Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste onnellisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste onnellisuus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. toukokuuta 2026

Suomi on maailman vähiten kurja maa

Me ihmiset olemme pohjattoman uteliaita sen suhteen, mitä muut ajattelevat meistä. Siksi oli hauska lukea MTV3:n juttu, jonka mukaan Yhdysvalloissa on herännyt hinku muuttaa Suomeen. 

Ensimmäinen siinä haastateltu suomenamerikkalainen henkilö kertoi, etteivät suomalaiset ole maailman onnellisimpia sanan varsinaisessa merkityksessä. Sen sijaan se on "tavallaan maailman vähiten kurja maa". 

Tätä hän perusteli sillä, että meillä on hyvin kohtuulliset odotukset elämää kohtaan, ja suomalainen yhteiskunta tarjoaa kaikille erinomaiset perustason elinolosuhteet. Lisäksi olemme hänen mukaansa "hiljaisia ja kohteliaita". Ja koko yhteiskunta on "erittäin turvallinen ja luottamuksellinen".

Toinen jutussa haastateltu henkilö kertoi, että vähävaraisena selviäminen on paljon vaikeampaa Yhdysvalloissa kuin Suomessa. Näin siitä huolimatta, että hänen mukaansa "työpaikan löytäminen on todella vaikeaa etenkin nuorille, joilla ei vielä ole paljon kokemusta".

* * *

Olen valmis allekirjoittamaan kaikki edelle kirjoitetut luonnehdinnat. Ja siksi ihmettelen niitä ihmisiä ja medioita, jotka korostavat suomalaista köyhyyttä tai yhteiskunnallisen tasa-arvon puutetta aivan valtavina ongelmina. Tai pitävät suomalaisia käytökseltään jollain tavalla töykeinä. 

Enkä tarkoita tällä, ettei Suomessa olisi vähävaraisia tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Kyllä sellaisia on, mutta ei meillä kukaan joudu elämään nälkärajalla, kuten monessa muussa maailmankolkassa.

Tästä syystä ihmettelen sitä, miten monet suomalaiset nuoret on saatu tuntemaan itsensä näköalattomiksi maassa, jossa kenelläkään terveellä ihmisellä ei pitäisi olla sellaiseen syytä. Kyse ei mitä ilmeisimmin ole tosiasioista vaan jostain muusta eli yhteiskunnallisen keskustelumme nuorten ihmisten mielialoja alentavasta vaikutuksesta.

sunnuntai 18. tammikuuta 2026

Tieteellistä tietoa wokelluksesta

Helsingin sanomissa oli juttu, jossa puhuttiin oikeistolaisesta ja vasemmistolaisesta wokelluksesta. Siinä haastetellun Turun yliopiston erikoistutkijan – Oskari Lehtisen – mukaan oikeistolaisia wokeltajia (jollaisista en totta puhuen ole ennen kuullutkaan) yhdistivät näkemykset siitä, että heidän kotimaansa väestöä vaihdetaan suunnitellusti, yhteiskunta syrjii valkoihoisia ihmisiä, hyvä hallitsija rikkoo sääntöjä kansallisten etujen turvaamiseksi, konservatiivisten arvojen tulisi määrätä, mitkä ilmaisut ovat sallittuja ja mitkä kiellettyjä sekä tavalliset ihmiset tietävät paremmin, mikä on maalle hyväksi, kuin koulutetut asiantuntijat.

Vasemmistolaisia wokeltajia puolestaan yhdistivät näkemykset, joiden mukaan tuloerot valkoihoisten ja tummaihoisten ihmisten välillä selittyvät enimmäkseen rasismilla, transnaisten tulisi saada osallistua urheilukilpailuissa naisten sarjaan, yhteiskunnassa tulisi olla enemmän turvallisempia tiloja, rasismi on enemmän rakenteellinen kuin yksilöiden toiminnassa näkyvä ilmiö ja ihonväriin keskittyminen on yleisesti ottaen tarpeellista ihmisoikeuksien edistämiseksi.

HS:n jutussa oli linkki muutaman vuoden takaiseen testiin, jonka tekemällä saattoi mitata oman wokeltuneisuutensa. Uteliaana ihmisenä tein sen, ja sain lopputulokseksi 3/30 pistettä ja kommentin, jonka mukaan "et ole kovin woke". Tämä ei ollut minulle yllätys. 

