Yrittäjät positiivisella mielellä

Suomen Yrittäjät kertoi pienten ja keskisuurten yritysten taloustilanteesta. Peräti 36 prosenttia niistä arvioi taloudellisen tilanteensa paranevan seuraavan vuoden aikana. Heikkenemistä ennakoi vain 13 prosenttia yrityksistä. 

Tämä tarkoittaa sitä, että yritysten odotukset ovat nyt korkeammalla kuin kertaakaan aiemmin yrittäjägallupin aikana. Ja mikä parasta: erityisen valoisana seuraavan vuoden näkevät nuoret yrittäjät. 

Kun otetaan huomioon se, että Suomen talous on kyntänyt surkeassa tilassa vuodesta 2008 lähtien, ei tätä muutosta voi panna sattuman tai "normaalin" talousvaihtelun piikkiin, vaan sille on oltava syy. Eikä tuo syy voi oikeastaan olla mikään muu kuin Petteri Orpon (kok) hallituksen valtiovarainministerin ja elinkeinoministerin – eli Riikka Purran (ps) ja Sakari Puiston (ps) – ohjaama talouspolitiikka, jonka seurauksena yrittäjät voivat nyt hengittää selvästi vapautuneemmin kuin edellisten 18 vuoden aikana. 

* * *

Toki positiivisten odotusten taustalla ovat myös viime aikojen hyvät talousuutiset, jotka osoittavat talouden kääntymisestä myös reaalimaailmassa. Esimerkiksi rakennusyritysten liikevaihto on noussut, yritysten liikevoitot ovat kasvaneet ja suomalaisten palkkasumma on kasvussa. Tämä kaikki luo pohjaa pienten ja keskisuurten yritysten liiketoiminnalle.

Toivoa sopii, että mahdollisimman suuri osa suomalaisista ymmärtää tämän ensi kevään vaaleissa, jotta maan pitkästä aikaa positiivinen talouskehitys voisi jatkua. Ja samalla myös – niin ikään istuvan hallituksen ansiosta – hyvään suuntaan muuttuneen maahanmuuttopolitiikan jatkuvuus olisi taattu myös tulevina vuosina huolimatta maailmanpoliittisista turbulensseista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaikeuksien kautta voittoon sekä urheilussa että suomalaisessa yhteiskunnassa
Tyhmimmän kansanosan suuruus
Antti Lindtman ja Minja Koskela pärjäsivät parhaiten gallup-pornokilpailussa

Jukka Kopra avasi pelin politiikan

Jokaisen maahanmuutosta huolestuneen kannattaa huomata Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, Jukka Kopran, eilinen linjaus. Sen mukaan: "jos kokoomus olisi yksin kirjoittanut maahanmuuttopoliittisen osuuden, se voisi olla hiukan erilainen" kuin nykyisessä hallitusohjelmassa.

Toki Kopra halusi säilyttää nykyisen hallituksen työrauhan kertomalla, ettei kokoomuksen tavoitteiden korostaminen välttämättä tarkoita irtiottoja hallitusyhteistyöstä. Mutta jätti myös kertomatta miten hän tarkalleen ottaen muuttaisi suomalaista rajapolitiikkaa.

Käytännössä kommentti voi – ainakin oman käsitykseni mukaan – tarkoittaa vain sitä, että Kopra ilmaisi olevansa valmis taipumaan maahanmuuttokysymyksissä Antti Lindtmanin (sd) ja Antti Kaikkosen (kepu) vaatimuksiin. Eli käytännössä käytännössä palaamaan takavuosien maahanmuuttopoliittiseen hurlumheihin.

* * *

Ymmärrän Kopran kannanoton siis ennen kaikkea valtapoliittiseksi ulostuloksi eli pelin politiikaksi, jonka takana on se tosiasia, että viimeisimmän puoluekannatuskyselyn mukaan Kokoomus, SDP, ja Keskusta saisivat yhteensä eduskuntaan selvän enemmistön. 

Näin Kokoomus voisi antaa periksi nykyisen Petteri Orpon (kok) hallituksen aikana – perussuomalaisten ministereiden johdolla – saavutetusta edistyksestä maahanmuutokysymyksissä sitä vastaan, että sen talouspoliittiset linjaukset toteutuisivat mahdollisimman pitkälle myös tulevalla hallituskaudella. Tällainen esitys saattaisi hyvinkin sopia Lindtmanille. Ja myös Kaikkoselle, mikäli hän saisi ohjelmaan aluepoliittisia vaatimuksiaan. 

Itse asiassa luulen, että jopa demareiden razmyarilaiset olisivat onnesta soikeana, mikäli maamme rajat avattaisiin jälleen kehitysmaalaisten hillittömälle invaasiolle. Näin siitäkin huolimatta, että kokoomuslainen talouspolitiikka maistuu Nasiman ja kumppaneiden "suussa" katkeralta kalkilta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden

Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa

Näin on, mutta olkoon!

Eilinen päivä oli Tilastokeskukselta varsinaista ilotulitusta. Se nimittäin julkaisi peräti viisi tiedotetta suomalaisten luettavaksi. 

Ensin tuli ulos tiedote, jonka mukaan suomalaisissa majoitusliikkeissä vietettyjen yöpymisten kokonaismäärä kasvoi 3 % edellisvuodesta. Ei hullumpaa, ei ainakaan, jos sattuu olemaan majoitusliikkeen omistaja. 

Seuraavaksi päivänvalon näki uutinen, jonka mukaan teollisuuden työpäiväkorjattu tuotanto kasvoi 7,3 % verrattuna vuoden 2025 maaliskuuhun. Eikä tässä kaikki, sillä heti perään Tilastokeskus kertoi, että teollisuuden uudet tilaukset kasvoivat vuoden 2026 maaliskuussa 7,7 % vuodentakaisesta. Hurjaa!

Näiden jälkeen tilastomiehet ja -naiset viestittivät myös siitä, kuinka teollisuuden työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 5,6 % vuoden 2025 maaliskuusta. Ja jatkoivat kertomalla, että rakennusyritysten työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 5,7 % verrattuna vuotta aiempaan. Onhan tämä melkoista!

* * *

Kun vielä huomioidaan, että neljä päivää sitten kirjoitin merkinnän samasta aihepiiristä otsikolla "Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön", niin miten muutenkaan tästä jatkaisi kuin toteamalla, että näin on, mutta olkoon! Sekä alkamalla vähitellen uskoa, että pääministeri Petteri Orpon (kok) ja valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) talouspoliittinen linja näyttäisi alkavan vähitellen tuottaa tulosta.

