lauantai 26. syyskuuta 2026
Ruotsi on matkalla sivistyneestä demokratiasta kohti henkistä kehitysmaata
torstai 30. heinäkuuta 2026
Raikas tuulahdus metsäpaloihin
Metsätuhohypoteesi ja sen testaaminen
Ylen juttu Kalifornian metsäpaloista sisälsi virheellisen väitteen
Onko tyhmyydellä jokin raja?
lauantai 25. huhtikuuta 2026
Saksan ja Ranskan synty
Uskoisin, että suurimmalla osalla suomalaisista on jonkinlainen käsitys Antiikin Egyptistä, Rooman keisarikunnasta, Arabien valtakunnasta, Iso-Britannian imperiumista tai Venäjästä/Neuvostoliitosta sekä niiden vaikutuksesta historian kulkuun. Mutta epäilen, ettei kovinkaan moni ole erityisen perehtynyt keskiaikaiseen Frankkien keisarikuntaan – saati sen merkitykseen tämän päivän Euroopalle.
Tämän valtakunnan tarina alkaa varsinaisesti 700-luvun alussa, jolloin frankkien valtakuntaa hallinneet merovingikuninkaat menettivät valtaansa paikallisille johtajille. Yksi sellainen oli Kaarle Martel, jolta hänen poikansa Pipin Pieni peri asemansa.
* * *
Pipin ei tyytynyt vain tosiasialliseen valtaan vaan halusi asemalleen myös muodollisen tunnustuksen eli kuninkaan kruunun. Ovelana miehenä hän kääntyi paavin puoleen kysyen "kumpi on oikea kuningas – se jolla on titteli vai se jolla on valta?" Paavi vastasi, että se, jolla on todellinen valta, on oikea kuningas.
Tämän jälken Pipin syrjäytti viimeisen merovingikuninkaan – joka lähetettiin luostariin – ja kruunautti itsensä frankkien kuninkaaksi vuonna 751. Uusi paavi Stefanus II kruunasi hänet uudelleen vuonna 754, jolloin Pipin sai myös pyhän voitelun, mikä teki hänen vallastaan uskonnollisesti oikeutetun. Samalla alkoi kehittyä ajatus, jonka mukaan kuninkaan valta tulee Jumalalta.
* * *
Kruunaus vahvisti Paavin ja Pipinin liittolaisuutta, joka realisoitui sen jälkeen, kun Italian langobardit uhkasivat kirkon keskusta, Roomaa. Paavilla ei ollut omaa armeijaa, joten hän teki sopimuksen Pipinin kanssa, jotta tämä suojelisi paavia sotilaallisesti.
Vastineeksi Rooman Pyhä istuin sitoutui tukemaan tämän kuninkuutta. Niinpä Pipin hyökkäsi ja löi langobardit sekä lahjoitti heiltä valtaamiaan alueita paaville: näin syntyi Italian niemimaan keskelle Paavin johtama kirkkovaltio.
Pipin teki muutenkin tiivistä yhteistyötä kirkon kanssa tukemalla luostareita, vahvistamalla sen asemaa sekä uudistamalla uskonnollista hallintoa. Lisäksi hän kävi sotia Akvitaniassa (nykyisessä Lounais-Ranskassa) kapinallisia herttuoita vastaan sekä muslimeja vastaan Umayyadien hallussa olleilla alueilla valloittaen muun muassa Narbonnen vuonna 759.
* * *
Tämä kaikki loi pohjaa tulevalle Karolingien suurvallalle, vaikka Pipin jakoikin valtakuntansa poikiensa Kaarlen ja Carlomanin kesken. Jälkimmäisen kuoltua vuonna 771 Kaarlesta tuli yksin Frankkien kuningas, ja valloitussodat alkoivat.
