Orwellismi elää ja voi hyvin journalistiikan opiskelijoiden keskuudessa

Toimittaja Sanna Ukkola julkaisi eilen sosiaalisessa mediassa tuloksia vielä virallisesti julkaisemattomasta Nordic Journalism Students 2025 -kyselystä. Sen mukaan Tampereen yliopistossa opiskelevista "suomalaisista journalistiopiskelijoista 78 prosenttia äänestää vasemmistopuolueita (vas 44 %, vihr 20 %, Sdp 14 %)".

Jos ja kun luvut vastaavat todellisuutta, on suomalaisen journalismin tulevaisuudennäkymä karu. Sen ymmärtämiseksi pitää huomata, että tulevista journalisteista 64 prosenttia kannattaa – ei pelkästään vasemmistoa vaan – arvoiltaan ultraliberaalia äärivasemmistoa eli Vasemmistoliittoa ja Vihreitä.

* * *

Toki jo aiemminkin on tiedetty, että journalistiikan opiskelijoiden aatemaailma on kallistunut poliittisesti vasemmalle. En kuitenkaan ole ennen ymmärtänyt opiskelijoiden viehtymystä suoranaiseen äärivasemmistolaisuuteen, jolla on varsin synkkä jalanjälki niin Suomen kuin maailmankin historiassa. 

Toki saattaa olla, etteivät kaikki journalismin opiskelijat – ja jo valmistuneet journalistit – ole perehtyneet kannattamansa aatteen juuriin tai kuvittelevat nykyisen vihervasemmiston jotenkin poikkeavan historiallisista edeltäjistään. Ja toimivat siten pikemminkin – Leninin suuhun pantua termiä lainatakseni – hyödyllisinä idiootteina, jotka uskovat toimivansa moraalisesti oikein, kuin tosiasiallisina orwellilaisen yhteiskunnan puolesta taistelevina vaikuttajina.

Tämä näkyy myös siinä, että monet toimittajat haluavat puolueettoman journalismin sijaan ohjata ihmisten mielipiteitä ja muuttaa maailmaa haluamaansa suuntaan. Joillekin tahto vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin on ollut jopa keskeinen syy hakeutua toimittajaksi.

Tämä tilanne on tietenkin ikävä sekä näiden opiskelijoiden, heidän työnsä tuloksia lukevien ja kuuntelevien ihmisten, että suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Näin siitä huolimatta, että iän karttuessa osa journalisteista havaitsee kannattaneensa totalitaristisia ajatuksia ja siirtyy pois äärivasemmiston kaartista. Mutta valitettavasti vain osa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaismedioiden on syytä ottaa Markku Ruotsilan vastine vakavasti
Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu
HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan

Yle, yhdenvertaisuuslaki ja perussuomalaisia kannattavat työntekijät

Yleisradion toimitus on tunnetusti kallellaan vasemmalle. Asiaa ovat tuoneet esille monetkin Ylellä työskennelleet henkilöt sekä viimeksi Sanna Ukkola kertomalla yhtiön työntekijöille pakollisesta amerikkalaisen äärivasemmiston ideologioita myötäilevästä pakollisesta koulutuksesta.

Tähän soppaan toi eilen oman viestinsä europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen (ps). Hänen sosiaalisen median viestinsä mukaan "pelkästään minulle 3 eri tekniikan puolen henkilöä on käynyt lähtöä tehdessäni nopeasti huikkaamassa, että vaikka eivät ole PS-jäseniä, niin kannattavat näitä ajatuksia".

"Jokainen on omin sanoin sanonut saman asian: vannottanut, etten kertoisi yksilöitävästi heistä julkisesti, koska pelkäävät menettävänsä työt Ylessä. Ylessä kun voi heidän kokemuksensa mukaan olla vapaasti vihervasemmistolainen, muttei persu."

"Surullisinta on ollut nähdä se pälyilevä, nopea pyrähdys luokseni ja hiljainen, melkein kuiskaava ääni, kun nämä ihmiset ovat omalla työpaikallaan näitä asioita minulle kertoneet".