Tai no, toki voisin viitata eilisen illan päivitykseeni ja vihjata myös Yleisradion journalisteille, että kenties näistäkin tiedotteista kannattaisi repiä näyttäviä otsikoita – tai ainakin mainita pari sanaa. Ellei suorastaan tehdä rehellinen analyysi siitä, miten Suomen talouden kasvuun lähteminen vaikuttaisi hallitus- ja oppositiopuolueiden näkymiin ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy
Himoverotus huolettaa suomalaisia

Mitä huoli-ilmoitus Riikka Purrasta kertoo vasemmiston nykytilasta?

Kuten arvoisa lukijani jo varmasti tietääkin, kertoi Vasemmistoliiton pikkupoliitikko Minttu Koponen sosiaalisessa mediassa tehneensä valtiovarainministeri Riikka Purrasta (ps) huoli-ilmoituksen sosiaalihuollon viranomaisille. Lisäksi hän on kertonut kehottaneensa suuressa sosiaalisen median ryhmässä muitakin tekemään sellaisia. 

Koposen - tai nimimerkki Kerttu Eskelisen - tarkoituksena lienee ollut päteä poliittisen vasemmiston parissa, mutta koska valtiovarainministeri Purra nosti hänen viestinsä julkisuuteen esimerkkinä siitä kiusaamisesta, jota hän on kohdannut vasemmiston suunnalta, on hän nyttemmin ilmoittanut, ettei koskaan ollut lähettänyt viestiä. Ja pyytänyt tekoaan anteeksi.

* * *

Tapaus herätti itsessäni huolen siitä, että ymmärretäänkö - ja hyväksytäänkö - poliittisen laitavasemmiston parissa demokratian periaatteet. Eli Suomen hallitseminen kansalaisten vapaissa vaaleissa ilmaiseman tahdon mukaisesti. 

Näin tapahtui vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen, kun Suomen hallitus vaihtui - vaalituloksen mukaisesti - punamullasta oikeistovetoiseksi. Samalla maamme talous- ja maahanmuuttopolitiikka muuttuivat velkavetoisuudesta ja ääriliberaalista vastuulliseksi ja suomalaisten etua palvelevaksi. 

Opposition tehtäväksi tässä kuviossa jäi perustellun kritiikin ja ennen kaikkea parempien ja vastuullisten vaihtoehtojen esittäminen. Valitettavasti se ei ole kyennyt etenkään jälkimmäiseen. 

Näin ei ole tehnyt myöskään maltillisempi vasemmisto eli SDP, jonka puoluekokouksessa kyllä arvosteltiin hallituksen päätöksiä, mutta ei onnistuttu esittämään - ainakaan puolueen ja eduskuntaryhmän puheenjohtajien kannanottojen perusteella - uskottavia vaihtoehtoja maamme talouden tervehdyttämiseksi. Tämä ei tietenkään lupaa hyvää seuraavalle hallituskaudelle. 

Ei ainakaan silloin, jos äänestäjät antavat äänensä sellaisille ehdokkaille, joiden poliittiset pyrkimykset eivät vastaa heidän omia näkemyksiään. Vaan sen sijaan äänestävät hallitusvaltaan nykyisen opposition.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miksi Tytti Tuppurainen on alkanut vaikuttaa järkinaiselta?
Laiha yhteisymmärrys hallitusohjelmassa on parempi kuin suunsoitto oppositiossa
Muistutus Vasemmistoliiton äärivasemmistolaisista ja antisemitistisistä yhteyksistä

Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta

Yle julkaisi eilen uutisen, jonka mukaan Suomen talouden kasvu on bruttokansantuotteella mitattuna koko maailman kymmenenneksi heikointa. Itse asiassa kasvua ei ole ollut lainkaan, vaan BKT on supistunut 0,3 prosentilla eli Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta.

Arvion tehneen Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan Suomi on kärsinyt erityisesti Venäjälle suuntautuvan kaupan hyytymisestä. Siitä huolimatta se suhtautuu positiivisesti maamme tulevaisuuteen, koska hallituksen - paljon sisäpoliittista porua herättäneet - budjettileikkaukset ovat tasapainottaneet tilannetta. 

Kaiken kaikkiaan IMF arvelee, että Suomen talous on kyllä jo nousemassa taantumasta, mutta lyhyen aikavälin kasvu jatkuu edelleen vaimeana. Erityisesti julkisen talouden alijäämä syvenee edelleen ja siksi sitä pitää sopeuttaa edelleen julkisen velan vähentämiseksi. 

Myös työmarkkinoilla tarvitaan lisätoimia työllisyysasteen nostamiseksi ja koulutusta tulisi suunnata vastaamaan tarkemmin työelämän tarpeita. Lisäksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia yritysten innovaatiokyvyn ja kasvun vahvistamiseksi sekä palvelusektorin tuottavuuden lisäämiseksi. 

IMF näki myös pankkisektorilla kehittämisen tarvetta, jotta esimerkiksi ihmisten ja yritysten korkea velkaantuneisuus, kyberhyökkäykset tai laitosten omat likviditeettikriisit eivät johtaisi vaikeuksiin. Toki pankkien varautuminen erilaisiin uhkiin sai myös kiitosta.  

* * *

Tässä yhteydessä oli jossain määrin outoa, ettei IMF tuonut esille yhtä keskeistä Suomen talouteen liittyvää ongelmaa. Eli maamme kuulumista eurojärjestelmään, vaikka monella talouden alalla kanssamme kilpaileva Ruotsi luottaa omaan valuuttaansa. 

Ero näkyy siinä, että naapurimaamme keskuspankki teki pari päivää sitten päätöksen jo neljännestä ohjauskoron laskemisesta tänä vuonna ja se oli suurin sellainen yli kymmeneen vuoteen. Samalla se ilmoitti laskevansa korkoa vielä tämän jälkeenkin, jos maan muutenkin positiivinen talouskasvu sitä vaatii. Suomen pankilla taas ei ole koronlaskuoikeutta, vaan se noudattaa tässä asiassa Euroopan keskuspankin päätöksiä, johon pienen pohjoisen valtion talousongelmat eivät vaikuta sitä eikä tätä.

Lisäksi on syytä huomata, että kruunun kurssi on kymmenessä vuodessa laskenut eli devalvoitunut siten, että yhdellä eurolla saa silloisen 9,2:n sijasta nykyisin 11,5 kruunua.  Tämä tarkoittaa kotimaan kulujen osalta ruotsalaisyrityksille noin 25 prosentin alennusta suhteessa euromaihin, mikä suomalaisten kilpailijoiden olisi pitänyt pystyä tuottamaan jollain muulla tavalla. 

