Vältä epärehellisiä poliitikkoja!

Poliitikot ovat henkilöitä, jotka haluavat päättää yhteisönsä yhteisistä asioista. Toisin sanoen ihmisiä, joiden käsiin tavalliset ihmiset luottavat veroilla kerättyjen rahojensa hoitamisen. 

Loogisesti ajatelleen tämän voisi kuvitella tarkoittavan sitä, että tavallinen vaalikarja olisi hyvinkin tarkka siitä, että poliitikkoina menestyvät vain erittäin rehelliset ihmiset, jotka osaavat katsoa yhteistä etua. Tämä käsitys on kuitenkin jälleen kerran joutunut mielenkiintoiseen valoon. Enkä tarkoita pelkästään Kepua, joka tunnetusti pettää aina - jopa innokkaimmat kannattajansa. 

Aloitettakoon silti Keskustasta, jonka kansanedustaja sekä entinen pääministeri ja puhemies Matti Vanhanen esitti muutamia päiviä sitten väitteen, jonka mukaan eduskunnan nykyinen puhemies Jussi Halla-aho suosisi kyselytunnilla hallituspuolueita. Näin tehdessään Vanhanen ei tullut ajatelleeksi, että väitteen todenperäisyys on helppo tarkastaa. 

Näin teki kansanedustaja Sanna Antikainen (ps), joka pyysi eduskunnan tietopalvelusta tilastot puhemieskausien aikaisista puheenvuorojen jakautumisista. Niiden mukaan Halla-aho on siis antanut oppositiolle jopa suuremman osuuden puheenvuoroista kuin Vanhanen itse antoi ollessaan puhemiehenä. 

Näin ollen Vanhasen ristiretki eduskunnan puhemiestä vastaan päättyi nolosti ja paljasti hänen omat puheensa epärehellisiksi. Ja samalla nosti tikun nokkaan myös maamme - tunnetusti vasemmalle kallelleen olevat - poliittiset toimittajat, jotka eivät olleet vaivautuneet tarkastamaan asiaa ennen kuin toistivat Vanhasen niin sanottua muunneltua totuutta sisältäviä väitteitä.

Toinen tuore tapaus koskee Harry Harkimoa (liik), joka on asettunut Helsingin pormestariehdokkaaksi. Siis tehtävään, johon voi asettua vain helsinkiläinen. 

Nyt on kuitenkin paljastunut, että hänen Helsingin asuntonsa on ollut Bed & Breakfast -käytössä, joten hän itse ei ole siellä asunut, vaan mitä todennäköisimmin Sipoon suuressa omakotitalossaan. Tästä huolimatta pikkupuolueen johtaja väitti sosiaalisessa mediassa, että olisi "asunut stadissa lähes koko ikäni". 

Väite voi tietenkin pitää paikkansa, mutta koska hän on Ilta-Sanomien mukaan sanonut jo aiemmin, että on asunut koko elämänsä Sipoossa, on jompikumpi väite valheellinen. Ja Harkimo siten aivan yhtä epärehellinen kuin Vanhanenkin. Mutta katsoo silti olevansa äänestäjien luottamuksen arvoinen.

Eikä kahta ilman kolmatta, sillä jatkuvasti nykyisen hallituksen julkisen talouden korjaustoimia (esimerkki ja toinen) vastustanut SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman oli yrittäjien vaalitentissä murehtivinaan sitä, että "kyllähän tässä pitää ottaa huomioon julkisen talouden raamit. Jonkun pitää pitää huolta tästä, mitä tälle velkaantumiselle käy". 

Tai neljättä, sillä Vihreiden Fatim Diarra on ollut kovasti huolissaan ilmastonmuutoksesta. Tästä huolimatta hän on päättänyt puolisonsa kanssa ottaa vastaan lahjamatkan lentokoneella Taiwaniin. 

Tämä ei tietenkään ole hänen kohdallaan mitenkään erikoista, sillä kirjoitin vain puoli vuotta sitten myös hänen taksinkäytöstään, joka ei ole sen enempää hänen vihreiden puheidensa kuin terveytensäkään kannalta kestävää. Eikä jälkimmäinen seikka ole ollut jättämättä jälkiä hänen habitukseensakaan.

* * *

Esimerkit jääkööt tällä kertaa tähän, sillä jo edelle kirjoittamani tapaukset osoittavat poliitikkojemme olevan varsiin epärehellistä väkeä. Ja siksi on kysyttävä, että miksi ihmeessä suomalaiset äänestäjät ovat valmiita jättämään yhteiseen käyttöön luovuttamansa verovarat - pitkälle yli 100 miljardia euroa - epärehellisten ihmisten hallittavaksi. 

Ovathan kaikki edellä käsittelemäni epärehelliset poliitikot tuttuja vähemmänkin politiikkaa seuraaville ihmisille ja jokainen edelle kirjaamani tapaus on luettavissa kaikkien ihmisten tavoitettavissa olevista medioista, jopa useammista. Lienee myös hyvin tiedossa, etteivät yllä käsitellyt poliitikot ole suinkaan ainoita kaltaisiaan, vaikka tulivatkin edellä nostetuksi esimerkeiksi. 

Minusta tähän olisi aika saada muutos tulevissa alue- ja kuntavaaleissa, eli äänestäjien tulisi pidättäytyä antamasta kannatustaan sellaisille poliitikoille, joka on jäänyt kiinni tahallisesta epärehellisyydestä - puhumattakaan heistä, joille on käynyt näin jo useampaankin kertaan. 

Samalla äänestäjien kannattaisi pidättäytyä äänestämästä samoja poliitikkoja sekä eduskuntaan, aluevaltuustoon että kunnanvaltuustoon. Eihän kukaan ehdi millään paneutua niissä kaikkiin päätettävänä oleviin asioihin, vaan toimii parhaimmillaankin ainakin osassa päätöksistä pelkkänä kumileimasimena. Pahimmillaan he eivät saavu edes paikalle ajaakseen äänestäjänsä toivomaa politiikkaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?
Fatim Diarran vihreät arvot
Minkä peluri luonteelleen voi?

Kreikan talous, maahanmuuttokriittinen vasemmisto ja houkuttelevasti pukeutuva adonis

Brittiläinen lehti the Economist sijoitti Suomen viimeiseksi vertaillessaan 35 maan talouden tilaa. Listauksen kärkeen ylsi Kreikka, mikä kertoo siitä, että mitattavana ei ollut talouden absoluuttinen tila, vaan pikemminkin sen suhteellinen asema. 

Aiheeseen tarttui myös Yleisradio, joka avasi vertailua toteamalla Kreikan yllättävän sijoituksen perustuvan ennen kaikkea valtionvelan hallintaan. Maa on nimittäin onnistunut pienentämään massiivista velkavuortaan jo vuodesta 2021 lähtien. 

Hintana maan sijoittumiselle on 30 prosentin työttömyys, taloudellinen ja sosiaalinen kurjuus sekä maan nettotulojen siirtyminen luotottajille vielä vuosikymmenien ajan - ja pikanttina yksityiskohtana alistuminen kuljettamaan venäläistä öljyä, johon muut eivät tahdo koskea Ukrainan tapahtumien takia. Niinpä meidän suomalaisten tulisi ymmärtää se, ettei Kreikan tilanne ole edelleenkään millään tavalla kadehdittava. 

Sen sijaan se toimii edelleen varoittavana esimerkkinä siitä, mihin holtiton julkinen kulutus johtaa ennemmin tai myöhemmin. Ja sen takia tukee Petteri Orpon (kok) oikeistohallituksen näkemyksiä Suomen julkisen talouden supistamisesta. 

* * *

Ylen nettisivuilla oli tänään myös juttu siitä, kuinka "Euroopan vasemmistopomot kalastelevat äärioikeiston ääniä". Se tapahtuu artikkelin mukaan haukkumalla maahanmuuttoa ja sukupuolivähemmistöjä. 

Jutussa oli haastateltu tutkijaksi opiskelevaa Riku Löfiä Helsingin yliopistosta. Tämän mukaan Suomen perussuomalaiset eivät enää edes yritä perustella leikkauksia hyvinvointivaltion suojelemisella, vaan vihjaavat haluavansa purkaa sen kokonaan. 

Väite on lievästi sanottuna outo, sillä Perussuomalaisten puheenjohtajan, valtionvarainministeri Riikka Purran, mukaan hänen puolueensa ja hallituksen politiikan tarkoituksena on nimenomaisesti pelastaa suomalainen hyvinvointivaltio siltä kohtalolta, johon Kreikassa jouduttiin valtiontalouden romahdettua. 

Tämä ei näyttäisi kuitenkaan häiritsevän tutkijakoulutuksessa olevaa Löfiä, joka arveli Ylen jutussa hallituksen tekevän niin "oikeistolaista politiikkaa, että perussuomalaisten kannattajakunnassa on ´pakko vähän rytistä´". Ongelmaksi tälle rytinälle Ylen artikkelissa nähdään kuitenkin se, ettei Suomessa ole tällä hetkellä merkittäviä vasemmistokonservatiivisiksi laskettavia puolueita, joten vasemmistolaisempaa talouspolitiikkaa kaipaaville perussuomalaisia äänestäville ei näyttäisi olevan vaihtoehtoa.

Sellainen saattaisi muodostua eurooppalaisen esimerkin mukaisesti joko nykyvasemmiston maahanmuuttopoliittisella täyskäännöksellä tai uuden maahanmuuttokriittisen vasemmistopuolueen syntymisen kautta. Tosin Ylen jutussa jäi mainitsematta, että tällainen tällainen puolue saattaisikin syödä pikemminkin wokellukseen kyllästyneiden vihervasemmistolaisten  puolueiden ääniä, kuten Saksassa näyttäisi käyvän. Mutta voisi se myös herättää vasemmistolaisesti ajattelevia nukkuvia äänestäjiä. 

Haastateltu jatko-opiskelija ei - ehkä juuri siksi - näekään uudenlaisen vasemmistopuolueen mahdollista syntymistä hyvänä asiana, vaan arvelee, ettei suomalaisen vasemmiston tarvitse alkaa vastustaa maahanmuuttoa vedotakseen perussuomalaisten äänestäjiin, vaan se voi houkutella äänestäjiä myös viestinnällisin ja imagollisin keinoin, kuten poliitikkojensa ulkonäöllä ja pukeutumisella.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla suomalainen vasemmisto muuttuu tulevaisuudessa. Selvää kuitenkin on, että Perussuomalaiset on sekä maan suurin työssä käyvien puolue, että eduskunnan suurin yrittäjäpuolue. 

Siis sellaisten ihmisten puolue, joka edustaa ahkeruuteen ja yrittelijäisyyteen perustuvaa yhteiskuntaa, jonka rakentaminen perustuu terveeseen markkinatalouteen. Ja siksi on vaikea nähdä, miten marxilaiseen tasapäistämiseen ja himoverotukseen pohjautuva poliittinen vasemmistopuolue voisi viedä heidän kannattajiaan, vaikka suhtautuisikin kielteisesti maahanmuuttopolitiikkaan tai rekrytoisi houkuttelevasti puheutuvia adoniksia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansa haluaa Suomen talouden kuntoon veroja laskemalla
Frontexin ja Kreikan tuomiot on hyödynnettävä juuri nyt
Kreikkalaisilta odotetaan nyt työtä, työtä ja työtä

Aivan väärät naiset?

