Tämän aamun Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa pohdittiin faktajournalismin edellytyksiä. Ja todettiin, ettei lehdistöllä ole rehellisyyden suhteen varaa kompromisseihin - saati keksittyihin uutisiin. Taustalla oli saksalaisen laatulehden Sprigelin toimituksessa sattunut tapaus, jossa sen tähtitoimittaja jäi kiinni valehtelusta.
Faktan tarkastamisen tärkeydestä laatulehdissä on helppo olla samaa mieltä. Ja siksi oli hienoa, että myös maamme suurin sanomalehti kiinnitti asiaan huomiota.
Suoranainen valehtelu ei kuitenkaan ole suomalaisen journalismin suurin ongelma - kyllä meidän lehdistömme suoriutuu yleensä mallikelpoisesti yksittäisistä tosiasioista. Paljon merkittävämpi ja erittäin suuri epäkohta on faktojen valinta lukijan harhaanjohtamiseksi. Myös minä olen kiinnittänyt siihen huomiota moneen kertaan (tässä ensimmäinen ja tässä viimeisin kerta HS:n suhteen).
Valikoitujen faktojen uutismaailmassa vain yhtä mediaa seuraava lukijakunta ajautuu vähitellen vahvasti virheelliseen maailmankuvaan, jonka pohjalta se ei kykene tekemään rationaalisia ratkaisuja esimerkiksi äänestyspäätöksiä tehdessään. Epäilen tosin, että juuri tämä on myös toimituskunnan tarkoitus - ja kaupalliselta pohjalta toimiessaan myös sen oikeus, vaikka se moraalitonta onkin.
Entä Professorin ajatusten kaltainen blogi?
Kuten olen aiemminkin todennut, syntyvät blogit enemmän tai vähemmän harrastuspohjalta ja ovat luonteeltaan lähinnä mielipidekirjoituksia. Siten tällaiselta vakavasti otettavaksi pyrkivältä blogiltakaan ei voi odottaa kovin paljon alkuperäisuutisia.
Sen sijaan blogit perustuvat pääsääntöisesti ns. valtamedian uutisointiin ja ovat siten riippuvaisia niissä esiintyvistä faktoista. Jutun juonena ei siis - joitain poikkeuksia lukuun ottamatta - ole alkuperäisen tiedon tuottaminen, vaan faktapohjaisiksi oletettujen uutisten ruotiminen esimerkiksi vertailemalla eri mediatalojen samasta aiheesta tehtyjä uutisia keskenään tai nostamalla esiin jutuissa esiintyviä loogisia virheitä.
Professorin ajatuksissa on toki ajoittain esitetty myös alkuperäisanalyysejä. Niistä merkittävin lienee sprinttihiihdon aiemman kilpailujärjestelmän ongelmien osoittaminen, jonka epäilen vahvasti johtaneen sen muuttamiseen maailmancupissa heti seuraavalla kaudella. Lisäksi olen analysoinut paljonkin ilmastonmuutokseen liittyvää dataa tutkimuslaitosten antamien avointen tietojen perusteella.
Samoin olen popularisoinut työssäni vastaan tulleita ja mielenkiintoisiksi kokemiani tieteellisiä löydöksiä. Yleensä olen lisäksi pyrkinyt antamaan niihin liittyen vielä oman poliittiseen päätöksentekoon tavalla tai toisella liittyvän näkemykseni.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että poliittinen blogi voi menestyä pidemmän päälle ainoastaan huolehtimalla faktoista: valtamedian uutisointiin ja niiden faktantarkastuksiin on käytännössä pakko luottaa ja juttujen vertailussa tai sisäisen logiikan tarkastelussa on syytä noudattaa rehellisyyttä. Jos välitän sosiaalisessa mediassa liikkuvia epävarmoja väitteitä, teen selväksi niiden lähteen.