Ei siis ihme, että esimerkiksi ruotsalais-suomalaisessa metsäyhtiössä Stora-Ensossa ruotsalaisille tehtailla menee mukavasti, mutta suomalaiset kyntävät syvällä. Tai että SSAB:n investoi fossiilivapaaseen teräksen tuotantolaitokseen Luulajassa eikä Raahessa. 

Tai että Suomen talouskasvu on negatiivista ja Ruotsin kasvaa - humanitaarisen maahanmuuton aiheuttamista ongelmista huolimatta - lähes prosentin vuosivauhtia ilman, että maa olisi velkaantumassa Suomen tapaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua
Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä
Ruotsin kruunu ajaa hallituksen ja ay-liikkeen vastakkain

Suomalaisista paljastui järkyttävä totuus

Suomen hallitus on ollut vallassa reilun vuoden ja neljä kuukautta. Tänä aikana se on tehnyt ohjelmansa mukaisesti sellaisia päätöksiä, joita siihen kuuluvat puolueet lupasivat ennen viime eduskuntavaaleja. Eli laki- ja budjettiesityksiä, jotka supistavat julkisia menoja, järkevöittävät suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa ja edistävät suomalaisen liike- ja työelämän toimintaedellytyksiä sekä hillitsevät verotuksen kasvua. 

Samaan aikaan oppositiopuolueet ovat pyrkinyt torjumaan näitä muutoksia tarjoamatta niille kuitenkaan järkeviä vaihtoehtoja - ellei sellaiseksi lasketa Rinteen/Marinin hallitusten aikaiseen vanhaan menoon palaamista. Eli sellaisen politiikan jatkamista, minkä lopputuloksena on Suomen talouden romahtaminen ja huonosti maahamme integroituvien maahanmuuttajien määrän jatkuva kasvaminen. 

Tästä palkaksi hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on - Ylen tuoreen gallupin mukaan - laskenut alemmalle tasolle kuin kertaakaan sitten viime eduskuntavaalien. Eli 43,1 prosenttiin. 

Tällä kertaa eniten - 1,2 prosenttiyksikköä - laski Kokoomuksen kannatus, mutta myös Perussuomalaiset putosivat kokonaisella prosenttiyksiköllä. Sen sijaan sekä RKP:n että Kristillisten kannatus nousi prosenttiyksikön kymmenyksellä. Näin ollen Perussuomalaisten kannatus on laskenut vaaleista peräti 4,4, Kokoomuksen 2,0 prosenttiyksikköä, RKP:n 0,3 ja Kristillisdemokrattien 0,7 prosenttiyksikköä.

Tällä perusteella suomalaisten viesti on varsin selvä. Tässä maassa ihmisten enemmistö haluaa ajaa julkisen talouden entistä velkaisemmaksi, ottaa elätettäväkseen rajattomasti intergoitumishaluttomia kehitysmaalaisia ja vaikeuttaa sekä suurten että pienien yritysten toimintaa maassamme sekä nostaa verotusta entistäkin kovemmaksi. 

Tämä järkyttävä totuus tuli erityisen selväksi sillä, että kaikkia näitä asioita voimakkaasti korostaneen SDP:n kannatus nousi nyt 1,7 prosenttiyksiköllä eli se on kasvanut vaalien jälkeen peräti 4,4 prosenttiyksiköllä. Lisäksi kasvua - joskin lievempää - on ollut myös edelliseen hallitukseen osallistuneiden Keskustan, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kannatuksessa. Oppositiopuolueista vain Liike Nytin kannatus on laskenut.

Minusta tämä on - anteeksi vain, hyvät suomalaiset - järkyttävää. Ja siksi toivon, että Petteri Orpon hallitus kestää ne paineet, joita gallupdemokratia niille aiheuttaa, koska juuri nyt opposition ilmeinen vaihtoehto - eli Rinteen/Marinin hallitusten aikaisen menon jatkaminen - olisi lievästi sanottuna karmea etenkin lastemme tulevaisuudelle. 

Aiempia ajatuksia samastaa aihepiirille:

Hallitus toimii ja oppositio räksyttää
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita
Panoksena koko Euroopan tulevaisuus

Kansa haluaa Suomen talouden kuntoon veroja laskemalla

Tämän blogin alkuaikoina yksi tärkeimmistä merkintöjen aiheista oli EU:n velkapolitiikka sen jälkeen, kun Kreikka oli ajautunut suuriin ongelmiin, joiden seurauksena sen pelastamiseksi EKP:n roolia muutettiin siten, että se ryhtyi käytännössä painamaan rahaa kuittaamalla helleenien jälkeläisten kelvottomia velkapapereita.

Tänään uutisoitiin, että Kreikan luottoluokitusta on nostettu luottoluokittaja Standard & Poor´sin listoilla. Siksi päätin palata aiheeseen katsomalla miltä maan taloudellinen kehitys nyt näyttää. 

Niinpä etsin nettisivun, josta pystyi hakemaan eri maiden valtionvelan kehityksen suhteessa niiden bruttokansantuotteeseen vuosina 1950-2022. Verrokeiksi otin Suomen ja Ruotsin, minkä jälkeen lopputulos näytti tältä.

Kuten arvoisa lukijani kuvasta näkee, oli Kreikan kehitys odotetun surkeaa koko viime vuosikymmenen, mutta sen jälkeen on saavutettu selvää edistystä. Ja siten vuonna 2010 esittämäni näkemys siitä, että kreikkalaisten auttamista voi harkita vasta siinä vaiheessa, kun he osoittavat haluavansa muutosta huonoihin tapoihinsa on kuin onkin saanut jonkinlaista katetta - vaikka sitten vain jälkikäteenkin. 

Matka Suomen tai Ruotsin tilanteeseen on kuitenkin tuskaisen pitkä, enkä epäile lainkaan, etteikö yleismaailmallinen lama voisi suistaa helleenejä entistä suurempiin ongelmiin. Toisaalta maan talousnäkymät ainakin kuluvalle vuodelle ovat olleet erittäin positiiviset - eikä luottoluokituksen nostaminen ainakaan heikennä odotusten toteutumisen todennäköisyyttä. 

Samasta kuvasta näkee myös se, että Suomen valtionvelan tilanne on Kreikkaan verrattuna lohdullinen, vaikka viimeisten 15 vuoden trendi onkin surkea. Ero helleeneihin on kuitenkin valtava, joten Petteri Orpon (kok) hallituksella on hyvin aikaa tarvittavalle oikaisuliikkeelle, vaikka ei tokikaan hukattavaksi, koska tiedämme valtion velkaantumisen jatkuvan yhä kiihtyvällä tahdilla sekä kuluvana että tulevana vuonna. 