Suurin osa Suomen uuden hallituksen ministereistä on nimetty, sillä vain RKP pihtaa enää koko nimilistaansa, mutta senkin osalta lienee selvää että puolueen kärkinainen ottaa yhden 2,5 pestistään. Lisäksi Kristillisdemokraattien puolikas ministeripesti on vielä avoinna. 

Hallituksen sukupuolijako onkin mielenkiintoinen. Helsingin sanomien julkaiseman kuvalistan perusteella kahdeksan toistaiseksi nimettyä ministeriä on ulkonäkönsä perusteella miehiä. Ja heistäkin neljä on sellaisia, jotka istuvat vallankahvassa vain puolet vaalikaudesta. 

Ulkonäöltään naisen oloisia ministereitä on sen sijaan nimetty - siis laskematta Henrikssonia - jo yksitoista kappaletta, joista kaksi vaihtaa viestikapulaa kesken vaalikauden. Siten tulevassa hallituksessa istuu kerralla vähintään yksitoista nais- ja kuusi miesministeriä. 

Näiden lisäksi ministeriksi pääsee vielä Henriksson ja kaksi muuta henkilöä, joten hallituksessa tulee olemaan miehiä enintään kahdeksan ja naisia vähintään edellä mainittu lukumäärä eli yksitoista. Tuleva hallitus on siten edeltäjänsä tavoin vahvasti naisvaltainen. 

Otin aiheen esille siksi, että en huomannut maamme valtalehdistössä suitsutettavan Petteri Orpon (kok) tulevan hallituksen naisvaltaisuutta. Eikä yksikään otsikko julistanut Perussuomalaisten naisten erityisen vahvaa esiintymistä ministerilistalla. Itse asiassa, en huomannut yhdenkään uutisen edes mainitsevan koko naisasiaa. 

Tämä on tietenkin vähän outoa, koska yleensä naisten osuutta hallituksissamme on aina kommentoitu ja - kuten arvoisa lukijani hyvin muistaa - viime hallituskaudella hallituksen naisvaltaisuutta suorastaan suitsutettiin. Siksi mielessäni heräsi kysymys, että olisikohan nyt sitten päässyt käymään niin, että valtaan ovat pääsemässä lehdistömme toimituskuntien mielestä aivan väärät naiset?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Perussuomalaisten arvojen kannattajille
Kelvollinen hallitusohjelma
Petteri Orpon naisvalinta

Dosentti Hanna Wass, 29-vuotias uutispäällikkö ja toissijaiset sukupuoliominaisuudet

Dosentti Hanna Wass esiintyi Ylen A-studiossa päällään melko seksikäs vaate. Satuin katsomaan ohjelman puolisoni kanssa ja vähän ihmettelimme hänen pukeutumisratkaisuaan: arvelimme molemmat, että hän halusi erikoisella ratkaisulla saada itselleen huomiota.

Ja sitä hän tosiaan sai: syntyi nimittäin keskustelu misogyniasta eli naisvihasta. Sen - minun silmiini sattuneista - kiihkeimmän ulostulon teki Ilta-Sanomien 29-vuotias uutispäällikkö Noora Hapuli,

Hänen mukaansa "palasimme nanosekunneissa 50 vuotta ajassa taaksepäin... Tämän perusteella nainen on yhä ennen mitään muuta katseen kohde, vaikka hän olisi millainen asiantuntija. Olet tehnyt vuosikymmeniä pitkän uran omalla tieteenalallasi? Sinut pyydetään televisioon puhumaan asiantuntijana? Hienoa, mutta valitettavasti olkapääsi näkyi."

Hänen mukaansa koko "keskustelu on absurdi. Emmekö me ole jo päässeet sen yli, että naisen ulkonäkö minimoisi älykkyyden tai uskottavuuden?"

Lopulta itsensä suureen kiihkoon yllyttänyt uutispäällikkö kirjasi ylös näkemyksenään, että "jos katsoja ei kykene yhtä aikaa kuuntelemaan asiasisältöä ja suhtautumaan neutraalisti keskustelijoiden asuvalintoihin, ei ehkä kannata katsoa televisiota ollenkaan". Ja kehotti Wassia olemaan pyytelemättä ratkaisuaan anteeksi. 

Omalta osaltani en A-studiota katsellessani hetkeäkään ajatellut, etteikö Wass olisi ollut asiantunteva, joskin hänen pukeutumisensa - tai pikemminkin sen paljastama iho - kieltämättä vei kykyäni keskittyä hänen sanomaansa. Tälle asialle on nimittäin syvälle ulottuvat biologiset perusteet.

Tämän pitäisi olla kaikkien vähänkin sivistyneiden ihmisten tiedossa, onhan aiheesta kirjoitettu vaikka kuinka paljon. Edellisestä linkistä löytyy esimerkiksi seuraava teksti (käännettynä suomeksi). 

"Toissijaiset seksuaaliset ominaisuudet ovat niitä sukupuoliviettisesti eriytyneitä ominaisuuksia, jotka eivät ole suoraan mukana lisääntymisessä. Miehillä toissijaisia ominaisuuksia ovat kasvo- ja rintakarvat, lisääntynyt kehon karvoitus, lantion rakenne (pyöreän lantion sijaan), lihaksikas ylävartalo ja kyky kehittää lihaskasvua nopeammin kuin naisilla. Naisilla toissijaisia seksuaalisia ominaisuuksia ovat suhteellinen kehon karvojen vähäisyys, paksu hiusten kasvu päässä (joissain tapauksissa), pyöristynyt lantio/figuuri, vähentynyt kyky kehittää lihaskasvua nopeasti, vähentynyt ylävartalon voima, rinnat, kyky imettää lapsia, kuukautiskierto ja lisääntynyt kehon rasvaprosentti."

Suurin osa näistä toissijaisista eli sekundaarisista seksuaalisista ominaisuuksista ovat juuri niitä asioita, jotka kiinnittävät vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen. Ja siksi esimerkiksi kovin karvainen nainen ei yleensä sytytä miehissä seksuaalista kiinnostusta, kun taas sopivasti kurvikas vartalo tekee sen.

Tällainen ominaisuus on myös naisen miehen vastaavasta poikkeava karvaton ja tasainen iho sekä uroiden voimaa uhkuvien kulmikkaiden hartioiden sijasta Wassin hentoinen ja siro olkapää. Ja juuri näitähän dosentti tarjoili - omien sanojensa mukaan - huomaamattaan TV-katsojille. 

Länsimaiset miehet ovat toki oppineet suhtautumaan rauhallisesti näkemäänsä, eivätkä käy vähäpukeisen naisen kimppuun tarkoituksenaan välitön ilman kohteen lupaa suoritettava kopulaatio. Siitä huolimatta myös suomalaisen miehen autonomisesti eli tahdosta riippumatta toimivat hormonit hyrräävät ja katse kohdistuu väkisinkin paljaaseen ihoon - etenkin silloin, kun sitä näkee yllättävissä yhteyksissä.

Toki myös naiset tunnistavat toistensa sekundaariset sukupuoliominaisuudet, joiden esittely miehille herättää heissä yhtä lailla vahvoja tunteita. Ovathan näkyvillä juuri sellaiset houkuttimet, joiden avulla naiset ovat satojen tuhansien ellei miljoonien vuosien aikana kilpailleet - enemmän tai vähemmän asian tiedostaen - keskenään saadakseen houkutelluksi itselleen puolison tai ainakin sopivan lasten siittäjän. 

Siksi siinä, että Wassin pukeutuminen TV:n ajankohtaisohjelmassa herätti paljon huomiota ei pitäisi olla mitään yllättävää. Miehet epäilemättä katselivat paljasta pintaa mielellään, mutta saattoivat toki avointa seksuaalisuutta suitsimaan pyrkivän tyypillisen suomalaisen kasvatuksen seurauksena kokea tarpeelliseksi paheksua näkemäänsä ainakin julkisissa kannanotoissaan.  

Käsittääkseni enimmät negatiiviset kommentit dosentin pukeutumisesta tulivat kuitenkin juuri naisilta. Eikä siinäkään ole mitään kummallista, sillä Ilta-Sanomien uutispäällikön tavoin he kokivat vähäpukeisen Wassin - alitajuisesti - vaarallisena kilpailijanaan vastakkaisesta sukupuolesta. 

Siinä missä monet naiset kuvastivat negatiivisilla kommenteillaan varsin suoraan tätä kilpailuasetelmaa, osasi nyky-yhteiskunnassa suositun feministisen maailmankatsomuksen omaava toimittaja kuitenkin suunnata - ainakin lehtiartikkelin tasolla - ärtymyksensä Wassin pukeutumisesta yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Ellei hän sitten edusta seksuaalivähemmistöä, jolloin naisten toissijaisilla sukupuoliominaisuuksilla ei tietenkään ole sitä vaikutusta, jota varten ne ovat alkujaan kehittyneet. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Huippukauppakorkeakoulut syrjivät naisia
Tyttöjen katselu ennen ja nyt
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä

Dinosaurusten hampaat piiloon

Dinosaurukset ovat kiehtoneet meitä ihmisiä siitä alkaen kun niiden fossiilisia jäännöksiä on löydetty. Erityisen kiinnostaviksi on koettu teropodeihin kuuluvat suuret lihansyöjädinot, joilla on vähäiset etutassut ja valtava pää täynnä esillä olevia hampaita. Siis sellaiset kuin Tyrannosaurus rex. 

Itse asiassa lihansyöjähirmuliskojen ulkonäköä ei ole tunnettu varmasti, koska niistä jäljelle jääneet fossiilit ovat lähinnä luurankoja. Siten myös niiden hampaat on kuvattu näkyviksi vain siksi, että ne ovat valtavan kokoisia ja koska dinosaurukset olivat kaukaista sukua krokotiileille, joilla on niin ikään näkyvät hampaat.

Nyt on kuitenkin julkaistu uusi tutkimus, jossa petodinosaurusten hampaiden näkyvyyttä on tutkittu monipuolisesti erilaisilla tavoilla. Ja siinä havaittiin, että muinaisten hirmuliskojen hampaat olivat erittäin todennäköisesti kudosten peitossa silloin, kun suu oli suljettuna. 

Siten petodinosaurusten pää muistutti pikemminkin varaanin kuin krokotiilin päätä. Eikä niiden ulkonäkö siten ollut lainkaan niin hurja kuin olemme tähän asti kuvitelleet. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, siirtyykö nyt tehty uusi havainto dinosauruksiin liittyvän viihdeteollisuuden todellisuuteen, vai esiintyvätkö sen kuvaamat tyranniliskot, allosaurukset ja velociraptorit myös tulevaisuudessa paljashampaisina. Ja johtaako viihde siten myös jälkipolvet harhaan näiden muinaisten eläinten ulkonäöstä.

Aiempia ajatuksia aiemmista ajatuksista:
Kun mulkku pistää
Mammutin elämä
Kohti tylsempää maailmankuvaa

Onko karismaattinen guru uskottavampi kuin tieteentekijä?

