Ymmärtämisen vaikeudesta

Uutissuomalainen on julkaissut hauskoja yksityiskohtia sisältävän kyselytiedon liikennemerkkien ymmärtämisen vaikeudesta. Sen mukaan noin 36 prosenttia suomalaisista pitää maksullisesta pysäköinnistä kertovia kylttejä selkeinä, kun taas noin kolmasosa 32 prosenttia ajattelee, että kyltit ovat epäselviä.

Maalaiskunnissa asuvista noin 43 prosenttia autoilijoista pitää maksullisuudesta, aikarajoituksista ja maksutavoista kertovia kylttejä epäselvinä, kun taas pääkaupunkiseudulla elävistä vain 26 prosentilla on vaikeuksia ymmärtää, mitä kyltit tarkoittavat. Kylttien tulkintaerojen arveltiin artikkelissa johtuvan siitä, että kaupunkilaiset ovat tottuneempia näkemään pysäköintiin liittyviä liikennemerkkejä. 

Toinen tuloksiin vaikuttanut seikka oli koulutustaso, sillä yliopistokoulutuksen suorittaneista peräti 40 prosenttia piti kylttejä epäselvinä kun taas peruskoulutaustaisista tällä kannalla oli vain 29 prosenttia. Ilmeisesti koulutus tyhmentää tai vaihtoehtoisesti koulutetut arvioivat kylttejä koulutettuja kriittisemmin.

Näiden lisäksi kyselyn perusteella voitiin todeta, että yli 65-vuotiaista suomalaista peräti 36 prosentille kyltit näyttävät epäselviltä,  kun taas 18–24-vuotiaista vain viidesosalla on tulkintaongelmia. Opiskelijat olivat kuitenkin kaikista ymmärtämättömimpiä, sillä heistä ainoastaan 57 prosenttia piti kylttejä selkeinä.

Koko jutun hauskimmaksi kukkaseksi nostaisin kuitenkin siihen valitun kuvan. Siinä on pysäköintipaikasta kertova liikennemerkki, jonka alla olevan kyltin on tehnyt ilmiselvästi suomea osaamaton henkilö. Vai miten pitäisi tulkita se, että yhdyssanan "asiakaspysäköinti" sijaan kyltissä esiintyy sanapari "Asiakas pysäköinti". 

Siksi on syytä pysähtyä pohtimaan, että miten tämä lisäkyltti pitäisi tulkita? Oman kielikorvani mukaan kyltissä ilmoitetaan eksplisiittisesti, että asiakkaan tulisi pysäköidä itsensä puoleksi tunniksi kyltin kohdalle. Vai miten te – arvoisat lukijani – tulkitsisitte tämän tekstin: "Asiakas pysäköinti 30 min".

Vai onko sanaparin tarkoitus sittenkin sama kuin kielellisesti oikealla  – edellä mainitsemallani – yhdyssanalla? Silloinhan se tarkottaisi sitä, että auton voi pysäköidä liikennemerkin ilmaisemalle alueelle puoleksi tunniksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maanantai-aamun puiset jalat
Ylellistä valitusta ja helsinkiläistä ymmärtämättömyyttä
Lapsia ei kannata opettaa uimaan, koska se on vaarallista

Kumpi on kumpi silloin, kun Putin ärähtää?

Eilen äänestettiin Suomen presidentinvaalin toisen kierroksen ehdokkaista eli vietettiin suomalaisen demokratian suurta juhlaa. Tästä arvoisa lukijani on tietenkin yhtä hyvin perillä kuin minä itsekin ja siksi tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis. 

Ihan ensin on todettava, että tämän vaalin merkittävin seuraus - kahden kärkiehdokkaan selviämisen lisäksi - oli se, että suomalaista mediaa pitää onnitella onnistumisesta pyrkimyksessään ohjata poliittisen kentän vasen laita keskittämään äänensä Haavistolle. Ja myöntää itseäni harmittavan, etteivät poliittisen keskiviivan oikealla puolella - vailla tosiasiallisia mahdollisuuksia - olevien ehdokkaiden äänestäjät ymmärtäneet vastataktikoida. 

Tässä suhteessa etenkin Olli Rehniä (kepu) äänestäneet eivät ymmärtäneet asiaa, vaikka vaalitulos oli etenkin Keskustan maaseudulla asuvien arvokonservatiivisten kannattajien osalta suorastaan äärisurkea. Toiselle kierroksellehan selvisivät juuri kaksi arvoiltaan urbaaneinta ja arvoliberaaleinta ehdokasta.

Mutta se siitä. Äänet on laskettu, joten pulinat pois. 

Jatkoon siis menivät Alexander Stubb (kok) ja Pekka Haavisto (vihr), joista ensin mainittu ensimmäisenä ja jälkimmäinen toisena. Tällä tosiasialla voi olla tai olla olematta merkitystä lopputuloksen kannalta. 

Suurin merkitys tulevan presidentin henkilöllisyydelle on kuitenkin ennen toista kierrosta käytävillä keskusteluilla. Siinä onnistuminen on välttämättömyys Haavistolle, ja toisaalta munaami... siis epäonnistumisen välttäminen Stubbille. Näin siksi, että suomalaisista noin 60 prosenttia on poliittisesti oikealla ja vain 40 prosenttia vasemmalla. 