Siksi oli erinomaista, että Orpon hallitus kuittasi opposition lievästi sanottuna omituisen välikysymyksen selvin luvuin ja pääsi jatkamaan työtään Suomen talouden vahvistamiseksi. Positiivista on myös se, että uunituoreen mielipidekyselyn mukaan suomalaisten selvä enemmistö kannattaa hallituksen toimia ihmisten taloudellisen toimeliaisuuden lisäämiseksi verotusta laskemalla. 

Tällä kannalla oli myös puolet opposition kannattajista. Siten vihervasemmiston viime aikojen räksytys hallituksen valitsemasta talouslinjasta on vastoin koko kansan selvää tahtoa ja voidaan jatkossa sivuuttaa korvaa lotkauttamatta. Toivottavasti tämän ymmärtävät myös Li Andersson (vas), Sofia Virta (vihr) ja Antti Lindtman (sd). 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila
Ex-mallioppilas on pelastettava nyt!
Kovaa peliä veronmaksajien rahoilla

Vasemmiston työtavat: lahjonta ja harhautus

Helsingin sanomien kolumnisti pohti vasemmiston ennen viime kevään vaaleja tekemää virhettä. Hän nosti siinä esille niin sanotun modernin rahapolitiikan, jonka mukaan valtionvelalla ei ole merkitystä, koska rahaa voi painaa lisää aina tarvittaessa. 

Tämän teorian kaikuina kuultiin ennen vaaleja monilta vasemmistopoliitikoilta Suomen velkatilanteen vähättelyä. Heistä Paavo Arhinmäki (vas) päästi suustaan jopa sellaisen lausahduksen, että "eiväthän valtiot koskaan maksa lainojaan pois". 

Tämän aamun kolumnissa mainittiin myös, että "kun raha oli halpaa, moni valtavirran taloustieteilijäkin sanoi, ettei valtion kannata pelätä velkaa, jos sen käyttää investointeihin". Ja juuri tätä reunaehtoa Sanna Marinin (sd) hallitus ei ymmärtänyt, vaan käytti lainarahaa omien taloudellisesti tuottamattomien tai jopa tappiollisten fantasioidensa toteuttamiseen eli suomeksi sanottuna kannattajakuntansa lahjomiseen - ja tuli samalla romuttaneeksi Suomen valtiontalouden pohjan.

Onni tässä asiassa oli se, että suomalaisten enemmistö on edelleen jalat maassa ja äänesti Marinin ja kumppanit pois vallasta. Ja sen seurauksena Suomi sai hallituksen, joka edes pyrkii korjaamaan maan talouden ja kääntämän jatkuvan velkaantumisen taloudelliseksi tasapainoksi. 

Nähtäväksi jää, kuinka hallitus onnistuu työssään. Kesän aikana on kuitenkin käynyt selväksi, että oppositio ja sitä tukeva lehdistö pyrkivät harhauttamaan julkisen keskustelun vihervasemmistohallituksen jäljiltä katastrofaalisessa tilassa olevista talousasioista epäoleellisuuksiin ja luomalla sitä kautta painetta koko hallituksen kaatamiseksi. 

Tämä olisi hyvä ymmärtää myös kaikissa hallituspuolueissa. Och samma på svenska: det här skulle vara bra att förstå också i alla regeringspartier.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta
Suomen tieverkosto on kunnostettava!
Kovaa peliä veronmaksajien rahoilla

Perussuomalaiset väkevässä nousussa

Eduskuntavaaleihin on nelisen kuukautta, joten puoluekannatusmittaukset ovat päivä päivältä mielenkiintoisempia. Tänä aamuna sellaisen julkaisi Yle, eikä tulos ollut vailla yllätyksiä. 

Sellainen oli jo Perussuomalaisten kannatuksen nousu lähes kahdella prosenttiyksiköllä, mutta silti varsinainen paukku oli kannatuksen syy. Nyt näyttää nimittäin siltä, että naiset ovat löytäneet Riikka Purran puolueen ja siirtyneet joukolla sen taakse. 

Tässä vaiheessa voimme vain arvailla miksi näin on käynyt. Onko kyseessä naisten taloudellinen herääminen Sanna Marinin (sd) hallituksen tuhottua Suomen talouden, vai kenties viime aikoina paljon esillä olleen maahanmuuttajarikollisuuden aiheuttama herätys - sekä ymmärrys siitä, että tämä on osoittanut Perussuomalaisten humanitaarisen politiikan muita puolueita järkevämmäksi? Vai onko kannatusnousun taustalla kenties vain puolueen puheenjohtajan onnistuminen median edessä? 

Tätä me emme vielä tiedä, mutta tämän gallupin mukaan on selvä, että purralaisten kannatus on tällä hetkellä väkevässä nousussa. Ja nähtäväksi jää, ohittaako se seuraavina kuukausina jopa Kokoomuksen suosion ja saavuttaako Riikka Purra sen seurauksena jopa hallitusneuvottelijan aseman. 

Mutta ei mennä asioiden edelle. Jos Ylen gallupin tulos olisi vaalitulos, tulisi Petteri Orposta edelleen pääministeri, mutta Perussuomalaisten syrjäyttäminen kokonaan hallituksesta olisi aiempaa vaikeampaa. Se ei kuitenkaan olisi este sinipunahallituksen muodostamiselle, sillä käytännössä maan toiseksi ja kolmanneksi suosituimmat puolueet ovat juuri nyt tasoissa. 

Myös Keskustan kannatus on noussut - niin ikään puolueen taakse siirtyneiden naisten ansiosta. Sen sijaan Kokoomuksen, RKP:n ja Kristillisdemokraattien kannatus on laskenut jonkin verran.

Muiden puolueiden osalta muutokset ovat pieniä, mutta myönnän, että itselleni tuotti jonkinlaista tyydytystä se, että sekä SDP:n, Vihreiden että Vasemmistoliiton kannatusten muutos alkoi miinusmerkillä. Ja että demarit putosivat Perussuomalaisten taakse maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. 

Tällä kertaa on syytä huomioida myös tulosten taustalla olevien mielipidekyselyiden ajankohta. Se on joulukuun 7. ja tammikuun 3. päivän välillä. Siten Rydmanin tapaus on epäilemättä ehtinyt vaikuttaa Kokoomuksen suosioon, mutta hänen siirtymisensä Perussuomalaisiin ei vielä näy, joten sen vaikutus on luettavissa vasta kuukauden kuluttua (ja ehkä jo sitä ennen ainakin osin Helsingin sanomien seuraavassa gallupissa). 

