Kesälomien lyhentäminen vaikuttaisi koululaisten kesätyömahdollisuuksiin

Tein nuoruudessani kesätöitä 15-vuotiaasta lähtien. Työtehtäväni useiden kesien aikana vaihtelivat vessojen siivoamisesta lautojen kantamiseen, tiskaamiseen ja asiakaspalveluun. Niiden raadollisuus lisäsi osaltaan motivaatiotani opiskeluun, mutta saamani positiiviset ja negatiiviset kokemukset auttoivat myös varsinaisen akateemisen työurani käynnistysvaiheessa. 

Samalla opin, ettei raha kasva puussa, vaan sen hankkiminen on kovan työn takana. Saamani palaute oli yleensä positiivista, mutta tekemiäni virheitä käsiteltiin ainakin kerran sen verran kovalla kädellä, että poskilleni valui – estämisyrityksistäni huolimatta – kyyneleitä. Jälkikäteen ajateltuna nämä – niin kehut kuin haukutkin – olivat hyviä oppeja. 

* * * 

Aloitin tämän kirjoituksen menneiden muistelemisella siksi, että viime aikoina on ollut paljon puhetta koululaisten kesälomien lyhentämisestä ja siirtämisestä myöhäisempään ajankohtaan. Asian on nostanut esille asiasta vastaava ministeri Anders Adlercreutz (ruots). 

Hänen mukaansa kyse ei ole itse kesäloman lyhentämisestä vaan kevätlukukauden keventämisestä sijoittamalla huhtikuulle uusi viikon mittainen lomajakso. Lisäksi vanhempien olisi hänen mielestään helpompi ajoittaa kesälomansa koulujen kesäloma-ajalle.

* * *

Olen ollut hiukan hämmästynyt siitä, ettei tässä yhteydessä ole noussut esille lainkaan monien koululaisten halu käyttää kesänsä – tai ainakin osa siitä – tulojen hankkimiseen. Siis kesätöihin, joiden avulla he saisivat käyttöönsä omaa rahaa ja samalla työkokemusta. 

Näin siitä huolimatta, että nuoret itse ovat niin innokkaita löytämään kesätöitä, ettei niitä riitä kaikille halukkaille. Ja kuitenkin kaikille pitäisi olla selvää, että työnantajien kannalta kesätyöläisen palkkaaminen on sitä kannattavampaa, mitä pidemmän jakson koululainen voi työtään tehdä, koska työhönohjaamisjakso on heille työn vaativuudesta riippuen isompi tai pienempi kuluerä, joka kuittaantuu vähitellen kesän mittaan. 

* * *

Tästä seuraa se, että kesäloman lyhentämisen yksi todennäköinen seuraus olisi kesätyöpaikkojen väheneminen entisestään. Ja sen seurauksena koululaisten työelämään tutustumisen mahdollisuudet sekä niistä saatavien oppien syntymisen ja oman rahan hankkimisen edellytykset olisivat entistäkin huonommat. 

Lisäksi arvelen, että kesätöiden kautta myös nykynuorten ahdistuneisuus ja mielenterveyden ongelmat voisivat lievittyä. Onhan selvää, että hyödylliseksi koettujen asioiden, kuten työn, tekeminen on yksi sellaisista seikoista, jotka tuottavat meille kaikille mielihyvää ja kohottavat itsetuntoa – sekä niiden seurauksena huolehtivat mielemme tasapainosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lastenkasvatus ennen ja nyt
Paljastuksia mansikanpoiminnasta
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Egyptiläistä ja suomalaista peruskoulua yhdistävät huonot oppimistulokset

Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon koululaisten heikentyneistä oppimistuloksista. Syyllisiä siihen näyttäisivät olevan ainakin koulujen opetukseen viimeisten kymmenen vuoden aikana tehdyt muutokset inkluusioineen, järjettömine tilasuunnitteluineen ja digilaitteiden liiallisine käyttöineen.

Siksi panin merkille egyptiläisiin kouluihin vuonna 2018 tehdystä uudistuksesta kertoneen jutun. Sen mukaan maan opetusministerinä vuosina 2017–2022 toiminut Tarek Shawki kertoi Egyptin koulutusjärjestelmän olevan niin surkea, ettei sitä voi korjata vaan se pitää rakentaa uudelleen. Hänen mukaansa "noin puolet lapsista valtion kouluissa ei opi lukemaan". 

Koptilaisen kirkon metropoliitta Thomas puolestaan kertoi, että "Egyptissä terrorijärjestöksi määritelty Muslimiveljeskunta tekee monimuotoista hyväntekeväisyyttä. Tässä on kuitenkin ongelma, koska kyse ei ole aidosta hyväntekeväisyydestä vaan mukana on aina taka-ajatuksia."

Myös me suomalaiset olemme mukana egytiläisessä koulutussysteemissä rahoittamalla julkisen koululaitoksen puutteita paikkaamaan pyrkivän säätiön hanketta, joka keskittyy erityisesti tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksiin. Toivon mukaan näillä rahoilla on saatu positiivisia tuloksia. 

* * *

Nykyistä parempia oppimistuloksia kaivataan toki myös Suomessa. Tästä syystä opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi muutama kuukausi sitten suomalaiselle peruskoululle vision vuodelle 2045. 

Sen tarkoituksena on toimia keskustelunavauksena yhteisen tulevaisuussuunnan hakemiseen, eikä se siten sisällä varsinaisia toimenpidesuosituksia. Sellaisten sijaan siinä painotetaan, että sosiaalisen polarisaation vastavoimaksi tarvitaan vahvaa yhteistä tietopohjaa, kriittistä monilukutaitoa sekä vahvoja sosioemotionaalisia taitoja. Ja todetaan, että sivistyksen ydin on tahto käyttää osaamistaan hyvään. 

Nähtäväksi siis jää, miten egyptiläiset onnistuvat oman koulujärjestelmänsä kehittämisessä. Samoin kuin se, onnistuuko suomalainen kouluvisio parantamaan nykyisin heikosti pärjäävien koululaisten oppituloksia sekä nostamaan peruskoulumme takaisin maailman huipulle. Ja samalla jopa selättämään suomalaisen yhteiskunnan viime aikoina yhä jyrkemmäksi käyneen polarisoitumisen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi

Lastenkasvatus ennen ja nyt
EU:n 7,4 miljardin euron avustuspaketti on älyllistä epärehellisyyttä

Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi

Suomen Uutiset kertoi, että valtioneuvosto on antanut eduskunnalle lakiesityksen perusopetuksen osaamistakuusta. Sen mukaan jokaisen perusopetuksen päättävän nuoren tulee hallita riittävät luku-, kirjoitus- ja laskutaidot, mikä varmistetaan määrittelemällä vähimmäisosaamistaso luokalta toiselle siirryttäessä sekä yhtenäistämällä arviointikäytännöt.

Tämä tarkoittaa sitä, ettei opettajilla ole jatkossa mahdollisuutta jakaa niin sanottuja armoviitosia, eikä myöskään armokahdeksikkoja. Samalla oppiaineiden tavoitteita ja sisältöjä selkeytetään, ja arviointi sidotaan nykyistä tarkemmin niihin. 

* * *

Lakiesitys on enemmän kuin tarpeellinen ja johtaa toivottavasti siihen, että nykyisin armoviitosia saavat lapset ja nuoret omaksuisivat jatkossa tietoja ja taitoja, joiden avulla he pärjäävät myös koulun jälkeisissä opinnoissaan ja aikuisina työelämässä. 