Ensimmäiseksi Kaarle – joka tunnetaan nykyään yleisesti lisänimellä "Suuri" – käynnisti sodan saksilaisia vastaan vuonna 772. Kyseessä oli pitkä ja brutaali kamppailu nykyisen Saksan alueella, jonka motiiveina olivat sekä Kaarlen pyrkimys alistaa saksit että levittää kristinuskoa. Siihen liittyi myös kuuluisa Verdenin verilöyly (782), jossa teloitettiin tuhansia saksilaisia.
Langobardien valtakunta kukistui vuonna 774 Kaarlen hyökättyä Italiaan. Hän valloitti pääkaupunki Pavian ja otti itselleen langobardien kuninkaan arvon. Näin valtakunta ulottui etelässä lähelle Roomaa.
* * *
Kaarle soti myös muslimeja vastaan Iberian rajalla Espanjassa ja Pyreneillä, missä hän perusti puskurialueen islamin leviämistä vastaan. Tähän liittyy kuuluisa Roncevaux'n solan taistelu (778).
Se sai alkunsa, kun Espanjasta vetäytyvän Kaarlen armeijan jälkijoukko joutui väijytykseen Pyreneillä Roncevaux'n solassa. Paikalliset baskit hyökkäsivät ja tuhosivat sen lähes kokonaan. Taistelussa kaatui myös Kaarlen sotapäällikkö Roland. Tapahtuma ei ollut sotilaallisesti ratkaiseva, mutta siitä syntyi myöhemmin kuuluisa sankarieepos Rolandin laulu, jossa hyökkääjät on tosin muutettu muslimeiksi ja Rolandista tehty sankari.
* * *
Kaarle laajensi valtakuntaansa myös itään päin avaareja vastaan ja eteni Tonavalle asti nykyisen Unkarin alueelle. Näin hän sai haltuunsa runsaasti rikkauksia ja vahvisti asemaansa.
Lopputuloksena Kaarle Suuren valtakunta tai sen puoli-itsenäiset vasallivaltiot ulottuivat lounaasta Pyreneiden vuorilta koilliseen Tanskan rajoille ja Balkanin rajoilta Englannin kanaalille. Toisin sanoen Eurooppaan oli jälleen syntynyt jättimäinen keisarikunta.
* * *
Tämä kaikki oli mahdollista, koska Kaarle kävi jatkuvasti sotia eikä antanut vihollisille aikaa toipua. Sen taas mahdollisti hänen hyvin organisoitu armeijansa, joka perustui feodaaliseen järjestelmään: Kaarle määräsi, kuinka monta ja millaista sotilasta kukin alue toimitti. Varakkaimmat lähettivät useampia sotureita ja köyhimmät yhden.
Raskas ratsuväki oli armeijan tärkein voima. Siinä palvelivat aateliset tai varakkaat miehet, joiden varustukseen kuuluivat miekka, keihäs, kilpi ja usein rengashaarniska. Heidän sotapalvelusvelvollisuutensa perustui maanomistukseen.
Jalkaväki koostui tavallisista miehistä, joilla oli kevyempi varustus. He muodostivat enemmistön, mutta toimivat lähinnä ratsuväen tukena ja piirityksissä.
* * *
Kaarle kehitti myös taistelutaktiikkaa: sotaretket tehtiin yleensä kesäisin, ja armeija jaettiin usein useaan osaan, jotka hyökkäsivät eri suunnista. Tämä teki puolustautumisesta vaikeaa. Lopuksi Kaarle varmisti valloitukset rakentamalla linnoituksia ja huoltamalla armeijaa sekä varastoista että paikalliselta väestöltä hankitulla ravinnolla.
Sotilaita motivoi sekä se, että Kaarle johti usein itse sotaretkiä, että kristinuskon levittämisen ajatus. Hallinto järjestettiin jakamalla valtakunta kreivikuntiin, joiden uskollisuutta valvoivat kuninkaan lähettämät tarkastajat.
Kaikki edellä kuvattu johti – ja huipentui – siihen, että Paavi Leo III kruunasi hänet Roomassa keisariksi vuonna 800.