Tämä kertoo karua kieltä koko kansan Yleisradiosta. Jos ja kun Tynkkysen viesti on todenmukainen, verorahoitteinen mediamme ei  ole pelkästään vasemmalle kallellaan, vaan sitä on syytä epäillä myös lainvastaisesta toiminnasta.

Näin siksi, että yhdenvertaisuuslaissa todetaan, että "ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen."

Nähtäväksi jää, tarttuuko joku suomalaismedia Tynkkysen viestiin? Vai hyväksytäänkö koko suomalaisessa mediakentässä se, että perussuomalaisia kannattavat työntekijät joutuvat pelkäämään veronmaksajien kustantamalla työpaikalla?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta

Mistä 274 000 euron keinu ja Ylen monimuotoisuuspuuhat kertovat?

Silloin kun raha on yhteistä - mutta joillakin henkilöillä on oikeus käyttää sitä - saattaa syntyä tilanne, jossa sen käyttö muuttuu holtittomaksi. Uusin tällainen tapaus julkaistiin Iltalehdessä, jonka mukaan puistoon tulevan keinun "kustannusarviossa on annettu hinta leikkivälineelle ja leikkivälineen asennukselle, ja ne ovat yhteensä 274 000 euroa".

Kuten arvoisa lukijani epäilemättä muistaa, on julkisuudessa ollut viime aikoina muitakin vastaavia tapauksia. Siis sellaisia kuin kahden miljoonan euron savusauna tai 600 000 euron pulkkamäki. Tai 100 000 euron jumppakepit. 

Tätä seikkaa ei ole myöskään huomattu Sanna Ukkolan esille nostaman Yleisradion uuden rekrytointeja ja poliittisesti vinoutunutta koulutusta sisältävän monimuotoistamis- eli DEI-puuhastelun yhteydessä. Kysehän ei ole pelkästään henkilöstöpolitiikasta, vaan myös julkisen rahan käytön vastuuttomuudesta. 

Tarkoitan sitä, että jos ja kun verovaroja poltetaan julkisessa mediayhtiössä, jonka ainoa oikeutus on puolueettoman tiedon ja koko kansalle suunnatun korkealaatuisen ohjelmiston tuottaminen, poliittisesti motivoituun toimintaan, on kyse aivan samanlaisesta holtittomasta rahankäytöstä kuin edellä mainituissa keinu-, savusauna-, pulkkamäki- tai jumppakeppitapauksissa. 

Ylen toimintaa ja edellä mainittuja hankintoja sekä niistä päättäneitä julkisen sektorin työntekijöitä on toki yleisesti kauhisteltu, mutta en ole huomannut missään pohditun näiden tapausten yleisempää poliittista merkitystä. Näin siitä huolimatta, että juuri nämä tapaukset osoittavat sen, miksi erilaisten asioiden siirtäminen julkiselle sektorille - siis sosialismin lisääminen yhteiskunnassa - heikentää rahankäytön kontrollia ja tuottaa sitä kautta tehottomuutta. 

Toisin sanoen yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole huomattu sitä, että juuri tämä seikka on perussyy sille, miksi erilaiset sosialismikokeilut Neuvostoliitosta Venezuelaan ovat kerta toisensa jälkeen päätyneet taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen umpikujaan. Ja tulevat tekemään näin myös jatkossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon
Vantaalaiset saavat reilun kahden miljoonan euron savusaunan
Kissaliitto huolestui

Osmo Soininvaara ja Ylen tarkoitus

Osmo Soininvaara kirjoitti eilen otsikolla "Yleisradion puute tuhoaa Yhdysvallat". Itse tekstissä hän puhuu yksisuuntaisesti - mutta sinänsä todenmukaisesti - niin sanotusta laitaoikeistosta ja sen salaliittoteorioiden aiheuttamista ihmishenkien menetyksistä. Mutta unohtaa aivan yhtä haitallisen laitavasemmistolaisen wokeltavan disinformaation seurauksista. 

Tästä puutteesta huolimatta Soininvaara on sikäli oikeassa, että luotettavan ja puolueettoman median puute on Yhdysvalloissa vakava ongelma, koska mediakenttä on jakautunut kahteen osaan, joista yhtä - ja vain yhtä - seuraa republikaaninen ja toista - ja pelkästään sitä - demokraattinen kansanosa. Näin syntymättä jäävä yhteisen amerikkalaisen näkemyksen puute on johtanut maan vakavaan jakautumiseen kahteen leiriin. 