Valitettavasti uutista lukiessani mieleeni hiipi – ilmeisesti eräästä toisesta blogista karannut – epäilyksen piru, joka kuiskutteli, että entäpä jos osa oppilaista ei yksinkertaisesti kykene oppimaan, eikä siten pysty saavuttamaan asetettuja tavoitteita. Istuvatko he sitten koulujen ekaluokkalaisina – tai mille tasolle kyvykkyys sitten loppuukin – aina 18-vuotiaaksi eli oppivelvollisuutensa loppuun asti?

Niinpä aloin edellisen kappaleen kirjoitettuani vakuuttelemaan itselleni, että piruparka olisi väärässä ja kaikki ihmiset olisivat kyvyiltään riittävän samanlaisia. Mutta ikävä kyllä, se vain jatkoi jankuttamistaan ja väitti, ettei yhteiskuntamme viime vuosikymmeninä lisääntynyt monimuotoisuus olisi pelkästään rikkaus, vaan myös kyvykkyyskirjon laajennus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lastenkasvatus ennen ja nyt

Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?

Koulu on oppimista varten

Suomen ensimmäinen muslimirehtori on Suaad Onniselkä

Helsingin sanomat uutisoi, että Espoolaisen Mainingin peruskoulun rehtoriksi valittiin muslimiksi kääntynyt kantasuomalainen Suaad Onniselkä. Tapaus herätti sosiaalisessa mediassa huomiota, sillä esimerkiksi Torbjörn Hederoxe af Djupsjöbacka kirjoitti, että "Suaad on viisitoista vuotta indoktrinoinut lapsia syvään muhamettilaisuuteen kirjoittaen mm. oppikirjoja asiasta. Mainingissa S2-oppilaita on noin 50%, joten onnea lopuille kantasuomalaislapsille." 

Kyseinen koulu on puolestaan itse ilmoittanut olevansa "moderni musiikki- ja tanssipainotteinen yhtenäinen peruskoulu... tavoitteena on kasvattaa oppilaat työskentelemään yhdessä ja hankkimaan ja soveltamaan itsenäisesti tietoja ja taitoja. Meille tärkeitä arvoja ovat vastuuntunto, suvaitsevaisuus ja terve itsetunto."

* * *

Luin HS:n artikkelin ja kiinnitin huomiota uuden rehtorin linjauksiin opetuksesta. Hänen mukaansa maahanmuuttajilta ei Suomessa vaadita yleensä samanlaista akateemista suoriutumista tai käyttäytymistä kuin kantasuomalaisilta.

Lisäksi hän kertoi, että eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden kohdalla saatetaan esimerkiksi ajatella, että huono käytös nyt vain kuuluu heidän kulttuuriinsa. Kantasuomalaisen lapsen kohdalla numeroiden laskemisesta sitä vastoin huolestutaan ja asiaan pyritään puuttumaan.

* * *

Mikäli rehtorin huomiot ovat oikeita, on meidän kouluissamme todellinen asenneongelma. Ja siksi on syytä odottaa ja katsoa, mitä Mainingin koulussa tapahtuu tulevina vuosina. 

Koulu itsessään sijaitsee alueella, jossa ulkomaalaisten osuus oli muutama vuosi sitten 36,6 prosenttia alle 16-vuotiaista, joten maahanmuuttajataustaiset koululaiset muodostavat epäilemättä korkean osan opetettavista lapsista vaikka sosiaalisen median väite 50 prosentista olisikin liioittelua. Tosin suurista pakolaismaista ja Lähi-idästä tulleita on "vain" reilut 10 prosenttia itäeurooppalaisten muodostaessa suunnilleen samansuuruisen osuuden.

* * *

Tosiasia kuitenkin on, ettei Suomen kouluissa ole todellakaan onnistuttu maahanmuuttajien suhteen. Siksi maamme ensimmäisen muslimirehtorin suhteenkin on noudatettava sitä tervettä periaatetta, ettei pidä hutkia tutkimatta. 

Tästä syystä on maltettava odottaa ennen johtopäätösten tekemistä, minkälaisia tuloksia uusi rehtori saa aikaiseksi. Mutta samalla opetuksesta vastaavien viranomaisten on oltava hereillä ja osattava viheltää peli poikki, mikäli siihen on syytä – sekä vastaavasti annettava tunnustusta silloin, jos sellaiseen ilmaantuu aihetta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?

Valehtelemisella on synkät seuraukset
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen

Valehtelemisella on synkät seuraukset

Ilta-Sanomat kertoi kahden 15-vuotiaan tytön saaneen sakkoja väitettyään opettajan tönineen ja käpälöineen heitä rinnoista. Lisäksi he olivat väittäneet opettajan ahdistelleen ennenkin ala- ja yläkoululaisia sekä katselleen koulun tablettitietokoneella pornoa sekä toistaneet poliisille kavereiltaan kuulemia huhuja ahdistelusta ja pornon katselusta varmistumatta niiden paikkansapitävyydestä.

Oikeus ei kuitenkaan löytänyt todisteita tyttöjen väitteistä, mutta sai käyttöönsä videotallenteen, joka osoitti, ettei tönimistä ja käpälöintiä ollut tapahtunut. Sitä ennen opettaja oli jo ehtinyt kärsiä voimakkaasta ahdistuksesta, unettomuudesta ja kohonneesta verenpaineesta. Lisäksi hänen ammatillinen identiteettinsä oli horjunut, minkä takia hän oli hakeutunut ammattiauttajan vastaanotolle.

Oikeuden päätös ei ole vielä lainvoimainen, vaan tytöt ovat valittaneet siitä ylempään oikeusistuimeen. Siitä huolimatta tapauksella on jo nyt valtava yleinen merkitys, sillä se osoittaa sen, kuinka helposti ihmisen elämän voi tuhota. 

Enkä tarkoita tässä pelkästään opettajan elämää, sillä yhtä lailla opettajasta valheellisia väitteitä esittäneiden tyttöjen oma elämä lienee tällä hetkellä varsin vaikeaa. Onhan selvää, että tapaus on tunnettu heidän kotiseudullaan, eikä se voi olla vaikuttamatta siihen, kuinka ihmiset suhtautuvat sen kaikkiin osapuoliin. Ikävimmillään tämä voi johtaa tyttöjen syrjäytymiseen ja sen kaikenlaisiin seurannaisvaikutuksiin.

Lisäksi on luultavaa, että myös opettajaan suhtaudutaan jatkossa – vapauttavasta päätöksestä huolimatta – eri tavalla kuin aiemmin, sillä onhan hyvin tunnettua, että kerran esitetty epäily alkaa helposti elää ihmisten mielissä omaa elämäänsä, jossa edes oikeudessa todettu syyttömyys ei vapauta kokonaan ihmisten epäilyistä. Pahimmassa tapauksessa opettajan tilanne käy siinä määrin ahdistavaksi, että edessä on luopuminen ammatista tai ainakin asuinpaikan vaihtaminen. 

IS:n juttu ei kerro sitä, miksi tytöt olivat lähteneet valehtelemaan opettajastaan. Selvää kuitenkin on, että olipa heidän motiivinsa mikä tahansa, olisi heidän kannattanut kannattanut jättää höpöpuheet sikseen ja keskittyä huolehtimaan omista asioistaan ja koulussa opetettujen asioiden omaksumiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus
Koulu on oppimista varten
Pesäpallomailalla hampaisiin

Helsinki tuottaa asukkailleen sutta ja sekundaa – ilman huolta huomisesta

Helsingin Laajasalo näyttäisi olevan eräänlainen pääkaupunkimme päättäjien leikkipaikka tai koelaitos. Siellä on muun muassa muutettu erinomaisesti toimivien eritasoliittymien kautta liikennettä palveleva läpiajotie liikennettä seisottavaksi kaupunkibulevardiksi. Koululaisia on puolestaan ohjattu ja ohjataan jatkossakin kauppojen tarjoaminen pikaruokien kuluttajiksi lisäämällä syömättä jääviä kasvisruokia oppilaiden lounaslistalle.

