Sukupuolenkorjaus ei auta vaan pahimmillaan jopa pahentaa tilannetta
Lastenkasvatus ennen ja nyt
Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Arvostetun emeritusprofessori Matti Pohjolan mukaan Suomen talouden kasvun puute johtuu yritysten innovaatioiden puutteesta. Ja siksi ongelmaa voitaisiin korjata tukemalla tutkimus- ja kehittämistoimintaa, lisäämällä korkeakoulutusta erityisesti matematiikan, tekniikan ja luonnontieteen aloilla sekä edistämällä korkeasti koulutetun työvoiman maahanmuuttoa.
Hänen mukaansa "näistä keinoista Suomessa hyödynnetään nyt tutkimus- ja kehitysrahoituslain myötä vain ensimmäistä. Kaksi muuta olisivat vielä käytettävissä."
Pohjolan listan toista kohtaa on mielenkiintoista verrata siihen, mitä suomalaisissa korkeakouluissa opetetaan. Vuoden 2021 tilaston perusteella eniten tutkintoja suoritettiin kaupan, hallinnon ja oikeustieteiden alalla. Määrä oli noin 6 500. Toisena tulivat humanistiset ja taidealat, joilla suoritettuja tutkintoja oli noin 5 800. Ja kolmantena yhteiskunnalliset alat noin 4 700 tutkinnolla.
Luulisin että jopa sokea näkisi kepillään, ettei suomalainen koulutusjärjestelmä tue mitenkään erityisesti maan talouskasvua. Sen sijaan se ohjaa opetukseen käytettäviä resursseja Suomen tulevaisuuden kannalta sekundaarisille oppialoille.
Siksi on kysyttävä, että kannattaisiko hallituksen keskustella yliopistojen kanssa koulutuksen suuntaamisesta ja kannustaa niitä ottamaan opetusohjelmissaan huomioon suomalaisen yhteiskunnan talouden turvaaminen. Ja tarvittaessa sitoa yliopistojen määrärahat nopeaa muutosta kannustavaksi.
Pohjolan listalla kolmantena oleva korkeasti koulutetun työvoiman maahanmuutto onkin sitten visaisempi juttu. Sitä kyllä virtaa maahamme, mikäli täkäläiset yritykset näin haluavat ja pystyvät tarjoamaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä työpaikkoja.
Sen sijaan narulla työntäminen ei liene tässä suhteessa kovin tehokas menetelmä. Toisin sanoen, valtiovallan mahdollisuudet vaikuttaa asiaan rajautuvat mahdollisten maahanmuuton esteiden poistamiseen - joskin epäilen vahvasti, ettei sellaisia ole käytännössä sen enempää kuin muuallakaan.
Itse asiassa asia on ehkä jopa päinvastoin, sillä Suomi on maailmalla näkynyt paljon positiivisessa valossa. Olemmehan olleet esillä muun muassa maailman onnellisimpana kansana ja peruskoulutuksemmekin oli vielä jokin aika sitten kansainvälisten vertailujen kärkikastia. Jälkimmäisen osalta paluun maailman huipulle ei pitäisi olla kovinkaan vaikeaa, koska pitkälle voidaan päästä jo pelkästään perumalla viime vuosikymmeninä tehdyt virheet.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman
Ihme on tapahtunut
Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta
Olin pudota tuoliltani kun töistä palatessani lueskelin professori Anna Rotkirchin aiemmin Tiede-lehdessä julkaistua haastattelua, jossa todettiin yksinkertaiset tosiasiat erilaisista parisuhteista. Niiden perusteella on helppo ymmärtää, miksi suomalaiset eivät enää saa lapsia, vaan maatamme uhkaa tulevina vuosikymmeninä järkyttävä kestävyysvaje, jossa pieni määrä nuoria joutuu elättämään vanhempia sukupolvia - elleivät he sitten yksinkertaisesti sorru taakan alle ja lopulta jätä näitä heitteille.
Juttu oli niin hyvä, ettei se kaipaa minun selityksiäni. Ja siksi en niitä tämän enempää jaakaan, vaan ainoastaan kopioin tämän päivän toiseksi kirjoituksekseni (tässä ensimmäinen) muutaman erityisen tärkeän kohdan Rotkirchin parisuhdenäkemyksistä sekä niihin liittyvistä ongelmista.