Nykymaailmassa on monilla tahoilla tarve kertoa ihmisille valeuutisia - esimerkkinä vaikka presidentti Putin tai erilaiset salaliittoporukat. Näin siitä huolimatta, että kokonaisuuden kannalta olisi kaikkien etu, että ihmiset ja yhteisöt tekisivät päätöksiään tosiasioiden perusteella. 

Siksi kaikissa vähänkin vauraammissa maissa on organisoitu tutkimusta, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa maailmasta ja maailmankaikkeudesta. Toisaalta ihmiset ovat taipuvaisia täyttämään tiedontarvettaan myös erilaisilla uskomuksilla tai kokonaisilla uskonnollisilla oppirakennelmilla. Niinpä maailmassa on tuhansia erilaisia uskontoja suurista maailmanuskonnoista mitä omituisempiin lahkoihin, erilaisiin uususkontoihin ja kaikenlaisten gurujen vetämiin yhden asian oppirakennelmiin. 

Nämä seikat tulivat mieleeni kun eteeni sattui tutkimus, jossa oli selvitetty erilaisten tietolähteiden luotettavuutta ihmisten silmissä. Siinä haluttiin ymmärtää, kuinka yksittäisten ihmisten uskonnolliset maailmankuvat vaikuttavat heidän luottamukseensa erilaisiin tiedonlähteisiin. 

Asiaa selvittääkseen tutkijat pyysivät yli 10 000 internetin käyttäjää 24 maasta lukemaan fiksulta kuulostavia, mutta kuitenkin todellisuudessa merkityksettömiä lausuntoja näyttäen samalla kuvaa tekstin oletetusta lähteestä. Kuvat taas oli valittu siten, että niissä oleva henkilö oli ulkonäöltään helposti tunnistettavissa joko hengelliseksi tai tieteelliseksi auktoriteetiksi. 

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että maasta tai uskonnollisuudesta riippumatta osallistujat pitivät tutkijaksi tunnistetun hahmon absurdeja väitteitä uskottavampina kuin henkiseltä johtajalta tuleviksi kuvittelemiaan väitteitä. Tämä lainalaisuus oli kuitenkin heikompi niillä ihmisillä, jotka olivat ilmoittautuneet vahvasti uskonnollisiksi - eli heidän luottamuksensa tieteeseen, verrattuna uskonnollisiin väitteisiin, oli heikompi kuin muilla ihmisillä. Lisäksi tutkijat havaitsivat viitteitä siihen, että ihmiset ponnistelisivat enemmän sellaisen viestin tulkitsemiseen, jonka lähteeseen he luottavat.

Tutkijat nimesivät havaintonsa Einstein-ilmiöksi. Ja loppukaneetissaan he totesivat, että on runsaasti esimerkkejä, jotka osoittavat, että tiede toimii tärkeänä uskottavuuden vihjeenä. Esimerkiksi Donald Trumpin veljentyttären sukuhistoriakirjaa koristaa uskottavuutta lisäävä teksti "Mary L. Trump, PhD", kosmeettisten tuotteiden mainokset sisältävät usein tieteeseen viittavia väitteitä kuten "kliinisesti todistettu" tai "ihotautilääkärien suosittelema" ja jopa tupakkateollisuus on vedonnut tieteeseen esimerkiksi maniostamalla, että "lääkärit polttavat Cameleita enemmän kuin muita savukkeita". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen korrektius ja väestötieteellinen tieto
Hölynpölyä
Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle

Kehopositiivisuus on kaksiteräinen miekka

Jo pidemmän aikaa on monissa yhteyksissä korostettu kehopositiivisuutta, jossa ajatuksena on saada kaikenlaisille kehoille tasa-arvoisesti kunnioitusta ja oikeuksia. Siitä puhuvat erityisesti ihmiset, joita vaivaa selkeä ylipaino ja henkinen kyvyttömyys - usein suoranainen sairaus - korjata asia.

On tietenkin selvää, että jokaisen on syytä hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Mutta yhtä selvää on myös se, että jokainen meistä voi vaikuttaa omaan olemukseensa. 

Ja siksi itse kunkin kannattaa huolehtia fyysisestä olemauksestaan sen verran, ettei eläminen muodostu raskaaksi ja ettemme välinpitämättömyyttämme aiheuta yhteiskunnalle ylimääräistä rasitusta. Siksi kehopositiivisuutta ei saisi milloinkaan käyttää fyysisen laiskuuden oikeuttamiseen. 

Erityisen tärkeää kehopositiivisuuden eli itsensä hyväksymisen korostaminen on nuorille, jotka ovat alttiita fyysisestä erilaisuudesta johtuvalle kiusaamiselle. Mutta samalla se saattaa olla kaksiteräinen miekka, joka heikentää nuorten intoa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.

Nämä ajatukset tulivat mieleeni kun silmiini sattui mielipidekirjoitus, jossa nostettiin esille suomalaislasten rapistuva fyysinen kunto. Tuon kirjoituksen mukaan tilanne on heikentynyt koronaepidemian aikana ja nyt jo 40 prosenttia tutkituista oppilaista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa heidän terveyttään ja hyvinvointiaan sekä arjessa jaksamistaan.

Kirjoituksen taustana oli parhaillaan tarkastusprosessin loppusuoralla oleva väitöskirja, joka perustui lasten ja nuorten pitkäaikaisseurantaan. Siinä havaittiin, että fyysiset kunto-ominaisuudet kehittyvät luonnollisesti murrosiän aikana, mutta liiallinen kehon rasvakudoksen määrä vaimentaa kunnon kehittymistä.

Tulevan tohtorin mukaan "liiallinen paino tekee liikkumisesta raskaampaa ja voi rajoittaa toimintakykyä. Tämän vuoksi terveellisen painokehityksen tukeminen kasvun, kypsymisen ja kehityksen aikana on tärkeää."

Nähtäväksi jää, mihin suuntaan suomalaisten fyysinen kunto kehittyy tulevaisuudessa eli koronapandemian aiheuttamien rajoitusten poistuessa. Palaavatko lapset liikuntaharrastusten pariin ja ennen kaikkea, jatkavatko he fyysisen kuntonsa ylläpitämistä aikuistuttuaan. Vai rapistuvatko he sittenkin laiskanlinnassaan kyyhöttäviksi kehopositiivisuutta korostaviksi sohvaperunoiksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsille voidaan tarjotaa vain kilpailemisen sisältävää liikuntaa tai ei liikuntaa lainkaan
Geenimuunneltuja suolistobakteereita lihaville!
Hiihtäminen on parasta liikuntaa

Katajan pahoinpitely saattaa poikia salaliittoteorioita

Perussuomalaisen kaupunginvaltuutetun Pekka Katajan kummallisia seurauksia saaneeseen pahoinpitelyyn alkaa tulla selvyyttä - ainakin mikäli nyt esille nostetut epäilyt osoittautuvat oikeuden käsittelyssä pitäviksi. Epäillyistä tunnetumpi on puolueesta potkut saanut Teemu Torssonen, jonka eduskuntavaaliehdokkuus oli ainakin osin kaatunut Katajan vastustukseen. Myös toinen eli Tero Ala-Tuuhonen oli hakenut jäseneksi Perussuomalaisiin, mutta hakemukset olivat tulleet evätyiksi.

Katajan valikoituminen uhriksi ei johtunut pelkästään poliittisista vaan myös henkilökohtaisista syistä. Puheenjohtaja Jussi Halla-aholle Torssosen syyllisyys ei tullut yllätyksenä. Tapaus kuitenkin osoitti, että poliittinen väkivalta on Suomessa mahdollista - ja siksi Halla-aho toivoi, ettei se "ole merkki mistään laajemmasta ilmiöstä".

Yhdyn tässä Halla-ahon näkemykseen ja toivon, että Torssosen ja Ala-Tuuhosen toiminta on sellainen yksittäistapaus, jonka seuraksi ei ole tulossa muita. Samalla kehotan suomalaisia sisäisen turvallisuuden viranomaisia sekä maamme oikeusjärjestelmää suhtautumaan poliittisiin äärijärjestöihin - olivat ne sitten oikeistolaisia, vasemmistolaisia, vihreitä tai uskonnollisia - suurella vakavuudella, jotta poliittinen väkivalta ei muodostu osaksi suomalaista yhteisten asioiden hoitoa. 

Me emme tarvitse yhtään aatteellisesti värittynyttä hirmutekoa tähän maahan - emmekä edes värittymättömiä. Siksi yhteiskunnassamme olisi syytä aloittaa keskustelu siitä, miten eri suunnista tulevat yhteiskuntajärjestyksen uhkatekijät saataisiin torjuttua jo nyt, kun ne näyttäytyvät vain yksittäisinä tekoina.   

* * *

Lopuksi pari sanaa tämän tapauksen omituisista alkuvaiheista. Tapauksen tultua ilmi kirjoitin blogimerkinnän otsikolla "Monikulttuurista poliittista väkivaltaa" ja siihen virkkeen "tekijät olivat ´arabialaisista maista kotoisin olevan näköisiä´ ja henkilötodistusta kysynyt mies puhui suomea murtaen". Tämän olin kopioinut asiasta kertoneesta uutisesta, jossa luonnehdinta oli saatu Katajalta itseltään.

Jos ja kun katsoo julkaistuja kuvia Torssosesta ja Ala-Tuuhosesta, ei parhaimmalla mielikuvituksellakaan voi kuvitella näitä luonnehdittavan arabialaisista maista kotoisin olevien näköisiksi. Miksi Kataja kuitenkin teki näin jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. 

Samalla Katajan luonnehdinta kuitenkin toiminee jatkossa pohjana erilaisille salaliittoteorioille tähän tapaukseen liittyen. Siksi olisi tärkeää, että oikeudessa selvitettäisiin myös tämä asia mahdollisimman uskottavasti, sillä onhan selvää, että tarvitsemme väkivaltaan liittyviä perusteettomia salaliittoteorioita aivan yhtä vähän kuin itse väkivaltaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katajan pahoinpitely käy yhä hämärämmäksi
Monikulttuurista poliittista väkivaltaa
Pitäisikö väkivaltainen vasemmisto kieltää?

Helsingissä sattumuksia - Tuomola kasvattaisi maahanmuuttobisnestä

Tämän aamun uutistarjonta kertoi, ettei eilen tapahtunut pelättyä yhteenottoa Helsingin Rautatientorilla. Paikalla oli kyllä ihmisiä, mutta poliisi piti järjestystä yllä.

Tosin yksi mies otettiin kiinni, koska hän oli töninyt muita. Hyvä näin, sillä huono käytös ei ole hyväksi joukkotapahtumille.

Asian uutisoinnista jäi kuitenkin mieltäni kaivertamaan yksi - sinänsä vähäinen - pikkuseikka. Kuka tämä tönijä oli, ja mihin hän pyrki. En tietenkään kaipaa kiinniotetun nimeä, vaan lähinnä tietoa siitä oliko hän humalainen rähinöitsijä, tyypillinen äärivasemmistolainen anarkisti, hihamerkkiä kantava uusnatsi, tulistunut turvapaikanhakija vai muuten vain luonnevikainen rähinöitsijä.

Vastausta en taida ihmettelyyni saada koskaan, mutta koska ennakkouutisointi tästä asiasta oli lehdistössä näkyvää ja erityisesti uusnatsiporukasta pelottelevaa, olisi ollut mukava nähdä kuuluiko ainoa rähinöitsijä tähän porukkaan, vai oliko motiivina jokin muu.