Sinne on myös rakennettu niin sanottu miljardisilta, jossa ei voi ajaa autolla – eikä sitä taida alkaa käyttää edes kovin moni jalankulkija tai pyöräilijäkään, koska ensin olisi ajettava korkea ylämäki, koska sillan alituskorkeus vesiliikenteelle on peräti 20 metriä ja pituus yli 1,2 kilometriä. Ja sen jälkeen olisi vielä tultava jarrutellen samanmoinen alamäki.

* * *

Tämän päivän uutinen kertoi edellisten tapausten jatkoksi, että Helsingin kaupungin kokonaan omistaman asuntofirman – Hekan – Laajasaloon rakentamaan taloon on tullu pienoinen lapsus. Sen seurauksena talossa on ovia, joiden kynnys on yli kaksi metriä maanpinnan yläpuolella, joten niitä ei voi ottaa käyttöön. 

Edesmennyt presidentti Urho Kekkonen olisi tämän kaiken seurauksena epäilemättä kutsunut pääkaupunkimme päättäjiä ja virkamiehiä saatanan tunareiksi. Eikä hän tietenkään edelle kirjoittamieni tosiasioiden valossa olisi ollut millään tavalla väärässä – perimmäinen syy ovien väärään korkeuteen on nimittäin se, ettei kaupunki malttanut odottaa rakentamisen aloittamista niin pitkään, että sen itse tekemien katutöiden suunnittelu olisi tuottanut tiedon maanpinnan korkeudesta.

Epäilen, että jos kyse olisi yksityisestä yrityksestä, saisi aika moni henkilö – niin suorittavasta kuin johtoportaastakin – lähteä etsimään muita töitä. Ainakin asiasta vastaava johtaja – kuten vaikka yrityksen rakennustoiminnasta vastaava henkilö – olisi saanut lähteä.

Helsingin kyseessä ollessa tällaisesta ei tietenkään ole ollut edes puhetta, vaan jopa rakentamisesta vastaava apulaispormestari Johanna Laisaari (sd) voi nukkua yönsä aivan rauhassa. Eikä muillakaan tunareilla ole mitään estettä jatkaa nykyisissä töissään tekemässä lisää sutta ja sekundaa pääkaupunkimme veronmaksajien piikkiin ja kiusaksi.

Päivän aiempi merkintä:
Vesa Kanniaisen lista kannattaisi sisällyttää Euroopan maahanmuuttopolittisiin ohjelmiin

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Hernesaaresta halutaan väestönsekoittamo

Helsinkiläisille lapsille ja nuorille vain kolme liharuokaa kahdessa viikossa?

Eristäytyvä pääkaupunki

Helsinkiläisille lapsille ja nuorille vain kolme liharuokaa kahdessa viikossa?

Helsinki on päättänyt, ettei sen kouluissa ja päiväkodeissa tarjota jatkossa enää kinkkuleikkeitä. Lisäksi ruokajuomien tarjontaa lisätään kauramaidolla.

Pääkaupunkimme päättäjien ideologinen linja näkyy myös siinä, että oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuksessa on nykyisin tarjolla puolet vähemmän punaista lihaa sisältäviä ruokia kuin vuonna 2019. Se ei kuitenkaan riitä kiilusilmäisimmille pääkaupungin poliitikoille, joiden – Mai Kivelän (vas) johdolla – tekemän suunnitelman mukaan tullaan päiväkodeissa ja kouluissa tarjoamaan liharuokaa muutaman vuoden kuluttua vain kolme kertaa kahden viikon aikana. 

Tätä – neuvostoliittolaisen tunkkaisen tuulahduksen mukaan nimettyä – viisivuotissuunnitelmaa eivät kuitenkaan kannata kaikki kaupungin poliitikot, sillä rkp:n ja perussuomalaisten edustajat sekä osa demareista ja kokoomuslaisista haluaisi tarjota lapsille ja nuorisolle enemmän liharuokia. Ja asiasta kertoneen Helsingin sanomien mukaan enemmistö poliitikoista halusi myös muuttaa virkakunnan esitystä lisäämällä kaurajuoman tarjolle myös koululaisille. 

Pääkaupungin ruokalinjasta kertoo omaa karua kieltään myös se, että nykyisin kaurajuomaa juo vain noin 3–4 prosenttia perheistä. Mutta jostain syystä pääkaupungin punavihertävät poliitikot – mukaan lukien osa kokoomuslaisista – haluavat muokata lasten ja nuorten ruokailun juuri heidän vaatimustensa mukaiseksi. 

Nähtäväksi siis jää, miten pääkaupunkimme nuoriso syö jatkossa. Yksi asia on kuitenkin jo nyt selvää, sillä liharuokien tarjonnan raju vähentäminen tulee lisäämään koulujen lähistöillä sijaitsevien kauppojen lihapiirakoiden ja muiden lihaisten pikaruokien myyntiä melkoisesti. Tämä johtuu siitä, etteivät kasvispöperöt maistu nuorille, ja vaikka maistuisivatkin, ne eivät riitä etenkään nopeassa kasvussa oleville murrosikäisille pojille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa
Valeuutinen - mutta kumpi?
Ruokafasismia Helsingissä

Onhan meillä varaa

Euroopan Unionin alueella siirretään jälleen ensi yönä kellon viisareita yhdellä tunnilla, jotta ne voitaisiin palauttaa takaisin keväällä. Touhu on siis yhtä järkevää kuin hölmöläisten yritys viedä taloonsa valoa säkillä. 

Kirjoitin tämän blogin alkumetreillä listan asioista, joiden perusteella aioin tehdä päätöksen siitä, ketä äänestän vuoden 2011 vaaleissa. Sen viimeisen kappaleen mukaan "annan vielä bonuspisteen, jos puolue/ehdokas lupaa toimia jokavuotisen kellonsiirtelyn lopettamiseksi".

Vuonna 2017 tulin nostaneeksi esille faktoja kertomalla, että "kesäaikaan siirtyminen lisää tutkimusten mukaan riskiä saada sydänkohtaus tai aivoinfarkti, siirron jälkeisinä päivinä koululaiset ja opiskelijat suoriutuvat koulutehtävistään ja kokeistaan keskimääräistä heikommin eikä kesäaikaan siirtymisellä juurikaan saavuteta kuviteltuja hyötyjä."

Lokakuussa 2019 saatoinkin sitten ilokseni todeta, että "Unionissa on tehty päätös kellonaikojen muuttamisesta pysyviksi. Jälkimmäiselle on 84 prosentin kannatus EU:n kansalaisten parissa..."

Samalla ihmettelin Euroopan Unionin kyvyttömyyttä toteamalla, että "toki päätös kellonsiirtelyn lopettamisesta tehtiin siten, että sen on tarkoituskin astua voimaan vasta vuonna 2021. On kuitenkin syytä ihmetellä EU:n todellista päätöksenteko- tai pikemminkin toimeenpanokykyä, jos näinkin yksinkertaisen asian implementointi kestää kaksi vuotta."

Tänään on sitten syytä panna merkille, että yliarvioin rajusti EU-päättäjien kyvykkyyden, sillä eihän kaksi vuotta tietenkään riittänyt heille, vaan aikaa on tähän mennessä kulunut kahden sijasta kuusi vuotta. Eikä itse asia ole vielä edennyt mihinkään, koska EU-komissaari Apostolos Tzitzikostas kertoi torstaina kellojen siirtelemisestä tehtävän parhaillaan lisäselvitystä. 