* * *
Kaarlesta on säilynyt kuvaus hänen hovimiehensä Einhardin kirjoittamana. Sen mukaan hän oli pitkä ja voimakasrakenteinen, noin 190 cm pitkä, vaaleatukkainen ja arvokas.
Kaarle söi kuvauksen mukaan kohtuullisesti, piti paistetusta lihasta ja vältti liiallista juomista. Hän arvosti sivistystä, yritti opetella kirjoittamaan ja puhui latinaa sekä ymmärsi kreikkaa. Hän kävi roomalaiseen tapaan kylvyissä ja kutsui usein ystäviään mukaan. Johtajana hän oli sekä uskonnollinen että käytännöllinen ja arvosti järjestystä ja kuria.
* * *
Kaarlen jälkeen valtakuntaa hallitsi hänen poikansa Ludvig Hurskas, joka korosti kristillistä moraalia, katumusta ja syntien sovittamista. Hän teki jopa julkisia katumusrituaaleja ja pyrki elämään muutenkin esimerkillisesti. Kirkkopolitiikassaan hän tuki luostareita ja kirkkoa sekä yhtenäisti kirkollista kuria ja luostarielämää tavoitteenaan kirkollisen elämän yhtenäistäminen.
Ludvig jatkoi hallinnollisesti isänsä jalanjäljissä, mutta oli tätä heikompi hallitsija. Hän ei myöskään tehnyt suuria valloituksia, vaikka puolusti valtakuntaansa kapinoita ja ulkoisia uhkia vastaan. Hän teki esimerkiksi viikinkipäällikkö Harald Klakin kanssa sopimuksen rannikkoseutujen turvaamiseksi.
* * *
Ludvik halusi jakaa valtakunnan neljälle pojalleen. Se ei kuitenkaan sopinut hänen vanhemmille lapsilleen Lotharille, Ludvig saksalaiselle ja Pipin Akvitanialaiselle, joilla oli eri äiti kuin Kaarle Kaljupäällä. Siten valtakunta ajautui pitkiin sisällissotiin, minkä seurauksena jopa Ludvig itse syrjäytettiin hetkeksi keisarin asemasta.
Tämän valtakamppailun ratkaiseva taistelu käytiin kuitenkin vasta Fontenoyssa vuonna 841. Siinä olivat vastakkain Lothar eli vanhin veli, joka vaati koko imperiumia itselleen, sekä Ludvig ja Kaarle Kaljupää, jotka yhdistivät voimansa myöhemmin Strasbourgin valoilla (842). Ne lausuttiin sekä romaanisella kansankielellä että vanhalla saksalla.
Molemmat armeijat koostuivat frankkilaisista ylimyksistä ja heidän joukoistaan, mutta kummallakaan osapuolella ei ollut selvää taktista ylivoimaa, joten voittaja ratkaistiin lähitaistelussa. Taistelusta tuli siten äärimmäisen verinen ja se vei hengen suurelta osalta frankkilaisesta aatelistosta niin, että sitä pidettiin jopa "kansakunnan tragediana".
Lopputuloksena oli Kaarlen ja Ludvigin voitto, mikä johti lopulta Verdunin sopimukseen, jossa valtakunta jaettiin kolmeen osaan, joista kahdesta muodostuivat aikojen kuluessa Ranska (Kaarlen osa) ja Saksa (Ludvigin osa). Lothar sai Italian sekä siitä Pohjanmerelle ulottuvan keskiosan ja jopa keisarin kruunun, mutta hänen valtakuntansa jäi aikojen kuluessa kahden muun jalkoihin, eikä sillä ole nykyisin selvää perillistä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seuraako Putinin Venäjä 1900-luvun alun keisareiden ja keisarikuntien jalanjälkiä?
