Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus

Ilta-sanomat kertoi, että murrosikäinen poika oli kiusannut entistä kaveriaan nimittelemällä tätä alatyylisesti. Asiaa oli yritetty sovitella koulussa, mutta ilman tulosta.  

Lopulta kiusattu oli ottanut oikeuden omiin käsiinsä, uhkaillut kiusaajaa ja jopa kuljettanut mukanansa puukkoa. Lisäksi hän oli ottanut asian uudelleen puheeksi opettajien kanssa.

Näin tehdessään hän oli kuullut oven takaa kiusaajansa puhuvan hänestä naureskellen. Sen seurauksena hänen itsehillintänsä petti ja hän syöksyi pahoinpitelemään kiusaajaansa ehtien lyödä kolmella nyrkiniskua ennen kuin opettajat keskeyttivät tilanteen.

Tapauksesta seurasi kiusatulle poliisikuulusteluita, 50 päiväsakon suuruinen rangaistus sekä joutuminen lastensuojelulaitokseen. Tästä kaikesta huolimatta kiusaaja jatkoi hänen kiusaamistaan edelleen. 

* * *

Mikäli tapaus on edennyt kuten olen ymmärtänyt - eli kirjoittanut edelle - Ilta-Sanomien jutun pohjalta, olisi tästä tapauksesta ollut syytä seurata vakava itsetutkikelun paikka suomalaiselle koululaitokselle. Tosiasiahan on, että koulu, sen opettajat ja rehtori ovat puheena olevassa tapauksessa epäonnistuneet täydellisesti tehtävässään huolehtia koulujen turvallisuudesta kaikille oppilaille. 

Tässä yhteydessä opettajat ja koululaitos eivät voi edes vedota tietämättömyyteen, koska asia oli ollut esillä jo kauan ennen tilanteen eskaloitumista fyysiseksi väkivallaksi. Ja siksi oikeuden antamaan tuomioon johtaneet tapahtumat olisi pitänyt kyetä estämään.

En tässä tietenkään pyri puolustelemaan kiusatun pojan kiusaajaansa kohdistamaa väkivaltaa, mutta näen kylläkin kiusaajan rikoksen paljon suuremmaksi kuin nyt rangaistun henkilön. Suurimman konnan viitan asetan kuitenkin koululaitoksen aikuisille ihmisille, jotka - tästäkin jutusta päätellen - eivät vieläkään ota koulukiusaamista tosissaan, vaikka asiasta on puhuttu jo ainakin puoli vuosisataa.

* * * 

En myöskään jaksa oikein puolustella suomalaista oikeuslaitosta - tai niitä lakeja, joita se tulkitsee. Olaus Petrin mukaan "se mikä ei ole oikeus eikä kohtuus, ei saata olla lakikaan". Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kuitenkin täysin kohtuutonta se, että pitkäaikaista kiusaamista harjoittanut nuori pääsi jutusta kuin koira veräjästä ja hänen uhrinsa sai rangaistuksen. 

Ja kuitenkin - oikeuden ja kohtuuden mukaan - juuri kiusaajan olisi pitänyt joutua vähintäänkin korvausvelvolliseksi kiusatun elämän tekemisestä helvetiksi. 

Lisäksi koulun olisi pitänyt huolehtia kiusaajan viemisestä mielenterveydellisiin tutkimuksiin, joissa olisi selvitetty syyt hänen kyvyttömyyteensä toimia sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ihmisten parissa. Näin saatua diagnoosia olisi lisäksi pitänyt seurata psykiatrinen hoito, jotta kiusaaja kykenisi jatkossa toimimaan rakentavana yhteiskunnan jäsenenä. Eikä näitä toimenpiteitä pitäisi katsoa rangaistuksena vaan nimenomaisesti kiusaajaa auttavina asioina.

Olisi myös ollut vähintäänkin oikein ja kohtuullista, että niiden opettajien toiminta, joille kiusattu oli kertonut kiusaamisesta, olisi tutkittu perusteellisesti. Ja mikäli siinä olisi ollut huomautettavaa, olisi siitä tullut heille - ja asiasta viime kädessä vastuussa olevalle rehtorille - jonkinlainen seuraus sekä tarvittaessa lisäkoulutusta, jonka tavoitteena olisi parantaa heidän valmiuttaan käsitellä vaikeita asioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista
Koulut alkoivat - ja samalla myös kiusaaminen

Terrorismin uhri olikin syyllinen

Ylen uutisen ingressin mukaan "Israelin sisäpolitiikan kärjistyminen enteili väkivaltaa jo kesällä. Harva osasi kuitenkaan odottaa mitään näin pahaa, kirjoittaa tuoreen Ulkolinja-dokumentin ohjannut Pertti Pesonen."

Tämä on sikäli hätkähdyttävää, että ingressin muoto ja sisältö vastaavat esimerkiksi yleisesti kelvottomana pidettyä näkemystä, joka voisi kuulua vaikkapa näin: "väkivaltaisen raiskauksen seurauksena kuolleen naisen pukeutuminen minihameeseen enteili raiskausta jo viime kesänä. Harva osasi kuitenkaan odottaa mitään näin pahaa." 

Tai yhtä hyvin tällaista aivopierua: "Norjan vasemmiston kielteinen suhtautuminen maahanmuuttokriittisiin ihmisiin enteili väkivaltaa jo viime kesänä. Harva kuitenkaan osasi odottaa, että Anders Breivik murhaisi kymmeniä sosiaalidemokraattisia nuoria."