* * *

Kellon siirtelyn lopettamisessa näkyvä päätöksenteon vaikeus näkyy tietenkin kaikissa muissakin Euroopan Unionin asioissa. Sekä edelleen siinä, että EU jää jälkeen muun maailman kehityksestä. Siitä antaa hyvä kuvan esimerkiksi alle kopioimani kuva EU:n (sininen) ja USA:n (vihreä) bruttokansantuotteen per henki kehityksestä osoittaa. 

Sama EU:n hallinnon kyvyttömyys näkyy myös siinä, ettei Unioni ole vieläkään saanut pysäytetyksi kehitysmaalaisten elintasopakolaisten virtaa Välimeren yli: sieltä tuli tämän vuoden tammi-helmikuussa yhteensä 71 389 ihmistä, joiden tavoitteena oli päästä elelemään eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla. Eivätkä tähän lukuun edes sisälly maata pitkin tulleet ihmiset.

Mutta mitäs pienistä. Kyllä me suomalaiset siirtelemme kelloja kahdesti vuodesta – vaikka välillä vähän marisemmekin – ja otamme vastaan kehitysmaalaisia, koska onhan meillä varaa. Tai ainakin luottoa maailman rahoittajien parissa. Eikä meillä tietenkään ole kiire vaurastua, sillä kyllähän sitä tullaan toimeen vähän vähemmälläkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n jäsenmaksu nousee
Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys
Suomen pitäisi tehdä Puolan sakoista vipuvarsi

Puukotus Salpausselän koulussa

Tuore uutinen kertoi, että Lahden Salpausselän koulun 15-vuotias oppilas oli puukottanut toista samanikäistä. Poliisin mukaan tekijä on kadoksissa, mutta hänen henkilöllisyytensä on tiedossa. Puukottajan tuntomerkkejä ei siten ole kerrottu asiaan liittyvissä uutisissa, joten katsoin, minkälaisessa koulussa tapaus oli sattunut.  

Kouluista kertovilla nettisivulla kerrotaan, että koulussa opiskelee tutkintovaatimus-opiskelijoiden lisäksi yläkouluikäisiä 7.-9. luokan oppilaita, joustavan perusopetuksen oppilaita ja maahanmuuttajien valmistavan opetuksen oppilaita. Oppilaita on yhteensä noin 660 ja koulussa annetaan painotettua opetusta liikunnassa ja luma-aineissa. 

Kyseinen Salpausselän peruskoulu on perustettu vuonna 1957 ja laaja peruskorjaus valmistui vuonna 2017. Tilat ovat nykyaikaiset ja monikäyttöiset. Opettajia ja koulunkäynninohjaajia ja muuta henkilöstöä on yhteensä noin 60. Koulussa tehdään kansainvälistä yhteistyötä ulkomaisten kumppanikoulujen kanssa sekä laajaa kummiyritysyhteistyötä paikallisten yritysten kanssa.

Tutkintovaatimuskoulutus on tarkoitettu oppijoille, jolla ei ole toisen asteen tutkintoa ja jotka syystä tai toisesta tarvitsevat valmentavaa koulutusta. Siis käytännössä maahanmuuttajille tai koulunsa kesken jättäneille suomalaisille. 

Nähtäväksi jää, mitä uutismediat kertovat koulusta ja sen oppilaista, puukottajasta ja hänen uhristaan. Tai väkivaltaan johtaneesta tilanteesta.

Päivän aiempi merkintä:
Syömälakko Hamasin puolesta

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suojelupoliisin Juha Marteliuksen mukaan lapsia radikalisoidaan kotiopetuksessa
Pojat seksuaalisen väkivallan kohteena
Kouluväkivallan syyt on tutkittava ennakkoluulottomasti, arvovapaasti ja objektiivisesti

Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia

Helsingin Pukinmäen koulun ongelmat ovat nousseet yleiseen tietoisuuteen viimeistään viime syksynä, jolloin mediat raportoivat (esimerkki) siellä riehuvasta poikajoukosta. Kirjoitin silloin blogimerkinnän, jossa totesin, että kyseisen koulun alle 16-vuotiaista oppilaista 71 prosenttia on etnisesti suomalaisia ja lopuista noin kolmanneksen tausta on niin sanotuissa isoissa pakolaismaissa (Irak, Somalia, Afganistan ja Syyria). 

Tänä aamuna silmiini sattui Helsingin Uutisten artikkeli, jonka mukaan tässä noin tuhannen oppilaan koulussa oli syntynyt vaarallinen tilanne, koska joku oli sytyttänyt käsipyyherullan palamaan koulun toisen kerroksen wc-tilassa puoli yhden ja yhden välillä iltapäivällä. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin, koska opettaja onnistui sammuttamaan palon ennen kuin se levisi laajemmalle. 

* * *

Tämä tapaus nosti mieleeni kaksi kysymystä, jotka kietoutuvat yhteen. Niistä ensimmäinen koskee yhteiskunnan muuttumista Suomen väestön kansainvälistyessä - varsinkin aiemmin - harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena: tulevatko Pukinmäen koulun kaltaiset tapahtumat jatkossa normalisoitumaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Toinen kysymykseni koskee koulujen kokoa. Eli onko tuhannen oppilaan koulujen rakentaminen sittenkään järkevää, koska - tunnetun sananlaskunkin mukaan - tyhmyys tiivistyy joukossa. 

Näiden kahden kysymyksen yhteen kietoutumisella tarkoitan sitä, että onko erityisen tyhmää rakentaa suurkouluja niille kaupunkialueille, joiden väestöpohja on muutenkin ongelmallinen. Eikö edellä maitittu tiivistymisilmiö silloin johda väistämättä yhä vaikeammiksi eskaloituviin ongelmiin? 

Nämä kysymykset ovat sellaisia, joihin suurten kaupunkien vasta valitut päättäjät joutuvat ottamaan kantaa. Sopii siis toivoa - ja äänestäjien suorastaan vaatia - että äskettäisten kuntavaalien voittajilta, eli SDP:ltä, Kokoomukselta ja Keskustalta, löytyy niihin myös hyviä vastauksia. 

Päivän edellinen merkintä:
Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttopolitiikalla on hintansa, Teemu Keskisarja!
Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan
Askelia Suomen kehitysmaalaistumisessa

Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan

Ilta-Sanomien toimittaja oli haastatellut miestä, joka oli vaatinut poikansa jättämistä luokalle. Opettaja ei olisi suostunut tähän, mutta lausunnon hakeminen koulupsykologilta ratkaisi asian, poika sai uuden alun ja pärjäilee nykyisin hyvin.

Toimittaja haastatteli myös naista, jonka puheenkehityksessä jälkeen jäänyt lapsi oli jätetty luokalle. Äidin mukaan jälkeläiselle aiheutui asiasta sosiaalisia ongelmia. 

Siksi nainen arveli, että olisi ollut parempi, mikäli lapsi olisi saanut koulusta muunlaista tukea, kuten yksilöllisestä opetusta. Tämä saattaa tietenkin pitää paikkansa, mutta kuinka monelle lapselle ylivelkaantunut suomalainen yhteiskunta - johon maahanmuuttopolitiikka tuottaa yhä enemmän vaillinnaisesti suomen- tai ruotsinkieltä osaavia koululaisia - pystyy kustantamaan kallista yksilöllistä opetusta? 

* * *

Jutun mukaan monet vanhemmat ovat kuitenkin tiukasti lastensa luokalle jättämistä vastaan. Jotkut jopa uhkailevat opettajia, mikäli näin on käymässä.  

