimissä kolmansiin maihin - ja mahdollisesti myös EU:n sisällä eteläisen Euroopan ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen.

Jos itse olisin tässä vaiheessa hallituksen kanssa kilpailevan puolueen poliitikko, odottaisin kauhunsekaisin ja ristiriitaisin tuntein seuraavia eduskuntavaaleja. Niiden tuloksen mukaan perustettava hallitushan joutuu rakentamaa uudelleen koko maan julkisen talouden, joka ei voi olla näkymättä läpi koko yhteiskunnan.

Siinä yhteydessä on syytä toivoa, ettei maamme yrityselämä ole kadonnut raskaan verotaakan alla - tai mikäli nykyhallitus pääsee eduskuntavaaleihin pelkästään velkaantumalla - tule kaatumaan talouden oikaisutoimien seurauksena. Joka tapauksessa on selvää, ettei vuonna 2023 maan johtoon pääsevän hallituksen poliittinen kannatus ainakaan kasva silloisen tilanteen vaatimien ratkaisujen takia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi vero vaatii kompensaation
Julkisen kulutuksen ja verotuksen dilemma
Yliopiston valintakriteereistä

Koululaisten valinnat ovat tärkeitä Suomen tulevaisuuden kannalta

Etnisten suomalaisten määrä on tunnetusti kääntymässä laskuun. Samaan aikaan yhteiskunnan arvot ovat muuttumassa yhä teknologiakielteisemmiksi, mikä näkyy koululaisten kurssivalinnoissa siten, että pitkän matematiikan suosio on kääntynyt laskuun. Samoin on käynyt tekniikan alan ammattikoulutukselle.

Yhtälö on teknologiateollisuuden kannalta tuhoisaa. Niinpä se on päästänyt hätähuudon, johon sisältyy myös vaatimus työperäisen maahanmuuton kasvattamisesta. Humanitaarisista muuttajistahan vain murto-osa on soveltuvia teknologiateollisuuden tarpeisiin.

Ongelman laajuudesta kertoo se, että teknologiateollisuus vastaa yli puolesta Suomen vientituloja ja työllistää noin 30 prosenttia työvoimasta. Lisäksi on selvää, etteivät arvoiltaan pehmentyneen yhteiskunnan tavoittelemat vihreät teknologiaratkaisut synny ilman korkeaa teknologista osaamista. Niitä eivät luo ekologit, lääkärit, taiteilijat eivätkä humanistit vaan insinööritiedon ja -taidon osaajat.

Siksi suomalaisen yhteiskunnan kannattaa ottaa vakavasti teknologiateollisuuden hätähuuto. Osinhan näin on jo tehtykin, kuten Lappeenrannan teknillisen yliopiston avaama tutkintoon johtava linja myös Turkuun on osoittanut. Sen tarkoituksena on vastata Lounais-Suomen teknologiayritysten työvoimatarpeeseen.

Yliopistojen ratkaisut eivät kuitenkaan riitä korjaamaan syntynyttä ongelmaa, mikäli nuorten ratkaisut jo peruskoulussa ja lukiossa sulkevat tien kovien luonnontieteiden ja niiden sovellusten pariin. Erityisesti lahjakkaiden tyttöjen soisi hylkäävän haaveet perinteisistä naisten matalapalkka-aloista ja tekevän jo lukioajan kurssivalintansa ajatellen tulevaisuuttaan tekniikan parissa.

Ehkäpä tähän kannustaa myös se, että tänä päivänä teknisten alojen koulutukseen on usein varsin helppo päästä ja palkkataso on varsin kelvollinen. Lisäksi työttömyysaste on rakennetyöttömyyden tasolla, eli käytännössä kaikille halukkailla ja työntekoon kykenevillä on töitä.

Siksi on omituista, että hankalapääsyisimpiä opiskelualoja nuorten parissa ovat kuvataide, teatteri- ja tanssiala sekä psykologia. Ja niiden jälkeen liikuntatieteelliset, taideteolliset ja eläinlääkinnälliset alat. Niiden varaan Suomi tuskin kuitenkaan pystyy jatkossakaan rakentamaan hyvinvointiaan, vaikka myös niiden alojen ammattilaiset ovat tärkeitä yhteiskuntamme osasia.