Soininvaara astuu kirjoituksessaan toisellekin harhatielle ryhtyessään yhdistämään Ylen tarvetta sen rahoituksen suuruuteen. Ja syyttämällä perussuomalaisia siitä, että he haluaisivat Suomeen "samanlaista tiedotusilmapiiriä kuin on Yhdysvalloissa. Haluavat, että ilmaiseksi on tarjolla vain valeuutisia."

Ongelmanahan meillä Suomessa on nimenomaisesti se, ettei Yle ole pysynyt roolissaan koko kansaa palvelevana poliittisesti puolueettomana mediana, vaan on vääristänyt toimintaansa vuosi vuodelta yhä enemmän laita- ja jopa äärivasemmistoon kallistuvaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii toimittaja Sanna Ukkolan julkaisema tietovuoto, jonka mukaan Yle on järjestänyt henkilöstölleen kymmeniä monimuotoisuuteen ja inkluusioon liittyviä propagandatapahtumia, tehnyt toimittajien valinnoista outoja tilastoja sekä lisäksi vielä salannut tämän kaiken hinnan.

En ryhdy tässä referoimaan syntynyttä keskustelua muuten, kuin toteamalla Ylen johdon pyrkineen ensin kiistämään Iltalehteen kolumneja kirjoittavan Sanna Ukkolan esittämät asiat, mutta jääneen niin sanotusti rysän päältä kiinni valehtelusta, koska selvästikin joku Ylen sisältä on vuotanut tietoa tälle. Siis tietoa, jonka esille tuomisen koko yhtiön toiminnan kustantaville veronmaksajille pitäisi kaiken järjen mukaan olla itsestäänselvyys.

Palatakseni Soininvaaran kirjoitukseen. Oleellista siinä on - puutteistaan huolimatta - sen oivaltaminen, että pystyäkseen toimimaan yhteiskunnan jakautumista ehkäisevänä voimana, olisi Ylen kyettävä tuottamaan tosiasioihin perustuvaa uutisointia, jossa yhtiön omat - tai sen työntekijöiden henkilökohtaiset - intressit eivät vaikuta tulkintaan. Ja lisäksi juontamaan ihmisten ajattelua avartavia keskusteluohjelmia, joihin on kutsuttu tasapuolisesti kuhunkin asiaan perehtyneitä eri poliittisten suuntausten edustajia.

Myöskään yhtiön esittämän ja tuottaman muun ohjelmiston ei pitäisi olla poliittisesti motivoitunutta. Tai ei ainakaan kansaa hajottavaa, vaan kaikkia suomalaisia ja heidän muodostamansa yhteiskunnan toimivuutta ja ihmisten keskinäistä ymmärrystä parantavaa ohjelmaa. Eikä sen enempää yhden ideologian pakkosyöttöä kuin toisen mustamaalaamistakaan. 

Se on nimittäin juuri tämä asia, joka on nostattanut perussuomalaisissa ja muissa ajattelevissa ihmisissä tyytymättömyyttä Yleä kohtaan. Siis ei jonkinlainen kaipuu valeuutisten kuulemiseksi vaan toive Ylen poliittisesti tasapuolisesta toiminnasta. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää - ja tunnustaa - kaikkien asiasta keskustelua käyvien tahojen parissa. Ja enemmän kuin kenenkään muun juuri Ylen vastaavien päätoimittajien, joiden eilen iltapäivällä julkaisemassa puolustelutekstissä tämä asia näytti unohtuneen kokonaan.

Lopuksi. Mitä tulee Ylen kustannuksiin, tulee sen tietenkin laskea samassa suhteessa kuin valtion muidenkin toissijaisiksi katsottavien toimintojen. Tämä tietenkin edellyttäen, että yhtiön toiminta täyttää edellä puheena olleet yhteiskunnallisen tasapuolisuuden vaatimukset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen ylibudjetointi on johtanut henkilöstön aivopesuun
Toverituomioistuin
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Sanna Marinin feministinen taisteluhuudahdus

Suomen entinen pääministeri Sanna Marin (sd) on ilmaissut ajattelevansa, että "helvetissä on erityinen paikka niille naisille, jotka eivät auta toisia naisia". Kyseessä on lainaus amerikkalaiselta feminismiin taipuvaiselta naispoliitikolta, mutta Marin ei kertonut, miksi hän lainauksensa teki. 