Tosiasia kuitenkin on, ettei luokalta seuraavalle siirtyminen ole oikea ratkaisu koskaan, sillä uuden oppiminen edellyttää aiemmin opetetun kohtuullista osaamista. Ja siksi on selvää, että säälivitosten antaminen on valtava karhunpalvelus lapselle itselleen. 

Tämä on asia, johon pitäisi kiinnittää suomalaisissa kouluissa enemmän huomiota. Näin siksi, että jopa yläkoulussa on lapsia, jotka eivät osaa lukea kunnolla. Ja joilla ei ole edes motivaatiota siihen. 

Minusta juuri motivaatio onkin se asia, johon pitäisi kiinnittää huomiota. Ja sen ymmärtäminen, että juuri luokalle jääminen lisää sitä enemmän kuin mikään muu toimenpide - ja on siitä syystä juuri lapsen itsensä kannalta äärimmäisen hyödyllistä. 

Näin on vieläpä täysin riippumatta siitä, onko kyseessä suomalais- vai maahanmuuttajataustainen piltti. Ja silloinkin, kun jälkimmäinen on omalle kulttuurilleen tyypillisesti sukurutsaisen yhdynnän hedelmä. 

* * *

Tänään on jälleen uskomuspoliitikkojen ja viherpiipertäjien lanseeraama ylikulutuspäivä. Olen kirjoittanut pariinkin otteeseen, miksi tämä käsite on harhaanjohtava, joten en jaksa toistaa samaa asiaa joka vuosi. Mikäli asia kuitenkin kiinnostaa, voi lukaista tämän, tämän ja tämän blogimerkinnän. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Askelia Suomen kehitysmaalaistumisessa
Koulujen ja huippu-urheilijoiden ongelmat
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta

Lumikokkare, koira ja väestötieto

Ilta-Sanomat kertoi ikävästä tilanteesta, jossa lastenrattaita työntävän äidin koiraa oli heitetty jäisellä lumikokkareella. Heittäjät olivat yläkouluikäisiä ja mahdollisesti Helsingin Roihuvuoren yläasteen oppilaita. 

Uutinen ei avannut heittäjien taustaa sen enempää, joten mieleeni juolahti katsoa Suomen Perustan tekemästä faktasivusta, paljonko Roihuvuoressa asuu muita kuin suomalaisia alle 16-vuotiaita. Heidän osuutensa oli vuonna 2020 peräti 43,5 prosenttia - ja nykyisin todennäköisesti selvästi korkeampi. 

Tarkemmin jaoteltuna faktasivulta löytyi myös tieto, jonka mukaan alle 16-vuotiaista 19,7 prosenttia on niin sanotuista isoista pakolaismaista (Irak, Somalia, Afganistan ja Syyria). Lisäksi muista Lähi-idän maista oli 5,7 prosenttia ja kategoriasta "kaikki muut ulkomaat" - eli Etelä- ja Väli-Amerikka, Afrikka ja Itä-Aasia - on 8,8 prosenttia.

En tietenkään osaa sanoa onko näillä tilastotiedoilla mitään tekemistä koiraan osuneen lumikokkareen kanssa. Enkä myöskään väitä, että lumikokkareen heittäminen koiraan olisi erityisen vakava rikos, vaikka ikävää sellainen tietenkin on. 

Ajattelin kuitenkin, että tapaus on syytä kirjata ylös siltä varalta, että siitä tulisi joskus myöhemmin puhetta tai tekijöistä tarkempaa tietoa. Lisäksi olisi mukavaa, jos lehdistömme omaksuisi tavan, jossa se kertoisi tämän kaltaisista tapauksista kaiken relevantin tiedon - eli esimerkiksi sen, onko niiden taustalla kantasuomalaisia vai maahanmuuttajia - niin ihmisten ei tarvitsisi spekuloida asialla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Vihreiden punainen raja ylittyi - vai ylittyikö?
Huumeita, zombeja, tyttöjä ja tappajia sekä ruotsalaisia palautuslentoja

Saamelaisaktivistit tekevät saamelaisille pelkkää hallaa

Niin sanotut saamelaisaktivistit ovat jälleen tekemässä itsestään ja heimostaan naurunalaisia. Ensin Petra Laiti julkaisi sosiaalisessa mediassa viestin, jonka mukaan Lappi-sanan englanninkielistä versiota Lapland tai ruotsinkielistä versiota Lappland ei tulisi käyttää missään yhteydessä.

Hän kertoi, että "en näe, miksi olisi vähemmän rasistista käyttää sanaa, joka tarkoittaa 'lappalaisten maata'". Lisäksi hän arveli sanasta Lappi, että "se on kolonialistinen myytti, jota on käytetty tähän päivään asti. Sillä estetään saamelaisten oikeudet heidän omaan maahansa ja veteensä".

Toisin sanoen Petra Laiti vaati englantilaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia muuttamaan äidinkieltään. Eli teki ilmiselvän rasistisen vaatimuksen. Tosin suomen osalta hän peruutti myöhemmin ottamalla yhteyttä asiasta kirjoittaneeseen Iltalehden toimittajaan.

Laitin jälkeen julkisuuteen ilmaantui toinen saamelaisnainen, Erja Morottaja. Hän valitti, että "saamelaisiin on aina liitetty ikävä leima, että he pahoittavat mielensä kaikesta... emme saisi sanoa mistään asiasta, että tämä ei ole oikein. Heti tulee mielensäpahoittaja-klangi."

Toisin sanoen hän valitti sitä, että peilissä näkyvä kasvokuva on vino, koska naama on vino. Näin siitä riippumatta, mitä historian aikana on tapahtunut tai ollut tapahtumatta.

Minä en nimittäin usko hetkeäkään, että tämän päivän englantilaiset, ruotsalaiset tai suomalaiset käyttäisivät sanoja Lapland, Lappland tai Lappi ajatuksenaan halventaa saamelaisia. Sen sijaan sana on kontekstiltaan neutraali tai jopa suorastaan positiivinen tuodessaan lausujansa mieleen ennen kaikkea Fennoskandian pohjoisosien eksoottisen kauniin luonnon.

Lisäksi suomalaiset puhuvat nykyisin pääosin saamelaisista lappalaisten sijaan ja erotuksena suomalaisen taustan omaavista Lapin asukkaista. Myös ainakin tuntemani englantilaiset käyttävät heistä nimitystä "sámi" tai "indigenous sámi". Ruotsissa heitä taas kutsutaan tänä päivänä sanoilla "samer" tai "Sveriges urfolk". Tämä tapahtuu osin saamelaisten toiveesta ja osin siksi, että näin voidaan erottaa toisistaan saamelaiset ja Lapissa asuvat etnisesti norjalaiset/ruotsalaiset/suomalaiset ihmiset.

Eivätkä - ainakaan asiaan vähänkään perehtyneet - suomalaiset, ruotsalaiset tai norjalaiset enää tänä päivänä kiellä saamelaisiin historian kuluessa kohdistuneita vääryyksiä, joista pahin lienee ollut kouluikäisten lasten erottaminen vanhemmistaan. Näin heiltä katkesi yhteys omaan kotikieleen, kulttuuriin, perinteisiin taitoihin ja tapoihin, mikä oli tietenkin äärimmäisen ikävää.

Tapahtunut on kuitenkin tapahtunutta, eikä se muutu muuksi, vaikka kuinka toivoisi tai vaatisi. Ja siksi saamelaisaktivistien kannattaisi katsoa menneisyyden sijaan kohti tulevaisuutta, joka Lapin asukkaille näyttää juuri nyt erinomaisen valoisalta. 