Ääri-ilmiöitä 1650-luvulta
Islam nousi sekasorrosta
sunnuntai 15. helmikuuta 2026
Tuoreen tutkimuksen mukaan EU:n hiilinielupolitiikka on järjetöntä
Norjalaistutkijat Maarit Kallio ja Elias Garvik julkaisivat tutkimuksen EU:n ja Norjan (jatkossa Eurooppa) hiilinielupolitiikasta, jossa metsien nielutavoitteiden saavuttaminen edellyttää välitöntä ja jyrkkää runkopuun hakkuun vähentämistä Euroopassa. Tämä vähennys voisi nousta 113–117 miljoonaan kuutiometriin vuosina 2030–2035 verrattuna markkinalähtöiseen skenaarioon, joten päästövähennysten kustannukset nousisivat jopa yli 700 euroon jokaista hiilidioksiditonnia kohti.
Tutkijoiden mukaan samalla kävisi kuitenkin niin, että noin kaksi kolmasosaa Euroopan hakkuuvähennyksestä korvattaisiin lisäämällä puiden kaatamista muualla maailmassa, erityisesti Pohjois-Amerikassa, Brasiliassa, Venäjällä, Indonesiassa ja Chilessä. Eli lopputuloksena metsänhakkuiden rajoittaminen johtaisi valtavaan tulonsiirtoon Euroopasta muualle maailmaan ilman, että sillä saavutettaisiin merkittäviä ilmastohyötyjä.
Lisäksi tutkijat havaitsivat, että vaikka hakkurajoitukset vähentäisivätkin metsien hiilinieluja, niiden vaikutus ilmastoon jäisi rajallisiksi, koska samalla katoaisivat puutuotteiden ilmastohyödyt. Samalla maanosamme taloudellinen toimeliaisuus vähenisi ja syntyisi merkittäviä tulonsiirtoja maanosamme ulkopuolelle.
Siten eurooppalaisiin kohdistuvan taloudellisen rasituksen vuoksi säästettyä päästötonnia kohden aiheutuvat kustannukset olisivat moninkertaiset verrattuna Euroopan päästökauppajärjestelmässä käytettyihin hintoihin.
Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Euroopan hiilinielupolitiikka ei nykyisessä muodossaan ole kustannustehokas hillintätoimi verrattuna muihin saatavilla oleviin vaihtoehtoihin. Ja siksi Euroopan olisi syytä luopua pikaisesti nykyisestä – sinisilmäisestä ja tehottomasta – hiilinielupolitiikastaan, koska se on yksinkertaisesti täysin järjetöntä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka on syyllinen Suomen hiilinieluongelmiin?
Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku
Suometsäprofessori Annamari Laurén: Suomelle miljardilaskua ennakoiva malli on huonosti tehtyä tutkimusta
perjantai 16. tammikuuta 2026
Miljardi uutta afrikkalaista
Kuinka vähentää ranskalaista lapsiseksiorjuutta?
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?
Kehitysavusta on kuin onkin hyötyä
tiistai 13. tammikuuta 2026
Mitä seuraavaksi, Iran?
Tanskalainen todellisuus ja Teemu Keskisarja
keskiviikko 17. joulukuuta 2025
Virtahepo Euroopassa
Virtahevot ovat norsujen ja virtahepojen jälkeen suurimpia nykyisin eläviä maaeläimiä. Lajia esiintyy tänä päivänä vain Afrikassa, mutta myös Euroopasta on löytynyt niiden jäänteitä.
Niiden on oletettu olevan peräisin viimeiseen interglasiaalin ajalta. Näin siksi, että virtahepoa pidetään lauhkean ilmaston indikaattorilajina, jonka on oletettu kuolleen Välimeren pohjoispuolelta sukupuuttoon Veiksel-jääkauden alkaessa noin 115 tuhatta vuotta sitten.
* * *
Patrik Arnoldin ja hänen kollegoidensa tuore tutkimus on nyt tuonut mukanaan ylläytyksiä liittyen eurooppalaisiin virtahepoihin. Tutkijat nimittäin analysoivat keskieurooppalaisia virtahepoja sekvensoimalla yhden yksilön genomin, joka osoitti eläinten läheisen geneettisen yhteyden nykyisiin afrikkalaisiin virtahepoihin.
