Tytti Tuppuraisen maahanmuuttopoliittiset näkemykset eivät edusta suomalaisia eivätkä eurooppalaisia arvoja

Kiusaajaksikin väitetty SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen väitti eilen, että Yhdysvaltain ulkoministeri Marco "Rubio kutsuu Eurooppaa yhteistyöhön arvojen pohjalta, jotka ovat meille vieraita... Hän puhui vahvasti maahanmuutosta sivilisaatioiden rappeutumisen ilmiönä."

Tuppuraisen näkemystä voidaan arvioida esimerkiksi parin vuoden takaiseen Helsingin sanomien mielipidekyselyyn, jonka mukaan 40 prosenttia suomalaista haluaisi siirtää turvapaikanhaun EU-maiden ulkopuolelle ja 31 prosenttia vastusti ajatusta. 

Lisäksi sitä voidaan katsoa Maaseudun tulevaisuuden vuonna 2023 julkaiseman kyselyn perusteella. Siinä 42 prosenttia suomalaisista suhtautui kielteisesti maahanmuuton helpottamiseen ja vain 36 prosenttia suhtautui asiaan positiivisesti. 

Kun vielä huomioidaan, ettei jälkimmäisessä kyselyssä eroteltu työperäistä ja humanitaarista maahanmuuttoa, voidaan todeta, että Tuppuarainen on pihalla kuin lumiukko siitä, mitä. suomalaiset ajattelevat maahanmuutosta. Ja siksi on selvää, ettei hän edusta millään tavalla suomalaista, eikä myöskään eurooppalaista, näkemystä maahanmuutosta. 

Toivoa tietenkin sopisi, että tämän ymmärtäisivät myös ne suomalaiset, jotka ovat kannattaneet SDP:tä gallupeissa, sillä muussa tapauksessa on vaarana se, että vuoden 2027 vaalien jälkeen saamme demarivetoisen hallituksen, jonka maahanmuuttopolitiikka perustuu tuppuraismaisille näkemyksille ja arvoille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP:llä on huikea kannatus vieraskielisten parissa
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa

Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

Kansan reilu enemmistö tahtoo demarihallituksen

Tuoreen Maaseudun tulevaisuuden kyselyn mukaan suomalaiset haluaisivat SDP:n Kokoomuksen, ja Keskustan muodostavan seuraavan hallituksen. Tai ainakin 58 prosenttia haluaisi hallitukseen demarit, 47 prosenttia kepulit ja 34 prosenttia kokkarit. 

Tällä toiveella ei etenkään tässä vaiheessa - hallituskauden puolivälissä - ole tietenkään juuri minkäänlaista merkitystä, mutta se kertoo kyllä siitä, että kansalaiset ovat tyytymättömiä nykyiseen - Kokoomuksen, Perussuomalaisten, Kristillisdemokraattien ja Ruotsalaisen kansanpuolueen muodostamaan - hallitukseen ja sen pyrkimyksiin tervehdyttää Suomen julkinen talous, rajoittaa humanitaarista maahanmuuttoa sekä kannustaa ihmisiä työntekoon. 

Kyselyssä ilmennyt SDP:n suuri suosio - reilusti yli vihervasemmiston yhteenlasketun kannatuksen - valtapuolueeksi on hämmästyttävää ottaen huomioon, että juuri sen johdolla maa ajettiin edellisellä hallituskaudella nykyiseen kurimukseensa. Olihan silloisen Sanna Marinin (sd) hallituksen linjana täyttää kaikkien viiden silloisen hallituspuolueen - SDP, Keskusta, Vasemmistoliitto, Vihreät ja Ruotsalainen kansanpuolue - pienimmätkin toiveet velkarahalla ja vieläpä siten, että julkiselle sektorille luotiin pysyviä menoautomaatteja. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että juuri edellinen hallitus päätti hakea maahamme myös ISIS-terroristeja. 

Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että kansalaisten MT:n kyselyssä ilmaisema tahto toteutuisi, olisi mielenkiintoista nähdä johtaisiko se Marinin hallituksen aikaiseen vastuuttomaan jakopolitiikkaan, vai säilyttäisikö tuleva kabinetti - todennäköisesti Antti Lindtmanin (sd) johdolla - nykyisen hallituksen tekemät lakimuutokset. Sekä aivan erityisesti, peruisiko se Perussuomalaisten johdolla toteutetut - ja toteutettavat - maahanmuuttopoliittiset muutokset, joita on seurannut selkeä pudotus kehitysmaista peräisin olevien humanitaaristen pakolaisten määrissä. 

Vai asettuisiko Kokoomus puolustamaan nykyisen hallituksen saavutuksia? Ja jos se tekisi niin, jättäisikö Lindtman puolueen hallituspohjansa ulkopuolelle siten, että hän rakentaisi oman kabinettinsa samalle pohjalle kuin - myöhemmin Sanna Marinin tieltä siirtynyt - Antti Rinne (sd) teki reilut kuusi vuotta sitten? Eli korvaisi Kokoomuksen Vihreillä, Vasemmistoliitolla ja RKP:llä.

Tämä kaikki on tietenkin turhaa spekulaatiota, mutta sikäli vakavasti otettavaa, että se avaa niitä tulevaisuudennäkymiä, jotka suomalaisilla olisi edessään, mikäli poliitikot noudattaisivat kansalaisten MT:n kyselyssä ilmaisemaa tahtoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kompostintarkastuksista uuteen punamultahallitukseen
SDP:n kateudesta ja vastakkainasettelusta ponnistava retoriikka myrkyttää yhteiskunnallisen ilmapiirin
Hallitus karsii byrokratian kukkasia

Vaalitaktikoinnin aika

Maaseudun tulevaisuus lopetti paljon puhetta herättäneen gallup-vajeen ja julkaisi eilen presidenttiehdokkaiden kannatuskyselyn tulokset. Niiden mukaan Alexander Stubb (kok) on 24 prosentin kannatuksellaan menossa selkeästi vaalin toiselle kierroksella. 

Sen sijaan Stubbin vastustajaksi selviävän ehdokkaan nimi on vielä epäselvä, koska Pekka Haaviston (vihr) 21 prosentin kannatus on kovassa laskussa ja Jussi Halla-ahon (ps) 15 prosentin kannatus puolestaan vahvassa nousussa. Muilla ehdokkailla ei näyttäisi enää olevan realistisia mahdollisuuksia. 