Kommentti kirvoitti kuitenkin mielenkiintoisia ajatuksia sosiaalisessa mediassa. Tässä niistä muutamia.

Toimittaja Sanna Ukkola, nainen: "Nyt sitten tytöt joukolla tukemaan Virpi Buttia, Aileen Wuornosta ja insuliinisurmaajaa, koska helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät tue toisia naisia". 

Maria Miala, (kok), nainen: "Helvetissä on erityinen paikka niille naisille, jotka eivät valtansa aikana kyenneet: kriminalisoimaan tyttöjen silpomista, edistämään naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisytyötä tai edes luopumaan lähisuhdeväkivallan sovittelusta."

Paula Bergman, Suomalainen expatriaatti Norjassa, nainen: "Väkivallan kokemusasiantuntijanaiset elävät Suomessa maanpäällistä helvettiä samaan aikaan kun Sanna Marin profiloituu kansainvälisesti naisten oikeuksien puolustajana. Irvokasta."

Timo Heinonen (kok), ei nainen: "Mielenkiintoista. Oliko tämä Marinin tuki Krista Kiurulle seuraajakseen SDP:n puheenjohtajana? Vai mikä?"

Toimittaja Juha Ristamäki, ei nainen: "On esitetty monenlaisia tulkintoja, mihin Marinin päivitys liittyy. Itse luulen, että hän kehottaa kaikkia naisia nyt tukemaan Riikka Purraa, joka huomenna aloittaa vaikeat budjettineuvottelut."

Nähtäväksi jää, selvittääkö Marin jossain vaiheessa tarkoitustaan. Ja vahvistaa onko joku edellä mainituista oikeassa. Itse olin kuitenkin erityisen yllättynyt siitä, että tämän feministien tunnetun taisteluhuudahduksen esille tuominen sai niinkin negatiivisen vastaanoton naisilta. Outoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi

Ylen punavihreä sitoutuneisuus herätti ihmetystä

Sosiaalisessa mediassa nousi eilen kriittinen keskustelu Ylen ohjelmatarjonnasta, jossa haastateltiin "eri alojen asiantuntijoita ja ilmastokysymyksissä aktiivisia mielipidevaikuttajia". Käytännössä haastatellut olivat kaikista asioista liikuttavan samanmielisiä eli erittäin punavihreitä. 

Keskustelijoiden taustoihin kiinnitti huomiota toimittaja Sanna Ukkola, joka ihmetteli sitä kun "Elokapina vaatii ilmastotekoja, joten Yle kysyy aktivisteilta, koomikko Iikka Kiveltä ja Suvi Auviselta, mitä tarttis tehdä. Yle mitä ihmettä puuhaatte?"

Samasta ilmiöstä esitti huolensa Ilta-Sanomien Tapio Sadeoja, joka yhdisti - aivan oikein - nykyjournalismin 1970- ja 1980-luvun Yleen. Seuraavaksi lainaus hänen kirjoituksestaan.

"Koko 1970-luvun, kuten 1980-luvun alunkin, yhteiskunnallinen ilmapiiri oli tukahduttava. Se heijastui myös journalismiin, jos sitä nyt journalismiksi aina saattoi kutsua. Elettiin suomettumisen ja YYA-Suomen synkintä aikaa... Monien tiedotusvälineiden sisällä käytiin kovia ideologisia taisteluita, joissa taistolaiset ja heidän hengenheimolaisensa yrittivät vaientaa toisin ajattelevat journalistit. Usein onnistuivatkin, keinoinaan mm. eristäminen, mustamaalaaminen ja savustaminen. Monet toimittajat vaikenivat ja alistuivat itsesensuuriin... Oli vain yksi totuus, eikä siitä sopinut poiketa."