* * *

Toinen sattumus tapahtui perjantain ja lauantain välisenä yönä. Silloin oli vuonna 1986 Rautatieasemalla junaa odotellut mies joutunut kahden itseään noin kymmenen vuotta nuoremman henkilön yllättävän pahoinpitelyn kohteeksi.

Tapaus päättyi onnellisesti, sillä pahoinpitelijät saatiin kiinni ja todistusaineisto tapahtuneesta löytyi valvontakameroiden tallenteista. Jatkossa pohditaan normaalin rangaistuksen lisäksi väkivaltaisten miesten maassaolon edellytyksiä.

Tämä sattumus liittyi mielessäni turvapaikkabisneksestä palkkansa saavan johtaja Pekka Tuomolan mielipidekirjoitukseen, jossa tämä arveli toivottomien turvapaikanhakijoiden voivan "päätyä äärimmäisiin tekoihin, jotka kohdistuvat häneen itseensä tai kanssa­ihmisiin". Oliko kahden nuorukaisen heille tuntemattomaan henkilöön kohdistamaton käsittämätön väkivallanteko siis toivottomuuden motivoima?

Lääkkeeksi mainitsemaansa ongelmaan Tuomola haluaisi kasvattaa oman hyvinvointinsa perustana olevaa bisnestä. Se tapahtuisi palauttamalla maahanmuuttopolitiikkamme välineeksi B-oleskelulupa. Sellaisen saisi vaikka kriteerit kansainvälisen suojelun tarpeesta eivät täyttyisikään, mikäli henkilöä ei voitaisi palauttaa kotimaahansa esimerkiksi terveydellisistä tai humanitaarisista syistä.

Onhan näitä äärimmäisiä tekoja ollut toki muitakin. Viikolla annettiin tuomio turvapaikanhakijalle, joka oli käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen kymmenvuotiasta pikkutyttöä Pirkanmaalla. Ehkä hänkin oli vain toivoton turvapaikanhakija, jonka pitäisi Tuomolan mukaan saada B-oleskelulupa Suomeen - onhan pikkulasten hyväksikäyttäjä epäilemättä sellaisen psykiatrisen hoidon tarpeessa, jota ei ole saatavissa hänen kotimaassaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puhdistus ja väkivallan uhka
Veret seisauttavia seksuaalirikostilastoja
Pekka Tuomola paljasti Luona Oy:n ongelmien syyn

Älykkyyden evoluutiosta

Islantilaisessa tutkimuksessa selvisi, ettei ihmisten evoluutio enää suosi älykkyyttä. Se johtuu siitä, että sellaiset henkilöt, joiden geenit tuottavat omistajalleen älykkyyttä kouluttautuvat pitkälle ja saavat muita vähemmän lapsia. Näin älykkyyttä tuottavat geenit harvinaistuvat ajan myötä.

Kirjoitin itse jo vuonna 2010 yhdessä ensimmäisistä tämän blogin jutuista, että ihmisen evoluutio on nopeutunut. Syynä siihen on elinympäristömme nopea muutos, jonka seurauksena luonnonvalinta on muuttunut radikaalisti koska nyky-yhteiskunnassa lisääntyviä jälkeläisiä saavat aivan eri ominaisuuksilla varustetut ihmiset kuin aiemmin. Älykkyyden muutoksiin en tuolloin kuitenkaan ottanut suoraan kantaa.

Islantilaisten tutkimus ei oikeastaan kerro kovin paljoa koko ihmiskunnan älykkyyden evoluutiosta. Näin siksi, että sen tulokset voidaan yleistää koskemaan pelkästään kehittyneitä länsimaita.

Älykkyyden evoluution kannalta länsimaiden sisäistä evoluutiota monin verroin merkittävämpää on kehitysmaissa tapahtuva väestöräjähdys. Sen mukana runsastuvat kehitysmaalaisten geenit vaikuttavat evoluutioon paljon enemmän kuin länsimaissa muuttuneet valintapaineet.

Kehitysmaiden osalta on kaksi merkittävää tekijää. Niistä ensimmäinen liittyy kehitysmaalaisten keskimääräiseen älykkyyteen suhteessa muuhun ihmiskuntaan. Jos he ovat sitä älykkäämpiä, on ihmiskunta muuttumassa älykkäämmäksi. Jos taas tyhmempiä tapahtuu koko ihmiskunnan tasolla tyhmistymistä.

Toinen merkittävä tekijä liittyy kehitysmaalaisten sisäiseen evoluutioon. Mikäli siellä älykkäät lisääntyvät nopeammin kuin tyhmät, lisääntyy kehitysmaalaisten keskimääräinen älykkyys. Tämän seurauksena, koska kehitysmaalaisten lukumäärä lisääntyy paljon nopeammin kuin länsimaalaisten älykkäät vähenevät, saattaa koko ihmiskunnan keskimääräinen älykkyys nousta siinäkin tapauksessa, että kehitysmaalaiset olisivat geneettisesti tyhmempiä kuin länsimaalaiset.

Tässä tilanteessa olisikin mainiota, mikäli joku tarttuisi lopultakin poliittisesti arkaan kysymykseen kehitysmaalaisten ja länsimaalaisten älykkyyseroista, sekä tekisi kehitysmaissa vastaavan tutkimuksen kuin nyt on julkaistu islantilaisista. Vasta sen jälkeen voidaan kohtuullisen luotettavasti tehdä johtopäätöksiä siitä, onko koko ihmiskunnan älykkyys kasvamassa vai vähenemässä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta tietoa ihmisen evoluution raaka-aineista
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?

Poliisi poisti tammikuussa 419 turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttäjää

Tänään luin Iltalehdestä, että poliisi poisti viime tammikuussa yhteensä 419 käännytyspyynnön saanutta turvapaikanhakijaa. Määrä on suuri, kun sitä vertaa vastaavaan lukuun koko vuodelta 2016: silloin poliisi poisti ainoastaan 287 laittomasti maassa oleskelevaa.

Maasta poistettujen määrän kasvu liittynee siihen, että vuoden 2015 maahanmuuttotulvan mukana saapuneet elintasopakolaiset ovat vasta nyt alkaneet saada lopullisia - oikeuden vahvistamia - päätöksiä valituksistaan. Siten poliisi ei ole voinut ryhtyä toimiin aiemmin.

Jutusta selvisi myös, että maahanmuuttoviranomaiset tekivät vuonna 2016 yhteensä noin 21 000 kielteistä turvapaikkapäätöstä. Tämä luku on ymmärrettävä niiden ihmisten määräksi, jotka ovat käyttäneet väärin hädänalaisten ihmisten pelastukseksi luotua turvapaikkajärjestelmää.

Voidaankin kysyä näiden ihmisten moraalin - tai pikemminkin sen puuttumisen - perään. Samoin niiden kantasuomalaisten, jotka ovat olleet tukemassa tätä väärinkäyttöä. Eivätkö he ymmärrä - tai ole ymmärtävinään - että heidän toimintansa on äärimmäisen epäeettistä?

* * * 

Arvaan että Iltalehden uutinen herättää voimakasta närää poliittisen kentän vasemmalla laidalla. Siihen kuuluvat puolueet voi tarkastaa kätevästi esimerkiksi Helsingin Sanomien parin päivän takaisesta pormestarikoneesta, joka tuottaa ehdokkaiden kartan: kaikki vasemmistopuolueiden ehdokkaat - mukaan luettuna RKP:n maahanmuuttokritiikitön Eva Biaudet - sijoittuvat tiiviiseen vasemmistolais-liberaaliin ryppääseen (jakauman saa näkyviin painamalla "laske tulokset").

Kun maahanmuuttoviraston ja poliisin arvostelu käynnistynee tänään, on hyvä muistaa jutussa siteeratun komisario Liisa Lintuluodon kommentti: "ei ole kenenkään kannalta hyvä, että maassa oleskelee ihmisiä, joilla ei ole oleskeluun oikeutta. Laiton asuminen ja viranomaisilta piilottelu ei ole ihmisarvoista elämää. Laajassa mitassa tuon tyyppinen toiminta hankaloittaa myös niiden ulkomaalaistaustaisten henkilöiden elämää, jotka ovat jo saaneet oleskeluluvan Suomesta tai Suomen kansalaisuuden."

Etenkin tuon viimeisen virkkeen sanoman toivoisi uppoutuvan myös maamme maahanmuuttokritiikittömän väestönosan tajuntaan. Sitä kautta hekin voisivat ehkä oivaltaa, että holtiton maahanmuuttopolitiikka olisi haitallista paitsi kantasuomalaisten, niin myös todellista hätää ja vainoa tänne paenneiden kannalta. Hyötyjiä olisivat turvapaikkaa tarvitsevien sijaan rikolliset ja heidän kansainvälisesti sovittujen oikeuksiensa väärinkäyttäjät.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luottamuksen puute tuottaa rinkebyitä ja poliittisia murhia
Kokoomus, rasismi ja tosiasioiden kieltäminen
Spekulointia ja luottamusta

Polarisaation ensimmäiset uhrit ovat empatia ja ihmimillisyys

Saimme tänään luettavaksemme kaksi tarinaa siitä, kuinka polarisaatio ja vastakkainasettelu raaistaa ihmiset murhaavaan julmuuteen asti. Ne herättivät minussa muutamia ajatuksia, jotka haluan jakaa arvoisan lukijani kanssa.

Tarinoista ensimmäinen löytyi vuoden 1918 tapahtumiin sijoittuvan Anneli Kannon kirjan arvostelusta. Sen mukaan romaani on ns. elävöitetty dokumentti valkoisen voittajan tekemistä rikoksista, joihin syyllistyi myös kirjailijan isoisä. 

Samaa aihetta on käsitelty eri tavoin sekä vakavan tieteen, että kaunokirjallisuuden näkökulmasta. Esimerkkeinä Heikki Ylikankaan "Tie Tampereelle", Väinö Linnan "Täällä Pohjantähden alla" tai Kjell Westön "Missä kuljimme kerran". Etenkin näistä viimeisessä näkökulma näyttäisi olleen hyvin samankaltainen kuin Anneli Kannolla. 

Itse tapahtumissahan ei ole enää juuri epäselvyyttä. Ensin punaiset nousivat aseelliseen kapinaan laillista valtiovaltaa ja omistavaa luokkaa vastaan, tekivät omavaltaisia terroritekoja mukaan lukien lukuisia murhia, hävisivät sodan ja joutuivat voittajien raa´an koston kohteeksi. 

Kapinalle oli hyviä ja ainakin jossain mielessä ymmärrettäviä syitä. Laki ja oikeus olivat puolestaan kiistatta valkoisten puolella. Siitä huolimatta kummankaan puolen toteuttamalle terrorille ei voi löytää ainuttakaan hyväksyttävää syytä. Kyse oli puhtaasti kostonhimosta. 

Kostonhimon merkitystä vuoden 1918 tapahtumissa alleviivaavat etenkin punaisen terrorin kiihtyminen sodan lopputuloksen ollessa jo kaikille selvää sekä koko sodanjälkeisen valkoisen terrorin laajuus. Kummallakaan ei ollut minkäänlaista sotilaallista merkitystä.