Kannatuskysely tehtiin 12.-17. tammikuuta eli gallupista on luettavissa lähes ajantasaista tietoa. Siltä osin Haaviston kuuden prosenttiyksikön johtoasema näyttäisi varsin vahvalta ja Halla-ahon mahdollisuudet lähinnä teoreettisilta.

Siksi Halla-ahon kannalta oleellisia kysymyksiä on kaksi. Niistä ensimmäinen koskee sitä hyvin tunnettua tosiasiaa, että perussuomalaisten kannatus tahtoo nousta mielipidetiedusteluissa kohti vaaleja, ja olla lopputuloksissa kerta toisensa jälkeen korkeampi kuin kyselyissä (näin myös viime keväänä). Siten hänen todellinen kannatuksensa lienee suurempi kuin MT:n gallupissa mitattu. 

Toinen kysymys koskee mahdollista kansalaisten vaalitaktikointia. Sellaisesta on spekuloitu paljon vasemmiston osalta - ja se näkyy myös vihervasemmistolaisten kannatuksessa, koska Haaviston kannatus on kaksinkertainen suhteessa hänen puolueensa kannatukseen ja toisaalta Jutta Urpilaista (sd) kannattaa vain seitsemän prosenttia äänestäjistä. Sen sijaan äärivasemmiston Li Anderssonilla (vas) on kutakuinkin puolueensa suosiota vastaava - niin ikään - seitsemän prosentin kannatus. 

Itse pidän todennäköisenä, että varsinaisessa vaalissa osa Urpilaisen nykyisistä kannattajista antaa äänensä lopulta Haavistolle, jonka kokonaispotti nousee sen seurauksena noin 25 prosenttiin. Sen sijaan Anderssonin kannattajista kovin moni tuskin siirtyy hänen taakseen, koska Haavisto on kampanjansa aikana korostanut, että "en ole yhtään punainen. En ole aikoinaan lähtenyt vasemmistotrendeihin mukaan, vaan olen ollut perustamassa vihreää liikettä alusta asti. Se on ollut aina kotini. Olen aina mieltänyt olevani keskustaliberaalien maisemissa poliittisesti."

Jussi Halla-aho herättää puolestaan voimakkaita tunteita poliittisen keskiviivan oikealla puolella, johon asettuu kaikkiaan noin 60 prosenttia suomalaisista. Jos tämä joukko haluaa nyt varmistaa jo vaalin ensimmäisellä kierroksella, että tulevan presidentin yleispoliittinen näkemys vastaa kansalaisten enemmistön käsityksiä, voidaan myös tällä puolella nähdä taktista äänestämistä. 

Siinä tapauksessa Sari Essayahin (kd), Mika Aaltolan ja Harry Harkimon yhteensä viiden prosentin kannatuksesta voisi hyvinkin puolet siirtyä Halla-ahon taakse. Jos vielä Keskustan Olli Rehnin (kepu) kannattajista kolmannes toteaisi suosikkiehdokkaansasa tilanteen mahdottomaksi ja siirtäisi äänensä Halla-aholle, nousisi tämä Haaviston ohi vaalin toiselle kierrokselle.

Minun nähdäkseni juuri nyt käsillä olevassa tilanteessa on järkevää varmistaa, että maamme tuleva presidentti vastaa kansan näkemyksiä. Ja siksi jokaisen suomalaisen kannattaa käydä äänestämässä harkiten ja parasta mahdollista lopputulosta tavoitellen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suuseksiä lesbonaiselta
Vakaa kallio ja turvallinen tila paljastivat sekä tietämättömyyden että tietoisen valinnan
Haaviston kannatus alamäessä, mutta tuleeko Stubbista presidentti?

Kuinka Pekka Haavistosta tehdään presidentti?

Maaseudun tulevaisuus julkaisi mielipidekyselyn presidenttiehdokkaiden suosiosta. Sen mukaan Pekka Haavisto (vihr) saisi 27,4, Mika Aaltola 15,6, Olli Rehn 11,1 ja Jussi Halla-aho 8,8 prosenttia äänistä, mikäli vaalin ensimmäinen kierros järjestettäisiin nyt. 

Kaikista muista sosialistisiksi luettavat ehdokkaat saisivat yhteensä 6,5 ja poliittisesti keskustaan tai siitä oikealle luettavat 10,7 prosenttia äänistä. Lisäksi yhteensä 19,2 prosenttia ihmisistä ei joko tiennyt ketä haluaisi äänestää, tai heidän ehdokkaansa ei ollut kukaan edellä mainituista - kutsuttakoon tätä joukkoa tässä epätietoisiksi. 

Näillä luvuilla presidentinvaalin toiselle kierrokselle menisivät Pekka Haavisto ja Mika Aaltola. Jos poliittinen vasemmisto menisi kokonaisuudessaan Haaviston taakse, tämä saisi 33,8 prosentin kannatuksen. Sen lisäksi hän tarvitsisi lähes kaikkien epätietoisten äänet tullakseen valituksi. 

Siten juuri nyt näyttää lähes varmalta, että Sauli Niinistön seuraaja olisi Mika Aaltola, mikäli hänen omien kannattajiensa lisäksi myös poliittisen keskustan ja oikeiston ehdokkaita kannattaneet äänestäjät asettuisivat hänen taakseen: näiden kaikkien yhteenlaskettu osuushan on gallupiin vastanneista 46,2 prosenttia. Siten hän tarvitsisi valituksi tullakseen vain 3,8 prosenttiyksikköä epätietoisten äänistä.

Edelle kirjoittamastani huolimatta epäilen, ettei Aaltolan presidenttitie ole lainkaan selvä. Ensinnäkin hän on poliittisesti kokematon, joten jonkinlaisten suosiota syövien sammakoiden pääseminen hänen suustaan on vähintäänkin varsin todennäköistä. 

Toiseksi hänen sisarensa edustaa varsin radikaalia vihreyttä ja Aaltola tuli eduskuntavaaleissa asettuneeksi täysin kritiikittä hänen taakseen. Tämä saattaa hyvinkin karkottaa erityisesti Halla-ahon, mutta myös kokoomuslaisten ehdokkaiden kannattajia. Eikä tämä mahdollisuus ole varmasti jäänyt huomaamatta tunnetusti punavihreän valtamediamme edustajilta.