Lisäksi he määrittivät kuusi muuta osittaista mitokondriogenomia, jotka vahvistivat, että eurooppalaiset fossiilit kuuluivat samaan lajiin kuin nykyiset afrikkalaiset virtahevot. Se oli siten aikanaan levinnyt paljon nykyistä laajemmalle alueelle, eikä siten ole suinkaan aina rajoittunut vain Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan.
Tutkijat tekivät fossiileista myös radiohiiliajoituksia ja havaitsivat suureksi yllätyksekseen, että ne olivat paljon tuoreempia kuin aiemmin luultiin. Jäänteet olivat nimittäin peräisin Veiksel-jääkauden keskivaiheelta eli jaksolta, joka alkaa ajalta ennen 47 tuhatta vuotta sitten päättyy aikaan noin 31 000 vuotta sitten eli viimeiseltä jääkauden keskivaiheilta.
Koska samoilta paikoilta peräisin olevien villamammutin ja villasarvikuonon fossiilien radiohiiliajoitukset ovat samoilta ajoilta, on Euroopassa elellyt tuolloin myös niitä. Siten maanosamme eläimistö oli kovin erilainen kuin aiemmin on luultu tai minkälaisena me tunnemme sen nykyisin.
Tutkijat analysoivat myös nyt kokonaan sekvensoidun virtahevon geeneissä esiintyvää muuntelua ja havaitsivat sen geneettisen diversiteetin alhaiseksi. Siten on todennäköistä, että tämä yksilö kuului pieneen, muista virtahevoista eristyksissä eläneeseen populaatioon.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Älä hyysää kotonasi torakoita!
Ratkaisiko lyijymyrkytys ihmisten evoluution suunnan?
Grönlannin rekikoira eli qimmit
keskiviikko 10. joulukuuta 2025
Vaihto-opiskelija Abdul Aziz muistutti suomalaisia harjoitetun maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta
maanantai 8. joulukuuta 2025
Euroopan Unionin ongelmat ja niiden perussyyt
torstai 27. marraskuuta 2025
Pullan leipominen kiellettiin
29-vuotias afgaani ammuskeli
tiistai 11. marraskuuta 2025
Eurooppalainen hyvinvointivaltio – menneisyyden utopia
Presidentti Zelenskyin virhe vaatii toimia
Vaalit osoittivat miksi Viron talous kohenee, mutta Suomen ei
Humanitaarinen paradoksi Holmströmiläisen paradoksin valossa
Bengt Homström, nobelisti
keskiviikko 21. toukokuuta 2025
Ihmissalakuljettaja sai 25 vuoden vankeustuomion
BBC kertoi, että Egyptissä syntynyt, mutta Iso-Britanniasta turvapaikkaa hakenut, Ahmed Ebid organisoi lähes 3 800 maahanmuuttajan matkan Afrikasta Välimeren yli Eurooppaan vuosina 2022 ja 2023 hintaan 12 miljoona puntaa. Sen seurauksena hänet on nyt tuomittu 25 vuoden tiilenpäiden lukemissessioon, minkä jälkeen hän pääsee - ilman omaa tahtoaan - palaamaan takaisin kotimaahansa.
Tiilenpäiden lukeminen ei sinänsä ole puheena olevalle egyptiläiselle uutta, sillä ennen ihmisten salakuljetusbisneksiä Ebid kuljetteli Afrikasta Eurooppaan ihmisten sijaan huumeita ja pääsi palkkioksi tutustumaan saapasmaan vankiloihin viideksi vuodeksi. Siinä ei luultavasti ollut mitään erikoista, mutta nyt hän tuli tehneeksi historiaa ensimmäisenä ihmisenä, jota on rangaistu saarivaltiossa Välimeren yli tapahtuneesta ihmisten salakuljetuksesta.