Edessä lienee siten poliittisesti kuuma kevät. Lisäpanosta sille tuo vielä se, että vuoteen 2024 tähtäävän presidenttipelin pakka on toistaiseksi aivan sekaisin, joten tärkeimmissä vaalikeskusteluissa onnistuneet henkilö voivat nostaa omia osakkeitaan myös siinä suhteessa. Uskoisin, että se panee maan korkeimmasta virasta haaveilevat yrittämään parastaan - ja mahdollisesti myös sortumaan kannatusta pudottaviin ylilyönteihin.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon naisvalinta
HS:n poliittinen agenda ja freudilainen lipsahdus
Omintakeinen poliittis-aatteellinen vaihtoehto on kadonnut

Veronika Honkasalolle demokratia on verovarojen lennättämistä taivaan tuuliin

Kuten arvoisat lukijani varmasti jo tietävätkin, esitti valtiovarainministeriön budjettipäällikön johtama työryhmä veronmaksajilta kerättyjen varojen käyttöön aikaisempaa selvästi tiukempia sääntöjä. Taustalla on Sanna Marinin kabinetin täydellisesti käsistä karanneen talouspolitiikan seurauksena talouttamme uhkaava kriisi. 

Ehdotus on luonnollisesti otettu vastaan mielenkiinnolla, joten ei liene yllätys, että Helsingin sanomat oli haastatellut puolueiden johtoa työryhmän ehdotuksesta. Vastaukset olivat yllättävän positiivisia pois lukien yksi haastateltu. Tämä oli Li Andersson (vas), joka arveli, ettei nyt paisuneessa budjetissa ole leikkausvaraa. 

Pajatson kuitenkin tyhjensi saman puolueen Veronika Honkasalo, joka kirjasi Twitteriin oman näkemyksensä. Sen mukaan "olisi toivottavaa, että VM:n virkamiehet pysyisivät lestissään. Talouspolitiikka ei ole mikään demokratiasta irrallinen saareke. Talous on väline, ei päämäärä. Tällainen virkamiesvallan kasvattaminen talouspoliittisissa kysymyksissä halventaa demokratian."

Mitäpä tuota kommentoimaan muuten kuin toteamalla, että toisten ansaitsemien varojen lennättäminen taivaan tuuliin näyttää olevan Honkasalolle demokratian syvin sisältö. Ja ilmeisesti niin riemukasta, että sen kyseenalaistaminen johti demokratian halventamissyytökseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mihin heidät on valittu?
Hallituksen verotuskiima nosti kansliapäällikön kapinaan
Veronica Honkasalo ei vain ymmärrä

HS tulkitsi Aki Kangasharjua hullulla tavalla

Maailma on mennyt hulluksi. Tämän asian totesi Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju pitämässään esityksessä. Samassa puheessaan hän lisäksi sanoi, että "jopa pääministerimme sanoo, ettei meidän tulisi nostaa korkoja, koska se ajaa taloutemme taantumaan, vaan meidän tulisi tehdä jotain muuta. Eli poliitikotkin ovat tulleet hulluksi."

Kangasharjun tarkoituksena oli kritisoida ns. modernia rahateoriaa, jossa - hänen mukaansa - "valtio määrää keskuspankkia rahoittamaan alijäämänsä (velkansa) kaikissa oloissa. Valtionlainan korkoja ei tarvita, koska keskuspankin ottaa valtionlainat suoraan holveihinsa. Noususuhdannetta hillitään verotusta ja sääntelyä kiristämällä ja vastaavasti laskusuhdanteessa työttömät työllistetään valtiolle."

Tästä teoriasta Kangasharju kertoi, että sen "käyttöönotto mullistaisi vallitsevan talousjärjestelmän ja romahduttaisi elintason". Perustelut löytyvät täältä, enkä käy niitä tässä läpi. 

Asiaan tarttui ainakin Helsingin sanomat. Ei kritisoiden modernia rahateoriaa vaan tulkiten Kangasharjun vihjanneen Sanna Marinilla (sd) olevan mielenterveysongelmia. Toisin sanoen HS tulkitsi sanan "hullu" synonyymiksi mielenterveysongelmalliselle, kun jokainen vilpitön kuulija epäilemättä ymmärsi, että Kangasharjun tarkoituksena oli vain kritisoida sitä, että pääministeri näyttäisi kannattavan järjetöntä rahateoriaa. 

Nyt nähty pöyristyminen oli perimmältään seurausta amerikkalaisten yliopistojen vasemmiston viime vuosikymmenten aikana ajamasta kulttuurisesta muutoksesta, jonka seurauksena yksittäisten sanojen käyttöön kiinnitetään ylenpalttista huomiota itse asioiden kustannuksella. Tästähän näimme aivan toisenlaisen esimerkin TV:n suorassa lähetyksessä, jossa Esko Valtaoja joutui siihen mennessä täysin tuntemattoman naisen ryöpyttämäksi. 

Kehityssuunta on vaarallinen, sillä se tekee asioista eri mieltä olevien ihmisten välisen keskustelun mahdottomaksi ja siten polarisoi yhteiskuntaa vaarallisella tavalla. Yhdysvalloissa tämä kehitys on paljon pidemmällä kuin meillä Euroopassa, mutta HS:n kaltaisilla valtamedioilla on halutessaan mahdollisuus ohjata myös suomalaista keskustelua samaan hulluun suuntaan - eikä ihmisten välisen kommunikaation vaikeuttavista ajavista advokaateista ole pulaa. 

Palaan vielä Kangasharjun tapaukseen ja totean, etteivät HS:n toimittajat taida itse ymmärtää ajavansa tänä aamuna julkaisemallaan kirjoituksella suomalaista yhteiskuntaa hulluuteen, vaan kokevat pikemminkin olevansa oikealla asialla. Toivon mukaan edes jollain ihmisellä sen toimituksessa syttyisi kuitenkin järjen valo - ja nyt nähdyn kirjoituksen kaltaiset ulostulot jäävät yksittäisiksi ja naurettaviksi poikkeuksiksi suomalaisessa mediassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Jo toinen Ylen toimittaja ilmoittautui rasistis-sovinistiseksi
Julkinen talous korona-pandemian jälkeen?
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi

Omintakeinen poliittis-aatteellinen vaihtoehto on kadonnut

Valta Suomessa on Sanna Marinin hallituksella vielä puolisen vuotta. Siksi on mielenkiintoista tarkastella Yleisradion tuoretta puoluekannatuskyselyä. 