Tosiasia kuitenkin on, että meidän verorahoitteinen mediamme julkaisi juuri ylle kirjoittamani ingressin. Siis oikeutti terroristisen hyökkäyksen sillä, että sen kohteena olleen demokraattisen valtion poliittiset päätökset eivät miellyttäneet terroristeja. 

Ei siis ihme, että Israelin Suomen suurlähettiläs totesi eilen, että "mielestäni narratiivi, jota joissain Suomen suurimmissa medioissa esiintyy on varsin yksipuolinen ja epätasapainoinen". Minusta tämä muotoilu on - ainakin edelle linkittämäni ingressin perusteella - käsittämättömän lievästi sanottu.

* * *

Tosiasia tietenkin on, ettei Hamasin terroriteko syntynyt tyhjästä. Sen taustalla oli turhaantuminen siihen, ettei palestiinalaisilla ole omaa suvereenia valtiota. Sen taustana taas ovat vuosien 1947-1949 tapahtumat, jolloin YK:n yleiskokous hyväksyi julkilausuman Palestiinan jakamisesta arabi- ja juutalaisvaltioihin. 

Juutalaiset hyväksyivät esityksen, mutta arabivaltiot torjuivat sen käskien samalla palestiinalaisia jättämään kotinsa siksi aikaa, kun juutalaiset murskattaisiin. Näin omistajattomiksi jääneet alueen maat joutuivat Israelin haltuun arabien sotilaallisen hyökkäyksen epäonnistuttua ja Israelin julistauduttua itsenäiseksi. 

Israelin itsenäistymisen jälkeen arabivaltiot haaveilivat yhdessä tuhoavansa vastasyntyneen maan. Kun tämä ei useista sodista huolimatta ole onnistunut, ovat monet niistä solmineet rauhan juutalaisvaltion kanssa. Näin palestiinalaiset ovat jääneet yhä yksinäisemmiksi, eivätkä Hamasin - ja aiemmin myös muiden palestiinalaisten - toistuvat hyökkäilyt ole luoneet sellaista ilmapiiriä, että ns. Pyhälle maalle olisi voinut syntyä pysyvä rauha. 

Päinvastoin, juutalaisten epäluulo palestiinalaisia kohtaan on niiden seurauksena juurtunut kerta kerran jälkeen yhä syvemmälle ihmisten mieliin. Eikä tämä seikka ole ainakaan lisännyt heidän haluaan parantaa palestiinalaisten edellytyksiä hyvän elämän rakentamiseksi sen enempää Länsirannalla kuin Gazassakaan. 

Siksi kirjoitin aiemmin siitä, että palestiinalaisten kannattaisi muuttaa politiikkaansa täydellisesti. Eli ryhtyä vihanpidon sijaan rakentamaan luottamusta naapurinsa kanssa - ja hyötyä samalla sen taloudellisesta menestyksestä. 

Mikäli näin tehtäisiin, kahden kansan välinen taloudellinen integroituminen johtaisi vääjäämättä kohti normaaleja ihmissuhteita. Ja ehkäpä jonain päivänä palestiinalaisille avautuisi jopa mahdollisuus omaan valtioonsa. 

Onhan selvää, ettei tuo haave tule koskaan toteutumaan terroriteoilla kiristämällä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinalaisille annettavista kehitysapurahoista
Tosiasioiden tunnustaminen tekisi hyvää palestiinalaisille
Iranin palvelus Israelille

Helsingin sanomat vahvisti maahanmuuttokriittisyyden johtuvan maahanmuuttajista itsestään

Referoin eilen tutkimusta, jonka mukaan länsimaisten ihmisten suhtautuminen pakolaisiin ei ole juurikaan muuttunut sitten vuoden 2015 pakolaisaallon. Neljä päivää sitten taas totesin - niin ikään tutkimukseen tukeutuen - ettei usein esitetty väite maahanmuuttajien syrjinnän vähenemisestä silloin, jos ihmiset ovat tekemisissä heidän kanssaan, pidä paikkaansa.  

Tänään puolestaan opimme Helsingin sanomista, että pääkaupungissamme ihmiset äänestävät perussuomalaisia sellaisissa vaalipiireissä, joiden alueella asuu paljon maahanmuuttajia. Toisin sanoen ihmiset antavat äänensä eduskunnan maahanmuuttokriittisimmälle puolueelle silloin, kun he joutuvat päivittäin tekemisiin kehitysmaalaistaustaisten ihmisten kanssa.

Tässä yhteydessä haluan vielä huomauttaa siitä tosiasiasta, että kehitysmaataustaisten maahanmuuttajien määrän noustessa jollain asuinalueella suureksi alkaa kantaväestön parissa virta uusille kotiseuduille. Myös tämä kertoo siitä, että suomalaisten maahanmuuttokriittisyys johtuu maahanmuuttajista itsestään.

Kaiken tämän perusteella esitän toiveen Suomen lehdistölle - ja maahanmuuttoa kommentoiville tutkijoille - siitä, että se tunnustaisi tosiasiat, eikä enää koskaan väittäisi maahanmuuttokriittisyyden johtuvan jonkinlaisesta epärationaalisesta pelosta tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Tai että maahanmuuttokriittisyys jotenkin katoaisi ihmisten oppiessa tuntemaan etnisesti erilaisia ihmisiä. 

Näin siksi, että sellainen olisi ilmiselvää valehtelua, johon vastuullisen median - saati tutkijoiden - ei pitäisi sortua missään tilanteessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pakolaisiin suhtautuminen ei ole muuttunut
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Nuorison tekemät ryöstöt ovat lisääntyneet peräti 40 prosentilla - maahanmuuttajataustaiset hyvin edustettuina