Ukkolan ja Sadeojan ilmaisema huoli nykyjournalismin tilasta ei tietenkään ole uusi asia teille, arvoisat lukijani. On kuitenkin virkistävää, että vielä löytyy toimittajia, jotka eivät alistu orwellilaiseen woke- ja känselöintikulttuuriin, vaan jaksavat muistuttaa lehdistön tehtävästä monipuolisen tiedon jakajana ja vallan vahtikoirana. 

Valitettavasti veroautomaatin varassa elävän - ja siten tulosvastuusta vapaan - Yleisradion toimituskunta on tälle kritiikille kuuro. Sen saattoi eilen todeta paitsi kyseiden median tarjoamasta sisällöstä, myös sen piiristä tulleesta vastauksesta eilisessä Twitter-keskustelussa.

Siinä Ylen Helsingin toimitus ei ollut edes ymmärtävinään heihin kohdistuvaa kritiikkiä vaan loihe twiittaamaan, että "Olemme pahoillamme mikäli aiheutimme tästä aiheesta väärän mielikuvan. Tarkoituksemme oli kysyä asiasta aktiivisesti keskustelleilta henkilöiltä näkemyksiä Ylen antamiin väitteisiin Elokapinan esiin nostamista teemoista...  Yle siis ei väitä, vaan Yle esittää julkisessa keskustelussakin esilletulleita väitteitä eri alojen asiantuntijoille ja vaikuttajille herättääkseen keskustelua kyseisen teeman ympärille."

Tästä - ja käytännössä kaikesta muustakin Ylen toiminnasta - ei voi vetää kuin yhden johtopäätöksen. Se on vaatimus seuraavalle hallitukselle (nykyisellehän ei kannata) Yle-veron lopettamisesta ja Ylen toimituskunnan siirtämisestä sellaiseen todellisuuteen, jossa kykenemättömyys poliittiseen tasapuolisuuteen johtaa resurssien kapenemiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vastinetta puolen miljardin Yle-verolle
Puolueiden kannatus ei vastaa niiden näkyvyyttä Ylen A-studiossa
MTK:n puheenjohtaja: Ylen journalismi on ideologisesti värittynyttä

Pölhöpopulismia Saksassa ja Suomessa

Helsingin sanomat kertoi, että Saksan vaaleissa yksi tappion kärsineistä puolueista oli Vaihtoehto Saksalle eli AfD. Puolueen linjasta HS mainitsi, että "keskeisin tavoite on ollut maahanmuuton vastustaminen". Lehti totesi myös, että AfD sai vaaleissa "ensikertalaisilta vain kuuden prosentin tuen", eli ettei se ole nuorten parissa kovinkaan suosittu - toisin kuin Suomen Perussuomalaiset. 

En tiedä oliko edelle kirjaamani Perussuomalaisten ja AfD:n rinnastaminen huolella suunniteltu, mutta on syytä huomata, että AfD kampanjoi vaaleissa pölhöpopulistisesti rokotusvastaisuudella. Eikä se houkutellut Saksan sivistynyttä nuorisoa. 

Suomessa Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on sen sijaan todennut tieteellisten tosiasioiden mukaisesti, että koronarokote "kannattaa ottaa, koska se estää vaikeita tautitapauksia ja vähentää sairaalahoidon tarvetta, vaikka se ei tartuntoja täysin estäkään". Lisäksi muutamat perussuomalaisissa toimivat koronarokotteiden avulla profiloitumaan pyrkineet henkilöt on joko erotettu puolueesta tai jääneet vaille mainittavaa menestystä. 

Siten AfD:n ja Perussuomalaisten rinnastaminen on harhaanjohtavaa, vaikka puolueilla onkin samankaltainen suhtautuminen maahanmuuttoon. Ja ehkäpä juuri siksi AfD:tä kannattaa itäsaksalainen vanhempi polvi kun taas Suomessa perussuomalaisten aatteet jakaa erityisesti sivistynyt nuoriso.

* * *

Saksan Vihreät menestyivät vaaleissa mainiosti ja päässevät liittotasavallan hallitukseen ajamaan tavoitteitaan. Sen suomalainen sisarpuoluehan on parhaillaan vastaavassa asemassa ja kokee vaikeuksia suhtautumisessaan laittomaan ympäristöradikalismiin. 