Sen mukaan yksi maamme demokraattisen historian valtapuolueista eli Maalaisliitto/Keskusta on vaipumassa pienpuolueiden joukkoon. Sen gallupkannatus oli nimittäin historiallisen huono: Annika Saarikon johtama puolue sai mittauksessa vain 10,3 prosentin kannatuksen.

Yksittäinen mittaus on tietenkin aina varsin epätarkka, mutta puolueen pitkän aikavälin kannatus - vielä vuoden 2019 vaaleissa se sai 13,8 prosentin äänisaaliin - on kuitenkin vahvasti suuntaa antava. Eikä siinä mikään vihjaa muuhun kuin vanhan valtapuolueen alamäkeen. 

Ongelma on toki tiedostettu myös Keskustan itsensä piirissä. Siitä merkkinä vanha konkari Seppo Kääriäinen (kepu) kirjoitti kolumnissaan, että "Keskustan elinehto on ollut ja on se, että puolue on – ja se myös koetaan – itsenäiseksi ja omintakeiseksi poliittis-aatteelliseksi vaihtoehdoksi vasemmistolle ja oikeistolle". 

Eikä Kääriäinen jättänyt myöskään toteamatta sitä itsestäänselvyyttä, että "leimautuminen apupuolueeksi jompaankumpaan suuntaan on tuhoisaa. Joustava yhteistyöpolitiikka ei saa johtaa omintakeisuuden kutistumiseen eikä puolueen muuttumiseen osto- ja myyntiliikkeeksi."

Ja juuri tästä on nähdäkseni kyse Keskustan alamäessä. Puolue on Marinin hallituksessa siunannut talouden tosiasioista täydellisen ymmärtämättömän pääministerin vastuuttoman talouspolitiikan ja samaan aikaan puolueen ydinkannattajien eli maaseudun väestön tulevaisuudennäkymät ovat - pitkälti Marinin hallituksen ja EU-päättäjien ajaman vihreän siirtymän seurauksena - vaipuneet toivottomiksi. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka suomalaisen poliittisen erikoisuuden eli suuren agraaripuolueen lopulta käy. Katoaako se lopullisesti pienpuolueeksi, vai keksivätkö Saarikko ja kumppanit vielä kerran keinon kääntää puolueensa suunta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jussi Halla-aho: vihervasemmisto panee köyhät kyykkyyn
Onko Annika Saarikko kuuro, ymmärtämätön vai epärehellinen?
Aisankannattajan uikutusta

Taloudellisen vapauden airuet

Helsingin sanomain pääkirjoittaja kiinnitti huomiotaan siihen, kuinka poliitikot ovat ottaneet vähä vähältä taloutta omaan ohjaukseensa. Näin erityisesti Euroopan Unionissa, jossa erilaiset tukipaketit ja vihreät siirtymät ovat supistaneet merkittävästi markkinaehtoisen toiminnan pelikenttää.

Tämä muutos on johtanut - pääkirjoittajan mukaan - siihen, että "Eurooppa velkaantuu, ja markkinoiden kyky tarjota tuottavuuden kasvua heikentyy". Tähän näkemykseen on helppo yhtyä.

Pääkirjoittajan kirjoitus tuli sikäli sopivasti, että tänä aamuna tietokonetta avatessani ajattelin kirjoittaa Suomen pikkuruisesta Liberaalipuolueesta. Näin siksi, että se on saanut paljon huomiota sosiaalisessa mediassa #LeikattavaaLöytyy-kampanjallaan. 

Kyse on puolueen esille nostamista julkisista kuluista, joista voitaisiin hyvin luopua ilman, että siitä aiheutuisi sen kummempia ongelmia. Päinvastoin, julkisen talouden tervehtyminen mahdollistaisi suomalaiselle talouselämälle liikkumavaraa, joten liberaaleja voisi kutsua vaikkapa Suomen taloudellisen vapauden airuiksi.

Suomalainen poliittinen kenttä on sikäli vammainen, että sieltä puuttuu kokonaan arvokonservatiivinen vasemmisto. Myös maamme perinteinen poliittinen oikeisto siirtyi 1970-luvulta alkaen kohti arvoliberalismia, kunnes kohtuullisen arvokonservatiivinen Perussuomalainen puolue otti näin syntyneen vapaan tilan talouspolitiikan keskiviivan oikealta puolelta saaden vähitellen myös vapaata tilaa vastaavan poliittisen kannatuksen.

Suomessa tosiasiallista sisä- ja EU-politiikan valtaa käyttää hallitus, joka kootaan tyypillisesti talouspoliittisen keskirajan yli. Hallituksen kokoajana toimii kuitenkin aina vaaleissa suurimman kannatuksen saanut puolue. Tämä korostaa vaalien kokonaisvoittajan vaikutusvaltaa ja siten määrittää vahvasti myös kullakin nelivuotiskaudella harjoitettavaa politiikkaa.

Tämä on näkynyt selvästi vasemmistodemari Sanna Marinin Suomessa. Maa on velkaantunut rajusti ja samaan aikaan monilla politiikan lohkoilla on tehty varsin arvoliberaaleja ratkaisuja - erityisesti ympäristö-, kehitysapu- ja maahanmuuttopolitiikassa. Tosin joskus tuntuu siltä, että konservatismi-liberaaliakseli on viivan sijaan ympyrä, sillä arvoliberalismi johtaa helposti vapauden sijasta pakkovaltavaatimuksiin, kuten aamun lehteen sovitettu erään vegaanin henkilökuva osoitti.

Suomen itsenäisyyden aikana ei poliittinen valtavirta ole kuitenkaan oikeastaan koskaan sortunut äärimmäisyyksiin. Sen mukaisesti Marininkaan hallitus ei ole mennyt etenkään EU-politiikassaan aivan niin äärivasemmalle kuin sen apupuolueet eli Vihreät ja Vasemmistoliitto olisivat halunneet, vaan Suomi on sentään pyrkinyt - vaikkakin heikolla menestyksellä - puolustamaan omaa talouttaan Brysselin taistelukentällä. 

Tähän kokonaisuuteen pyrkivät lusikkaansa tuomaan jälleen myös liberaalit. Pidän sinänsä varsin paljon heidän poliittisista linjauksistaan. Sitä valaisemaan kopioin tähän heidän tavoitteensa mukaisesta tulevaisuuden Suomesta. 