Miehen lapset ja vaimo asustelevat Iso-Britannissa sikäläisen sisäministeriön kustannuksella. Tämä siis siitä huolimatta, että mies tahkosi miljoonia puntia bisneksillään, jotka oli - edelleen BBC:n jutun mukaan - järjestetty siten, että Välimeren yli salakuljetettavia ihmisiä kohdeltiin epäinhimillisesti ja heidän henkensä oli vaarassa.
Tapaus on mielenkiintoinen ennen kaikkea siksi, että se avaa nähtäväksi pienen palan siitä karusta todellisuudesta, joka on syntynyt Euroopan rajoille ja jopa sen sisään viime vuosikymmeninä harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Eikä meidän pidä missään tapauksessa unohtaa, että yksi tärkeimmistä ajureista tämän kehityksen takana ovat poliitikkojen lisäksi niin sanotut ihmisoikeusjärjestöt - kuten Välimerellä aiemmin toiminut lääkärit ilman rajoja - joita ilman Ahmed Ebidin kaltaisten Afrikan ja Euroopan välillä toimivien salakuljettajien olisi ollut paljon hankalampaa tehdä laittomia ja ihmisten hengestä piittaamattomia bisneksiään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansainvälinen oikeus on ongelma
Afrikasta Albaniaan ja chileläisistä jengiväkivaltaan
Humanitaarinen maahanmuutto on taakka ja rikollisuuden lähde
perjantai 9. toukokuuta 2025
Kehitysavusta on säästetty viikon nettopalkka, Putinin pelko ja Migrin päätös
Näin toisen maailmansodan eurooppalaisen osuuden päättymisen juhlapäivänä on hyvä muistaa kuinka paljon sodassa hävinnyt tai kuten usein sanotaan - ihan aiheellisesti - torjuntavoiton saanut köyhä Suomi on avustanut maailman alikehittyneitä valtioita maksettuaan ensin valtavat sotakorvaukset Neuvostoliitolle sen Mainilan laukauksilla aloittamien sotatoimien seurauksista.
Nyt tälle veronmaksajan rahan kylväminen on kuitenkin järkevöitynyt varsin paljon. Asiaa kuvaa asiasta vastaavan ministerin Ville Tavion (ps) sosiaalisessa mediassa julkaisema kuvaaja.
Kuvaajan sisältämän informaation mukaan suomalaiset veronmaksajat ovat säästänet kotimaiseen käyttöön hallituksen päätösten seurauksena vuonna 2024 yhteensä 118 miljoonaa euroa sekä tulevat säästämään samaan tarkoitukseen tänä vuonna 252 miljoonaa euroa lisää. Ja sikäli mikäli hallitus pysyy pystyssä käytetään vuonna peräti 2026 kehitysmaalaisten sijaan 361 miljoonaa euroa.
Siksi on kysyttävä kaikilta niiltä, jotka aikovat tulevissa vaaleissa tukea punamullan yritystä nousta valtaan, että onko tämä tosiaan se, mitä he haluavat?
Venäjän diktaattori Vladimir Putin kavereineen ja alamaisineen juhlii tänään toisen maailmansodan päättymistä niin sanotun voiton päivän merkeissä. Tosin ajankohta ei ole täysin oikea, sillä yleisesti toisen maailmansodan katsotaan päättyneen Japanin antautumiseen – ensin keisarin ilmoitukseen 15. elokuuta 1945 ja lopullisesti viralliseen asiakirjan allekirjoittamiseen syyskuun 2. päivänä. Toki eurooppalainen sota päättyi jo 80 vuotta sitten toukokuussa 1945.
Samalla on hyvä muistaa, ettei Neuvostoliitto suinkaan lopettanut sotimista Euroopan sodan päätyttyä. Sen sijaan se liittyi mukaan sotaan Japania vastaan 8. elokuuta 1945, kuten liittoutuneiden kesken oli sovittu jo Jaltan konferenssissa. Tämä tapahtui, kun Japanin tappio alkoi olla jo lähes varma, mutta virallista antautumista ei vielä ollut. Neuvostoliiton hyökkäys Mantšuriaan, Sahalinin eteläosiin ja Kuriileille jatkui aina elokuun lopulle ja osin syyskuun alkuun asti.