* * *

Tuon testin yhteydessä kerrottiin mielenkiintoisia asioita. Yksi sellainen – joskin vähemmän yllättävä – oli se, että yliopistolaisten keskuudessa vahvimmat woke-asenteet olivat humanistisissa ja sosiaalitieteissä sekä psykologiassa. Opiskelijoista wokellus oli vähäisintä luonnontieteiden opiskelijoiden keskuudessa kun taas opettajien puolella tähän aatteeseen vähiten hurahtaneita olivat kauppatieteilijät. 

Sekään ei ollut ainakaan itselleni yllätys, että wokeltavan maailmankuvan omaavat ihmiset ovat muita masentuneempia ja ahdistuneempia. Lisäksi he ovat muita vähemmän onnellisia. Woke-tutkijan mukaan kyse on kuitenkin korrelaatiosta, eikä syy-seurausssuhteesta, joten emme tiedä johtaako wokellus mielenterveyden ongelmiin vai päinvastoin. 

* * *

Olisi hienoa, mikäli Lehtisen jatkotutkimukset tuottaisivat jatkossa tietoa myös wokeltavan maailmankuvan ja mielenterveyden välisestä syy-seuraussuhteesta, sillä se olisi varsin hyödyllistä. Onhan selvää, että jos wokeltaminen tuottaa masennuksen ja ahdistuksen kaltaisia mielenterveyden ongelmia sekä niiden lisäksi vähentää myös ihmisten onnellisuutta, olisi se perusteltu syy lopettaa tämän aatteen positiivisessa valossa tapahtuva esille tuominen suomalaisissa medioissa. 

Jos taas jatkotutkimukset osoittaisivat syy-seuraussuhteen olevan toisin päin – eli wokellus on mielenterveydestä kärsivien ihmisten tapa nähdä maailmaa – voitaisiin sitä kannattavat ihmiset tunnistaa helposti ja ohjata mielenterveyspalveluihin. Sekä tarjota heille tarvittaessa sellaista psykiatrista tukea, jonka avulla he voisivat elää nykyistä onnellisempaa elämää. 

torstai 20. maaliskuuta 2025

Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus

Olemme edelleen maailman onnellisin kansa. Tai ainakin tyytyväisin. 

Tyytyväisiä lienevät suomalaiset rotatkin, joiden elämää on evolutiobiologi Tuomas Aivelon mukaan helpottanut poikkeuksellisen leuto talvi. Eikä niitä ole helppo pyydystää ainakaan loukuilla. 

Mutta mitä pitäisi ajatella apulaispormestari Paavo Arhinmäestä (vas), joka haluaa rajata osan suomalaisista kirjastojen käytön ulkopuolelle näiden poliittisten näkemysten perusteella. 

Eikä hän ole ainoa, sillä - Arhinmäen mukaan - "kuusi ja puoli vuotta sitten ensin valtuusto ja sitten kaupunginhallitus on päättänyt, että kaupungin tiloja ei anneta rasistiseen tai fasistiseen tarkoitukseen. Ja nyt Helsingin poliisi on sitä mieltä, että demokraattisesti tehty päätös on väärä ja kaupungin pitäisi muuttaa linjausta siitä, että fasisteille ja rasisteille ei anneta tiloja."

* * *

Taustalla on siis taannoinen sinimustien lukupiiri, jota poliittinen vasemmisto - Arhinmäen pyynnöstä - lähti häiritsemään taaten sille valtakunnantasoisen näkyvyyden. Ja josta poliisin edustaja on ihmetellyt, että sen vastamielenosoittajat eivät kannata mielenosoitusvapautta äärioikeistolle, vaikka ovat siitä itse huolissaan.

Asiaan otti kantaa myös pormestari Juhana Vartiainen (kok) joka on kertonut, että "meillä on selvä yhteinen linjaus kaupungilla ja kirjaston johdolla. Kirjasto on avoin tila, jonne kaikki saa tulla, mutta jos järjestetään yleisötilaisuutta, jota mainostetaan julkisesti, silloin ei tarvitse antaa tilavarausta sellaiselle toiminnalle, joka on rasistista ja yhdenvertaisuuden vastaista".

* * *

Pormestarin apulaisineen luulisi huomanneen, että järjestyshäiriötä puheena olevassa tilanteessa eivät aiheuttaneet sinimustat lukupiiriläiset vaan äärivasemmistolaiset mielenosoittajat. Ja kaiken järjen mukaan laillista menoa kannattavien poliittisten päättäjien luulisi tuomitsevan erityisesti heidän toimintansa.