* * *

Toinen huomiotani herättänyt polarisaation ja vastakkainasettelun synkästä puolesta kertova uutinen liittyi Israelin ja palestiinalaisten suhteeseen. Sen mukaan maailmalle on levinnyt video, jossa israelilaissotilas tappaa kylmästi ja ilman syytä haavoittuneen palestiinalaisterroristin. 

Videon perusteella israelilaismies sai syytteen ja tuli oikeudessa tuomituksi. Tappajaa on sittemmin vaadittu armahdettavaksi ja videon kuvannutta palestiinalaismiestä on uhkailtu. Lisäksi jälkimmäinen on uutisen mukaan saanut myös tappouhkauksia.

Itse tapahtumien kulusta ei tässäkään tapauksessa ole epäselvyyttä. Palestiinalaismiehet olivat tekemässä terroristista iskua, jonka israelilaissotilaat estivät. Tilanteen jälkeen nuori sotilas lopetti haavoittuneen palestiinalaisen kylmäverisemmin kuin revolverisankari haavoittuneen hevosensa westernissä.

Palestiinalaiselle terrorismille on syynsä, joille voidaan haluttaessa löytää myös ymmärrystä. Toisaalta laki ja oikeus takaavat juutalaisten - kuten myös palestiinalaisten - oikeuden turvalliseen elämään. Eikä mikään laki hyväksy haavoittuneen ampumista kuoliaaksi. Ei ainakaan ilman oikeudenkäyntiä. 

Tässä tilanteessa niin palestiinalaiset kuin juutalaisetkin tuntuvat kuitenkin hyväksyvän raa´an väkivallan, vaikka vastaavia tekoja ei hyväksyisi käytännössä esimerkiksi juuri kukaan nykysuomalainen. 

Sotilaan teon nauttiman laajan hyväksynnän osoittaa mielipidetiedustelu, jonka mukaan 65 prosenttia Israelin juutalaisväestöstä tukee palestiinalaismiehen ampujaa. Näin siitä huolimatta, että kaikki tietävät ampumisen tapahtuneen vasta yhteenoton jälkeen ja kohdistuneen puolustuskyvyttömään ihmiseen. 

Vastaavasti Pew Research Centerin tekemän kyselyn mukaan 75 prosenttia gazalaisista hyväksyy itsemurhapommittajien tekemiset ainakin joskus. Länsirannan palestiinalaisista samaa mieltä on 49 prosenttia. Myös länsirantalaisten lukema on suurempi kuin itsemurhapommittamisen tuomitsevien osuus, koska osa ihmisistä ei osannut tai halunnut ilmaista kantaansa. 

* * *

Usein kuulee sanottavan, että totuus on sodan ensimmäinen uhri. Näin saattaa hyvinkin olla. Tässä kirjoituksessa käsiteltyjen ja lukuisten muiden polarisoituneiden tilanteiden perusteella voidaan vastaavasti todeta, että empatia ja inhimillisyys ovat polarisoituneiden yhteiskuntien ensimmäisiä uhreja. 

Lienee myös selvää, että kirjailija Kannon romaanin sanoma raa´an väkivallan jättämistä jäljistä myös tekijäänsä kuvastaa todellisuutta. Näin siitäkin huolimatta, ettei häntä vedettäisi koskaan vastuuseen teoistaan. 

Tämäkin hintalappu on siis liitettävä siihen siihen laskuun, joka yhteiskunnan polarisoitumisesta on maksettava. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Maahanmuuttopolitiikkaohje

Yle: väestöryhmien polarisaatio otti uuden askeleen Ruotsissa

Polarisaatio lisää etnisten konflktien riskiä

 

Venäjä ja Suomi - perheväkivallan sisarukset

Venäjä on säätänyt perheväkivaltaan liittyen uuden lain, jonka pelätään viestittävän väkivaltaisille miehille, että vaimon pahoinpitely olisi hyväksyttävää. Iltalehti kertoi, että uuden lain mukaan "puolison tai lasten hakkaamisesta, josta aiheutuu mustelmia mutta ei verenvuotoa tai luunmurtumia, voi saada 15 päivää vankeutta, yhdyskuntapalvelua tai vain sakon, mikäli asia ei tapahdu useammin kuin kerran vuodessa."

Laki on herättänyt maailmanlaajuista hämmästystä. Ja aamulla lukemani uutisen mukaan "perheväkivallasta tehdyt ilmoitukset ovat merkittävästi kasvaneet Venäjän neljänneksi suurimmassa kaupungissa Jekaterinburgissa sen jälkeen, kun perheväkivalta poistettiin maan rikoslaista".

Onko Venäjä siis vajonnut täydellisen perhepoliittisen barbarian tilaan? Siihen viittaa ainakin Komsomoskaja pravdassa julkaistu kolumni, jossa naisia kehotettiin olemaan ylpeitä, jos mies mätkii heitä. Sellaista tekstiä ei soisi näkevänsä ikinä Suomessa.

Onneksi meillä kaikki on toisin. Vai onko?

Googlasin pikaisesti hakusanoilla "tuomittiin vaimon pahoinpitelystä" ja löysin maksumuurin takana olevia juttuja, mutta myös sellaisia, joita pääsi lukemaan. Esimerkiksi MTV3 kertoi Ilta-Sanomiin viitaten, että Turun apulaiskaupunginjohtaja tuomittiin taannoin liikuntarajoitteisen vaimonsa mustelmiin johtaneesta pahoinpitelystä 30 päiväsakkoon.

Savon Sanomat puolestaan kertoi kuopiolaismiehen toistuvista vaimoon kohdistuneista pahoinpitelyistä - kuristamisista, hiuksista repimisistä ja lasiesineillä heittelyistä. Lisäksi mies oli väärinkäyttänyt perheenjäsentensä luottokortteja ja ottanut vippejä heidän nimiinsä. Koko vyyhden oikeus katsoi kolmen kuukauden ehdollisen tuomion arvoiseksi.

Nämä kaksi tapausta riittivät vakuuttamaan minut siitä, että jos Venäjä on lainmuutostensa jälkeen perheväkivallan barbaarivaltio, on Suomi ollut sitä jo pitkään. Asian varmistamiseksi tarkistin, mitä rikoslakimme sanoo pahoinpitelystä.

"Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Eli kyllä. Edellä mainitsemani tapaukset on tuomittu lain mukaisesti. Eikä Venäjällä säädetty uusi laki poikkea oleellisesti suomalaisen rikolain vastaavasta kohdasta.

Kysymys meille suomalaisille siis kuuluu, että jos pidämme Venäjän uutta lakia barbaarisena, niin mitä meidän tulisi tehdä omalle väkivaltaan liittyvälle lainsäädännöllemme? Tulisiko sen rangaistusasteikkoa kiristää oleellisesti nykyisestä, vai olemmeko tyytyväisiä vallitsevaan asiantilaan.

Mikäli ensimmäistä, tulisi meidän aloittaa poliittinen prosessi rikoslain väkivaltarangaistusten koventamiseksi. Jos taas jälkimmäistä, on meidän turha moittia myöskään Venäjää naisiin kohdistuvan väkivallan hyväksymisestä.

Lopuksi totean, että lieväkin perheväkivalta on yksi vahingollisimmista rikollisuuden muodoista. Siitä kärsivät Suomessakin lukemattomat naiset - nykyisin myös miehet. Ja sen olemassaolo myrkyttää koko perheen elämän tavalla, joka usein näkyy vielä seuraavassakin sukupolvessa. Siksi asia on kaikkea muuta kuin yhdentekevä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä ympärileikkaukseen kuollut egyptiläistyttö kertoo?
Sukulaiseni on alkoholisti
Ratkaistaanko talousongelmat laillistamalla perheväkivalta?

Spekulointia ja luottamusta

Jussi Halla-aho (ps) ja Simon Elo (ps) toivat eilen esille sen, kuinka monet muslimimaat ovat kieltäneet maahantulon kaikilta Israelin kansalaisilta ja rinnastivat sen Donald Trumpin paljon kohua herättäneeseen seitsemän muslimimaan asukkaiden maahantulokieltoon Yhdysvaltoihin. Niinpä Halla-aho heitti ilmaan poliittisesti kuuman, vaikkakin sarkastiselta vaikuttavan kommentin: "on varmaan jokin hyvä syy siihen, että tästä ei olla laajemmin närkästyneitä, mutta en lonkalta keksi, mikä se on."

En toki väitä tietäväni Halla-ahon ajatuksia, enkä muutenkaan selitystä hänen ihmettelyynsä. Mutta koska blogeissa on aina harrastettu spekulointia niin sallittakoon se minullekin.

Suoraan sanoen epäilen, että Halla-ahon ihmettelynaiheen taustalla on ainakin osittain Trumpin toiminnasta närkästyneiden ihmisten käsitys muslimeista jonkinlaisina alempina olentoina, joilta ei voi vaatia samanlaista käytöstä kuin meiltä länsimaalaisilta. Eikä heidän huonosta käytöksestään - eikä edes uskonnollisesta rasismista - tarvitse siksi närkästyä.

Samaan tapaan monet hyvää tarkoittavat ihmiset suhtautuvat kehitysmaiden taloudellisiin ongelmiin kuin lasten hoitamiseen. Sen sijaan, että todettaisiin siirtomaa-ajasta kuluneen jo vähintään kaksi sukupolvea, monet hyvää tarkoittavat ihmiset väittävät edelleen kirkkain silmin kehitysmaiden ongelmien johtuvan yli puolen vuosisadan takaisesta imperialismista.

Ei tuollekaan väitteelle ole löydettävissä juuri muuta selitystä kuin se, ettei sen esittäjä pidä kehitysmaalaisia aivan itsensä veroisina toimijoina, vaan huolenpitoa vaativina ressukoina. Siis joinakin sellaisina, joita ei mitenkään voi verrata reilun sadan vuoden takaisiin suomalaisiin, joka perivät lähes vuosituhantisen imperialismin jäljiltä taloudellisesti kehitysmaan asteelle jääneen valtion, mistä osoituksena viimeisessä nälänhädässä 1860-luvulla kuoli ruuan puutteeseen lähes yksi kymmenestä maamme asukkaasta.

Ja missä vuonna 1918 käytiin raaka sisällissota, joka piirsi syvät arvet koko kansakunnan sieluun. Ja joka vuonna 1939 joutui suurvallan hyökkäyksen kohteeksi. Ja joka maksoi valtavat sotakorvaukset ja lopulta nousi yhdeksi maailman vauraimmista valtioista.

Imperialismista selitystä kehitysmaiden ongelmiin hakevat ihmiset eivät siis mitä ilmeisimmin näyttäisi uskovan kehitysmaalaisten kykenevän nostamaan maatansa Suomen tavoin kukoistukseen ilman heitä jollain tavalla etevämpien länsimaiden kehitys- ja muuta apua. Näin tarkastellen monet länsimaalaiset suhtautuvat kehitysmaalaisiin kuin pieniin lapsiin, joiden kaikista tarpeista huolehtiminen on vanhempien vastuulla.

Kolmas esimerkki hyvää tarkoittavien länsimaisten ihmisten kehitysmaalaisiin kohdistuvista asenteista on suhtautuminen kehitysmaista saapuneisiin maahanmuuttajiin. Ei heidänkään oleteta selviytyvän omin avuin uudessa kotimaassaan.