Siitä syystä epäilen, että mikäli ehdokkaiden suosio säilyy nykyisellään, tulee lehdistö ensimmäisen kierroksen aikana toimimaan voimakkaasti Mika Aaltolan puolesta - olettaen, ettei gallupkärki tarvitse tukea - mutta siirtyy toisella kierroksella taktikoimaan saadakseen poliittisen oikeiston passivoiduksi. Hyvä keino siihen on esimerkiksi näennäisesti positiivisten "human interest"-juttujen kirjoittaminen sisarusten läheisestä suhteesta yhdistettynä eläinfilosofina leipänsä tienaavan Elisa Aaltolan outojen näkemysten esittelyyn. 

Samalla lehdistömme tulee luonnollisesti jättämään ruotimatta Pekka Haaviston jopa rikollisella toiminnalla ajaman islamistien maahantuonnin tai hänen mahdolliset natsisympatiansa. Ja jättää mahdollisesti myös hänen seksuaalisen suuntautumisensa vähemmälle huomiolle.

Tosiasia kuitenkin on, ettei ole mitään takeita siitä, että kolmannesvuotta ennen vaaleja julkaistu gallup toteutuisi. Vaikka toisaalta esimerkiksi vuoden 2006 presidentinvaalissa Sauli Niinistö oli ylivoimaisessa gallupsuosiossa jo syyskuussa 2005. Jääkäämme siis odottamaan käykö nyt samoin ja Pekka Haavistosta tulee Suomen ensimmäinen avoimesti homoseksuaali presidentti, ja Nexar Antonio Floresista maan ensimmäinen nai... ei kun puoliso.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta
Veronmaksajan lasku on 20 000 euroa per islamisti + muut kulut
Poliisin epäily pudotti Haaviston pois presidenttipelistä

Suomalaiset eivät kannata verohelvettiä

Maaseudun tulevaisuus on teettänyt mielipidekyselyn, jonka tulokset olivat peräti mielenkiintoiset. Sen mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta tasapainottaisi valtion velkavetoista taloutta leikkaamalla veronkorotusten sijaan julkisia menoja.  

MT:n haastateltavilleen esittämän kyselyn tarkka sanamuoto oli "mikä on ensisijainen keino valtiontalouden tasapainottamiseksi? Verojen korottaminen vai menojen leikkaaminen?" 

Merkittävää oli, että vain noin 18 prosenttia vastanneista korottaisi veroja menoista tinkimisen sijaan. Sen sijaan vajaan 64 prosentin mielestä valtion pitäisi leikata budjettiaan. Neuvottomia oli hiukan alle 18 prosenttia.

Muuta maata punavihreämmällä pääkaupunkiseudulla veronnoston kannattajia oli kuitenkin muuta maata enemmän, mutta sielläkin vain 27 prosenttia. Sen sijaan varsin yllättävästi yksinhuoltajista lähes 83 prosenttia tasapainottaisi valtiontaloutta menoleikkauksin. 

Vähemmän yllättävää taas oli se, että Vasemmistoliiton kannattajista noin 65 prosenttia halusi antaa kansalaisille lisää veroruoskaa. Sen sijaan Sosialidemokraateista ja Vihreistä sitä kaipasi "vain" noin 35 prosenttia, mikä herättää kysymyksen siitä, miksi näiden ministeripuolueiden käytännön politiikka on tällä hallituskaudella ollut niin huoletonta. 

Myös neljänneksellä ruotsalaisten kannattajista oli halukkuutta kiristää maamme jo valmiiksi korkeaa verotusta. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että maamme suurimman kielivähemmistön poliittiset asenteet ovat viime aikoina valuneet kohti sosialistista talousajattelua. 

Olisiko siten myös markkinataloutta kannattaville ruotsinkieliseille tullut lopultakin aika unohtaa kielikysymys äänestämisen perusteena sekä ryhtyä vaaliuurnilla valitsemaan puolueensa muilla perusteilla?

Kaikissa muissa puolueissa veronkorotusten kannatus jäi perin alhaiseksi vaihdellen kristillisdemokraattien vajaasta viidestä keskustan kahdeksaan prosenttiin. Siten on selvää, ettei veronkorostusten turmiollisuudesta vallitse juurikaan erimielisyyttä poliittisen keskustan ja oikeiston kannattajien parissa. 

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että esimerkiksi Perussuomalaisten ja Kokoomuksen esittämät linjaukset valtiontalouden pelastamiseksi saavat näiden puolueiden kannattajien ja myös kaikkien suomalaisten - pois lukien änkyrävasemmisto - vahvan tuen. Tämä on äärimmäisen merkittävä asia, sillä nyt nähdyn kyselyn kaltainen yksituumaisuus loisi vahvan pohjan kevään eduskuntavaalien jälkeisen hallituksen talouspolitiikalle, jossa julkisia menoja karsittaisiin ja verotusta pyrittäisiin pikemminkin keventämään kuin kiristämään. 

Ja siksi olisi suuri virhe, mikäli tuleva vaalivoittaja - lähes varmasti jompikumpi edellä mainitsemistani puolueista - ohittaisi hallitusneuvotteluissa niin sanotun porvariyhteistyön ja ryhtyisi flirttailemaan kestävään taloudelliseen ajatteluun kykenemättömäksi osoittautuneen Sanna Marinin Sosialidemokraattien kanssa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset väkevässä nousussa
Holtittomasta julkisten varojen käytöstä työmarkkinoiden tervehdyttämiseen
Perussuomalaiset ja Kokoomus linjasivat arvonsa

Suojelutoimien kustannuslaskelmista puuttuu 90 prosenttia

Suomalainen metsätalous on juuri nyt kovassa vedossa ja takoo rahaa omistajilleen, työntekijöilleen, raaka-aineensa tuottajille ja verojen kautta koko yhteiskunnalle. Samaan aikaan Euroopan Unionissa on suunnitteilla kovia vaatimuksia metsiemme siirtämiseksi pois taloudellisen hyödyntämisen piiristä, vaikka niihin liittyvä politiikka on rajattu yksiselitteisesti jäsenmaiden päätettäväksi - taustalla on huoli ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuudesta.