Tästä syystä voi ihmetellä Arhinmäen ulostuloa. Ja sitä, ettei pormestari Vartiainen ole tehnyt pesäeroa järjestyshäiriöitä aiheuttaneeseen apulaiseensa. Tai puolustanut selkein sanoin kaikkien helsinkiläisten sananvapautta.

Ehkä Vartiaisen ja Arhinmäen kannattaisi tutustua tähän blogiin tai ainakin lukea ajatuksella sen kuvaus, jossa todetaan yksinkertaisesti, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus".

Samalla he voisivat pohdiskella mikä merkitys Suomen perustuslaissa turvatulla sananvapaudella on siihen, että me tosiaankin olemme jo kahdeksatta vuotta maailman onnellisin kansa. Ja selvittää julkisesti koko Suomen kansalle, miksi he haluavat muuttaa tätä asiantilaa.

tiistai 4. maaliskuuta 2025

Korkeakouluopetus ei tue Suomen talouskasvua

Arvostetun emeritusprofessori Matti Pohjolan mukaan Suomen talouden kasvun puute johtuu yritysten innovaatioiden puutteesta. Ja siksi ongelmaa voitaisiin korjata tukemalla tutkimus- ja kehittämistoimintaa, lisäämällä korkeakoulutusta erityisesti matematiikan, tekniikan ja luonnontieteen aloilla sekä edistämällä korkeasti koulutetun työvoiman maahanmuuttoa. 

Hänen mukaansa "näistä keinoista Suomessa hyödynnetään nyt tutkimus- ja kehitysrahoituslain myötä vain ensimmäistä. Kaksi muuta olisivat vielä käytettävissä."

Pohjolan listan toista kohtaa on mielenkiintoista verrata siihen, mitä suomalaisissa korkeakouluissa opetetaan. Vuoden 2021 tilaston perusteella eniten tutkintoja suoritettiin kaupan, hallinnon ja oikeustieteiden alalla. Määrä oli noin 6 500. Toisena tulivat humanistiset ja taidealat, joilla suoritettuja tutkintoja oli noin 5 800. Ja kolmantena yhteiskunnalliset alat noin 4 700 tutkinnolla.

Luulisin että jopa sokea näkisi kepillään, ettei suomalainen koulutusjärjestelmä tue mitenkään erityisesti maan talouskasvua. Sen sijaan se ohjaa opetukseen käytettäviä resursseja Suomen tulevaisuuden kannalta sekundaarisille oppialoille. 

Siksi on kysyttävä, että kannattaisiko hallituksen keskustella yliopistojen kanssa koulutuksen suuntaamisesta ja kannustaa niitä ottamaan opetusohjelmissaan huomioon suomalaisen yhteiskunnan talouden turvaaminen. Ja tarvittaessa sitoa yliopistojen määrärahat nopeaa muutosta kannustavaksi.

Pohjolan listalla kolmantena oleva korkeasti koulutetun työvoiman maahanmuutto onkin sitten visaisempi juttu. Sitä kyllä virtaa maahamme, mikäli täkäläiset yritykset näin haluavat ja pystyvät tarjoamaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä työpaikkoja. 

Sen sijaan narulla työntäminen ei liene tässä suhteessa kovin tehokas menetelmä. Toisin sanoen, valtiovallan mahdollisuudet vaikuttaa asiaan rajautuvat mahdollisten maahanmuuton esteiden poistamiseen - joskin epäilen vahvasti, ettei sellaisia ole käytännössä sen enempää kuin muuallakaan.

Itse asiassa asia on ehkä jopa päinvastoin, sillä Suomi on maailmalla näkynyt paljon positiivisessa valossa. Olemmehan olleet esillä muun muassa maailman onnellisimpana kansana ja peruskoulutuksemmekin oli vielä jokin aika sitten kansainvälisten vertailujen kärkikastia. Jälkimmäisen osalta paluun maailman huipulle ei pitäisi olla kovinkaan vaikeaa, koska pitkälle voidaan päästä jo pelkästään perumalla viime vuosikymmeninä tehdyt virheet. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n komissio heräsi ja havaitsi ongelman
Ihme on tapahtunut
Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta

maanantai 21. elokuuta 2023

Anna Rotkirchin selitykset suomalaisten parisuhde- ja naisten mielenterveysongelmille

Olin pudota tuoliltani kun töistä palatessani lueskelin professori Anna Rotkirchin aiemmin Tiede-lehdessä julkaistua haastattelua, jossa todettiin yksinkertaiset tosiasiat erilaisista parisuhteista. Niiden perusteella on helppo ymmärtää, miksi suomalaiset eivät enää saa lapsia, vaan maatamme uhkaa tulevina vuosikymmeninä järkyttävä kestävyysvaje, jossa pieni määrä nuoria joutuu elättämään vanhempia sukupolvia - elleivät he sitten yksinkertaisesti sorru taakan alle ja lopulta jätä näitä heitteille. 