Näiden tapahtumien seurauksena Korean niemimaa päätyi jaettavaksi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen miehitysvyöhykkeisiin – ja on edelleen jakautunut kahteen valtioon. Lisäksi Japani ja Neuvostoliitto, sittemmin Venäjä, eivät ole vieläkään solmineet virallista rauhansopimusta neljästä Kuriilien saaresta käytävän kiistan vuoksi.
Nämä tosiseikat tuskin kuitenkaan häiritsevät Putinin juhlamieltä. Sen sijaan häntä saattaa harmittaa kuin oravaa, jonka käpy on jäässä, koska koko voitonpäivän ajan takaraivossa painaa pelko siitä, että ukrainalainen lennokki saattaa iskeä keskelle Punaista toria. Näin siitäkin huolimatta, ettei Ukrainalla luultavasti ole kykyä aiheuttaa suurta tuhoa tällaisessa iskussa.
* * *
Lopuksi haluan vielä kommentoida suomalaiseta maahanmuuttopolitiikkaa. Tuoreen uutisen mukaan maahanmuutovirasto Migri on nimittäin käännyttänyt Turkkiin perheen, jonka isä saattaa saada vankeustuomion.
Perhe oli ollut Suomessa viisi vuotta hakien turvapaikkaa yhteensä kolme kertaa - saaden yhtä usein hylkäyksen. Viimeisellä kerralla se oli vedonnut uskonnollisiin syihin, koska perhe oli kääntynyt kristinuskoon.
Perheenisän syyte ei kuitenkaan johtunut siitä, vaan se oli seurausta sosiaalisen median päivityksestä, jossa hän oli kutsunut Turkin diktaattoria varkaaksi - mikä on Turkin lain mukaan rikos. Lentokentältä perhe pääsi - isää myöden - lähtemään ilman, että ketään olisi pidätetty.
Omalta osaltani ilmaisen tässä Migrille tyytyväisyyteni siitä, ettei puheena ollut perhe saanut jäädä Suomeen. Olisihan sen seurauksena syntynyt ennakkotapaus, jonka perusteella kuka tahansa turvapaikanhakija voisi saada luvan jäädä Suomeen vain sillä, että rikkoo sosiaalisessa mediassa kotimaansa lakia.
Eikä liene epäilystäkään siitä, etteivätkö aina auliit turvapaikanhakijoiden avustajat olisi osanneet antaa tätä neuvoa kaikille Suomeen jatkossa tuleville turvapaikanhakijoille.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Maskuliinisuutta ja pyöräteitä kehitysavulla?
Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
torstai 27. maaliskuuta 2025
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
lauantai 1. maaliskuuta 2025
Volodymyr Zelenskyin vierailu USA:ssa herätti ajatuksia
Edistivätkö Saksan vaalit Ukrainan sodan jälkeen uhkaavaa pohjoista erikoisoperaatiota?
Alexander Stubb väänsi rautalankaa
EU:n kolme tärkeintä tehtävää
maanantai 24. helmikuuta 2025
Edistivätkö Saksan vaalit Ukrainan sodan jälkeen uhkaavaa pohjoista erikoisoperaatiota?