Yhtenä ongelmana tässä asiassa on se, että metsiin kohdistuvien muutosten hintaa tavataan tarkastella pelkästään käyttämättä jäävien puiden myyntihinnan kautta. Tätä asiaa valaisi Maaseudun tulevaisuuden kolumnisti Hannes Mäntyranta, jonka mukaan "kaadettu puu tuottaa metsän ulkopuolella kansantuotetta kymmenkertaisesti metsään nähden. Tätä ei haluta ottaa huomioon, kun metsiä poistetaan talouskäytöstä. Ei esimerkiksi ekologisissa kompensaatioissa ja hiilikompensaatioissa."

Hänen mukaansa EU:n metsiin liittyvät toimet saadaan tällä tavalla "näyttämään taloudellisesti järkeviltä". Ja siten esimerkiksi maamme "ilmastopaneeli on arvioinut, mitä maksaa, jos metsiin luodaan hiilivarastoja hakkuita vähentämällä. Vähänhän se maksaa, kun teollisuuden luomaa kansantuotetta ei oteta huomioon."

Olen kolumnistin kanssa samaa mieltä siitä, että tehtäessä päätöksiä luonnonvarojen käytön rajoittamisesta, tulisi niissä huomioida koko arvoketjun taloudellinen merkitys. Ja Suomessa näin tulisi tehdä erityisesti metsien kohdalla, koska maamme hyvinvointi perustuu suurelta osin juuri niihin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa tarvitaan kokonaisvaltainen laskelma biodiversiteetin kustannuksista
Ville Niinistö haluaa suomalaisille muita tiukempia rajoitteita
Komission metsästrategia

Elokapinan jäsen paljasti

Suomen merkittävin ekoterroristijärjestö Elokapina on viime päivinä terrorisoinut metsäteollisuutta. Ilmeisesti tästä syystä Maaseudun tulevaisuus on haastatellut järjestön edustajaa. Haastattelu on - miten sen nyt sanoisi - silmiä avaava. 

Jutussa avautunut elokapinallinen nimittäin kertoi näkemyksenään, että "syrjäisempien seutujen ja pienempien kaupunkien asukkailla on oikeus parempiin töihin, joissa he eivät joudu toimimaan omien arvojensa vastaisesti". Väitteessä on useita reaalimaailmalle vieraita kohtia. 

Ensinnäkin haastateltu näyttää kommenttinsa perusteella olettavan, että syrjäisimmillä seuduilla ja pienemmissä kaupungeissa on tarjolla metsäalaa parempia töitä. Tai että sellaisia syntyy halukkaille kuin itsestään, mikäli ihmiset vain jättävät nykyisen leipäpuunsa. 

Toiseksi hän oletti, että metsätalous on syrjäseutujen ja pienempien kaupunkien ihmisten arvojen vastaista toimintaa. Oliko hän kenties teettänyt tutkimuksen tai ainakin mielipidemittauksen näiden ihmisten arvoista? Vai mistä hän tiesi niiden sisällön?

Jos ja kun järjestön jäsenten käsitys maailman realiteetetista on edellä kuvatun kaltainen, ei liene ihme, että sen toimintakin on järjetöntä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maija Alander sanaili fanatismista täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla varmuudella
Antifa kehotti tappamaan ja jakoi osoitteita sekä räjähteiden valmitusohjeita
Terroristijärjestö iski jälleen Helsingissä

Sosialistinen hollitupa

Sosialismi on aate, "joka pyrkii luomaan tuotantovälineiden yhteisomistukseen perustuvan yhteiskuntajärjestyksen". Kuten tunnettua, tämä kaunis aate ei ole onnistunut koskaan eikä missään luomaan toimivaa yhteiskuntaa, jossa ihmisten olisi hyvä elää. 

Siitä huolimatta Suomessakin noin 35 - 40 prosenttia ihmisistä äänestää vaalista toiseen sen puolesta, että maahamme saataisiin lisää sosialismia. Sen seurauksena meillä on monenlaisia hyvää tarkoittavia ja verovaroin ylläpidettyjä etuja kansalaisille ja muille maamme asukkaille - toisin sanoen yhteiskunnalle allokoituja kustannuksia, jotka lähtökohtaisesti kuuluisivat ihmisten itsensä maksettaviksi. 

Tämä tuli mieleeni kun luin eilen illalla Maaseudun tulevaisuutta. Sen yhdessä artikkelissa nimittäin kerrottiin, että pääkaupunkiseudulla asumista tuetaan verovaroista yli 700 miljoonalla eurolla. 

Tämän tuen keskiarvo on noin 400 euroa, mutta kun lasketaan yhteen asumistuki ja toimeentulotuki voi helsinkiläinen asuja saada veronmaksajilta riihikuivaa rahaa yli seitsemänsataa euroa kuukaudessa. Näin siksi, ettei ketään voi Suomessa pakottaa muuttamaan pois kotikunnastaan vain siksi, ettei hänellä ole varaa siellä asumiseen. 

Ei siis ihme, ettei Helsingin veronmaksajien kukkarossa riitä rahaa kustantamaan koululaisille edes pyyhekumeja. Elleivät kaupungin poliittiset päättäjät sitten keksi nostaa asukkaiden veroäyriä.

Ilmiöön puuttui myös Kalle Isokallio blogissaan. Hän maalaili tuoreimmassa kirjoituksessaan maamme poliittista realismia seuraavin sanoin. 

"Yksinkertaisin ohje, jonka ehdokkaalle voi antaa on se, että lupaa hyvää useammalle, kuin kilpailijat. Sitä, mistä otat ne rahat niihin lupauksiisi, sinun ei kannata koskaan tarkentaa... kun vaalien jälkeen totuus iskee päin kasvoja, lupaukset lunastetaan ottamalla velkaa. Velkaa, jonka maamme nuoriso joutuu joskus maksamaan."

Tätä ohjetta lienevät noudattaneet ainakin Sanna Marin (sd) ja hänen hallituksensa ministerit, sillä miten muutenkaan olisi mahdollista, että tuoreessa budjettiehdotuksessa on päätetty rahoittaa valtion menoja yli kahdeksan miljardin euron velalla - plus mahdolliset velkojen lisääntyvät korkomenot. Monet niistä sellaisia, jotka lähtökohtaisesti kuuluisivat ihmisten itsensä rahoitettaviksi. 

Toinen eilen lukemani MT:n juttu oli lukijan mielipidekirjoitus, jossa päiviteltiin Suomesta Etelä-Eurooppaan virtaavia rahavirtoja sekä maamme vuosi vuodelta kasvavaa velkaantumista, vaikka "maksamme maailmanluokassa korkeimpia veroja". Juttu päättyikin toteamaan, että "tätä se sosialismi on, ei kannata yrittää ja ahkeroida, sillä tulosi tasataan talouskuria noudattamattomien maiden kanssa".