Eikä heidän oleteta olevan itse vastuussa järkyttävästäkään käytöksestä, vaan sellainenkin selitetään milloin milläkin verukkeella - usein jopa uhreja eli meitä länsimaisia ihmisiä syyllistäen. Siis vähän samaan tapaan kuin esimerkiksi koiran purressa ihmistä syylliseksi katsotaan eläimen omistaja eikä itse lemmikkiä.

Tämä spekuloinnista.

Tosiasia joka tapauksessa on, että länsimainen elintaso on tuottanut niissä eläville ihmisille sellaisen vapauden ja turvallisuuden, ettei enää ole syytä murehtia välittömästä toimeentulosta. Kukaan ei kuole nälkään ja vain harvojen kohdalle osuu edes henkirikoksia. Jopa autoilu on monin verroin turvallisempaa kuin minun lapsuudessani. Eivätkä länsimaiset ihmiset ole aikoihin joutuneet edes sodan uhreiksi paitsi osallistuessaan kehitysmaissa tapahtuviin selkkauksiin.

Näin on tietenkin hyvä. On myös syytä toivoa lastemme takia, että länsimainen hyvinvointi jatkuu myös tulevaisuudessa.

Ja jos sitä jakamaan halutaan kehitysmaalaisia, on meidän hyväksyttävä myös heidät itsemme kanssa samanarvoisiksi ja annettava mahdollisuus rakentaa itse omat hyvinvointiyhteiskuntansa, järjestää omat asiansa sekä odotettava heiltä yhtä vastuullista käytöstä kuin itseltämmekin. Eli luottettava heidän kykyihinsä samalla tavalla kuin omiimme. Sekä paheksuttava heidän käytöstään tarvittaessa täsmälleen samoilla kriteereillä kuin omaammekin.

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Oikeassa Mediassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etelä-Sudanin kehityksestä Google-haun valossa
Koiralle ei saa antaa valtaa yli kamelikaravaanin
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa

Islamin on tehtävä pesäero menneisyytensä ja terrorismin kanssa

Maahamme on syntynyt uusi nettilehti. Se on nimeltään Oikea Media. Lehden tavoitteena on pääkirjoittaja Marko Hamilon mukaan antaa ääni "niille suomalaisille, joita valtamedia ei kuuntele ja jotka se suoranaisesti haluaa vaientaa. Me haluamme tehdä hiljaisen enemmistön tietoiseksi siitä, että se on enemmistö, ja että sen ei tarvitse hävetä mielipiteitään ja maailmankatsomustaan."

Kuten viime lauantaina kerroin, tulee tämä Professorin ajatuksia -blogi olemaan osa tuota uutta - ja toistaiseksi vasta betaversiona toimivaa - lehteä. Sen merkkinä on alla oleva teksti julkaistu eilen Uudessa Mediassa.

* * *

Yksi viikonlopun uutistarjonnan suurista kysymyksistä koski islamin ja islamilaisen terrorismin asemaa ja keskinäistä suhdetta maailmassa. Asian nosti esiin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kieltäessään Syyrian, Sudanin, Libyan, Somalian, Iranin, Irakin ja Jemenin kansalaisilta pääsyn maahansa - perusteena heidän aiheuttamansa terrorismiuhka.

Käytännössä kaikki viime vuosien näyttävimmät terroriteot ovat olleet muslimien tekemiä: New Yorkin 9/11, Lontoon metro, Madridin juna, Pariisi, Bryssel ja niin edelleen. Lisäksi islaminuskoiset henkilöt näyttävät harrastavan länsimaissa hyvin yleisesti mikrotason terrorismia (raiskauksia ja muuta väkivaltaa), jonka ilmenemismuodot voidaan tulkita suoraan islamin oppeihin liittyviksi. Perusteeksi käy se, että Koraani ja hadithit sanatarkasti tulkittuna oikeuttavat toisuskoisiin kohdistuvan väkivallan.

Muslimeihin kohdistuvaa epäluuloisuutta ei vähennä myöskään se, että uskonoppineet ovat osoittaneet puheillaan joko avoimesti tai suljetusti halveksivansa naisten ja seksuaalisten vähemmistöjen ihmisoikeuksia. Eivätkä asiaa ainakaan paranna islamin nimeen vannovan ns. kalifaatin sotureiden suorittamat ihmiskunnan yhteisen perinnön tuhoamiset ja raa´at murhat.

Mikäli Donald Trump jatkaa muslimien vastaisella linjallaan, ja monissa Euroopan maissa maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatus kasvaa, syntyy maailmaan islaminuskoisten kannalta aivan uudenlainen tilanne. Siinä heidän liikkumisvapautensa maailmalla vähenee, heidän kotimaidensa talous heikkenee ja heidän arvojansa ryhdytään yleisesti pitämään epäinhimillisinä.
Tästä syystä on nähtävä, että Trumpin muslimimaahanmuuttokieltojen merkitys ulottuu paljon laajemmalle kuin äkkiseltään saattaisi kuvitella. Tilanteen laukaisemiseksi islamilaisen maailmanyhteisön pitäisi lopultakin katsoa peiliin ja pystyä rakentavaan itsekritiikkiin.

Sen askelia olisivat vanhoillisten muslimimaiden selkeä irtisanoutuminen islamistiterroristeista ja sen osoittamiseksi näille suuntautuvan taloudellisen ja muun avun sanktiointi sekä siihen syyllistyneiden näyttävä tuomitseminen. Islamilaisten oppineiden tulisi puolestaan tunnustaa eriuskoisten samanarvoisuus antamalla esimerkiksi yhteinen julkislausuma asiasta ja sulkemalla yhteisönsä ulkopuolelle sellaiset imaamit, jotka kieltäytyvät julkilausuman allekirjoittamisesta.

Tavallisten muslimien kohdalla länsimaihin kohdistuneista terroriteoista riemuitsemisen pitäisi loppua. Tai jos sellaista ilmenee, tulisi paikallisten ja kauempanakin vaikuttavien imaamien tuomita se yksiselitteisesti ja julkisesti islamin vastaisena.

Samoin olisi hyvä, jos islamin uskonoppineet toteaisivat tietyt Muhammediin liittyvät opetukset vanhentuneiksi ja nykypäivään sopimattomiksi. Näihin kuuluvat väkivaltaiseen jihadiin yllyttämisen lisäksi erityisesti alaikäisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, naisten pukeutumiseen ja oikeudelliseen asemaan sekä seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksiin liittyvät asiat.

Mikäli islamilainen maailma ei kykene näihin muutoksiin on vaarana sen sulkeminen erilleen muusta maailmasta ja käpertyminen itseensä. Yhdessä maailman öljyriippuvaisuuden vähenemisen kanssa sellainen tulisi johtamaan erityisesti öljyrikkaiden muslimimaiden paluuseen kohti köyhyyttä ja menneisyyttä. Se ei olisi noiden maiden tavallisten asukkaiden etujen mukaista, eikä myöskään elintasonsa menettämisen takia kapinoivien ihmisten ahdistaman yläluokan intresseissä.

Itse toivon, että Donald Trumpin valtaantulon seurauksena saisimme nähdä syvällisen muutoksen islamilaisessa maailmassa. Näin toimien muslimimaailma voisi integroitua osaksi maailman taloudellista kehitystä ja sellaisena nousta uuteen kukoistukseen. Tällä kertaa kestävästi sekä jakaen muun maailman kanssa näkemyksen yhdessäolon edellytyksistä, uskonnonvapaudesta ja ihmisoikeuksista.

Valitettavasti pelkään, että optimismini islamilaisen maailman muutoksesta osoittautuu vääräksi ja tulemme jatkossa näkemään entistä suurempia ristiriitoja länsimaiden ja islamilaisten valtioiden välillä. Siinä taistelussa lopputuloksen ratkaisee vain yksi osapuoli: se on teknisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti ja sotilaallisesti ylivoimainen länsi.

Mikäli se pitää puolensa, ei islamista ole huolta. Sen sijaan lännen sinisilmäisyyden jatkuessa väestöpaine kehitysmaista ajaa länsimaisen sivistyksen ja hyvinvoinnin alas, jolloin lopputuloksena syntyy ennalta arvaamattomia kulttuurisia raunioita ja pahimmillaan koko ihmiskunnan kultakauden loppu. Siksi olisi meidän länsimaalaistenkin kannalta tärkeää, että islam katsoisi totuutta silmiin, tekisi pesäeron terrorismiin ja korjaisi sekä uskonnolliset että maaliseen elämään vaikuttavat oppinsa sivistyneiden arvojen kanssa yhteensopiviksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolme näkemystä islamista
Kun minä kuolen...
Demokratiasta ja islamista

Kasvihuonekaasut ja huippulämmin vuosi 2016

Kuten kaikki lukijani luultavasti tietävät, oli kulunut vuosi globaalien lämpötilojen mittaushistoriassa (oikeammin estimointihistoriassa) ennätyslämmin. Syynä siihen oli varmuudella vuoteen sattunut poikkeuksellisen voimakas El Niño-ilmiö, mutta ilmastomallien mukaan myös ihmisen toiminnallaan nostattamat kasvihuonekaasupäästöt.

Olen jo vuosia laskeskellut huvikseni ilmakehän hiilidioksidikonsentraation ja globaalin ilmaston keskilämpötilan välistä regressiota koska analyysin avulla on periaatteessa mahdollista testata kasvihuonepäästöihin perustuvan ilmastonmuutoshypoteesin paikkansapitävyyttä.

Edellinen kirjoitukseni aiheesta on reilun vuoden takaa. Totesin siinä seuraavaa: "Tässä vaiheessa analyysini... osoittavat pikemminkin nykyisiin ilmastomalleihin sisällytetyt ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja maapallon keskilämpötilan väliset riippuvuussuhteet vääriksi."

Tänä vuonna oli siten äärimmäisen kiintoisaa palata globaalin ilmaston ja hiilidioksidikonsentraation välisiin suhteisiin. Olisiko analyysini tuloksissa lopultakin nähtävissä vahva tuki ihmisen aiheuttamalle ilmastonmuutokselle?

Analyysimenetelmistä sen verran, että käytin globaalin ilmaston muutoksen mittarina satelliittimittauksiin perustuvaa RSS-aineistoa ja kasvihuonekaasukonsentraation lähteenä Mauna Loan hiilidioksidimittauksia.

Ja sitten itse asiaan. Seuraavaan kuvaan olen piirtänyt hiilidioksidikonsentraation ja ilmakehän lämpötilojen välisen riippuvuuden tilastolliset merkitsevyydet.

Kuvassa Y-akselilla on vuodesta 2016 taaksepäin ulottuvan aikasarjan pituus ilmoitettuna siten, että esimerkiksi vuoden 2013 kohdalla on laskelmissa huomioitu neljä vuotta eli vuodet 2013-2016. Niiden aikana on hiilidioksidin konsentraation ja ilmaston lämpenemisen välinen korrelaatio ollut tilastollisesti merkitsevä (eli pienempi kuin 0,05).

Verrattaessa kuvaa vuoden 2015 vastaavaan kuvaan (täällä) nähdään, että kaikki tilastolliset merkitsevyydet ovat edellisvuotta pienemmät. Tämä johtuu luonnollisesti ennätyslämpimästä vuodesta 2016, koska hiilidioksidikonsentraatio nousee tasaisesti vuosi vuodelta.