Näin on myös saamelaisten osalta, mikäli he itse niin haluavat. Sen sijaan nyt nähdyn kaltainen saamelaisaktivistien valittaminen tekee heidän heimolleen pelkkää hallaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltava Petra Laiti ja maalaava Playboy-malli tukkanuottasilla
Suomen synkkä historia ja vaatimus kehitysapulaista
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet

Suomalaisten tulevaisuus on karu

Yleisradio on kertonut tuoreimmasta viides- ja kahdeksasluokkalaisten liikunnallisuutta mittaavan Move-tutkimuksen tuloksista. Luin toki jo aiemmin 11. päivänä julkaistun jutun, mutta vasta eilen lukiessani tuoreempaa uutista havahduin. 

Tutkimuksen mukaan peräti 38 prosentilla viides- ja kahdeksasluokkalaisista fyysinen toimintakyky on huolestuttavalla tasolla. Tutkimuksesta  vastaavan apulaisprofessori Mikko Huhtiniemen mukaan heidän energiansa "ei välttämättä riitä siihen, että jaksaisi koulupäivän ja koulupäivän jälkeen vielä ehkä harrastuksia ja muuta vapaa-aikaa väsymättä. Siitä syntyy helposti negatiivinen kierre, jos koulupäivän jälkeen tuntuu, että on takki tyhjänä eikä meinaa jaksaa enää lähteä ulos tai puuhata mitään, niin helposti jämähtää sohvan nurkkaan, mikä edelleen ruokkii negatiivista kierrettä."

* * *

Koko karu totuus paljastui itselleni kuitenkin vasta eilen, kun luin liikunnanopettaja Henrik Johansénin kertoneen, että "liikuntatunneilla näkee lapsia, jotka eivät osaa juosta. Vika voi olla jopa siinä, että saman puolen käsi ja jalka liikkuvat yhtä aikaa... Osa oppilaista pelkää hikoilemista, ja paha hengästyminen voi olla täysin uusi asia."

Ehkä vieläkin surkeampaa on se, että - edelleen Johansénin mukaan - "osa koululaisista ei pääse oikeaoppisesti kyykkyyn tai pysy asennossa kaatumatta". Sekä se, että osa lapsista ei ole ennen kouluikää koskaan kävellyt metsässä eikä osaa ylittää juurakoita. Jos pinta on vähänkin liukas tai pitäisi kiivetä, eivät riitä taidot tai uskallus."

Johansén listasi muitakin seikkoja, mutta nämä riittäköön vakuuttamaan teidät - arvoisat lukijani - että suuri osa nykyisistä suomalaisvanhemmista on epäonnistunut kertakaikkisen täydellisesti lastensa kasvatuksessa. Onhan selvää, että jos ihmisellä on edellä kuvatun kaltaisia heikkouksia jo yksitoista- ja neljätoistavuotiaina, on heillä vanhempana paljon ongelmia. 

Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että kun ihmisen notkeus ja kehonhallinta joka tapauksessa vähenevät iän myötä, niin miten nykyiset koululaiset selviävät vanhempana - eli painavampana ja iän tuoman lisääntyvän kankeuden ja kehon tukirakenteiden haperoitumisen heikentämänä - esimerkiksi juuri nyt ajankohtaisesta talvisesta liukkaudesta. 

Ja miten veronmaksajat selviävät muutenkin kustannuskriisissä olevan terveydenhuoltojärjestelmäämme kustannuksista nykyisten teinien kuormittaessa sitä tulevaisuudessa yhä enemmän murtuneilla luillaan, revähtäneillä lihaksillaan ja tärähtäneillä aivoillaan? 

Tai kuinka he ylipäänsä kykenevät edes parhaassa aikuisiässään - eli kaksi-kolmikymppisinä - tavallisiin arkiaskareisiin, joissa tarvitaan notkeutta, tasapainoa ja fyysistä suorituskykyä. Siis esimerkiksi kodin siivoamiseen (myös sohvien alta), pikkulasten nostelemiseen ja heidän kanssaan leikkimiseen (kyykyssä ja juosten), lumen luomiseen (liukkaalla pinnalla ja voimalla), fyysisen työn tekemiseen tai varusmiespalveluksen suorittamiseen? 

Vastaus on ikävän yksinkertainen: eivät mitenkään tai ainakaan ilman suuria ponnisteluja. Siksi on asetettava uusi kysymys: miten maamme poliitikot aikovat korjata asian, vai korjaavatko lainkaan? 

Jos jälkimmäistä - kuten epäilen jo siitäkin syystä, että teinien liikuntakyvyn kehitystä luonnehdittiin kaikesta edellä mainitsemistani seikoista huolimatta positiiviseksi - niin samalla he tuomitsevat isolle osalle suomalaisista karun tulevaisuuden. 

JK kello 8:04. Lisään tähän vielä sen, että alokkaiden eilen uutisoitu lisääntynyt infektioriski saattaa hyvinkin olla seurausta nuorison heikentyneestä yleiskunnosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
TV:n katselu lisää ja liikunta vähentää dementiariskiä
Kehopositiivisuus on kaksiteräinen miekka
Huippu-urheilun ja kansanliikunnan välinen yhteys

Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

PISA-tulosten perusteella tehdyn tutkimuksen mukaan huomattava osa maahanmuuttajataustaisista lapsista osaa huonosti koulussa opetettuja asioita. Esimerkiksi ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 58 prosenttia osaa heikosti matematiikkaa. Toiseen sukupolveen mennessä tilanne kohenee hiukan, mutta edelleenkin 43 prosentilla on heikko osaaminen. Näitä lukija voi verrata suomalaistaustaisiin oppilaisiin, joista heikkoja matematiikan osaajia on 22 prosenttia.

Lukutaidon osalta tilanne on samankaltainen ja toisenkin sukupolven maahanmuuttajataustaisista oppilaista 39 prosentilla ei ole sen suhteen riittäviä tietoja ja taitoja osallistuakseen täysipainoisesti yhteiskunnan toimintoihin, kuten jatko-opintoihin ja työelämään. Nämä tosiasiat ovat tietenkin kuin märkä rätti niiden kasvoille, jotka ovat kuvitelleet maahanmuuton korjaavan suomalaista yhteiskuntaa uhkaavan työvoimapulan.

Tutkimuksen tulokset on onneksi julkaistu suhteellisen näyttävästi ja tosiasiat tunnustaen. Sen sijaan minua ihmetyttää tutkijoiden kannanotto omia tuloksiaan kohtaan.  

Enkä tarkoita tällä sitä, etteikö heidän selityksensä siitä, että "tutkimus­tuloksia on vaikea selittää yksittäisillä tekijöillä" olisi todenmukainen. Päinvastoin, tietenkin se pitää paikkansa, eikä ole syytä epäillä, etteikö maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kanssa olisi - tutkijoiden esille nostamia - niin sanottuja kohtaamisongelmia tai etteikö heikoissa osaamistuloksissa näkyisi myös heidän sosioekonominen asemansa tai kantaväestöä heikompi suomenkielen taito. 

Sen sijaan tarkoitan sitä, että tutkijat näyttävät haluavan sulkea selityksistä pois ilmeisimmän, eli maahanmuuttaja- ja suomalaislasten väliset perinnölliset ja kulttuuriset erot. Yksi tutkimuksen tekijöistä on jopa väittänyt, että "nuoret eivät ole mitenkään huonoja, eikä oppimistulosten lasku mene mitenkään nuorten piikkiin". 

Tämä on käsittämätöntä, sillä vaikka tämä näkemys olisikin oikea, ei selitystä voi sulkea pois ennen kuin sen totuusarvo on osoitettu vääräksi - eikä näin ole ainakaan asiasta kirjoitettujen lehtijuttujen mukaan tehty. Ja siksi argumentti osoittaa kyseisen näkemyksen esittäneeltä henkilöltä harvinaisen kehnoa tutkijan etiikkaa eli tutkimuksen rajaamista omien wokellusväritteisten ennakkoluulojen perusteella. 