Nostin tämän kirjoituksen esiin siksi, että tuossahan se oli mainittu. Siis syy sille, miksi sosialismin kaunis aate ei ole onnistunut koskaan eikä missään luomaan toimivaa yhteiskuntaa, jossa ihmisten olisi hyvä elää. Sillä eiväthän yhteiskunnan rahat riitä, ellei kukaan viitsi yrittää eikä ahkeroida. 

Mutta eipä siinä kai mitään. Sellaistahan se elämämme on ollut jo pitkään tässä sosialistisessa hollituvassa. 

* * *

En malta olla lopuksi kommentoimatta tämän aamun juttua Helsingin sanomissa. Siinä pääkaupungin sosiaalidemokraattinen apulaispormestari "nostaa esille vaietun ongelman Helsingin kouluissa: ´Lapsia, jotka on pitäneet kädessään enemmän puukkoa kuin kynää´".

Uskon, että jokainen arvoisista lukijoistani tietää, että ylivoimaisesti suurin osa noista lapsista on syntynyt perheisiin, joilla on lyhyt historia Suomessa. Enkä siksi puutu siihen asiaan. 

Sen sijaan hämmästelen, että apulaispormestari ja HS haluavat "nostaa esille vaietun ongelman" mainitsematta sanallakaan kaikkien tämän blogin lukijoiden hyvin tietämää tekijää sen taustalla. Ihan kuin ongelmia voisi ratkaista tunnustamatta tosiasioita. 

Sivumennen sanoen: jutun mukaan kaupunki aikoo muuttaa näiden ongelmalasten takia koulupiirien rajoja. Teen siksi ennusteen: Helsingistä muuttaa tuollaisen muutoksen seurauksena - siis mikäli se tehdään - yhä lisää vauraita veronmaksajaperheitä naapurikuntiin tai vähän pidemmällekin.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista
Li Andersson nettoveronmaksajien kukkarolla
Helsingin uutisia

Yle vahvisti poliittisen sitoutuneisuutensa

Eilinen Maaseudun tulevaisuus julkaisi mielipidetiedustelun, jonka mukaan lähes 40 prosenttia kansasta ei saa mielestään riittävästi katetta Yle-maksulle. Lisäksi yksi kymmenesosa ei tiennyt saako vai ei.

Erityisesti maaseudun asukkaat olivat äkeissään Ylen tarjonnasta, sillä heistä lähes 60 prosenttia oli siihen tyytymättömiä. Sen sijaan pääkaupungin asukkaista yli 60 prosenttia koki saavansa verorahoilleen vastinetta.

Tämä innosti minut toistamaan analyysin, jonka tein viime maaliskuussa. Totesin silloin, että "ettei Ylen toimituskunta ole harjoittanut sellaista puolueettomuutta eduskuntapuolueiden suhteen, kuin verovaroin rahoitetulta medialta voisi odottaa. Tätä johtopäätöstä tukee vahvasti se, että edellisen kerran samankaltaisen vertailun tehtyäni oli puolueiden suosituimmuusjärjestys samankaltainen." 

Tällä kertaa laskin Yle Areenasta A-studion ja A-talkin kuvaustekstistä eri puolueiden edustajiksi nimetyt henkilöt alkaen 6.9 ja päätyen 26.10. näytettyyn ohjelmaan. Laskelmat on siis tehty eilen ennen illan A-studiota, jossa esiintyi Ylen TV-oppaan ennakkotietojen mukaan Vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen. 

Laskutoimitukseni tuotti puolueiden viime eduskuntavaaleissa saaman paikkamäärän suuruisessa järjestyksessä mainittuna seuraavan esiintyjäjakauman. 

Näemme, että suurista puolueista Perussuomalaiset ovat jälleen saaneet verorahoilla tuotettuihin ajankohtaisohjelmiin poliittista kannatustaan oleellisesti pienemmän edustuksen. Ei siis ihme, että MT:n mielipidetiedustelun mukaan vain 22 prosenttia perussuomalaisen ajatusmaailman jakavista oli Ylen ohjelmatarjontaan tyytyväisiä.

Sen sijaan erityisesti Keskusta on saanut Ylen A-studioon ja A-talkiin poliittista painoarvoaan enemmän näkyvyyttä, mutta myös demarit voivat olla tyytyväisiä. Eikä Kokoomuksellakaan ole suurta valittamista.

Pienemmistä puolueista merkittävin - ja myös suuret puolueet mukaanluettuna suurin - yliedustus on Vihreillä ja mikäli Hanna Sarkkinen esiintyi eilen, myös pikkuinen Vasemmistoliitto on saanut verovaroin rahoitettuun poliittiseen päivänpaisteeseen yhtä paljon edustajiaan kuin kannatukseltaan yli kaksinkertainen Perussuomalaiset. 

Muut puolueet ovat niin pieniä, että näin lyhyellä ajalla niiden pääsy tässä tarkasteltaviin ohjelmiin lienee varsin satunnaista. Niinpä niistä vain Kristilliset on saanut edustajansa kertomaan puolueensa näkemyksistä - ja todettakoon tässä, ettei vierailu liittynyt Päivi Räsäsen vanhoihin puheisiin. 

Yhteenvetoni edellä esittämästäni analyysistä oli poikkeuksellisen helppo kirjoittaa. Onhan senkin osalta selvää, "ettei Ylen toimituskunta ole harjoittanut sellaista puolueettomuutta eduskuntapuolueiden suhteen, kuin verovaroin rahoitetulta medialta voisi odottaa. Tätä johtopäätöstä tukee vahvasti se, että edellisen kerran samankaltaisen vertailun tehtyäni oli puolueiden suosituimmuusjärjestys samankaltainen".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa
Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?
Vihreät tyytyväisimpiä Ylen tarjontaan

Satiiri Vihreiden alamäen syistä

Helsingin sanomat ja Yle ruotivat syitä vihreiden vaalitappiolle. Ja molemmissa medioissa henki oli puolueen alamäkeä parhain päin selitteleminen - Ylen tapauksessa jopa siten, että yritetään kääntää musta valkoiseksi kyseenalaistamalla puolueen siirtyminen kauas vasemmalle poliittiselta keskiviivalta.