Puutaheinää suoltavalla kirjoituskokoelmalla kun ei liene menestymisen mahdollisuuksia edes blogimaailmassa. Tästä syystä en edes unissani kuvittelisi kirjoittavani tähän blogiin itse keksimiäni uutisia - minulla kun on blogin tulevaisuuden kannalta siihen vielä vähemmän varaa kuin HS:n tai Spiegelin toimittajalla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Blogin syvin olemus
Kolmistaan suvaitsevaiston hampaisiin
Suosituimmat ja merkittävimmät ajatukset
Tekstit
-
Meiltä puuttuvat Harri Nykäsen kaltaiset kivikovat totuudentorvet, joille on kunnia-asia kertoa totuus. Spiegelin tapaus on sikäli huono esimerkki, että se oli niin yksiselitteinen. Sittenhän se on oikeasti vaikuttavaa, kun annetaan täysin väärä kuva suoraan valehtelematta, kuten tehtiin julkaisemalla lasten kuvia, kun maahan ramppasi 30 000 miestä. Siellä jokunen lapsikin oli eli ei kuitenkaan valehdeltu. On surullista, kun oma maailmankatsomus voittaa journalismin. Sitten se on jo raivostuttavaa, kun ollaan vielä olevinaan parempia ihmisiä.
VastaaPoistaHyvää joulua,
Valtsu
Juuri näin.
PoistaOulun raiskauksistakin olisi nykyinen "vastuullinen" media todennäköisesti vaiennut, ellei Junes Lokka olisi tuonut niitä somessa julkisuuteen.
PoistaKyllä jokainen omin silmin voi todeta esim Hesarin agendajournalismin tason, Kaius Niemen selittelyt eivät hämää ketään.
Näin olen ymmärtänyt.
PoistaOleellista ei vain se mitä media kertoo ja sen todenmukaisuus. Oleellista on myös se, mitä media jättää kertomatta.
VastaaPoistaEU-äänestyksen alla Sanoma-konserni ilmoitti tavoitteekseen ajaa Suomen jäsenyyttä. Tuolloin Hesari ei julkaissut ensimmäistäkään kriittistä näkökulmaa.
Tänä päivänä konserni on ilmoittautunut Nato-jäsenyyden kannattajaksi.
Kuinka luotettavana ja tasapuolisena mediana voi pitää tahoa, joka jo etukäteen ilmoittaa ajavansa jotain tiettyä päämäärää?
"EU-äänestyksen alla Sanoma-konserni ilmoitti tavoitteekseen ajaa Suomen jäsenyyttä. Tuolloin Hesari ei julkaissut ensimmäistäkään kriittistä näkökulmaa."
PoistaYleisönosastossa oli EU-jäsenyyttä koskevia kirjoituksia puolesta ja vastaan. Jälkimmäiset olivat "sattumalta" hieman huonosti laadittuja ja siten vähemmän uskottavia.
Luulivat varmaan toimituksessa, etteivät lukijat huomaa tuollaista manipulointia, jossa toisen osapuolen parhaat ja toisen osapuolen huonoimmat kirjoitukset julkaistaan.
Tästä Brysselin Pravda vaikenee:
Poista"Suomalainen EU-vaalipetos tiivistettynä "A-nelosella" ",
http://jormajaakkola.fi/EY-vaalipetos%20A-nelosella
ja samoin esim. tästä:
""Kestävyysvajeena" kerrotun valheen ainoa tarkoitus",
http://ebolakani.blogspot.com/2013/11/kestavyysvajeena-kerrotun-valheen-ainoa.html
Kalergi-suunnitelma
Käsitys, että äänestäjien tarkoituksellinen harhaanjohtaminen faktoja valikoimalla voisi olla kaupalliselta pohjalta toimivan lehdistön oikeus, ei oikein kestä kritiikkiä.
VastaaPoistaJos demokratian edellytyksenä on yhteiskunnallinen läpinäkyvyys -- niin että kansalaisilla on mahdollisuus tietää mistä missäkin asiassa on oikeasti kyse -- ja jos sananvapautta pidetään tällaisen järjestelmän oikeushyveenä, silloin jokaisen julkaisijan olisi omalta osaltaan ennemminkin kannettava vastuuta kaikkien näkökulmien esilletuomisesta -- eikä suinkaan koettava oikeudekseen julkaista sitä mikä on oman poliittoisen agendan mukaista.