"Tulevaisuuden Suomessa yhteiskunta on vapaampi ja vähemmän hallinnoitu ja säädelty, jotta kansalainen voi saavuttaa täyden potentiaalinsa. Jotta tähän päästään:

1. Elinkeino- ja yksilönvapauden sääntelyä on merkittävästi purettava.
2. Verotusta on kevennettävä ja sen painopiste on siirrettävä haittojen ja kulutuksen verottamiseen.
3. Julkisen sektorin kokoa on supistettava, tehokkuusvaatimuksia lisättävä, tehtäviä karsittava ja henkilöstön käytön painopiste tulee olla suoraan kansalaisia palvelevalla operatiivisella tasolla, ei keski- ja ylimmässä johdossa.
4. Ajan mittaan on siirryttävä kansalaista lähellä olevaan suoraan alueelliseen demokratiaan ja samassa yhteydessä valtion keskushallintoa on pienennettävä ja tehtäviä karsittava. Alueet ovat erilaisia ja tuntevat omat olosuhteensa parhaiten.
5. Sosiaaliturvassa on siirryttävä perustulo- tai perustilimalliin. Työelämän ulkopuolella pysyvästi oleville (kuten vanhukset ja vammaiset) tarjottava sosiaaliturva on oltava riittävä.
6. Ulko- ja turvallisuuspolitiikallaan Suomen tulee ensisijaisesti varmistaa kansalaistensa turvallisuus."

Tosiasiassa puolue sijoittuisi näillä linjauksillaan lähelle nykyistä Kokoomusta ja erityisesti Liike Nytiä. Ja sen menestys vaaleissa näkyisi todennäköisesti näiden puolueiden kannatuksessa, sillä Liberaalien potentiaaliset äänestäjät tuskin tulisivat nukkuvien puolueesta kuten lienee ainakin osin käynyt Perussuomalaisten kohdalla. 

Kun otamme huomioon suomalaisen suuria puolueita suosivan vaalijärjestelmän, johtaisi tämä poliittisen vasemmiston ja osin myös Keskustan aseman suhteelliseen vahvistumiseen. Perussuomalaisista en osaa sanoa, sillä Liberaalien maahanmuuttopolitiikka on erittäin lähellä purralaisten linjauksia ja saattaa olla, että Perussuomalaisten kannattajissa on varsinaisten arvokonservatiivien lisäksi muiden puolueiden de facto ajamaa väestönvaihtoa vastustavia talousliberaaleja. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka uudelle suomalaiselle liberaalipuolueelle riittää ensi kevään vaaleissa kannatusta. Eli riittäkö maailman ensimmäisestä liberaalista eli Antti Chydeniuksesta sekä presidentti Kaarlo J. Ståhlbergistä ja Risto Rytistä alkaen suurmiehiä maallemme tuottaneelle aatteelle vielä kannatusta?

Hallituspolitiikan kannalta olisi kuitenkin toivottavaa, että Liberaalipuolue pystyisi solmimaan teknisiä vaaliliittoja talouspolitiikaltaan keskilinjan oikealla puolella olevien puolueiden kanssa. Näin puolueen mahdollinen menestys ei edistäisi suomalaisen vihervasemmiston tuhoisan valtakauden jatkumista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyödyn aika
Harkimon lähtö herätti ajatuksia
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?

Petteri Orpo nosti puolueiden ideologiat näkyviin

Talouspoliittinen aatteellisuus palasi rytinällä suomalaiseen politiikkaan Petteri Orpon (kok) todettua, että hallituksen tehdessä panostuksia suomalaisten turvallisuuteen, ne tulisi tehdä "lähtökohtaisesti kehysten sisällä eli vastaavasti ottaa jostain muualta pois. Niin tässä maassa on aiemmin toimittu. Tämä hallitus vain ei yksinkertaisesti kykene minkäänlaiseen priorisoimiseen ja leikkauksiin.”

Orpon mukaan Kokoomus ajaa "sosiaalitukien leikkaamista, jotta työn vastaanottaminen kannattaisi nykyistä enemmän. Tämä on oikea hetki tehdä rakenteellisia uudistuksia sosiaaliturvaan ja verotukseen... Veronkevennykset ovat osa kokonaisuutta, jolla nostetaan työllisyyttä ja vauhditetaan kasvua. Samaan aikaan esitämme leikkauksia esimerkiksi sosiaaliturvaan juuri siksi, että työnteosta tulisi yhä kannattavampaa. Ja meidän mielestämme on oikeudenmukaista, että ihmisille jää sitten heidän omista, työllä ansaitsemistaan rahoista enemmän käteen." 

Näin sanottuaan Orpo sai kimppuunsa Sosialidemokraattien Matias Mäkysen, Vasemmistoliiton Li Anderssonin ja Anna-Kaisa Pekosen sekä Vihreiden Ville Niinistön, Keskustan Jouni Ovaskan ja Joonas Köntän sekä vieläpä Perussuomalaisten Riikka Purran ja Jani Mäkelänkin. 

Perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki Orpon ulostuloa moittivat kannattavat budjettiraamien ylityksiä eli hulvatonta jakopolitiikkaa. Mäkelä sen sijaan jatkoi monien perussuomalaisten aiemminkin mainitsemalla linjalla eli vaati menojen siirtämistä budjettiraamien sisällä ulkomaille menevistä rahavirroista maan sisäisiin sosiaalipoliittisiin menoihin. 

Mäkelän mukaan kokoomuslaisten ja perussuomalaisten välisissä kannoissa on kyse - ei enempää eikä vähempää - kuin pääoppositiopuolueiden välisistä oleellisista talouspoliittisista eroista: "molempien mielestä talous on saatava kuntoon. Kokoomuksen keino siihen on kurittaa suomalaista onnetonta ja vähäosaista. Perussuomalaiset haluavat leikata ulkomaille menevistä rahoista".

Keskustelun alla olevan ongelman taustalla on tietenkin kaksi asiaa eli koronapandemia ja Venäjän Ukrainaan kohdistamat aggressiot, joiden seurauksena Suomeen on syntynyt julkisen sektorin nopea velkaantuminen. Käsillä on siten niiden keinojen valitseminen, joilla sekä yritysten, ihmisten että julkisen sektorin taloudet saatetaan jälleen terveeseen tasapainoon ja kasvu-uralle.

Poliittinen vasemmisto ja Keskusta luottavat siihen, että työllisyys ja yritysten kannattavuus nousevat julkista rahaa kylvämällä sellaiselle tasolle, että valtion ja kuntien tulot tulevat lopulta katetuksi niiden tuloista. Kokoomus puolestaan epäilee, ettei näin käy ilman Orpon mainitsemia työllisyyteen kannustavia toimia kun taas Perussuomalaiset uskovat kyllä hallituksen tavoin talouspoliittiseen rahankäyttöön, mutta ottaisivat sen - toisin kuin hallituspuolueet - budjetin sisältä. 