Suurmedioidemme ruotimisen taustalla on ainakin osin vihreiden veteraanipoliitikkojen oma pohdiskelu. Siitä esimerkkinä puoluetta aikanaan perustamassa ollut Pekka Sauri kirjoitti Twitterissä, että "Vihreiden vaalitappion lyhyt analyysi: vasemmalta ei löydy tilaa eikä äänestäjiä. Suomesta puuttuu liberaali kaupunkilaispuolue, joka yhdistää pohjoismaisen hyvinvointimallin, yrittäjyyden ja ympäristönsuojelun. Vihreät voisivat yhä olla se puolue."

Osuvimman luonnehdinnan Vihreiden vaalitappion syistä taisi kuitenkin kirjoittaa Simo Ralli Maaseudun tulevaisuudessa julkaistussa satiirissaan. Siinä hän ehdotti betoniliitto-nimisen todellisen ympäristöpuolueen perustamista ja sen puoluetoimiston sijoittamista Paltamoon. 

Puolueen linjan mukaan raidejokerin matkalippuihin tulisi sisällyttää kolmen euron ympäristöntuhomaksu, koska radan alle on jäänyt tammihiiriesiintymä. Uusiin betonirakennuksiin taas pitäisi niiden rakentamiseen syntyvän hiilidioksidin korvaamiseksi määrätä 100 euron vuosittainen ilmastontuhoamisvero neliömetriä kohti. 

Niissä kaupungeissa, joissa on toimiva julkinen liikenne, puolue vaatisi oman auton käyttökieltoa pois lukien ulkopaikkakunnille siirtyminen. Tosin kiellolta voisi välttyä maksamalla viiden euron kilometrimaksun. Tämä maksun avulla kerättäisiin varat asfalttikatujen saattamiseksi tulevaisuudessa takaisin luonnon tilaan.

Betoniliitto vaatisi myös Helsingin Jätkäsaaren alueen rakentamisen keskeyttämistä, koska sen oman selvityksen mukaan alueesta tulee liian ankara paikka ihmiselle asua. Siten rakennukset pitää purkaa, alue tasata ja istuttaa tilalle metsä. Näin Jätkäsaaresta tulisi helsinkiläisten hengähdyspaikka, jossa voisi nähdä kauniin rakentamattoman rannan ja tulevaisuudessa vaikkapa tammihiiren jälkiä.

Suosittelen kaikille vihreille poliitikoille koko edelle linkittämäni satiirin lukemista, jotta he ymmärtäisivät minkälaiselta heidän politiikkansa näyttää maaseudulta katsottuna. Tämän tehtyään heidän kannattaisi pohtia myös sitä, miltä näyttävät tavalliselle työtä tekevälle ja veroja maksavalle suomalaiselle vihreä maahanmuutto-, tasa-arvo-, teollisuus-, yritys- ja yksilönvapauspolitiikka. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmalla laidalla
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?
Vihreiden kannatuksessa on noin neljännes ilmaa

Helena Petäistö: perussuomalaiset ovat natseja

Toimittaja Helena Petäistö valotti omaa poliittista ajatteluaan kirjoittamalla Maaseudun tulevaisuuteen Perussuomalaisista. Hänen mukaansa puolue on luonut itsestään kiiltokuvan, jonka takaa löytyy karu maailmankuva, josta puolueen kuntavaaliehdokkaita rekrytoiva kampanja vaikenee. 

Petäistön kirjoitus on suomalaisittain varsin harvinaista retoriikkaa, joten päätin tarjota teille, arvoisat lukijani, siitä muutaman makupalan. Olkaapa siis hyvät.

"Halla-ahon johtamissa joukoissa asetetaan koko nykyinen poliittinen systeemi kyseenalaiseksi eikä rasistisia ajatuksia enää pidetä loitolla... Populistipuolueesta on tullut äärioikeistopuolue, jonka ajatuksia kannattaisi ruotia nyt eikä sitten, kun se on myöhäistä."

"Olisi syytä lukea Lauri Nurmen ansiokas Halla-aho-kirja, jossa valotetaan persujohtajan liian vähälle huomiolle jääneitä blogikirjoituksia ja kytköksiä äärioikeistolaiseen Suomen Sisu -ryhmään ja sen ajatteluun. Siinäpä oikea SS-ryhmä, nimi on tuskin silkkaa sattumaa... Sen pohjana ollut Thule-seura otti nimensä suoraan saksalaisten Thule-seuralta,.. thulelaiset perustivat Saksan kansallissosialistisen työväenliikkeen, Hitlerin ponnahduslaudan tunnetuin seurauksin." 

"Nyt, kun loppiaisena nähtiin, miten Washingtonissa siirryttiin sanoista tekoihin ryntäämällä Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, pitäisi meilläkin herätä aikojen muutokseen. Nettiaikana vaarat ovat aivan toista luokkaa. Sen koki nahoissaan myös entinen pääministeri Juha Sipilä eduskuntatalon edessä."

* * *

Aika harvoin meillä on valtalehdistössä nähty tällaisia väitteitä sisältäviä kirjoituksia. Ei ainakaan puolueista, joilla on kansan parissa viidenneksen kannatus. 

Ja jonka puheenjohtaja totesi vastikään, että "meillä on täysin legitiimejä tavoitteita, jotka ovat Suomen edun mukaisia ja me edistämme niitä ainoastaan laillisilla keinoilla. Ja joka samassa yhteydessä kertoi puolueensa yksiselitteisesti tuomitsevan kaikenlaisen väkivaltaisen radikalisaation.

Niinpä epäilenkin, että Petäistön vuodatus ja sen julkaiseminen juuri MTK:n äänenkannattajassa on vaalityötä Perussuomalaisia vastaan eli maaseudun vanhan valtapuolueen Keskustan puolesta. Onhan jokainen ääni, joka menee mille tahansa muulle puolueelle kuin Perussuomalaisille, pois näiden kannatuksesta. 

Tässä suhteessa vasemmiston aisankannattajaksi profiloitunut Keskusta on Tarja Halosen ystävänä tunnetulle Petäistölle ikään kuin pienempi paha. Mutta kuitenkin välttämätön, koska on selvää, että juuri se on ainoa puolue, joka vetoaa maaseudun asukkaiden parissa perussuomalaisia harkitseviin äänestäjiin - ainakaan heille ei kannata tarjota Vihreitä eikä oikein demareitakaan. Ja Vasemmistoliittokin on ajautunut elämästä vieraantuneeksi citypuolueeksi, joka on niin kaukana maaseudun realiteeteista kuin mahdollista.