Ja kuitenkin tutkijoilla täytyy olla tiedossa humanitaarisissa maahanmuuttajaryhmissä tavalliset serkusavioliitot - jopa sukupolvesta toiseen - ja niiden negatiivinen vaikutus jälkeläisiin. Eikä liene syytä jättää huomiotta tiettyjen etnis-kulttuuristen ryhmien asuttamien valtioiden heikkoa menestystä niin tieteellisen tiedon tuottajina kuin tavallisten ihmisten hyvinvoinnin luojina. Puhumattakaan uskontojen tutkitusta vaikutuksesta afrikkalaisten kykyyn nostaa yhteiskunnallista asemaansa kotimaissaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanitarian immigration does not provide a solution to Finland's demographic dependency ratio
Eläimiksi identifioituvat koululaiset ja koko maailman järki
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Eläimiksi identifioituvat koululaiset ja koko maailman järki

Suomalaiskouluihin on ilmaantunut uusi vitsaus, kun lapset ovat alkaneet identifioitua erilaisiksi eläimiksi. Ja käyttäytyä sen mukaisesti niin tunneilla kuin niiden välilläkin, mikä on aiheuttanut ongelmia sekä yleisesti että oppimisen suhteen. 

Tilanteeseen on oululaisessa opinahjossa tartuttu kieltämällä roolipelien leikkiminen koulutunneilla. Tämä on tietenkin järkevää, mutta tulin sitten miettineeksi sitä, että kannattaisiko ilmiötä käyttää hyödyksi. Siis ei itse eläinten larppausta vaan nykyisten lasten ja nuorten yleistä intoa kaikenlaisiin roolileikkeihin.

Eli millä ihmeellä nuorison saisi identifioitumaan joksikin sellaiseksi, josta olisi hyötyä myöhemminkin elämässä. Siis rooliin, jossa keskeistä olisivat uusien asioiden oppiminen, omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen, muiden koulurauhan kunnioittaminen ja loogisen ajattelun, yleissivistyksen sekä kielitaidon kehittäminen. 

En tällaisena vanhana homekorvana valitettavasti pysty tekemään yksityiskohtaista ehdotusta siitä kuinka tämä voitaisiin tehdä. Siitä huolimatta - tai juuri siksi - ehdotan kuitenkin, että ajatusta alettaisiin pohdiskella opetusministeriössä ja/tai kouluhallituksessa. Sekä paikallisesti ainakin opettajanhuoneissa, joissa pesii koko maailman järki - kuten Junnu Vainiokin aikanaan tiesi. 

Jos sitten kuitenkin käy niin, ettei koko maailman järkikään keksisi keinoa, niin onhan meillä vielä kaikenlaisia aikuisia roolimalleja ja influenssereita. Löytyisiköhän sellaisista apua ja kykyä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Shampanjasosialismia kannattava yhteiskunnallinen nyyhkyluokka
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Kasvisruuan pakkosyötöstä on pelkkää haittaa koululaisille

Yleisradio oli selvittänyt vantaalaisten nuorten näkemyksiä kouluruuasta. Vastausten mukaan heidän lempiruokiaan ovat uunimakkara, makaronilaatikko ja muut liharuoat. Sen sijaan eläinproteiinittomista kasvisruuista ei tunnu pitävän juuri kukaan. 

Jälkimmäisiä tarjotessa nuoret jättävät ruokailun väliin ja käyvät ostamassa kaupasta muuta syötävää, joka epäilemättä on oleellisesti epäterveellisempää kuin kouluruoka. Näin kasvisruokien pakkosyöttäminen on johtanut nuorten terveyden kannalta haitalliseen lopputulokseen. 

Ilmiö ei ole mitenkään uusi, vaan tiedän näin tapahtuneen ainakin jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, koska muistan joidenkin vanhempien antaneen kasvisruokapäivinä jälkeläisilleen rahaa, jotta he voisivat käydä ostamassa terveellisen lounaan sen sijaan, että puputtaisivat omien rahavarojensa varassa halvinta mahdollista rasvakäärylettä. Näin erityisesti niillä nuorilla, jotka aktiiviseen liikuntaharrastuksensa takia tarvitsivat koulun kasvispöperöitä ravitsevamman lounaan.

Koska kasvisruuasta on jo pitkään ollut koululaisille pelkkää haittaa, olisi lopultakin syytä tunnustaa, ettei kouluruokailun perimmäinen tehtävä ole vihreän propagandan - kirjaimellinen - pakkosyöttö. Ja siksi epäsuositut kasvisruuat on kouluissamme korvattava sellaisilla lounailla, joita nuoret syövät. Tai ainakin tarjota niiden rinnalla aina eläinproteiinipitoinen vaihtoehto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Solulihamarkkinat
Yhden prosentin vähemmistön armoilla
Ruokafasismia Helsingissä

Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt

Tänään on se päivä, jolloin suomalainen ay-liike osoittaa, että sen oikeus poliittisiin lakkoihin on poistettava syyttömiin ihmisiin kohdistuvan kohtuuttoman haitan takia. En tiedä johtuuko tämä siitä, että ay-liikkeen viskaaleilta on kouluaikoina jäänyt loogisen ajattelun kyky vähemmälle, mutta on hyvä muistaa, että kyseinen taito kehittyy ennen kaikkea matematiikan tunneilla.

Koska juuri ihmisten - ja erityisesti päättäjien - kyky ymmärtää asioita ja niiden yhteyksiä ovat keskeisiä tekijöitä yhteiskunnan menestymisen kannalta, oli tänään erityisen ikävä havaita, että peruskoulun viimeistä luokkaa käyvistä oppilaista suurella osalla matematiikan osaaminen on alakoululaisen tasolla.

Erityisen mielenkiintoista oli havaita, että todistukseensa erinomaista osaamista osoittavan kympin saaneiden oppilaiden osaaminen on laskenut portaittain. Toisin sanoen tämän päivän kympin poika tai tyttö ei ole matemaattisesti yhtä noheva kuin verrokkinsa takavuosilta. Sama koskee viitosen tai kuutosen oppilaita, joskin heidän osaamistasonsa on romahtanut vasta parina viime vuonna.

Loogisesti ajatellen edelliseen kappaleeseen kirjoittamani tilanne kertoo enemmän suomalaisesta koulusta kuin sen oppilaista. Tarkalleen ottaen se osoittaa, etteivät peruskoulun ongelmat liity pelkästään koululaisten osaamattomuuteen, vaan myös koulun - tai opettajien - kykyyn tai ohjeisiin arvioida oppilaiden osaamista. 

Jos ja kun arvosanat on kouluissamme de facto suhteutettu luokan - tai koko koulun - oppilasaineksen osaamiseen, Gaussin käyrän tai jonkin muun periaatteen mukaisesti, ei osaamisen arviointi anna minkäänlaisia eväitä sen havaitsemiseen, jos todellinen osaaminen on muuttunut. Eikä opettajille tai koulujen kehittäjille synny välitöntä palautetta, joka herättäisi heidät havaitsemaan ongelmia opetuksen perillemenossa. 

Tämä asia ei varmaankaan yksinään selitä suomalaisten lasten osaamistason laskua viimeisen vuosikymmenen aikana. Mutta saattaa hyvinkin olla osatekijänä sen taustalla, ettei kouluissa - tai opetusministeriössä - ole herätty asiaan aiemmin. 