Siksi tarvitsemme kokonaisvaltaista uutta ajattelua niin politiikan, peruskoulu- ja lukio-opetuksen kuin mediankin parissa. Pitkällä tähtäimellä olisi parasta, että uusien ikäluokkien koulutusvalinnat tukisivat mahdollisimman hyvin yhteiskuntamme tulevaisuutta sekä määrällisesti että laadullisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talouden Feniks-lintu
Kiina nousee tutkimuksen ja talouden välisen positiivisen kierteen varassa
Palkankorotusten sijaan investointi tulevaisuuteen

Vantaalle ilmaantui pahoinpitelevä nuorisojoukko

Arvoisa lukijani muistaa varmaankin taannoisen löyhän kaveriporukan, joka pahoinpiteli nuorisoa pääkaupunkiseudulla. Siis sen, jossa ei ollut kyse katujengistä, mutta johon kuului paljon maahanmuuttajataustaisia nuoria. Ja jonka yhteydessä eräs nuorisotyöntekijä-rap-artisti muisti painottaa, että kyllähän jo 1980-luvulla potkittiin mummoja.

Tämän päivän Vantaan Sanomat kertoi meille eilen, että poliisi tutkii tapausta, jossa parikymmenpäisen nuorisojoukon on ilmoitettu ryöstäneen ja pahoinpidelleen alkuillasta kahta 18-vuotiasta nuorta. Rikosilmoituksen mukaan läheisestä metsiköstä oli yhtäkkiä rynninyt arviolta 20 tummaihoista nuorukaista, joiden ikähaitarin arvellaan ulottuvan "lapsenikäisistä" noin 20-vuotiaisiin.

Rikoskomisario Markku Heleniuksen mukaan "tämä on oudontuntuinen tapaus. Kuulostaa huolestuttavalta, että tällaisia hyökkäyksiä tapahtuu noin suhteellisen varhaiseen kellonaikaan, ennen iltauutisia."

Niin minustakin. Itse asiassa minusta on omituista ja huolestuttavaa, mikäli Suomessa ylipäänsä esiintyy tummaihoisia nuorisojoukkoja, jotka ryöstelevät ja pahoinpitelevät ihmisiä. En kaipaa yhtään ainutta sellaista edes siksi, että myös 1980-luvulla tapahtui pahoinpitelyitä ja ryöstöjä.

Mutta odotellaan nyt säiden lämpenemistä. Toivottavasti emme silloin saa pahoinpitelevien ja ryöstelevien tummaihoisten porukoiden lisäksi hämmästeltäväksemme myöskään maahanmuuttajataustaisia nuorisojoukkoja, jotka harrastavat kaduillamme ja pusikoissamme väkivaltaista pallintyhjennystä kysymättä sen kohteeksi satunnaisesti valikoituneiden naisihmisten suostumusta. Siis sellaisia, jotka muistuttaisivat meitä Malminkartanon tai Tapanilan sattumuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat näkyvästi esillä Pietarsaaressa
HS jatkaa ulkomaalaisten raiskaajien avustamista
Auttaako media etnisiä rikollisia tappamaan ja raiskaamaan?

Lämpimin maaliskuu

Kirjoitin kuukausi sitten siitä, kuinka viime helmikuun globaali lämpötilapoikkeama oli alailmakehän satelliittimittausten historian suurin: kokonaista 0,9736 astetta. Pari päivää sitten ilmestyneen tilaston mukaan poikkeama on tarkentunut 0,9781 asteeksi, eli "ennätystulos" on vielä vähän "parantunut".

Samassa kirjoituksessa jäin odottamaan syntyisikö maaliskuussa jälleen uusi ennätys. Näin ei kuitenkaan tapahtunut samassa mielessä kuin helmikuussa, mutta kaikista mitatuista maaliskuista tämänvuotinen oli kuitenkin lämpimin.

Poikkeamaksi ilmoitettiin 0,8419 astetta, joka on kaikista kuukausista kolmanneksi suurin ja kaikista maaliskuista suurin. El Ninõ on siis edelleen ollut voimissaan.

Asian poikkeuksellisuuden voi hahmottaa seuraavasta kuvasta, johon olen piirtänyt viimeisen viidentoista vuoden lämpötilapoikkeamat.

Näemme, että kuluvan vuoden ensimmäisten kuukausien globaalit lämpötilapoikkeamat (sininen viiva) ovat poikkeuksellisen korkeita. Sen sijaan 15 vuoden trendi (punainen viiva) on vain hiukan yläviistossa.

On kuitenkin selvää, että mikäli lämpötilapoikkeamat ovat vuoden muinakin kuukausina yhtä korkeita, tulee tästä vuodesta kaikkien aikojen (so. vuodesta 1979, jolloin tilastot alkoivat) ylivoimaisesti lämpimin.

Minusta me elämme juuri nyt jännittäviä aikoja. Siten palannen asiaan taas kuukauden kuluttua kun olemme yhtä datapistettä viisaampia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi ennätys on syntynyt
Ilmaston mittaamista vai tilastohuijausta?
Alaska ja globaali ilmastonmuutos