Sananvapaudesta ei näet pidä huolta mikään jumala, vaan koko homma on ihan ihmisten käsissä. Ja jos yksityiset toimijat eivät tunne vastuutaan, mikään virallinenkaan taho ei omaa tarpeellisia edellytyksiä tilanteen oikaisemiseksi.
Sananvapauskysymyksiä käsitellään yleensä täysin yksipuolisesta näkökulmasta, jossa fokukseen asetetaan se joka julkaisee uutisia tai muita viestetä. Oikeushyve ei kuitenkaan toteudu, ellei fokukseen aseteta nimenomaan toista osapuolta -- viestien vastaanottajaa, jolla on oikeus saada käyttöönsä kaikki mahdollinen mielipiteenmuodostukseen vaikuttava tieto.
Niinpä -- jos yhteiskunnassa halutaan ylläpitää demokratiaa ja sen ehtoja ja edellytyksiä -- ihan kaikkien julkisen sanan toimijoiden olisi kannettava vastuuta sananvapauden toteutumisesta. Vetoaminen esimerkiksi "yksityiseen omistukseen" tai "kaupallisuuden vaatimuksiin" on vain vastuun väistämistä -- se ei tee vastuuta olemattomaksi.
Tarkoitan siis, että meidän pitäisi ennemminkin suhtautua agendajournalismiaan harjoittavaan valtalehdistöön rikollisina -- sillä sitä heidän toimintansa tuon oikeushyvän kannalta on -- eikä pitää heitä vain "moraalittomina" toimijoina, joita toki ei nykyisten lakien perusteella voida vetää mihinkään juridiseen vastuuseen vääristelevästä mielipidemanipulaatiosta.
VastaaPoistaVoitaneen lähteä siitä, että viime kädessä yksityisen median omistaja päättää, millaista agendaa media voi ajaa. Herää kysymys, miksi esim Helsingin Sanomien omistajat sallivat nykyisenlaisen yksipuolisen propagandarynnäkön. Hyötyvätkö he siitä jotenkin, vai eivätkö he vain välitä.
PoistaOn asioita, joita ei voi yksityistää. Demokratia on sellainen asia. Ja demokratian edellytyksenä on yhteiskunnallinen läpinäkyvyys, joka ei käytännössä toteudu, ellei kansalaisten ole mahdollista saada kaikkea sitä tietoa joka tarvitaan mielipiteen muodostamiseen. Siksi demokratiassa toimivalla yksityiselläkin medialla on vastuuta toimintansa moraalista -- ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi lääkärintointa yksityisesti harjoittavalla on erityinen moraali joka uolottuu yli yksityisen edun tavoittelun.
PoistaIhmiset eivät tietenkään kovin yleisesti ymmärrä, ettei demokratia ole jumalan lahja eikä toimi ilman ihmisten vastuuta ja huolenpitoa. Voi olla ehkä helpompi saada ihmiset ymmärtämään ongelma "totuuden" ongelmana. -- Jos koko tiedonvälitys on yksityistä, silloin "totuuskin" on yksityistetty. Mutta yksityistetty "totuus" on ajatuksena mieletön, asiat eivät oikeasti voi olla kaikilla monilla eri tavoilla.
Demokratiaa on kunnioitettava ja se tarvitsee puolustajansa, ja on kamalaa, ettei lehdistömme halua sitä puolustaa. Demoratia -- eli viestien vastaanottajien oikeus saada kaikki näkökulmat tietoonsa -- on edellytys sille että päästään lähemmäs "totuutta". Mutta lehdistö haluaa yksityistää "totuuden", panee silmät kiinni ja uskoo omaan totuuteensa.