Parempi kuitenkin, että asia tuli ilmi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja on erinomaista, että suomalaisen koulukriisin kehittämiseksi löytyi tässä puheena olevan selvityksen perusteella yksi äärimmäisen helposti korjattava ongelma. 

Toisaalta on ikävää, että edellä käsittelemäni seikka tuskin on ainoa - tai edes tärkein - tekijä siinä, miksi suomalainen koulu täyttää yhteiskunnallisen tehtävänsä vuosi vuodelta yhä heikommin. Tämä on sikäli merkittävää, että opetuksen perillemenon arvioinnin tulisi olla ylivoimaisesti keskeisin kriteeri koulujen onnistumisessa - ja siksi sen seuraamisessa pitäisi olla mahdollista hyödyntää myös oppilaille annettuja arvosanoja. Ja siksi ne olisi kiinnitettävä oppilaiden todelliseen osaamiseen sen sijaan, että viitosia ja kymppejä jaellaan oppilaiden osaamisjärjestyksen perusteella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viivyttely julkisen sektorin tervehdyttämisessä tulee kalliiksi
Itsestäänselvyyksiä
Opetushallitus linjasi spurgut ja puliukot puhekielen ulkopuolelle

Koulut alkoivat - ja samalla myös kiusaaminen

Keski-Uusimaa-lehden pääkirjoituksessa otettiin kantaa koulujen alkamisen myötä monien lasten ja nuorten elämää rasittavan koulukiusaamisen alkamiseen. Jutun mukaan Etelä-Karjalassa on vuodesta 2019 alkaen  tehty aina rikosilmoitus alle 15-vuotiaan koulussa tekemästä lainvastaisesta teosta, vaikka tuon ikäinen nuori ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa.

Samassa kirjoituksessa mainittin myös Someturva-sovellus, jonka tavoitteena on suojata ihmisiä digitaaliselta häirinnältä ja väkivallalta. En ole moisesta sovelluksesta aiemmin kuullutkaan, mutta sen nettisivujen perusteella kyseessä on sovellus, joka antaa käyttäjälleen kysyttäessä toiminta-ohjeita sosiaalisessa mediassa esille tulevien ongelmien hallintaan.

Pääkirjoittaja totesi jutussaan, että koulukiusaaminen on valtava ongelma, jonka ratkaisemiseksi kannattaa käyttää kaikkia mahdollisia keinoja. Tämä on tietenkin totta, mutta on selvää, että ongelma on niin syvällä, etteivät pelkät rangaistukset poista sitä.

Aiempien vuosien perusteella tiedämme, että vaikka koulukiusaajia esiintyy - ja on aina esiintynyt - kaikissa väestöryhmissä, liittyvät vakavimmat tapaukset maahanmuuttajanuoriin. Ja siksi myös tässä asiassa olisi tunnustettava maahanmuuton ongelmallisuus hiukan samaan tapaan kuin viime päivien ja viikkojen aikana on tehty jengirikollisuuden suhteen. 

Toisin sanoen rangaistusten ja erilaisten kaikkiin koululaisiin kohdistuvien turvakeinojen lisäksi tarvitaan tässäkin asiassa suurimpiin riskiryhmiin kohdistuvia erityistoimenpiteitä. Tutkimuksen kautta olisi selvitettävä maahanmuuttajalasten koulukäyttäytymisen valtaväestöstä poikkeavat perussyyt ja tulosten perusteella olisi käytännön tasolla keskitettävä niiden poistamiseen ja/tai hallintaan erityistoimenpiteitä - riippumatta siitä, löytyvätkö ne esimerkiksi genetiikasta, kulttuurista tai kotien asenteista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalaiset maahanmuuttajat monikulttuurisissa kouluissa
Tasa-arvovaltuutetun kannanotto salolaiskoulun tapaukseen on virheellisesti perusteltu
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä

Selittääkö mystinen marginaali naisiin kohdistuvan väkivallan ja koululaisten poissaolojen kasvun?

MTV3 teki jutun suomalaisesta henkeen ja terveyteen kohdistuvasta väkivallasta. Siinä poliisipäällikkö totesi kryptisesti, että "joku voi puhua marginaaleista ja yhteiskuntaan liittyy tietynlaisia marginaaleja ja varmaan se on viime vuosina jossakin määrin kasvanut ja jos tälläiset marginaalit kasvaa, niin ongelmat ja ääripäässä ne heijastuvat äärimmäisinä tekoina".

Lisäksi jutussa kerrottiin tilastollisena tosiasiana, että "Suomi on Euroopan mittakaavassa naisille väkivaltainen paikka" sekä siitä kuinka "meillä entistä enemmän yhtenäiskouluja, tehdään isompia kouluja jopa varhaiskasvatuksessa ja se johtaa väistämättä siihen, että opettajat eivät enää tunne kaikkia oppilaita".

Mutta itseäni jäi mietityttämään kuitenkin eniten tuo kryptinen virke. Eli mitä poliisipäällikkö tarkoitti mainitsemillaan kasvavilla marginaaleilla. 

Perinteisestihän suomalainen väkivalta on liittynyt alkoholin käyttöön, mutta ainakin virallisten tilastojen mukaan viinan juominen on Suomessa vähentynyt jo yli kymmenen vuoden ajan. Ja sen seurauksena se on pudonnut tänä aikana noin neljänneksellä. Siten poliisipäällikön marginaalit eivät taida liittyä ainakaan alkoholiin. 

Selvää on tietenkin, ettei minkäänlaisen väkivallan kasvu yhteiskunnassa ole toivottavaa. Eikä sellaista ole myöskään Ilta-Sanomien raportoima lapsien katoaminen koulusta. 

Jutussa kerrottu katoamisten mittakaava oli hätkähdyttävä. Sen mukaan "vuoden 2020 Kouluakäymättömyys Suomessa -kartoituksen mukaan Suomessa oli vuosittain 4 000 yläkoululaista, jotka eivät käyneet koulussa".

Kun otetaan huomioon, että Suomessa yhden ikäluokan koko on noin 50 000 lasta, on kouluissamme lähes ikäluokan kymmenenneksen suuruinen koulusta kadonneiden lasten joukko. Kyse ei siten ole mistään ihan olemattomasta marginaalista. 

Jutun mukaan oppilaiden poissaolot voivat johtua monenlaisista syistä. Sellaisia ovat psyykkiset haasteet, kiusaaminen, päihdeongelmat, vaikeudet kavereiden tai perheen kanssa sekä ulkomaille matkustaminen.

Tuosta viimeisestä asiasta IS sitten kertoikin jo pidemmin, joten se lienee erityisen merkittävä syy kouluista katoamiselle.  Asiaa on jutun mukaan vatvottu jo parikymmentä vuotta ja viranomaisten parissakin on jo kauan sitten toivottu, että "asianomaiset ministeriöt loisivat maahanmuuttajalasten vastentahtoisiin matkoihin puuttumiseksi valtakunnallisen mallin".

Jutussa kerrottiin, myös, että osa ulkomaille kadonneista lapsista oli tyttöjä, jotka on lähetetty ulkomaille pakkoavioliiton takia. Tästä sitten juolahtikin mieleeni, että johtuisikohan myös MTV3:n kirjoituksessa esiintyvän poliisipäällikön naisiin kohdistuvan lisääntyvän syy samasta kasvavasta marginaalista - eli maahanmuuttajaväestön lisääntymisestä. 

Ja jos näin on, niin miksi se jätettiin muuten ansiokkaassa jutussa mainitsematta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Outo uutinen
Mediat kuvasivat tarkasti Itä-Helsingin ja Espoon väkivallan uhrit ja sivulliset
Mystinen nuorisoaines tekee väkivaltarikoksia