"Yksiavioisuus hyödyttää useimpia naisia ja lapsia. Se hyödyttää oikeastaan melkein kaikkia muita kuin tiettyjä helposti partnereita saavia miehiä."
"Monogamia vähentää miesten välistä eriarvoisuutta ja hierarkkisuutta. Monivaimoisissa kulttuureissa on enemmän väkivaltaa niin yhteiskunnassa kuin perheiden sisällä, ja lasten kasvuolot ovat huonommat."
"Kaikenlaisen suhdeanarkian taas oletetaan tuovan onnellisuutta. Tutkimusten valossa vakaus ja pitkät liitot ovat kuitenkin yhteydessä terveyteen, pitkäikäisyyteen ja onnellisuuteen."
"Nuorilla ja etenkin nuorilla naisilla ruutuajan kasvaminen lisää heikkoja suhteita ja vähentää vahvoja. Tämä on luultavasti yksi syy nuorten kasvavien mielenterveysongelmien taustalla Suomessakin."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Dosentti Hanna Wass, 29-vuotias uutispäällikkö ja toissijaiset sukupuoliominaisuudet
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Moniavioisuuden korkea hinta
Helsingin sanomat teki raflaavan otsikon, jonka mukaan "Pakolaistaustaiset nuoret ovat leimattu ryhmä". Ja jatkoi ingressissään, että "myös kantasuomalaisille on tärkeää, että Suomessa jo asuvat pakolaistaustaiset nuoret onnistuvat ja kokevat yhtenäisyyden tuomaa turvaa".
Juttu perustuu Tampereen yliopistossa tehtyyn tutkimukseen ja sen mukaan - vähemmän yllättävästi - pakolaistaustaiset nuoret (irakilaiset, somalit ja turkkilaiset) kohtaavat Suomessa kiusaamista, rasismia, syrjintää, epäluuloja ja väkivallan uhkaa. Eikä auta, vaikka heillä olisi hyvä kielitaito, opiskeluhalua ja tahto tulla hyväksytyksi kantasuomalaisten joukkoon.
Itse tutkimus näytti olevan maksumuurin takana, joten en ole sitä lukenut, enkä siten kommentoi sisältöä sen enempää. Sen sijaan oletan edelle kirjaamieni - HS:n jutusta poimimieni - väitteiden olevan tieteellisesti validisti perusteltuja eli pitävän paikkansa sellaisenaan. Ja totean, että loogisesti ajateltuna ne toimivat hyvänä syynä vastustaa viime vuosien maahanmuuttopolitiikan humanitaarista osuutta.
Perustelen näkemykseni sillä, että jos kantaväestö ei hyväksy uusia tulijoita edes silloin, kun nämä tekevät parhaansa sijoittuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan, on seurauksena yhteiskunnallista polarisoitumista kaikkine ongelmineen. Tarkalleen ottaen ihmisten välinen luottamus heikkenee, eli suomalaisen yhteiskunnan luottamuspohja ohenee ja saattaa lopulta jopa kadota ainakin eri ihmisryhmien väliltä.
Tämä luottamus taas on tunnistettu yhdeksi tärkeimmistä syistä sille, miksi Suomi on vuodesta toiseen maailman onnellisimpien ihmisten kotimaa. Kuten Iltalehden edellä linkittämäni juttu totesi, on tätä luottamusta syytä vaalia, eikä suinkaan riskeerata muodostamalla maahamme väestöryhmiä, jotka herättävät epäluottamusta.
Näin siis jo siinä tapauksessa, että uusiin väestöryhmiin kuuluvilla ihmisillä olisi hyvä kielitaito, opiskeluhalua ja tahto tulla hyväksytyksi kantasuomalaisten joukkoon. Puhumattakaan siitä, mikäli heidän omassa toiminnassaan esiintyisi asenteita ja toimintatapoja, jotka aiheuttaisivat muille ihmisille turvallisuus- ja muita ongelmia, tai heistä koituisi kantaväestölle valtavia kustannuksia, joiden seurauksena heihin kohdistuva epäluulo olisi perusteltua.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Enemmän ja vähemmän onnistunutta kuntatason maahanmuuttopolitiikkaa
Teini-ikäisten tyttöjen vanhemmille
Jaakko Lehmusvesi: valkoista ihmistä ei sorreta maailmassa