Juttu oli niin hyvä, ettei se kaipaa minun selityksiäni. Ja siksi en niitä tämän enempää jaakaan, vaan ainoastaan kopioin tämän päivän toiseksi kirjoituksekseni (tässä ensimmäinen) muutaman erityisen tärkeän kohdan Rotkirchin parisuhdenäkemyksistä sekä niihin liittyvistä ongelmista. 

"Yksiavioisuus hyödyttää useimpia naisia ja lapsia. Se hyödyttää oikeastaan melkein kaikkia muita kuin tiettyjä helposti partnereita saavia miehiä."

"Monogamia vähentää miesten välistä eriarvoisuutta ja hierarkkisuutta. Monivaimoisissa kulttuureissa on enemmän väkivaltaa niin yhteiskunnassa kuin perheiden sisällä, ja lasten kasvuolot ovat huonommat."

"Kaikenlaisen suhdeanarkian taas oletetaan tuovan onnellisuutta. Tutkimusten valossa vakaus ja pitkät liitot ovat kuitenkin yhteydessä terveyteen, pitkäikäisyyteen ja onnellisuuteen."

"Nuorilla ja etenkin nuorilla naisilla ruutuajan kasvaminen lisää heikkoja suhteita ja vähentää vahvoja. Tämä on luultavasti yksi syy nuorten kasvavien mielenterveysongelmien taustalla Suomessakin."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Dosentti Hanna Wass, 29-vuotias uutispäällikkö ja toissijaiset sukupuoliominaisuudet
Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?
Moniavioisuuden korkea hinta


maanantai 21. maaliskuuta 2022

Aavistus Turun Hansakorttelista

Viime aikoina Turun Hansakorttelista tai pikemminkin sitä ympäröiviltä kaduilta on uutisoitu ikävistä väkivallanteoista. Viimeksi näin teki tämän aamun Helsingin sanomat

Omituista asiassa on, että runsaasta uutisoinnista huolimatta tiedämme kyllä tapauksen videolle kuvanneen henkilön sukupuolen sekä väkivallantekijöiden ja uhrien ikähaarukan, mutta meillä ei ole pienintäkään aavistusta siitä, olivatko tekijät suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksia vai nykyaikaisen lastenkasvatuksen tuloksia. Tai no, ehkäpä itse kullakin meistä on juuri se aavistus - joko oikea tai väärä. 

Joka tapauksessa on huolestuttavaa, että Suomen entisessä pääkaupungissa on kauppakeskus, jossa kaikki nuoret eivät uskalla viettää aikaansa. Eihän tämä voi olla millään tapaa hyväksyttävää maailman onnellisimmassa maassa, kuten ei myöskään se, että demokraattisessa valtiossa salataan nuorisoväkivallan perimmäinen syy. 

Näin siksi, että kun näin tehdään, on äänestäjän mahdotonta tehdä vaaleissa valintoja poistaakseen tuon syyn. Sillä emme kai me sentään voi ajatella, että suomalaisten vaalikäyttäytymisen haluttaisiin varta vasten perustuvan tosiasioiden sijasta pelkkiin aavistuksiin?

maanantai 22. maaliskuuta 2021

Leimattu ryhmä

Helsingin sanomat teki raflaavan otsikon, jonka mukaan "Pakolaistaustaiset nuoret ovat leimattu ryhmä". Ja jatkoi ingressissään, että "myös kantasuomalaisille on tärkeää, että Suomessa jo asuvat pakolaistaustaiset nuoret onnistuvat ja kokevat yhtenäisyyden tuomaa turvaa".

Juttu perustuu Tampereen yliopistossa tehtyyn tutkimukseen ja sen mukaan - vähemmän yllättävästi - pakolaistaustaiset nuoret (irakilaiset, somalit ja turkkilaiset) kohtaavat Suomessa kiusaamista, rasismia, syrjintää, epäluuloja ja väkivallan uhkaa. Eikä auta, vaikka heillä olisi hyvä kielitaito, opiskeluhalua ja tahto tulla hyväksytyksi kantasuomalaisten joukkoon. 