Lisäksi on huomattava, että etenkin Stubbin tulee onnistua motivoimaan itseään toissijaisena ehdokkaana pitävät Halla-ahon, Rehnin, Essayahin, Harkimon ja Aaltolan äänestäjät vaivautumaan vaaliuurnille toisellakin kierroksella. Siksi odotettavissa on myös etenkin perussuomalaisesti ja keskustalaisesti ajattelevien kosiskelua - kuten jo eilisiltana kuultiin Stubbin kehuessaan kaikkia vastaehdokkaitaan. 

Omalta osaltani tyydyn tässä vaiheessa suosittelemaan äänestäjille vain yhtä asiaa. Eli kun te - arvoisat lukijani - harkitsette äänenne antamista, miettikää kumman ehdokkaan uskotte pystyvän johtamaan Suomea paremmin siinä ikävässä tapauksessa, että Venäjä ryhtyisi hankalaksi. Eli kun Putin ärähtää ja uhkaa koko valtiollisen itsenäisyytemme olemassaoloa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Presidentinvaalit ja punainen hallinto
Haavisto ja Stubb: kehitysmaalaiset on asetettava suomalaisten edelle
Haaviston kannatus alamäessä, mutta tuleeko Stubbista presidentti?

Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa

Jos suomalaista mediaa seuraa, voisi kuvitella, että eurooppalaisten - ja siis myös suomalaisten - rasismi olisi kauheaa, mutta kuitenkin vähitellen katoamassa. Siksi oli mielenkiintoista lukea tutkimusta, jossa tarkasteltiin rotuun ja etniseen syrjintään liittyviä muutoksia ihmisten työhönotossa kuudessa Euroopan ja Pohjois-Amerikan maassa. 

Nämä maat olivat Kanada, Ranska, Saksa, Iso-Britannia, Hollanti ja Yhdysvallat. Aineistona käytettiin kaikkia saatavilla olevia syrjintäarvioita 90 eri alalla tehdystä rekrytointikokeilusta: ne kattoivat yli 170 000 työhakemusta. 

Tutkimusmateriaalin sisältämät aikajaksot kuitenkin vaihtelivat maittain: esimerkiksi Isossa-Britanniassa tarkasteltiin vuosina 1969–2017 tehtyjä kokeiluita kun taas Saksassa tutkimuksen ajanjakso sisälsi vain vuodet 1994–2017. Syrjintätrendejä tarkasteltiin suhteessa neljään eri alkuperään kuuluvien ryhmien osalta: mustat, aasialaiset, latinot sekä Lähi-idän tai Pohjois-Afrikan alueelta peräisin olevat henkilöt. 

Tutkijoiden saamat tulokset osoittivat, että rekrytoinnin yhteydessä havaittu syrjintä on pysynyt ennallaan tai lievästi lisääntynyt useimmissa maissa ja alkuperäryhmissä, ja erityisesti kolme asiaa oli muuttunut. Niistä ensimmäinen oli rekrytointisyrjinnän lisääntyminen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta peräisin olevia ryhmiä kohtaan 1990-luvulta 2000-luvulle. Toinen merkittävä havainto oli syrjinnän väheneminen Ranskassa erittäin korkeilta tasoilta "ainoastaan" korkealle tasolle. Kolmas muutos oli se, että syrjintä oli ajan myötä lisääntynyt Hollannissa.

Tämä kaikki kertoi siitä, että usein esitetty väite syrjinnän vähenemisestä sen seurauksena, että ollaan tekemisissä maahanmuuttajien kanssa ei pidä paikkaansa. Päinvastoin, se ei ollut vähentynyt viime vuosikymmeninä viidessä kuudesta tutkimuksessa tarkastellusta länsimaasta - eikä mitä todennäköisimmin myöskään Suomessa.

Tästä seuraa kysymys siitä, miksi usein kuitenkin näyttää siltä, että Suomessa suhtautuminen maahanmuuttajiin olisi kyselyiden perusteella positiivisinta maahanmuuttajia pursuavissa suurissa kaupungeissa ja negatiivisinta maaseudulla, jossa heitä ei juurikaan näe. Onko kyseessä kaupunkilaisten silkka valehteleminen kyselijöille vai kenties heidän konformisuutensa, eli taipumus mukautua muiden ajatuksiin - tai ainakin sellaiseksi kuviteltuihin. 

Tällainen kuvittelu voisi johtua erityisesti lehdistömme tavasta uutisoida mahdollisimman positiivisesti kaikesta mahdollisesta maahanmuuttoon liittyvästä ja toisaalta vaieta sen haitallisista puolista. Maaseudun väestöön saattaa lisäksi vaikuttaa se, ettei siellä ole juurikaan maahanmuuttajia, joten siellä lehdistön propagandaan ei ole ollut juurikaan kiinnostusta tai tarvetta kiinnittää huomiota. Eikä painetta konformisuuteen - tai valehteluun kyselytutkimuksissa - ole syntynyt likimainkaan samassa mitassa kuin kaupunkilaisilla.

Rekrytointi sen sijaan on toimenpide, jossa mitataan ihmisten todelliset asenteet, eikä varaa konformisuuteen ole, koska rekrytoidulla on suora vaikutus hänet palkanneen yrityksen - tai palkkaavan johtoportaan - menestykseen. Ja siksi se on monin verroin kyselytutkimuksia luotettavampi mittari ihmisten asenteista maahanmuuttajia kohtaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?
Maahanmuuttajien priorisointi sortui sosiaalisen median tarkkaavaisuuteen
Krista Mikkonen: maahanmuuttajengit johtuvat kantaväestön rasismista