Perussuomalaisten osalta on useasti kysytty, että mihin kaikkeen he uskovat kehitysapuun lahjoitettavan budjetin parin prosentin menoerän lopulta riittävän. En ole huomannut siihen vastatun, mutta kysymys on - aiheellisuudestaan huolimatta - sikäli typerä, ettei tuohon resurssiin ole nykyhallituksen aikana edes koskettu. 

Hallituksen optimismin taustalla on tieto siitä, että sen aikana Suomen työllisyysaste on jatkanut nopeaa nousuaan. Sen syihin kuuluu työvoiman määrän väheneminen, joka selittää osan suopeasta kehityksestä, mutta ei kaikkea. Niinpä ministerit ovat kehuneet omaa työllisyyspolitiikkaansa, kun taas Petteri Orpon mukaan "viime hallituskaudella tehdyt uudistukset työmarkkinoille vaikuttavat työllisyyden kohenemiseen nyt enemmän kuin tämän hallituksen toimet".

Harmi kyllä, tämä keskustelu taitaa olla vielä liian aikaista vaikuttaakseen vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Eli tarjotakseen äänestäjille ideologisen pohjan puolue- ja ehdokasvalintaan. Virkistävää kuitenkin, että sitä vaihteeksi edes käydään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpo avasi ensi vaalikauden hallituspelin
Tarkoittaako vihreä verouudistus sitä, etteivät ohisalolaiset olisi sosialisteja?
Selkärangattomia ja selkärangattomia

Tarkoittaako vihreä verouudistus sitä, etteivät ohisalolaiset olisi sosialisteja?

Vaikka vihreiden kannabiskanta saikin henkilöasioiden lisäksi suurimman huomion puoluekokouksen annista, palaan vielä yhteen vähemmälle huomiolle jääneeseen seikkaan. Sen mukaan puolueen puheenjohtaja Maria Ohisalo on käynyt vastaiskuun niitä väitteitä kohtaan, joiden mukaan puolue olisi unohtanut talouspolitiikan ja siirtynyt kohti vasemmistoa. 

Ohisalon mukaan "Vihreiden poliittinen linja on se, että jos ympäristölle haitallista toimintaa päästään verottamaan enemmän, mikä olisi ympäristön ja ilmaston kannalta tärkeää, samaan aikaan voidaan laskea työn ja yrittämisen verotusta". Ei-vasemmistolaiseksi tämän tekisi puheenjohtajan mukaan se, että vihreät verottaisi samalla työntekoa ja yrittämistä nykyistä kevyemmin.

Hän vetoaa asiassa mm. siihen, että "Kokoomus on jossain vaiheessa ollut vihreän verouudistuksen kannattaja, mutta nyt en ole tällä hetkellä heidän linjoistaan ihan selvillä". Näin ollen tarkoituksena on osoittaa vihreiden hyvätuloisille kannattajille, ettei puolue ole sittenkään luisunut kohti himoverottavaa vasemmistoa, saati sosialismia.

Yksi asia Ohisalon logiikassa kuitenkin ontuu, ja sen mukana myös hänen sanomansa vesittyy. On nimittäin niin, ettei verotuksen rasitus määräydy sen mukaan, millä perusteilla julkisesti käytettävät varat kerätään, vaan sen mukaan kuinka suuri osa ihmisten tuloista otetaan yhteiskunnan eli poliitikkojen käytettäväksi: mitä enemmän, sitä sosialistisempi yhteiskunta on. 

Tämän mittarin mukaan Vihreät on kuin onkin vasemmistoa ja tunnustaa talouspoliittisensa aatteenaan sosialismia - vai onko joku kuullut puolueen suunnalta ehdotuksia siitä, mistä menoista valtio tai kunnat luopuisivat, jotta kansalaisten verorasitusta voitaisiin keventää? Ainakaan puolueen viimekeväinen kuntavaaliohjelma ei sisällä sellaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmalla laidalla
Vihervasemmisto
Vihreät on luovien mielikuvien mestari

Selkärangattomia ja selkärangattomia

Varmaan jokainen suomalainen on joskus nähnyt juoksujalkaisen eli sellaisen pitkävartaloisen nopeasti juoksevan selkärangattoman, jolla on lukuisia jalkoja molemmin puolin vartaloa ja pään sivulla pitkät leukaraajat. Suomessa sellainen on esimerkiksi ruskojuoksiainen. Nämä eläimet saattavat aiheuttaa ihmisissä inhon tunteita, mutta harva tulee ajatelleeksi, että niillä on muualla maailmassa paljon korskeampiakin sukulaisia.

Sellaisiakin kuitenkin on, sillä American Naturalistissa julkaistussa tutkimuksessa oli selvitetty eräällä eteläisen Tyynen valtameren saarella elävän 25 cm pitkän juoksujalkaisen ruokavaliota. Sen ravinnosta 48 prosenttia koostui selkärankaisista. Niistä suurin osa oli pieniä matelijoita, mutta lintujakin oli kaikkiaan noin kahdeksan prosenttia. Lisäksi se söi linnuilta kähveltämiään kaloja.

Juoksujalkaiset eivät tosin syöneet aikuisia lintuja vaan niiden poikasia. Mutta niitä sitten menikin vuodessa selkärangattomien suuhun tuhansia. 

Arvoisa lukijani saattaa nyt arvella, että onkohan professori tullut vanhuudenhöperöksi kirjoitettuaan tällaisen eläinjutun. Siinä hän saattaa hyvinkin olla oikeassa, mutta oli tässä muutakin.

Tyynen meren jättimäinen juoksujalkainen nimittäin osoitti, että sopivissa olosuhteissa myös selkärangattomat voivat saavuttaa sellaisen aseman, joka on yleensä varattu selkärankaisille. Tämä tuli edellä kuvaamaani tutkimusraporttia lukiessa mieleeni, kun samalla pohdiskelin Suomen nykyisen hallituksen talouspolitiikkaa, jossa se aikoo ylläpitää pohjoisen maamme velkaantumista vielä senkin jälkeen, kun koronapandemiasta aika jättää. 

Laskun siitä nimittäin maksavat tulevat sukupolvet, joiden elämäntehtäväksi jää oman tulevaisuutensa rakentamisen sijaan nykyhallituksen ottamien velkojen hoitamiseksi samaan tapaan kuin Tyynen valtameren linnut munivat poikasia selkärangattomien ruuaksi. Näin siinäkin tapauksessa, ettei valtion tarvitsisi koskaan maksaa velkojaan pois, sillä velkarahan myöntäjä joka tapauksessa perii koron lainassa olevista rahoistaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paavo Arhinmäki ja Italian talouden opetukset
Vihreää hallituspolitiikkaa
Kissauutinen