Tästä saimme esimerkin viimeksi eilen, kun puolueen puheenjohtaja ja Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava sisäministeri Maria Ohisalo ei halunnut moittia julkisesti radikaaliliike Elokapinaa sen järjestäytyneen yhteiskunnan vastaisista toimista, vaan kiemurteli kiemurtelemistaan Alfa-TV:n Sanna Ukkolan haastattelussa. 

Asia on juuri nyt ajankohtainen, kun Elokapina on järjestämässä peräti kymmenen päivän mielenosoitusta Mannerheimintielle. Liikkeelle kiusallisesti joku oli luovuttanut Suomen uutisille videon, josta paljastuu heidän piittaamattomuutensa mielenosoituksiin liittyvistä laeista eli viime kädessä järjestäytyneestä oikeusvaltiosta. 

Nähtäväksi jää, kuinka näyttävästi valtamediat välittävät Suomen uutisten skuupin laajemmille kansanjoukoille. Sellaista saattaa kuitenkin ehkäistä AfD:n valitseman koronalinjan kärsimä tappio Saksassa, koska Vihreiden ja erityisesti puheenjohtaja Ohisalon ilmiselvä tuki Elokapinan toiminnalle on samalla tavalla pölhöpopulistista - ja saattaa vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti sivistyneen nuorison suhtautumiseen puolueeseen tulevissa aluevaaleissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristijärjestö iski jälleen Helsingissä
Johtaako koronaviruspandemia populistien voittoon?
Valtapuolueet pohjustivat AfD:n voiton

Feministisiä mielenterveysongelmia

Iltalehden mukaan Vasemmistoliiton Anna Mäkipää (vas) on tehnyt Turun valtuustossa aloitteen, jonka mukaan kaupungissa pitäisi siirtyä feministiseen lumenauraukseen. Toisin sanoen hän on vaatinut, että ensin aurataan jalkakäytävät ja sitten vasta kadut, koska miehet ajavat kaupungeissa autolla useammin kuin naiset, jotka puolestaan kulkevat miehiä useammin jalkaisin.

Mäkipää vetosi aloitteessaan monenmoisiin tilastoihin, jotka IL uutisoi asiallisesti. Eikä lehti itse jutussaan ottanut minkäänlaista kantaa Mäkipään ehdotukseen.

IL kuitenkin lopetti juttunsa toteamalla, että "feminististä lumenaurausta on tehty ainakin Ruotsissa, siitä on raportoitu muun muassa Ylellä" (tämän linkin osoite on sama kuin IL:llä). Siellä avautui kirjoitus, jossa Tukholman lumenaurauksesta vastaava ympäristöpuolueen Daniel Heldén myönsi feministisen lumenaurauksen johtaneen liikennekaaokseen, jossa mm. bussin jumiutuivat lumisille kaduille. 

Tämä oli IL:n toimittajalta nokkela oivallus, joskin vasemmistoliittolaisen valtuutetun asiaosaamisen ja tiedon puutteen - ellei suoranaisen hölmöyden - olisi toki voinut sanoa muutenkin. Hyvä kuitenkin, että tämä asia on kokeiltu ja todettu huonoksi jo Tukholmassa, jotta sitä ei enää tarvitse kokeilla Suomessa. 

* * *

Toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti eilen naisvihakeskustelusta. Hänen mukaansa Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija oli sanonut, että "kaikki feminiinit pelkäävät väkivallan kulttuuria" ja siksi kaikki miehet voivat luoda turvallisemman tilan naisille ja vähemmistöille yksinkertaisesti väistämällä heitä. 

Jäin pohtimaan lukemaani järkyttyneenä. Onhan selvää, ettei Amnestyn asiantuntijan kuvaama kaikkiin miehiin kohdistuva pelko ole missään tapauksessa tervettä. Ei myöskään kaikkiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin kohdistuva kollektiivinen syyllistäminen ja siitä seuraava vaatimus väistämisestä. 