Itse tutkimus näytti olevan maksumuurin takana, joten en ole sitä lukenut, enkä siten kommentoi sisältöä sen enempää. Sen sijaan oletan edelle kirjaamieni - HS:n jutusta poimimieni - väitteiden olevan tieteellisesti validisti perusteltuja eli pitävän paikkansa sellaisenaan. Ja totean, että loogisesti ajateltuna ne toimivat hyvänä syynä vastustaa viime vuosien maahanmuuttopolitiikan humanitaarista osuutta. 

Perustelen näkemykseni sillä, että jos kantaväestö ei hyväksy uusia tulijoita edes silloin, kun nämä tekevät parhaansa sijoittuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan, on seurauksena yhteiskunnallista polarisoitumista kaikkine ongelmineen. Tarkalleen ottaen ihmisten välinen luottamus heikkenee, eli suomalaisen yhteiskunnan luottamuspohja ohenee ja saattaa lopulta jopa kadota ainakin eri ihmisryhmien väliltä.

Tämä luottamus taas on tunnistettu yhdeksi tärkeimmistä syistä sille, miksi Suomi on vuodesta toiseen maailman onnellisimpien ihmisten kotimaa. Kuten Iltalehden edellä linkittämäni juttu totesi, on tätä luottamusta syytä vaalia, eikä suinkaan riskeerata muodostamalla maahamme väestöryhmiä, jotka herättävät epäluottamusta. 

Näin siis jo siinä tapauksessa, että uusiin väestöryhmiin kuuluvilla ihmisillä olisi hyvä kielitaito, opiskeluhalua ja tahto tulla hyväksytyksi kantasuomalaisten joukkoon. Puhumattakaan siitä, mikäli heidän omassa toiminnassaan esiintyisi asenteita ja toimintatapoja, jotka aiheuttaisivat muille ihmisille turvallisuus- ja muita ongelmia, tai heistä koituisi kantaväestölle valtavia kustannuksia, joiden seurauksena heihin kohdistuva epäluulo olisi perusteltua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Enemmän ja vähemmän onnistunutta kuntatason maahanmuuttopolitiikkaa
Teini-ikäisten tyttöjen vanhemmille
Jaakko Lehmusvesi: valkoista ihmistä ei sorreta maailmassa

tiistai 4. helmikuuta 2020

Köyhää on lapsettoman hedonistin elämä

Suomalaiset ovat tuhoamassa omaa kansakuntaansa vapaaehtoisen lapsettomuuden kautta. Näin siksi, että meillä tehdään nykyisin 1,4 lasta naista kohden, joka edelle linkittämäni jutun mukaan on kaikkien aikojen alhaisin lukema.

Jutussa haastatellun tutkimusprofessori Mika Gisslerin mukaan kyselytutkimukset osoittavat, että "on yhä enemmän nuoria ihmisiä, jotka sanovat, etteivät halua yhtään lasta. Tämä uumoilisi sitä, että luvut ovat matalat Suomessa myös jatkossa."

Hänen mukaansa Suomi on eronnut aina muista Pohjoismaista siinä, että meillä on muita enemmän kokonaan lapsettomaksi jääviä perheitä. Ja nyt tapahtumassa oleva lapsimäärän lasku selittyy nimenomaisesti sillä, ettei ensimmäistä lasta hankita.

Tutkimusprofessori syytti lapsiluvun laskemisesta kulttuurista muutosta, johon poliittisilla päätöksillä on vaikea vaikuttaa. Tätä ei ole syytä epäillä, mutta olisi ollut tosiasioiden tunnustamista myös kuvailla tuon muutoksen luonnetta: käsittääkseni kyse on yhtäältä hedonismin kasvusta ja toisaalta mediavallan harrastamasta nuorison pelottelusta.

Tämän kulttuurinen kehityssuunta aiheuttaa jatkossa myös evolutiivisia seurauksia. Ainakin suomalainen Y-kromosomi tulee katoamaan ajan myötä. Samoin hedonismiin taipuvaisten naisten ja miestenkin jääminen lapsettomiksi johtaa lisääntymishalua lisäävien geenimuotojen runsastumiseen - ja ehkä myös lapsenhankintaa ehkäisevän hedonistisen käyttäytymismallin geneettisen perustan rapautumiseen.