Vaihtoehto Saksalle
EU:n kolme tärkeintä tehtävää
Onko X äärioikeistolainen propagandakanava, kuten Timo Harakka väittää?
torstai 20. helmikuuta 2025
Alexander Stubb väänsi rautalankaa
torstai 6. helmikuuta 2025
Mittaushistorian lämpimin tammikuu
sunnuntai 12. tammikuuta 2025
Vierasperäisistä saalistajista
Vieraslajeja pidetään toiseksi suurimpana uhkana luonnon monimuotoisuuden säilymiselle ja yhtenä suurimmista ympäristöongelmista. Kyse on eliölajeista, joita ei esiinny jollain maantieteellisellä alueella alkuperäisenä, vaan ne ovat päätyneet sinne ihmistoiminnan seurauksena
Käytännössä vieraslajit voivat kilpailla tai risteytyä luonnossa alkuperäisten lajien kanssa, saalistaa niitä tai levittää tauteja ja loisia. Monesti niiltä puuttuvat myös luontaiset viholliset, saalistajat tai loiset, mikä edesauttaa niiden menestymistä uudessa ympäristössä.
Pahimmillaan vieraslajit voivat hävittää kokonaan alkuperäisiä lajeja, kuten on tapahtunut esimerkiksi valtamerten saarilla, mutta laajemmilla maantieteellisillä alueella niiden kilpailijat ja saaliseläimet sopeutuvat yleensä uuteen tulokkaaseen. Esimerkiksi suomalaiset kotikissat pyydystävät kuukausittain noin miljoona pikkueläintä, joista noin 144 000 on pikkulintuja, mutta ne eivät silti hävitä Suomesta jatkuvasti uusia lajeja.
Australian luonnonmukaisissa ympäristöissä saaliiksi joutuu vuosittain 815 miljoonaa eläintä, joista 56 % saarimantereen alkuperäiseen lajistoon kuuluvia. Lisäksi asutuksen liepeillä kenellekään kuulumattomat kissat tappavat 149 miljoonaa ja ihmisten lemmikit 180 miljoonaa nisäkästä, jotka olivat pääosin saarimantereelle ihmisten mukana kulkeutuneisiin lajeihin kuuluvia.
* * *
Uudessa tutkimuksessa Martin Philippe-Lesaffre ja hänen kumppaninsa tutkivat niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat saalislajien haavoittuvuuteen kotikissan saalistukselle Australiassa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, joissa kaikissa - Pohjois-Afrikasta peräisin oleva - kotikissa esiintyy vieraslajina. Koeasetelman kannalta oli oleellista erityisesti se, että sekä Euroopassa että Pohjois-Amerikassa esiintyy luontaisesti muita pieniä kissapetoja, mutta Australiassa sellaisia ei ole.
Tutkijat hyödynsivät tutkimuksessaan kokeellisia saalistustietoja sekä koneoppimismalleja kompensoimaan saalistustietojen puutteellisuutta. Näin he pystyivät tunnistamaan eri mantereille ominaisia saalistuksen piirteitä.
Pohjois-Amerikassa ja Europassa kissat saalistivat eniten lintuja, kun taas Australiassa ne suosivat nisäkkäitä. Saaliiksi joutuneiden lintujen ominaisuudet olivat varsin samanlaisia kaikilla mantereilla, mutta nisäkkäiden ominaisuudet erosivat toisistaan.
Erot kissojen saalistamien ja niiden rauhaan jättämien nisäkäslajien välillä liittyivät kaikilla kolmella mantereella erityisesti niiden levinneisyyteen ja lisääntymisominaisuuksiin. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa myös eläinten pieni koko lisäsi niiden saaliiksi joutumisen riskiä, mutta Australian nisäkkäiden kohdalla tutkijat eivät havainneet yhteyttä nisäkkäiden koon ja niiden saaliiksi joutumisen välillä. Eli siellä suuret eläimet joutuivat kissojen saaliiksi siinä kuin pienetkin.
Tutkijoiden mukaan heidän saamansa tulokset korostavat ekologisten ja evolutiivisten tekijöiden merkitystä vieraslajien saalistusvaikutusten arvioinnissa ja luonnonsuojelussa. Lisäksi he pitivät koneoppimisen hyödyntämistä tärkeänä uutena innovaationa pyrittäessä tunnistamaan lajeja, joita vieraspedot uhkaavat.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ja Amerikan lihansyöjät
Arabialaistaustaiset villikissat
Kissauutinen