Kyseinen henkilö ja hänen kaltaisensa ovatkin mitä ilmeisimmin vakavasti harhaisia. Ja siksi media ja yhteiskunta yleisemminkin tekisivät näille naisille palveluksen antamalla heille ystävällisen ohjeen hakeutua mielenterveyspalveluiden piiriin sen sijaan, että heidän tolkuttomiin vaatimuksiinsa suhtaudutaan myötäsukaisesti ikään kuin ne olisivat terveitä.

Näin siksi, että tosiasioiden tunnustaminen on myös mielenterveysongelmien suhteen ainoa tapa päästä kohti parempaa - myös siinä tapauksessa, että ne ovat kasvaneet joukkohysterian mittoihin kuten juuri nyt näyttäisi käyneen ympäri maailmaa. Tästä esimerkkinä Ukkola kertoi 12-vuotiaista pojista, jotka pakotettiin australialaisessa koulussa pyytämään tytöiltä anteeksi omaa sukupuoltaan.

Toki nykyisessä feministisen vihervasemmiston hallitsemassa mielipideilmastossa äärimmäiseen feminismiin liittyvien tosiasioiden ääneen sanominen saattaa vaatia henkilökohtaista rohkeutta - sekä naisilta että etenkin miehiltä - samaan tapaan kuin sadussa keisarin uusista vaatteista. Siinähän kukaan aikuinen ei uskaltanut sanoa totuutta ennen kuin viaton lapsi tuli sen sanoneeksi. 

Mutta mistä nykyaikana löytyisi se lapsi tai mieluummin aikuinen, joka uskaltaisi puhkaista feministisen mielenvikaisuuden kuplan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
64-vuotias professori sai tuomion graffitien piirtelemisestä
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään
Anna Kontula ja Ruotsin uusi normaali

Kuinka poistaa harhainen kultti tuhoamasta yhteiskuntaamme?

Niin sanottu cancel-kulttuuri on nakertanut jo pitkään sananvapautta myös Suomessa ilman, että asiaan on sen kummemmin puututtu. Tästä muistamme erityisesti Päivi Räsäsen (krist) vainon valtionsyyttäjän taholta, mutta myös Sebastian Tynkkysen (ps) joutumisen fantasian uhriksi, Kari Peitsamon (vas) keikan peruuntumisen ja Matti Reinikan dokumentin väliaikaisen hyllyttämisen. 

Cancel-kulttuurin eteneminen otti jälleen uuden pienen askeleen Trumpin kannattajien osoitettua mieltään USA:n kongressissa. Mukana oli Suomessa aiemmin esiintyneen Iced Earth-orkesterin jäsen. Niinpä Helsingin Sanomien toimittaja keksi kysyä keikkojen järjestäjältä, miten hän aikoisi toimia sen suhteen jatkossa. 

Tavastian toimitusjohtaja ja Ruisrockin sekä esimerkiksi Ankkarockin monivuotinen johtohahmo otti varovaisen cancel-myönteisen kannan toteamalla, että ”en lähtisi Iced Earth -yhtyettä näillä tiedoilla buukkamaan, mutta ei sen tarvitse ikuista olla. Katsotaan miten tilanne kehittyy ja markkinat reagoivat.”

Toisin sanoen suomalainen keikkojen järjestäjä katsoi asialliseksi - joko omasta tahdostaan tai cancel-terroristien pelosta - evätä amerikkalaiselta orkesterilta työmahdollisuuksia Suomessa tämän omassa kotimaassaan tekemän poliittisen demonstraation takia jo ennen kuin tämä oli saanut (mahdollista) oikeudellista tuomiota teostaan. 

Cancel-kulttuuri puolestaan liittyy laajempaan intersektionaalisen feminismin liikkeeseen, jota esimerkiksi Suomen nykyinen hallitus katsoo edustavansa. Siinä perusajatuksena on jakaa ihmiset erilaisiin identiteettiryhmiin, joiden uhristatus vaihtelee siten, että eri identiteettien oikeudet vaihtelevat.

Äärimmillään tämä ajattelutapa on johtanut siihen, että ihmisille vaaditaan erilaisia turvatiloja tai suojaa heitä järkyttäviä faktoja vastaan. Tämän seurauksista kirjoitti eilen Sanna Ukkola valaisevan kolumnin, jota suosittelen luettavaksi. 