Nähtäväksi jää kuinka MT:n ja Petäistön peliliike vaikuttaa maaseudun väestöön. Meneekö natsittelu heihin läpi vai kääntyykö koko yritys itseään vastaan. 

Perussuomalaiset puolestaan joutuvat kysymään, että pitäisikö Petäistön kirjoitukseen reagoida jollain tavalla, vai ainoastaan unohtaa se. Ensimmäistä vaihtoehtoa puoltaa kirjoituksen selkeä vihapuheluonne - joka voi avata portit laajemmallekin puolueen vastaiselle törkykampanjalle - ja jälkimmäistä puolestaan koko kirjoitelman ilmeinen absurdius, jonka voi toivoa aukeavan myös kaikille lukijoille. 

Meidän tavallisten ihmisten kannalta merkille pantavaa on joka tapauksessa se, että Petäistön ulostulo saattaa onnistuessaan johtaa suomalaisen politiikan muuttumiseen likaiseksi toiminnaksi, jossa likasankosyytökset ensin hätkähdyttävät, mutta toistuessaan kerta toisensa jälkeen muuttuvat ajan myötä vallitsevaksi käytännöksi. 

Mikäli näin käy, muuttuvat vaalikampanjat entistä enemmän vastustajien mustamaalaamiseksi ja mielikuvia luovaksi pintahötöksi sen sijaan, että ne keskittyisivät asiakeskeisesti tarjoamaan kansalaisille perusteltuja vaihtoehtoja siitä, kuinka maatamme tulisi hallita kulloisessakin tilanteessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raikas tuulahdus suomalaisessa valtamediassa
"Pikkupuolueen poliitikko": ´olen eduskunnan ainoa kansallissosialisti´"
Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen

Vihreiden kannatuksessa on noin neljännes ilmaa

Suomen Vihreä puolue on kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellisen merkittävä. Viime vaalien yli 11 prosentin äänisaaliinsa, niiden oikeuttamien 20 kansanedustajan ja Keskustan tuella siitä tuli myös valtaa käyttävä hallituspuolue.

Kansalaiset yhdistänevät Vihreät ennen kaikkea ympäristönsuojeluun ja kaikenlaiseen muuhun pehmoisen hyvään. Sen vastapainoksi mielletään puolestaan Perussuomalaiset, joihin monet yhdistänevät kovan maahanmuuttopolitiikan, EU-kriittisyyden ja Halla-ahon aikana yhä enemmän myös oikeistolaisen markkinataloudellisen ajattelun, jossa ympäristönsuojelu ei ole kovin keskeisessä roolissa.

Tässä suhteessa oli mielenkiintoista lukea Maaseudun Tulevaisuuden kyselystä, jossa haettiin vastausta siihen, että pitäisikö metsien suojelua lisätä, vaikka Suomen talous ja elinkeinoelämä kärsisivät. Koko kansan parissa 39 prosenttia oli tähän valmis, 38 prosenttia vastusti ja 23 prosenttia ei osannut ottaa asiaan kantaa.

MT:n kyselyssä ääripäinä olivat todellakin perussuomalaisia ja vihreitä kannattavat henkilöt. Mutta eivät hekään jakautuneet mustavalkoisesti, vaan ensin mainituista 40 prosenttia ei joko tiennyt kantaansa tai halusi lisätä metsien suojelutoimia niiden aiheuttamista kustannuksista huolimatta. Vastaavasti 60 prosenttia ei halunnut uhrata taloutta metsien lisäsuojelulle. 

Vihreän aatteen suosijoista puolestaan 75 prosenttia kannatti metsien lisäsuojelua mutta ainakin itselleni yllättäen peräti 11 prosenttia vastusti sitä. Ottaen huomioon, että nyt puhutaan puolueen alkuperäisimmästä ja syvimmästä aatteellisesta ytimestä kertoo tulos puolueen äänestäjäkunnassa olevan noin neljänneksen verran ilmaa. Se on mielestäni varsin paljon.

Olisikin äärimmäisen mielenkiintoista tietää, että mitkä syyt tekevät näistä taloudellisesti vastuullisista henkilöistä maamme ympäristöpuolueen kannattajia. Onko se puolueen löperö maahanmuuttopolitiikka, feministinen ote, punavihreän kuplan komformistinen paine vai jokin aivan muu seikka?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimustietoa faktantarkastajille ja päätösentekijöille
Moraaliposerausta vai tietämättömyyttä?
Se mikä on Afrikassa hyvä, halutaan lopettaa Suomesta

Himoverotuksella on Suomessa vahva kannatus

Maaseudun tulevaisuus teetti mielipidekyselyn siitä, millä tavalla koronakriisin aiheuttamat talousongelmat tulisi ratkaista. Se oli erittäin valaiseva kaikessa etukäteen ennustettavuudessaan.

Entistä himokkaampaa verotusta kannatti nimittäin 24 prosenttia vastanneista, mikä oli suurin joukko, ellei mukaan lasketa niitä, jotka eivät ottaneet asiaan kantaa. Julkisia palveluita sen sijaan karsisi 18 prosenttia ja sosiaaliturvaa sekä muita etuuksia leikkaisi vain 12 prosenttia. Vähiten kannatusta sai eläkeiän nosto, jota suosi 6 prosenttia vastaajista. 14 prosentilla oli omia ideoita.

Etukäteen ennustettavaa oli myös vastausten puoluesidonnaisuus. Veronkiristyksiä tahdottiin puolueittain seuraavassa järjestyksessä: Vasemmistoliitto (51 %), Vihreät (45 %), SDP (42 %), Kokoomus (17 %), Keskusta (16 %) ja Perussuomalaiset (13 %).

Merkille pantavaa tässä oli Keskustan kannattajien sijoittuminen Kokoomuksen kannattajien taakse, jota tosin saattoi selittää se, että Maalaisliiton jälkeläisten kannattajista huomattavan suuri joukko ei osannut ottaa minkäänlaista kantaa. Sekä tietenkin valtava railo vihervasemmiston ja muiden puolueiden kannattajien välillä.