Nämä ovat periaatteessa hyvuin yksinkertaisia asioita. On kyse siitä hengestä jossa toimitaan. On vain kaksi vaihtoehtoa: joko manipuloidaan ja tehdään ennestään tyhmistä ihmisistä vielä tyhmempiä, tai sitten myönnetään ettei itsekään tiedetä koko totuutta mutta ollaan valmiita kaivamaan se esille.
Sen kummallisemmasta asiasta ei ole kysymys. Kaikki kiertely ja kaartelu ja "julkaisijan oikeuksien" turha julistaminen kasvattaa vain "myyttiä maailman monimutkaisuudesta" -- ja se myytti voi jo yhteiskunnassamme vähän turhan hyvin. Sitä käytetään esimerkiksi silloin kun kaikki vastakkaiset mielipiteet halutaan leimata "populismiksi", eli kun halutaan kiertää kipeät kysymykset eikä haluta ottaa vakavia asioita vakavaan käsittelyyn ihan vertaistasolla.
Kyllä yksityisellä medialla on oikeus julistaa omaa sanomaansa. Mikäli median käyttäjät ovat eri mieltä, on heillä mahdollisuus äänestää lompakollaan. Ja vaikka perustaa oma yksityinen mediansa laulamaan toisenlaista laulua.
PoistaSuomessa ongelmana on se, ettei meillä ole kuin yhtä laulua laulavia (valta)medioita. Ongelma ei siis ole yhden median yksipuolinen uutisointi vaan kaikkien medioiden samaan suuntaan yksipuolinen uutisointi. Oikeat mediat, blogit yms. eivät valitettavasti muuta asiaa juuri miksikään, koska niillä ei ole riittävästi lukijoita eikä resursseja ollakseen uskottavia muiden kuin jo valmiiksi valtamediaa epäilevien piirissä.
Yle on sitten eri asia, koska sen pakkorahoittavat kaikki veronmaksajat. Siksi sillä ei pitäisi olla oikeutta valita uutisointiaan poliittisin perustein, vaan pyrkiä valottamaan kaikki puolet tasapuolisesti asiasta kuin asiasta. Erityisesti nyky-Suomessa tämä olisi erityisen tärkeää.
Siitä, että yksityisellä medialla on oikeus julistaa omaa sanomaansa, on seurannut esimerkiksi se, että valtalehdet sopivat ennen EU-kansanäänestystä keskenään etteivät uutisoi mitään kielteistä EU:sta.
PoistaTällaisen uutispimennon seurauksena median käyttäjillä ei suinkaan ollut mahdollisuutta olla eri mieltä.
Olen eri mieltä perusasiasta. Median -- siis jokaisen yksittäisen toimijan -- pitäisi sitoutua sellaiseen moraaliin, joka edistää mahdollisimman demokraattista mielipiteenmuodostusta.
Mutta mielenkiintoinen kysymys on se, miksi ne tahot, joilla olisi mahdollisuus muuttaa median nykyistä tuhoisaa linjaa, eli siis median omistajat, sallivat nykyisen menon. Ylehän nyt tuntuu olevan kaiken järjellisen kontrollin ulottumattomissa, siellä on päästetty vihervasemmisto täysin valloilleen. Toiminnan kustantaja eli veronmaksaja saa vain seurata voimattoman raivon vallassa touhua.
PoistaKysymys, miksi median omistajat mieluummin antavat välineidensä tuhoutua kuin ottavat järjen käteensä, lienee sama kysymys kuin miksi inkvisitio mieluummin halusi tuhota Galilein sen sijaan että olisi ottanut kaukoputken käteensä.
PoistaTai kysymys siitä miksi Eurooppa mieluummin tekee oudon itsemurhan kuin sallii itselleen ajattelun vapauden ja panee rajansa kiinni ei-eurooppalaisilta kansainvaeltajilta.
Täällä nyt ollaan kovin nirppanokkaisia. Saihan Relotius vuonna 2014 CNN:ltä sentään Vuoden journalisti -palkinnon. Eihän journalistilla sen luotettavampaa meriittiä voi ollakaan. Maikkarikin perusteli uutta yhteistyösopimustaan CNN:n kanssa: "Verkkosisältö monipuolistuu ja tarjonta on aidosti laadukasta".