Samaan vyyhtiin on luettava se, että hyväksymme kaikki seksuaalisuuden poikkeavuudet vain normaalin vaihteluksi. Siten ihminen, joka tuntee vetoa samaan sukupuoleen on tämän mukaan normaali. Samoin henkilö, joka on syntynyt pojan ulkokuoreen, mutta tuntee olevansa nainen. 

Tässä asiassa kyse ei kuitenkaan ole sanan "normaali" tavanomaisesta käytöstä, vaan sen orwellilaisesta uudelleenmäärittelystä. Homoseksuaalisuudesta puhuttaessa voimme vielä ehkä nähdä sen tulleen synonymoiduksi sanan "yleinen" kanssa, mutta harvinaisempien seksuaalisten taipumusten osalta pikemminkin tosiasioiden kieltämisestä. Toki samasta on kyse myös silloin, kun väitetään miehen synnyttäneen lapsen - kyllä synnyttäminen on tosiasiassa edelleen fyysisten naisten yksinoikeus eli edellyttää synnytyselimiä.

Jälkimmäisestä kirjoitin aikanaan pitkähkön parhaaseen tieteelliseen tietoon perustuvan kirjoituksen, joka osoittaa näiden uusien normaalien taustalla olevan usein - tai ehkä jopa aina - varsin erikoisia kehityshäiriöitä. Siten nämä ihmiset eivät ole normaaleja sen enempää kuin vaikkapa 21-trisomiaa sairastava ihminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei heillä olisi samaa ihmisarvoa kuin muillakin ihmisillä - aivan samaan tapaan kuin 21-trisomiaa sairastavilla henkilöillä on.

Samaan sukuun huonosti perusteltuja poliittisia väitteitä ja uusorwellilaista kieltä kuuluu myös ihmisryhmien välisten älykkyyserojen kategorinen kieltäminen. Toki älykkyyttä on vaikea mitata yksiselitteisesti ja ymmärtääkseni voidaan tehdä älykkyystesti, jossa esimerkiksi nigerialaiset pärjäävät keskimäärin paremmin kuin me suomalaiset. 

Tämä ei kuitenkaan muuta muuksi sitä tosiasiaa, että eurooppalais- tai itäaasialaistaustaisten ihmisten rakentamat yhteiskunnat ovat keskimäärin huomattavasti paremmin menestyviä kuin esimerkiksi afrikkalaistaustaisten ihmisten. Lisäksi ensin mainitut ryhmät menestyvät jälkimmäisiä paremmin jopa niissä yhteiskunnissa, jotka ovat jo pitkään olleet jälkimmäisten hallinnoimia (esimerkki), eikä sovi unohtaa, että pahnanpohjimmaisena ovat valtiot, joista valkoiset on poistettu kansanmurhan keinoin (esimerkki) tai joissa sellaisia ei edes asu (esimerkki).  

Ellei edellisessä kappaleessa esitettyjen tosiasioiden syynä ole erot älykkyydessä, on sen oltava jossain muualla. Usein tähän rooliin esitetty 1960-luvulla päättynyt imperialismin kausi ei sellaiseksi kuitenkaan enää käy, koska monet muut valtiot ovat samassa ajassa nousseet köyhyydestä kukoistukseen - viimeisimpinä monet entisen Neuvostoliiton ikeen alta vapautuneet kansat.

Tämän pitkän tajunnanvirran yhteenvetona totean, että viime aikoina lähinnä punavihreään ideologiaan liittyvät ajatustavat ovat vailla rationaalista perustetta, eivätkä siten kelpaa toimivan yhteiskunnan perustaksi. Siten ns. tuhannen taalan kysymys on se, millä tämä harhainen kultti saataisiin poistetuksi vaikuttamasta omassa punavihreässä kuplassaan elävien ihmisten - ja heitä pelkäävien potentiaalisten cancel-uhrien - todellisuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Seksuaalisuuden uusi normaali
Ihmisen sukupuolet - hybridi-ihmisiä, miesten kohtuja, munakiveksiä jne...