Mitä tulee siihen, että kyse on kulttuurin muutoksesta, niin en allekirjoita aivan kokonaan sen olemista poliittisen vaikuttavuuden ulkopuolella. Siksi olen tässä blogissa esittänyt myös poliittis-taloudellisen keinon, jolla asiaa voitaisiin auttaa - sekä vieläpä täydentänyt sitä.

Valitettavasti Sanna Marinin (sd) hallitus tuskin tulee toimimaan vapaaehtoisen lapsettomuuden vähentämiseksi yhteiskunnassamme. Siten lienemme neljä vuoden kuluttua vielä nykyistäkin pahemmassa alhossa heikkenevien tulevaisuudennäkymiemme kanssa - johon valoa ei tuo ainakaan yhteiskuntaan edelleen integroitumattomien kehitysmaalaisten nopeasti lisääntyvä joukko.

Kaiken tämän synkkyyden keskellä oli suoranainen ilo lukea kahden lapsen isän mielipidekirjoitus, jossa hän kehotti tutkimaan asiaa "empiirisesti kysymällä vastaantulevilta vanhemmilta, mikä on elämässä parasta". Omalta osaltani olen vastannut jo aiemmin: "minä olen onnellinen ihminen, sillä minulla on omia lapsia. He ovat parasta mitä minulle on tässä elämässä tapahtunut."

Siksi tunnen sääliä niitä nuoria kohtaan, jotka jättävät lapset tekemättä hedonismin takia, sillä he eivät yksinkertaisesti tiedä kuinka köyhää on se elämä, josta he jäävät hedonisminsa takia paitsi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsettomuuden aiheuttama taakka
Nyt tarvitaan taloudellisen, kulttuurisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden skenaarioita
Lapset - ne kaikista rakkaimmat

torstai 15. maaliskuuta 2018

Onnellisen maan tulevaisuus

Suomi on hyvä maa, sillä se sijoittuu lähes kaikissa kansainvälisissä vertaisluissa parhaiden joukkoon. Viimeisimpänä menestyksenä voidaan kirjata voittajan titteli maiden välisessä onnellisuusvertailussa.

Mikä mielenkiintoisinta, ilmeni samassa tutkimuksessa, että Suomi on onnellisin maa myös maahanmuuttajille. Ei siis ihme, että monet etelästä tulevat ovat hakeutuneen joukkoomme.

Valitettavasti vain kaikki heistä eivät ole osanneet käyttäytyä ja joidenkin pelätään aiheuttavan terrorismia. Mutta eivät kaikki suomalaisetkaan osaa, eivät edes kaikki kansanedustajat.

Nähdäkseni yksi tärkeimmistä tämän hetken kysymyksistä liittyykin siihen, miten onnistumme pitämään Suomen yhtenä maailman parhaista paikoista niin kantaväestölle kuin maahanmuuttajillekin. Oman näkemykseni mukaisesti tavoite voidaan saavuttaa vain pitämällä tiukasti kiinni suomalaisesta elämäntavasta niin kantaväestön kuin maahanmuuttajienkin kohdalla.

Tämä on havaittu myös Tanskassa, missä maahanmuuttajien käsistä päässyttä käyttäytymistä halutaan nyt suitsia kovilla otteilla. Siitä kertovassa uutisessa oli erityisen mielenkiintoista se, että oikeustieteitä opiskeleva maahanmuuttajataustainen Muddi Ahmad, 22, ei tyrmännyt suoriltaan myöskään tanskalaisten suunnitelmia. Hänen mukaansa: "jos sillä onnistutaan tekemään tästä alueesta sekoittuneempi, niin sehän on vain hyvä asia".

Toivottavasti Suomessa ei kuitenkaan tarvitse mennä yhtä pitkälle, vaan sekä valtakuntamme poliitikot että maahan oleskeluluvan saaneet ulkomaalaiset ymmärtävät pelin hengen jo nyt. Eli sen, ettei rajaton maahanmuutto johda kuin monikulttuuriseen helvettiin eikä tulijoiden kulttuurissa ilmeneviä suomalaisen elämäntavan kanssa vakavassa ristiriidassa olevia piirteitä pidä hyväksyä edes suvaitsevaisuuden nimissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toimittaja Pekka Mykkänen koki yllätyksen
11,5 % Suomen lapsista syntyy ulkomaalaistaustaisille äideille
Sanna Pelliccioni: "suomalaistenkin täytyy kotoutua tähän muuttuneeseen maailmaan ja Suomeen"

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!