Edelleen nähdään, että 7-22 vuotta eli vuosista 1995-2010 vuoteen 2016 ulottuvien pidempien aikasarjojen kohdalla ei löydy lainkaan tilastollista merkitsevyyttä. Sitä aikaisempien osalta sellaiset taas näkyvät.

Vuoden 2015 kuvassa on edelleen huomattava, että tilastollinen merkitsevyys puuttuu vuodesta 1994 vuoteen 2010 alkaen ja vuoteen 2015 ulottuvista eli 6-21 vuoden mittaisista aikasarjoista. Eli tämän vuoden aikasarjojen tilastollinen merkitsevyys ulottui näinä kahtena vuonna vuotta 1994 lukuun ottamatta samoihin vuosiin.

Tosin eroa on myös aivan viimeisinä vuosina, eli lähivuosien lyhyiden tilastollisesti merkitsevien riippuvuuksien aika on pidentynyt viime vuoden kahdesta kolmeen vuoteen. Tämä johtuu siitä, että näiden vuosien lämpötilaestimaatti on kasvanut jatkuvasti vuodesta 2011 alkaen pudottuaan silloin vuodesta 2010 noin 0,33 astetta. Kuten vuosi sitten kirjoitin, tämän kehityksen jatkuessa tulisi ilmastonmuutoshypoteesi saamaan aikanaan vahvan tuen myös tässä analyysissä.

Ilmastonmuutoshypoteesin mukaan globaalien lämpötilojen tulisi nousta kiihtyvästi. Siksi on mielenkiintoista verrata edellä käsittelemiäni laskelmia edelliseen huippuvuoteen eli vuoden 1998 tilanteeseen. Piirsin silloisen tilanteen seuraavaan kuvaan.

Kuvasta nähdään, että tuolloin hiilidioksidikorrelaation ja globaalin lämpenemisen välinen riippuvuus näytti aivan oleellisesti nykytilannetta selkeämmältä, sillä tilastollisesti merkitseviä olivat lähes kaikki silloin käytettävissä olleet aikasarjat. Poikkeuksia olivat vain vuodesta 1998 vuosiin 1996, 1995, 1994 ja 1987 ulottuvat aikasarjat. Ei siis ihme, että tuolloin pidettiin ilmaston lämpenemisen ja kasvihuonekaasujen välistä yhteyttä kiistattomana.

Johtopäätöksenä näistä analyyseistä on todettava, ettei ilmastonmuutoshypoteesi saanut ainakaan alkuperäisessä muodossaan edelleenkään tukea. Sellainen olisi vaatinut tilastollisesti merkitsevien aikasarjojen lyhentymistä aiemmista. Näin ei kuitenkaan siis käynyt ainakaan vuoteen 1998 verrattuna.

Mutta jatketaan vielä, koska yhtä vuotta paremman kuvan hiilidioksidikonsentraation ja ilmakehän globaalin lämpötilan välillä saadaan katsomalla muitakin vuosia. Seuraavassa taulukossa on ilmoitettu ne vuodet, joita pidemmälle ulottuvat aikasarjat ovat tilastollisesti merkitseviä (RSS datan alkuvuoteen 1979 asti).

2016, 1994
2015, 1992
2014, 1992
2013, 1992
2012, 1992
2011, 1992
2010, 1993
2009, 1992
2008, 1992
2007, 1993
2006, 1993
2005, 1993
2004, 1993
2003, 1993
2002, 1992
2001, 1989
2000, 1986
1999, 1990
1998, 1993

Seuraavaan kuvaan olen vielä piirtänyt tilastollisesti merkitsevien aikasarjojen alkamisen ja tarkasteluvuoden erotuksen. Kiihtyvää ilmaston lämpenemistä ennustavan ilmastonmuutoshypoteesi-skenarion mukaan aikasarjan tulisi olla tilastollisesti merkitsevä ajan mittaan yhä lyhyempinä aikasarjoina. Eli kuvaan piirrettyjen pylväiden tulisi lyhentyä vasemmalta oikealle.

Kuvasta nähdään kohtuullisen selvästi, että pylväiden pituudet ennusteen vastaisesti nousevat vasemmalta oikealle eli analyysi falsifioi ajatuksen, jonka mukaan ilmastonmuutos kiihtyisi nousevan hiilidioksidikonsentraation seurauksena.

Tässä tarkastelussa on erityisen mielenkiintoista, ettei edes huippulämmin vuosi 2016 tuonut kokonaiskuvaan oleellista muutosta, vaikka hiukan vähensikin pysyvään tilastollisesti merkitsevään korrelaation vaadittavaa aikaa.

Toisaalta on myös niin, ettei koko ajatusta ilmakehän hiilidioksidin ja globaalin lämpenemisen välillä voida ainakaan vielä hylätä. Niiden välillähän näyttäisi kaikesta huolimatta olevan riippuvuussuhde, vaikka se ei käykään vuosi vuodelta yhä selvemmäksi. Analyysini siis falsifioi ainoastaan sen, että ilmastonmuutos olisi kiihtyvä prosessi, jossa ilmakehän lämpötila olisi vuosi vuodelta yhä enemmän kasvihuonekaasujen dominoima.

Toisaalta on syytä huomata, että 20 vuoden takaiset hiilidioksidin ja globaalin lämpötilan korrelaatiot johtuvat 1980-luvun nykystä selvästi kylmemmistä lämpötiloista ja niiden nopeasta noususta 1990-luvulla. Siksi ilmakehän globaali lämpötila on kiistatta noussut, mutta tässä esitetyn analyysin mukaan saattaa kuitenkin olla, että kohonneille lämpötiloille kannattaisi etsiä muita(kin) syitä kuin ilmakehän kasvihuonekaasujen konsentraation kohoaminen ihmisen toiminnan seurauksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastotilastoon ilmaantui piikki
Ylen ilmastouutinen tilastotiedon valossa
Hiilidioksidikonsentraation ja ilmaston keskilämpötilan välinen korrelaatio ei palannut vuonna 2015

Donald Trump feministien hampaissa

Donald Trump otti viime viikolla vastaan Yhdysvaltojen presidentin viran. Samalla hänen vastustajansa aktivoituivat osoittamaan mieltään.

Ainakin itselleni hieman yllättäen nähtiin heti aluksi kuinka amerikkalainen vasemmisto ryhtyi terrorisoimaan ympäristöään. Ainakin talojen ikkunoita särjettiin ja autoja poltettiin. Tapahtunut kertoo siitä kuinka vaikeaa joillekin näyttää olevan vaikea hyväksyä demokratiaa.

Seuraavassa vaiheessa nähtiin Trumpin sovinististen kommenttien nostattama feministinen mielenosoitus. Sitä varten Washingtonissa järjestettyyn tapahtumaan saapui median mukaan jopa puoli miljoonaa ihmistä. Ja saman verran Los Angelesiin. Voimannäyttö oli siis kiistaton.

Tällä feministimarssilla ihmiset halusivat Helsingin Sanomien mukaan muistuttaa presidenttiä naisten ja vähemmistöjen oikeuksista, ilmastonmuutoksen uhasta ja aseiden vaaroista. Jutussa haastateltu amerikansuomalainen Tiina Itämeri osoitti, ettei hyväksy tai ainakaan ymmärrä Yhdysvaltain liittovaltioluonnetta: "Trumpin pitäisi muistaa, että hän sai vaaleissa vähemmän ääniä kuin Hillary Clinton".

Hän nosti esille myös näkemyksensä, että "naisella pitää olla oikeus päättää omasta kehostaan ja saada samaa palkkaa kuin mies". Olen samaa mieltä, mutta sillä tarkennuksella, että palkan osalta pitäisi vaatimukseen lisätä sanat "samasta työsuorituksesta".

Feministimarssille osallistuneen miehen mukaan Trumpin valinnan taustalla oli se, että demokraatit unohtivat ihmisten taloudellisen ahdingon ja puhuivat liikaa identiteettikysymyksistä. Hänen näkemyksensä lienee oikean suuntainen.

Tarkoitan sitä, että poliittisen vasemmiston hellimät ihmisoikeuskysymykset ovat aina alisteisia sille tärkeimmälle ihmisoikeuskysymykselle eli välittömän toimeentulon varmistamiselle sekä sen kautta oman ja muiden kunnioituksen saavuttaminen omalla tekemisellä.

Näiden asioiden merkityksestä kertoo esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan puukkojunkkarien historia. Sen taustalla oli taloudellisen minimiturvan saavuttamisesta seurannut väestönkasvu, joka esti agraariyhteiskunnassa ylöspäin suuntautuvan yhteiskunnallisen urakierron tai edes syntymässä saadun aseman pitämisen. Kunnioituksen hankkimisen ainoaksi tieksi jäi rikollinen toiminta.

Trumpia vastaan suunnatut mielenosoitukset levisivät ympäri maailmaa. Teemat vaihtelivat maittain, eikä aina pitäydytty pelkästään presidentin arvostelussa.

Suomessakin Trumpia kokoontui vastustamaan satojen ihmisten joukko. Osa tapahtuman osallistujista saapui paikalle vastustaakseen Yhdysvaltain uutta presidenttiä, mutta tilaisuudessa oli kyse myös naisten oikeuksien, ympäristöasioiden ja siirtolaisten oikeuksien puolustamisesta.

Pyydän arvoisaa lukijaani huomaamaan, että edellisessä virkkeessä ovat sekä naisten oikeudet, että siirtolaisten oikeuksien puolustaminen. Siirtolaisilla tarkoitettaneen turvapaikanhakijoita, joista suurin osa saapuu naista oleellisesti Trumpia vähemmän kunnioittavista kulttuureista.

Naisten oikeuksien ja siirtolaisten oikeuksien yhteen liittäminen viestii vahvasti siitä, että marssijoilta olisi jäänyt huomaamatta jälkimmäisten vaikutus ensimmäiseen. Eli se, että syntymässä olevassa monikulttuurisessa Suomessa yhä useampi nainen välttelee liikkumista tietyissä paikoissa ja tiettyihin kellonaikoihin. Ja että yhä useampi nainen on joutunut seksuaalisesti ahdistelluksi tai jopa raiskatuksi humanitaarisen maahanmuuton lisääntyessä.

On hienoa, että monissa maissa mielen osoittaminen oman tai vieraan valtion presidenttiä kohtaan on sallittu. Tässäkin tapauksessa on selvää, että etenkin Trumpin väheksyvät lausunnot naisista ovat tunteita herättäviä ja sellaisena huomion ansaitsevia. Samoin ovat feminististen marssijoiden keskenään ristiriitaiset näkemykset sallittuja vaikkakin kelvottomia toteutettavaksi.

Onneksi tässä kohkaamisessa Suomen poliittinen johto on pitänyt päänsä kylmänä. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) totesi, että maailman poliittisen ykkösmiehen toimintaa tulee arvioida hänen tekojensa pohjalta. Samoilla linjoilla olivat myös ulkoministeri Timo Soini (ps) ja valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok).