VastaaPoistaSiis CNN:n Vuoden journalisti- palkinto ei takaa luotettavuutta vaan voi päinvastoin olla tunnustus valehtelusta ja kiinnijäämättömyydestä.
VastaaPoistaHS:n toimituksessa on oivallettu, että asiakkaiden harhaanjohtaminen johtaa asiakaskatoon. Aikovatko HS:n toimittajat nyt ryhtyä tekemään uutisia ja valikoimaan uutisia, jotka antaisivat todellisuutta vastaavan kuvan maailmasta. Voi olla vaikea tehtävä, kun toimitus on rekrytoitu täyteen "hyviä ihmisiä".
Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato kun Uskossa kuoli
PoistaMaahanmuuttoon liittyvä uutisointi on valikoivaa ja myönteistä. Jutut vääristellään tavalla, joka ei suorastaan ole suoranaista valhetta, mutta ei tottakaan. Toimittajilla ei ole kiinnostusta selvittää asioiden taustoja. Etenkin maahanmuuttajista heidän omilla sanoillaan kertovat jutut sekä Ylessä että Hesarissa ovat vailla lähdekritiikkiä. Ne kirjoitetaan sanelusta ja usein jutun tarkoituksena on vaikuttaa myönteisesti turvapaikkapäätökseen.
VastaaPoistaMaahanmuuttokriittisenä kirjoittajana usein tuntuu, että minulta vaaditaan/odotetaan faktoihin perustuvia juttuja, mutta valtamedialta ei vaadita samaa. En myöskään saa tehdä virheitä, mutta Yle ja Hesari saavat.
Suomessa on hampaaton sananvapaus ja he, joilla on tietoa, ovat hiljaa.
Sain tänään palautteen Afrikassa diplomaattina olleelta suomalaiselta virkamieheltä viimeisimmästä Afrikkaa käsittelevästä blogistani. Henkilö sanoi, että juuri tuollaista se hänen työnsä oli Afrikassa. Valehtelua ja hyväksikäytön yritystä. Miksei koskaan mediassa ole näitä tosijuttuja, ei edes sen jälkeen kun virkamiehet ovat jääneet eläkkeelle.
Saksalainen toimittaja Udo Ulfkotte sai maksaa hengellään sen, että paljasti CIA:n manipuloivan läntistä mediaa:
VastaaPoista"Here are a few excerpts from the 2014 post, “Non-Official Cover” – Respected German Journalist Blows Whistle on How the CIA Controls the Media.
“I was bribed by billionaires, I was bribed by the Americans to report…not exactly the truth.”
– Udo Ulfkotte, a former editor of one of Germany’s main daily publications, Frankfurter Allgemeine Zeitung..."
https://libertyblitzkrieg.com/tag/udo-ulfkotte-murdered/
Lisäksi englanniksi käännetty painos Ulfkotten kirjasta Gekaufte Journalisten (Bought Journalists) eli "Ostetut journalistit" sensuroitiin:
"English Translation of Udo Ulfkotte’s “Bought Journalists” Suppressed",
https://www.globalresearch.ca/english-translation-of-udo-ulfkottes-bought-journalists-suppressed/5601857
Kalergi-suunnitelma
Suomalaiset ovat susia, joiden suojaksi on viritelty lampaan nahka suojaamaan kaikelta pahalta mitä arki tuo tullessaan. Vasta kun tuo lampaantalja nyljetään ylhäältä tulevalla käskyllä, paljastuu suomalainen susi (ref. talvisota, Tali-Ihantala).
VastaaPoistaYlhäiset käskyntuottajat ovat toistaiseksi keskittyneet takinkääntöön ja sitä tulevat jatkossakin tekemään. Vaaleilla ei lammasta nyljetä.
Silti: Hyvää Joulua kantakirjasuomalaisille