Julkisten palvelujen supistamisen suhteen järjestys oli seuraava: Kokoomus (30 %), Keskusta (23 %), Perussuomalaiset (22 %), SDP (17 %), Vihreät (13 %) ja Vasemmistoliitto (4 %). Etuuksien suhteen vastaavat luvut olivat seuraavat: Kokoomus (25 %),  Keskusta (20 %), Vihreät (9 %), Vasemmistoliitto (6 %) ja SDP (2 %). Perussuomalaisten kannattajien osalta ei MT:n jutussa mainittu etuuksiin vähentämisetä kannattavien osuutta, mutta heistä peräti 22 % ehdotti jotain muuta keinoa.

Kaiken kaikkiaan MT:n kysely paljasti jälleen kerran mielenkiintoisella tavalla sen, että suuri osa meistä suomalaisista on opetettu siirtämään tulomme jaettavaksi poliitikkojen päätöksin. Samalla kysely demonstroi sen fundamentaalisen poliittisen eron, joka edelleen vallitsee vasemmiston ja oikeiston välillä: puolueiden kannattajien näkemykset jakaantuivat kaikissa kolmessa kysymyksessä siten, että punavihreät muodostivat oman vahvasti jakopoliittisen blokkinsa ja muut omansa.

Näitä näkemyksiä on hyvä verrata myös eilisen kirjoitukseni aiheena olleisiin Björn Wahlströmin näkemyksiin siitä, millä keinoilla Suomi voisi helpoiten nousta koronaviruksen myötä syntyneestä ja edelleen pahenevasta talousahdingosta. Sen oleellinen sisältöhän oli, että meillä ei ole varaa entistä suurempiin julkisiin investointeihin, vaan tarvitsemme tuottavia, teollisuuteen ja teknologiaan kohdistuvia yksityisiä investointeja.

Tämä siis muistaen, mitkä puolueet juuri nyt johtavat tasavaltaa hallitusvastuussa istuen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronakriisi ja julkisten investointien vaikeus
Onko hallitukselta unohtumassa oleellinen?
Katri Kulmuni ja poliittinen realismi

Suomalaiset nihkeitä Välimeren taksiliikenteen tukemiselle

Saksa on alkanut ottaa vastaan jihadistien lapsia Syyriasta. Ensimmäinen erä sisälsi neljä lasta, mutta jatkossa on tarkoitus järjestää paljon suurempi ISIS-lasten joukkomuutto germaanien elätettäväksi ja kasvatettavaksi. Toivottavasti heistä yksikään ei kasvaessaan kiitä pelastajiaan terroriteoilla, raiskauksilla tai muilla väkivallanteoilla.

Suomi ei ole vielä muotoillut selkeästi kantaansa ISIS-lapsiin, mutta on selvää, että rajoillemme ilmaantuvat maamme kansalaiset otetaan vastaan. Tämän takaa perustuslakimme. Sen sijaan olisi hämmästyttävää, jos maamme hallitus ryhtyisi aktiivitoimiin heidän pelastamisekseen, vaikka kantaväestöön kuuluvien henkilöiden on annettu jopa kuolla korvaa lotkauttamatta.

Pääministeri Antti Rinne (sd) kertoi Reykjavikissa, että erilainen suhtautuminen maahanmuuttoon on uhka pohjoismaiden väliselle toveruudelle. Tällä hän viittasi Ruotsin ja Tanskan kiristyneisiin väleihin, joihin epäilemättä vaikutti eteläruotsalaisten maahanmuuttajien tekemä Kööpenhaminan verotoimiston räjäyttäminen.

Suomessa on viime aikoina puhuttanut se, että Rinteen hallitus päätti osallistua Välimeren taksiliikenteen tukemiseen, eli loppusijoittaa sen maksavia asiakkaita meidän elätettäväksemme. Nyt on Maaseudun tulevaisuus tuonut tietoa suomalaisten näkemyksiä asiasta, mistä sille kiitos.

Tulosten mukaan 47 % suomalaista vastustaa tällaista maahanmuuttoaktiivisuutta ja vain 37 % kannattaa sitä. 16 %:lla ei ole asiaan kantaa. Siten on selvää, ettei hallituksen toimilla ole kansalaisten hyväksyntää, mutta nähtäväksi jää, onko tällä mitään merkitystä.

Tai no. Mikäli Suomi tukee jatkossakin Välimeren taksibisnestä, saattaa sillä olla vaikutusta seuraavien vaalien tuloksiin. Välimeren yli tulijoiden vastaanottamista vastustivat nimittäin selvimmin Perussuomalaisten ja Keskustan kannattajat.

Siten nyt nähdyn kaltaisen holtittoman maahanmuuttopolitiikan jatkaminen on vaaraksi erityisesti hallituspuolue Keskustalle. Heidän kannattajiensa näkemysten vastainen toiminta saattaa nimittäin johtaa näiden äänestyskäyttäytymisen muutokseen siten, että he siirtyvät maahanmuuttoasioissa ainoan kansalaisten enemmistön tahtoa heijastavan suomalaispuolueen kannattajiksi. Tästä varoittavana esimerkkinä toiminee soinilaisten perussuomalaisten kannatuksen katoaminen edellisen hallituskauden aikana.

Lopuksi on syytä todeta jälleen kerran, että myös suomalaisten nihkeydelle maahanmuuttopolitiikkaan on hyvät syyt. Sen osoittaa tänä aamuna lukemani uutinen, jonka mukaan geelitukkainen irakilaismies oli tuomittu ehdonalaiseen 14-vuotiaan tytön raiskauksista, mutta hänen epäillään tuomiosta huolimatta jatkaneen entiseen tapaan raiskaamalla uuden uhrin törkeästi kolmena peräkkäisenä päivänä.

Tässä yhteydessä lienee turha kysellä niiden poliitikkojen ja virkamiesten vastuuta, jotka olivat aikanaan päästäneet geelitukan Suomeen. Tai niiden hovioikeuden jäsenten syyllisyyttä, jotka päästivät miehen tämän edellisten tekojen jälkeen ehdonalaiselle. Mutta toivottavasti voimme kuitenkin luottaa äänestäjäkuntaamme, jotta se valitsee jatkossa sellaisen eduskunnan, joka noudattaa kansan tahtoa ja lopettaa tämän hulluuden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansa tuomitsi vallankaappauksen
Vakiintuneet maahanmuuttoasenteet
Suomalaisten mielestä kulttuuri ja uskonto ovat seksuaalirikosten tärkeimpiä selittäjiä