Toisin oli Paavo Arhinmäen (vas), Eva Biaudetin (ruots), Ville Niinistön (vihr) ja Ozan Yanarin (vihr) laita. He katsoivat tarpeelliseksi osoittaa mieltään vastavalitulle suurvallan presidentille jo ennen kuin tämän käytännön teoista on näyttöä mihinkään suuntaan. Vai olivatko he sittenkin paikalla ainoastaan puolustamassa naisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Donald Trumpista ja mediavallasta
Trump ja Clinton suomalaisessa mediassa
Mitä Donald Trump tekee voittaakseen Hillary Clintonin?

Pelko valtaa alaa Ruotsissa

Helsingin Sanomat otsikoi tänään näyttävästi, kuinka "turvattomuuden tunne yleistyy Ruotsin kaduilla". Itse jutussa kerrottiin kyselytutkimuksesta, joka on osoittanut asian.

Tarkalleen ottaen tutkimus osoitti noin kolmanneksen ruotsalaisnaisista kokeneen turvattomuuden tunnetta kulkiessaan kotikulmillaan myöhään illalla. Turvattomuuden syitä ei kovin tarkasti pohdittu, mutta jutussa mainittiin muun muassa rikollisjengien välienselvittelyt ja seksuaalirikosten määrän viimeaikainen lisääntyminen.

Tutkimuksen tehnyt viranomainen oli neuvoton. Hänen omien sanojensa mukaan "mitä tarkasti pitäisi tehdä emme osaa sanoa".

Ruotsissa päivystävä toimittaja Elina Kervinen puolestaan halusi nähdä asiat toisin. Hänen mukaansa varjoon on jäänyt todellinen Ruotsi, "jossa talous kasvaa kovaa vauhtia, työttömyys vähenee ja koulutulokset ovat yhä parempia. Kaduillakin yli 80 prosenttia kokee yhä olevansa turvassa."

Meillä Suomessa vuoden 2015 turvapaikkasirkus on tunnetusti rauhoittunut. Tosin tulijatulvan jäljiltä maahan on jäänyt epämääräinen joukko laittomia maassaolijoita, jotka aiheuttavat sisäministerin Paula Risikon (kok) mukaan turvallisuusuhan.

Vaikka tämän kirjoituksen alussa linkitetty juttu ei sitä suoraan mainitsekaan, aiheuttaa tietyistä kulttuureista tuleva maahanmuutto joka tapauksessa turvallisuusuhan naisille. Sen osoittaa esimerkiksi Suomen tuore tilasto, jonka mukaan ilmoitettujen ulkomaalaisten tekemien seksuaalisten ahdistelujen määrä kasvoi maassamme viime vuonna peräti 202 prosenttia.

Tätä taustaa vasten aamun lehden huolestuttavin uutinen kertoi Italiasta. Sen mukaan Eurooppaan Italian kautta tulevia oli viime vuonna enemmän kuin koskaan aiemmin - kaikkiaan 181 000 ihmistä. Kreikan kautta tulijoita oli melkein yhtä paljon, yhteensä 175 000.

Eurooppaa uhkaava tulijavyöry ei siten ole suinkaan loppunut, vaikka Turkin kanssa tehty sopimus onkin toiminut tehokkaasti. Riskinä kuitenkin ovat sekä muiden reittien vilkastuminen, että varsinkin Turkin kanssa tehdyn sopimuksen kaatuminen ja sinne patoutuneiden tulijoiden vyöry Unionin alueelle.

Suomen osalta on siksi tärkeää, että maamme vetovoimatekijät pidetään minimissään. Onneksi tämän tuntui ymmärtäneen myös sisäministeri, jonka mukaan "emme voi ajatella, että nykyinen toimeentulotukilaki koskisi laittomasti maassa olevia".

Lisäksi hän linjasi omia periaatteitaan näin: "jos me rupeamme kovasti täällä jakamaan tukimuotoja, se on signaali. Sana kiirii. Ei Suomen pidä olla houkuttelevampi kuin muiden maiden, mutta meidän pitää kantaa vastuumme ja auttaa kantokykymme mukaan."

Juuri nyt tuo vastuu ja kantokyky on loppuun asti käytetty. Sopii siis toivoa, että maamme poliittisilla päätöksentekijöillä ja viranomaisilla on valmius pysäyttää mahdollinen uusi tulijaryntäys riittävillä keinoilla, jotta vuoden 2015 tapahtumat jälkiseurauksineen eivät toistu.

Tai että Suomen vetovoimatekijät on saatu pudotetuksi niin alas, ettei elintason perässä tulevia enää kiinnosta edes pyrkiä tänne. Tai että EU-maiden väliset rajat pitävät niin, etteivät tulijavirrat edes ulotu tänne pohjolan perukoille.

Lisäksi olisi hyvä, jos seuraavasta talvesta syntyisi laittomasti Suomeen jääneille sen verran karu kokemus, että he päättäisivät suunnata kulkunsa kohti etelää - joko kotimaihinsa tai muualle EU-maihin. Jälkimmäistä voidaan edistää minimoimalla laittomasti maassa oleskeleville suunnattava hätäapu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veret seisauttavia seksuaalirikostilastoja
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Ruotsiin maahanmuuttovaalit, entä Suomeen?

Pelastaako veganismi maailman?

Suomalainen lihantuottaja kertoi meille kaupunkilaisille kuinka maidon ja naudanlihan tuotanto liittyvät toisiinsa tiiviisti. Näkemys pitää paikkansa maitokarjan osalta, mutta ei sellaisen lihakarjan, jota ei lypsetä.

Tuottaja teki näkemyksestään loogisen johtopäätöksen, jonka mukaan naudanlihasta eettisistä syistä kieltäytyvän olisi luovuttava myös kaikista maitotuotteista. Näkemys on loogisesti oikea ja perusteltu maitokarjan osalta.

Nostaisin tässä esille myös eilisen kolumnin, jossa kirjoittaja totesi koiran hankittuaan päättäneensä vähentää lihan syöntiä. Yhtenä perusteena hän kertoi, että "oman koiran hankkiminen on muuttanut suhtautumista eläimiin. Monen kasvissyöjän periaate on, ettei syö mitään sellaista, minkä kanssa voi kommunikoida ja mitä voi silittää. Ymmärrän heitä hyvin."

Kolumni toi mieleeni yhden tämän ajan huvittavimmista ilmiöistä eli koiraa lemmikkinään pitävän vegaanin, joka perustelee ruokailuvalintojaan eettisillä syillä. Koirahan on lähes puhdas lihansyöjä, joka kyllä rouskuttaa lihaa menemään omistajansakin puolesta. Siksi älyllisesti rehellinen eettisesti ruokavalionsa perusteleva vegaani jättäisi hankkimatta lemmikseen koiran tai muun petoeläimen.

Todettakoon lopuksi, että itse olen tavallinen sekasyöjä, jolla ei ole koiraa, mutta kuluttaa terveyssyistä paljon kasviksia sekä herkuttelee käytännössä joka päivä myös kotimaisella lihalla tai kalalla. Näin aion tehdä myös jatkossa, sillä maailma ei pelastu lihansyöntiä vähentämällä vaan pysäyttämällä holtiton väestönkasvu ja sen seurauksena syntyvän liikaväestön levittäytyminen myös sinne, missä ongelmaa ei sisäsyntyisesti ole.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kollektiivinen syyllistämiskirjoitus punavihreässä mediassa
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku
Älyllisesti epärehellistä kirjoittelua

Sebastian Tynkkysen oikeudenkäynti rajaa sananvapautta

Sebastian Tynkkysen (ps) oikeudenkäynti jatkoi eilen keskustelua suomalaisesta sananvapaudesta. Sen aiempia vaiheita ovat olleet esimerkiksi Jussi Halla-ahon ja Teuvo Hakkaraisen oikeudenkäynnit.

Eilisessä oikeudenkäynnissä Tynkkynen nosti esille keskeisen kysymyksen. Eli kuuluuko islamin ja muslimien arvostelu sananvapauden piiriin Suomessa?

Tynkkynen joutui oikeuteen todettuaan, että "islam pitää kitkeä Suomesta pois" sekä "mitä vähemmän meillä on muslimeja, sitä turvallisempaa. Nyt vain palautusautomaatti pyörimään täyttä häkää ja eroon samalla islamista".

Ensimmäinen toteamuksista oli poliittisen näkemyksen ilmaisu. Jälkimmäisen alkuosa oli puolestaan tilastojen ja Euroopan viimeaikaisten tapahtumien tukema tosiasia ja loppuosa sen perusteella tehty johtopäätös.

Merkille pantava oli myös syyttäjän näkemys, jonka mukaan Tynkkysen tekstistä syntyi käsitys, jonka mukaan islaminuskoiset pitää poistaa maasta, ja nimenomaan kollektiivina kaikki muslimit. Hän saattoi olla oikeassa käsityksen syntymisen mahdollisuudesta, mutta tässä on keskeistä varmistaa sanojan oma tarkoitus sekä tulkitsijan mahdollinen ylitulkinta.

Lisäksi on huomattava, että jos islam päätettäisiin poistaa Suomesta, olisi aivan eri asia jos se tehtäisiin käännyttämällä, vetovoimatekijät poistamalla, turvapaikkatarvetta uudelleen arvioimalla tai väkivaltaisesti. Tynkkysen kommenteista ei voi syntyä käsitystä, että hän olisi esittänyt natsi-Saksan mukaista väkivaltaratkaisua.

Vielä merkittävämpi oli syyttäjän näkemys, jonka mukaan "poliitikon on päinvastoin olennaisen tärkeää välttää ilmaisuja, jotka ovat omiaan herättämään ja ylläpitämään suvaitsemattomuutta". Tätä perustelua ei voi nähdä muuten kuin vakavana poliitikkojen sananvapauden rajoittamisena. Jos sille tielle lähdetään, päädytään orwellilaiseen yhteiskuntaan, jossa yhden mielipiteen kannattajat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Edelle kirjaamistani syistä oikeuden on tässä tilanteessa syytä olla hereillä ja nähdä päätöksensä seuraukset sananvapauden ja poliittisen päätöksenteon perusteiden kannalta. Samalla islamiin liittyvistä riskeistä tai holtittomasta maahanmuutosta huolestuneiden kannattaisi harkita argumentaationsa tyylilajia.

Tarkoitan jälkimmäisellä sitä, että esimerkiksi Tynkkysen kommentit olisi voinut muotoilla seuraavasti: "koska islamilaiseen maailmankatsomukseen liittyy vakavia ongelmia, on todennäköistä, että myös Suomeen syntyy vakavia turvallisuusriskejä muslimien määrän lisääntymisestä maassamme. Tämä on otettava huomioon myönnettävien turvapaikkojen määrissä ja kotouttamistoimien laadussa siten, ettei humanitaarinen maahanmuutto vaaranna yhteiskuntarauhaa. Juuri nyt näyttää siltä, että tämä raja on ylitetty"

Tässä on huomattava myös ns. vastuullisen median merkitys. Räväköillä kannanotoilla saatetaan pyrkiä julkaisukynnyksen yli. Siksi vastuullisen median tulee huolehtia siitä, että asiallinen argumentointi uutisoidaan vähintään yhtä näyttävästi kuin sellaiset muotoilut, joista sekä Teuvo Hakkarainen että Sebastian Tynkkynen ovat joutuneet oikeuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaksi maahanmuuttajauutista
Islam on riski myös kantasuomalaiselle nuorisolle
Tynkkynen ulos, entä sitten?